Joulun 2025 tunnelmia - Osa 2

Tämän 20 vuotta kestäneen "Joulun tunnelmakuvat" -sarjani tämän kerran kavalkadin toinen osa tulee tässä ja edeltävä osa 1 on linkkinä tuossa.

Edelleen tuttuun tapaan tämä 2. osa keskittyy lähinnä ajankohdan sää- ja lumitilanteiden esittelyyn ja maisemavalokuvia on siinä tutusti Hämeenlinnan keskustasta ja sen viereisiltä paikoilta kuvattuna tänään Jouluaattona alkuiltapäivällä n. klo. 12:30 ja 13:00 välillä.

Vielä eilen illalla vaikutti siltä, että Hämeenlinna(kin) joutuisi kokemaan kokonaan lumettoman Joulun, mutta yllätyksenä viime yönä satoikin alueella sen verran lunta, että kohtalaisen valkeana sitä voidaan pitää ainakin vielä tämän aattoillan verran -- yllätyslumi tuli sadetutkaa ja säätietoja tutkittuani sen takia, kun edeltäneiden äärileutojen säiden takia Hämeenlinnasta luoteeseen oleva laaja Vanajaveden osa on ollut tyystin jäätön eikä se ole ehtinyt tämän hetken pakkasessa jäätymään, jolloin viime yönä virinnyt luoteistuuli poimi sieltä kosteutta, joka manifestoitui ko. lumisateena Hämeenlinnan alueelle.

Näin edeltävä äärileuto sää voi osallistua välillisesti uusiin "kylmiin ilmiöihin" myös täällä sisämaassa tähän aikaan vuodesta.

Lumen määrä on nyt ko. alueella kuitenkin vain n. 0,5 cm ja on jo varmaa, että tämä kaikki sulaa helposti jo huomenna Joulupäivänä pois, kun länsiluoteinen Föhn-tuuli pääsee voimistumaan kunnolla lämpötilan noustessa taas jopa +5 asteen vaiheille ja ylikin!

Yleisemmin lumitilanne Suomessa tänä Jouluna on sellainen, että vain Lapissa on kunnolla lumipeitettä (pääasiassa 20 - 50 cm), ja Etelä- ja Keski-Suomi ovat pääasiassa lumettomia edeltäneiden äärileutojen säiden takia tai ko. lumettomalla alueella on vain paikoin tuollaisia em. vähäisen tuoreen lumen pinnoitteita, mitkä koko alueella siis sulavat huomenna pois -- Lapissa myös puustoissaan on ollut runsaasti tykkylumia ja huurretta, mutta ilmeisesti huominen Föhn-tilanne äityy niin plussakeliseksi ja voimakastuuliseksi sielläkin, että puustot varistuvat siellä yleisesti puhtaiksi lumesta ja huurteesta.

Vesistöissäkin jopa Keski-Suomea myöten on ollut erityisen jäätöntä koko "alkutalven" noiden leutojen säiden takia, ja talvi on yrittänyt tulla lumipeitteidenkin osalta alueelle hyvin heikosti koko marras- ja joulukuun ajan; esim. täällä Hämeenlinnassa lunta on ollut maassa vain pariin-kolmeen kertaan lyhyitä aikoja saman verran kuin tänään. Muutoin paljon yli puolet sekä koko marras- että joulukuusta on ollut kokonaan lumetonta aikaa.

Poikkeus Hämeenlinnassa (sisämaassa) oli tosin sunnuntain 14.12. ja maanantain 15.12. vaihde, jolloin lyhyttä pakastumista seurannut äärileuto sää tuotti edellään hetkeksi niin runsaan lumipyryn, että ko. su-iltana kertyi ko. alueelle 5 - 10 cm lunta, joka sai talven ensimmäistä kertaa lumenaurauksen liikkeelle -- leuto sää äityi kuitenkin seuranneena maanantaina sakean sumun kera niin hurjaksi yli +5 asteen lämpöineen, että tuokin lumipeite katosi jo tiistain alkuun mennessä pois.

Pääkaupunkiseudulla (etelärannikolla) ei ollut tuollaista lumimäärää edes tuolloinkaan, joten siellä odotellaan esim. Helsingissä yhä talven ensimmäistä lumenauraamista aiheuttavaa lumipeitettä...

Seuraavaksi alla on siis valokuvasarja Jouluaaton näkymistä Hämeenlinnassa, jossa on tutusti paljon samoista kohteista maisemanäkymiä kuin on ollut tässä julkaisusarjassa aikaisempina vuosinakin -- näin eri vuosien välinen vertailu mahdollistuu hyvin.

Tänään sää Hämeenlinnassa kuvauksen aikana oli sellainen, että voimistumaan alkavan Föhn-tilanteen edellä lämpötila oli lauhtunut jo -1 asteen paikkeille ja taivasta peitti hieman aaltokuvioinen sumupilvikansi. Maata siis peitti n. 0,5 cm "paksu" lumipeite ja n. vuorokauden kestänyt pakkanen (alimmillaan -10 astetta) on saanut maaperän jäätymään arviolta parisen senttiä. Myös Hämeenlinnaa ympäröiviin järvivesiin on syntynyt talven kolmannen kerran hieman uutta jäätä -- alla lisää asiaa näistä kuvien yhteydessä.   

Joulun 2025 tunnelmakuvia: osa 2 >>

Näkymää Vanajavedelle Citymarketin eteläpuoliselta ranta-alueelta melko läheltä uimahallia 'Helsinki-Tampere' -moottoritien ollessa lähellä kuvasta oikealla ja kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: tämä tyven poukama on Hämeenlinnan Vanajaveden vesialueista aina se ensimmäisenä jäätyvä ja viimeisenä sulava -- tuo jää syntyi toissa yönä ja viime yönä se siis sai tuon lumikuorrutteen päällensä; ko. jääpeite paikalla on tähän mennessä talven kolmas ja väleillä on ollut kokonaan sulaa tässäkin.

Näkymää Vanajavedelle Paasikiventien eteläpuoliselta ranta-alueelta läheltä uimahallia ja kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: tuon nurmikon korsien läpipaisto kertoo hyvin lumen vähäisestä määrästä ja takana näkyvän ulapan laaja sula alue pakkasen vähäisyydestä kuluneen n. vuorokauden aikana.

Rantanäkymää Paasikiventien eteläreunalla kevyenliikenteen väylän varrelta kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: sen verran pakkasta oli vielä kuvan ottamisen hetkellä, että kulkuväylän lumi oli puuterimuodossa.

Näkymää Ystävyydenpuiston vieressä olevan Viipurintien sillan kupeesta koilliseen Vanajaveden kapeikon yli Hämeenlinnan keskustan itäreunalla kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: virtaavavetinen Vanajaveden tämä osa on pysynyt vielä koko ajan jäättömänä koko "alkutalven" pakkasten vähäisyyden ja heikkouden takia.

Näkymää Sibeliuksenpuistossa kohti Sibeliuksen patsasta ja Lyseo-rakennusta kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: tasaisen lumihuurteinen oli tämäkin näkymä, mutta huomenna samaan kellonaikaan tässäkin on jo todennäköisesti täysin lumetonta.

Näkymää Ystävyydenpuistossa Hämeenlinnan keskustan itäreunalla Vanajaveden äärellä kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: lumi satoi viime yönä sen verran heikkotuulisessa tilanteessa, että pakkassäässäkin jäi paikoin pensaiden ja takana näkyvien puidenkin oksiin hieman lunta.

Näkymää Hämeen linnalle ja Linnanpuistoon ja kuvattuna Kustaa III:n kadun puistolehmuskujanteen loppupäästä pohjoiseen keskiviikkona 24.12.2025: Viime elokuusta alkoi ko. puiston laaja ja perinpohjainen remontti, jossa tähän kuvan tilanteeseen mennessä mm. kaikki puiston vanhat hopeasalavat (Salix alba 'Sibirica') on kaadettu pois ja maansiirron jälkeinen uuden siirtonurmikon asennus on saatu valmiiksi -- puiston remontti valmistuu uusine istutuksineen kaikkineen ensi vuoden 2026 kesäkuussa, joten sen jälkeen loppukesän tapahtumia festivaaleineen päästään ko. paikalla taas järjestämään.

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna keskiviikkona 24.12.2025: edes hetken luminen torinäkymä, missä kirkko, joulukuusi ja joululyhty kuvattuna tiiviisti yhdessä kuin tällä kertaa toisistaan turvaa hakien...

Vihjattakoon tässä lopuksi talvifaneille siitä, että sääennustemallit vihjaavat vuodenvaihdetta lähestyttäessä pysyvämpää kylmenemistä ja tammikuun alkaessa voitaisiin odotella Etelä-Suomeenkin viimein lumipeitteen muodostumista ja karttumista sekä pidempikestoisia pakkasia; ankaraa pakkasaaltoa tosin ei ole näkyvissä...

Joulun 2025 tunnelmia - Osa 1

Nyt tulee kuluneeksi jo tasan 20 vuotta siitä, kun aloitin tekemään tätä joka jouluista tunnelmavalokuvien sarjaa täällä blogissa! -- tavallaan juhlan paikka sekin, kun olen jaksanut tehdä tätä perinnettä kaikista vuosien varrella olleista vaikeuksistakin huolimatta.

Tuttuun tapaan tämä vuoden 2025 joulun tunnelmakuvien sarja alkaa 1. osan mukaisesti eilen 23.12.2025 otettujen iltapimeän tilannevalokuvilla, missä pääosassa ovat jouluvalot. Tuttuun tapaan myöskin kaikki kuvat on otettu Hämeenlinnassa, missä suurin osa kuvista on keskustan alueelta ja toinen osa Hämeen linnalta.

Tällä kertaa pettymyksenä jouduin toteamaan, että Hämeenlinnan(kin) jouluvalaistus on nyt koko tämän 20-vuotisen perinteeni puitteissa historian vaisuinta -- syitä sille on monia, joista lyhyesti seuraavaksi:

Merkittävä muutos vaisumpiin jouluvaloihin tuli jo viime Jouluna ennakoituun tapaan Saaristenkadun, kävelykatu "Reskan" ja Turuntien eteläisen haaran kulmauksessa olevalle ikivanhalle metsävaahteralle, joka viimein parisen viikkoa sitten (lauantaina 13.12.2025) kaadettiin liian vanhana ja lahona pois: alinna tästä on nykytilanteen kuva, kun jouluvalot täten katosivat ko. puunpoiston mukana.

Keskustan alueen puissa on tänä Jouluna muutenkin ennätyssurkea valotilanne: useina vuosina Palokunnankadulla välillä Kasarmikatu-Sibeliuksenkatu olevissa kahdessa puissa (puistolehmus ja tammi) oli ollut monta vuotta peräkkäin jouluvalot, mutta nyt ne eivät ole ollenkaan toiminnassa.

Samoin Sibeliuksen syntymäkodin pihan tammessa vielä viime Jouluna kunnolla loistaneet valot ovat tällä kertaa hyvin vajaasti toiminnassa eli ilmeisesti epäkunnossa.

Kävelykatu "Reskan" ylle monena aikaisempana vuonna ripustettuja jouluvaloja ei myöskään ole enää tänä Jouluna -- ko. katu varsinkin entisen ostari "Linnan" kohdalla on hyvin rappioitunut, kun ko. ostarirakennus seisoo edelleen tyhjillään odottamassa hamassa tulevaisuudessa tulevaa purkuaan. Sen vastakkaisella "Reskan" puolella on ollut menossa koko vuoden rakennusten julkisivujen remontti, joka on toki osasyy ko. kadun jouluvalojensa olemattomuudelle.

Ainoa paikka täten keskustan alueella on tori, jossa edes joten kuten aikaisempaan tapaan on panostettu jouluvaloihin -- samoin linnalla on ollut jonkinlaista jouluvalaistusta, missä joulukuun mittaan on ollut eri teemoilla erilaisia linnan valaistusideoita yksittäisille eri päiville-illoille; tosin eilen illalla valaistus oli melko vaisua.

Joka tapauksessa tästä jouluvalovaisuuden ennätyksestä tulee mieleen koko yhteiskuntaamme koskeva rappioprosessi ainakin osasyynä, kun siinä mm. kollektiivista mieltämme on saastutettu jo monta vuotta jatkuneella Ukrainan sodalla, ja miten juuri käytännössä ko. sodan "Ukrainan voittoa Venäjästä" on ikeellistetty yhteiskuntamme haitaksi sekä ns. Venäjä-'pakottein' että ns. Ukraina-'tukipaketein'; taloutemme on vakavassa ahdingossa isolta osaltaan juuri siksi ja se on alkanut näkymään jo käytännössä monin tavoin, mistä ko. jouluvalovaisuus voi olla eräs ilmentymä...

Näissä valitettavan surkeissa ja uhkaavissakin olosuhteissa joudun nyt tätä jouluvalojulkaisua tekemään, ja siitä huolimatta toivotan Hyvää Joulua!

Säätilanteista tälle Joululle kerron paremmin tämänkertaisen tunnelmasarjan toisessa osassa, mutta kerrottakoon nyt vielä tämän osan 1 lopuksi, että näiden eilisillan kuvien ottotilanteessa oli lumetonta edeltäneen erittäin leudon sääjakson takia, mutta illan tilanteessa oli pakastunut; edellisiltana plussakelit päättyivät lämpötilan laskettua ko. päivän yönä Hämeenlinnassa -10 asteen vaiheille alimmillaan. Kuvien ottotilanteessa illalla klo. 20:00 ja 20:30 välillä oli lauhtunut -5 asteen paikkeille.

Joulun 2025 tunnelmakuvia: osa 1 >>

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta joululyhdyn kera kuvattuna tiistaina 23.12.2025: lyhdyn sisälle oli tällä kertaa ripustettu paperipaloihin lyriikkakatkelmia joululauluista ja lappu ikkunassa ehdotti näin: "Tunnista joululaulu ja laula se! Pistä video someen!" -- paikalla oli vain tuo pariskunta, mutta taitaa olla aika vaikeaa saada suomalaisia tänä rappioaikana ja mielentaantumassa laulelemaan...

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna tiistaina 23.12.2025: ko. illan pakkaskuiva lumettomuus käy hyvin ilmi tästä ja alemmasta kuvasta; edellisillan kylmenemisessä tulleista lumikuuroista ei jäänyt maahan etenkään tällä keskustan alueella juuri mitään valkoista.

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna tiistaina 23.12.2025: toria kuvattuna pohjoislaidalta etelään; edellisvuosien tapainen jouluvalaistus sentään oli koristuksena nytkin tällä paikalla huolimatta em. muusta ennätysvaisuudesta jouluvaloissa.

Näkymää Sibeliuksen syntymäkodin takapihalle Hallituskadun varrelta jouluvalaistulle (metsä)tammelle (Quercus robur) kuvattuna tiistaina 23.12.2025: tällä kertaa itse syntymäkodin seinät oli näyttävästi juhlavalaistu, mutta tuon tammen valot ovat nyt surkea esitys viime vuoteen verrattuna.

Hämeenlinnan linnaa kuvattuna sen koillispuolelta Vanajaveden rannalta tiistaina 23.12.2025: edellisvuoteen nähden linnan valaistus oli nyt vaisumpaa. Taivaalla oli tasaista verhopilveä (altostratus) kaupunkivalaistuksen värjäämänä ja merkkinä länsiluoteesta alkaneesta Föhn-tuulen kehittymisestä.

Näkymää Saaristenkadun, kävelykatu "Reskan" ja Turuntien eteläisen haaran kulmauksessa olleelle ikivanhalle metsävaahteralle kuvattuna tiistaina 23.12.2025: tällä paikalla tuossa kuvan etualalla oli se vanha vaahtera, jossa koko tämän 20-vuotisen jouluvalosarjani puitteissa (ja muutenkin ilmeisesti jo pitkään ennen sitäkin) oli jouluvalaistus joka jouluaikana viime Jouluun saakka. Nyt puu on siis ollut jo parisen viikkoa poissa, ja katunäkymä on siksi tällä kertaa hyvin arkinen -- en tiedä olisiko kaupungilla suunnitteilla istuttaa ensi keväänä uutta puuta tuon kaadetun tilalle...

Joulun 2024 tunnelmia - Osa 2

Tässä on toinen ja viimeinen osa meneillään olevan Joulun tunnelmakuvia, jossa siis tuttuun tapaan olen ottanut kaikki valokuvat tänään jouluaattona noin klo. 12:30 ja 13:15 välillä Hämeenlinnan keskustan alueella. Kyseessä ovat siis päivänvalotilanteet lähellä puoltapäivää, ja kuvissa nähdään siksi hyvin ko. ajankohdan lumi- ja säätilannetta.

Ensimmäiset 6 valokuvaa ylhäältä lukien päätin laittaa viime Joulun vastaaviin kuviin nähden tismalleen samoiksi ja samassa järjestyksessä, ja kukin näistä kuvista on siis otettu myös täsmälleen samoista paikoista samoilla kuvarajauksilla kuin viime vuonnakin -- täten tämä muistuttaa ja on yksi havainnollistus siitä jo vuosia meneillään olleesta vuodenkierron valokuvausprojektistani.

Näin ollen näistä kuvista voidaan nähdä helposti vertailuna sää- ja lumitilanteiden eroja viime ja tämän Joulun välillä, ja aikaisempinakin vuosina minulla on ollut näitä samoja kuvanottopaikkoja esillä, joten vertailuja voidaan tehdä pidemmällekin historiaan jouluaattojen osalta.

Loput 7 alimmaista valokuvaa ovat puolestaan sekä täysin uusia näkymiä että sellaisia näkymiä, joita on esiintynyt harvakseltaan joskus aikaisempina vuosina tämän joulusarjan kuvissani; näissä kuvissa otin esittelyyn myös hieman toiminnallisuutta, historiaa, meneillään olevia ja tulevia remonttitilanteita sekä lopuksi Hämeenlinnan keskustan toria ja sen piirissä jo edellisessä tunnelmakuvaosassa mainitsemaani uutta taideteospaasia.

Tämän Joulun ajan säätilanteet ovat siis edellisvuosiin nähden paljon leudommat, mutta siitä huolimatta tällä Hämeenlinnan alueella lumipeitetilanne on itse asiassa aikalailla samanlainen kuin esim. viime Joulunakin -- huolimatta siis siitäkin, vaikka esim. viime vuoden joulukuu oli tätä joulukuuta erittäin paljon kylmempi.

Etelärannikolla ja lounaassahan on jo laajasti lumetonta viime aikojen runsaiden plussakelien takia, mutta tällä sisämaan alueella tämän hetken lumisuutta on tosiaan auttanut se, kun etenkin vyöhykkeelle Pirkanmaa--Kanta-Häme--Päijät-Häme--kaakonkulma tuli joulukuun 13. - 15. päivinä runsaasti lunta jopa n. 40 cm syvyisiksi hangiksi.

Nyttemmin tämä sisämaan lumimäärä on suunnilleen puolittunut sulamisen takia, joten esim. täällä Hämeenlinnassa lumipeitteen syvyys on tänä jouluaattona noin 20 cm -- Tämän aamun virallisissa lumipeitemittauksissa Etelä- ja osin Keski-Suomessa lunta on seuraavasti: esim. Hämeenlinnan Lepaan asemalla oli lunta 20 cm, Helsingin Kaisaniemessä 0 cm, Espoon Tapiolassa 5 cm, Espoon Nuuksiossa 11 cm, Turun Artukaisissa 0 cm, Maarianhaminassa (Jomala) 0 cm ja Jyväskylän lentoasemalla 33 cm. 

Viime vuoden tämän vastaavan tunnelmaosan alustuksessa kävin myös läpi nuo samat paikat lumensyvyyksineen, joten sieltä pääsette vertaamaan näiden kahden Joulun välisiä lumipeite-eroja -- Muuten: tämän päivän joulurauhan julistuksessa juuri tuolla Turussa näkyi television kuvissa hyvin se, miten täysin lumetonta Turun seudulla on nyt, ja videoiduissa ilmakuvissa siinä näkyi samalla se, miten ko. kaupungin nurmikoista monet hehkuivat yhä kirkkaan vihreinäkin; tuolla lounaassa leutous onkin ollut syksyn ja alkutalven mittaan maamme korostuneinta, kun muutenkin tämä loppuvuosi on ollut yleisesti ja pääosin äärileutoa aikaa.

Itse säätila on siis tänä Jouluna Etelä-Suomessa hyvin leuto, ja tänään aattona sää on ollut hyvin heikkotuulinen / ajoittain jopa tyyni, ja lämpötila on ollut nollassa tai hyvin vähän plussalla; esim. täällä Hämeenlinnassa lämpötila on ollut tämän koko päivän hyvin tasaisesti 0 ja +1 asteen välillä.

Ja kuten tuosta edellisestä tämän Joulun tunnelmakuvasarjasta voidaan nähdä, niin sumut ovat olleet eilen ja osin vielä tänäänkin yleisiä Etelä-Suomessa: tämä on johtunut siitä, kun eilen Etelä-Suomen päälle jäi heikkenemään edellään etelälounaasta leutoa ja kosteaa ilmaa tuonut matalapaine, jolloin sen tuulten tyynnyttyä sijoilleen jäi yhä tuo kostea ja leuto ilmamassa ja etenkin lumipeitteiden edesauttaessa tyyni tilanne triggeröi kosteutta helposti tiivistymään sumuiksi.

Kuten olen jo tuonut ilmi sääennustekirjoituksessani, niin huomenna Joulupäivänä ja itse asiassa jo tästä aaton illasta alkaen leutous voimistuu entisestään, kun etelään vahvistuvan korkeapaineen ja Islannista Jäämerelle voimistuvan matalapaineradan välistä lounaisvirtaus voimistuu koko Suomeen: näin ollen huomenna on odotettavissa jo useita plusasteita Etelä-Suomeen ja lumipeitteiden sulaminen kiihtyy yleisesti ja lumeton alue alkaa laajenemaan etelärannikolta ja lounaasta käsin...

Tähän alustuksen lopuksi vielä toivotan Hyvää Joulua!

Joulun 2024 tunnelmakuvia: osa 2 >>

Näkymää Hämeen linnalle pääkirjaston viereiseltä Vanajaveden rannalta kuvattuna tiistaina 24.12.2024: järven jäätilanne on loskainen ja vetinen vielä jääpeitettä sisältäviltä osiltaan ja tuolla virtaavan veden alueella on jo laaja täysin sula vyöhyke -- viime vuoden saman ajankohdan tilanteessa oli paljon enemmän jäätä ja lunta jään päällä.

Näkymää Vanajavedelle Paasikiventien eteläpuoliselta ranta-alueelta läheltä uimahallia ja kuvattuna tiistaina 24.12.2024: lumipeitetilanne on tässä varsin samanlainen kuin viime vuoden kerrallakin, joskin viime vuonna lumipeitteen rakenne oli enemmän pakkaslunta eikä tämän kerran tiivistynyttä suojalunta. Järven hyvin ohut jääkansi (1-5 cm) oli kauttaaltaan pintaosiltaan loskavetinen.

Rantanäkymää Paasikiventien eteläreunalla kevyenliikenteen väylän varrelta kuvattuna tiistaina 24.12.2024: sulaminen oli edistynyt joillakin kevyen liikenteen väylillä jo niin paljon, että kuvan tapaan asfalttipinta ja siinä olevat liukkaudentorjunnan sepelit olivat jo nyt paljaana esillä.

Näkymää Ystävyydenpuiston vieressä olevan Viipurintien sillan kupeesta koilliseen Vanajaveden kapeikon yli Hämeenlinnan keskustan itäreunalla kuvattuna tiistaina 24.12.2024: tämä kapean salmen kohta on aina sekä ensimmäisenä että viimeisenä sula erilaisissa säätilanteissa, ja tällä kertaa se oli jo melkein rannasta rantaan sula, ja vain kerran tai kaksi tämän joulukuun aikana ohutta jäätä ehti peittää koko salmea hetken aikaa kylmimmissä tilanteissa; Hämeenlinnassa on ollut alkutalvella vasta neljänä vuorokautena n. -10 asteen lämpötiloja alimmillaan, joten pakkaset ovat olleet toistaiseksi kovin vähäisiä siinäkin mielessä.

Näkymää Sibeliuksenpuistossa kohti Sibeliuksen patsasta ja Lyseo-rakennusta kuvattuna tiistaina 24.12.2024: kahteen edellisvuoden Jouluun verrattuna tällä kertaa leutojen plussakelien takia puustolunta ei ole ollenkaan; toissa Joulunahan puustoissa oli jopa erityisen näyttävää lumikuorrutetta, ja viime Joulunakin kohtalaisesti.

Näkymää Ystävyydenpuistossa Hämeenlinnan keskustan itäreunalla Vanajaveden äärellä kuvattuna tiistaina 24.12.2024: tästä tilannekuvasta voidaan taas nähdä vertailuun hyvin tuon lumipeitteen syvyyttä; esim. kahden edellisen Joulun tapauksiin nähden nuo puistorakenteet ovat aika samalla tavalla lumen peittämiä nytkin.

Näkymää Ystävyydenpuistossa eteläisen suihkulähteen vierellä Hämeenlinnan keskustan itäreunalla Vanajaveden äärellä kuvattuna tiistaina 24.12.2024: tämän alueen 13. - 15. päivinä saama runsas lumipeite ja sittemmin myös runsaat plussakelit ovat mahdollistaneet kulta-aikaa lumiukoille; taustalla on Verkatehtaan alueen taidemuseo ja vasemmalla Viipurintien vieren terveysasema.

Näkymää uimahallin takana Vanajaveden äären uimarannalla kuvattuna tiistaina 24.12.2024: tämä ranta uudistettiin ja remontoitiin uuteen uskoon muutama vuosi sitten, ja näiden pukukoppien seiniin laitettiin ko. paikan historiasta kertovia vanhoja valokuvaprinttejä -- näin talvisessa suojakelin lumitilanteessa aika hauskasti yhteen sointuvaa harmautta.

Näkymää Verkatehtaalle Paasikiventien sillan alta koilliseen kuvattuna tiistaina 24.12.2024: tuolla Verkatehtaan päärakennuksella alkoi loppusyksyllä remontti, jonka takia tuolla nähdään rakennustelineiden pystytystä, ja ilmeisesti kohta tuo rakennuksen osa peittyy pressun alle piiloon... Ja tässäkin nähdään myös sitä, miten viimeaikaisissa leudoissa säissä vähäiset jääpeitteet ovat sulaneet jo pois virtaavavetisiltä järven osilta joko osaksi tai kokonaan.

Näkymää uimahallin lähellä Vanajaveden äären uimarannan länsireunalta ko. järven ulapalle etelään kuvattuna tiistaina 24.12.2024: edellisen aatonaaton päivän sakeat sumut olivat hälvenneet osaksi täksi aattopäiväksi, mutta kuvanottotilanteessa sumua leijui matalalla siten, että se peitti vielä korkeimpien puustojen latvuksia ja isompia mäkiä piiloon sisälleen, kuten tässä havaitaan tuolta keskeltä kuvaa.

Hämeenlinnan linnaa kuvattuna sen eteläpuolelta hopeasalavineen (Salix alba "Sibirica") Linnanpuistosta tiistaina 24.12.2024: tässä on samaa näkymäkuvaa, jonka esittelin myös edellisillan tunnelmakuvasarjassa sumuisen ja pimeän tilanteen ollessa päällä; tämä on sitten se kuva, jossa nuo vanhat hopeasalavat esiintyvät blogissani viimeistä kertaa, kun ensi vuonna puiston remontin yhteydessä ne poistetaan -- katsotaan josko ensi vuonna ennen ko. remontin alkua tekisinkin vielä valokuvallisen blogipostauksen tästä puistosta, jolloin näitä hopeasalavia olisi vielä tulossa kuviini esille... 

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna tiistaina 24.12.2024: tässä ovat siis joulukuusen kanssa yhdessä vasemmalla jo monilta aikaisemmiltakin Jouluilta tuttu jättilyhty joulukuvaelmansa kera, mutta uutena elementtinä oikealla myös se taideteospaasi >> alla siitä lisää asiaa viimeisessä kuvassa -- muutoin kuvassa nähdään hyvin myös se, miten paljon liukkauden torjuntaan on jouduttu viime aikoina käyttämään tällä seudulla sepeliä, kun kelit ovat olleet vesi-loska-jäisiä.

Hämeenlinnan keskustan torilla oleva uusi taideteospaasi kuvattuna tiistaina 24.12.2024: Tämä taideteospaasi on Anssi Taulu -nimisen taiteilijan tekemä ja paikalla on tietokylttejä, joissa kerrotaan ko. teoksesta seuraavaa ja teoksen nimi on Toivomuskaivo: "Toivomuskaivo muistuttaa meitä puhtaan veden merkityksestä. Taiteilijan mukaan ilmastokriisi on vesikriisi ja tulevaisuutemme keskeisin kysymys liittyy puhtaan veden tasapuoliseen saantiin ja riittävyyteen".

Tämä taideteos onkin täten hyvin pikantti ajankuva tältä hetkeltä, joka on siksi hyvä liittää tähänkin mukaan näin kuvasarjan lopuksi, ja vaikka siis te lukijani jo tiedättekin sen, miten minä kyseenalaistan tuon "ilmastokriisin" nimen omaan hiilidioksidin ja siten "ihmisten syyllisyyden" mukaiselta osaltaan, ja miten olen tehnyt sitä jo kauan (ainakin vuodesta 2008 alkaen).

Ilmasto muuttuu aina, ja viime aikoina sen on voitu havaita tietenkin lämpenevän, joten se osa "ilmastonmuutoksesta" on ollut totta, mutta syyt ovat kuitenkin toiset sille kuin mitä länsieliitti "ilmastoalarmisteineen" on väittänyt valheellisesti ja petoksellisesti hiilidioksidipakkomielteensä kera!...

Joulun 2024 tunnelmia - Osa 1

Taas on vuoro meneillään olevan Joulun 2024 tunnelmakuville ja sen mukaiselle joulutervehdykselleni kahdessa blogijulkaisuosassa -- tässä tulee tuttuun tapaan ensimmäinen osa, jossa ottamani valokuvat esittelevät Hämeenlinnassa pimeällä otettuja jouluvaloaiheisia näkymiä.

Edelleen tuttuun tapaan otin valokuvat eilen aatonaattona 23.12.2024 n. klo. 18:45 ja 19:45 välillä, jolloin sää oli tällä kertaa hyvin sumuinen, lievästi tihkusateinen ja lämpötilan oltua n. +1 astetta; itse asiassa en nyt muista olisiko koskaan ollut aikaisempien Joulujen valokuvaustilanteissa yhtä sakeaa sumua päällä kuin tapahtui tällä kerralla...

Sää- ja lumitilanteista tämän Joulun osalta kerron sitten seuraavassa toisessa osassa (Joulun 2024 tunnelmia - Osa 2) lisää.

Tämän vuoden jouluvalojen suhteen on tapahtunut pari selvää muutosta aikaisempiin Hämeenlinnan julkisiin jouluvalosommitelmiin nähden: ensinnäkin uutena jouluvalopuuna on otettu käyttöön Sibeliuksen syntymäkodin takapihalla oleva iso (metsä)tammi (Quercus robur), ja muutenkin ko. piha on otettu korostuneesti käyttöön uutena "joulukohteena" -- alla siitä lisää.

Toisena selvänä jouluvalomuutoksena on Saaristenkadun, kävelykatu "Reskan" ja Turuntien eteläisen haaran kulmauksessa olevan ikivanhan metsävaahteran (Acer platanoides) oma vanhuuden rappio ja sen mukainen jouluvalojensa taannuttaminen pois -- alla siitäkin lisää.

Muutoin Hämeenlinnan julkinen jouluvalaistus jatkaa viime vuoden mukaista tyyliä hyvin tarkasti, jossa Hämeen linnallakin on taas kohdevalaisimilla toteutettua linnan juhlavalaistusta hyvin samaan tapaan kuin viime vuonnakin -- tällä kertaa tuo em. sumutilanne tarjosi kuitenkin aivan uudenlaisen tunnelmasäväyksen etenkin juuri tuolla linnan alueella!

Tässä alustuksessa ei tämän enempää, ja tunnelmakuvia tulee päivänvalotilanteiden kera seuraavassa osassa lisää, jossa on myös tuttuun tyyliin ottamiani valokuvia tämän jouluaaton ajalta. 

Joulun 2024 tunnelmakuvia: osa 1 >>

Näkymää Sibeliuksen syntymäkodin takapihalle Hallituskadun varrelta jouluvalaistulle (metsä)tammelle (Quercus robur) kuvattuna maanantaina 23.12.2024: tämä puu on nykyään tärkein ja näyttävin jouluvalopuu Hämeenlinnassa, ja tuolla takapihalla puun vierellä on pystytetty pieni "joulukuusimetsä", jonka puihin ihmiset ovat saaneet vapaasti laittaa omia joulukoristeitaan.

Näkymää Saaristenkadun, kävelykatu "Reskan" ja Turuntien eteläisen haaran kulmauksessa olevalle ikivanhalle metsävaahteralle (Acer platanoides) kuvattuna maanantaina 23.12.2024: tämä puuvanhus on tosiaan jo elämänsä loppumetreillä, kun sen kuollutta oksistoa on harvennettu ja jouluvaloja on pystytty laittamaan enää vain noin vähän sen latvukseen -- saas nähdä onko tämä puun viimeinen Joulu...

Hämeenlinnan kävelykatu "Reskaa" kuvattuna maanantaina 23.12.2024: tässä on kauempaa näkymää tuolle em. "väistyvälle joulupuulle", ja samalla tässä nähdään tuon väylän lumiloskaisuudesta se, miten tämä kävelykadun osa on tälle talvelle poistettu kokonaan katulämmityksen piiristä; vielä viime talvena pientä keskiosaa väylästä pidettiin lämmitettynä ja siten sulana.

Hämeenlinnan kävelykatu "Reskaa" kuvattuna maanantaina 23.12.2024: tämä koko kävelykatu on ollut puheenaiheena rappionsa osalta kuluneena vuonna, koska em. katulämmityksen poistamisen lisäksi tuo kuvassa näkyvä vanha tavaratalorakennus on ollut viime vuodesta lähtien tyhjillään odottamassa joskus tulevaisuudessa toteutettavaa purkamista; tässä vaiheessa rakennuksen seinillä on sekä "virallisia" että epävirallisia graffiteja. Nuo ripustetut lumipalloaiheiset jouluvalot ovat olleet noita samoja jo vuosikausien ajan.

Hämeenlinnan keskustan toria ja joulukuusta kuvattuna maanantaina 23.12.2024: tässä näkyykin tämän Joulun ajan tyypillinen sää- ja kelitilanne hyvin; aikaisempi runsas lumitilanne on sulamisten ja jäätymisten vuorottelussa muodostanut tyypillistä jääkenttää torin pintaan, ja ko. illan kosteassa suojakelissä loimusivat siitä heijastukset. Muutoin torin joulutilanne on täysin edellisvuoden mukainen, mutta uutena objektina kuvassa oikealla nähdään uusi taideteospaasi, josta kerron toisessa tunnelmakuvaosassa lisää...

Hämeenlinnan linnaa kuvattuna sen koillispuolelta Vanajaveden rannalta maanantaina 23.12.2024: tällä kerralla sumutilanne osallistui etenkin linnan juhlavalaistukseen poikkeuksellisella tavalla, kun valokiilat tulivat näkyviin sumussa näinkin näyttävästi.

Hämeenlinnan linnaa kuvattuna sen kaakkoispuolelta Vanajaveden rannalta maanantaina 23.12.2024: toisesta suunnasta nähtynä sumutilanne oli myös hyvin näyttävä valaistuksen korostamana; sumu oli itse asiassa niin sakeaa, että esim. järven (Vanajavesi) toiselle rannalle linnaa ja juhlavalojaan ei edes voinut nähdä sumun läpi, joten tämä juhlavalaistus oli parhaimmillaan ko. tilanteessa alle 200-300 metriä olevalla läheisyydellään.

Hämeenlinnan linnaa kuvattuna sen eteläpuolelta hopeasalavineen (Salix alba "Sibirica") Linnanpuistosta maanantaina 23.12.2024: tämä kuva on näkymältään aivan sama kuin viime vuoden vastaavassa tunnelmakuvatilanteessa, mutta tässä näkyy siihen erona tuon sumun vaikutus näkymää sumentavana haittana; tässä jo yli 300 metriä olevalta etäisyydeltä nähtynä linna ja juhlavalaistuksensa erottui enää häilyvästi -- Muistutan vielä lopuksi siitä, että ensi vuonna 2025 tämä koko Linnanpuisto menee remonttiin, ja sen kera nuo vanhat hopeasalavat kaadetaan pois, joten tässä ne esiintyvät toiseksi viimeistä kertaa...

Kasvukausi 2024 valokuvin havainnollistettuna -- Kesäkuun viimeisen viikon 26 kasvu- ja kukintavaiheita Etelä-Suomessa; lisäpohdinnassa ilmastoalarmismin kahtiajakavat eskalaatiot huippulämpimän tämän kesän takia...

Kasvukausi 2024 on lähtenyt etenemään toukokuun loppupuoliskon ennätyskuuman helleaallon takia poikkeuksellisen ja hetkittäin jopa ennätyksellisen aikaisessa etuajassa normaaliin nähden!

Tässä valokuvallisessa blogijulkaisussa tarkoitukseni on ottamieni valokuvien avulla havainnollistaa tätä hyvin erikoista tilannetta, ja tälle saattaa myös tulla jatko-osia myöhemmin tämän kesän mittaan, mikäli tämänlainen erittäin etuaikainen kasvukauden etenemisen aste pysyy tai jopa entisestään eskaloituu heinä- ja elokuun aikana.

On olemassa merkkejä siitä, että näin voisi käydäkin, koska sääennusteissa on taas esillä erittäin kuuma hellejakso ensi viikosta 28 alkaen, joka näin ollen pitäisi kasvukauden kehitystä äärietuaikaisena Etelä-Suomessa jatkossakin -- tässä viime sääaiheisen julkaisuni päivityksessä tätä uutta kesän kolmatta helleaaltoa jo pohdiskelin ennustemallien perusteella...

Alla on kuusi Hämeenlinnassa ja Espoossa ottamaani valokuvaa tuolta päättyneeltä kesäkuun viimeiseltä viikolta 26; kussakin kuvassa on mukana tarkka kuvauspäivämäärä, -paikka ja selitykset ko. kasvien kehitys- ja kukintavaiheista, sekä niiden eroista normaalikehitykseen nähden.

Suunnilleen samanlaista äärietuaikaista kasvukauden kehitystä on omana elinaikanani (olen syntynyt vuonna 1971) esiintynyt kahtena vuonna aikaisemmin: ensimmäisen kerran kesällä 2011 ja toisen kerran kesällä 2018; molemmat sisälsivät voimakkaita ja useita / pitkäkestoisia helteitä toukokuusta elokuuhun. 

Myös kesällä 2006 oli melkein samanlaista meininkiä, mutta sinä kesänä huomionarvoisinta oli äärikuivuus monin paikoin Etelä-Suomessa -- tänä kuluvana kesänä toistaiseksi on se hyvä piirre, ettei kuivuutta ole päässyt vielä kehittymään merkittävästi, ja monin paikoin on yhä jopa hyvä kosteustilanne kasvillisuuden kannalta varsinkin tämän alkaneen viikon tulevien sateiden ansiosta...

Tuosta kesän 2011 kasvukaudesta tein vastaavaa valokuvallista havainnollistusta, ja löydätte sen julkaisusarjani tunnisteella Kasvukausi 2011 -- nyt siis näyttää syntyvän samanlainen seurantasarja tältä kuluvalta vuodelta, ja nähtäväksi jää meneekö tällä kertaa luonnon kasvukehitykset noita mainittuja vuosia jopa äärimmäisemmäksi etuaikaisuudessaan...

Kasvukauden 2024 kasvien kukinta- ja kehitysvaiheita valokuvin: tilannetta kesäkuun viimeisellä viikolla 26 >>

Kukkivaa loistojasmiketta (Philadelphus lewisii) ja taustalla hopeasalavaa (Salix alba "Sibirica") kuvattuna Hämeenlinnassa Viipurintien terveysaseman järvenpuoleisella rantareitillä maanantaina 24.6.2024 -- Jasmikkeiden pääosan normaaliaikainen kukinta tapahtuu selvästi heinäkuun puolella, ja myöhäisimmillä lajikkeilla jopa heinäkuun lopussa ja elokuun puolellekin pitkittyen; tätä julkaistaessa tuo loistojasmike on jo lähes kokonaan lopettanut kukinnan ja myöhäisimmätkin lajikkeet ovat jo kukintahuipussa.

Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris) ja sen oikealla puolella metsävaahteroita (Acer platanoides) ja balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) kuvattuna Hämeenlinnassa Sibeliuksenpuiston lounaiskulmalla perjantaina 28.6.2024 -- puistolehmusten normaaliaikainen kukintahuippuvaihe on noin heinäkuun kolmannen viikon paikkeilla, mutta tätä julkaistaessa tänään 1.7.2024 osa puistolehmuksista on jo peräti osaksi lopettanut kukintansa.

Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris), lähes keskellä kukkiva likusterisyreeni (Syringa reticulata) ja perennaryhmässä mm. kukkivaa nukkapähkämöä (Stachys byzantina) kuvattuna Hämeenlinnassa Kaurialan Liikennepuistossa perjantaina 28.6.2024 -- Myös likusterisyreeni tunnetaan normaalisti heinäkuun loppupuoliskon ja syreeneistä aina viimeisenä kukkijana, mutta tällä kertaa senkin kukintahuipentuma sattui jo kesäkuun puolelle, ja sama on nyt koskenut myös joitakin perennoja, kuten kuvassa.

Kukkivina niittykasveina mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum), huopaohdaketta (Cirsium heterophyllum) ja kukinnan hiipumisvaiheessa jo olevaa paimenmataraa (Galium album) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Saunakukka on tyypillinen heinäkuun kukkija, ja tänä erikoiskesänä tämäkin valkoinen kukkameri on syntynyt erittäin epätyypillisesti jo kesäkuun puolella; saunakukalla on kuitenkin tyypillisesti hyvin pitkä kukinta-aika, joten nämä kukkivat vielä edelleen heinäkuun puolellakin joka tapauksessa.

Kukkivina niittykasveina mm. maitohorsmaa (Chamaenerion angustifolium) sekä taustalla mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) ja ohdakkeita (Cirsium sp.) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Maitohorsman kukintovarret olivat kehityksessään tätä osaksi varjoista kasvupaikkaa (Vanhan Turuntien pohjoispuolinen pohjoiseen viettävä rinne) pidemmälläkin tätä lämpimämmillä kasvupaikoilla, ja tällä hetkellä monissa kukintovarsissaan näkyy alaosissaan jo paljon hedelmäkotia kukinnan edettyä äärietuajassa tässäkin.

Tienvarsiniityllä kukinnan loppuvaiheeseen kääntynyttä vuohenputkea (Aegopodium podagraria) kuvattuna Espoon Leppävaaran länsi-lounaispuolella olevan Friisinmäentien varrella tiistaina 25.6.2024 -- Vuohenputken paras kukinta on normaalisti heinäkuun alkupuoliskon asiaa, mutta nyt se sattui Juhannuksen tienooksi, ja tätä julkaistaessa sen kukinta on paikoin jo lähes lopussa.

--- Näin ollen Etelä-Suomessa tässä kesä-heinäkuun vaihteen kohdalla tuon kesäkuun viimeisen viikon helteen myötä kasvukauden etuaikaisuuden astetta voidaan arvioida jopa 3-4 viikon mittaiseksi normaaliin aikatauluun nähden, ja paikoin lämpimimmillä alueilla jopa reilun kuukauden veroinen etuaikaisuuskin on mahdollisesti tapahtunut, ja se on jo tuota vuoden 2011 tilannettakin erikoisempaa!...

Jos pitää paikkansa tuo heinäkuun toiselta viikolta alkava kesän kolmas ankara helleaalto, niin loppukesälle ja aina syksyynkin saakka voidaan ennustaa jo sen perusteella ikään kuin yhtä kokonaista tai jopa reilua lisäkuukautta kasvuun ja kehitykseen koko kasvukauden piirissä Etelä-Suomessa...

Tällainen menossa oleva erikoisuus voi siis toistaa tuon vuoden 2011 kasvukauden kaltaisia ilmiöitä möhemmin kesällä myös hedelmien kypsymisessä, mistä jo tällä hetkelläkin on merkkinä kokonaan kypsyneet terttuseljan (Sambucus racemosa) marjat, jo oranssin suuntaan puolikypsymässä olevat kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat, mustikkasatojen (Vaccinium myrtillus) kypsymiset jo kesäkuun puolellakin jne.

Lisäksi tietenkin eteläisten hedelmä- ja marjakasvien sadot voivat nyt saada ennen näkemätöntäkin etua tästä kesästä -- esim. viinirypälesadoista (Vitis sp.) voi olla tulossa ennätyshyviä ja kokonaan kypsyviä niitä harvinaisesti viljelevien puutarhojen parissa...

----- Koska tuon kesän 2011 jälkeen tähän kuluvaan kesään mennessä ilmastoalarmismi on kasvanut entistäkin jyrkempään ja fanaattisempaan muotoon myös Suomessa, niin sen ilmiön parissa tämä kuluva kesä ja kasvukausi on osoittautunut tässä ko. erikoisuudessaan yhä vaikeammaksi sosiaaliseksi ja psyykkiseksi palaksi kaikkien osapuoliensa suhteen.

Otan tässä viimeiseksi ainakin alustavasti tämän aspektin nyt myös esille, koska tämä kesä ko. erikoisvaikutuksellaan ilmeisesti ei hellitä tilannetta jatkossakaan tämän yhteiskunnallisen aspektin kohdalla...

Nimittäin sekä ilmastoalarmismia uskomuksenaan pitävät että ko. alarmismia kyseenalaistavat ovat kohdanneet omia eskaloituvia käsityksiään vs. vastakäsityksiään, ja niihin kuuluvia vaikeuksia tässä erikoistilanteessa.

Yhtäältä ko. alarmistit ovat mm. Elokapina-ilmiön parissa entisestäänkin fanatisoituneet tämän kesän takia panikoimaan "ilmastonmuutoksesta" (siis heillä "varsinaisesti" ihmisen tuottamasta hiilidioksidista, mutta ilmasto muuttuu aina ilman ihmistäkin), ja toisaalta ko. alarmismia kyseenalaistavien parissa on alkanut olemaan vastaavasti entistäkin ylikorostuneempaa ja ylilyövempää alarmismikohtien ja -käsitysten mitätöimistä -- siis jopa tieteen ja reaalimaailman havaintojen häviöksi siinäkin omalla tavallaan vastakkaisesti.

Tämä on johtanut mm. somesta havainnoituna sellaiseen ilmiöön, missä ilmastoalarmismia kyseenalaistetaan entistä virheellisemmillä ja asiaan kuulumattomammilla kommenteilla ja käsityksillä: vastakkainasettelu on siis kärjistymässä, missä ilmastoalarmismi saa yhä lisää vettä myllyynsä ja toisaalta ko. alarmismia vastustavien joukossa yritetään yhä vääristyneemmin vähätellä tai jopa kokonaankin mitätöidä tämän kesän lämpöä ja erikoisuutta...

Omasta mielestäni siis! >> Hiilidioksidiperusteiseen ilmastoalarmismiin ei ole kunnollisia syitä eikä perusteita, koska se kokonaisuus on mm. yksi kaikkien aikojen suurimmista petoksista ja virallisen tieteen harha-askelista, muttei tätä alarmismia pidä toisaalta kyseenalaistaa kieltämällä olemassa olevia ilmiöitä ja havaintoja nykysäästä ja tästä kasvukaudesta luoden vääriä käsityksiä havainnoista ja niiden johtopäätöksistä...

Kyllä tosiaan näyttää siltä, että ilmastossamme on tavalla taikka toisella lämpenemisen merkkejä edelleenkin myös kaikista ko. alarmismiin liitetyistä petosilmiöistä (mm. lämpömittareita globaalisti liikaa ja yhä enemmän kuumilla-paahteisilla lentokentillä) huolimatta.

Mutta tällaisen lämpenemisen syitä pitää etsiä kunnollisen tieteen tavoin ja hiilidioksidipaniikin sijaan esim. olemassa olevien ilmastosyklien nykyisistä etenemistilanteista lähtien eikä mitätöidä liian sokeasti ja virheellisesti ihan oikeasti olemassa olevia lämpenemisilmiöitä vain ko. alarmismin yksioikoisen vastustamisen takia.

Ko. alarmismin vastustamisen näitä heikkoja kohtia näet paljastaa juurkin kasvillisuuden kehitystavat kasvukaudellaan täällä Pohjolassa: se nimittäin on jopa totaalisen lahjomaton ja selkeän yksioikoinen indikaattori sen suhteen, miten paljon se kertoo omissa kehitysvaiheissaan lämpöä olleen kussakin kohdassa kasvukautta -- esim. tietty kukinta-aika jollain lajilla on aina indikaattori ko. kukintaan johtaneesta lämpömäärästä ja sen ajoittumisesta.

Nimittäin täällä kasvillisuuden jokaista kehitysastetta vastaa aina tietty lähes sama määrä (kuivuus- vs. kosteuserot voivat poikkeuttaa sitä, mutta vain vähän) lämpöä kumuloituvasti (ns. tehoisa lämpösumma) ja sen mukaista säätä, ja niinpä kasvillisuutemme tiettyjen kehitysvaiheiden osumiset kalenteriin nähden tiettyihin kohtiin paljastavat suoraan sen, miten paljon säässä on ollut lämpöä niissä kussakin tarkastelukohdissa; siis mm. normaalia enemmän vai vähemmän eli etuaikaisemmin vai jälkijättöisemmin, ja ylläkin sen nyt näemme tämänkertaisena tilanteena mm. noista kuvista.

Tosiaan tänä kesänä ainakin tähän mennessä lämpöä on ollut tämän tarkastelun perusteella ääripaljon tavanomaiseen verrattuna etenkin Etelä-Suomessa, ja varsin merkillisesti sellainen erikoispoikkeama on toistumassa tällä vuosisadalla nyt jo kolmatta kertaa ko. alueella, kun vastaavaa oli mittaushistoriassamme aikaisemmin todennäköisesti vain 1930-luvulla...

Tuokin aihepiiri vaatinee jatkokäsittelyä varmasti lisää, mutta tämän sosiaalisen ja yhteiskunnallisen havainnon kera päätän tämän osan kasvukauden 2024 havainnollistamisen sarjasta...

Elämme merkillisiä aikoja joka tapauksessa, joten eipä siinä kritiikki-, havainto- ja analyysiaiheet ja -tarpeet lopu, ja pikemminkin ne taitavat lähinnä vain lisääntyä kaikkiallisesti kaikissa aihepiireissä koko ajan alkaen ihmisestä itsestään ja päätyen kaikenlaisiin ympäristöihin vuorovaikutuksineen kaikkineen!...

Toukokuun 2024 ennätyksellisen lämmin loppupuolisko ja sen aiheuttamista luontoilmiöistä havaintoja ja esittelyjä ympäri Suomea

Erittäin runsaana kukkivaa pihasyreeniä (Syringa vulgaris) kuvattuna tiistaina 28.5.2024 Helsingin keskustassa "pikkuparlamentin" vieressä.

Poikkean taas aikomuksistani tekemällä vielä uuden postauksen tämän ennätyslämpimän toukokuun loppupuoliskon sään aiheuttamista ilmiöistä luonnossa -- näin ollen jätän vielä ainakin kesäkuulle (tai jopa pidemmällekin...) sen kuluneen kevään aikana Facebook-seinälleni kertyneiden sisältöjen siirron tänne blogiini.

Tämä jopa ennen näkemättömänkin hurja toukokuinen helleaalto on ollut sen verran mielenkiintoinen luontoilmiöiltään, että siksi päätin tässä jatko-osassa vielä esitellä havaintojani tältä hellejaksolta.

Yllä on siis kuva Helsingistä viime tiistailta 28.5.2024, jossa pihasyreenikukinta oli vielä parhaimmillaan, ja nyttemmin siis äärietuaikaisesti tänään perjantaina 31.5.2024 sen kukinta on koko Etelä-Suomessa jo hiipunut loppupuolelleen; eli aivan kuten tässä viime kertaisessa sää- ja luontoaiheisessa kirjoituksessani ennakoin touko-kesäkuun vaihteeseen.

Ja kuten oli odotettavissa, niin tällä hetkellä normaalisti vasta Juhannuksen tienoilla täydessä kukassa olevia kasvilajeja on jo puhjennut lähes täyteen kukkaan, josta voidaan päätellä kasvukauden etenemisen asteen hypänneen tämän toukohelteen ansiosta jopa 2 - 3 viikkoa etuaikaiseksi tämän ajankohdan normaaliin vaiheeseen verrattuna!

Tätä kirkkaasti osoittavat mm. lupiinien (Lupinus polyphyllus) ja juhannusruusujen (Rosa spinosissima "Plena") kukinnat; muuten tuon juhannusruusun tieteellinen nimi on nykyään muuttunut tuoksi em. nimeksi, kun viime kerralla käytin vielä vanhaa nimeä "Rosa pimpinellifolia "Plena" ".

Yllä olevasta syreenikuvasta havaitaan itse asiassa tämän kasvukauden toinen erikoinen poikkeama (joka ei kuitenkaan suoraan liity tähän nykyiseen helteeseen): 

Nimittäin pihasyreenien kukinnan runsaus on ollut ympäri Etelä-Suomea todella erityisen suurta ja oikeastaan en muista koko elämäni ajalta joidenkin pensaiden kohdalla mitään yhtä runsasta kukintatapahtumaa ko. lajilla!

Toinen ryhmä myös jopa ennätyksellisen runsaana näiden syreenien kanssa tällä viikolla kukkineita kasveja ovat olleet pihlajat -- tämä koskee sekä luonnonvaraisenakin esiintyvää kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) että monia vihjeltyjä lajejakin; näille voi olla täten tulossa loppukesäksi ja syksyksi vastaavasti ennätysrunsas ja siten äärinäyttävä marjasato!...

Kolmas erityisen runsasta kukintaa osoittanut laji on ollut myös n. samaan aikaan näiden em. kanssa kukkinut metsämänty (Pinus sylvestris); siis tämä suomalaisen luonnon peruspuu -- sillä etenkin hedekukintoja on ollut nuorissa versoissaan monissa puissa niin erityispaljon, että niiden latvukset ovat näyttäneet ko. kukinta-aikana voimakkaan ruskeilta.

Tämä viimeisenä mainittu puulaji onkin ollut vastuussa viime viikolta (20. - 26.5.) alkaen siitä, miten tämän hellejakson aikana esiintyneiden ukkosten kanssa ilmenneissä tuulipuuskissa niiden siitepölyä on pöllynnyt ajoittain silminnähtävinä sakeina pilvinä maisemissa ja taivaalla -- tästä ilmiöstä tein myös huomion tässä Fb-julkaisun muodossa tekemässäni ukkosseurannassa viime lauantaina 25.5.2024.

Epäilen vahvasti näiden ennätysrunsaiden kukkimisten eräiksi keskeisiksi syiksi viime vuoden erikoista kasvukautta Etelä-Suomessa, missä ensin silloin keväällä alkanut kuivuus eskaloitui ääripahaksi kesäkuun helteillä, ja jota sitten seurasi runsassateinen loppukesä ja syksy.

Tämänlainen ikään kuin "kidutuksen ja helpotuksen" vuorottelu saattoi hyvinkin triggeröidä näitä em. lajeja tuottamaan viime kasvukauden lopulla "varoiksi" tälle nykyiselle kasvukaudelle ääripaljon kukkia.

Palataanpa sitten tämän vielä menossa olevan erityishelteen vaikutuksiin tässä touko-kesäkuun vaihteessa koko Suomenkin mitassa:

Vesistöissä on nimittäin saavutettu lähes kaikkia Suomen järviä ja meriä myöten oikeastaan myös ajankohdan ennätyksellisiä lämpimyyksiä tässä kuun vaihteessa -- tätä tilannetta voidaan tarkastella (tällä hetkellä näiden linkkien ollessa päivitettynä tälle ajankohdalle) sekä tästä järvien pintavesilämpötilojen kartasta (XX) - (huomio; linkki täytyy laittaa nyt esim. näin) että tästä Suomen merialueiden jääkartasta (XX) - (em. tapaan linkin laittamisen pakote on nyt näin, koska normaali suora laittotapa on täysin estetty).

Näistä nähdään pintavesien ko. huippulämpimyyksissä se, miten Keski-Suomea myöten melkein kaikissa järvissä pintavedet ovat jo reilusti yli +20 astetta, ja varmasti paikoin on saavutettu peräti +25 asteen tienoillakin olevia lukemia pienissä ja matalavetisissä järvissä.

Myös merialueilla on huippulämmintä pintavettä etenkin Suomenlahdella, missä koko lahti ulappaa myöten on jo lämmennyt yli +15 asteen ja rantaviivan lähellä ollaan +20 asteen tienoilla siten, että sisälahdissa on mitattu myös reilusti yli +20 asteen pintavesilämpötiloja: tämä on todella huikeaa meriveden lämpötilannetta tässä vaiheessa alkukesää!

Tuosta merijääkartasta huomataan kuitenkin yksi kylmä poikkeus hyvin kontrastisen erikoisesti; nimittäin edelleen Perämeren pohjoisosassa on jäänyt vellomaan suhteellisen pienelle alueelle sulamatta jäänyttä ajojäälauttaa.

Erikoiseksi tämän tekee sekin, miten kuitenkin myös tuolla päin Suomea mantereella on mitattu hellelukemia useina viime päivinä, ja miten tuon jäälautan heti ulkopuolella olevissa meren rantavesissä pintavesilämpötilat ovat siksi kohonneet Perämerelläkin jo reilusti yli +10 asteen.

Mistä tällainen hyvin erikoinen ko. jäälautan ja sen hyvin lähellä olevien merivesien ajankohtaan nähden kontrastisen hurjan lämpimyyden ilmentämä kahtiajakoisuus johtuu? -- mietitäänpä:

Yhtäältä tuo jäälautta on vielä muisto viime talven ankaruudesta, joka oli merialueilla nimenomaan vuosikausiin ankarin tuolla Perämerellä; eli yksi syy tälle jäälautan hitaalle sulamiselle on se, kun Perämerellä viime talven aikana muodostuneet hyvin paksut jääpeitteet ovat ottaneet aikaa sulaa tavanomaista pidempään.

Toisaalta tuolle jäälauttajäänteen hitaalle sulamiselle on syynä myös se, kun näissä viimeaikaisissa hellesäissä tuolla Perämerenkin alueella tuulet ovat olleet useina päivinä hyvin heikkoja ja ajoittain lähes tyyniä.

Tästä on seurannut kahdenlaista ko. jäälautan sulamista hidastavaa ilmiötä: ensinnäkin jäälautan lähellä paikallinen ilmamassa on pysynyt hanakasti ympäristöään viileämpänä, koska esim. lämpimältä mantereelta ei ole päässyt sille paikalle kunnolla lämpimiä ilmavirtauksia heikon tuulen takia.

Toisaalta heikkojen tuulten takia aallokko on ollut merellä vähäistä ja tuulen paine jäälauttaa kohtaan myös pintapyyhkäisynä vähäistä, jolloin jäälautan tuulihajoaminen ja -leviäminen on jäänyt myös heikoksi, ja moinen jäämöykky on pysynyt siksikin hyvin koossa.

Näin ollen kokonaisuutena tämä jäälautta on saanut helletilanteeseen nähden erikoista jatkoaikaa, mutta mantereen lähellä olevat rantojen pintavedet ovat samalla saaneet kunnon lämmitystä -- näyttäisi kuitenkin siltä, että eiköhän tuo lautta sula viimeistään kesäkuun ensimmäisen viikon myötä jo kokonaan pois, kun sääennusteissa on ensi viikolle näkyvissä myös tuulten voimistumista.

Lapissakin on erikoisia ilmiöitä tämän hellejakson aiheuttamana, josta tässä muutamia huomioitani:

Jo aikaisemmassa kirjoituksessani ennakoin, että pohjoisinta Lappia myöten tunturikoivikot puhkeavat lehteen ennen kesäkuun alkua, ja näin on käynytkin, jota voidaan tarkastella mm. Kelikameroista (XX) -- tämä vihertyminen on siis tuolla myös erittäin paljon etuaikaista maisemien "kesää".

Tällä kertaa tunturikoivikoiden lehteen puhkeamisessa on ollut kuitenkin myös se erikoisuus, missä käsivarren eli Enontekiön Lapin tunturikoivikot puhkesivat lehteen selvästi ennen Utsjoen seudun tunturikoivikoita.

Olen havainnut aikaisempina vuosina sen, että usein tuo lehteen puhkeamisen vaiheisuus Pohjois-Lapissa tapahtuu päin vastaisessa järjestyksessä, joka on siis normaalimpaa: tällä kertaa syynä tähän käänteiseen vihertymisjärjestykseen oli se, miten juuri tähän lehteenpuhkeamisen aikaan tuonne Utsjoen seudulle jäi vain ulottumaan Enontekiötä selvästi myöhäisempään viime päivinä kylmää ilmamassaa, joka on ollut peräisin Uralin seudulle jämähtäneestä erittäin kylmän ilman alueesta.

Katsotaan tässä vielä lopuksi sääennusteita, ja tietenkin siinä tämän helteen kohtaloa:

Nyt näyttää siltä, että helle vetelee viimeisiään tässä viikonloppuna ja yrittää vielä vähän sinnitellä ensi viikon alussa; syynä on se, miten yhtäältä ensin etelästä käsin tapahtuu tässä viikonloppuna epävakaistumista yhä runsaampine ja voimakkaampine ukkosineen.

Sitten lännestä käsin voimakkaampi matalapaine alkaa vaikuttaa Fennoskandian ja Suomen säähän ensi viikon aikana yhä enemmän, joka tuonee viileämpia etelän ja lännen välisiä virtauksia koko Suomeen -- näillä näkymin mistään hurjasta kylmän purkauksesta ei kuitenkaan näytä olevan kyse, koska Suomi jäisi matalapaineen lämpimälle sivulle sen verran kohtuullisesti; helteet siis päättyvät ensi viikolla joksikin ajaksi, mutta ajankohtaan nähden normikesäistä silti voi olla edelleen ajoittaisten sateiden kera...

Tässä helleaallossa ei ole siis tehty ainakaan toukokuun uutta mittaushistorian lämpöennätystä, eli ei olla ylitetty +31 astetta missään -- tällä kuluvalla viikolla on kuitenkin päästy useina päivinä +29 asteen vaiheille monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa; korkein lukema saavutettiin tänään 31.5. Hattulassa, missä mitattiin +29,9 astetta päivän maksimilämpötilaksi.

Hellepäivien lukumäärässä kuitenkin varmistui tänään 31.5. uudeksi mittaushistorian lukumääräennätykseksi 16 kpl. hellepäiviä toukokuussa: tätä voitte tarkastella tästä Ilmatieteen laitoksen tämän kesän 2024 helletilastosta (XX).