Viikon 35 kasvivalokuva: Soihtunauhus (Ligularia X hessei)

Täydessä kukassa ollutta soihtunauhusta (Ligularia X hessei) kuvattuna perjantaina 31.8.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Blogikirjoittamiseni on ollut edelleen valitettavasti innotonta, mutta jatkan nyt ainakin tätä kasvivalokuvausteemaa. Otan edelleen esille perennoja ja tällä kertaa ajankohdalle hyvin näyttävän kukkijan; soihtunauhuksen (Ligularia X hessei).

Nauhusten suvun joukossa tämä laji on kaikkein isokukkaisin ja siten näyttäväkukintaisin. Lisäksi myös lähes myöhäisin suvun kukkija. Sillä on kullankeltaisia kukkia runsaasti paksuissa ja töpäköissä tertuissa, kun muutamalla muulla suvun lajilla tertut ovat pitkiä ja kapeita vanoja tai kallionauhuksen (L. dentata) tapauksessa harsuja pallomaisia terttuja.

Tästä näyttävyydestään huolimatta ko. laji on suvussaan melko tuntematon ja vähän käytetty verrattuna muihin suvun lajeihin ainakin julkisilla viheralueilla havaintoni mukaan. Siitä johtuen sitä on nyt syytäkin mainostaa. Laji on puutarharisteymä, joten sitä ei tunneta luonnosta. Se menestyy kuitenkin laajasti lähes kaikkialla lauhkealla vyöhykkeellä ja on Suomessakin melko kestävä.

Nauhusten kukinta on muutenkin loppukesällä - syksyllä perennakukkijoiden joukossa näyttävimmästä päästä; ensimmäisenä jo heinäkuussa aloittaa valtikkanauhus (Ligularia przewalskii) ja muut suvun lajit seuraavat perässä elokuussa. Tämän esitettävän lajin kukintahuippu on siis vasta elo-syyskuun tienoilla ja alkavan syksyn viilenevien säiden ansiosta kukinta voi pitkittyä jopa lähes koko syyskuun mittaiseksi.

Alkukesällä tälläkin suvun lajilla pääosassa ovat rehevät lehdet, jotka puhkeavat maasta vihreinä toukokuun lopulla ja saavuttavat kesä-heinäkuun vaihteeksi täyden koon pensastavana tiheänä kasvustona. Koko perennan täysmitta voi saavuttaa n. 180 cm:n korkeuden kukintojen kasvettua täyteen mittaan. Kukinnot alkavat ilmestyä pitkäruotisten lehtien seasta heinäkuun lopulla - heinä-elokuun vaihteen tienoilta alkaen isoina "mötiköinä" ja ensimmäiset kukat avautuvat elokuun puolivälissä. 

Yksittäiset lehdet ovat isoja ja munuaisen muotoisia. Niillä ei ole syksyllä mainittavaa ruskaa, vaan ne nahistuvat vähitellen lähinnä ruskeiden sävyjen kautta lokakuun mittaan. Kukintatertut tuottavat lokakuun mittaan ruskehtavahaivenellisia pähkylähedelmiä. Terttuvarret eivät ole kovin hyviä talventörröttäjiä, koska ne varistavat siemenensä jo loppusyksyllä ja varret ovat sen jälkeen pehmeinä ja mädäntyvinä helposti taittuvia.

Soihtunauhus voidaan lukea ns. jättiläisperennojen joukkoon, jolloin se on hyvä myös ns. yksittäiskasvinakin kasvatettuna; eli se sopii hyvin erilaisille paraatipaikoille ja voimakasta korostusta kaipaaville kohteille katseenvangitsijaelementiksi. Sitä voidaan kasvattaa myös laajoina ryhminä, jos haluaa hyvin rehevää ja voimakaskasvuista perennaefektiä esim. näkösuojaksi tai aidanteeksi. Muiden isokasvuisten tai keskikokoisten perennojen kanssa se sopii myös hyvin ryhmiin, jolloin esim. sekä muut yhtä myöhäiset kukkijat että jo runsaat silloiset hedelmävaiheet voivat olla hienoja kontrasteja sen kukinnan kanssa. Soihtunauhus ei siedä kuivuutta, vaan kasvupaikan on oltava kostea ja rehevä. Liikamärkyys on kuitenkin haitaksi etenkin talvella.

Virheellistä puistonhoitoa: Liian aikaisin syksyllä poiskorjatut kesäkukat ja perennat

Tarpeettoman ja siten virheellisen aikaisin alasleikattu kesäkukka- ja perennaryhmä kuvattuna 25.9.2010 Hämeenlinnassa.




Hienossa syysloistossaan ollut kesäkukka- ja perennaryhmä kuvattuna 17.9.2010 Hämeenlinnassa.


Päättyneen syyskuun aikana maisemia ja ympäristöjä havainnoidessani kohtasin puistosuunnittelun ja -hoidon epäkohtia ja tämä on sieltä räikeimmästä päästä. Kyseessä on kesken kaiken alasleikatusta kesäkukka- ja perennaryhmästä Hämeenlinnassa Anttilan tavaratalon lähellä moottoritienliittymän vieressä. Alimmassa kuvassa nähdään, kuinka viikkoa ennen alasleikkuuta kokonaisuus oli aivan moitteeton ja varmasti tuona leikkuuajankohtanakaan tilanne ei vielä olisi ollut sen pahempi ja leikkuu oli siis vielä täysin tarpeeton!

Lakastuneempi tilannekaan ei olisi ollut vielä mitenkään rumentava, vaan tässä on ymmärrettävä juuri se seikka, missä perennojen osalta hedelmävaiheisetkin kukintovarret ovat yhä täysin soveltuvaa estetiikkaa taajamissa ja nimenomaan tarpeellista sellaista, jotta ihmiset oppivat kasvun ja kasvukauden kiertokulusta oleellisia sisältöjä esteettisten ominaisuuksien kautta; on jopa huomioitava talventörröttäjyys siihen sopivien lajien kohdalla! Tästä olen paasannut jo taajamien niittykasvillisuuden kohdalla mm. viime kesänä tässä kirjoituksessani; Kasviestetiikan puolustuspuhe: Niittohoidon väärinkäyttö taajamien niityillä.

Tuossa alimmassa kuvassa havaitsemme kesäkukkina viljellyn kahden väristä kesäbegonialajiketta (Begonia Semperflorens -ryhmä) ja sinitähtöstä (Ageratum houstonianum). Tällaisia myöhäiseen syksyyn asti (Eli ensimmäiseen tuhoavaan pakkaseen saakka) kukkivia kesäkukkia tulee säilyttää mahdollisimman pitkään ja vasta pakkasvaurioiden tapahduttua ne voidaan poistaa. Siitä poikkeaminen ym. tavalla vaurioiden vielä tulematta on aina kasviestetiikan vähentämistä ja siten virheellistä hoitoa! Todennäköisesti tuon ryhmän kesäkukat olisivat voineet selvitä vielä tämän viikonkin lievistä halloista tuolla kohdalla, jolloin sääennusteiden mukaan ko. kesäkukkakukintaa olisi ollut mahdollisuus säilyttää vielä ensi viikollakin ja vain vähän lakastuneempana.

Perennoina tuossa ryhmässä kasvatetaan tarhapiiskulajiketta (Solidago hybr.) ja punalehtistä lajiketta kallionauhuksesta (Ligularia dentata "Desdemona"). Molemmat olivat ennen leikkuuta tulossa hedelmävaiheeseen, mikä siis on säilytettävää estetiikkaa aina vähintään marraskuulle saakka! Noiden lajien varret eivät kestä kunnolla talven lumien painoa niiden mädäntyessä helposti pehmeiksi, joten talventörröttäjyyteen niistä ei liiemmin ole. Marraskuu on siis oiva vaihe leikata ne alas, mutta siis vasta sitten. Lisäksi alimmassa kuvassa oikealla kuvan ulkopuolella on ryhmä kuunliljaa (Hosta sp.), joka on lehdiltään esteettinen myös vähintään kunnon yöpakkasiin saakka, joten niidenkin alasleikkuu oli tuossa vaiheessa aivan turha ja kasviestetiikkaa vähentävä toimenpide!

Summa summarum: Ko. ryhmän oikea talveen valmistamistapa on tällainen; ensimmäisten pakkasarkojen kesäkukkien tuhoa aiheuttavien hallojen tultua poistetaan ensin ko. kesäkukat ja vaalitaan sen jälkeen perennojen hedelmävaihetta marraskuulle. Puistojen hoidossa ns. hoitoluokitusten orjallinen noudattaminen tekee mm. tällaisissa tilanteissa enemmän hallaa kuin hyötyä kasviestetiikan vaalimisessa ja kehittämisessä!

Viikon 34 tunnelmakuvat vuonna 2009

Köynnösruusulajike (Rosa "Coral Dawn"):n kukintasesongin jälkipuolen kukintaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Tämä varsinainen "seinäruusu" näyttää, kuinka monet köynnösruusut tekevät kukintaa vielä varsinaisen heinäkuun parhaan kukintasesongin jälkeenkin.




Kiinanjaloangervolajike (Astilbe chinensis "Finale"):n kukinnan alkua kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Jaloangervoista viimeisimpiä kukkijoita ja kukintaa riittää syyskuulle. Monet muut jaloangervot kukkivat jo heinäkuussa ja elokuun alussa. Kukintotähkät kannattaa säilyttää erinomaisina talventörröttäjinä kevääseen. Jaloangervoilla myös lehdet ovat koristeelliset ja ovat lajikkeesta riippuen monenvärisiä kevätpuhkeamisissaan.

Soihtunauhuksen (Ligularia X hessei) täyttä kukintaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Loppukesän kukkijoista näyttävimpiä ja nauhuksista viimeinen kukkija. Muut nauhukset kukkivat parhaimmillaan heinäkuussa - elokuun alussa. Harmaa - ruskehtavavillainen siemenvaihe on myöhään lokakuussa. Lehdet ovat näyttävän isolapaisia.

.

Maakkian (Maackia amurensis) kukintaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Näinkin myöhäinen pikkupuun kukinta on aina esilletuomisen arvoista. Kukkien tuoksu on voimakkaan imelää. Lehdet puhkeavat näyttävän hopean silkkikarvaisina touko - kesäkuun vaihteessa. Ruska on keltainen lokakuussa tai aikaisen pakkasen tultua lehdet muuttuvat ennen ruskaa mustiksi pian varistakseen.

.

.

.

Kuusamalajin (Lonicera deflexicalyx) jo heinäkuun lopulta kypsinä säilyneitä marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Tämä tuntematon ja harvinainen kuusamalaji on sukunsa näyttävimpiä erityisesti lehdiltään ja marjoiltaan. Keltainen kukinta on touko - kesäkuussa. Kesävehreys säilyy pitkälle loka - marraskuulle ja pensas on iso. Tulee ensimmäisten joukossa lehteen, kuten muutkin kuusamat.

Viiniköynnöslajikkeen (Vitis "Valiant") kypsyviä marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Eteläseinustoilla voi Etelä-Suomessa viljellä varsin montaa suht talvenkestävää viinirypälelajia ja -lajiketta. Tällä lajikkeella sato kypsyy ensimmäisten joukossa ja se on siten varmaa joka vuosi. Keltainen ruska on näyttävä syys - lokakuussa.

Hevoskastanjaristeymän (Aesculus X hybrida) täysikokoinen hedelmäpallo kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Monilla hevoskastanjoilla hedelmät ovat piikittömiä poiketen Helsingissäkin yleisestä balkaninhevoskastanjasta (A. hippocastanum). Tämä risteymä kukkii oranssinruskehtavin kukin ja keltainen ruska on kirkasta syys - lokakuussa. Lehtien puhkeaminen tapahtuu huhti - toukokuussa erittäin näyttävän punaisiksi ja isoiksi paisuvista silmuista.

.

.

Jalokastanjan (Castanea sativa) lähes täyteen kokoon kasvanut hedelmäpallo ja kuihtuneet hedekukintotähkien jäänteet kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 22.8.2009. Aikaisemmin näyttämäni kukinta on vaihtunut kypsyvien pähkinöiden aikaan ja sato on taas melko runsas. Todella hyvin talvenarkana pidetyltä Välimeren puulta näin pohjoisessa!

Japaninjalopähkinän (Juglans ailanthifolia) täyteen kokoon kasvaneita hedelmäpalloja kuvattuna Helsingin Meilahden arboretumissa perjantaina 21.8.2009. Tämä jättiläislehtinen isohko puu on myös lehdiltään vasta näin elokuussa lopullisen täysvaiheinen. Keltainen ruska ilmenee syys- ja lokakuussa. Ensimmäinen pakkanen pudottaa lehdet kerralla jopa vihreinäkin. Kasvu alkaa toukokuussa hitaasti hedenorkkojen ollessa runsaina ryppäinä touko - kesäkuussa.

.

Helsingin Meilahden arboretumin vieressä olevaa niittyä kuvattuna perjantaina 21.8.2009. Ohdakkeet (Cirsium sp.) ovat olleet jo parisen viikkoa siemenvillavaiheessa kuvan tapaan, mutta päätös sille alkaa olla lähellä. Rehevien niittyjen kasvustot ovat olleet silti edelleen kesäisiä ja kasvukauden korkeimmassa vaiheessa.

.

.

.

Espoon Tapiolassa maanantaina 17.8.2009 kuvattua iltausvatilannetta juuri auringon laskettua. Aikaisemmin päivällä oli runsaahkoa kuurottaista sadetta ja usva sai siten märästä maasta lisävoimaa tyyntyneessä tuulessa. Ns. ulossäteilyusvat yleistyvät tässä vaiheessa vuotta heikkotuulisissa tilanteissa pimentyneiden öiden myötä. Tuo kumpupilvijäänne oli hauskan muotoinen; Aku Ankka -lentokone, sydän...

.

.

.

Helsingin Taiteiden yönä perjantaina 21.8.2009 kuvattua näkymää auringon laskun suuntaan ns. pitkältä sillalta Töölönlahdelle. Elokuun tässä vaiheessa illat antavat jo keinovaloille erinomaiset mahdollisuudet, kuten tuo ravintolalaiva näyttää. Lisäksi tähän aikaan yöt ovat saavuttaneet jälleen täyden pimeyden vaiheen keskiyöllä.