Viikon 43 kasvivalokuva: Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata")

Viikkojen 42 ja 43 pakkasista vielä täysikesäisessä asussaan runsaasti pakkasvaurioita lehtiinsä saanutta kanadanpoppelia (Populus X canadensis "Regenerata") kuvattuna perjantaina 24.10.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Etelä-Suomen ruskakausi on siis alkanut saamaan tällä viikolla 43 hieman etuaikaista päätöstään ja siksi tämä kasviesittelysarjani tulee tämän vuoden osaltaan jo melkein päätökseensä; ajattelin tehdä vielä ainakin ensi viikolle 44 esittelyn...

Tällä kertaa esittelyvuoroon tulee taas tuki tuttu puusuku - poppelit (Populus sp.) ja niistä tämä risteymäsyntyinen kanadanpoppelilajike (Populus X canadensis "Regenerata"). Syynä taas näin tuttuun esilleottoon on se, että ko. puulajike on toisaalta tunnettu täällä Suomen syysoloissa todennäköisesti kaikkien myöhäisimpään kesäasussa viihtyvänä ja siksi sen esilleotto sellaisen erikoisuutensa takia on hyvä ajankohtainen pointti.

Kanadanpoppeleita ei siis tunneta luonnosta, vaan niiden lajikesikermä on euroopanmustapoppelin (Populus nigra) ja amerikanmustapoppelin (Populus deltoides) välisten risteymien kautta viljelyssä synnytetty; tämä "Regenerata" -lajike on emiklooni eli poppelien ollessa kaksikotisia puita on tässä kanadanpoppelilajikkeessa vain emikukintoja. Lajike sai alkunsa 1800-luvun alussa Ranskassa ja eniten sitä alettiin viljelemään siellä ja Englannissa mm. Lontoon ympäristössä suurena maisemointi- ja suojapuuna rautateiden yhteydessä. Siitä se sai englanninkieliseksi nimeksi: "rautatiepoppeli" - Railway Poplar.

Nykyään lajiketta ei tunneta koristepuuna kovin hyvin yleisesti ihmisten parissa missään lauhkean alueen viljelyssä muutoin kuin lähinnä em. kaltaisena julkisten viheralueiden maisemointi- ja suojapuuna. Kovin yleinen se ei ole täällä Suomessakaan, vaikka se menestyy ilmeisesti hyvin Etelä- ja Keski-Suomessa; lajike on kuitenkin niin harvinaisesti viljelty, ettei sille ole tiedossa tarkkaa menestymisaluetta täällä.

Kanadanpoppelin harvinaisuus juontuu ilmeisesti sen viljelyä rajoittavasta erittäin isosta koosta - Tämäkin lajike nimittäin voi kasvaa jopa n. 40 metriä korkeaksi ja leveälatvuksiseksi puujättiläiseksi myös täällä Suomen olosuhteissa: Tuo Kaisaniemen yksilö on itse asiassa koko alueensa isoin puu! 

Niinpä vain harvoilla yksityisillä pihoilla sitä voidaan kasvattaa ja sen viljely onkin rajoittunut lähinnä suurille maaseudun pihoille ja isoille julkisille viheralueille. Mutta voihan sitä toki yrittää kasvattaa melko pienelläkin pihalla, jos haluaa luoda Liisa Ihmemaassa -tunnelmaa ja jos se ei haittaa naapureita ja jos on valmis sietämään vasta loppusyksyllä / talven kynnyksellä haravoitavaksi tulevaa julmetun suurta määrää lehtiä... Ja tämäkin poppeli on tunnettu etenkin nuorena erittäin nopeasta kasvusta (1 - 3 m vuodessa), joten kovin kauaa ei tarvitse Liisa Ihmemaassa -tunnelmaa odotella...

Eri poppelit muistuttavat yleensä myös vanhana suuresti toisiaan, mutta tämä kanadanpoppelilajike on vanhemmiten rakenteeltaan monista muista ko. suvun lajeista poikkeava; sen runko on yleensä muita lyhyempi ja hyvin paksu ja se alkaa vanhemmiten olla nojallaan johonkin suuntaan - Tästä huolimatta puu kestää hyvin myrskytuulia! Lisäksi latvuksen rakenteessaan syntyy muista poikkeavia hyvin paksuja / isoja oksia tai oksahaaroja, mikä luo latvuksestaan leveän pallomaista; tuota Kaisaniemen puuta on joitakin vuosia sitten hoidettu joitakin oksia typistämällä.

Lehteen puhkeamisensa poikkeaa myös monista muista poppeleista - Tällä lajikkeella on muita myöhäisempi hiirenkorvalle tulon aika Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa eli vasta toukokuun loppupuolella; lehtien puhkeamissävy on punaruskea ja juuri ennen lehtiä lajikkeella on eminorkkojen kukinta. Norkot ovat vihreitä ja ne kasvavat isoiksi riippuviksi pötkylöiksi jo lehtiensä hiirenkorva - puolilehtivaiheen aikana, jolloin ne kontrastoivat lehtien kanssa hienosti latvuksessa. Lehtien täysikoon tullessa norkot ns. piiloutuvat hetkeksi ennen hedelmävillavaihetta.

Tämäkin poppeli tulee lehvästöltään nopeasti täysikesäiseen asuun eli kesäkuun alussa huolimatta myöhäisestä lehteen puhkeamisesta; täysikokoiset lehdet ovat läpimitaltaan 7 - 10 cm ja ne ovat muodoiltaan kolmiomaisia ja lavat ovat hienosti sahalaitaisia. Lavat saavat vaaleanvihreän kautta tummanvihreän kesäsävyn ja niiden yläpinnat ovat myös erittäin kiiltäviä kaikissa vaiheissa. Lapojen alapinta on yläpintaa selvästi vaaleampi kesäasussa.

Kesällä noin kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla tai viimeistään heinäkuun aikana tapahtuu lajikkeen eminorkkojen siemenvillavaihe, joka on tunnettu ylimaallisesta runsaudestaan ja on ehkä se kaikkein runsain myös muihin poppeleihin verrattuna - Puun latvuksessa syntyy tällöin suurina massoina valkoista hedelmävillaa, joka leviää lumipyryn tavoin laajasti maisemaan tuulten mukana aiheuttaen maahan kuin lumipeitettä. Tämä siemenvillapäästön hetki ei noudata pelkästään lämpösumman kertymistä, vaan tilanteen syntyyn vaikuttaa myös norkkojen kypsymisen aikainen sää; sopivan poutainen ja lämmin / helteinen sääjakso tuottaa siemenvillan runsaimmin ja yhtäkkisimmin esille ja tätä pyryttelyä kestää yleensä n. viikon verran.

Tämä siemenvillailmiö on myös yksi todennäköinen lajikkeen viljelyä rajoittava seikka, vaikka ko. siemenet ovat risteymäsyntyisyyden takia steriilejä. Tämä ilmiö on nimittäin joidenkin mielestä sotkuinen ja siten vältettävä. Itse pidän sitä sen sijaan upeana, kauniina ja suositeltavana erikoisuutena / kokemuksena! :)

Syksyllä koittaa sitten lajikkeen toinen erikoisuus eli sen erittäin myöhään säilyvä kesäasu. Etelä-Suomen normaalioloissa yleensä aina on niin, että ruskaa ei ehdi syntyä vielä ollenkaan lokakuun alkupuolen aikana ja sen ruskakausi alkaakin vasta lokakuun lopulla. Tämä myöhäinen ruska on täällä ongelmallinen ilmaantumisessaan, koska se saattaa keskeytyä / jopa estyä kokonaan, jos ennen sitä tai sen alussa sattuu lehtensä palelluttavia pakkasia. Juuri näin on nyt käynyt tällä kertaa, missä tuossa kuvassani havaitaan täysivihreän lehdistön saaneen harmahtavan ruskeita pakkasvauriosävyjä runsaasti. 

Lajikkeen varsinainen ruska olisi puhtaan keltainen ja sen huipentuma olisi vasta marraskuun alkupuolella - puolivälissä; vain sopivan leutoina ja pakkasettomina lokakuina - marraskuun alkuina se mahdollistuu kunnolla täällä Suomessa ja varmimmin siis meren lämmittämän etelärannikon tuntumassa. 

Tuollaiset pakkasvaurioituneet lehdet varisevat pian ilman / lähes ilman varsinaista ruskaa; toisaalta vain osittaiset vauriot mahdollistavat osittaista varsinaisen ruskan etenemistä pakkasten jälkeisten leutojen säiden aikana, joka puolestaan luo lajikkeen latvukseen hyvin mielenkiintoisen kirjavaa ruskeiden ja keltaisten sävyjen näytelmää. Puu on alaston lehdistään joka tapauksessa viimeistään marraskuun loppuun mennessä.

Esteettinen tarkastelu on kanadapoppelin osalta mielenkiintoinen heti toukokuussa, kun sen punaruskeaa lehteenpuhkeamissävyä voidaan hienosti kontrastoida silloin muiden puulajien jo pitkälle täysivihreyteen edenneiden lehvästöjen kanssa; näin on esim. muiden aikaisemmin lehteen tulevien poppelien suhteen. Kesällä kanadanpoppelin lehvästö on muita puita elävöittävämpi lehtilapojensa pintakiillon takia, jolloin latvuksensa ikään kuin välkehtii tuulella. 

Tuo keskikesäinen hedelmävillavaihe on tietenkin myös hieno, jolloin kaukaa katsottuna puun latvus vaalenee harmaanvihertäväksi. Lähempää nähtynä voidaan havaita silloin isojakin valkoisia villatuppoja ympäri latvusta ja sinistä taivasta vasten heti latvuksensa vieressä voidaan nähdä isona tuiskuna tuulisella säällä siemenvillan "lumipyryä". Siemenvillavaiheinen kanadanpoppeli täten siis erottuu edukseen. 

Syksyllä lajikkeen myöhään säilyvä kesäasu on tietenkin erinomainen kontrastipari oikeastaan mitä tahansa ruskaa aikaisemmin tekevien muiden puulajien kanssa. Oma myöhäinen lehtevyytensä lokakuun lopulla - marraskuussa on tietenkin erittäin erottuvaa missä tahansa maisemassa, kun melkein kaikki muut lehtipuut ja -pensaat ovat silloin jo alastomia. Puhtaana esiintyessään lajikkeen varsinainen ruska korostaa sitä lehtevyyttään tietenkin entisestään; yllättäen tämänlainen neutraalista vihermassastaan tunnettu poppeli onkin silloin erityinen katseenvangitsijaelementti.

Myös kanadanpoppelin viljely on niin helppoa, ettei sen kasvattaminen ole ainakaan siitä kiinni; lähes kaikkia poppeleita voidaan lisätä helposti puutuneista pistokkaista esim. ottamalla vain oksia vesilasiin kevättalvella / ennen lehtien puhkeamista, missä ne tekevät helposti juuria säännöllisesti vaihdettavassa vedessä. Kasvupaikkavaatimukset ovat myös vähäisiä, mutta riittävä maakosteus on silti oltava, kun poppelit ovat tunnettuja etenkin kosteiden - märkienkin alueiden puina. 

Suosittelen tutkimaan tämän poppelilajikkeen avulla ennakkoluulottomasti erittäin ison puun, hyvin runsaan siemenvillanäytöksen sekä erittäin myöhään säilyvän syyslehvästön suomia viljelymahdollisuuksia, mikä voi tuoda vahvaa luonnetta viheralueille.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Viikon 33 kasvivalokuva: Wilsoninpoppeli (Populus wilsonii)

Täysilehtistä ja uusilta vuosikasvaimiltaan lähes täysin valmistunutta wilsoninpoppelia (Populus wilsonii) kuvattuna lauantaina 16.8.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Valitsen taas kasvikuvakirjoituksen aiheeksi yleisesti tunnetun kasvisuvun, mutta poimin sen parista lajiesittelyyn täällä Suomessa hyvin tuntemattomaksi ja harvinaiseksi jääneen edustajan - Kyseessä on poppelit ja niistä tämän kuvan wilsoninpoppeli (Populus wilsonii).

Wilsoninpoppeli on kotoisin Kiinan luoteisosista, missä se kasvaa rehevillä ja tulvivilla jokivarsilla mm. maakunnissa; Gansu, Hubei, Shaanxi, Sichuan, Xizang ja Yunnan. Länsimaissa lajia on koristeviljelyssä jonkin verran mm. Euroopassa, mutta täällä Suomessa laji on niin harvinainen, että sen ainoat tietämäni kasvupaikat ovat tämä Meilahden arboretum sekä Viikin arboretum. 

Tämä puu on kuitenkin poppeliksi erittäin koristeellinen monessakin katsannossa, joten sen esittely tunnetummaksi ja yleisemmäksi tekemistä varten on oleellista. Hyvin vähäisen viljelykokemuksen takia wilsoninpoppelille ei ole vielä määritelty tarkkaa menestymisaluetta täällä, mutta näillä em. kasvupaikoilla eli ainakin etelärannikon tuntumassa se menestyy havaintoni mukaan erinomaisesti - Kannattaa ottaa kokeiluun ainakin Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen parhailla paikoilla.

Wilsoninpoppelin koristearvo perustuu erityisesti sen säännölliseen kasvutapaan ja isokokoiseen lehdistöön >> Puu on täällä Suomessa todennäköisesti n. 10 - 20 m välille korkeuttaan kasvattava keskikokoinen puu, jolla latvus muodostuu lähes / osittain pallomaiseksi ja lyhyt runkonsa haaroo monivartiseksi "luudaksi". Oksat ovat poppeliksi hyvin paksuja ja talvisilmut isoja ja tahmeita, mutta muiden poppeleiden pitkien ja terävien silmujen vastaisesti tylppiä. Rotevasta luonteestaan huolimatta laji on muita poppeleita pienempi puu ja hidaskasvuisempi.

Lehdet puhkeavat tällä puulla keväällä monen muun poppelin tapaan ns. keskimyöhään eli mm. oman kotimaisen haapamme (Populus tremula) tapaan noin toukokuun puolivälin - loppupuolen aikana Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa >> Lehtien hiirenkorvavaihe on ruusukemainen ja sävynä nuorilla lehdillä on kellertävä - lievästi punaruskea väri, jota aivan aluksi sävyttää myös harmaa karvoitus. Lehdet kasvavat melko nopeasti täyteen kokoon ja täysikesäinen asu saavuttuu kesäkuun puoliväliin mennessä; täysikokoiset lehdet ovat metsävaahteramaisen isoja ollen lavoiltaan 15–20 cm, leveän puikeita / lähes elliptisen pyöreähköjä, heikosti herttatyvisiä, lievästi saha- / nyhälaitaisia ja väritykseltään himmeän - tummanvihreitä. Ennen täysitummaa vihreyttä kesäkuun alkupuolella on vaalea raikkaanvihreä vaihe.

Kukinta on puulla ns. kaksikotista eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä; kukinta-aika on havaintoni mukaan Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella vain hyvin täpärästi ennen lehtiensä puhkeamista tai osittain jo niiden alkaessa puhkeamaan. Suomessa on viljelyssä vain lajin emiyksilöitä ja koska puusta on netissäkin hyvin vähän tietoa, niin voin sanoa varmuudella vain emikukkien visuaalisen luonteen; eminorkot puhkeavat edellisvuoden oksien lähinnä päistä päätesilmujen sivuilta ja ovat keltaisia-keltavihreitä ja paksuja sojottaen kaarevasti sivuille eri puolille. Hedenorkot saattaisivat olla monien muiden ko. suvun puiden tapaan punertavan harmaita sekä rennommin ja pidemmin roikkuvia, mutta tästä ei ole havaintotietoa...

Varsin pian kukinnan jälkeen eminorkoista kehittyy hedelmänorkkoja, jotka piiloutuvat aluksi vihreinä ja paksuina pötkylöinä täysikokoon kasvavien lehtien sekaan. Kesäkuun loppupuolelle / kesä-heinäkuun vaihteen tienoille sijoittuu siementämisvaihe, joka voi olla muutaman päivän - reilun viikon ajan erittäin näyttävästi lehvästöstä esille loistava, koska valkoista siemenvillaa voi muodostua isoina ja runsaina tuppoina. Osa hedelmänorkoista myös varisee maahan jo siemenvillaisina, joten emipuiden lähellä maassa on siementämisvaiheessa paljon ns. siemenvillasotkua.

Syksyllä monien muiden poppeleiden tapaan wilsoninpoppelillakin ruska muodostuu myöhään; vielä koko syyskuun ajan puu on täysin kesäasussa ja vasta lokakuun loppupuolella alkaa olla selvemmin merkkejä lajin pääosin keltaisesta ruskasta. Jos yöpakkaset pysyvät kurissa, niin ruska huipentuu viimeistään loka-marraskuun vaihteessa. Varhaiset kunnon yöpakkaset palelluttavat lajin lehdet tummanruskeiksi ja varistavat ne pian / lähes saman tien sen jälkeen keskeyttäen varsinaisen ruskan. Talveksi jää koristeeksi paksut hienosti haarautuvat oksat ja isot tahmeat silmut.

Lajin koristeviljelyssä on huomioitava mm. sen vaatima kasvualustan kosteus ja rehevyys / ravinteikkuus. Esim. kotiseudulleen tyypilliset alueet ovat parhaimpia sille täälläkin eli mm. jokivarsien tai muiden vesistöjen läheiset alueet tai tilapäisesti tulvaa - märkyyttä sisältävät paikat. Liika kuivuus aiheuttaa kitukasvuisuutta tai laji ei edes menesty. Aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla puu silti viihtyy ja sen latvuksen upeaksi kehittymistä ajatellen sitä kannattaa myös istuttaa riittävän avoimille / väljille paikoille. Liikaa muun puuston tai metsän seassa se ei pääse kunnolla oikeuksiinsa, mutta selkeärajaisten puuryhmien osaksi sitä voidaan toki sijoittaa. Wilsoninpoppeli on puistoissa ja puutarhoissa usein tyylikkäimmillään kuitenkin yksittäispuuna tai pienenä muutaman yksilön ryhmänä erillään muista.

Muiden lajien kanssa pariksi / kolmikoksi sommitellessa puun esteettiset piirteensä kertovat mm. sen, että keväällä lajin myöhään lehteen puhkeava säännöllisen roteva latvusto kontrastoituu hauskasti varhain vihertyvien muiden puiden kanssa. Toisaalta lajin emiyksilöiden keltainen eminorkkovaihe ennen lehtiä on kuin vihertymisen alku, joka erottuu muita jo vihertyneitä puita vaaleampana esille maisemassa. Kesällä lajin iso lehvästö on kuin liuskatonta metsävaahteran (Acer platanoides) latvustyyppiä, joten puu esiintyy silloin runsas- ja karkeatekstuurillisena, jota voidaan dynaamisesti kontrastoida sirolehtisten lajien kanssa. Emipuiden valkovillainen siemenvaihe voi olla pikantti maiseman korostus- ja katseenvangitsijatilanne runsaana tapahtuessaan - Tätä ei siis kannata ollenkaan mieltää sotkevana haittana, vaan kauniina estetiikkana. Syksyllä lajin myöhään vihreänä säilyvä latvus toimii dynaamisena parina kaikille varhain kirkasta ruskaa tekeville muille puille. Talviestetiikassa wilsoninpoppelin rotevaoksainen ja säännöllisen pyöreähkö latvus voidaan ottaa kontrastiksi mm. siro- ja / tai sotkuisaoksaisille muille puille.

Suosittelen lisäämään ja toteuttamaan wilsoninpoppelin myyntiin viljelyä paljon enemmän, koska puusta saataisiin ainakin Etelä-Suomeen erikoinen ja näyttävä poppelikoristus, jonka muita poppeleita pienempi ja säännöllisempi kasvutapa tekee siitä oivallisen monenlaisiin pienehköihinkin puisto- ja pihakohteisiin. Lajin isolehtinen latvus tuo meikäläisiin oloihin pikanttia rehevyyttä. Urbaaniin ympäristöön tämä puu sopii säännöllisen ja rotevan rakenteellisuutensa ansiosta myös kuin nakutettu. On toivottavaa myös se, että lajista haalitaan tänne viljelyyn hedepuitakin!

Tässä on poimintana omasta blogikirjoittelustani vuodelta 2010 kaksi kasvivalokuvasarjaa, missä esiintyy keväisissä kasvuvaiheissa myös tämä wilsoninpoppeli: Viikon 20 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4 ja Viikon 20 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 6.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Kuurosateisen epävakaista ja tavanomaisen lämmintä; ensi viikolla helleaallon mahdollisuus (Päivitys: Hellettä ja rajuja ukkosia!)

Euroopan mittakaavassa tällä viikolla on monta päivää vallinnut tilanne, missä Britannian suunnasta Skandinaviaan ja Suomeen on ulottunut matalapaineiden jonoa. Siinä kuurottaiset ja yhtenäiset sateet ovat kastelleet ko. alueita monin paikoin runsaastikin lämpötilojen oltua ajankohdan normaaleissa - ajoittain koleissakin lukemissa etenkin Britanniassa, Norjassa ja Lapissa. Välimeri on kylpenyt kohtalaisissa - paikoin kovissa helteissä n. +35 asteeseen saakka enimmäkseen poutasäässä muutamia ukkoskuurotteluja lukuun ottamatta. Helleilmamassaa on ulottunut ajoittain Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopan eteläosiin, mutta ilmamassojen rajoilla on ollut ajoittain epävakaista ukkosineen ja ko. Euroopan osien pohjoisalueilla selvästi epävakaisempaa. Länsi-Venäjällä vallitsi aluksi ko. Suomeen ulottuneen ja Uralin tienoon matalapaineiden välissä tavanomaisen kesälämmin korkeapaineen selänne, mutta parina viime päivänä matalapaineen sijoituttua Kaspianmeren pohjoispuolelle on itätuulilla alkanut muodostua sinne laajasti hellettä.

Jatkossa matalapaineiden reitti siirtyy Atlantilla sen verran pohjoisemmaksi, että Britannia lämpenee selvästi ja poutaantuu vähän. Samalla viikonlopun aikana ja alkavalla viikolla korkeapaine muodostuu Keski-Euroopan kautta Itä-Eurooppaan ja Suomeenkin ulottuen, mikä mahdollistaa helleaallon muodostumisen aluksi Länsi- ja Keski-Eurooppaan paljonkin yli +30 asteen lukemineen ulottuen myös Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin. Myöhemmin ensi viikolla helle alkaa painottua vähän heikenneenä enemmän Itä-Eurooppaan ulottuen lopulta Etelä-Suomeen; muu osa Skandinaviaa ja Suomea säilyy / palaa normaalilämpöisen epävakaisena / -seksi. Myöhemmin ensi viikolla Länsi-Eurooppakin epävakaistuisi ja viilenisi taas sillä alueella voimistuvan matalapaineen myötä. Välimerellä jatkunee vaihtelevan kovat helteet (Kuuminta aluksi lännessä) aluksi enimmäkseen poutasäässä, mutta ensi viikolla ukkoskuurottelua olisi yleisemmin etenkin lännessä ja toisaalta viikonloppuna Mustanmeren tienoilla vaikuttamaan alkavan runsassateisen matalapaineen vaikutuksen leviämisen myötä idässäkin. Länsi-Venäjällä helle voimistuu aluksi jopa lähes Jäämeren rantaa myöten reiluun +30 asteeseen ja se näyttäisi pitävän aika hyvin pintansa ensi viikollakin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta ja yhdistyneekin Länsi-Euroopan kautta muodostuneeseen helleaaltoon, joka edesauttanee helteisiä kelejä Suomessa... Päivityksessä ilmennyttä: Loppuviikolla Länsi- ja Keski-Eurooppa sekä Skandinavia viilenevät selvästi, mutta helleilmamassa jää vaikuttamaan osin Itä-Eurooppaan, Länsi-Venäjälle ja Suomeen; myös Lappi on saamassa aivan pohjoisimpia kolkkia lukuun ottamatta vahvaa hellettä ke - la välillä.

Edellisen ennusteen jälkeistä toteutumista Etelä-Suomessa (Voitte itse lukea näistä sääkartta-arkistoista suursäätilan luonteet ja muun Euroopan säät; Wetter3 sääarkisto - Wetter3 weather archive ja Wetter3 sääarkisto 2 - Wetter3 weather archive 2) -->

La 18.6. - Suomen länsi-lounaispuolisesta laajasta matalapaineesta ulottui Etelä-Suomen päälle lounaasta siirtynyt pieni matalapaine heikkenevän okluusiorintamansa kera; yöllä ja aamulla oli yhtenäisempää rintamasadetta, mutta iltapäivällä ja alkuillalla pilvipeite rakoili ajoittain ja kuurosateita esiintyi etenkin sisämaassa. Loppuillalla poutaantui ja selkeni lisää. Tuulet olivat heikkoja - tyyniä ja suuntana aluksi etelä - kaakko ja iltapäivästä alkaen pääasiassa noin länsi. Yölämpötila oli vähän +10 asteen yläpuolella ja päivälämpötila +16 ja +19 asteen välillä.

Su 19.6. - Edellisen päivän pieni matalapaine alkoi hajota paikalleen ja sulautua lounaasta lähestyneeseen laajemman matalapaineen alueeseen, joka tuli keskusalueeltaan päivän aikana Etelä-Suomeen uuden etelästä lähestyneen okluusiorintamansa kera; Yö ja aamu olivat tyyniä ja vaihtelevan vähäpilvisiä, mutta etelästä lähestynyt rintama runsastutti vähitellen pilvisyyttä. Rintaman sade oli heikkoa - kohtalaista ja se saapui hitaasti alueelle; sisämaassa / idässä satoi vasta illalla. Etelän ja idän väliset tuulet olivat aamupäivästä alkaen enimmäkseen heikkoja. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla ja päivälämpötila +20 asteen vaiheilla - vähän alle (Etenkin ensimmäisenä sataneilla alueilla).

Ma 20.6. - Laajempi matalapaine jäi pyörimään keskusalueeltaan Etelä-Suomeen siirtyen hitaasti pohjoisemmaksi; Yöllä - aamulla oli vielä runsaspilvistä ja rintamasateiden rippeitä liikkui sisämaassa. Aamun jälkeen vaihtelevasti runsas pilvisyys vallitsi ja kuurosateita tuli etenkin sisämaassa. Loppuillalla poutaantui ja selkeni osaksi. Yöllä - aamulla heikot tuulet kääntyivät vähitellen etelän kautta länteen. Illalla länsituulet voimistuivat vähitellen kohtalaisiksi. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla - vähän yli ja päivälämpötila +20 asteen vaiheilla - vähän alle.

Ti 21.6. - Matalapaine siirtyi keskukseltaan Etelä-Suomesta Perämeren tienoille - Lappiin ja voimistui vähän; alueella vallitsi koko päivän länsi-lounaisvirtaus, joka oli kohtalaista - puuskissa ajoittain navakkaa. Yöllä ja aamulla pilvisyys oli vaihtelevan vähäistä, mutta runsaampaa iltapäivällä - alkuillalla tuottaen sisämaapainotteisesti kuurosateita, jotka olivat paikoin rankkoja rakeiden ja ukkosen kera; loppuillalla kuurot vähitellen heikkenivät, harvenivat ja sää selkeni osaksi. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla - vähän yli ja päivälämpötila +20 asteen vaiheilla - vähän alle.

Ke 22.6. - Matalapaine pysyi keskukseltaan Lapin länsireunalla ja se oli sulautunut osaksi matalapainejonoa ulottuen Skandinaviasta Britanniaan; illalla Saksan tienoilla alkoi kehittyä pieni osakeskus, joka alkoi siirtyä kohti Suomea. Länsi-lounaisvirtaus vallitsi enimmäkseen kohtalaisena - päiväsaikaan puuskissa ajoittain navakkana; illalla tuuli heikkeni ja alkoi kääntyä etelään. Pilvisyys oli vaihtelevaa ja heikkoja - kohtalaisia kuurosateita syntyi iltapäiväksi sisämaan itäosiin. Illalla selkeni, mutta lounaasta saapunut heikkenevä ja katoava okluusiorintama runsastutti yläpilvisyydellään taivasta. Lämpötilat olivat yhä yöllä n. +10 astetta ja päivällä n. +20 astetta.

To 23.6. - Edellispäivänä Saksassa muodostunut pieni matalapaineen osakeskus siirtyi tänään ärhäkäksi voimistuvana kohti Suomen lounaiskulmaa ja nyt illalla siitä edelleen pohjois-koilliseen. Laajempi matalapaine osana em. myrskykeskusta on ulottunut Etelä-Skandinaviasta Jäämerelle. Yö oli heikkotuulinen ja vähäpilvinen, mutta tuo myrskymatalapaine aiheutti okluusiorintaman hetkittäin rankkaakin sadetta puolenpäivän - iltapäivän aikaan, tilapäisen pilvipeitteen rakoilun jälkeen ja loppupäivän ajan täyspilvisessä myrskysäässä tuli heikkoa kuurottaista sadetta - tihkua. Etelä-kaakkoistuulet olivat rintamasateen tullessa ja aikana kohtalaisia ja illalla klo. 18 - 21 lounais-länsituulet olivat puuskaisia ja kovia - lounaisrannikolla jopa myrskyisiä; loppuillalla heikkeneviä tuulia. Tässä ko. päivän myrskyseurantani; Varoitus poikkeuksellisesta ja vaarallisesta säästä: Erittäin raju pienialainen matalapaine etelälounaasta!. Yölämpötila oli +10 ja +13 asteen välillä ja päivälämpötila vaihteli sateiden aikataulun mukaan +14 ja +19 asteen välillä.

Tuo kuva on otettu keskiviikkona 22.6.2011 Hämeenlinnassa ja siinä nähdään erään pysäköintialueen asfaltille varisseita ruhtinaanpoppelin (Populus "Rasumowskiana") siemenhaituvia, jotka olivat lionneet jonkin verran ko. viikon kuurosateissa. Auringonvalo siivilöityi kohdalle kauniin viiruisena "spottina" ko. puiden läpi vasemmalta. Ko. siemenvillasato ilmensi osaltaan jo näin ennen Juhannusta satuttuaan kasvukauden parin viikon etumatkaa tavanomaiseen aikatauluun verrattuna.

Ennuste tuleville päiville (Päivitys vihreällä maanantaina 27.6.2011 klo. 22:10) Etelä-Suomessa (Voitte itse lukea esim. näistä sääkartoista ennusteen luonnetta suursäätilan ja muun Euroopan sään suhteen; Weatheronline Expert Charts) -->

Pe 24.6. - Tuo em. myrskymatalapaine siirtyy huomattavasti heikenneenä Lappiin ja toisaalta Etelä-Skandinaviaan jää toinen osakeskus; matalapaineen painopiste jää länteen, jolloin alueella vallitsee heikkojen - kohtalaisten lounaistuulten tilanne ja runsaan vaihtelevassa pilvisyydessä yöllä sataa vielä aluksi paikoin heikosti vettä - tihkua ja iltapäivällä kehittyy sisämaahan kuurosateita, jotka ovat paikoin rankkoja ukkosen kera. Illalla tuulet tyyntyvät, mutta kuurosaderiskiä on yhä. Yölämpötila on +10 ja +14 asteen välillä ja päivälämpötila +17 ja +21 asteen välillä.

La 25.6. - Matalapaine jää vellomaan Skandinaviaan ja Suomeen, mutta heikkenee laajaksi tyynen tuulen alueeksi; ko. alueella on tyyntä ja vain ajoittain heikkoja suunnaltaan vaihtelevia tuulia; kuuropuuskia voi olla kohtalaisena - navakkana iltapäivällä. Pilvisyys on runsaahkon vaihtelevaa (Yöllä vähäisempää ja tyynessä säässä voi kehittyä usvaa) ja sisämaapainotteisesti kehittyy sade- ja ukkoskuuroja paikoin rankkoine sateineen. Yölämpötila on +10 asteen vaiheilla ja päivälämpötila +15 ja +20 asteen välillä sateisuuden mukaan.

Su 26.6. - Heikkotuulisen matalapaineen painopiste hivuttautuu vähitellen Suomen itäpuolelle ja Suomen itäreunalle itse asiassa voimistuukin päivän aikana yksi pieni osakeskus; aluksi vallitsee tyynen tuulen alue, jossa yöllä - aamulla on vähäpilvistä ja usvaa voi olla paikoin. Iltapäivällä pohjois- / luoteistuuli voimistuu kohtalaiseksi ja vaihtelevassa pilvisyydessä kuurosateita kehittyy itäpainotteisesti; illalla lännestä alkaen poutaantuvaa ja etelästä alkaa ulottua korkeapainetta. Yölämpötila on yhä +10 asteen vaiheilla ja päivälämpötila n. +20 astetta - vähän alle (sateisimmilla alueilla).

Ma 27.6. - Etelästä pyrkii ulottumaan pitkulainen korkeapaine lounaiskolkan yli ja siinä yhteydessä lounaasta pyrkii lämpimämpää ilmamassaa ja Venäjän helleilmamassa kärkkyy myös lähellä; yöllä - aamulla on vähäpilvisen poutaa ja heikkoja länsi-luoteistuulia. Iltapäivällä - illalla pilvisyys vaihtelee ja kuurosateita voi esiintyä etenkin idässä / sisämaassa ja ukkosriskiä on jonkin verran. Tuulet ovat enimmäkseen kohtalaisia lännen ja pohjoisen väliltä ja illalla tyyntyy lännestä alkaen. Yölämpötila on +10 asteen vaiheilla ja päivälämpötila kohoaa +20 ja +24 asteen välille. Ennuste on pitänyt melko hyvin paikkaansa; yö oli vähän lämpimämpi ja kuurosateet keskittyivät iltapäivällä kapealle alueelle Päijänteeltä eteläkaakkoon. Illalla sää on seljennyt kokonaan.

Ti 28.6. - Korkeapaine muodostuu selänteeksi etelälounaasta Suomen yli koilliseen ja kapea matalapainejono rintamasysteeminsä kera ulottuu Lapista Britteinsaarille / Länsi-Eurooppaan. Venäjän helleilmamassa jäänee vielä itään, mutta Länsi- ja Keski-Euroopan helleilmamassa alkaa vaikuttaa lounaasta; etelässä vallitsee heikot - tyynet suunnaltaan vaihtelevat tuulet ja paikoin voi esiintyä yksittäisiä ukkoskuuroja iltapäiväpainotteisesti muutoin sään ollessa vähäpilvistä. Tosin illalla lännestä voi tulla länsiosiin epävakaista ja ukkostavaa ilmaa säärintaman ollessa sieltä käsin lähellä. Ilmamassa lämpenee edelleen; yölämpötila on +10 ja +15 asteen välillä ja päivälämpötila voi jo kohota monin paikoin +25 ja +30 asteen välille. Ennuste pitää muutoin varsin hyvin paikkaansa, mutta ilmamassa on sen verran kuivaa, että iltapäivällä on korkeintaan hyvin vähäistä ja poutaista kumpupilvisyyttä sisämaassa; muutoin on selkeää.

Ke 29.6. - Lapista Skandinaviaa pitkin lounaaseen ulottuu kapea matalapainejono (Etelä-Skandinaviaan voimistuu uusi matalapaineen keskus) säärintaman kera ja tästä voi ulottua päivän mittaan ukkostavaa epävakaisuutta etelän länsiosiin. Muutoin olisi vähäpilvisen poutaa ja etelä-lounaistuulet enimmäkseen heikkoja; yöllä tyyntä etenkin idässä. Helleilmamassa kuitenkin on voimistumassa ja sen ulottuessa kunnolla alueelle yölämpötila olisi jopa +15 asteen vaiheilla ja päivälämpötila +26 ja +30 asteen välillä; paikoin jopa n. +30 astetta... Lännen säärintamat jäävät kauemmaksi ja korkeapaine muotoutuu itäpainotteisesti Etelä-Suomen päälle, missä tyyni alue ulottuu aluksi ko. alueelle, mutta väistyy loppupäivänä vähitellen viriävien kaakkoistuulien myötä; helleilmamassa voimistuu enimmäkseen selkeässä säässä ja em. lämpötilalukemat toteutuvat varsin hyvin.

To 30.6. - Korkeapaine näyttäisi kaikkoavan enemmän Suomen itäpuolelle ja voimistunut matalapaine siirtyisi Etelä-Skandinaviasta lähemmäksi; ko. alueelle työntyisi vielä kunnolla etelästä helleilmamassaa, mutta lännestä lähestyisi ukkostava rintamasysteemi päivän mittaan... Yölämpötila olisi +15 asteen vaiheilla - vähän yli. Päivälämpötila voisi kohota jopa yleisesti +30 asteen vaiheille ja paikoin parisen astetta ylikin sisämaassa... Korkeapaine on hieman etääntyneenä Suomen itäpuolella ja matalapainetta muotoutuu pitkulaisena Skandinaviassa sallien erittäin helteisen kaakkoisvirtauksen ko. alueelle. Sen sekaan on tulossa kosteampaa ilmamassaa Mustanmeren - Kaspianmeren suunnasta, jolloin yön ja aamun vähäpilvisyyden jälkeen utuisuus ja ukkosmyrskyjen mahdollisuus kasvaa iltaan mennessä etelästä - kaakosta alkaen (Hyvin rajujenkin ukkosten riskiä!...). Yölämpötila vaihtelee tuulisuuden mukaan +15 asteen vaiheilta lähes +20 asteeseen ja päivälämpötila ollee monin paikoin n. +30 astetta - vähän yli etenkin sisämaassa.

Pe 1.7. - Korkeapaine sinnittelee vielä idässä ja matalapainetta muotoutuu Skandinaviasta Suomenkin päälle siten, että ko. helleilmamassaa ja lännen viileämpää ilmamassaa rajaava etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi asettunee hyvin täpäräluonteisesti johonkin läntisimmän Suomen paikkeille sallien kaakkoisvirtauksen tuoman kostean utuisen helleilmamassan vielä suureen osaan Etelä-Suomeakin; ukkosmyrskyjen riski on kuitenkin suuri laajalla alueella ja niin etenkin lännessä (Paikoin hyvin rajuja ukkosia!). Ukkoskuuroja voi esiintyä jopa läpi vuorokauden, mutta etenkin iltapäivällä ja illalla. Yölämpötila ollee runsastuneen pilvisyyden takia erittäin korkea jopa n. +20 asteen vaiheilla ja päivälämpötila saavuttanee edelleen n. +30 asteen lukemia monin paikoin etenkin kaakossa - idässä; viileintä läntisimmissä osissa.

Tästä eteen päin ennustettavuus on taas kehnoa, mutta ainakin la aikana vallitsisi vielä edellispäivän kaltainen hyvin kostean helteinen, ukkosmyrskyherkkä (Paikoin hyvin rajuja ukkosia!) ja lännessä lähes sijoillaan pysyvän ilmamassoja rajaavan etelä-pohjoissuuntaisen rintamasysteemin tilanne. Su aikana lähellä Suomen eteläpuolella voimistuisi matalapaine, joka voisi yhtäältä jatkaa itätuulien voimistamisellaan helleilmamassan vyöryä alueelle rajuinekin ukkosineen, mutta toisaalta on näyttänyt siltä, että samalla koillisesta alkaisi valumaan viileämpää ilmamassaa kaventaen hellesektoria pois... Tarkemmin näistä viikonlopun hyvin mielenkiintoisista tilanteista seuraavassa varsinaisessa ennusteessani. To alkaen joka päivä su saakka seurannee myös tämän kesän ukkoseurantaraportointiani!...

Kasvukausi on siis edelleen ollut noin 2 viikkoa edellä tavanomaisesta aikataulustaan, mikä on merkinnyt poikkeuksellisesti nyt näin Juhannukseksi jo tyypillisten heinäkuun kukkijoiden alkanutta kukintaa; kuten monet jasmikkeet (Philadelphus sp.), pionit (Paeonia sp.), ritarinkannukset (Delphinium sp.), lumpeet (Nymphaea sp.), maitohorsma (Epilobium angustifolium) ja ohdakkeet (Cirsium sp.). Ensi viikolla todennäköisesti alkava uusi helleaalto nopeuttaa taas kasvua niin paljon, että ensi viikon loppuun mennessä voisi olla mahdollista jo peräti lähes 3 viikonkin etumatka tavanomaiseen ajankohdan kasvutilanteeseen nähden ja se tarkoittaisi em. kukintojen huipentumista monissa tapauksissa sekä jo peräti kesäkuun puolella täpärästi alkavaa terttuseljan (Sambucus racemosa) ja tuomen (Prunus padus) marjojen kypsymistä...

Myös monet muut hedelmäsadot ovat raakilevaiheissaan etenemässä huomattavassa etuajassa ja näin mm. omenapuilla (Malus sp.) ilmenee ajankohtaan nähden poikkeuksellisen isoja raakileita. Myös puiden ja pensaiden kuluvan kesän versojen puutuminen etenee selvässä etuajassa, mutta toisaalta viime päivien sateista innostuneena versojen uusi kasvu on yhä hyvin rehevää ja monilla lajeilla yhä voimakkaimmillaankin; kuten myöhäiset lehteentulijat. Mäntyjen (Pinus sp.) uudet neulaset alkavat tulla täysikokoisiksi ja kuusten (Picea sp.) latvojen pääversot alkavat saavuttaa täyttä mittaansa. Syntyvä helleaalto kiihdyttää kasvua huippuvauhtiin, jolloin lähes ennätyksellinen n. 3 viikon etumatka kasvutilanteisiin syntynee helposti su mennessä. Tulevat ukkossateet auttavat myös kuivuuden pitämisessä poissa; tosin paikoin vettä voi tulla ukkossateista liiaksikin ja tulvia voi olla tiedossa paikoitellen niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

Jokien virtaamat ovat olleet aikaisempaa vähän vuolaammat sateiden takia, mutta edelleen normaalin rajoissa ja ensi viikollakaan suurta muutosta ei ole nähtävissä. Maaperä on kastunut laajasti kohtalaisen - runsaan verran. Jatkossa sateita saadaan edelleen kuuroina paikoin rankastikin (Edelleen taajamatulvariskiä paikoin), joten tuo tuleva mahdollinen hellekään ei heti ala muodostaa haittaavaa kuivuutta. Tosin katveeseen voi jäädä kesälle tyypilliseen tapaan yksittäisiä vähäsateisiakin alueita ja näin todennäköisimmin meren rannikoilla. Loppuviikon ukkossateet saattavat aiheuttaa hyvinkin reippaita taajamatulvatilanteita ja jokien virtaamatkin voivat paikoin nousta hetkeksi tulvakorkeuksiin runsaimmilla ukkosalueilla.

Joka tapauksessa kasvit kiittävät kosteudesta helteen tultuakin yhä jatkuvana rehevänä kasvuna ja kehityksenä, mikä nähdään maanviljelyssäkin rehvyytenä ja muutenkin ajankohtaan nähden paikoin poikkeuksellisen pitkälle päässyt kehitys korostaa sitä; mm. monet rypsi- / rapsipellot ovat jo olleet ennätysvarhaisessa kukassa ja ensi viikolla kukinta alkaa jo huipentua ja monet muut viljat tähkääntyvät jo monin paikoin. Myös nurmikot jatkavat rehevän vihreää kasvua ja apilat (Trifolium sp.) tulevat monin paikoin niiden kukintamerikoristeeksi.

Vesistöjen pintalämpötilat ovat pysyneet Etelä-Suomessa tällä viikolla lähes samoina monta päivää ollen järvissä +17 ja +20 asteen välillä ja Suomenlahdella sisälahdissa suunnilleen samat sekä ulapalla +15 asteen vaiheilla. Ensi viikon mahdollinen helle nostaa järvien ja Suomenlahden sisälahtien pintalämpötilat helposti taas +20 ja +25 asteen välille ja meren ulapalla aletaan lähestyä +20 astetta...

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4 (Meilahden arboretum)

Huurteista ja lumista amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Talven yli kevääseen säilyvien hedelmien sarjassa tällä puulla on oma hieno paikkansa; mustat marjat erottuvat oksilta hyvin näin kuuratilanteessakin.




Huurteista ja lumista japaninsiipipähkinää (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vanhat hedelmävarsien riippuvat jäänteet tuovat oksistoon erikoisen lisäpiirteen, jota muilla puilla ei ole ja huurre korosti tätäkin lisää.




Huurteinen wilsoninpoppeli (Populus wilsonii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Suomessa viljeltävistä poppeleista ylivoimaisesti isolehtisin ja oksatkin hyvin paksuja. Tässä runsas huurre korosti oksien paksuutta entisestään.




Huurteinen turkinpähkinä (Corylus colurna) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tuntematon jopa keskikokoiseksi puuksi kasvava pähkinäpensaslaji, joka menestyy hyvin ainakin etelärannikolla. Pähkinäsatoa ei kuitenkaan helposti tule. Kukinta lähes, kuten euroopanpähkinäpensaalla (C. avellana), mutta lehdet isompia.




Lumiset ja huurteiset valkokuusi (Picea pungens) ja kuriilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kuusien ja lehtikuusien erilaiset talviasut korostuivat tässä huurretilanteessa; kuuset ovat rujon könttimäisiä ja lehtikuuset siron hienostuneita.




Huurteiset ja lumiset käärmekuuset (Picea abies f. virgata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Metsiemme yleisimmästä puulajista metsäkuusesta on olemassa tämä erikoinen lajike, jonka kasvutapa on korostetun harsua ja pitkäversoista. Huurreasussakin hauskan näyttävää.




Huurteiset ja lumiset hortensiat kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa; vasemmalta lukien mustilanhortensia (Hydrangea paniculata "Mustila"), kuutamohortensia (H. paniculata "Praecox") ja kiinanhortensia (H. heteromalla "Xanthoneura"). Hortensiat ovat kaikki tunnettuja siitä, että ainakin alkutalveen saakka edellisen kesän kukintoterttujen jäänteet ovat eräänlaisia hyviä talventörröttäjiä.




Luminen ja huurteinen keltaoksakanukka-aidanne (Cornus alba subsp. stolonifera "Flaviramea") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurretta oli jopa niin paljon, että tämän pensaan oksien voimakkaan keltavihreä värikin jäi lähes kokonaan piiloon. Muutoin sävy on huomiotaherättävää lumisessa maisemassa.




Huurteista kuningasatsaleaa (Rhododendron schlippenbachii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Toukokuun lopulla pensaassa on hyvin runsaasti isoja vaaleanpunaisia kukkia ja loka - marraskuussa violetista punaisen kautta oranssiin leiskuva ruska on etu. Huurrealustaksikin oksat soveltuvat erinomaisesti, kuten näkyy.




Talviruskassa ja huurteessa olevaa amerikanpyökkiä (Fagus grandifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurteen ja kevääseen saakka säilyvien lehtien yhdistelmä on aina hyvin huomiotaherättävän kaunista ja erikoista.




Huurteisten japanintattaren kuivuneita varsia kukintojäänteineen kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lämpimän syyskuun ansiosta kukinnot pääsivät kasvamaan pitkiksi ja nyt nämä "lonkerot" olivat alustana huippuhuurteelle.




Huurteiset japanintattaren (Fallopia japonica) talventörröttäjävarret kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kauempaakin nähtynä tämä talventörröttäjien kuningas ilmentää huurreasussaan erinomaista estetiikkaa, jonka takia tässäkin on tähdennettävä varsien talvisäilyttämisen tärkeyttä.




Luminen ja huurteinen kesäorjanlaakeri (Ilex verticillata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Oksistossa on säilynyt vielä runsaasti punaisena säilyneitä marjoja, mutta huurteen runsaus peitti ne lähes kokonaan alleen.




Keskellä huurteinen salavalajike (Salix "Belgish Rood") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vasemmalla on raita (Salix caprea). Tämä vielä tuntematon salavalajike pitää tumman kiiltävät lehtensä kesäasuisina jopa loka - marraskuulle. Toukokuussa vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen. Lajikkeesta on olemassa vain emiyksilöitä; kasvullinen lisäys.




Lumiset ja huurteiset marjaomenapuu (Malus baccata) vasemmalla ja siperianomenapuu (Malus prunifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tykkylumijäänteet loivat molempiin puihin pikanttia graafisuutta.

Yöpakkastaidetta viikolla 41 - Pakkasen varistamat lehdet

Varisseita rusokirsikan (Prunus sargentii) lehtiä Espoon Tapiolassa sunnuntaina 11.10.2009.




Varisseita metsävaahteran (Acer platanoides) lehtiä Espoon Tapiolassa sunnuntaina 11.10.2009.




Varisseita katsuran (Cercidiphyllum japonicum) lehtiä Helsingin Meilahden arboretumissa sunnuntaina 11.10.2009.




Varisseita amurinkorkkipuun (Phellodendron amurense) lehtiä Helsingin Meilahden arboretumissa sunnuntaina 11.10.2009.




Varisseita wilsoninpoppelin (Populus wilsonii) lehtiä Helsingin Meilahden arboretumissa sunnuntaina 11.10.2009.


Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli etelärannikollakin viimein ensimmäinen yöpakkastilanne, jossa pakkanen ei rajoittunut pelkästään maan pintaan (halla), vaan koko ilmapatja (Ns. rajakerros, jossa mm. kaikki puut ovat) oli pakkasen puolella parin asteen verran. Niinpä tämä sai aikaan tyypillisiä lehtivarisemisreaktioita puuston parissa, joista tässä esimerkkejä. Samalla näytän sen, kuinka tällä tavalla kerralla tasaisesti varisseet lehdet muodostavat kauniita mattoja maahan; kuin psykedeelisiä intialaisia mattoja tms.

Kaksi ylintä kuvaa näyttävät tilannetta, jossa muutoin melko hyvin pakkasta kestäviä lehtiä tekevät puulajit varistavat ruskaantuneita lehtiä heti pakkasen jälkeen runsaasti ja puuhun jäävät lähinnä vain vihreät ja osittain ruskaantuneet lehdet. Katsuran ja amurinkorkkipuun tilanteessa ovat kyseessä pakkasenarat lehdet, jotka varisevat pakkasen jälkeen kokonaan - lähes kokonaan myös vihreinä ja osittain vihreinä, mikä nähdään etenkin tuosta amurinkorkkipuun tilanteesta. Sen varsinainen ruska jäi siis kesken. Katsuralla nuo varisseet lehdet alkavat heti mädännyttyään tuoksumaan voimakkaasti imelältä, mikä on vain sille kuuluva huomiota herättävä erikoisominaisuus. Alimmassa kuvassa nähdään Suomen oloissa isolehtisimmän poppelilajin vihreinä varisseita lehtiä. Tämä poppeli on täällä ainoa, jonka lehdet ovat tällä tavalla arkoja pakkasvarisemiselle vihreinäkin. Puuhun kylläkin jäi vielä huomattava pääosa lehdistä.

Ruskan olemuksesta lämpimän jakson aikana - About a being of fall colours during a warm period

Kesäkukkiin nähden tämä lämmin jakso ei ole vaikuttanut samallalailla puuvartisten kasvien käyttäytymiseen Etelä-Suomessa. Syyskuun alun viileä jakso vaikutti tänä vuonna siten, että se sai ruskan etenemisen kiihtymään sopivasti siihen valmistautuneilla lajeilla (lähinnä kotimaiset luonnon lajit). Nyt lämpimän jakson aikana ruska on edennyt näillä lajeilla melko nopeasti; ruska on riittävästi lämpöä vaativa kasvutapahtuma, jossa lehtivihreän kuljetus lehdistä oksiin ja runkoihin tapahtuu sitä hitaammin, mitä kylmempää päivän aikana keskimäärin on. Sen takia näiden lajien ruska on ollut huipentumassa viime viikonloppuna ja tällä viikolla etenkin sisämaa-alueilla melko tavanomaiseen aikaan. Esim. haavat (Populus tremula) ovat olleet monin paikoin häikäisevän kirkkaan keltaisia. Koivuilla (Betula sp.) ruska on epätasainen aikaisemmin mainitun sienitaudin takia; monin paikoin puut ovat jo lähes tyhjiä, mutta paikoin etenkin urbaaneilla alueilla vielä suureksi osaksi jopa vihreitä.

Toisaalta viime aikojen lämpöaalto on vaikuttanut myös siten, että ruska on edennyt hitaasti vielä suureksi osaksi tai kokonaan vihreinä pysyneillä lajeilla ja näitä ovat etenkin ulkomaiset ja istutetut lajit; jotkut niistäkin ovat tosin jo tyhjiä, kuten punasaarni (Fraxinus pennsylvanica). Osittain on kyseessä samat luontaiset lajit kuin edellä mainitut, mutta eri yksilöt esim. kasvupaikkaerojen takia. Vihreitä puita ja pensaita on havaittavissa eniten urbaaneilla alueilla, missä on ulkomaisia lajeja paljon. Myös etelärannikon ja sisämaan välille on kehittynyt eroa ruskaantumisen asteeseen, kun sisämaan kylmemmät yöt ovat nopeuttaneet sen alueen ruskaa etelärannikkoon nähden. Näiden seikkojen takia puut ovat jo tyhjenemässä sisämaan maaseutumaisemissa, mutta esim. Helsingissä ruskan huippu on vasta tulossa ilmeisesti tämän viikon lopulla. Ruska on kuitenkin etelärannikollakin ohittanut jo punaisten värien huippuvaiheen viime viikolla, missä esim. metsävaahteroiden (Acer platanoides) näyttävin ruskavaihe on nyt loppunut.

Sään lämpimänä ja heikkotuulisena pysyminen tietää puille ja pensaille tämän viikon loppuun mennessä mm. seuraavaa. Hallavaurioita ei edelleen ilmene, kun yöt pysyvät hyvin lämpiminä. Näin ollen esim. syyshortensioiden (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukkatertut pysyvät punertavina, mutta toisaalta ne ovat alkaneet muuttua ilman pakkasenkin vaikutusta hitaasti ruskeiksi. Kokonaan tai suureksi osaksi vihreinä pysyneiden lajien kohdalla ruska etenee edelleen hitaasti, mutta jo selvästi värittyneet lajit tai värittyneet osat vihreissä lajeissa ruskaantuvat edelleen selvällä vauhdilla ja lehtien variseminen on runsasta. Useita päiviä jatkuva heikkotuulisuus tietää toisaalta sitä, että värittyneet lehdet säilyvät oksilla tavanomaista pidemmän ajan ja ruska on siten näyttävämpää kuin muutoin.

Varsinainen ruska ei tarvitse ilmestyäkseen ollenkaan pakkasta, vaan asia perustuu päivän pituuden lyhenemiseen ja lämpötilalla on vain nopeuttava tai hidastava vaikutus tilanteesta riippuen. Pääasia on se, että ko. kasvi on valmistanut kasvunsa siihen vaiheeseen, että ruska voi alkaa. Jos kasvu on vähänkin keskeneräistä (kuten monilla eteläisillä lajeilla voi usein olla Suomessa), niin ruskan kehittyminen voi viivästyä hyvin herkästi. Pakkasen suorat vaikutukset ruskaan ovat asia erikseen, koska silloin on kyseessä lehtien mekaanisista solutuhoista johtuva pakkasvaurioruska. Se voi esiintyä joko yksinään tai varsinaisen ruskan kanssa yhtäaikaa päällekkäin. Kirkkaat keltaiset ja punaiset värit aiheuttaa kuitenkin aina vain varsinainen ruska.

Varsinaisen ruskan värejä ja ajankohtaa voivat muuttaa jonkin verran syksystä toiseen kosteusolosuhteiden vaihtelut, erilaiset kasvitaudit (kuten em. koivunruoste tänä vuonna) ja hyönteisten massaesiintyminen, kuten puistolehmuksilla (Tilia X vulgaris) tänä vuonna kirvat (Aphididae). Niiden takia puistolehmukset ovat nyt monin paikoin tavanomaista aikaisemmin ruskassa, kuten alla olevassa kuvasarjassa Paasikiventien kuvassa. Muutoin ruskan sävyt ovat lähes samat joka syksy jokaista samaa kasviyksilöä tarkasteltaessa. Geenit määräävät sekä lajin että lajin sisäisten yksilöiden ruskakäyttäytymisen hyvin samalla tavalla joka vuosi. Em. lisäksi ääriolosuhteet muuttavat sitä mm. ankaran pakkasen katkaistessa lehtien elinkaaren ennen ruskansa syntymistä. Joka tapauksessa nyt ilmenee lämpimän syksyn tyypillinen piirre ruskassa; siihen muodostuu monia vaiheita, sen kirjavuus lisääntyy ja se pitkittyy. Em. seurauksena näemme Etelä-Suomessa tällä viikolla tavanomaista selkeämmin samaan aikaan sekä jo alastomia puita että vielä kesäasuisia lajeja ja kaikkea siltä väliltä.

Tämä ruskan vaihe on siis jälleen muistutus siitä, kuinka monipuolinen istuttaminen ja runsas lajien käyttö näkyy mm. ruskan vivahteikkuutena. Jos ilmastonmuutos tuo yhä voimakkaammin tällaisia syksyjä ilman pakkasta, niin näyttävä ruska ei siten ole uhattuna etenkään urbaanissa miljöössä. Uhkan sijaan se monipuolistuu ja se kestää aikaisempaa huomattavasti pidemmän ajan. Tämän ilmiön täysipainoinen hyödyntäminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että kasvilajien runsautta ja monipuolisuutta on kasvatettava viheralueilla. Ilmastonmuutoksen edettyä pitkälle vanhaan maailmaan jumittuneet niukat kasvilajivalinnat ovat silloin vaihtoehtojen aliarvioimista, kapeakatseista näköalattomuutta ja mielikuvituksen puutetta puutarhataiteellisestakin näkökulmasta katsottuna. Näin voidaan vielä valitettavasti sanoa Suomen tämän hetkisestä kasvillisuuden käytöstä viheraluesuunnittelussa.



When compared to the seasonal summer flowers, this warm period hasn't been affecting to the behaviour of trees and shrubs in the same way in southern Finland. The cool period of early September affected in the way, that it caused the proceeding of fall colours to become faster in the cases of species suitably gotten ready for that (mainly native species of the wild). Now fall colours have been appearing rather fast in the cases of these species during this warm period; fall colours are a growing phenomenon requiring enough warmth, in which the transportation of the chlorophyll from the leaves to the brances and trunks is happening the slower the colder it is on an average during a day. Due to that the fall colours of these species have been peaking during last weekend and this week especially in inland areas at a rather usual time. For example European Aspens (Populus tremula) have been blindingly bright yellow. Fall colours appear unevenly on birches (Betula sp.) due to the earllier mentioned fungus disease; in many places trees are allready allmost empty, but especially in urban areas locally yet even green for a large part.

On the other hand the recent warm period have also been affecting in the way, that fall colours have been appearing slowly on the species, which have been remaining green for a large part or completely and they are mainly foreign and cultivated species; though some of them are allready empty, like Green Ash (Fraxinus pennsylvanica). It is partly a question of the same native species as the ones mentioned before, but different specimens for example due to differences in localitys. Green trees and shrubs are observed the most in urban areas, where there are a lot of foreign species. There is formed a difference to the degree of fall colours between the southern coast and inland areas as well, when colder nights in inland areas have accelerated fall colours of that region as compared to the southern coast. Due to these matters trees are allready becoming emptly in rural inland landscapes, but for example in Helsinki the fall colour peak is coming only at the end of this week apparently. However the appearing of fall colours has allready passed the height of red colours last week by the southern coast as well, where the most showy fall colour phase of for example Norway Maple (Acer platanoides) has now ended.

The weather remaining warm and calm will mean things to trees and shrubs until the end of the week as follows. Frost damages aren't appearing further, as nights will remain very warm. Therefore for example flowerheads of Panicle Hydrangea (Hydrangea paniculata "Grandiflora") will remain reddish, allthough they have allready started to turn slowly brown without the influence of frost as well. In the cases of the species remained completely or for a large part green, fall colours will appear further slowly, but the species allready clearly coloured or parts coloured on green species will get coloured further in a clear pace and shedding of the leaves will be dense. On the other hand the calm winds continuing for several days will mean also the fact, that the coloured leaves will remain on shoots for a longer period of time than usually and in that way fall colours will appear more showy than otherwise.

Actual fall colours don't need frost at all for them to appear, but the matter is based on the decreasing length of days and temperatures have only an accelerating or a slowing down influence in the case according to a situation. The main thing is, that the plant in question has completed its growth to the phase, where fall colours can start appearing. If the growth is even a tiniest bit unfinished (like it can be many times on foreign species in Finland), so the forming of fall colours can be delayed very easily. The direct influences of frost onto fall colours are a different story, because then it is a question of mechanical cell damage based frost damage fall colours. They can either appear solely or at the same time with the actual fall colours on the top of each other. However bright yellow and red colours are always due only by the actual fall colours.

Time and colours of the actual fall colours can be altered somewhat from autumn to autumn for example by changing moisture conditions, plant diseases (like this year the birch rust) and mass appearance of insects, like in this year the aphids (Aphididae) on Common Linden (Tilia X vulgaris) trees. Due to that Common Lindens are now displaying fall colours ahead of schedule, like in the Paasikiventie road photo of the photo series underneath. Otherwise fall colours appear allmost in the same way every autumn, when every certain specimen is observed. The genes are ruling the fall colour behaviour of the same species and the specimens among the species to appear in a very same way every year. In addition to the mentioned extreme conditions are altering it for example when a severe frost is cutting the life away from the leaves before their fall colours were to appear. In any case now there is showing a typical feature of a warm autumn on fall colours; they are creating many phases, they become more diverse and they are prolonged. Due to the mentioned we see in southern Finland during this week clearer than usually at the same time both trees allready empty and yet green species and everything between.

So this phase of fall colours is again a remainder of the fact, that how versatile planting and a plentifull usage of species will appear for example as vivid fall colours. If the climate change will brig on these kinds of autumns without frosts furthermore stronger, then a showy fall colour display isn't therefore endangered especially in urban regions. As opposed to the threat it will get more versitale and it will last for a much longer period of time than before. However taking advantage of this phenomenon fully means the fact, that diversity and richness of the species must be increased on green areas. As the climate change has proceeded far, then scarce plant species selections stucked to the old world are underestimating alternatives, narrow mindedness without an outlook and a lack of imagination when looked from a garden art point of view as well. Unfortunately this can be said yet about the plant usage in the present green area planning of Finland.

Koivujen ennenaikainen ruska ja normaalihko syyssää - Premature fall colours of birches and a rather normal fall weather

Viime viikonloppuna tein havaintoja ruskasta käytyäni Hämeenlinnassa. Varsinainen ruska on edelleen vähän myöhässä tavanomaisesta aikataulusta, mutta Etelä-Suomen koivuissa on nyt ilmennyt paljon ennenaikaista ruskaa. Ennenaikaisen siitä tekee näiden puiden lehtien pinnoilla voimakkaasti levinnyt koivunruoste. Tämä sienitauti sai elokuun kosteissa oloissa hyvän alun kasvulleen ja nyt viileässä säässä se on vallannut laajasti kasvustoja kellastuttaen lehtiä erittäin runsaasti. Kellastuminen näyttää olevan vähäisintä taajamien koivuissa ja runsainta märillä kasvupaikoilla, kuten soiden lähellä. Suoalueilla monet pajulajit (Salix sp.) kärsivät vastaavasta kellastumisesta jo heinäkuun lopulta lähtien.

Varsinaisesta koivujen ruskasta tämän sienitautiruskan erottaa värisävyistä; sienitautiruska on himmeää ja ruskeankellertävää. Toki osittain seassa on jo vähän kirkasta varsinaista ruskaakin. Tämä koivujen ruskan ennenaikaisuus voidaan havaita myös siitä, kuinka muut tarkastelualueen lehtipuulajit ovat vielä lähes kokonaan kesäasussa. Normaalisti esim. haapa (Populus tremula) ja koivut ovat keskimäärin samaan aikaan ruskansa huipussa syys - lokakuun vaihteen tienoilla tai lokakuun alussa eteläisessä Suomessa. Nyt koivujen kirkas ruska jää suurelta osin tulematta ja syysvärikausi jää vaisuksi.

Säästä ja hallanvaarasta lopuksi muutama sana. Viime öinä täällä Etelä-Suomessa on ollut öisin sen verran pilviä, että hallaa ei onneksi ole juuri ollut tyynestä säästä huolimatta. Taimistoni arat kasvit ovat siis todennäköisesti selvinneet edelleen hallatuhoilta. Selvästi on ollut havaittavissa myös se piirre, että rannikolla hallaa ei ole ollut myös meren lämmittävän vaikutuksen ansiosta. Jatkossa sää pysyy viileähkönä (päivälämpötilat n. +15 astetta), mutta pilvet ja myöhemmin tuulisuus pitävät yöt enimmäkseen hallattomina. Ainoastaan ensi yönä ja perjantaiyönä voi sisämaassa olla vähän hallanvaaraa. Sadetta tulee keskiviikkona ja ehkä runsaammin viikonloppuna...



Last weekend I made observations of the fall colours as I visited Hämeenlinna. The actual fall colours are yet a bit late of the average schedule, but there have now appeared a lot of premature fall colours on birch trees in southern Finland. A birch rust (not a proper link available) spreaded strongly on the leaf surfaces of these trees is responsible for making these fall colours to be premature. This fungus disease got a good start for its growing in the humid conditions of August and now in the cool weather it has spreaded widely onto the trees making the leaves to turn yellow in very large amounts. There seems to be leaves turned yellow the least on trees of urban areas and the most at wet localitys, like near swamps. At swamp areas many willow (Salix sp.) species suffered from same kinds of yellow leaves allready since the end of July.

The actual fall colours of the birch trees are separated from the fungus disease fall colours by the colour tones; the fungus disease colours are dull and yellowish brown. There do is allready a bit of actual bright fall colours among there as well. These premature fall colours of the birches are observed also from the fact, that other broadleave tree species in the observed area are yet allmost in full summer foliage. Normally for example European Aspen (Populus tremula) and the birches are approximately peaking their fall colours at the same time around the turn of September and October or at the beginning of October in southern Finland. Now the bright fall colours of the birches remain unappeared for the most part and the fall colour season will be poor (many broadleave trees in the southern finnish wild are birches - Downy Birch (Betula pubescens) and Silver Birch (Betula pendula) ).

To the end few words about the weather and a risk of ground frost. During last nights here in southern Finland there have been such amounts of clouds, that fortunately there haven't barely been ground frost despite a calm weather. The sensitive plants of my nursery have therefore propably remained further without frost damages. There have been clearly observed also the feature, that there haven't been ground frost by the coast due to the warming effect of the sea as well. In the future the weather will be further rather cool (afternoon temperatures about +15 C), but clouds and later windy conditions will keep the nights mostly without ground frost. Only during the next night and friday night there may be a small risk of ground frost in inland areas. There will be rain at wednesday and possibly heavier at the weekend...

Hopeapoppeli (Populus alba) ja taustalla punamarjakanukka (Cornus mas) - White Poplar (Populus alba) and in the background Cornelian Cherry (Cornus mas).

Hopeinen on hopeapoppeli (Populus alba) ja vasemalla on amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) - The silvery is White Poplar (Populus alba) and on the left is Amur Corktree (Phellodendron amurense).

Kasvivalokuvausprojektista - About the plant photographing project

Nyt kerron, mitä olen pohtinut kasvivalokuvausprojektiini liittyen. Olen tehnyt asiassa päätöksen. Alunperin tarkoitukseni oli alkaa julkaisemaan kasvikuviani Flickr -sivuillani jo tänä vuonna kasvukauden etenemisen mukaisesti, mutta projektin suuren koon, muiden kiireideni ja tietokoneiden ailahtelevuuden / hitauden takia (mm. kuvien lataaminen Flickr -sivuille on välillä tökkivän hidasta) päätin siirtää kuvien julkaisemisen vasta ensi vuoteen ja siitä eteen päin. Viivytykseen on selkeänä perusteena se, että haluan tehdä projektin kunnolla, koska sen luonne ja laajuus tulevat olemaan niin perinpohjaisia ja isoja. Lisäksi haluan jatkaa ainakin vielä tänä vuonna kuvaamista varsin intensiivisesti. Haluan pitää projektin kasassa jakamalla sen eri vaiheisiin. Nyt on vielä tärkeää materiaalin haaliminen ja vasta myöhemmin alkaa sen esilletuonti, järjestely, analysointi ja jalostaminen. Se vaihe voi kestää useita vuosia.

Haluan paljastaa kuitenkin jo tässä vaiheessa projektin luonnetta (olen tosin kertonut jo aikaisemminkin tähän liittyvää). Olen siis kuvannut vuodesta 2005 lähtien melkein kaikenlaisten kasvien kaikenlaisia kasvutilanteita Etelä-Suomessa. Kuvia on kertynyt jo useita tuhansia ja olen käynyt läpi useita satoja eri lajeja. Saatu materiaali toimii jatkossa monella tavalla; yhtäältä se on inspiraationa itselleni useilla tavoilla omalla alallani niin työelämässä kuin omissa "harrasteissa". Toisaalta haluan jakaa kasveista uudenlaistakin tietoa maisema-arkkitehdin ja taiteellisen sielun näkökulmasta. Tämä uudenlainen tieto tarkoittaa kasvien esittämistä vaihtoehtoisella tavalla verrattuna aikaisempiin ja perinteisiin tapoihin. Vaihtoehto perustuu puutteeseen, jonka olen tiedostanut jo monta vuotta niin puutarha- kuin muissa kasvikirjoissa ja nykyisissä nettikasvioissakin; kasveja on aikaisemmin esitetty lähinnä kasvitieteellisen kuivakkaasti ja keskittymällä melkein pelkästään vain niiden peruskasvutilanteisiin (kukinta-, hedelmä-, ruska- ja talviasutilanteet tyypillisimmillään).

Uusi tapani esittää kasveista myös niitä kasvutilanteita, jotka ovat peruskasvutilanteiden välissä; eri asteiset lehtien puhkeamiset, nuppuvaiheet, ruskan vaiheet jne. Näitäkin kasvutilanteita pyrin tuomaan esille totunnaisesta poikkeavan taiteellisesti, joka tarkoittaa monenlaisia kuvauskulmia ja -sommitteluja. Tämä tapahtuu myös korostamalla vähemmän ilmiselviä kunkin kasvin piirteitä. Vaihtelevien kasviryhmien kuvaaminen kuuluu asiaan saatavilla olevien mahdollisuuksien mukaan. Tämän taiteellisuuden tarkoituksena on korostaa kasvien esteettisiä piirteitä mahdollisimman ekspressiivisesti ja monipuolisesti; toimintani on siis myös bioesteettistä propagandaa. Propaganda ei kuitenkaan tässä tapauksessa perustu valehtelemiseen :) Kirjoitan jossain vaiheessa myöhemmin analyysiä siitä, mitä tarkoitan tällä bioesteettisellä propagandalla.

Liikaa taiteellisuutta pyrin silti välttämään ko. valokuvausprojektissa, koska haluan informatiivisuuden säilyvän kunkin kasvin ominaispiirteistä. Metodini on siten vaihteleva risteytys kasvitieteellistä ja taiteellista näkökulmaa. Tärkeää on siis myös se, että kasvien vähemmän tunnetut kasvutilanteetkin käyvät hyvin ilmi, koska esim. monesti juuri keväällä tuttujakaan kasveja ei helposti tunneta niiden ns. keskeneräisten kasvutilanteiden takia. Eräskin jopa omalla alallani opiskeleva ihmetteli joitakin vuosia sitten kovasti erään hiirenkorvalla olevan puun luona lajimääritystä, vaikka muutoin tunsi erittäin hyvin ko. puun; ihan tavallinen tammihan (Quercus robur) se oli.

Tämä uusi kasvivalokuvaustapani merkitsee myös kasvitieteellistä parannusta, koska haluan tuoda ilmi kasvien kehitysvaiheiden riippuvuuden lämmön määrästä (tehoisa lämpösumma) mahdollisimman monen lajin kohdalla ja mahdollisimman monen kasvutilanteen kohdalla. Tämä fenologia (tieteenala, joka tutkii mm. kasvien kasvun rytmiikkaa vuodenkierrossa) on koristekasveilla vielä varsin vähän tutkittua verrattuna siihen mitä olen nyt pyrkinyt tekemään. Ainakaan sitä ei ole tuotu riittävän hyvin esille aikaisemmin. Perennoilla ja hyötykasveilla tämä on melko hyvin tiedostettu ja tutkittu jo ammoin, mutta siinäkin on huomioitu lähinnä vain tyypillinen keskimääräinen kukinta tai hedelmien kypsyminen; kasveilla on muitakin esteettisesti herkullisia kasvuvaiheita kuin vain kukinta ja hyötykasvien lisäksi koristekasvienkin kasvutilanteiden tuntemisesta on hyötyä puisto- ja puutarhakulttuurissa.

On siis aika tuoda kasveista esille fenologisia piirteitä aikaisempaa selvästi tarkemmin ja laajemmin. Se tulee uudistamaan kasvillisuuden käyttöä kaikenlaisessa vihersuunnittelussa, koska laajasta otoksesta kasveja tulee paljastumaan paljon vuodenaikojen kehityksessä piileviä ominaisuuksia värien, tekstuurien ja habituksien suhteen palvelemaan kaikenlaisia sommittelu- ja suunnittelumetodeita. Myös ns. uusien (ainakin suomalaisille) kasvilajien esittelyjä ja käyttömahdollisuuksia tulee samalla hyvin ilmi. Neljän vuodenajan ilmastossa tämä luo aikaisempaa paremman paletin käyttää olosuhteita hyväksi ja se on tärkeää myös ilmastonmuutoksen takia.

Kaikkeen tähän ryhdyin, koska jo monta vuotta sitten havaitsin monta koti- ja ulkomaista puutarha- ja kasvikirjaa lukeneena, että en saanut mistään riittävästi tietoa kasvien esteettisistä ominaisuuksista, jotka on monesti esitetty myös kovin suurpiirteisesti ainakin fenologisten seikkojen suhteen (mm. kukinta-aikojen määritys) ja matkan varrella olen havainnut ko. tiedoissa myös selkeitä virheitä joissakin julkaisuissa. Niinpä ryhdyin itse selvittämään ja tekemään asiaa paremmin eteenpäin aluksi lähinnä omiin tarpeisiini, mutta näin nettiaikana huomasin pian myös yhden erinomaisen mahdollisuuden jakaa tätä tietoa myös muille; blogit ja kuvapalvelut. Jossakin vaiheessa toivon, että keräämäni tieto näkyy myös muutoin; esim. konkreettisesti ympäristössä jossakin suunnittelemassani julkisessa puistossa tms. Tässä vaiheessa minulla ei ole vielä suunnitteluprojekteja oman arboretumprojektini lisäksi.

Valitettavasti joudun siis tänä vuonna tuottamaan vielä pettymyksen kasveista kiinnostuneille, kun en julkaise näitä kasvikuvia. Kärsivällisyys palkitaan kuitenkin jossain vaiheessa ja saattaa esim. tässä blogissa olla ajoittain yksittäisiä kasvikuvia kulloiseenkin aiheeseen liittyen, kuten haavan (Populus tremula) kukinnasta äskettäin.



Now i tell you, what i have been thinking regarding my plant photographing project. I have done a decision on the matter. Originally my intention was to start publishing my plant photos in my Flickr pages allready during this year according to the proceeding of the growing season, but due to the large size of the project, due to my other hurries and due to slowness / changeful ways of computers (for example the uploading of the photos onto Flickr pages is sometimes slow in a jerky way) i decided to postpone the publishing of the photos to the next year and from there onwards. The clear reason for the delay is the fact, that i want to do the project properly, because its nature and size will be so fundamental and large. In addition i want to continue at least during this year photographing in a rather intensive way. I want to keep the project entact as dividing it into different phases. Now it is yet important to gather material and only later comes the time to introduce it, organize it, analyze it and refine it. That phase can take several years of time.

However, i want to reveal some of the project's nature allready at this point (i have told you allready earlier as well things associating with this). So i have been photographing since the year 2005 every kinds of growing stages of allmost every kinds of plants in southern Finland. There have been cumulating photos allready several thousands and i have gone through several hundreds of species. The obtained material will be performing in many ways in the future; in one hand it will be as an inspiration to me in several ways in my profession both in working life and in my "hobbies". On the other hand i want to spread new kind information as well of the plants from the perspective of a landscape architect and an artistic soul. This new kind of information means presenting the plants in an alternative way as compared to previous and traditional ways. The alternative is based on the shortcoming, which i have been knowing for several years both in garden and other plant books and also in modern flora of the net; the plants have been presented previously mainly just in a rather dry botanical way and focusing allmost entirely only on their basic growing stages (blooming, fruiting, fall colouring and winter stages in their most typical ways).

My new way of photographing plants will show also those growing stages of the plants, which are between the basic growing stages; leafings out in various degrees, bud stages, fall colour phases and so on. I will aim to present also these growing stages artistically altering from a conventional way, which means many kinds of angular fields and compositions. This happens also by underlining less obvious features of the every plant in question. Photographing of variable plant groupings is part of the matter according to obtainable possibilities. The purpose of this artistic way is to underline the esthetic properties of the plants in the most expressive and variable way possible; so my activity is also a bio-esthetic propaganda. However the propaganda in this case isn't based on lies :) I will write at some point later an analysis, where i'll tell you what i mean with this bio-esthetic propaganda.

I will avoid too much arty features in this photographing project though, because i want informative features to remain of the characteristics of the every plant in question. My method is therefore a hybrid of botanical and artistic views. So it's also important, that unfamiliar growing stages as well of the plants will be finely on display, because for example just in spring it is many times hard to identify even familiar plants due to their so called unfinished growing stages. Couple of years ago a certain student of even the same profession where i am as well was wondering hard of the identification of a tree with unfolding leaves, allthough she knew the species otherwise very well; it was plain English Oak (Quercus robur).

This new plant photographing method of mine means also a botanical improvement, because i want to bring out the dependence of plant growing stages on the amount of warmth (the effective temperature sum) on the cases of as many plants and growing stages as possible. This phenology (a field of science, which among others studies rhythms of plant growing during the year's cycle) is yet rather little studied on the cases of ornamental plants as compared to what i have been aiming to do now. At least it hasn't been brought out well enough before. On the cases of perennials and useful plants it has been rather well known and studied allready in days of yore, but there as well there have been taken into account mainly just a typically average blooming and ripening of fruits; the plants have also other delicious growing stages besides only blooming and in addition to useful plants knowing of growing stages of ornamental plants as well are for the benefit in the horticulture of parks and gardens.

Therefore it's time to bring out phenological features of the plants much more precisely and widely than before. That will improve the use of plants in all kinds of green area planning / designing, because there will be revealed a lot of properties hiding in the year's cycle regarding colours, textures and characters to serve all kinds of composition and planning / designing methods. Also introductions and possibilities of uses of so called new plant species (at least to finns) will be finely on display at the same time. In the climate of four seasons this will create a better palette than before to take advantage of circumstances and it is important due to the climate change as well.

I took up all this, because allready several years ago as read several native and foreign garden and plant books i observed, that i wasn't able to find enough information anywhere about the esthetic properties of the plants, which are many times presented in such a slack way at least regarding phenological properties (timing of blooming amongst others) and along the way i have observed also clear faults in that information in some publications. Therefore i decided to find out and do the matter better foward myself at first mainly for my own purposes, but in these times of the net i soon noticed one excellent way of spreading the information to others as well; blogs and photo services. At some point in the future i wish, that the information i have gathered will be showing in other ways as well; for example in a concrete way in environment in some public park designed by me. At this phase i don't have yet any design projects in addition to my own arboretum project.

So unfortunately i have to disappoint yet this year the people liking plants, since i don't publish these plant photos. However the patience will be rewarded at some point and there might be single plant photos occasionally for example in this blog associating with the matters in question, as recently regarding the blooming of European Aspen (Populus tremula).