Kirjoitusvälit ovat edelleen pysyneet pitkinä täällä blogini puolella, mutta nyt yritän taas aktivoida tätäkin foorumia! - Analyysiaiheita on kasaantunut tietenkin maailman tilanteen takia paljonkin, mutta aloitan nyt henkilökohtaisemmalla aiheella, ennen kuin ryhdyn koostamaan kirjoituksia ja analyysejä tärkeämmistä aiheista liittyen mm. Donald Trumpiin ja Syyrian tilanteeseen sekä huomenna oleviin maamme kuntavaaleihin...
Tämä henkilökohtainen aihe liittyy valokuvausprojekteihini sekä osaltaan myös Hämeenlinnassa meneillään oleviin moniin rakennustyömaihin. Samalla kommentoin estetiikasta ympäristöön ja sen tilanteisiin liittyen > Kerron tässä jo parin vuoden ajan menossa olleesta ns. vuodenkiertoseurannastani valokuvaamalla, jonka kanssa käy nyt samalla pohdinta Hämeen Sanomien esilleotosta liittyen Hämeenlinnan Varikonniemellä tänä vuonna käynnistyneeseen asuinrakennusten rakennustyömaahan.
Tässä on ko. juttunsa siitä >> Riisuttu Varikonniemi saa lenkkeilijät seisoskelemaan ja ihmettelemään näkemäänsä.
Kävi nimittäin niin, että minua haastateltiin viime viikon sunnuntaina (2.4.2017) Hämeen Sanomiin tuohon juttuunsa tämän Varikonniemen rakennustyömaan tiimoilta, kun sattumalta tuolle vuodenkiertovalokuvausreitilleni sillä kohdalla tuli vastaani ko. lehden toimittajaporukka ja alkoi utelemaan valokuvaamisestani > Niinpä sitten kerroin valokuvausprojektistani ja tuloksena on maininta siitä tuossa HS-jutussa.
Lisään ja / tai korjaan tuossa jutussa mainittuun seuraavaa:
Valokuvauskertoja vuodenkiertoseurannan projektissani on yleensä yksi viikossa kahdella eri alueella, mutta tarvittaessa kaksikin, jos muutoksia tapahtuu maiseman ja vuodenaikojen kehitysvaiheissa tosi nopeasti. Yhteensä kuvauskertoja tulee viikossa siis joko 2, 3 tai 4, ja siis yleensä 2, koska teen tätä projektia siis kahdessa paikassa samalla tavalla; eli sekä Espoossa että Hämeenlinnassa.
Projekti kattaa kummassakin paikassa mahdollisimman monenlaisia ympäristötyyppejä >>
Espoossa kohteeni ovat Karakallion ja Leppävaaran taajamien välimaastoissa ja ko. taajamakeskustojen alueillakin, missä ympäristötyypit vaihtelevat urbaaneista katu-, puisto-, tori- ja pihanäkymistä ko. taajamien välillä oleviin pelto-, niitty-, metsä-, oja / puro-, kallio- ja liikunta-aluepaikkoihin...
Hämeenlinnassa puolestaan vastaavien keskusta-alueen katu-, puisto-, tori- ja pihanäkymien lisäksi sillä alueella erikoispiirteinä tulee myös monenlaisia järvinäkymiä Vanajaveden äärellä sekä tietenkin Hämeen linnan ympäristöä. Tuon Varikonniemen lisäksi myös rautatieaseman seutu, parit taajamametsiköt-niityt, Goodman-tavaratalon ja moottoritien ympäristö sekä Kaurialan kaupunginosa kuuluvat kohteisiini...
Kummankin alueen kaikissa kohteissa varmaankin eniten määräävä tekijä kuvarajausten ja kohdevalintojen teossa oli se, että ne sisältävät riittävästi erilaista kasvillisuutta, mikä tuo niissä esille näissä vuodenkierroissa eri kasvukausien aikaisia vaiheita mahdollisimman rikkaasti ja mielenkiintoisesti.
Lisäksi määräävä tekijä kohdevalinnoissa oli se, että pääsen kiertämään kuvaamisreittini läpi riittävän helposti kävellen kaikissa vuodenaikaolosuhteissa tukikohdistani (oma kotini ja äitini koti) käsin.
Mielenkiintoista ja oleellista seuraamissisältöä näissä kohteissa ovat tietenkin kaikkien vuodenaikojen erityispiirteet, kuten talvella lumi- ja jäätilanteiden vaiheet, keväällä niiden sulamiset sekä kasvukauden alkuvaiheet, kesällä erilaiset kasvutilanteet ja sateisuuden / kuivuuden vaikutukset kasvillisuudessa sekä syksyllä tietenkin ruskavaiheet.
Noiden lisäksi seurantaan esille tulevat myös mm. puisto- ja viheraluehoidossa sekä talvisin lumenluonnissa paljastuvat toimintatavat ja jopa ongelmatkin > merkittävää tietoa mm. viheralue- ja kaupunkikulttuurin kehittämiseksi ja parantamiseksi. Samalla huomion arvoisia ovat myös ihmisten roskaamistavat, jotka ovat Suomessa valitettavasti hyvin merkittävä ongelma nykyään > Tästä lisää vielä tämän kirjoituksen lopussa!
Projektini "jatkumisesta internetissä" mainitsen myös, että se voi olla Facebookissa aikaisemmin jo mainitsemiani ns. timelapse-videoita havainnollistamaan vuodenkiertoa eri kohteissa, mutta lisäksi suunnitelmani ovat kasvaneet jo kokonaisen kirjasarjan asteelle > Kuvatietokirjoja saatavasta valokuvamateriaalista voi hyvinkin herkullisesti saada yhdistettynä mm. meteorologiseen, maisema-arkkitehtoniseen, biologiseen, kasvitieteelliseen ja esteettiseen tietämykseeni...
Noista Hämeenlinnan rakennustyömaista kerron myös, että niistä minulla on aika ristiriitaisia tunnelmia mm. juuri tähän valokuvaamisprojektiini liittyen > tälle vuodelle nimittäin valikoin uusia kuvauskohteita tuohon vuodenkiertoseurantaan ja osa niistä koskettaa tuota Varikonniemen työmaatakin ainakin osittain.
Hämeenlinnassa on tuon lisäksi menossa ainakin kaksi muutakin työmaata, jotka myös osaltaan koskettavat valokuvausprojektiani > Kauppakeskus Goodmanin yhteyteen ollaan rakentamassa viimeiseksi rakentamatta jätettyä asuinkerrostalokompleksia ja ilmeisesti pian alkamassa on myös Paasikiventien sillan peruskorjaus...
Lisäksi ko. kaupungin keskustassa hyvin merkittävä työmaa on ollut viime vuodesta alkaen Hämeensaaressa olevan uimahallin ja sen ympäristön peruskorjaus, jonka läheisyydessä minulla on ollut myös montakin valokuvauskohdetta: niiden osalta vaikutuksia ja hankaluuksia projektiini on ollut ja tulee olemaan; se työmaa on ilmeisesti jopa poistamassa muutaman kuvauspaikkani kokonaan vielä loppuvuoden ajaksi - Se koko työmaa valmistuu ensi syksynä...
Noilla Espoon kohteilla ei vastaavia työmaita ole ollut, mutta ajoittain pieniä katutyömaita on tullut eteeni, kuten parhaillaan viime ja tässä kuussa on ollut Karakalliontiellä kaukolämpötyömaa...
Näiden työmaiden eteneminen tulee siis näkymään jossain määrin näissä vuodenkierron kuvasarjoissani ja se on yhtäältä mielenkiintoinen taltioitava tilanne. Toisaalta myöhästyin nyt esim. tuon Varikonniemen tietyillä kohdilla siitä, että olisin saanut täksi vuodeksi uutena valikoiduilla kuvauskohteilla ennen ko. työmaamuutoksia koko vuodenkierron taltioitua vanhan maisematilanteen mukaan, mutta asuinrakennustyömaa tulikin nyt pilaamaan sen - Eli yhtäältä tilanteet ovat mielenkiintoisia, mutta myös harmittavia...
Toki on hyvä, että kaupunki ja maisemat kehittyvät, ja mm. uusia asuinrakennuksia saadaan. Tuossa HS-jutussa toki aiheellisesti ollaan myös huolestuttu Varikonniemen erityislaatuisuuden säilymisestä ko. rakentamisen ja uudistamisen puristuksissa; jossain määrin tilanteeseen osaltaan liittyen olen jo havainnutkin viime vuosien aikana, kuinka ko. alueella on alettu harrastamaan turhan paljon puistomaista hoitotapaa mm. väylien varsien ja niittyjen kasvukauden aikaisissa niitoissa, kun alueen pitäisi olla mielestäni luonnonmukaisempi kontrasti Hämeenlinnan keskustan urbaaniudelle.
Tuo Varikonniemen uusi asuinalue (Sen nimeksi tulee "Asemanranta") varmasti laittaa paineita siihen, että aluetta haluttaisiin rakennusten valmistuttua hoitaa ja "kehittää" ensi vuosikymmeneltä alkaen entistäkin puistomaisemmin...
Valokuvausprojektini etenemisestä mainitsen vielä seuraavaa: Se on sen verran hidas ja vaikeakin, että ei tässä voi luvata ainakaan tänä vuonna vielä julkista esittelyä siitä muuten kuin ehkä vain jotain muuhun yhteyteen sovitettua maistiaista täällä blogissani...
Nyt keskityn toistaiseksi pääasiassa materiaalinkeruuvaiheeseen, ja en ole vielä päättänyt siinä sitä, josko jollain tavalla otan siihen osaksi vielä ensi vuodenkin - Päätös riippuu mm. siitä, kuinka hyvin tämän vuoden seurantamateriaalin keruu menee ja olisiko syytä vaihtaa vielä kohteita uusiin...
Sitten lopuksi tässä yhteydessä otan tilaisuuden huomauttaa taas tietyistä ihmisten huonoista käyttäytymistavoista suhteessa ympäristöön, joista olen paasannut aikaisemminkin, mutta niistä huomauttaminen on tarpeen jatkossakin ilmeisesti jatkuvasti ja usein >>
Noilla valokuvausvaelluksillani sekä Hämeenlinnassa että Espoossa on tulleet ilmi taas joka keväiset iljetykset kahdella tavalla:
-- Paljon on tullut esille lumien sulettua taas tosi välinpitämätöntä roskaamista, missä jopa suoraan sijoilleen jätetään vaikka mitä ja metsikköihin roudataan jopa vanhoja mattoja ja muuta sälää > Tässä on aiheeseen liittynyt viime tammikuun kirjoitukseni: Roskaamismania osana rumuuden lisääntymistä länsimaiden ja Suomen rappioprosessissa - Esimerkkejä valokuvin Hämeenlinnan roskaamistilanteesta 1.1.2017.
-- Toisekseen pajunkissa-aika houkuttaa taas poimimaan pajunoksia koristeeksi, mutta edelleen niitä pensaita revitään ilman saksia ja veitsiä rumille palkeenkielille ja törkytörrötyksille > Tulen tekemään Pääsiäisviikolla taas joka vuotisen valokuvallisen blogipostauksen tästä aiheesta, ja olen jo parin-kolmen viikon ajan ottanut siihen valokuvia ja ensi viikolla otan vielä lisää...
Sanottakoon näistä kahdesta asiasta vielä seuraavaakin ennen ko. blogijuttuani:
Monet suomalaiset noiden takia osoittaa sen, kuinka täällä on paljon idiotismia ja junttiutta ympäristön kunninoittamisen suhteen! - Kulttuurimme on ns. edelleen huonon eläimellisyyden ylikorostamaa ja alistettu traumahistoriamme estää sellaisestakin rappiosta nousemasta helposti pois.
Traumakulttuurimme vaikutus ilmenee mm. passiivisaggressiivisena asenteena, josta etenkin ympäristön arvostamisen ja huolenpidon huonous on selvä merkki esim. noilla em. tavoilla!
Ympäristön arvostamisen ja viheraluekulttuurin kehityksen suhteen täällä meneekin varmaan vielä vähintään sata vuotta, ennen kuin olemme edes samalla tasolla kuin mitä esim. juuri Ruotsi, eli historiassa lähes 1000-vuotinen alistajamme-tyrannimme ja siksi juuri tuon traumakulttuurimme aiheuttaja, oli parhaimmillaan viimeisen 50 vuoden sisällä...
Niin toivoton ja huono tapaus Suomi on tällä erää myös ympäristöarvojen ja estetiikan tajun kannalta!....
Siksi on myös niin, että yhteiskunnallispoliittinen valistaminen ja aktivismi on myös estetiikan ja kauneuden ymmärtämisen ja arvostamisen lisäämistä > Työmaata on siis siinäkin todella todella paljon, johon osallistuminen on kutsumustyyppistä sitoutumista ja soveltamista...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment