Vuodenkiertovalokuvaamisprojektini esittelyä - Kommentointia estetiikasta rakentamisessa ja ympäristöarvojen tilassa sekä ihmisten roskaamistavoissa

Kirjoitusvälit ovat edelleen pysyneet pitkinä täällä blogini puolella, mutta nyt yritän taas aktivoida tätäkin foorumia! - Analyysiaiheita on kasaantunut tietenkin maailman tilanteen takia paljonkin, mutta aloitan nyt henkilökohtaisemmalla aiheella, ennen kuin ryhdyn koostamaan kirjoituksia ja analyysejä tärkeämmistä aiheista liittyen mm. Donald Trumpiin ja Syyrian tilanteeseen sekä huomenna oleviin maamme kuntavaaleihin...

Tämä henkilökohtainen aihe liittyy valokuvausprojekteihini sekä osaltaan myös Hämeenlinnassa meneillään oleviin moniin rakennustyömaihin. Samalla kommentoin estetiikasta ympäristöön ja sen tilanteisiin liittyen > Kerron tässä jo parin vuoden ajan menossa olleesta ns. vuodenkiertoseurannastani valokuvaamalla, jonka kanssa käy nyt samalla pohdinta Hämeen Sanomien esilleotosta liittyen Hämeenlinnan Varikonniemellä tänä vuonna käynnistyneeseen asuinrakennusten rakennustyömaahan.

Tässä on ko. juttunsa siitä >> Riisuttu Varikonniemi saa lenkkeilijät seisoskelemaan ja ihmettelemään näkemäänsä.

Kävi nimittäin niin, että minua haastateltiin viime viikon sunnuntaina (2.4.2017) Hämeen Sanomiin tuohon juttuunsa tämän Varikonniemen rakennustyömaan tiimoilta, kun sattumalta tuolle vuodenkiertovalokuvausreitilleni sillä kohdalla tuli vastaani ko. lehden toimittajaporukka ja alkoi utelemaan valokuvaamisestani > Niinpä sitten kerroin valokuvausprojektistani ja tuloksena on maininta siitä tuossa HS-jutussa.

Lisään ja / tai korjaan tuossa jutussa mainittuun seuraavaa: 

Valokuvauskertoja vuodenkiertoseurannan projektissani on yleensä yksi viikossa kahdella eri alueella, mutta tarvittaessa kaksikin, jos muutoksia tapahtuu maiseman ja vuodenaikojen kehitysvaiheissa tosi nopeasti. Yhteensä kuvauskertoja tulee viikossa siis joko 2, 3 tai 4, ja siis yleensä 2, koska teen tätä projektia siis kahdessa paikassa samalla tavalla; eli sekä Espoossa että Hämeenlinnassa.

Projekti kattaa kummassakin paikassa mahdollisimman monenlaisia ympäristötyyppejä >>

Espoossa kohteeni ovat Karakallion ja Leppävaaran taajamien välimaastoissa ja ko. taajamakeskustojen alueillakin, missä ympäristötyypit vaihtelevat urbaaneista katu-, puisto-, tori- ja pihanäkymistä ko. taajamien välillä oleviin pelto-, niitty-, metsä-, oja / puro-, kallio- ja liikunta-aluepaikkoihin...

Hämeenlinnassa puolestaan vastaavien keskusta-alueen katu-, puisto-, tori- ja pihanäkymien lisäksi sillä alueella erikoispiirteinä tulee myös monenlaisia järvinäkymiä Vanajaveden äärellä sekä tietenkin Hämeen linnan ympäristöä. Tuon Varikonniemen lisäksi myös rautatieaseman seutu, parit taajamametsiköt-niityt, Goodman-tavaratalon ja moottoritien ympäristö sekä Kaurialan kaupunginosa kuuluvat kohteisiini...

Kummankin alueen kaikissa kohteissa varmaankin eniten määräävä tekijä kuvarajausten ja kohdevalintojen teossa oli se, että ne sisältävät riittävästi erilaista kasvillisuutta, mikä tuo niissä esille näissä vuodenkierroissa eri kasvukausien aikaisia vaiheita mahdollisimman rikkaasti ja mielenkiintoisesti. 

Lisäksi määräävä tekijä kohdevalinnoissa oli se, että pääsen kiertämään kuvaamisreittini läpi riittävän helposti kävellen kaikissa vuodenaikaolosuhteissa tukikohdistani (oma kotini ja äitini koti) käsin.

Mielenkiintoista ja oleellista seuraamissisältöä näissä kohteissa ovat tietenkin kaikkien vuodenaikojen erityispiirteet, kuten talvella lumi- ja jäätilanteiden vaiheet, keväällä niiden sulamiset sekä kasvukauden alkuvaiheet, kesällä erilaiset kasvutilanteet ja sateisuuden / kuivuuden vaikutukset kasvillisuudessa sekä syksyllä tietenkin ruskavaiheet.

Noiden lisäksi seurantaan esille tulevat myös mm. puisto- ja viheraluehoidossa sekä talvisin lumenluonnissa paljastuvat toimintatavat ja jopa ongelmatkin > merkittävää tietoa mm. viheralue- ja kaupunkikulttuurin kehittämiseksi ja parantamiseksi. Samalla huomion arvoisia ovat myös ihmisten roskaamistavat, jotka ovat Suomessa valitettavasti hyvin merkittävä ongelma nykyään > Tästä lisää vielä tämän kirjoituksen lopussa!

Projektini "jatkumisesta internetissä" mainitsen myös, että se voi olla Facebookissa aikaisemmin jo mainitsemiani ns. timelapse-videoita havainnollistamaan vuodenkiertoa eri kohteissa, mutta lisäksi suunnitelmani ovat kasvaneet jo kokonaisen kirjasarjan asteelle > Kuvatietokirjoja saatavasta valokuvamateriaalista voi hyvinkin herkullisesti saada yhdistettynä mm. meteorologiseen, maisema-arkkitehtoniseen, biologiseen, kasvitieteelliseen ja esteettiseen tietämykseeni...

Noista Hämeenlinnan rakennustyömaista kerron myös, että niistä minulla on aika ristiriitaisia tunnelmia mm. juuri tähän valokuvaamisprojektiini liittyen > tälle vuodelle nimittäin valikoin uusia kuvauskohteita tuohon vuodenkiertoseurantaan ja osa niistä koskettaa tuota Varikonniemen työmaatakin ainakin osittain.

Hämeenlinnassa on tuon lisäksi menossa ainakin kaksi muutakin työmaata, jotka myös osaltaan koskettavat valokuvausprojektiani > Kauppakeskus Goodmanin yhteyteen ollaan rakentamassa viimeiseksi rakentamatta jätettyä asuinkerrostalokompleksia ja ilmeisesti pian alkamassa on myös Paasikiventien sillan peruskorjaus... 

Lisäksi ko. kaupungin keskustassa hyvin merkittävä työmaa on ollut viime vuodesta alkaen Hämeensaaressa olevan uimahallin ja sen ympäristön peruskorjaus, jonka läheisyydessä minulla on ollut myös montakin valokuvauskohdetta: niiden osalta vaikutuksia ja hankaluuksia projektiini on ollut ja tulee olemaan; se työmaa on ilmeisesti jopa poistamassa muutaman kuvauspaikkani kokonaan vielä loppuvuoden ajaksi - Se koko työmaa valmistuu ensi syksynä...

Noilla Espoon kohteilla ei vastaavia työmaita ole ollut, mutta ajoittain pieniä katutyömaita on tullut eteeni, kuten parhaillaan viime ja tässä kuussa on ollut Karakalliontiellä kaukolämpötyömaa...

Näiden työmaiden eteneminen tulee siis näkymään jossain määrin näissä vuodenkierron kuvasarjoissani ja se on yhtäältä mielenkiintoinen taltioitava tilanne. Toisaalta myöhästyin nyt esim. tuon Varikonniemen tietyillä kohdilla siitä, että olisin saanut täksi vuodeksi uutena valikoiduilla kuvauskohteilla ennen ko. työmaamuutoksia koko vuodenkierron taltioitua vanhan maisematilanteen mukaan, mutta asuinrakennustyömaa tulikin nyt pilaamaan sen - Eli yhtäältä tilanteet ovat mielenkiintoisia, mutta myös harmittavia...

Toki on hyvä, että kaupunki ja maisemat kehittyvät, ja mm. uusia asuinrakennuksia saadaan. Tuossa HS-jutussa toki aiheellisesti ollaan myös huolestuttu Varikonniemen erityislaatuisuuden säilymisestä ko. rakentamisen ja uudistamisen puristuksissa; jossain määrin tilanteeseen osaltaan liittyen olen jo havainnutkin viime vuosien aikana, kuinka ko. alueella on alettu harrastamaan turhan paljon puistomaista hoitotapaa mm. väylien varsien ja niittyjen kasvukauden aikaisissa niitoissa, kun alueen pitäisi olla mielestäni luonnonmukaisempi kontrasti Hämeenlinnan keskustan urbaaniudelle.

Tuo Varikonniemen uusi asuinalue (Sen nimeksi tulee "Asemanranta") varmasti laittaa paineita siihen, että aluetta haluttaisiin rakennusten valmistuttua hoitaa ja "kehittää" ensi vuosikymmeneltä alkaen entistäkin puistomaisemmin...

Valokuvausprojektini etenemisestä mainitsen vielä seuraavaa: Se on sen verran hidas ja vaikeakin, että ei tässä voi luvata ainakaan tänä vuonna vielä julkista esittelyä siitä muuten kuin ehkä vain jotain muuhun yhteyteen sovitettua maistiaista täällä blogissani... 

Nyt keskityn toistaiseksi pääasiassa materiaalinkeruuvaiheeseen, ja en ole vielä päättänyt siinä sitä, josko jollain tavalla otan siihen osaksi vielä ensi vuodenkin - Päätös riippuu mm. siitä, kuinka hyvin tämän vuoden seurantamateriaalin keruu menee ja olisiko syytä vaihtaa vielä kohteita uusiin...


Sitten lopuksi tässä yhteydessä otan tilaisuuden huomauttaa taas tietyistä ihmisten huonoista käyttäytymistavoista suhteessa ympäristöön, joista olen paasannut aikaisemminkin, mutta niistä huomauttaminen on tarpeen jatkossakin ilmeisesti jatkuvasti ja usein >>

Noilla valokuvausvaelluksillani sekä Hämeenlinnassa että Espoossa on tulleet ilmi taas joka keväiset iljetykset kahdella tavalla: 

-- Paljon on tullut esille lumien sulettua taas tosi välinpitämätöntä roskaamista, missä jopa suoraan sijoilleen jätetään vaikka mitä ja metsikköihin roudataan jopa vanhoja mattoja ja muuta sälää > Tässä on aiheeseen liittynyt viime tammikuun kirjoitukseni: Roskaamismania osana rumuuden lisääntymistä länsimaiden ja Suomen rappioprosessissa - Esimerkkejä valokuvin Hämeenlinnan roskaamistilanteesta 1.1.2017.

-- Toisekseen pajunkissa-aika houkuttaa taas poimimaan pajunoksia koristeeksi, mutta edelleen niitä pensaita revitään ilman saksia ja veitsiä rumille palkeenkielille ja törkytörrötyksille > Tulen tekemään Pääsiäisviikolla taas joka vuotisen valokuvallisen blogipostauksen tästä aiheesta, ja olen jo parin-kolmen viikon ajan ottanut siihen valokuvia ja ensi viikolla otan vielä lisää... 

Sanottakoon näistä kahdesta asiasta vielä seuraavaakin ennen ko. blogijuttuani:

Monet suomalaiset noiden takia osoittaa sen, kuinka täällä on paljon idiotismia ja junttiutta ympäristön kunninoittamisen suhteen! - Kulttuurimme on ns. edelleen huonon eläimellisyyden ylikorostamaa ja alistettu traumahistoriamme estää sellaisestakin rappiosta nousemasta helposti pois.  

Traumakulttuurimme vaikutus ilmenee mm. passiivisaggressiivisena asenteena, josta etenkin ympäristön arvostamisen ja huolenpidon huonous on selvä merkki esim. noilla em. tavoilla!

Ympäristön arvostamisen ja viheraluekulttuurin kehityksen suhteen täällä meneekin varmaan vielä vähintään sata vuotta, ennen kuin olemme edes samalla tasolla kuin mitä esim. juuri Ruotsi, eli historiassa lähes 1000-vuotinen alistajamme-tyrannimme ja siksi juuri tuon traumakulttuurimme aiheuttaja, oli parhaimmillaan viimeisen 50 vuoden sisällä...

Niin toivoton ja huono tapaus Suomi on tällä erää myös ympäristöarvojen ja estetiikan tajun kannalta!.... 

Siksi on myös niin, että yhteiskunnallispoliittinen valistaminen ja aktivismi on myös estetiikan ja kauneuden ymmärtämisen ja arvostamisen lisäämistä > Työmaata on siis siinäkin todella todella paljon, johon osallistuminen on kutsumustyyppistä sitoutumista ja soveltamista...

Googlen Street View -palvelu monialaisessa ja monitieteellisessä hyötykäytössä

Tämän viikon tiistaina 9.2.2010 Google julkaisi Suomenkin osalta Street View -palvelun katu- ja tienäkymäkuvineen Google Maps -karttojen yhteydessä! Katu- ja tienäkymäpalvelu on ollut jo reilu vuosi sitten käytettävissä Yhdysvaltojen, Uuden-Seelannin, Australian, Japanin ja Länsi-Euroopan osalta. Nyttemmin mukaan on Suomen lisäksi tullut mm. Kanada ja Ruotsikin osaksi ja palvelun laajentuminen ilmeisesti jatkuu maailmalla edelleen vuosien mittaan. Tutustuin itse tähän palveluun jo reilu vuosi sitten, mutta nyt Suomen katu- ja tienäkymien avauduttua ajattelin sanoa palvelusta muutaman sanan, sillä se on erittäinkin merkittävä myös hyvässä mielessä. Ei siis vain siinä paljon toitotetussa huonossa mielessä; rikkoisi mm. yksityisyydensuojaa, on liian paljastava muutenkin ja edistäisi valvontayhteiskunnan otetta entisestään.

Monelle tulee palvelun hyvistä puolista mieleen lähinnä tärkeiden paikkojen etsimiseen liittyviä seikkoja esim. juuri matkustamista ajatellen; missä on se ravintola, pankki, urheilupaikka, kokouspaikka, kyläilypaikka, sukulaisten mökkitie, esitelmänpitopaikka, kauppahalli, rautatieasema jne. Itse kuitenkin havaitsin heti palveluun ensimmäisen kerran tutustuttuani erittäin paljon hyödyllisiä sovellusmahdollisuuksia ja nimenomaan liittyen ensinnäkin kaikkiin omaa alaani sivuaviin alalajeihin; maisema-arkkitehtuuri, arkkitehtuuri, puutarhataide yms. ympäristön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvä. Myös maantieteilijät, biologit ja jopa insinöörit saavat palvelun avulla erittäin paljon tietoa lähes kaikesta mahdollisesta oleellisesta. Samoin historioitsijat ja kaikki muutkin kulttuurin kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olevat.

Palvelun erinomainen pointti on juuri siinä, että sen avulla pääsee tarkastelemaan erittäin selkeitä kuvia näkymistä erittäin kattavasti lähes kaikilta taajama-alueilta ja suuresta osasta maaseutuakin aivan katutasolta kuin olisi itse paikalla kävelemässä, kuten nyt Suomenkin tapauksessa. Niinpä esim. oman alani asioiden puitteissa on ollut erittäin hyvä mahdollisuus tutkia kaikkialla ko. palvelun kattamisalueella maailmassa esim. puistojen ja puutarhojen kasvillisuutta, puistojen käyttöä, tyyliä, rakenteita jne. Asuntojen puutarhat ovat tutkittavissa etupihoiltaan hyvinkin tarkkaan ja kuten palvelun kattavuus antaa ymmärtää, niin niitä on siinä varmaankin paljon yli 100 miljoonaa kappaletta esillä! Tutkittavaa materiaalia riittää siis ikuisesti :) Ja onpa se ollutkin mielenkiintoista, voi että!

Kaupunkikuvan luonteen tarkastelu onnistuu myös ällistyttävästi; asuntoarkkitehtuurin ominaisuudet eri alueilla, keskusta-alueiden rakenne ja järjestelyt katuineen, rakenteineen kaikkineen, tiejärjestelyjen erot eri maissa / maan sisällä, julkisten rakennusten sijoittuminen, katupuiden lajivalikoimat, rakennetun ympäristön erot eri kulttuureissa / maissa / kielialueilla / suurkaupunkien ja pikkukylien väleillä jne. Huippuarkkitehtuurikohteetkin ovat jopa varsin monesta suunnasta ja etäisyydeltä katseltavissa eli enää ei välttämättä tarvitse tehdä retkeä vaikkapa Frank Gehryn luomusten äärelle - Paitsi sisätiloihin haluttaessa tietenkin.

Luonnonolosuhteitakin pystyy tarkastelemaan kuin olisi itse paikan päällä; ilmastoalueiden vaihtelut laajassa mittakaavassa ja niiden manifestoituminen mm. kasvillisuustyypeissä, pienilmastolliset ja paikkakuntakohtaiset erot maastossa, kasvilajivalikoima metsissä ja viljapelloilla eri alueilla, maaston profiilit vuoristossa, tasangoilla ja ylängöillä, jokien, järvien, soiden ja lampien ulottuminen tien ääreen jne. Luonnonolosuhteita voi myös tarkastella muiden karttojen avulla; voi esim. etsiä maaperäkartan avulla kiinnostavia maalajin mukaisia vaihteluita jollakin alueella ja käydä katsomassa Street View -palvelun avulla miltä tilanteet oikeasti näyttävät esim. metsäkasvillisuuden suhteen tietäessään vaikkapa hiekka- ja savimailla olevan erilaista puustoa.

Todella laajaa, perinpohjaista ja tarkkaa tutkimusta pystyy siis tämän palvelun avulla tekemään erittäin monitieteellisesti ja laajentuessaan yhä useampaan maahan se tulee mullistamaan hurjasti mainitsemillani aloilla työskentelyä. Se tukee esim. maisema-arkkitehtuurin ja arkkitehtuurin aloilla tärkeitä maastokäyntejä erittäin paljon ja osittain jopa korvaa niitä. Ei kuitenkaan täysin. Kuitenkin hyöty oppia kaikkea mahdollista sekä rakennetusta että maaseutuympäristöstä tämän palvelun avulla on ällistyttävää ja minusta on ihme, ettei tätä seikkaa ole valtavirtamediassa otettu huomioon! Nyt jopa kuka tahansa netin käyttäjä saa näppiensä tuntumaan "koko" maailman kuin telepatiana! Koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin vallankumouksellista mahdollisuutta oppia näin paljon eri maista, kulttuureista, rakennetusta ympäristöstä, luonnosta ja ilmastoista kuin tämän palvelun avulla!

Mitäkö olen sitten itse tätä palvelua käyttämällä jo oppinut? No, annetaanpa tähän loppuun muutama esimerkki: Ruotsissa tavallistenkin ihmisten puutarhat ovat ihan pikkupaikkakunnillakin paljon suomalaisia puutarhoja siistimpiä, suunnitellumpia, kasvilajirikkaampia ja kauniimpia. Jopa vastaavilla ilmastovyöhykkeilläkin ero on Ruotsin hyväksi erittäin suuri. Sama koskee varsin paljon muutakin rakennettua ympäristöä, joten ei ole tuulesta temmattu se seikka, kun on sanottu Ruotsin kulttuurin olleen Suomea edellä. Nyt sen voi tarkistaa Tukholmasta pienimpään tuppukylään. Toiseenkin suuntaan poikkeuksia toki on.

Yhdysvalloissa puolestaan on ollut mielenkiintoista seikkailla palvelun avulla mm. etsimällä rajoja, missä ainavihannan puuston ja palmujen esiintyminen luonnossa ja rakennetun ympäristön istutetussa kasvillisuudessa tulee esille saavuttaessa kylmemmiltä alueilta subtrooppisille alueille. Samoin vastaavasti kylmille alueille saavuttaessa voi tarkastella havupuuston osuuden kasvua / ilmestymistä tai jopa havupuuston vähentymistä tundraksi. USA:n länsirannikon ja itärannikon erotkin ovat huomattavat sekä luonnon että rakennetun ympäristön puisto- ja puutarhakasvillisuudessa.

Suomalaisille eksoottisten maisemien, luonnon ja kasvien tutkiminen onnistuu häkellyttävästi esim. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Poikkeuksellista eksotiikkaa löytyy myös Alaskasta, kun käy Street View -palvelun avulla läpi vaikkapa Dalton Highwayn Alaskan pohjoisimmasta kolkasta Fairbanksiin; Normaalisti tuskin monikaan vaivautuisi moiselle reitille itse paikan päällä, mutta nyt sille pääsee kodin tuolilta! Kanadassa puolestaan on sekä hieman samanlaista eksotiikkaa kuin Alaskassakin että myös hyvin suomalaisilta vaikuttavia näkymiä. Rakennettu ympäristö muistuttaa kuitenkin Yhdysvaltojen vastaavia eli esim. jossain pikkukylässä maasto (puusto) voi näyttää suomalaiselta, mutta asuntoarkkitehtuuri ja kadut ovat jenkkityyppisiä ja eivät muistuta suomalaista yhtään. Tuollaisiin eroihin liittyen muutenkin on ollut kiva vertailla esim. suurkaupunkien arkkitehtuurin, katurakenteiden yms. eroja esim. Yhdysvaltojen, Japanin ja Euroopan väleillä ja nimenomaan myös tyypillisten turistialueiden ulkopuolella. Kiinnostavia ovat siinä mielessä jopa ihan teollisuus-, varasto- ja joutomaa-alueetkin, joita Street View -palvelussa on mukana erittäin paljon.

Ilmastoalueita vertaamalla oppii mm. sen, kuinka mantereisuus ja mereisyys vaikuttavat luonnon kasvivalikoimaan ja tämän palvelun avulla näiden maantieteellisiä rajoja ja levinneisyysalueita pääsee tutkimaan erinomaisesti esim. juuri Pohjois-Amerikan mantereella. Samoin vuoristojen ja alankojen erojen löytäminen luonnonkasveja havainnoimalla onnistuu hyvin. Ilmaston vaikutus ihmisten puutarhakasvien lajivalintoihin on tietenkin myös huomattava ja siinä eroja on hauska löytää mm. vertailemalla eri paikkoja joillakin tietyillä 1000 - 2000 kilometrin matkoilla vuoriston - alangon, merenrannan - sisämaan tai etelän - pohjoisen väleillä. Nyt tämäkin onnistuu siis myös Suomessa!

Eipä tällä kertaa muuta tästä palvelusta kuin se, että hyvin kiinnostuneena jään odottamaan sen laajentumista muillekin maailman alueille; esim. Venäjästä, Kiinasta, Argentiinasta tai Brasiliasta olisi kiinnostavaa saada katu- ja tienäkymiä. Miksei jopa Pohjois-Koreastakin, jos se sellaisen sallisi, heh. Muussa tapauksessa Etelä-Koreakin kelpaa.

Yhdyskunta-, kaupunki- ja viheraluesuunnittelun heikkoja kohtia Matti Vanhasen mallissa

Ympäristöä suunnittelevana ihmisenä täytyy minunkin ottaa tässä kantaa Matti Vanhasen ehdottamaan "puutarhametropoli" -ideaan. Siinä olen toki samaa mieltä kuin moni muukin bloggaaja (mm. A B C D), että "hajakeskitäminen" Matin ehdottamalla tavalla on huonompi vaihtoehto kuin keskusta-alueiden kehittäminen raideliikenteen ja tiheän asumisen suuntaan liian monia uusia keskuksia välttämällä. Nuo bloggaajat ovatkin jo sanoneet oleellisen aiheesta, mutta lisään tässä oman alani näkökulman kolmen kohdan avulla.

Yksi: Rikkonaisuus vs. yhtenäisyys; identiteetin muodostuminen paikkaan. Tuo hajakeskittäminen tarkoittaisi yhdyskuntarakentamisessa helposti mm. sitä, että kaupunkirakenne suhteessa ympäröivään viheralueverkkoon ja maaseutuun muuttuisi liian rikkonaiseksi ja vaikeasti hallittavaksi; selkeiden viheralue- ja kaupunkirakennetyyppien määrä vähenee, koska epämääräistä sälää syntyy liikaa. Ikään kuin ei oltaisi kunnolla luonnossa eikä kunnolla kaupungissakaan ja välimuodot ovat siinä puuromaisia ja häilyviä. Keskusta-alueiden tiivis rakentaminen ja liikojen pienten keskustatäplien välttäminen puolestaan antaa paremmat mahdollisuudet johdonmukaiseen suunnitteluun ja rakentamiseen; hierarkia ja vaihettumisvyöhykkeet urbaanista rakenteesta maaseutuluontoon säilyvät ja kehittyvät paremmin. Paikoille kehittyy tuntuvampia identiteettejä ja välimuodot kaupungin ja maaseutuluonnon välillä ovat selkeämpiä. Tämä lisää ympäristön rikkautta, koska silloin on mahdollista suunnitella ja rakentaa hajakeskittämisvaihtoehtoa kouriintuntuvammin omaleimaista ja monimuotoisempaa yhdyskuntaa ultraurbaanin ja maaseutuluonnon välillä ne mukaanlukien. Viheraluesuunnitteluunkin tämä luo paljon vaihtoehtoja erittäin rakennettujen kaupunkipuistojen ja luontaisten metsien - viljeltyjen maaseutupeltojen välille.

Kaksi: Suunnittelu- ja rakentamiskapasiteetin parempi suuntaaminen; yksi kohde tulee paremmin tehdyksi kuin kaksi vajaammin tehtyä. Kun alueita kehitetään tiiviin rakentamisen suuntaan, niin tämä tarkoittaa myös ko. alueisiin suunnattavan suunnittelu- ja rakentamiskapasiteetin parempaa kohdistamista. Näin myös puistoja on mahdollista suunnitella ja rakentaa upeammiksi ja vaihtelevammiksi. Kunnolla tehty kohde sisältää runsaammin visuaalista, sisällöllistä ja toiminnallista arvoa kuin "vasemmalla kädellä" tehty. Kunnolla suunnitellussa ja rakennetussa yhdyskuntarakenteessa muodostuvat samalla myös urbaanien viheralueiden liittäminen luontaiseen maaseutuluontoon uraabien alueiden ulkorajoilla loogisemmaksi ja liittämisvaihtoehdot muodostuvat luontevammiksi ja tehokkaammin toimiviksi mm. niiden käytön kannalta katsottuna. Viheralueisiin liittyy nimittäin hyvin paljon myös virkistyskäyttöä ja -toimintaa, mikä tulee paremmin ohjatuksi ja kohdistetuksi tiiviin rakentamisen mallissa.

Kolme: Ihmisen orientoituminen ympäristössä; vuorovaikutus ihmisluonnon ja luontoluonnon välillä. Kun omistaudutaan tiiviin rakentamisen malliin, niin noiden kahden em. kohdan avulla havaitsemme, että rakennetut alueet alkavat näin sisältämään enemmän omaleimaista identiteettiä (muistaen kuitenkin sen, että eri alueilla on harjoitettava monipuolista arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtuuria; sen ornamentillisuuden käyttäminen mahdollisimman vaihtelevasti hillitystä erittäin näyttävään). Tämä identiteetti on tärkeää ihmisten sieluille, koska ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutus tapahtuu sielun avulla ja sielu havaitsee paikan identiteetin kautta tätä vuorovaikutusta. Ihminen kokee siis tämän oman vuorovaikutuksensa paikkaan identifioitumisena ja se tapahtuu tehokkaimmillaan riittävän omaleimaisen ja vahvan yhdyskuntarakenteen kautta, mitä tiiviin rakentamisen malli edesauttaa. Käytännössä ihminen saa silloin siinä runsaimmin oleellista visuaalista ja tilallista tietoa ja nautintoa ko. paikassa onnistuneesti orientoitumiseen. Luontoluonto ja ihmisluonto sisältävät muuten myös rakennetun ympäristön, koska rakennetutkin muodot ovat osa luontoa; ne ovat ikään kuin sekä ihmisluonnon että luontoluonnon symbolisia ilmentymiä niiden välillä; "Arkkitehtuuri on suojan antamista myös ihmisen sielulle" tai "Muoto on mysteeri, joka väistää määritelmiä mutta antaa ihmiselle hyvän olon", sanoi muuan Alvar Aaltokin. Muoto on mysteeri ja mielihyvän lähde juuri siksi, koska se antaa ihmiselle parhaimmillaan hienon symbolisen kuvan ihmisluonnon ja luontoluonnon positiivisista olemuksista.

Matti Vanhasen malli häiritsee siis näitä kehityskaaria yhdyskuntarakenteessa monen muun lisäksi mm. visuaalisuuden ja tilallisuuden liian epäselvän Espoon - Vantaan tapaisen hajakeskityspuuronsa takia. Huolimatta siitä, vaikka pikkutaajamille pyrittäisiin löytämään omia identiteettejä. Tiiviin rakentamisen mallissa esim. juuri identiteettien käyttö on tehokkaampaa, kun oivalletaan juuri ornamentillisuus, omaleimaisuus eri rakennustiivistymien kesken sekä selkeä hierarkia ja vaihettuminen ultraurbaanin rakenteen ja maaseutuluonnon välillä. Ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutuksen ideaalisin tilanne löytynee tästä mallista eikä sen toki tarvitse kokonaan merkitä omakotitalokulttuurin täydellistä poistumista. Maaseudulla siihen on yhä mahdollisuutensa osalle kansalaisista. Suurimmalle osalle se ei kuitenkaan ole mahdollista eikä tarvitsekaan olla. Urbaanien alueiden puistokulttuurin virittäminen äärimmäisen kauniiksi, hienoksi, toimivaksi ja monipuoliseksi on tässä pitkälti ratkaisuna "oman puutarhan" ja luonnon kaipuulle - tarpeelle.

Meidän täytyy siis muistaa se, että urbaaneimmissakaan paikoissa ei kannata katkaista ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutusta niin täydellisesti, että ainoa "väliaine" ympäristön kokemisessa olisivat vain rakennettu betoninen miljöö ilman esim. juuri kasveja. Oleellinen väliaine ko. vuorovaikutuksessa on myös luontoluontoa konkreettisesti edustava "väliaine". Parhaiten sitä edustavat hyvin usein siis kasvit. Puistot ja katupuut, kesäkukat eli kausikasvit ja köynnökset rakennusten seinillä ovat tärkeä osa sen takia myös urbaaneita alueita ja niiden olemassaolon turvaaminen ja kehittäminen on oleellista kaikessa yhdyskuntarakenteessa.