Kirkkaan kevätväristä jumaltenpuuta (Ailanthus altissima) kuvattuna perjantaina 8.6.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tällä viikolla kasvukauden eteneminen oli yhä hieman junnaavaa etenkin viikon alussa viileyden takia, mutta loppua kohti kasvu nopeutui ja sen myötä kasvukauden kehityksen aste ei alkanut viivästymään kovin merkittävästi ajankohdan normaalista aikataulusta. Niinpä Suomen oloissa kaikkein viimeisimpinä lehteen puhkeavat eteläiset puu- ja pensaslajit olivatkin tällä viikolla sopivasti etenemässä hiirenkorvavaiheesta lehtien puolikokoon. Niistä näyttävimmät lehtien kevätvärit siinä tilanteessa tekee kuvan jumaltenpuu (Ailanthus altissima), jota kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa.
Suomessa laji on vieläkin melko tuntematon, koska se on sen verran arkana pidetty. Jumaltenpuu selviää kuitenkin etelärannikolla varsin mainiosti ja esim. juuri tämä Kaisaniemen yksilöryhmä (Ko. kasvupaikalla on tosiaan yhden yksilön sijasta muutama) on selvinnyt jopa kolmesta viime talvesta suorastaan ilman mitään pakkasvaurioita, vaikka ko. talvet olivat osaltaan hyvin ankaria. Puuta voikin suositella viljelyyn ainakin menestymisvyöhykkeille I ja II ainakin suojaisille paikoille.
Puulla on tosin se hyvä ominaisuus talvivaurioitakin vastaan, että se tekee helposti juuri- ja tyvivesoja; tyveen saakka palelluttuaan laji vesoo helposti uudestaan. Tämä Kaisaniemen ryhmä on jo reilusti yli 5 m korkea ja puusta voikin odottaa hyvällä paikalla vähitellen jopa yli 10 m korkeaa etelärannikon olosuhteissa. Lämpimämmissä maissa laji tunnetaan isona jopa selvästi yli 20 m korkeana ja nuorena hyvin nopeakasvuisena puuna. Laji ei ole kuitenkaan pitkäikäinen.
Jumaltenpuun parhaimpiin koristeominaisuuksiin kuuluu juuri tämä nuorten kasvavien lehtien voimakkaan punainen kevätväritys, joka voi juuri Suomen oloissa lehtien hitaan kasvun ansiosta viipyillä näyttävänä jopa 2 - 3 viikkoa. Väri on hyvin voimakas heti lehtien puhjetessa toukokuun lopussa ja haalistuu vasta lehtien puolikokoon tullessa keltavihreän kautta vähitellen himmeän vihreäksi. Värit muuttuvat kuitenkin asteittain vihreäksi niin, että nämä parilehdykkäiset hyvin isot lehdet kasvavat pituutta jopa 50 - 100 cm ja kasvun edetessä lehtikärjissä viipyy viimeisenä punaista jopa kesäkuun loppuun (Voimakkailla versoilla jatkuvasti puhkeavat uudet versojen kasvun kärkilehdet ovat punaisia vielä pitkin heinäkuutakin); laji tulee täysilehteen siten vasta heinäkuuksi / heinäkuussa.
Upeiden kevätväristen ja täysikokoisten lehtiensä lisäksi lajilla myös kukinta ja sitä seuraavat siivelliset pähkylähedelmät ovat näyttävää estetiikkaa; kukintoina ovat runsaissa lehtihankojen välisissä tertuissa tiheään kermanvalkeat ja tuoksuvat pienet kukat. Hede- ja emikukinnot ovat eri yksilöissä, joten jumaltenpuu on kaksikotinen ja siten hedelmiä kehittyy vain emipuihin; kukinnot ovat runsaimmat hedepuissa. Hedelmät ovat pari senttisiä, siivellisiä ja pitkulaisen muotoisia pähkylöitä, jotka ovat usein voimakkaan punaruskeita - oransseja ja niitä on runsaina notkuvina ryppäinä. Siten ne ovat hyvin erottuvia latvuksessa jo kaukaa.
Suomen oloissa en ole vielä kertaakaan nähnyt jumaltenpuun kukkivan, mutta kasvikirjallisuudesta ja netistä haalimani tiedon perusteella arvioin sen tapahtuvan Etelä-Suomen oloissa vasta elokuun alkupuolella. Tänäkin vuonna jännään, josko tämä Kaisaniemen puuryhmä viimeinkin kukkisi ensimmäistä kertaa...
Syksyllä jumaltenpuun ruska on pääasiassa keltainen ja ilmenee eteläiseen alkuperäänsä nähden jo melko varhain lokakuun alkupuolelta lähtien. Suomen oloissa ruska voi jäädä kuitenkin melko haaleaksi ja varhaiset yöpakkaset varistavat arat lehdet joskus jopa vihreinä keskeyttäen varsinaisen ruskan etenemisen; leutoina syksyinä lehdet ja keltainen ruska voi pysyä vielä lokakuun loppuun saakka. Lehtien varisemisessa pitkät lehtien pääruodit jäävät vielä vähäksi aikaa kiinni oksiin lehdyköiden jo varistua; näin etenkin, jos yöpakkaset ja rajut tuulet eivät pääse häiritsemään. Talvella lajin hyvin paksut punertavan ruskeat oksat ovat hienoa estetiikkaa isoine lehtiarpineen. Talvisilmut ovat kuitenkin yllättävän pienet.
Lämpimissä maissa (Kuten Yhdysvaltain itäosissa ja Länsi-Euroopassa) lajia pidetään voimakkaasti istutuksista leviävänä ja osittain siksi jopa rikkaruohomaisena. Suomen oloissa tästä on tuskin haittaa. Lajia voikin suositella koristepuu / -pensasviljelyyn lämpimille ja reheville kasvupaikoille etenkin urbaanissa ympäristössä. Suomen oloissa jumaltenpuu on hyvin näyttävä moniin muihin puihin ja pensaisiin nähden, joten omimillaan se on edustavilla ns. katseenvangitsijapaikoilla urbaanissa ympäristössä ja yksittäisistutuksina. Lehtiensä kevätväritys toimii toki pikanttina parina puuryhmissä esim. jo täysikesäisten vihreiden sävyjen kanssa vastavärikontrastina tai muiden yhtä myöhään lehteen puhkeavien isolehtisten lajien kanssa; kuten trumpettipuut (Catalpa sp.) ja maakkia (Maackia amurensis).
Lajille kannattaa varata kasvutilaa, vaikka siitä sanotaan meikäläisissä olosuhteissa kasvavan arkuuttaan vain pensaan. Kaisaniemen ko. puuryhmä osoittaa, että lajia kannattaa silti ainakin etelärannikon olosuhteissa käsitellä vähintään n. omenapuun kokoisena lajina. Lisäksi on huomioitava leveyssuuntaisena tilavaatimuksena lajin vesomisherkkyys; etenkin mahdollisten paleltumien jälkeen juuri- ja tyvivesat saattavat kasvaa parisenkin metriä kasvukaudessa sisältäen jopa n. metrin mittaisia lehtiä!
