Aikaisempaa talvisempaa ja vaihtelevaa Föhn-leutoudesta ja pakkaspoudasta monen olomuodon sateisiin -- etenkin sisämaassa talvi ja lumipeite jo pysyvämpää, mutta hetkittäin yhä suojasäitäkin (Päivitetty 2 kertaan: talvi ankaroituu runsaiden lumipyryjen myötä!)

Siirryn nyt tekemään uutta sääennuste- ja luontoseurantakirjoitusta, vaikka aikomukseni oli ensin tehdä maailmantilannetta kommentoiva kirjoitus tähän väliin -- maailmalla kuohuu ja tapahtuu kuitenkin niin hurjasti ja yhä vain hurjenevasti, että päätin jättää vielä sen aiheen asiat muhimaan ja tarkentumaan päässäni, ja niinpä nyt tulee sen sijaan suoraan edellisen sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen perään uusi, ja ennakoitua myöhemmin sen nyt teen.

Joulukuun alkuahan sävytti viime viikolla ensin erittäin leuto plusasteinen sää marraskuun puolelta saakka vaikuttaneena, jossa kaikki lumet sulivat jopa Keski-Suomen pohjoisosia myöten pois, mutta viime viikon loppupuolella tiistain lumisateen, seuranneen pienen pakkasjakson ja vielä uusien lumisateiden myötä talvisempi sää palasi uudestaan Etelä-Suomeenkin. 

Uuden lumipeitteen paksuus jäi kuitenkin pääosin vain pariin tai muutamaan senttiin, ja lounaiskolkassa on ollut pääosin edelleen lähes tai kokonaan lumetontakin.

Edellisessä sääennustepäivityksessähän päättyneelle viikonlopulle olin odottamassa lounaasta lähestyvää voimakasta matalapainetta Etelä-Suomeen, ja sen tilanteen piti hyytyä ennen matalapaineen saapumista -- hyytymisen kävikin sitten jopa ennakoitua selvemmin, sillä tuo voimakas matalapaine jäi viikonloppuna kauas Länsi-Eurooppaan, ja nyttemmin se tai osa siitä velloo Välimerellä.

Itään siirtyneen voimistuneen korkeapaineen ja tuon lähestymään yrittäneen matalapaineen välistä pääsi viikonloppuna vaikuttamaan parin päivän ajan kuitenkin kostea ja kohtalaisen leuto etelävirtaus, jossa lämpötilat nousivat edeltäneen pienen pakkasvaiheen perään nollan vaiheille siten, että lounaassa oli parisen astetta plussaa, Uudeltamaalta Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan kautta länsirannikolle noin nollakeliä ja siitä itään enimmäkseen aste-pari pakkasta.

Tilanteessa sää oli koko ajan runsaspilvistä, ajoittain utuista ja paikoin sumuistakin (etenkin sisämaassa) ja melkein koko ajan oli liikkeellä heikkoja lumi- ja suojasääalueilla myös räntä- ja tihkusateita -- näin ollen lumipeite paikoin kasvoi parisen senttiä lisää viikonlopun aikana, ja tosiaan lounaassa hyvin vähäiset lumet myös sulivat.

Eilen sunnuntaina tämä etelävirtaus alkoi tyrehtymään pois tuon em. matalapaineen jäätyä kauas etelään-lounaaseen, ja tilalle alkoi muodostumaan Etelä-Suomen päälle länsi-itäsuuntainen korkeapaineen selänne -- tämän myötä tuuli tyyntyi, sää pysyi vaihteleva-runsaspilvisenä, sateet lakkasivat ja lämpötilat alkoivat laskea hieman pakkaselle yleisesti myös lounaassa.

Tänään maanantaina tuo korkeapaineen selänne vaikutti vielä Etelä-Suomen päällä, kun samalla Lappiin alkoi jo vaikuttaa leudontavaa länsituulta Pohjois-Atlantin-Jäämeren uuden matalapainesysteemin tuomana -- etelässä sumupilvinen, tyyni ja sateeton pikkupakkassää pysyi vielä ennallaan.

Huomenna tiistaina alkaa lyhyt Föhn-tuulinen leuto vaihe, jossa tuosta em. uudesta matalapainesysteemistä voimakkain osa siirtyy Jäämerellä itään ja tuo em. korkeapaineen selänne vetäytyy Etelä-Suomesta länteen Britteinsaarille vahvistuvan korkeapaineen osaksi -- sää on täten selkenemässä ensi yön jälkeen Etelä-Suomessa Föhn-tuulen eli länsi-luoteistuulen voimistuessa, jolloin sumupilvet kaikkoavat. Samalla pakkasyön jälkeen lämpötilat nousevat huomenna iltapäiväksi ja illaksi yleisesti 0 ja +4 asteen välille; leudointa lännessä.

Sitten ke-to aikana tuo Jäämeren matalapaine muotoutuu Suomen itäpuolelle Venäjälle ja lännessä Fennoskandian länsipuolella vaikuttaa tuo em. korkeapaine; tämä mahdollistaa tuulten kääntymisen pohjoiseen koko Suomen alueella, joten tuon huomisen leudon Föhn-vaiheen perään tulee kohtalainen kylmänpurkaus Jäämereltä. 

Keskiviikkona lämpötilat alkavat laskea Etelä-Suomessa vähitellen pakkaselle sään pysyessä enimmäkseen vähäpilvisenä, ja torstaina pohjoistuuli voi olla melko voimakastakin sään pysyessä kuitenkin enimmäkseen poutaisena ja vähäpilvisenä yhä (länsirannikolla ja lounaissaaristossa merelliset lumikuurot ovat mahdollisia), ja lämpötilat laskevat vähitellen yhä enemmän pakkaselle; sisämaassa illalla jo -5 ja -10 asteen välille.

Perjantaina lännestä on saapumassa tuo em. korkeapaine heikkona selänteenä Suomeen, ja Islannin tienoilla aikaisemmin viikolla muodostuva uusi matalapaine on lähestymässä samalla pian perään Fennoskandiaan -- tämän myötä Etelä-Suomessa to-pe yönä pohjoistuulet tyyntyvät ja vähäpilvisessä / selkeässä säässä pakkanen huipentuu; sisämaassa -10 astetta kylmemmät lukemat voivat toteutua ainakin paikoin ja yleensä on ainakin -5 ja -10 asteen välisiä minimilämpötiloja. Yön jälkeen pilvisyys lisääntyy lännestä alkaen ja sää lauhtuu pikkupakkaselle ja länsirannikolla-lounaassa jo nollan vaiheillekin.

Ensi viikonloppuna on vielä selvänä näkyvissä ennustemalleissa sitten se, että tuo Islannin tienoilla kehittyvä uusi matalapaine siirtyy suoraan Etelä- ja Keski-Suomen yli itään lumi- ja lounaassa-etelärannikolla osaksi myös räntä- ja vesisateineen -- Etelä-Suomeen on siinä siis odotettavissa nollakeliä ja laajasti suojasäätäkin hetkeksi sateiden kera etenkin lauantaina, mutta sunnuntaina olisi lännestä tulossa lyhyt poutavaihe tuon matalapaineen heti perään ja taas uusi sään pakastuminen.

Tämän vaiheen jälkeen ennustemalleissa onkin sitten skenaariohajontaa, joten seuraavalle viikolle ei voida vielä selostaa sään kehitystä kunnolla -- yksi vahva signaali on kuitenkin se, että Pohjois-Atlantilta olisi tulossa yhä uusia voimakkaitakin matalapaineita, mutta niiden reitit kohti Fennoskandiaa ovat vielä epäselviä, ja niiden sijoittumisista riippuu sitten mm. se, että pääseekö ainakin Etelä-Suomeen hyvinkin leutoa plussakeliä ja vesisateita, vai tuovatko sen sijaan nuo matalapaineet kunnon lumipyryjä etelärannikkoa myöten ja lämpötilat pysyisivät pääosin pakkasella...

Katson tuota seuraavan viikon tilannetta uudestaan joko päivityksessä tässä kirjoituksessa tai sitten teen jo ensi viikonloppuna uuden sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen -- onhan jo Joulu lähestymässä ja siten mm. etelässä lumipeitetilanteen kehittyminen kiinnostaa erityisesti!...

Seuraavaksi tulee taas tuttuun tapaan luontoseurantaosio:

Marraskuun lopussa kokonaan taas kadonnut lumipeite eli lumettomuus oli vielä viime viikon alussa vallitseva tilanne, ja se paljasti edelleen sen, että marraskuun tilapäisistä talvimaistiaisista huolimatta ja tietenkin pääosin erittäin leudon sään ansiosta ruohovartisen kasvillisuuden parissa oli pysynyt yhä joulukuun puolellekin saakka osaksi vihreinä säilyneitä kasvustoja, kuten puistoissa ja puutarhoissa nurmikoilla heiniä ja yhden tai kaksi kertaa kesässä niitetyillä niityillä / nurmilla myös muita lajeja, kuten apiloita (Trifolium sp.), siankärsämöitä (Achillea millefolium) ja pietaryrttejä (Tanacetum vulgare). 

Toisaalta aikaisemmin hyvin vihreinä pysyneillä voikukilla (Taraxacum officinale) ja vuohenputkilla (Aegopodium podagraria) lehtensä olivat ruskaantuneet osaksi keltaisiksi marraskuun lopulla, ja tietenkin siitä marraskuun edellisestä talvi- ja lumipeitetilanteesta kaikki nämä(kin) kasvit olivat saaneet jonkin verran "nokkiinsa": esim. etelärannikollakin edellinen marraskuun lumipeite oli jo niin paksu ensimmäistä kertaa, että se lyttäsi suojalumena ruohovartisia kasvustoja jo aikaisemmin syksyllä kuolleita varsiakin myöten -- Sisämaassahan tämä sama lyttääntyminen tapahtui jo marraskuun alun lumipeitetilanteessa, kun etelärannikolla siltä vielä silloin säästyttiin.

Tämä uudempi parhaillaan menossa oleva talvi- ja lumipeitevaihe on edellisiin verrattuna siinä mielessä erilainen, että lumipeite on selvästi ohuempi -- tämän myötä viime päivien pakkasten vuoksi on tullut erona edellisiin lumipeitetilanteisiin se, että nyt pakkaset ovat päässeet sekä nujertamaan noita vielä osaksi vihreinä pysyneitä ruohovartiskasvustoja selvemmin kuolleiksi että muodostamaan maahan jo ensimmäistä routakerrosta parin-kolmen sentin veroisesti.

Lumipeite on tosiaan koko Etelä-Suomen alueella lähinnä 2 - 5 cm paksua, ja vain paikoin esim. Pirkanmaalla on yli 5 cm paksujakin "hankia". Samoin etelärannikon tuntumassa löytyy paikoin yli 5 cm paksuja lumipeitteitä -- tällä alkaneella viikolla lumipeitteeseen ei itse asiassa tule lähes ollenkaan muutosta ennen ensi lauantaita, koska tuossa huomisessa Föhn-tuulivaiheessa sulaminen jää hyvin vähäiseksi ilmamassan ollessa kuivaa; lumipeite jää siis lähes ennalleen edelleen.

Toisaalta puustoissa nyt vielä olevat lumet ja etenkin idässä pakkassään sumuista tulleet kuuratkin sulavat ja varisevat huomenna tiistaina leudossa Föhn-tuulessa pois viimeistään illalla.

Toki em. mahdolliset merelliset lumikuurot voivat sitten ke-to aikana lisätä lumipeitettä länsirannikolla ja lounaissaaristossa, mutta varsinaisesti seuraava lumipeitemuutos yleisesti tulee siis ensi viikonloppuna, jolloin sekä sataa ainakin muutamia senttejä uutta lunta että etenkin lounaassa-etelärannikolla osaksi myös sulaa sen aikaista lumipeitettä hetken aikaa -- etenkin sisämaassa lumipeite siis vahvistuu selvästi silloin... 

Etelä-Suomen järvissä vielä viime viikon alussa oli kokonaan jäätön tilanne uudestaan marraskuussa hetken aikaa käväisseiden ensimmäisten ohuiden jääkansien jälkeen, mutta viime viikon lopulla uusia ohuita jääkansia muodostui taas pakkasvaiheessa -- vaikka lämpötila on ollut ajoittain nollan vaiheilla tai suojalla päättyneenä viikonloppuna, niin etenkin seisovavetisissä järvissä jääkannet ovat jo alkaneet olemaan pysyviäkin; virtapaikoilla on ollut edelleen myös ihan sulaa vettä.

Huomisen leudon vaiheen perään tulee taas sen verran pakkasia, että sekä järvien jäät että maaperän routa vahvistuvat pari-kolme senttiä lisää ja myös virtaavissa vesissä voi muodostua uutta jäätä -- sitten ensi viikonloppuna jäiden päälle sataa uutta lunta.

Merialueilla jäänmuodostusta on ollut vasta Perämeren rannikolla ja Merenkurkun saaristossa, joten esim. Suomenlahti on pysynyt kokonaan jäättömänä koko ajan edelleen, joskin sisälahdissa ja aivan rantaviivan tuntumassa vesien pintalämpötilat ovat laskeneet jo lähelle nollaa tai +1 asteen vaiheille; ulapalla Suomenlahdella pintavesilämpötilat ovat kuitenkin yhä jopa reilusti yli +5 astetta -- tuossa ke-pe vaiheen pakkassäässä saattaa Suomenlahden kylmimmissä sisälahdissa muodostua ensimmäisiä ohuita jääkansia, mutta ne voivat olla vielä sulamiselle herkkiä myöhemmin, jos tulee kunnolla plusasteita ja vesisateita...

Tässä ovat linkit jäätilanteiden seurantaan: järvien jäätilanteet ja merialueiden jäätilanteet -- kummatkin päivittyvät aina uusiin karttoihin omilla tahdeillaan.

Viimeisenä palaan vielä päättyneen syksyn ruskaan sen verran, että mainitsen sellaisen puulajin, jossa lehtijääneet ns. talviruskana pysyvät yleensä aina seuraavaan kevääseen saakka -- tämä laji on (metsä)tammen pylväsmäisesti kasvava viljelylajike pylvästammi tai kartiotammi (Quercus robur "Fastigiata"), jolla myös tänä alkutalvena nähdään parhaillaankin runsaasti ruskeiksi kuolleita lehtiä oksistoissaan ja ne pysyvät läpi talven.

Tämän viljelylajikkeen kasvatus on yleistynyt huomattavan paljon viimeisten 10 vuoden aikana uusissa julkisissa istutuksissa mm. pääkaupunkiseudulla ja olenpa nähnyt tätä istutetun myös mm. Hämeenlinnassakin tänä vuonna.

Tällä talviruskaa tekevällä puulla oli kuluneen äärileudon syksyn aikana myös omansalainen poikkeava ruskan edistyminen tuon erityisen lämmön takia -- normaalisti tällä lajikkeella lehtensä muuttuvat lähes suoraan vihreistä ruskeiksi lokakuun lopulta alkaen vain vähäisen kellertävän välivaiheen kautta ja yöpakkaset voivat muuttaa lehtiä ruskeiksi nopeastikin.

Sen sijaan tänä syksynä hyvin leudot säät jopa lähes kokonaan ilman yöpakkasia (etenkin pääkaupunkiseudulla kokonaankin pakkasettomissa oloissa ko. aikana) myös loka- ja marraskuussa aiheuttivat sen, että lokakuun lopulta marraskuun alkuun tällä lajikkeella nähtiin poikkeuksellisen keltainen välivaihe ruskassaan ennen lehtien ruskeiksi kuolemista; ruskavärit olivat siis normaalia kirkkaammin tai selvemmin keltaisia ja normaalia pidemmän aikaa.

Aivan lopuksi vielä termisen talven alkamisen määritelmästä tällä hetkellä Etelä-Suomessa: sisämaassa tämä viimeisin pakkasia sisältänyt talvinen vaihe on tainnut aloittaa termisen talven jo pysyvästi, mutta normaalia myöhemmin, ja voi olla että lounaiskolkassa ja etelärannikon länsiosissa termisen talven alkaminen voi ehkä varmistua, jos tuon ke-pe vaiheen pakkasten perään tuleva lauhtuminen jää heikoksi eikä seuraavalla viikolla tulisi enää pitkäkestoisia plussakelejä -- tämän varmistumista tai tuonnemmaksi siirtymistä joudutaan kuitenkin vielä seuraamaan pidemmälle joulukuuta, tai jos leutous taas rajusti voimistuu niin tammikuulle...

Päivitys keskiviikkona 11.12.2024 klo. 20:45: 

No niin! -- talvi on ankaroitumassa odotettua enemmän, ja viikonloppuna siitä on merkkinä yhtäältä pohjoisessa talven tähän mennessä ankarimpien pakkasten saapuminen, ja toisaalta täällä Etelä-Suomessa koetaan lauantaina ja la-su välisenä yönä hyvinkin runsas lumipyry!

Tämä tilanne johtuu siitä, kun tuo em. Islannin suunnasta viikonlopuksi tuleva matalapaine ottaa yhtäältä aikaisempaa ennustetta eteläisemmän reitin Lounais-Suomen yli itäkaakkoon, ja toisaalta se voimistuu juuri sopivasti runsasta lumentuloa ajatellen lauantaina tuossa lounaan kulmilla. 

Samalla Lappiin ja Länsi-Venäjän pohjoisosiin muodostuu ankaran pakkasen alue tuulten heiketessä ja Jäämeren ilmamassan kylmetessä silloin helposti, kun tähän aikaan (jo melkein talvipäivän seisaus) vuodesta Auringon lämmitystä ei enää ole -- Lapissa voidaan saavuttaa minimilämpötiloissa talvikauden ensimmäisen kerran -30 asteen kylmemmälle puolelle päätymisiä jo viikonloppuna.

Tuo lumipyrytilanne alkaa täällä etelässä siten, että perjantaina kylmän yön ja aamun (paikoin n. -10 asteen lukemia) jälkeen ensimmäinen kieleke lumisadetta tulee lännestä lähinnä "Vaasa-Lappeenranta"-linjan eteläpuolelle, mutta siitä ei sada vielä kuin vain muutama sentti uutta lunta.

Lauantaina tuon matalapaineen voimistumisen myötä runsaampia sateita kasaantuu lännestä ja lounaasta etelään vasten tuota pohjoista ankaran pakkasen aluetta, ja sateiden olomuoto on sisämaassa koko ajan lunta, ja itse asiassa siellä lämpötila pysyy lauantaina sateen runsaimmissakin vaiheissa sen verran eli hitusen pakkasella, jolloin lumipeite voi paikoin myös kinostua itätuulten voimistuessa (ensin tuulet ovat heikkoja) la-su yönä lumipyryn loppuvaiheissa.

Etelärannikolla ja lounaiskolkassa sateiden olomuoto on pääosin lunta, mutta lämpötilan käväistessä lauantaina nollassa tai hitusen plussalla myös märkää lunta ja räntää voi sataa hetken aikaa; la-su välisenä yönä lämpötila laskee pakkaselle myös tällä alueella, jolloin lumisade on ennen loppumistaan pakkaslumimuotoista sielläkin.

Etelä-Suomeen on odotettavissa tästä lumipyrytilanteesta sisämaassa jopa 15-20 cm uutta lunta ja ehkä paikoin jopa enemmänkin! -- etelärannikolla ja lounaiskolkassa saadaan myös useita senttejä uutta lunta, vaikka tuota märkää lumisadetta ja vähän suojasäätäkin on mukana; toisaalta kokonaissademäärät voivat olla etelärannikon tuntumassa kaikkein suurimpia, joten parinkymmenen sentin lumipeitelisäys esim. ainakin osassa pääkaupunkiseutuakin ei liene yllätys suojasäävaiheesta huolimatta...

Tässä lumipyrytilanteessa etenkin märkää lumisadetta saavilla alueilla on merkittävänä seikkana taas runsaan ja raskaan tykkylumen kertyminen puustoon lehtipuita myöten (sisämaan pakkasalueella lunta kertyy lähinnä havupuustoon) -- tästä voi taas tulla puustotuhovaaraa etenkin tuulensuojaisille paikoille; nythän on paikoin jäänyt eilisen puustolumisulamisen jäljiltä vielä osaan tuulensuojaisimpiin paikkoihin lumikuorrutetta puihin mm. metsien sisusalueilla, jolloin uusi runsas lumikuorrutelisäys voi ylittää paikoin puiden kantokyvyn!

Sunnuntaina aamulla tuo matalapaine heikkenee ja kaikkoaa nopeasti kaakkoon, joten aamulla viimeisetkin lumisateet heikkenevät ja lakkaavat, ja loppupäivä on poutainen pilvisyyden pysyessä kuitenkin pääosin runsaana, ja itä-koillistuuli on aluksi navakkaa, mutta heikkenee illaksi nopeasti -- lämpötilat laskevat iltapäivällä ja illaksi -5 vaiheille.

Uusien ennustemallien mukaan seuraavan viikon aloittavana maanantaina lännestä tulee koko Suomeen voimakkaan Norjanmeren matalapaineen mukana rintamasysteemi lumipyryineen (lumipyryä alkupäivällä), joten yhtäältä Lapin ankara pakkanen heikkenee pikkupakkaseksi, ja etelään tulee taas uusi annos uutta lumipeitettä noin nollakelin kera -- näillä näkymin uuden lumen määrä ei liene yhtä iso kuin tämä ensimmäinen viikonlopun määrä, mutta runsaimmillaan n. 10 cm:n lumilisäykseen voi olla mahdollisuuksia, joten kokonaislumipeite voi kasvaa paikoin jo lähelle puolta metriä sen myötä!...

Vieläkin on tämän toisen lumipyrytilanteen jälkeen hieman epäselvää ensi viikon säävaiheet, mutta näillä näkymin myös tuon ma pyryn jälkeen Atlantilta / Britteinsaarten tienoilta käsin matalapaineiden vyöry kohti Fennoskandiaa näyttää voimakkaalta ja aktiiviselta, joten koko ensi viikon säässä voivat Etelä-Suomen osalta vaihdella poutaiset pakkasvaiheet sateisten ja noin nollakelisten matalapainevaiheiden kera, jolloin uusia lumipeitelisäyksiä voi tulla sen viikon loppuun mennessä jopa yhä vain, ja ehkä runsaastikin!...

Näin ollen nyt vaikuttaisi jopa siltä, että Joulusta saattaisikin tulla Etelä-Suomeen melkoisen luminen ja ehkä jopa poikkeuksellisen runsasluminen! Ankarat pakkaset taitavat jäädä kuitenkin vielä vain Lapin asiaksi -- jäädään seuraamaan, miten talvi alkaa koettelemaan meitä...

Jätän tämän kirjoituksen päivittämisen tähän, ja palaan asiaan seuraavassa sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksessa, jonka ajattelen tekeväni ensi maanantaina tuon toisen lumipyryn jälkeen...

Päivitys perjantaina 13.12.2024 klo. 15:45:

Päätinkin vielä päivittää toistamiseen tämän sääennusteen ko. viikonlopun osalta, koska sen verran muutosta on tullut parhaillaan alkaneeseen lumipyrytilanteeseen ja lämpötiloihin pe-su ajaksi uusimpien ennustemallien mukaan.

Tuohon aikaisempaan ennustepäivitykseen verrattuna on tullut huomiselle lauantaille leudompi muutos, jolloin ko. runsaan sadealueen mukana suojasääalue käväisee ennakoitua pohjoisempana ja etelärannikolle-lounaaseen tämä tarkoittaa jopa +3 asteen vaiheilla käväisevää lämpöä iltapäivälle ja sateet ovat siten aikaisempaa arviota enemmän vettä; on kuitenkin huomattava, että sateet muuttuvat kuitenkin yhä lumeksi etelärannikollakin ennen loppumistaan la-su välisenä yönä.

Sisämaassa tämä leudompi muutos tarkoittaa sitä, että märän ja siten puustoihin tykkylumeksi tarttuvan lumipyryn alue ulottuu nollakelinä aikaisempaa arviota pohjoisemmaksi, kuten esim. Hämeenlinnan seudulle; lehtipuutkin saavat täten runsasta ja raskasta lumikuorrutusta laajasti sisämaassa.

Tosin tässäkin on huomattava se, että lämpötila laskee sisämaassa pakkaselle jo la illalla ja la-su välisenä yönä itätuulen voimistuessa jopa kovapuuskaiseksi puustolumet ehtivät silloin myös varisemaan tuulisilla paikoilla paljon pois. Tuulensuojapaikoilla on kuitenkin odotettavissa puustotuhovaaraa raskaista tykkylumista!

Lumipeitekertymät pe-su ajalle ovat vaihdelleet ennusteissa sisämaassa n. 20 sentistä jopa yli 30 cm:n, joten paljon lunta on joka tapauksessa tulossa laajalla alueella etelän sisämaassa! -- toisaalta etelärannikko ja varsinkin lounaiskolkka saattavat jäädä su aamuun mennessä varsin vähälle uudelle lumipeitteelle. 

Sitten tuon matalapaineen ja lumisateen kaikotessa sunnuntaina kaakkoon pois tapahtuu lämpötiloissa ennakoitua rajumpaa poukkoilua! -- nyt näyttää siltä, että tuon kaikkoavan matalapaineen jälkireunalla ja juuri ennen seuraavana su-ma yönä lännestä tulevaa toista rintamasadesysteemiä koetaan Etelä-Suomessa muutaman tunnin mittainen ankarahkon pakkasen vaihe su illalla.

Nimittäin tuo kaikkoava matalapaine pyöräyttää su aamusta alkaen Lapin ankarasta pakkasilmamassasta annoksen hyvin kylmää ilmaa etelärannikkoa myöten koillistuulena, ja su illalla tuulten sitten nopeasti tyyntyessä kokonaan tapahtuu lämpötilan hyvin nopeaa laskua, ja varsinkin jos sää samalla selkenee hetkeksikin.

Täten Etelä-Suomen sisämaassa on odotettavissa su illalla -15 ja -20 asteen välisiä minimilämpötiloja, ja paikoin jopa -20 asteen kylmemmälle puolellekin voidaan päätyä! -- Etelärannikolla-lounaassa ainakin -10 asteen tienoilla olevat minimilämpötilat toteutuvat samalla.

Lauhtuminen alkaa länsirannikolta käsin kuitenkin jo samana iltana myöhemmin ja se etenee koko Suomen ylittävän rintamasysteemin myötä hyvin nopeasti runsaan lumipyryn ja nopeasti voimistuvan etelätuulen kera itään su-ma välisenä yönä: etelärannikolla ja lounaassa lumisade myös muuttuu taas osaksi rännäksi ja vedeksi suojasään palatessa ko. yönä yhtäkkiä sille vyöhykkeelle.

Maanantain aamusta alkaen tuulet kääntyvät heikkenevinä länteen-luoteeseen, ja rintamasade siirtyy pois itään ja sää poutaantuu pilvipeitteen rakoillessa. Lämpötilat asettuvat nollan tienoille ja sisämaassa pikkupakkaselle.

Tästä näyttää sitten alkavan ensi torstain alkuun kestävä enimmäkseen poutainen länsi-luoteistuulinen vaihe Etelä-Suomessa Fennoskandian keskiosien yli itään siirtyvän matalapaineen eteläreunalla, jossa lumikuurot voivat olla ajoittain ja paikoin mahdollisia, ja lämpötilat laskevat ti-ke aikana hitaasti muutaman asteen pakkaselle; sisämassa -5 ja -10 asteen välillekin, jos tuulet tyyntyvät vähäpilvisessä säässä ke-to yöksi...

Näillä näkymin sitten ensi to-pe tienoilla olisi tulossa seuraava voimakas matalapaine Britteinsaarten suunnasta, jonka reitti Suomen yli koilliseen-itään ratkaisee sitten sen, miten paljon ja missä olomuodossa mm. juuri Etelä-Suomeen tulisi sateita -- tämä matalapaine siksi jo ratkaisee paljon siitä, miten luminen tai lumeton Joulusta voi tulla etenkin etelärannikon vielä hieman epävarman valkoisen Joulun suhteen tarkasteltuna...

Palataan tarkastelemaan sen kohtaloa ja muuta sää- ja luontoasiaa sitten seuraavassa aiheen mukaisessa kirjoituksessani (ehkä ensi viikon alkupuolella nyt miettimäni aikataulun mukaan), joten viimeinkin lopetan tämän kirjoituksen päivittämisen tähän.

Viikon 44 kasvivalokuva: Mustatammi (Quercus velutina)

Mustatammen (Quercus velutina) lähes ruskahuipennusta kuvattuna lauantaina 2.11.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Tasan vuosi sitten esittelin tässä valokuvasarjassa täällä päin maailmaa vielä tuntemattomaksi jääneen pohjoisamerikkalaisen tammilajin - otatammen (Quercus palustris); siitä linkki alimmaisena. Niinpä päätin myös tänä vuonna esitellä täsmälleen samalla viikolla toisen vieläkin tuntemattomamman pohjoisamerikkalaisen tammilajin - Mustatammen (Quercus velutina). Myös se on ruskansa suhteen myöhäinen Etelä-Suomen oloissa ja loistaa siksi muutoin jo lähes täysin alastomassa maisemassa upeasti loka-marraskuussa - marraskuun alussa.

Mustatammi kasvaa luontaisena laajalla alueella Yhdysvaltain itäosissa ja kattaa siten suureksi osaksi saman kasvualueen kuin tuo otatammikin. Kasvupaikkojen suhteen näillä lajeilla on kuitenkin keskenään eroja; mustatammi pitää kuivemmista kasvupaikoista ja kasvaakin siksi paljon rinteillä eikä niinkään esim. jokilaaksoissa, kuten otatammi. Riittävästi kosteutta sekin silti kaipaa ja toisaalta sietää hieman otatammen tapaan myös savista - humuksista maaperää. Liian syvä varjo on sille haitaksi taimivaiheessa.

Yhdysvalloissa mustatammi kasvaa monesti myös metsien pääpuulajina joko yksinään tai sekaisin monien muiden tammien, vaahteroiden, jalavien, hikkorien, tupeloiden, tulppaanipuiden ym. tyypillisten Yhdysvaltain itäosan lehtometsälajien kanssa. Täällä Suomessa lajin kokeileminen on vasta hyvin tuoretta ja vähäistä, joten sen kasvattamisesta ja menestymisestä on vasta vähän tietoa; tähän mennessä se on menestynyt havaintoni mukaan muutaman vuoden oikein hyvin tuolla Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ruskansa suhteen mustatammikin muodostaa paljon kirkkaita punaisia värejä, mutta on myös taipuvainen kirjavaan ruskaan eri yksilöiden kesken; joissakin puissa ruska voi olla keltaisempaa / oranssimpaa. Tyypillistä mustatammelle on myös se, että ruskan edetessä erilaiset ruskeat sävyt tulevat myös mukaan varsinkin yöpakkasten myötä ja tietyssä vaiheessa esim. punaiset ja ruskeat sävyt voivat sekoittua uskomattoman hienoiksi tiilenpunaisiksi hehkuiksi, kuten yllä olevassa kuvassa jonkin verran näin oli käynyt. Mustatammen ruska on parhaimmillaan siis vasta noin loka-marraskuun vaihteessa - marraskuun alussa ja siksi sisämaassa / pakkasherkillä kasvupaikoilla se voi jäädä kunnolla tulematta yöpakkasten palelluttaessa lehtiä.

Keväällä mustatammen lehdet puhkeavat hieman aikaisemmin hiirenkorvalle kuin otatammen lehdet, mutta silti vähän kotoista metsätammeamme (Q. robur) myöhemmin. Käytännössä Etelä-Suomen oloissa se tapahtuu ko. lajilla siis toukokuun loppupuolella ja puhkeamissävynä on aluksi hyvin pikantti punainen ja samalla lehdet ovat aluksi myös tiheään valkokarvaisia etenkin alapinnoiltaan. Nuoret lehdet ovat hallanarkoja! Punaisuus haalistuu kuitenkin pian kellertävän vihreän kautta pois ja lehdet tulevat kesäkuun alkupuolella täyteen kokoon. Syvän tummanvihreä ja kiiltävä kesäsävy muodostuu kesäkuun loppupuolen aikana, mutta lapojensa alapinta pysyy vaaleana ja kellertävän - vihertävänruskeana. Täysikoossa n. 10 - 20 cm pituisina mustatammen lehdet ovat otatammen lehtiä paljon isompia ja lavoiltaan paljon leveämpiä, mutta niilläkin lehtien laita on teräväliuskainen. Kotoisen metsätammemme lehdet ovat myös mustatammen lehtiä pienempiä.

Kukinta on mustatammellakin hyvin samankaltainen kuin muillakin tammilla; lehtien puhjetessa / hiirenkorvavaiheessa oksillansa on roikkuvat ja kellertävät hedenorkot rykelminä ja emikukat ovat pieniä ja huomaamattomia lehtihangoissa. Myös mustatammen terhojen kypsyminen vie kaksi kasvukautta aikaa, kuten otatammellakin; sato valmistuu syksyisin noin ruskan aikaan.

Mustatammi on otatammea selvästi ns. "tammimaisempi"; otatammeahan kuvailin jonkin verran "epätammimaiseksi". Mustatammi kasvaa leveälatvukselliseksi, monihaaraiseksi, paksurunkoiseksi, kaarnaltaan uurteiseksi ja oksansa ovat otatammea jykevämpiä. Kooltaan mustatammi kasvaa luontaisen alueensa pohjoisosissa n. 20 - 25 m korkeaksi, mutta etelämpänä voi saavuttaa jopa n. 40 m korkeuden. Täällä Suomessa ei siis ole kokemusta siitä, kuinka isoksi puuksi mustatammi voisi kasvaa, mutta hyvällä kasvupaikalla voisin ennustaa sille 10 - 20 m mittaa keskikokoisena puuna...

Suomalaisia menestymisvyöhyketietoja tällekään pohjoisamerikkalaiselle tammilajille ei siis sen kokeilun puutteen vuoksi vielä ole. Eteläisimmässä Suomessa siitä voisi silti olla tulossa yksi elävöittävä puulaji niin yksityisille kuin julkisillekin viheralueille, missä etenkin sen myöhäinen punavoittoinen ruska on uusi esteettinen elementti suomalaisiin maisemiin.

Myöhäistä ruskaansa kannattaakin siksi hyödyntää istutuspaikoilla katseenvangitsijan / korostuskasvin tapaan ja toisaalta aikaisemmin syksyllä lajin vielä kesäasuinen latvus on hyvä kontrasti varhaisille ruskaväreille. Kevätkesällä lehtien myöhäinen puhkeaminen voimakkaan punertavana on hienosti erikoinen kontrastielementti esim. muille jo lähes - kokonaan täysilehtisille puille / pensaille tai samaan aikaan kukkiville puille. Toisaalta otatammen keltaisten nuorten lehtien kanssa mustatammi parinaan syntyy myös kiinnostava kontrastitilanne touko-kesäkuussa.

Suosittelen mustatammea otettavaksi yhä runsaampaan ja rohkeampaan kokeiluun, jotta sen menestymisen äärirajat alkavat selvitä paremmin ja menestyneimmillä alueilla se kannattaakin sitten ottaa yleiseen viljelyyn. Taimimateriaalin alkuperällä on menestymisessä toki suuri merkitys; parhaimmat alkuperät löytyisivät lajin luontaisen kasvualueensa äärimmäisestä pohjoiskolkasta, mikä näyttää olevan Suurilla järvillä nippa nappa Kanadan puolella.

Vuoden 2012 viikon 44 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 44 kasvivalokuva: Otatammi (Quercus palustris).

Viikon 44 kasvivalokuva: Otatammi (Quercus palustris)

Ruskansa puolivälissä ollutta otatammea (Quercus palustris) kuvattuna keskiviikkona 31.10.2012 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Etelä-Suomen ruskakausi sai viime viikonvaihteen pakkasjaksosta lähes lopullisen päätösiskun eli melkein kaikki lehtipuut ja -pensaat ovat jo alastomia, mutta sen kourista selvisi vielä yksittäisiä lajeja varisematta kokonaan alastomiksi ja / tai palelluttamatta kaikkia lehtiään. Parhaimpien tällaisten selviytyjien joukossa oli tämä Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva otatammi (Quercus palustris). Siellä sen luontainen kasvualue kattaa USA:n osavaltioita Connecticutista Kansasiin ja Oklahomaan sekä etelässä Georgiaan. Pohjoisessa sitä tavataan vielä Kanadan Ontarion eteläosissakin.

Kasvupaikkoina otatammi suosii alavia ja kosteita - märkiä alueita ja sietää siten talviaikaista tulvimista (Ei kuitenkaan kasvukauden aikaista tulvimista). Otatammi on tyypillinen sekapuuna luontaisen kasvualueensa monilajisissa lehtipuumetsissä ja se viihtyy usein vesistöjen ja jokien äärellä. Se on suosittu koristepuu muuallakin Yhdysvalloissa sekä menestynyt erinomaisesti tuontilajina myös Australian eteläosissa ja Argentiinassa. Euroopassa otatammi on jäänyt monien muidenkin pohjoisamerikkalaisten tammilajien tapaan melko tuntemattomaksi.

Otatammen ruska kehittyy siis Suomen oloissa kaikkein myöhäisimpien joukossa eli vasta loka-marraskuun vaihteen tienoilla. Kuitenkin monista muista yhtä myöhään lehtensä pitävistä puista ja pensaista poiketen tämän puun lehdet näyttävät olevan varsin pakkasenkestäviä; tässä kuvan tilanteessa ruskaantumiselta oli jäänyt vielä vähän vihreää eikä viime viikonvaihteen toteutuneista jopa -5 ja -10 asteen välisistä kovimmista pakkaslukemista huolimatta juurikaan ollut nähtävissä vaurioita.

Otatammen ruska on tyypillisesti pronssisen punaruskeaa - tiilenpunaista hehkuen parhaimmillaan hyvinkin kirkkaana. Pakkaset voivat toki tuoda lisää ruskeaa sävyä jo ruskaantuneisiin lehtiin, jota ilmeni tässä kuvan tilanteessa. Otatammella on etenkin nuorissa yksilöissä tapana jättää osa lehdistään puuhun koko talveksi ruskeiksi kuolleina ja lopullinen variseminen tapahtuu siten vasta keväällä uusien lehtien puhjetessa.

Keväällä otatammi tulee lehteen vähän myöhemmin kuin kotoinen metsätammemme (Q. robur); voimakkaan keltalehtinen hiirenkorvavaihe alkaa vasta toukokuun aivan lopussa ja kestää kesäkuun puolelle; ruskan lisäksi tämä on toinen värikäs ko. lajin esteettinen ominaisuus. Täysilehdessä puu on vasta kesäkuun puolivälin - Juhannuksen tienoolta alkaen. Lehdet ovat kesällä tummanvihreitä, kiiltäviä, syvään teräväliuskaisia ja siten varsin näyttävän koristeellisia.

Kukinta tapahtuu muidenkin tammien tapaan lehtiensä puhjetessa - hiirenkorvavaiheessa, missä tuulipölytteiset hedekukat ovat riippuvissa norkoissa ja emikukat pieninä lehtihangoissa. Näillä lehdiltään teräväliuskaisilla amerikkalaisilla tammilla terhot valmistuvat kukinnan jälkeen kypsiksi vasta toisena kasvukautena syksyllä. Eli otatammellakin on kasvukauden aikana kahden ikäisiä terhokokelaita oksillaan; saman kesän ja edelliskesän. Metsätammella (Q. robur) puolestaan terhot valmistuvat saman kasvukauden aikana.

Otatammella on muutamia ns. epätammimaisia piirteitä: se on ensinnäkin yllättävän lyhytikäinen puu saavuttaen monesti vain nipin napin 100 vuoden iän ennen kuolemistaan. Lisäksi otatammi kasvattaa kapeahkon latvuksen, jossa on pitkään selvä pääranka ja nuoret oksat ovat ohuita ja siroja. Vanhemmissa puissa alimmat oksat ovat monesti myös alaspäin riippuvia. Puulajin kaarna on ohutta ja siten myös "epätammimaista". Otatammesta tulee kuitenkin kookas puu saavuttaen parhaimmillaan yli 20 metrin pituuden. Suomen oloissa hyvin uutena tuttavuutena ei ole vielä ollenkaan kokemusta siitä, kuinka kookkaaksi puulaji täällä vanhemmiten kasvaa...

Suomen oloissa näitä tuntemattomia pohjoisamerikkalaisia tammia onkin kokeiltu kasvattaa aikaisemmin hyvin vähän tai jopa ei ollenkaan, mutta viime vuosina niitä on alkanut näkymään yleisemmin kokeiltavana esim. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja Helsingin kaupungin toimesta: Uusia katupuulajeja istutetaan Vartiokylään. Otatammi näyttää olevan oikein hyvä uusi tammikokelas meikäläisiin oloihin yleiseen viljelyyn ainakin Etelä-Suomessa, koska mm. lajin maaperätottumukset ovat yhtenevät tänne; se sietää hyvin savea, talvimärkyyttä, hapanta maata ja se on osoittautunut lupaavan talvenkestäväksikin toistaiseksi... Kuivuutta otatammi ei siedä, joten istutuspaikan on oltava kostea aina. Tervalepille (Alnus glutinosa) sopiva maaperä ollee siten sopiva myös otatammelle...

Estetiikaltaan otatammi luo loppusyksyyn kaivattua ruskailoa, kun lähes kaikki muut puut ja pensaat ovat jo alastomiksi varisseita; niinpä puistoissa, kaduilla ja puutarhoissa lajille kannattaa varata paikkoja sillä silmällä runsaasti. Lisäksi myöhään kesäasussa säilyvänä se on hyvä vihreä kontrasti / tausta aikaisemmille syysväreille syys - lokakuun mittaan. Kevätkesän myöhäinen lehtien keltainen kevätväritys on myös hieno esteettinen elementti, jota kannattaa hyödyntää sommitteluaiheena omana katseenvangitsijanaan tai muiden silloin jo täysilehdessä olevien / kukkivien puiden kanssa erilaisissa puuryhmissä.

Viikon 1 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4 (Ennätyskuuraisia puita vasten taivasta)

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 iltahämärän lähes pimeydyttyä Espoon Tapiolassa. Kuurapuu vasten sumupilvistä iltataivasta: Rauduskoivu (Betula pendula) oranssin katuvalaistuksen sävyttämänä.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Rauduskoivu (Betula pendula) vastavaloon.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Puistolehmus (Tilia X vulgaris) vastavaloon.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Puistolehmus (Tilia X vulgaris) sivuvaloon.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Hieskoivu (Betula pubescens) myötävaloon.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Vasemmalla rauduskoivu (Betula pendula) ja oikealla edessä hieskoivu (Betula pubescens) vastavaloon.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Vasemmalla mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala) ja oikealla hopeasalava (Salix alba "Sibirica") vastavaloon.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Vasemmalla siperianpihta (Abies sibirica) ja oikealla hieskoivu (Betula pubescens) myötävaloon.




Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Vasemmalla makedonianmänty (Pinus peuce) ja oikealla hopeasalava (Salix alba "Sibirica") myötävaloon.

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Kuurapuita vasten sumun samentamaa taivasta: Vasemmalla hieskoivu (Betula pubescens) ja oikealla puistolehmus (Tilia X vulgaris) sivuvaloon.




Ennen kuuratilannetta: Lauantaina 9.1.2010 Hämeenlinnassa tammien (Quercus robur) läpi kuvattua kuumailmapallolentoa lievässä usvassa. Harvoin Suomessa näkee talvella kuumailmapallolentoja, mutta ko. tilanteen heikko luoteistuuli mahdollisti hyvin kylmästä säästä huolimatta tämän. Tuolla ylhäällä oli tilanteelle tyypillisesti heikompaa pakkasta kuin maan pinnalla ja kuumailmapallolennoissa on lisäksi se jännä piirre, että tuuli ei tunnu ollenkaan (Vaikuttaa tyyneltä), koska siinä edetään tuulen mukana.

Ennen kuuratilannetta: Torstaina 7.1.2010 Espoon Tapiolassa kuvattua tykkylumitilannetta tuulensuojassa olleessa vuorimäntykasvustossa (Pinus mugo). Paikoin koko Etelä-Suomen alueella tuulensuojaiset havupuustot ja esim. metsien suojassa jopa lehtipuut olivat saaneet parin kolmen viime viikon aikana hyvinkin runsasta lumikertymää, joita parit lievät suojasäätkään eivät ole kyenneet sulattamaan. Niinpä talviset olosuhteet ovat tässäkin mielessä olleet tavanomaista ankarammat.

Viikon 45 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 1

Espoon Tapiolassa tiistaina 3.11.2009 kuvattua puistonäkymää ruskan päätyttyä ennen seuraavan päivän iltana alkaneita ensilumen sateita. Kuvassa nähdään viikon ainoisiin kuulunutta auringonpilkahdusta ja se kertoo vuodenajan tilanteen hyvin; kello oli vasta 3 ja 4 välillä, mutta laskeva aurinko teki jo varjoista iltaisen pitkät ja valosta keltaisen.




Torstaina 5.11.2009 Espoon Tapiolassa kuvattua puistonäkymää lumipeitteen oltua vielä ohut ennen päivän aikana tullutta parin sentin vaihetta. Varisseiden metsävaahteroiden lehtien graafisuus oli hauskaa tässä vaiheessa. Oikealla näkyy vielä lehtevänä ollutta lumimarja-aitaa (Symphoricarpos rivularis); tyypillinen mattimyöhäisruskaantuja.




Esimerkkejä ensilumen ja myöhäisimmän ruskan (Luonnon ruskan jo päätyttyä) limittäisyydestä kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 5.11.2009; koivikkokuusikon seassa olevat kuvan ruskaiset metsävaahterat (Acer platanoides) kasvavat tässä niin rehevällä paikalla, että niiden lehtien variseminen oli viivästynyt tähän tilanteeseen saakka.




Esimerkkejä ensilumen ja myöhäisimmän ruskan (Luonnon ruskan jo päätyttyä) limittäisyydestä kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 5.11.2009; etualalla on vielä lehtevä keijuangervo (Spiraea japonica "Little Princess") ja taustalla puistoalppiruusu (Rhododendron X catawbiense). Molemmat keräsivät päälleen suojaisella paikalla kauniin lumikuorrutteen.




Esimerkkejä ensilumen ja myöhäisimmän ruskan (Luonnon ruskan jo päätyttyä) limittäisyydestä kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 5.11.2009; kuvan imeläkirsikka (Prunus avium) oli rehevällä paikalla jättänyt monista muista lajitovereistaan poiketen lehtensä ja ruskaa oli vasta osittain esillä. Tässä vaiheessa etelärannikon lumipeite oli runsaimmillaan (Pari senttiä).




Esimerkkejä ensilumen ja myöhäisimmän ruskan (Luonnon ruskan jo päätyttyä) limittäisyydestä kuvattuna Hämeenlinnassa (Tässä Ahveniston hautausmaalla) sunnuntaina 8.11.2009; tässä nuori tammi (Quercus robur) oli pitänyt vielä ruskeaan vaiheeseen tulleista lehdistään kiinni ja kontrasti sumunkin kanssa oli hauska.




Esimerkkejä ensilumen ja myöhäisimmän ruskan (Luonnon ruskan jo päätyttyä) hauskasta limittäisyydestä kuvattuna Hämeenlinnassa perjantaina 6.11.2009; kuvan kyynelkoivu (Betula pendula "Youngii") on rauduskoivun riippamuotoinen lajike, jolla lehtien variseminen tapahtuu vasta marraskuussa ja keltainen ruska ei aina ehdi edes kehittyä pakkasten tuhotessa lehdet kesken ruskan muodostumisen.




Esimerkkejä ensilumen ja myöhäisimmän ruskan (Luonnon ruskan jo päätyttyä) hauskasta limittäisyydestä kuvattuna Hämeenlinnassa perjantaina 6.11.2009; etenkin taajamissa hyvillä kasvupaikoilla luontaisellakin puustolla on viipyilevää ruskaa, kuten tässä rauduskoivun (Betula pendula) tapauksessa.

Esimerkkejä ensilumen ja myöhäisimmän ruskan (Luonnon ruskan jo päätyttyä) hauskasta limittäisyydestä kuvattuna Hämeenlinnassa perjantaina 6.11.2009; tässä lajina punapaju (Salix purpurea). Pensaalla on tapana varistaa lehtensä vasta loka-marraskuussa lähes vihreinä.

.

Hämeenlinnassa perjantaina 6.11.2009 kuvattua näkymää Vanajavedelle märän lumisateen aikana. Sulaan veteen ei ollut vielä muodostunut rannan loskakerrosta, mutta hauska kontrasti oli syntynyt veden ja lumisen laiturin välille. Lunta oli satanut vasta vajaa sentti.

.

Vanajavesinäkymää kuvattuna Hämeenlinnassa lauantaina 7.11.2009. Etualalla näkyy noin 5 sentin lumimäärän vaikutus rantavedessä; loskavyöhyke. Kaakkoistuulen heikennyttyä ja sateen lakattua kostea ilma tiivistyi suojasäässä sumuksi ja sitä edesauttoi lumipeite. Kylmän pinnan päälle tuleva kostea ja lauha ilma synnyttää herkästi sumua tähän vuodenaikaan etenkin sisämaassa. Rannikolla sula meri vähentää sumua.

.

Puistonäkymää kuvattuna Espoon Tapiolassa sunnuntaina 8.11.2009. Edellisten päivien maksimissaan parin sentin lumipeitteestä jäi sulamisen jälkeen etelärannikolle jäljelle ainoastaan yksittäisiä auraamiskasoja ja kuvan lumiukon jäänteitä. Myös maan parin sentin routa suli pe - su ajan parin kolmen asteen suojakelissä. Taustalla näkyy metsävaahteroita (Acer platanoides) ruskeana hedelmäsadon takia.

Punatammi - Red Oak (Quercus rubra)


Tämän viikon keskiviikkona postitse saapui siemeniä, jotka tilasin aikaisemmin Arboretum Mustilalta. Ne ovat yllä kuvattuna eilen. Mittakaavan hahmottamiseksi mainitsen, että tämän alimman kuvan suurin siemen on pituudeltaan 2,2 cm ja kaikki kuvat on otettu n. 30 cm:n etäisyydeltä.

Tilauksesta jäi saapumatta loppumisen takia kanukkalaji (Cornus kousa var. chinensis), puistoplataani (Platanus X acerifolia) ja loistokatsura (Cercidiphyllum magnificum). Eniten harmittaa tuon viimeisen lajin puuttuminen, koska viime keväänä sen lajin kylvös iti tosi kehnosti ja nekin vähäiset taimet kuolivat kesän mittaan.

Eniten olen iloinen tuosta lakkipuusta. Sen siemeniä olen toivonut saavani jo monen monta vuotta ja nyt vihdoin niitä oli tarjolla. Kyseessä on todella aliarvostettu puu Suomessa, koska se on niin tuntematon huolimatta sen menestymisestä ja kauneudesta. Jumaltenpuuta minulla on muutama kappale taimistossa, mutta tilasin varmuuden vuoksi lisää.

Tässä vaiheessa ei muuta arboretumasioista. Palaan siementen osalta asiaan, kun olen laittamassa lajeja esikäsittelyyn.



At this week's wednesday via a post office there arrived seeds, which I ordered earlier from Arboretum Mustila. They are above as photographed yesterday. To be able to perceive the scale I mention, that the biggest seed in this lowest photo is 2,2 cm long and all photos are taken from the distance of about 30 cm.

The seeds that didn't arrive with the order due to a shortage in stock include Chinese Flowering Dogwood (Cornus kousa var. chinensis), London Plane (Platanus X acerifolia) and Bigleafed Katsura Tree (Cercidiphyllum magnificum). I am annoyed the most about the lack of that last species, because last spring the sowing of that species germinated very badly and even those minor amounts of seedlings died during the summer.

The most glad I am about that Kentucky Yellowwood. Its seeds I have been wishing to get for years and years and now finally they were at hand. The tree in question is really underrated in Finland, because it is so unknown despite its thriving and beauty. I have a few specimens of Tree-of-heaven at my nursery, but I ordered more to be sure.

At this stage nothing more about the arboretum matters. I will return to the matter in the cases of seeds, when I am putting species into pretreatments.

Ptelea - Hoptree / Stinking Ash (Ptelea trifoliata)


Maanantaina 6.8. ja eilen 9.8. tein taimistollani tämän kauden viimeiset purkkien vaihdot toistaiseksi. Ensimmäisenä uudet isommat purkit saivat alimman kuvan pteleat ja eilen löytyi muutamia yksittäisiä "jämiä", jotka otan vielä jatkokasvatukseen (ylemmät kuvat). Nyt sain taimiston loppukesäksi siihen kuntoon, että voin keskittyä itse arboretumalueeseen Sipoossa. Edelleen jatkuvat helteet tosin tietävät sitä, että ilman kunnon sateita ohjelmassa on taimiston kastelua. Eilen vietin paikalla yli tunnin vesiletkun päässä. Kaksi kastelukertaa viikossa on ollut näissä olosuhteissa riittävä. Kuvat on otettu eilen.

Etelä-Suomessa on ollut koko viikon päivisin +25 asteesta lähes +30 asteeseen ja yötkin ovat olleet lämpimiä selkeästä säästä huolimatta; n. +15 astetta ja etelärannikolla useana yönä jopa lähes +20 astetta (merivesi on lämmennyt paikoin +20 asteiseksi). Ilma on ollut kosteahkoa, mutta sadetta ei ole tullut ollenkaan. Viikonloppu ja ensi viikon alku näyttävät edelleen hyvin lämpimiltä; päivisin on yleisesti hellettä sunnuntaihin asti ja sen jälkeen ainakin osassa Etelä-Suomea. Epävakaisuus lisääntyy, mikä tietää kosteuden ja pilvisyyden lisääntymistä; yölämpötilat saattavat jäädä sen takia paikoin jopa +20 asteen tienoille, mikäli ilmamassa säilyy hyvin lämpimänä. Ukkosriski kasvaa samalla ja toivottavasti saamme kesän parhaat ukkoset. Kasvillisuus kaipaa jo lisää vettä.

Sateeton ja enimmäkseen täysin selkeä sää on jo saanut paahteisimpia paikkoja kuivumaan (kellastuva nurmikko), mutta muutoin kasvukausi on edennyt erittäin hienosti. Kasvu ja kehitys on nopeutunut lämmön myötä niin, että tämän viikon loppuun mennessä kasvukausi on taas yli viikon edellä tavanomaisesta aikataulusta. Käytännössä tämä näkyy nyt mm. maitohorsman (Epilobium angustifolium) siementen runsaana leviämisenä, pietaryrtin (Tanacetum vulgare) kukinnan loppumisena, kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kypsinä marjoina, terttuseljan (Sambucus racemosa) varisseina marjoina, tammen (Quercus robur) lähes täysikasvuisina terhoina ja syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") täytenä kukintana; osa sen lämpimien kasvupaikkojen kukinnoista on alkanut jo punertumaan. Maanviljelyssä tämän viikon kuuma ja aurinkoinen sää on saanut puintityöt täyteen vauhtiin, mutta metsäsienten hyvin alkanut satokausi on alkanut hidastumaan ilman sateita.

Jos lähipäivinä tulee riittävästi ukkossateita, niin kasvien kasvatus jatkuu erinomaisissa merkeissä; ainoa vaiva lienee home- ym. lämpimän kosteasta pitävien tautien riski ja se, että jäljellä oleva hyötykasvien sato valmistuu ehkä liian nopeasti; kuten varhaiset omenalajikkeet. Talvenarkojen ulkomaisten lajien osalta tämä säätyyppi on mieleeni; monella kasvattamallani lajilla uusien oksien kasvua on vielä jäljellä ja kasvun puutuminen on melko paljon kesken, joten kaikki lämpö on tervetullutta. Kotimaisista puista ja pensaista suurin osa on jo päättänyt / päättämässä kasvunsa.



On monday the 6th of August and yesterday the 9th of August i did the last container changes of the season at my nursery for now. At first new bigger containers were changed to the Hoptrees in the lowest photo and yesterday there were found single "left overs", which i will keep yet in the cultivation (the upper photos). Now i got the nursery in such a condition for the late summer, that i can now consentrate for the actual arboretum area in Sipoo. However, the further continuing heatwave means, that without proper rains there will be scheduled watering of the nursery. Yesterday i spend more than an hour at the tip of the water hose. Two watering times per week has been enough in these circumstances. The photos are taken yesterday.

During afternoons of all week the temperatures have been from +25 C to allmost +30 C in southern Finland and nights have been warm as well despite clear skies; about +15 C and by the southern coast even allmost +20 C during several nights (the sea water has been warmed up locally to +20 C). The air has been rather humid, but there hasn't been rain at all. The weekend and the early part of next week will seem to be further very warm; during afternoons there will be commonly hot (more than +25 C in the finnish terms) up to sunday and from there onwards at least in some parts of southern Finland. Unstableness of the weather will increase, which means increasing of humidity and cloudyness; due to that night temperatures will remain even at about +20 C, if the air mass will remain very warm. The risk of thunder will got higher at the same time and hopefully we will get the best thunderstorms of the summer. Vegetation is longing for more water allready.

The rainless and mostly completely sunny weather has allready caused the most scorching localitys to dry up (lawns turning yellow), but otherwise the growing season has been continuing excellently. The growth and the progress has been fastened in such a way, that until the end of this week the growing season will be again more than a week ahead of the normal schedule. In practise this shows now for example as a profuse spreading of the Fireweed (Epilobium angustifolium) seeds, ending blooming of Common Tansy (Tanacetum vulgare), ripe berries of European Mountain Ash / Rowan (Sorbus aucuparia), shed berries of Red Elderberry (Sambucus racemosa), allmost full grown acorns of English Oak (Quercus robur) and full blooming of Panicle Hydrangea (Hydrangea paniculata "Grandiflora"); a part of its flower heads at warm localitys have been started to turn reddish allready. In agriculture this week's hot and sunny weather has got the thresing works ongoing in full speed, but the well started crop season of forest mushrooms has been started to slow down without precipitation.

If there will be enough thunder related rains during following days, so the cultivation of plants will continue in excellent circumstances; the only harm may be a risk for mould and other humid and warm liking diseases and the fact, that the remaining crop of useful plants will be ripened perhaps too fast; like early apple cultivars. Concerning unhardy foreign plant species i like this weather type; with many species grown by me there is growth of new shoots left and the growth's forming into woody stage is rather much unfinished, so therefore all warmth is wellcomed. A most part of the native trees and shrubs have allready been ended / ending their growth.

Heinäkuun 2007 tunnelmia arboretumissa - Atmospheres of July 2007 at the arboretum

Punatammi - Red Oak (Quercus rubra).

Kasvivalokuvausprojektista - About the plant photographing project

Nyt kerron, mitä olen pohtinut kasvivalokuvausprojektiini liittyen. Olen tehnyt asiassa päätöksen. Alunperin tarkoitukseni oli alkaa julkaisemaan kasvikuviani Flickr -sivuillani jo tänä vuonna kasvukauden etenemisen mukaisesti, mutta projektin suuren koon, muiden kiireideni ja tietokoneiden ailahtelevuuden / hitauden takia (mm. kuvien lataaminen Flickr -sivuille on välillä tökkivän hidasta) päätin siirtää kuvien julkaisemisen vasta ensi vuoteen ja siitä eteen päin. Viivytykseen on selkeänä perusteena se, että haluan tehdä projektin kunnolla, koska sen luonne ja laajuus tulevat olemaan niin perinpohjaisia ja isoja. Lisäksi haluan jatkaa ainakin vielä tänä vuonna kuvaamista varsin intensiivisesti. Haluan pitää projektin kasassa jakamalla sen eri vaiheisiin. Nyt on vielä tärkeää materiaalin haaliminen ja vasta myöhemmin alkaa sen esilletuonti, järjestely, analysointi ja jalostaminen. Se vaihe voi kestää useita vuosia.

Haluan paljastaa kuitenkin jo tässä vaiheessa projektin luonnetta (olen tosin kertonut jo aikaisemminkin tähän liittyvää). Olen siis kuvannut vuodesta 2005 lähtien melkein kaikenlaisten kasvien kaikenlaisia kasvutilanteita Etelä-Suomessa. Kuvia on kertynyt jo useita tuhansia ja olen käynyt läpi useita satoja eri lajeja. Saatu materiaali toimii jatkossa monella tavalla; yhtäältä se on inspiraationa itselleni useilla tavoilla omalla alallani niin työelämässä kuin omissa "harrasteissa". Toisaalta haluan jakaa kasveista uudenlaistakin tietoa maisema-arkkitehdin ja taiteellisen sielun näkökulmasta. Tämä uudenlainen tieto tarkoittaa kasvien esittämistä vaihtoehtoisella tavalla verrattuna aikaisempiin ja perinteisiin tapoihin. Vaihtoehto perustuu puutteeseen, jonka olen tiedostanut jo monta vuotta niin puutarha- kuin muissa kasvikirjoissa ja nykyisissä nettikasvioissakin; kasveja on aikaisemmin esitetty lähinnä kasvitieteellisen kuivakkaasti ja keskittymällä melkein pelkästään vain niiden peruskasvutilanteisiin (kukinta-, hedelmä-, ruska- ja talviasutilanteet tyypillisimmillään).

Uusi tapani esittää kasveista myös niitä kasvutilanteita, jotka ovat peruskasvutilanteiden välissä; eri asteiset lehtien puhkeamiset, nuppuvaiheet, ruskan vaiheet jne. Näitäkin kasvutilanteita pyrin tuomaan esille totunnaisesta poikkeavan taiteellisesti, joka tarkoittaa monenlaisia kuvauskulmia ja -sommitteluja. Tämä tapahtuu myös korostamalla vähemmän ilmiselviä kunkin kasvin piirteitä. Vaihtelevien kasviryhmien kuvaaminen kuuluu asiaan saatavilla olevien mahdollisuuksien mukaan. Tämän taiteellisuuden tarkoituksena on korostaa kasvien esteettisiä piirteitä mahdollisimman ekspressiivisesti ja monipuolisesti; toimintani on siis myös bioesteettistä propagandaa. Propaganda ei kuitenkaan tässä tapauksessa perustu valehtelemiseen :) Kirjoitan jossain vaiheessa myöhemmin analyysiä siitä, mitä tarkoitan tällä bioesteettisellä propagandalla.

Liikaa taiteellisuutta pyrin silti välttämään ko. valokuvausprojektissa, koska haluan informatiivisuuden säilyvän kunkin kasvin ominaispiirteistä. Metodini on siten vaihteleva risteytys kasvitieteellistä ja taiteellista näkökulmaa. Tärkeää on siis myös se, että kasvien vähemmän tunnetut kasvutilanteetkin käyvät hyvin ilmi, koska esim. monesti juuri keväällä tuttujakaan kasveja ei helposti tunneta niiden ns. keskeneräisten kasvutilanteiden takia. Eräskin jopa omalla alallani opiskeleva ihmetteli joitakin vuosia sitten kovasti erään hiirenkorvalla olevan puun luona lajimääritystä, vaikka muutoin tunsi erittäin hyvin ko. puun; ihan tavallinen tammihan (Quercus robur) se oli.

Tämä uusi kasvivalokuvaustapani merkitsee myös kasvitieteellistä parannusta, koska haluan tuoda ilmi kasvien kehitysvaiheiden riippuvuuden lämmön määrästä (tehoisa lämpösumma) mahdollisimman monen lajin kohdalla ja mahdollisimman monen kasvutilanteen kohdalla. Tämä fenologia (tieteenala, joka tutkii mm. kasvien kasvun rytmiikkaa vuodenkierrossa) on koristekasveilla vielä varsin vähän tutkittua verrattuna siihen mitä olen nyt pyrkinyt tekemään. Ainakaan sitä ei ole tuotu riittävän hyvin esille aikaisemmin. Perennoilla ja hyötykasveilla tämä on melko hyvin tiedostettu ja tutkittu jo ammoin, mutta siinäkin on huomioitu lähinnä vain tyypillinen keskimääräinen kukinta tai hedelmien kypsyminen; kasveilla on muitakin esteettisesti herkullisia kasvuvaiheita kuin vain kukinta ja hyötykasvien lisäksi koristekasvienkin kasvutilanteiden tuntemisesta on hyötyä puisto- ja puutarhakulttuurissa.

On siis aika tuoda kasveista esille fenologisia piirteitä aikaisempaa selvästi tarkemmin ja laajemmin. Se tulee uudistamaan kasvillisuuden käyttöä kaikenlaisessa vihersuunnittelussa, koska laajasta otoksesta kasveja tulee paljastumaan paljon vuodenaikojen kehityksessä piileviä ominaisuuksia värien, tekstuurien ja habituksien suhteen palvelemaan kaikenlaisia sommittelu- ja suunnittelumetodeita. Myös ns. uusien (ainakin suomalaisille) kasvilajien esittelyjä ja käyttömahdollisuuksia tulee samalla hyvin ilmi. Neljän vuodenajan ilmastossa tämä luo aikaisempaa paremman paletin käyttää olosuhteita hyväksi ja se on tärkeää myös ilmastonmuutoksen takia.

Kaikkeen tähän ryhdyin, koska jo monta vuotta sitten havaitsin monta koti- ja ulkomaista puutarha- ja kasvikirjaa lukeneena, että en saanut mistään riittävästi tietoa kasvien esteettisistä ominaisuuksista, jotka on monesti esitetty myös kovin suurpiirteisesti ainakin fenologisten seikkojen suhteen (mm. kukinta-aikojen määritys) ja matkan varrella olen havainnut ko. tiedoissa myös selkeitä virheitä joissakin julkaisuissa. Niinpä ryhdyin itse selvittämään ja tekemään asiaa paremmin eteenpäin aluksi lähinnä omiin tarpeisiini, mutta näin nettiaikana huomasin pian myös yhden erinomaisen mahdollisuuden jakaa tätä tietoa myös muille; blogit ja kuvapalvelut. Jossakin vaiheessa toivon, että keräämäni tieto näkyy myös muutoin; esim. konkreettisesti ympäristössä jossakin suunnittelemassani julkisessa puistossa tms. Tässä vaiheessa minulla ei ole vielä suunnitteluprojekteja oman arboretumprojektini lisäksi.

Valitettavasti joudun siis tänä vuonna tuottamaan vielä pettymyksen kasveista kiinnostuneille, kun en julkaise näitä kasvikuvia. Kärsivällisyys palkitaan kuitenkin jossain vaiheessa ja saattaa esim. tässä blogissa olla ajoittain yksittäisiä kasvikuvia kulloiseenkin aiheeseen liittyen, kuten haavan (Populus tremula) kukinnasta äskettäin.



Now i tell you, what i have been thinking regarding my plant photographing project. I have done a decision on the matter. Originally my intention was to start publishing my plant photos in my Flickr pages allready during this year according to the proceeding of the growing season, but due to the large size of the project, due to my other hurries and due to slowness / changeful ways of computers (for example the uploading of the photos onto Flickr pages is sometimes slow in a jerky way) i decided to postpone the publishing of the photos to the next year and from there onwards. The clear reason for the delay is the fact, that i want to do the project properly, because its nature and size will be so fundamental and large. In addition i want to continue at least during this year photographing in a rather intensive way. I want to keep the project entact as dividing it into different phases. Now it is yet important to gather material and only later comes the time to introduce it, organize it, analyze it and refine it. That phase can take several years of time.

However, i want to reveal some of the project's nature allready at this point (i have told you allready earlier as well things associating with this). So i have been photographing since the year 2005 every kinds of growing stages of allmost every kinds of plants in southern Finland. There have been cumulating photos allready several thousands and i have gone through several hundreds of species. The obtained material will be performing in many ways in the future; in one hand it will be as an inspiration to me in several ways in my profession both in working life and in my "hobbies". On the other hand i want to spread new kind information as well of the plants from the perspective of a landscape architect and an artistic soul. This new kind of information means presenting the plants in an alternative way as compared to previous and traditional ways. The alternative is based on the shortcoming, which i have been knowing for several years both in garden and other plant books and also in modern flora of the net; the plants have been presented previously mainly just in a rather dry botanical way and focusing allmost entirely only on their basic growing stages (blooming, fruiting, fall colouring and winter stages in their most typical ways).

My new way of photographing plants will show also those growing stages of the plants, which are between the basic growing stages; leafings out in various degrees, bud stages, fall colour phases and so on. I will aim to present also these growing stages artistically altering from a conventional way, which means many kinds of angular fields and compositions. This happens also by underlining less obvious features of the every plant in question. Photographing of variable plant groupings is part of the matter according to obtainable possibilities. The purpose of this artistic way is to underline the esthetic properties of the plants in the most expressive and variable way possible; so my activity is also a bio-esthetic propaganda. However the propaganda in this case isn't based on lies :) I will write at some point later an analysis, where i'll tell you what i mean with this bio-esthetic propaganda.

I will avoid too much arty features in this photographing project though, because i want informative features to remain of the characteristics of the every plant in question. My method is therefore a hybrid of botanical and artistic views. So it's also important, that unfamiliar growing stages as well of the plants will be finely on display, because for example just in spring it is many times hard to identify even familiar plants due to their so called unfinished growing stages. Couple of years ago a certain student of even the same profession where i am as well was wondering hard of the identification of a tree with unfolding leaves, allthough she knew the species otherwise very well; it was plain English Oak (Quercus robur).

This new plant photographing method of mine means also a botanical improvement, because i want to bring out the dependence of plant growing stages on the amount of warmth (the effective temperature sum) on the cases of as many plants and growing stages as possible. This phenology (a field of science, which among others studies rhythms of plant growing during the year's cycle) is yet rather little studied on the cases of ornamental plants as compared to what i have been aiming to do now. At least it hasn't been brought out well enough before. On the cases of perennials and useful plants it has been rather well known and studied allready in days of yore, but there as well there have been taken into account mainly just a typically average blooming and ripening of fruits; the plants have also other delicious growing stages besides only blooming and in addition to useful plants knowing of growing stages of ornamental plants as well are for the benefit in the horticulture of parks and gardens.

Therefore it's time to bring out phenological features of the plants much more precisely and widely than before. That will improve the use of plants in all kinds of green area planning / designing, because there will be revealed a lot of properties hiding in the year's cycle regarding colours, textures and characters to serve all kinds of composition and planning / designing methods. Also introductions and possibilities of uses of so called new plant species (at least to finns) will be finely on display at the same time. In the climate of four seasons this will create a better palette than before to take advantage of circumstances and it is important due to the climate change as well.

I took up all this, because allready several years ago as read several native and foreign garden and plant books i observed, that i wasn't able to find enough information anywhere about the esthetic properties of the plants, which are many times presented in such a slack way at least regarding phenological properties (timing of blooming amongst others) and along the way i have observed also clear faults in that information in some publications. Therefore i decided to find out and do the matter better foward myself at first mainly for my own purposes, but in these times of the net i soon noticed one excellent way of spreading the information to others as well; blogs and photo services. At some point in the future i wish, that the information i have gathered will be showing in other ways as well; for example in a concrete way in environment in some public park designed by me. At this phase i don't have yet any design projects in addition to my own arboretum project.

So unfortunately i have to disappoint yet this year the people liking plants, since i don't publish these plant photos. However the patience will be rewarded at some point and there might be single plant photos occasionally for example in this blog associating with the matters in question, as recently regarding the blooming of European Aspen (Populus tremula).