Virheellistä puistonhoitoa: Liian aikaisin syksyllä poiskorjatut kesäkukat ja perennat

Tarpeettoman ja siten virheellisen aikaisin alasleikattu kesäkukka- ja perennaryhmä kuvattuna 25.9.2010 Hämeenlinnassa.




Hienossa syysloistossaan ollut kesäkukka- ja perennaryhmä kuvattuna 17.9.2010 Hämeenlinnassa.


Päättyneen syyskuun aikana maisemia ja ympäristöjä havainnoidessani kohtasin puistosuunnittelun ja -hoidon epäkohtia ja tämä on sieltä räikeimmästä päästä. Kyseessä on kesken kaiken alasleikatusta kesäkukka- ja perennaryhmästä Hämeenlinnassa Anttilan tavaratalon lähellä moottoritienliittymän vieressä. Alimmassa kuvassa nähdään, kuinka viikkoa ennen alasleikkuuta kokonaisuus oli aivan moitteeton ja varmasti tuona leikkuuajankohtanakaan tilanne ei vielä olisi ollut sen pahempi ja leikkuu oli siis vielä täysin tarpeeton!

Lakastuneempi tilannekaan ei olisi ollut vielä mitenkään rumentava, vaan tässä on ymmärrettävä juuri se seikka, missä perennojen osalta hedelmävaiheisetkin kukintovarret ovat yhä täysin soveltuvaa estetiikkaa taajamissa ja nimenomaan tarpeellista sellaista, jotta ihmiset oppivat kasvun ja kasvukauden kiertokulusta oleellisia sisältöjä esteettisten ominaisuuksien kautta; on jopa huomioitava talventörröttäjyys siihen sopivien lajien kohdalla! Tästä olen paasannut jo taajamien niittykasvillisuuden kohdalla mm. viime kesänä tässä kirjoituksessani; Kasviestetiikan puolustuspuhe: Niittohoidon väärinkäyttö taajamien niityillä.

Tuossa alimmassa kuvassa havaitsemme kesäkukkina viljellyn kahden väristä kesäbegonialajiketta (Begonia Semperflorens -ryhmä) ja sinitähtöstä (Ageratum houstonianum). Tällaisia myöhäiseen syksyyn asti (Eli ensimmäiseen tuhoavaan pakkaseen saakka) kukkivia kesäkukkia tulee säilyttää mahdollisimman pitkään ja vasta pakkasvaurioiden tapahduttua ne voidaan poistaa. Siitä poikkeaminen ym. tavalla vaurioiden vielä tulematta on aina kasviestetiikan vähentämistä ja siten virheellistä hoitoa! Todennäköisesti tuon ryhmän kesäkukat olisivat voineet selvitä vielä tämän viikonkin lievistä halloista tuolla kohdalla, jolloin sääennusteiden mukaan ko. kesäkukkakukintaa olisi ollut mahdollisuus säilyttää vielä ensi viikollakin ja vain vähän lakastuneempana.

Perennoina tuossa ryhmässä kasvatetaan tarhapiiskulajiketta (Solidago hybr.) ja punalehtistä lajiketta kallionauhuksesta (Ligularia dentata "Desdemona"). Molemmat olivat ennen leikkuuta tulossa hedelmävaiheeseen, mikä siis on säilytettävää estetiikkaa aina vähintään marraskuulle saakka! Noiden lajien varret eivät kestä kunnolla talven lumien painoa niiden mädäntyessä helposti pehmeiksi, joten talventörröttäjyyteen niistä ei liiemmin ole. Marraskuu on siis oiva vaihe leikata ne alas, mutta siis vasta sitten. Lisäksi alimmassa kuvassa oikealla kuvan ulkopuolella on ryhmä kuunliljaa (Hosta sp.), joka on lehdiltään esteettinen myös vähintään kunnon yöpakkasiin saakka, joten niidenkin alasleikkuu oli tuossa vaiheessa aivan turha ja kasviestetiikkaa vähentävä toimenpide!

Summa summarum: Ko. ryhmän oikea talveen valmistamistapa on tällainen; ensimmäisten pakkasarkojen kesäkukkien tuhoa aiheuttavien hallojen tultua poistetaan ensin ko. kesäkukat ja vaalitaan sen jälkeen perennojen hedelmävaihetta marraskuulle. Puistojen hoidossa ns. hoitoluokitusten orjallinen noudattaminen tekee mm. tällaisissa tilanteissa enemmän hallaa kuin hyötyä kasviestetiikan vaalimisessa ja kehittämisessä!