Syksyn tuoneen kylmähkön vaiheen jälkeen erittäin leudot ja kosteat etelän ja lännen väliset virtaukset ottavat vallan pysyväluonteisesti: Etelä-Suomen ruska etenee hyvin ja nopeasti

Parisen viikkoa tässä lokakuun alkupuolella on mennyt blogini suhteen hiljaiselon merkeissä, kun olen ollut Facebookin puolella vaihteeksi hyvin aktiivinen -- tässä palaan kuitenkin tekemään Etelä-Suomen osalta sää- ja luontokatsausta, jossa ajankohdalle tyypillisesti keskityn luontoasioissa eniten ruskatilanteeseen ja sen etenemiseen.

Syyskuun aivan lopussa sää kylmeni viimeinkin sen verran, että terminen syksy alkoi kaikkialla Etelä-Suomessa 29.9., ja sen jälkeen on ollut sekä kylmähköä että ajoittain myös hyvin leutoja hetkiä, kuten tällä viikolla to-pe paikkeilla, jolloin lämpötilat kurottelivat +15 astetta jopa yölläkin, ja leudointa oli etelärannikolla ja lounaassa. 

Toisaalta kylmimpinä hetkinä on ollut jo muutamia hallaöitäkin, jolloin sisämaassa on ollut paikoin heikkoa yöpakkastakin; kylmyys ei ole ollut kuitenkaan peruskylmää merkittävämpää, joten edelleen on Etelä-Suomessa myös sellaisia paikkoja etenkin suurten järvien ja meren äärellä, joissa edes hallaa ei juuri ole ollut edelleenkään.

Esim. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa olevalla sääasemalla on mittattu maan pinnassa hallaa vasta vain kahtena yönä, jotka ovat 29.9. ja 4.10., ja lisäksi ilmassa ei ole ollut siellä pakkasta vielä ollenkaan (tarkistin nämä Ilmatieteen laitoksen ko. paikallissääsivulta "vuorokausiarvot"-kohdasta) -- kylmissä öissä ollaan siis normaalista "jäljessä" tai toisin sanoen niitä on ollut tavanomaista vähemmän.

Sää on ollut muutoin tyypillisen normaalia ajankohtaan nähden ja vaihtelevaa aurinkoisista hetkistä erilailla runsaspilvisten ja ajoittain sumuisten tilanteiden kautta sateisiin, mutta erityinen poikkeama normaalista koettiin tällä viikolla ke 9.10., jolloin poikkeuksellisen runsaita vesisateita vyöryi lounaasta tuon em. hyvin leudon ilman ja voimakkaiden tuulten (ensimmäinen kunnon syysmyrsky) kera laajasti lähes koko Suomeen, jossa yhteydessä mm. Uudellamaalla ja länsiosissa mitattiin erittäin suuria sadekertymiä; esim. tuolla Kaisaniemen sääasemalla saatiin sadekertymäksi tuona päivänä jopa 43 mm!

Nyttemmin on ollut menossa taas vähän kylmempi sääjakso tällä hetkellä, missä vaihtelevapilvisessä ja paikoin kuurosateisessa säässä päivälämpötilat ovat olleet vähän +10 asteen molemmin puolin ja öisin on ollut pääasiassa 0 ja +5 asteen välillä käyneitä minimilämpötiloja, ja taas siellä täällä hallankin kera.

Matalapaine on menossa heikkona ja epämääräisenä Etelä-Suomen ja Baltian yli itään parhaillaan ja huomenna maanantaina, jolloin heikkoja vesisateita ja paikoin sumuja esiintyy runsaspilvisessä säässä, ja perään tulee tiistaina uusi annos peruskylmää luoteesta, jolloin päivälämpötilat jäävät vajaaseen +10 asteeseen vähitellen poutaantuvassa säässä. 

Ensi viikko alkaa siis kylmähkönä, mutta ennustemalleissa on näkyvissä jo keskiviikosta alkaen iso säänmuutos erittäinkin leutoon sääjaksoon, joka saattaa kestää hyvin pitkään lähes keskeytyksettä, ja joissakin malleissa jopa koko lokakuun loppuun saakka!...

Syynä näyttää olevan se, että Suomen etelä-kaakkoispuolelle muodostuu jo keskiviikosta alkaen voimakas korkeapaine, joka näyttää asettuvan niille sijoilleen Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjälle pitkäksi aikaa. Samalla Pohjois-Atlantilla alkaa vellomaan erittäin voimakasta ja laajaa matalapainetta useine kehittyvine osakeskuksineen, joiden reitit ohjautuvat tuon vahvan korkeapaineen takia pohjoista reittiä Jäämerelle.

Tällainen asetelma mahdollistaa tähän aikaan vuodesta sellaiset jatkuvat etelän ja lännen väliset virtaukset, jotka tuovat jatkuvasti / usein hyvin leutoja ja ajoittain kosteita ilmamassoja koko Fennoskandiaan -- Näin ollen myös Lappi saa hyvin leutoa säätä, ja siellä viimeisen viikon aikana käväisseet talvimaistiaiset lumipeitteineen kaikkoavat eikä uutta talventuloa ole vielä jopa ollenkaan näkyvissä edes pohjoisimpiin osiinsa.

Täällä Etelä-Suomessa hyvin leudon sään vallassa oleminen tarkoittaa sitten keskiviikosta alkaen sitä, että ensin tuona ti-ke välisenä yönä voi olla lievän hallan / paikoin heikon yöpakkasen mahdollisuus, mutta päivällä alkavat leudot länsi-lounaistuulet vaikuttaa; siitä lähtien lämpötilat asettuvat ensin +10 asteen vaiheille ja öiden hallat kaikkoavat, ja leudoimmillaan ensi viikon loppupuolella yölämpötilat ovat +10 asteen vähän molemmin puolin (leudointa meren äärellä ja lounaassa) ja päivälämpötilat saattavat saavuttaa taas jopa +15 asteen tienoota; lämpimintä taas etelärannikolla ja lounaassa.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei merkittäviä sateita olisi tulossa koko alkavan viikon loppuosan aikana tuossa etelän ja lännen välisessä virtauksessa; aluksi olisi jopa aurinkoisillekin hetkille osaksi mahdollisuutta, kunnes ilmamassat kostuvat lounaasta alkaen ja säähän tulee ajankohdalle tyypillisesti tiiviit ja tasaiset sumupilvet ja utu; sisämaassa myös tihkusateiden ja sumujen mahdollisuutta voi olla. 

Tuo lännen atlanttinen matalapainesysteemi alkaisi tuomaan joidenkin mallien mukaan lännestä / lounaasta sateita vasta seuraavan viikon alkuun, mutta toisissa malleissa olisi jo ensi viikonloppuna runsaidenkin sateiden mahdollisuutta -- seurataan ja tarvittaessa päivitetään...

Näin ollen tästä lokakuusta näyttäisi olevan muodostumassa viime vuoden lokakuulle päinvastainen "antiteesi", kun viime vuoden silloinen ankara ja jopa osin jo talvinen kylmyys ei nyt toteudu; sen sijaan esim. Etelä-Suomessa hyvin leuto sää pitkittää kasvukautta edelleen ehkä jopa koko kuun loppuunkin saakka, jollei siellä tapahdu jotain vielä näkymättömissä olevaa kylmenemistä...

Siirtytäänpä tästä sitten tutkimaan Etelä-Suomen ruskatilannetta ja sen etenemistä ensi viikon aikana:

Ruskan kokonaistilanteessa on nyt havaittu se, miten tuo syyskuun lopussa tapahtunut kylmeneminen sekä sitten em. tapaan peruskylmän ja hyvin leutojen hetkien vaihtelut tässä lokakuun alkupuolella ovat triggeröineet ruskan etenemään jopa nopeastikin -- tämä on ollut juuri paras mahdollinen tilanne, mitä toivoinkin.

Niinpä sisämaassa ruskahuipennus on ollut käynnissä itseasiassa jo tämän päättyvän viikon aikana ja etelärannikolla-lounaiskolkassa ruskahuipennusta riittää vielä alkavallekin viikolle paljon -- näin ollen ruskan etenemisen aste on kirittänyt ajan mittaan aikaisemmin syyskuussa ennätyslämpimien säiden takia muodostunutta 1-2 viikon mittaista viivettä kiinni, ja alkavalla viikolla tuon hyvin leudon ilman puitteissa ruskan eteneminen sujuu niin hyvin eteen päin, että normaalia sen ajankohdan tilannetta saavutetaan.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että alkavan viikon lopussa ruskan huipennus alkaa olla ohi jo etelärannikolla ja lounaiskolkassakin, ja sitten sen jälkeen lokakuun lopussa voidaan havaita lehtipuuston olevan jo ajankohdalle ihan normaalisti lähes kokonaan alaston lehdistään koko Etelä-Suomessa.

Ruskahuipennuksessa tällä päättyvällä viikolla tapahtui mm. seuraavaa; maaseudun puitteissa näyttävin ruskapuulaji on ollut haapa (Populus tremula), ja tällä kerralla jopa ylivoimaisesti, koska yhtäältä haapa on pystynyt tekemään monin paikoin jopa normaalia kirkkaampaakin ruskaa keltaisine ja monin paikoin oransseine väreineenkin.

Toisaalta koivuilla (Betula sp.) ruska on ollut etenkin juuri maaseutumiljöissä normaalia heikompaa ja sitä on poikkeuttanut paljon syyskuun lopulla esiintyneet runsaat ruostesienien aiheuttamat himmeän ja ruskehtavan keltaiset valeruskat; ko. valeruska sai maaseudulla monet koivikot varistamaan lehtensä jo lähes kokonaan syyskuun loppuun mennessä, joten tavallaan koivujen osalta monin paikoin koettiin siinä himmeä ruskahuipennus syyskuun lopulla.

Tästä huolimatta on ollut edelleen myös paljon koivuja etenkin taajamien piireissä, missä niissä on alkanut ruskahuipentuma kirkkaamman varsinaisen ruskan kera tällä päättyvällä viikolla ja sitä jatkuu etenkin etelärannikolla myös alkavalla viikolla.

Ruskahuipennuksen mukaan ovat ehtineet parhaillaan jo monet raidat (Salix caprea) ja mustuvapajut (Salix myrsinifolia) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) luonnossa, ja samalla monet viljellyt puu- ja pensaslajit puistoissa ja puutarhoissa.

Mm. seuraavat viljellyt ja osin luonnossakin ns. jaloina lehtipuina esiintyvät puu- ja pensaslajit ovat olleet päättyvällä viikolla ruskahuipennuksessa ja etenkin etelärannikolla ne jatkavat ruskahuipennusta alkavallakin viikolla: metsävaahterasta (Acer platanoides) keskivarhaiset yksilöt ja alkavalla viikolla yhä enemmän myös myöhäiset yksilöt, vuorijalavat (Ulmus glabra) em. vaahteran tapaan, pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), rusokirsikka (Prunus sargentii), katsura (Cercidiphyllum japonicum), monet tuomipihlajat (Amelanchier sp.) ja monet pensasangervot (Spiraea sp.).

Monet noista ovat pystyneet tekemään hyvinkin kirkkaita ruskavärejä niille kullekin tyypillisesti, mutta metsävaahteroilla on ollut havaittavissa paikoin normaalia haaleampia ja punaisen sijaan keltaisempia värejä ilmeisesti tuon äärilämpimän syyskuun muokkaamana, ja ehkä osalla voi olla kyseessä myös tuo viime keskiviikon rankkasadetilanne mukaan lukien tähän mennessä tämän syyskauden kolmen rankkasadetilanteen aiheuttamat ns. liikamärkyydet.

Mainittakoon myös, että syyskuussa osalla mongolianvaahteroista (Acer tataricum ssp. ginnala) olleet hyvin heikot ja vihertävänruskeat syysvärit eivät ole toteutuneet joissakin toisissa lajinsa yksilössä, vaan niillä on pystynyt muodostumaan tässä ruskahuipennusjaksossa myös kirkkaita punaisia ja oransseja värejä.

Yllättävää ruskaantumisnopeutta ovat ilmentäneet tällä päättyvällä viikolla jo monet normaalisti muihin verrattuna myöhään ruskaantuvat puulajit: esim. erityisen kirkasta punaista-oranssia ruskahuipennustakin jo jopa on tehnyt viljelty tuurenpihlaja (Sorbus "Dodong") sekä osa mm. seuraavista lajeista: metsätammi (Quercus robur), puistolehmus (Tilia X vulgaris) ja balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum).

Nämä kolme viimeksi mainittua ovat siis parhaillaan ensimmäisenä ruskaantuneilta osiltaan jopa jo saavuttaneet ruskahuipennustakin, mutta joukossa on vielä myös lähes kokonaan kesävihreitäkin yksilöitä; alkavalla viikolla ruska alkanee etenemään nopeasti myös noilla myöhään kesäasussa viivytelleilläkin yksilöillä.

Myös myöhään ruskaantuvilla pensaslajeillakin on jo paikoin ruskaa esillä, kuten kuusamilla (Lonicera sp.), jasmikkeilla (Philadelphus sp.) ja pihasyreenillä (Syringa vulgaris); nämäkin etenevät ruskassaan alkavalla viikolla jo selvästi.

Kaikkein myöhäisimmin kesäasuaan pidätelleitä puita voidaan löytää vielä joidenkin viljeltyjen poppelien (Populus sp.) ja lehtikuusten (Larix sp.) parista, mutta alkavan viikon loppuun mennessä sopivan leudon sään vallitessa niilläkin todennäköisesti alkaa jo ruskaa näkymään; osa varhaisimmista lehtikuusista on itse asiassa parhaillaan myös jo saavuttanut ruskahuipennuksen.

Alastomina kokonaan ovat jo olleet pitkään ainakin punasaarnet (Fraxinus pennsylvanica) ja lyhyemmän ajan osa tuomista (Prunus padus) ja lehtosaarneista (Fraxinus excelsior); etelärannikolla vieläkin osa lehtosaarneista on osaksi lehteviä tällä hetkellä.

Näin ollen kaikki em. huomioiden lehtivarisemista tapahtui tällä päättyvällä viikolla aika paljon jo tuossa viime keskiviikon ja torstain paikkeilla em. voimakkaan matapaineen yhteydessä olleessa syysmyrskyssä, mutta varsinainen runsaimman lehtivarisemisen aika on alkavan viikon lopulla, kun em. etelän ja lännen väliset virtaukset voimistuvat ja kun silloin ruskahuipennus on sopivan "kypsää" eli lopussa.

Eteläiset arat puu- ja pensaslajit ovat selvinneet suotuisilla kasvupaikoilla (kuten esim. juuri em. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa) edelleen ilman lehtiensä pakkasvaurioita, koska niillä paikoilla ei ole vielä esiintynyt ilmassa pakkasta.

Näitä lajeja ovat mm. seuraavat, joita siis löytyy mm. tuolta Kaisaniemestä: neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut eli katalpat (Catalpa sp.), monet arat magnoliat (Magnolia sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), tupelo (Nyssa sylvatica), sassafras (Sassafras albidum) tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), saksanpähkinä (Juglans regia) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica).

Tämä pääosin äärilämmin syksy onkin ollut etenkin näille lajeille erityisen hyvä, koska ne ovat pystyneet kehittymään normaalia paljon paremmin valmiiksi vielä viime tingassakin ennen talvea, ja nyt niille mahdollistuu hyvin myös ruskan alkaminen ja eteneminen; jos merkittävät hallat ja yöpakkaset pysyvät loitolla (kuten nyt siltä näyttäisi...) jopa koko lokakuun loppuosan, niin näidenkin parissa ehtisi tulemaan ruskahuipennus ja ainakin osaksi kaikki lehtensä varisisivat niillä varsinaisen ruskan kautta pois eikä pakkaspaleltuneina...

Tämä hallojen ns. vähyys ja yöpakkasten paikallisuus on tarkoittanut myös yleisesti viljeltyjen arkojen kasvilajien kohdalla sitä, että moninkin paikoin joillakin niillä ei ole vielä syntynyt pakkasvaurioita: esim. syyshortensialla (Hydrangea paniculata "Grandiflora") on vielä näkyvissä yksilöitään suojaisilla paikoilla, joilla sekä keltaiseksi ruskaantuvat lehtensä että osittain yhä vaaleanpunaiset kukintoterttunsa ovat ruskeentumatta ilman pakkasvaurioita -- ja tämä tilanne säilynee edelleen lokakuun lopulle ja niinpä syyshortensiankin keltainen ruska pääsee hyvin huipennukseen.

Sama koskee myös talojen seinustoilla imukärhivilliviinejä (Parthenocissus quinquefolia), joiden kirkkaanpunainen ruskahuipennus on myös menossa ja jatkumassa, ja monin paikoin ilman mitään pakkasvaurioita.

Katsotaanpa sitten vielä muun kasvillisuuden tilannetta Etelä-Suomessa:

Koska kasvukausi siis jatkuu edelleen hyvin leudon sään mahdollistamana, niin se tietää edelleen puistoissa ja puutarhoissa nurmikoiden hidasta kasvamista; itse asiassa sen verran leuto tämä lokakuun alkupuolikin on ollut, että nurmikoiden kasvaminen voi vielä johtaa ylimääräisiin leikkuutarpeisiinkin rehevillä paikoilla.

Kasvukauden jatkuminen näkyy myös luonnonkasvien parissa, kun leuto ja vain vähän hallainen sää ovat mahdollistaneet edelleen mm. niiden uusintakukkijoiden kukinnan pitkittymistä, joita ovat siis mm.: saunakukka eli peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), pietaryrtti (Tanacetum vulgare), lupiinit (Lupinus polyphyllus) ja siankärsämö (Achillea millefolium) -- näistä saunakukka eniten, joiden kukintaa on yhä paikoin runsaastikin ja samaa jatkuu lokakuun lopullekin.

Myös aikaisemmin loppukesällä viimeisen kerran niitetyillä niityillä havaitaan paljon vehreää kasvua edelleen, kuten mm. voikukkien (Taraxacum officinale) ja uudestaan versoneiden nokkosten (Urtica dioca) ansiosta.

Myös kallioisilla mäillä on yhä paljon vehreää kasvustoa, kun sateinen ja lämmin syksy on sitä erinomaisesti mahdollistanut, ja kallioilla loistavat vihreinä myös sammalet. 

Lisäksi sienien hyvä satokausi jatkuu edelleen, koska yöpakkaset eivät ole olleet vielä liian kovia ja monin paikoin mm. metsien / puustojen suojassa ei edes ole ollut pakkasta; paikoin edelleen olen täten nähnyt hyvinkin runsaita sienikasvustoja -- hyvin leuto sää mahdollistaa sienikauden jatkumisen edelleen lokakuun loppupuoliskollekin saakka.

Maaperän kosteustilanteesta ja vesistöjen vesitilanteesta kerron vielä lopuksi asiaa: Järvien pintavesien lämpötilat ovat laskeneet +10 asteen tienoille Etelä-Suomen alueella ja Suomenlahden pintavesilämpötilat ovat +10 ja +14 asteen välillä; hyvin leuto sää saa aikaan sen jatkossa, että kaikki nämä pintavesilämpötilat viilenevät korkeintaan hyvin hitaasti alkavalla viikolla, ja paikoin lämpötilat saattavat pysyä jopa lähes ennallaan monta päivää.

Tuo viime keskiviikkoinen rankkasadetilanne etenkin Uudellamaalla ja länsiosissa sai aikaan tämän syksyn toistaiseksi pahimpia tulvia -- ojat ja purot tulvivat mm. pääkaupunkiseudulla merkittävästi, mutta niiden tulvat myös laskivat nopeasti seuraavana päivänä.

Jokien vedet nousivat myös selvästi ja länsiosissa eniten tulvakorkeuksiinkin, mutta nämäkin ovat nyttemmin jo laskussa.

Maaperä on kuitenkin jäänyt tuon keskiviikkoisen rankkasadetilanteen jäljiltä monin paikoin hyvin märäksi, joten siitä voi olla vieläkin paikoin haittaa maaseudun peltoviljelyssä syysviljojen (ruis ja syysvehnä) oraantuneille peltokasvustoille; valitettavasti haihtuminen on jo tähän aikaan syksystä melkoisen hidasta, joten maaperän liikamärkyydet parantuvat pois vain hitaasti.

Mahdollisesti teen alkavan viikon loppupuolella ainakin yhden päivityksen tähän alle, jos varsinkin sääennusteissa alkaisi näkymään isoakin poikkeamaa kylmään suuntaan (tai ennakoitua selvästi sateisempaan tilanteeseen) nyt ennakoidun ja pitkään kestävän hyvin leudon sään sijaan -- muutoin päätän kirjoituksen tähän.

Ennätyslämpimän syyskuun 2024 jälkeen syksy viimein alkaa koleasti huomisesta lähtien: ko. vuodenajanvaihteen laajaa ruska-analyysiä Etelä-Suomeen ja muitakin luontohavaintoja (Päivitetty toisen kerran!)

Nyt se viimein tapahtuu Etelä-Suomessakin! -- nimittäin syksy alkaa myös termisen määritelmän mukaisesti huomenna lauantaina tai leudoimpia etelä- ja lounaisrannikon alueita koskien viimeistään ylihuomenna sunnuntaina, ja se on lähes kuukautta normaalia myöhemmin tapahtuva asia etenkin sisämaan osalta.

Säässä on nimittäin tapahtumassa rajuhko kylmeneminen tämän perjantain jälkeen, jolloin vuorokauden keskilämpötilat tuon termisen määritelmän mukaisesti tippuvat alle +10 asteen jo pysyvästi eteläisintä Suomea myöten -- toisaalta tämä kylmeneminen ei näytä yhtä rajulta, laaja-alaiselta ja pitkäkestoiselta kuin mitä tapahtui viime vuoden lokakuussa...

Tämän säänmuutoksen myötä teen tämän kirjoituksen, jossa kuitenkin säätä ja sääennusteita enemmän keskityn analysoimaan Etelä-Suomen ruskan etenemisen tilannetta tällä hetkellä ja 1-2 seuraavalle viikolle, koska se on nyt hyvin mielenkiintoinen asia tämän ennätyksellistäkin lämpöä sisältäneen syyskuun päättyessä ja viimein syksyn kaikilla tavoilla tuovan lokakuun alkaessa.

Mutta ensin teen seuraavaksi myös sääkatsausta ja sääennustetta jatkolle:

Syyskuussa on siis ollut lähes koko ajan normaalia lämpimämpää ja usein myös äärilämmintä kesäsäätä, mutta viime viikonloppuna siihen tuli lyhyt poikkeus, kun pohjoisesta pääsi livahtamaan kylmää ilmaa eteläisintä Suomea myöten; niinpä sen myötä myös täällä etelässä saatiin ensimmäinen ja toistaiseksi vielä ainoa halla- ja osin jopa yöpakkasten yö lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi (21.-22.9.2024).

Mutta kuten tässä Facebook-julkaisussani jo ennakoin viime viikonloppuna, niin taas jopa ajankohtaan nähden äärimmäisen kesäinen lämpö palasi täksi kuluvaksi viikoksi, missä etenkin ti-ke aikana Etelä-Suomen alueella ylitettiin päivälämpötiloissa +20 astetta, ja yötkin pongahtivat jälleen erittäin leudoiksi.

Nyttemmin keskiviikosta alkaen on vallinnut myös erittäin sateiset vaiheet, koska Länsi-Euroopassa ja Norjanmerellä vallinnut laaja, voimakas ja useita osakeskuksia sisältänyt matalapaine on siirtynyt enemmän Fennoskandian päälle, ja jossa etelälounaasta on jatkuvasti tullut Suomen yli rankkasateisia sadekuurojen ja yhtenäistenkin sateiden alueita.

Tässä ke-pe vaiheessa Etelä- ja Keski-Suomi on pysynyt sateista huolimatta vielä erittäin leudon / lämpimän ilman piirissä lämpötilojen vaihdeltua yötä-päivää pääosin vähän +15 asteen molemmin puolin.

Tämä yhä suorastaan kesäinen ilmamassa on edelleen vallinut laajasti myös Itä-Euroopassa ja läntisen Venäjän alueella -- tosin noillakin alueilla siitä ilmasta on jo alkanut lämpöpuhti hieman laantumaan, koska varsinaiset hellelukemat (päivälämpötilat yli +25 astetta) ovat alkaneet jäämään enää lähinnä vain Välimeren ja Mustanmeren-Kaspianmeren läheisyyteen.

Jatkossa käy sitten niin, että tänään Suomea koilliseen ylittävä voimakas matalapaine kierrättää jälkipuolellaan luoteesta selvästi kylmempää ilmaa myös Etelä-Suomeen; tuossa em. alkuviikon säätilanteessa tämä kylmä ilma on pysytellyt vielä lähimmillään Norjassa, ja osittain Lapissa, missä Enontekiön alueella saatiin ensimmäisiä lumisateita ja ensimmäiset lumipeitteet päästiin mittaamaan Kilpisjärvellä.

La ja su tämä kylmä ilma onkin sitten jo koko Suomen yllä, ja se jääkin sitten sen verran pysyvästi vaikuttamaan koko Suomeen, että ainakaan kesäistä lämpöä ei ole enää näillä näkymin palaamassa -- seuraavat +20 asteen saavuttamiset tulevat vasta ensi vuonna huhti- tai toukokuussa... 

Ensin kuitenkin vielä ensi yönä ja huomenna lauantaina Etelä-Suomen yli liikkuu lounaasta koilliseen yhä rankkojakin sateita, missä etenkin etelärannikon tuntumassa näyttäisi tulevan monin paikoin jopa erityisen runsaita sademääriä; jonkin verran tulvavaaraa siis sisältyy siihen! -- Sunnuntai on sitten jo pääosin poutainen ja aurinkoinenkin luoteistuulten heikentyessä.

Suursäätilan suhteen tapahtuu sitten ensi viikon aluksi taas korkeapaineen selänteen muodostumista Suomen etelä-kaakkoispuolelle ja osin Etelä-Suomen päälle, mutta leuto / lämmin ilmamassa näyttää pysyvän silti sen eteläpuolella Itä-Euroopassa ja läntisen Venäjän eteläosissa.

Siksi ensi viikon alkuun näkyvissä oleva osaksi aurinkoinen poutasää onkin jo syksyisen koleaa silti; lämpötilat ovat nimittäin jäämässä silloin täällä etelässäkin päivisin enää vain +10 asteen tienoille, ja sen ylitykset mahdollistuvat kunnolla enää lähinnä vain meren äärellä etelärannikolla ja lounaiskolkassa.

Yötkin kylmenevät siinä samalla taas sen verran, että ensi viikolla voivat hallat ja paikoin yöpakkasetkin tulla jo useammaksikin yöksi Etelä-Suomeenkin, ja etenkin sisämaassa.

Sitten jatkossa myöhemmin ensi viikolla näyttäisi etelästä / Baltiasta käsin pyrkivän vielä matalapainetta pohjoiseen tuon Itä-Euroopan lämpimän ilman rajalta, mutta näillä näkymin korkeintaan eteläisin Suomi voisi saada siitä sateita hetkeksi; joka tapauksessa koko Suomi pysyisi siinäkin edelleen kylmemmän syysilman puolella.

Lisäksi aivan ensi viikon lopulla näyttäisi siltä, että Fennoskandian koleassa ilmassa muodostuisi isompikin korkeapaine ainakin osaksi Fennoskandian ylle, joka sitten työntäisi tuota etelästä vielä pyrkivää matalapainetta pois, ja tämä korkeapaine sitten muuttaisi itäpuolellaan sään viimein paljon kylmempään suuntaan laajasti myös Venäjällä ja Itä-Euroopassa pohjoistuulten vallatessa siellä alaa -- Ukrainankin lähes koko elo- ja syyskuun ajan jatkunut ankara helle viimein päättyisi nopeaan syksyn ja kolean ilman tuloon.

Eli Suomessa ja täällä etelässä tuo korkeapaine jättäisi sitten mahdollisuuden edelleen aurinkoisillekin poutasäille ensi viikon lopussakin, jossa yhä koleassa syysilmassa hallat ja yöpakkaset ovat useina öinä todennäköisiä Etelä-Suomessakin ja päivälämpötilat voivat saavuttaa korkeintaan +10 asteen tienoota...

Sitten onkin jo epävarmaa tuon ensi viikon lopun jälkeinen sää, mutta yksi tyypillinen skenaario tuollaisen Fennoskandian korkeapaineen jälkeen voisi olla se, että se korkeapaine lähtisi siirtymään Suomen etelä-itäpuolelle, ja sen myötä riippuen Pohjois-Atlantin matalapaineiden voimakkuudesta ja sijoittumisesta alkaisi Fennoskandiaan ja Suomeen vallita lokakuisesti leuto-lämmin ja kostea lounais-länsi- tai lounais-etelävirtaus...

Toinen skenaario voisi olla se, että tuo korkeapaine heikkenisi nopeammin ja siirtyisi enemmän etelään ja lyhyemmän leudon lounaisvirtauksen jälkeen syntyisi Pohjois-Atlantilta suoraan Fennoskandian yli itään matalapaineiden sarja, jossa sen pohjoispuolelle jäävä Lappi olisi etenkin pohjoisosiltaan jo pysyvän talven kehittymisen aluetta, ja sen eteläpuolelle jäävä Etelä- ja osin Keski-Suomi olisi vielä suhteellisen leudon syyssään ja runsaiden vesisateiden aluetta...

Mutta voi myös noita kahta kylmempikin skenaario käydä toteen, missä esim. tuo korkeapaine joko jäisi ensi viikon lopussa tulematta ja Fennoskandian ylle muodostuisi sen sijalle kylmää matalapainetta, tai jos tuo Atlantin matalapainetoiminta suuntautuisikin tuon ensi viikonlopun korkeapaineen eteläpuolelle, jolloin Fennoskandia jäisi yhä pahemmin kylmän ilman puolelle...

Eli kuitenkin vaikkapa noiden kahden skenaarion mukaisesti tämän vuoden lokakuusta ei olisi tulossa viime vuoden lokakuun tapaisesti äärikylmää, vaikka viime vuonnakin silloista lokakuuta edelsi ennätyslämmin syyskuu: taidan silti vielä päivittää tätä skenaariovyyhtiä selvemmäksi myöhemmin ensi viikon puolella tähän seuraavaksi alle ennen alempana olevaa ruska-analyysiä, jos kylmyys vielä äityisikin pahemmaksi kuin miltä nyt näyttää...

Päivitys perjantaina 4.10.2024 klo. 15:50:

No niin, nyt on selventynyt tämän viikonlopun ja ensi viikonkin säiden kuviot uusien ennustemallien mukaan, joten voin nyt tässä kertoa näitä uusia ennusteita. 

Tähän perjantaihin mennessä kuluvan viikon alun sää toteutuikin varsin hyvin ennustettuun tapaan, kun toissapäivänä keskiviikkona etelästä tosiaan pieni matalapaine ulottui eteläisimpään Suomeen kaakkoisosapainotteisesti heikkoine-kohtalaisine vesisateineen, ja muutoin on vallinnut Etelä-Suomessa poutainen, osin aurinkoinen ja öisin selkeinä hetkinä hallaa ja sisämaapainotteisesti monin paikoin heikkoa yöpakkastakin sisältänyt syyssää.

Edellä mainittuun ennusteeseeni nähden jatkon ennustemallit seuraavan reilun viikon ajalle ovat alkaneet noudattamaan enimmäkseen tuota em. versiota, jossa Etelä-Suomi on enemmän leudon ilmamassan puolella ja Lappi varsinkin pohjoisosiltaan on talven muodostumisen aluetta ensimmäisenä maistiaisena.

Viikonlopun (4. - 6.10.2024) osalta näyttää nyt seuraavalta; Lapin yli itään kulkee tänään matalapaine, joka kierrättää sinne mukanaan Jäämereltä jo lähes talvisen kylmää ilmamassaa, missä yhteydessä pohjoisin Lappi saa lumipeitteitä lumisateista.

Samalla Etelä-Suomeen ulottuu Keski-Euroopasta ja Etelä-Skandinaviasta korkeapainetta, jonka itään siirtymisen myötä lounaasta alkaa tulla la-su ajaksi aikaisempaa leudompaa ja kosteampaa ilmaa alueelle, jossa päivälämpötilat kohoavat +11 ja +15 asteen välille ja yötkin leudontuvat yli +5 asteisiksi -- tässä yhteydessä sunnuntaina Keski-Suomea ylittää pieni matalapaine sateineen, joka jakaa etelän leudon ja Lapin kylmän ilman erilleen; voi olla, että tuon matalapaineen pohjoisreunalla sateet tulevat mm. Koillismaalla lumena, ja siellä voi kertyä useitakin senttejä ensilunta.

Kuitenkin nyt näyttää siltä, että tuon pienen matalapaineen jälkeen kylmää ilmaa pääsee hetkeksi taas Etelä-Suomeenkin ensi viikon aluksi, jolloin päivälämpötilat jäävät etelässäkin alle +10 asteen ja vähäpilvisinä yöhetkinä hallat ja yöpakkaset voivat mahdollistua ainakin lähempänä Keski-Suomea olevilla alueilla sisämaassa.

Toisaalta jo tänä viikonloppuna Britteinsaarten länsipuolella muhiva laaja ja hyvin voimakas matalapaine alkaa vaikuttaa ensi viikon alussa ja etenkin siitä eteen päin myös koko Fennoskandian säähän, kun matalapaine muotoutuu näillä näkymin siinä vaiheessa siten, että se siirtyy enemmän Länsi-Euroopan päälle ja samalla siitä alkaa ulottumaan voimakasta matalapaineen osakeskusta Etelä-Skandinaviaan -- matalapaine saa ensi viikon alussa myös täydennystä tällä hetkellä kauempana Atlantilla riehuvasta erittäin voimakkaasta hurrikaani Kirkistä. 

Samalla kylmää korkeapainetta muodostuu Uralille; talvea alkaa siis muodostumaan myös Länsi-Venäjän pohjoisosissakin lähipäivien aikana.

Tämän mukaan ensi viikolla puolen viikon maissa lounaasta alkaa ulottumaan sateita Etelä-Suomeen, ja samalla etelästä yrittää työntyä taas leudompaa ilmaa etelään voimakkaiden etelä-kaakkoistuulien myötä, mutta tuo em. kylmä korkeapaine toisaalta painaa vastaan ja syöttää kylmää edelleen Lappiin ja maan itäosiin -- eli taas näyttää syntyvän jakoa etelän leudompaan ja Lapin ainakin osittain melko talviseen ilmaan.

Myöhemmin ensi viikolla tuo Länsi-Euroopan matalapaine siirtyy enemmän juuri Skandinavian päälle, joten sen reippaita sadealueita liikkuu myös Suomen yli jatkuvasti lounaasta koilliseen, ja sitten matalapaine jää heikkenemään Fennoskandian ylle, kunnes Pohjois-Atlantilta tulisi taas uutta matalapainetta tilalle myöhemmin...

Noissa vaiheissa ensi viikon puolivälin jälkeen tuo etelästä työntyvä leuto ilma näyttäisi ottavan kunnolla voittoa siten, että ainakin Etelä-Suomessa päästäisiin taas reilusti yli +10 asteen lämpötiloihin (hetkittäin jopa +15 asteen vaiheilla olevat lämpötilat voivat mahdollistua), ja runsaspilvisissä, ajoittain runsassateisissa ja voimakastuulisissa oloissa nämä lämpötilat pysyvät sitten lähes samoina yötä-päivää, eli yötkin ovat taas erittäin leutoja.

Lapissa puolestaan tuo matalapainesysteemi tuo runsaita sateita aluksi osittain lumena, joten ainakin Pohjois-Lapissa lumipeitteet voivat ensin kasvaa paljonkin (tyyliin 10-20 cm), mutta toisaalta ensi viikon lopulla koko Lapissakin voi olla useita asteita plussaa leudon ilman voittaessa alaa, joten paksuimmatkin lumipeitteet voivat sulaa vauhdilla ainakin suureksi osaksi tai melkein kokonaan pois...

Ensi viikon aivan lopussa / ko. viikonvaihteessa lännestä tulisi lopulta taas vähän kylmempää ilmaa tuon heikkenevän matalapaineen länsipuolelta kiertyen, mutta ilmeisesti talven uutta tuloa ei ole merkittävästi siinä tapahtumassa Lappiinkaan, ja Uralin tienoonkin talvenmuodostus keskeytyisi leutojen lounaisvirtausten takia tuon em. matalapaineen itäpuolella ensi viikon lopulla...

Enempää ei tässä päivityksessä ole sääasiaa, mutta alla olevaan ruska-analyysiin viitaten voidaan nyt todeta Etelä-Suomen normaalista viiveellä etenevään ruskaan liittyen, että se on saamassa näiden uusien sääennusteiden mukaan toivottua leutoa mahdollisuutta edetä hyvin kohti loppuaan, joka on tervetullut poikkeus viime vuoden lokakuun aivan liian kylmiin olosuhteisiin nähden -- palaan tekemään omassa blogikirjoituksessa Etelä-Suomen ruskatilanteesta uutta päivitystä muutaman päivän kuluttua ensi viikolla...

-----

Siirtytäänpä sitten analysoimaan tämän hetken ja jatkon ruskatilannetta etenkin Etelä-Suomen osalta (ja sen mukaisesti tyypillisellä elinalueellani Hämeenlinnan-Espoon linjalla):

Ensin täytyy mainita ruskasta ja sen etenemisestä yleensä, että tällaisessa ruskan tämän hetken erittäin viivästyneessä tilanteessa olisi parasta, jos lokakuussa olisi sen verran leutoa tai leutojen ja kylmien säiden sopivaa vuorottelemista, missä ruska pääsisi etenemään mahdollisimman paljon alusta loppuun häiriintymättä.

Tämä tarkoittaa sitä, että esim. viime vuoden lokakuun tapaan ei tulisi liian kylmää, jossa yhtäältä ruska ei pääsisi etenemään kunnolla nestevirtausten jähmettyessä ja toisaalta ruskaa ei edes syntyisi vielä vihreisiin lehtiin, kun lehdet paleltuisivat suoraan kuolleiksi liian kovissa yöpakkasissa -- sääennusteiden valossa tällä kertaa vaikuttaa vielä lupaavalta eikä liian kylmältä...

Viime viikolla ennen tuota viime viikonlopun lyhyttä ja yöhallaista kylmän syysilman pistäytymistä etelän ruska eteni vielä hyvin hitaasti ja vaivalloisesti eikä ollut vielä monin paikoin lähes ollenkaan alkanutkaan lukuun ottamatta niitä ruostesienien aiheuttamia valeruskatilaneita etenkin maaseudun koivikoissa (Betula sp.).

Vasta tuon viime viikonlopun kylmän hetken jälkeen ruskan alkaminen ja eteneminen on alkanut olemaan selvempää, mutta edelleen tämä varsinaisen ruskan etenemisen tilanne tällä hetkelläkin on yhä paljon normaalista aikataulusta jäljessä ennätyslämpimän syyskuun jäljiltä; enimmillään viive on arviolta n. kahden viikon luokkaa.

Olen sanonut, miten esim. tuo em. koivikoiden jo viime viikollakin monin paikoin esiintynyt ruostesienien aiheuttama "ruska" ei ole varsinaista ruskaa, ja sille on itse asiassa hyvä tieteen mukainen käytännön syy:

Nimittäin puiden (kuten usein mm. juuri koivujen) lehdissä loppukesällä ja syksyllä ilmaantuvat ruostesienet käyttävät elääkseen hyväksi lehtien kautta saamiansa ravinteita, missä yhteydessä siinä hyväksikäytössä tuhoutuu paljon myös lehtien lehtivihreää väärällä tavalla eikä sillä oikealla tavalla pilkottuna ravinteiksi lehdistä poissiirtoa varten, kuten varsinaisen ruskatapahtuman mukaisesti tapahtuu.

Koska varsinainen ruska on tämän lehtivihreän siirtymistä lehdistä pois puiden oksiin ja runkoihin, niin tuo ruostesienien "ravinnesyönti" tuhoaa sen lehtivihreän ainakin osittain aina sillä tavalla, että se siirto ei onnistu enää kunnolla.

Siksi tämä tuhoutuneen lehtivihreän yritys siirtyä vaillinaisena ja vääränlaisena puiden oksiin ja runkoihin nähdään varsinaiseen ruskaan nähden himmeämpinä ja ruskeampina syysväreinä, eli siis valeruskana -- tarkemmassa lehtien tutkimisessa ruostesieni"saastuneet" lehdet tunnistaa myös siitä, että niiden alapinnoilla on keltaisena jauheena ko. ruostesienien itiöitä.

Toki rajanveto varsinaisen ja tuon valeruskan välillä on usein mahdotonta, koska myös koivuilla esiintyy etenkin varsinaisen ruskakauden muutenkin jo selvästi alettua yhtäaikaa sekaisin sekä normaalisti etenevää lehtivihreän lehdistä poistoa eli varsinaista ruskaa että tuota ruostesienivaurioitunutta valeruskaa -- näin jo tässä syyskuun lopulla voidaan sanoa olevan tilanne, ja lokakuun puolella enemmänkin, kun varsinaisen ruskan huipentuma lähenee.

Maaseudun koivikoissa ensimmäisenä ja runsaimmin tuota ruostesieni"ruskaa" ilmentäneissä puissa on sen takia tapahtunut kuitenkin jo nyt varsinaiseen ruskaan nähden niin paljon etuaikaista lehtien varisemistakin, että joitakin koivuryhmiä on jo varistunut suurimmaksi osaksi paljaiksikin.

Toisaalta monilla ruostesienistä sivuun jääneillä koivuilla ruska on korkeintaan vasta ihan alussa, ja monet koivut etenkin taajamissa ovat vielä lähes täysin kesäasussakin, ja koivujen varsinaisen ruskan huipentuma sen perusteella on silti vielä melko kaukana lokakuun puolella.

Maaseudun luonnossa vertailemalla koivuja ja haapoja (Populus tremula) nähdään ja on viime viikolta saakka nähtykin juuri se, miten myöhässä varsinainen ruska on silti ollut, vaikka tuota ruostesieni"ruskaa" onkin ollut monin paikoin paljon; ruostesienikellastuneiden koivikoiden seassa olevista haavoista lähes kaikki ovat olleet yhä jopa täysin kesäasussa, ja vain yksittäisissä ja harvoissa haavoissa on ollut vähän ruskan alkua.

Normaalimmassa aikataulussa etenevässä ruskassa olisi tilanne koivujen ja haapojen välillä pikemminkin sellainen, missä varsinaista ruskaa ilmaantuu haapoihin osittain myös ennen koivuja, ja tällaista nykyistä "kellastuneet koivut vs. kesävihreät haavat" -tilannetta ei olisi näin selvästi tai nurinkurisen kontrastisesti, kuten tällä viikollakin on nähty.

Luonnossa juuri haapa siis täten paljastaakin helposti varsinaisen ruskan etenemisen asteen, koska ruostesienet ovat haavoissa yleensä aina koivuja paljon harvinaisempia tihulaisia -- ja nyt siis ollaan edelleen ruskassa paljon myöhässä tavanomaiseen aikatauluun nähden, ja kun viime viikkojen lämmin ja kostea sää on edesauttanut etenkin koivuissa tuota ruostesieni-invaasiota.

Erityisen runsaasti ruostesienikellastumista on ollut luonnossa joillakin pensasmaisilla pajulajeilla (Salix sp.), mutta toisaalta olen havainnut pajuista raidalla (Salix caprea) normaalia paljon vähemmän ruostesienikellastumista; niinpä ensin mainittujen kohdalla joissakin pajupensaissa ruostesieni-invaasion nopeuttama lehtien variseminen on edennyt täksi syyskuun viimeiseksi viikoksi jopa täysin loppuun erittäin etuaikaisesti, kun samalla monet raidat ovat edelleen täysin kesäasussakin ennätyslämpimän syyskuun takia.

Kaiken kaikkiaan nyt noista muihin puihin nähden hyvinkin aikaisista ruostesienien aiheuttamista lehtien kellastumisista ja varisemisista voidaan kuitenkin todeta se, että siitä poikkeuksesta ei ole koitunut paljoa haittaa, koska tavallaan enimmäkseen tällainen ruostesienikellastuminen ja -variseminen tässä syyskuun loppupuolella on ollut myös kuin vain "normaaliaikaista ruskaa" huolimatta lehtivihreän vaillinaisesta lehdistä poistosta em. tapaan. 

Lisäksi sitä ongelman vähyyttä korostaa se, miten koko tämän kasvukauden erittäin etuaikaisen etenemisen mukaisesti myös kaikki ruostesieni-invaasion piirissä olevat koivut ja pajut ovat ehtineet ennen ruostesienien ilmaantumista valmistamaan kaiken kasvunsa ja kehityksensä jo elokuuhun mennessä erittäin hyvin valmiiksi talvea varten -- kiitos erittäin lämpimän kesän ja siinä varsinkin toukokuun ennätyshelteiden.

Muista lehdissä esiintyvistä kasvitaudeista mainitsen sellaista vielä, miten esim. härmää on ollut tietyillä puilla paljon vähemmän kuin oli esim. viime vuonna; esim. tammilla (Quercus robur) on ollut näin, joten viime vuoden härmäinvaasiostaan poiketen ne ovat pitäneet lehtiään edelleen hyvin kesäasussa, kun viime vuoden aikana pahojen härmien takia osa tammista alkoi varistaa lehtiään ennenaikaisesti jopa jo elokuusta lähtien.

Myös metsävaahteroilla (Acer platanoides) härmää on ollut huomattavan vähän, ja etenkin sen punalehtisillä lajikkeilla (kuten verivaahtera) härmää on ollut jopa hämmästyttävän olemattomasti, joten siksi niillä lajikkeilla on vielä edelleenkin ihan kesäasuiset latvukset puhtaina.

Sen sijaan mongolianvaahteralla (Acer tataricum ssp. ginnala) on joissakin puissaan-pensaissaan esiintynyt tässä syyskuun mittaan lehtiensä todella poikkeavaa osittain vihreänä tai vihertävän ruskeana varisemista ennenaikaisesti, ja täten ainakin osalla puistaan niiden tyypillinen kirkas oranssinpunakirjava ruska on mennyt pilalle ja jäänyt pois.

Noissa härmän olemattomuuksissa syitä on vaikea määrittää, mutta yksi syy voi olla "vain" se, että puillakin vastustuskyvyt mm. härmää vastaan voivat vaihdella monella tavalla eri vuosien väleillä mm. kosteusolojen yms. kasvukomponenttien muutosten / vaihteluiden myötä...

Sen sijaan tuossa mongolianvaahteran tapauksessa epäilen merkittäväksi syyksi tätä äärilämmintä syyskuuta, joka on sotkenut sen lajin ruskaantumista; nimittäin ko. laji on kotoisin hyvin mantereisilta alueilta Aasiasta, jolloin sen geeneissä on tyypillisesti ohjelmoituna nopea ja selkeä ruskavaihe juuri tähän aikaan vuodesta, mutta tämän syyskuun ennätyslämpimyyden takia se on jotenkin mennyt sekaisin, mutta silti osittain sen aikataulun mukaan lehdet pyrkivät silti varisemaan pois nyt ns. normaaliaikatauluisesti liian vanhoina joka tapauksessa ilman kunnon ruskaakin.

Siirrytäänpä sitten tarkastelemaan varsinaisen ruskan etenemistä toisenlaisten puiden ja pensaiden pariin:

Ensin luonnonlajeista havaittuna mäntyjen (Pinus sylvestris) joka syksyinen vanhimman neulasvuosikerran kellastuminen ja variseminen ei ole yllättäen poikennut normaalista lähes yhtään; joka syksyiseen tapaan ko. neulasten kellastuminen ja variseminen on ollut syyskuun alkupuolella pääosin tapahtuva ilmiö, ja ehkä vain hieman normaalia enemmän sillä on tapahtunut viivästymistä syyskuun lopulle.

Vielä kokonaan tai lähes kokonaan kesäasussa pitkälle lokakuun puolelle saakka pysyviä lajeja ovat mm. lehmukset (Tilia sp.), tammet, balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), jasmikkeet (Philadelphus sp.), kuusamat (Lonicera sp.) ja jotkut omenapuut (Malus sp.) -- poikkeuksia näissä ovat joidenkin niiden lehtiä vaivaavat ruostesienet mm. lehmuksilla, jolloin lehtiensä ruskeentumisen kautta poisvarisemista on paikoin tapahtunut jo ennenaikaisesti.

Puistojen ja puutarhojen parissa eniten ruskaa on alkanut syntymään tällä viikolla varsinkin tuon em. viime viikonlopun kylmän hetken jälkeen metsävaahteroiden (Acer platanoides) parissa; tällä puulajilla on aina ruskaantumisessaan äärimmäisiä yksilöllisiä eroja, jossa voidaan erotella toisistaan erilleen varhaiset, keskivarhaiset ja myöhäiset ruskaantujat.

Vielä viime viikolla noista varhaisista ruskaantujistaan vasta osalla oli kirkkaiden ruskavärien ilmaantumista, mutta nyt ruskan nopeuduttua ne ovat saavuttaneet jo ruskahuippuaan tällä viikolla ja noista keskivarhaisista ruskaantujistaan osalla on myös jo ilmaantunut kirkkaita ruskavärejä. Myöhäiset ruskaantujansa ovat vielä pääosin täysin kesäasuisia, ja pysyvät osittain sellaisina pitkälle lokakuuhun.

Vuorijalavat (Ulmus glabra) käyttäytyvät paljon samaan tapaan ruskaantumisessaan kuin nuo metsävaahterat, joten niilläkin on sekä jo paljon ruskaantuneita puita että vielä kesäasuisiakin toisia puita.

Molemmilla tämä äärilämmin syyskuu näyttää aiheuttaneen jonkin verran muutoksia varsinaisen ruskansa väreihin ja ilmaantumistapoihin; metsävaahteralla keltaiset ruskavärit ovat joillakin puillaan normaalia enemmmän esiintyviä oranssien ja punaisten värien sijaan, ja lisäksi nämä keltaiset värit ovat ilmaantuneet normaalista poiketen osittain enemmän latvustensa sisäosista käsin pintaa kohti eikä niinkään latvusten päälipinnoilta alkaen. 

Vuorijalavalla puolestaan keltaisen ruskansa mukana on ollut ehkä hieman normaalia enemmän myös ruskehtavia sävyjä, ja samalla varhaisimmin ruskaantuneet puunsa ovat jo varistaneet paljon lehtiään.

Nämä molemmat etenevät jatkossa ruskaantumisessaan muihin nähden kaikkein selvimmin eteen päin myös ensi viikolla, joten niiden ruskahuipentuma on lokakuun ensimmäisestä viikosta alkaen jo käsillä, vaikka sekin on tapahtumassa normaalia myöhemmin, ja edelleen myöhäisimmin ruskaantuvilla puillaan pysyy yhä kesäasuja.

Luonnossa kotipihlajalla (Sorbus aucuparia) ja jo em. haavoilla on ollut vasta paikoin ja vähän varsinaista ruskaa, mutta niilläkin alkaa ruska lisääntymään selvästi ensi viikolla; eipä niilläkään silti ruska-aikataulun myöhäisyys ehdi kiriintyä kiinni normaaliksi lokakuun puolellakaan.

Monilla viljellyillä pensailla on paljolti samanlainen tilanne, kuten mm. monilla pensasangervoilla (Spiraea sp.), tuhkapensailla (Cotoneaster sp.) ja aronioilla (Aronia sp.), joilla kirkasta ruskaa on ollut vasta hyvin vähän, ja niidenkin ruskahuipentumaa joudutaan vielä odottamaan pitkälle lokakuun puolelle.

Samaa voidaan sanoa edelleen myös kirkasta ruskaa tekevistä viljellyistä puista tyyliin: rusokirsikka (Prunus sargentii), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) ja katsura (Cercidiphyllum japonica), mutta luonnossa tuomi (Prunus padus) on jo pitkälti ruskahuipentuman tuntumassa, ja ensimmäisenä ruskaantuneilta osiltaan jo osaksi varistanutkin lehtiään.

Saarneista mainitsin jo aikaisemmin syyskuussa, miten viljelty pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) teki suurimmaksi osaksi jo syyskuun alkupuoliskon aikana ruskahuipentumansa perustuen lämpötiloja enemmän valon määrän vähenemiseen; niinpä tällä hetkellä iso osa niistä puista ovatkin jo alastomia, mutta sen verran syyskuun ennätyslämpö on toisaalta vaikuttanut joissakin yksittäisissä puissaan ruskaansa viivyttämällä siten, että lehtiään on yksittäisissä puissaan vielä jäljellä ja jäänee vielä vähän lokakuun puolellekin saakka.

Sen sijaan eteläisimmän Suomen lehtoluonnossakin esiintyvä lehtosaarni (Fraxinus excelsior) on viivyttänyt ruskaansa paljon enemmän myöhemmäksi kuin tuo pohjoisamerikkalainen sukulaisensa; niinpä lehtosaarnilla on vasta tässä syyskuun lopulla esiintynyt himmeän keltaista ruskaansa ja lehtien varisemista; poikkeuksellisesti etenkin pakkaselta suojaisilla kasvupaikoillaan lehtosaarneja säilyy osaksi lehtevinä vielä lokakuun puolellekin.

Lehtosaarnilla on ilmennyt tässä syyskuun mittaan myös hedelmiensä kannalta erikoinen poikkeama sekä tämän syyskuun ennätyslämpimyyden että koko kasvukauden erittäin etuaikaisen etenemisen ansiosta; nimittäin niiden siivekkäät hedelmät kypsyivät ruskeiksi jo syyskuun alussa, jolloin ruskeita hedelmäterttujaan näkyi puissaan vielä vihreiden lehtiensä kanssa.

Normaalisti tällaista visuaalista tilannetta ei esiinny ollenkaan tällä puulajilla Suomen oloissa, koska normaalimpi hedelmiensä kypsymisen tahti on sellainen, missä ensin puistaan varisee syyskuussa lehdet, ja vasta sitten hedelmänsä jaksavat kypsyä ruskeiksi lokakuussa tavallaan jälkijättöisesti.

Tästä päästäänkin tarkastelemaan myös muita erikoisia hedelmäkypsymisen tilanteita joillakin puilla tällä hetkellä merkkinä tästä hyvin erikoisesta koko kasvukaudesta ja syyskuun ennätyslämpimyydestä; nimittäin esim. metsätammen (Quercus robur) terhot ovat tietenkin myös kypsyneet variseviksi normaalia paljon aikaisemmin. 

Normaalisti niiden varisemisaika olisi enemmän lokakuun puolella Etelä-Suomessa, mutta tällä kerralla ne ovat varistaneet terhojaan jo melkein kokonaan loppuun saakka tässä syyskuun mittaan, ja ensimmäisiä varisemisia havaitsin jo elokuun lopussa.

Tuolla em. kotipihlajallahan marjansa kypsyivät punaisiksi pääosin jo jopa heinäkuun lopussa, ja elokuun lopulta alkaen ne ovat olleet enenevästi ylikypsiä; toisaalta tähän päivään mennessä on käynyt ilmi myös se, että ne ovat jaksaneet pysyä erittäin etuaikaisesta kypsymisestään huolimatta ja vielä ylikypsinäkin punaisina ja / tai kokonaan varisematta monissa puissaan -- pihlajanmarjasatohan on ollut tänä vuonna äärirunsaskin, joten linnut eivät ole ehtineet hieman yllättäen syödä kaikkia marjoja huolimatta tästä erittäin pitkästä kypsänä oksillaan olosta.

Mainitaan tässä samalla myös syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukintotilanteesta havaintoja, koska tämäkin on edennyt hyvin erikoisesti monin paikoin näissä ääripoikkeuksellisissa olosuhteissa tässä elo- ja syyskuun mittaan; tuokin kukinta on ensinnäkin edennyt paljon normaalista edellä, missä jo heinäkuun lopulla ko. pensaat olivat saavuttaneet valkoisen kukintavaiheensa. Sitten elokuussa kukintoihinsa muodostui 2-4 viikkoa etuajassa tyypillistä vaaleanpunaista myöhäis"kukinnan" sävyä, mutta sitten syyskuun ennätyshelteen aikana kukintoihin alkoi tulla myös ennen näkemättömästi vihreitä sävyjä ja vaaleanpunainen haalistui osaksi pois.

Nyttemmin tuon viime viikonlopun halla- ja yöpakkastilanteen takia osalle hallanarimmilla paikoilla kasvaneista syyshortensioista on jo voinut tulla ruskeita pakkasvaurioita ko. kukintoterttuihinsa, mutta toisilla hallansuojaisilla paikoilla niitä ei ole vielä ehtinyt tulla.

Tämä sama pätee myös muihinkin hallanarkoihin kasveihin ja kasvinosiin; sen takia mm. tuo viime viikonlopun kylmä yö ehti eräin paikoin tuhota pakkasvaurioihin esim. sen kuuluisan vieraslajin eli jättibalsamin (Impatiens glandulifera), sekä liudan samalla tavalla arkoja puistojen ja puutarhojen kesäkukkia, kuten begonioita (Begonia cv.), verenpisaroita (Fuchsia cv.) yms. -- Ja toisin paikoin niitä on vielä säilynyt vaurioitta runsaassakin kukassa, ja sitten em. sääennusteen mukaan jää nähtäväksi, miten totaalisesti ensi viikolla esiintyvät hallat ja yöpakkaset saattavat ne viimeisetkin jo tappaa...

Pelloilla (viljoista jo aikaa sitten puiduilla) ja niityillä on jatkunut edelleen muutamien luonnonkasvien jopa poikkeuksellisenkin runsas uusintakukinta, missä mm. jo aikaisemmissa kirjoituksissani mainitsemieni puna-apilan, keltakannusruohon, pietaryrtin ja saunakukan lisäksi runsasta uusintakukintaa on tehnyt tässä syyskuun mittaan myös siankärsämö (Achillea millefolium).

Nämä toistamiseen elävät luonnonkasvit eivät vielä kärsineet oikeastaan ollenkaan tuosta viime viikonlopun yhdestä kylmästä yöstä, ja varmasti vielä ensi viikolla odotettavissa olevat yöpakkaset / hallat eivät niitä vieläkään pysty vaurioittamaan merkittävästi -- niiden kasvu ja kukinnan kehitys kuitenkin hidastuu jo paljon.

Myös puistojen ja puutarhojen nurmikoiden kasvu hidastuu ensi viikolla paljon aikaisempaan erittäin rehevään ja ajankohtaan nähden nopeaan kasvuun verrattuna -- aivan vielä ei kuitenkaan kasvukauden loppu häämötä Etelä-Suomessa, joten hidasta nurmikoiden kasvuakin voi vielä jonkin aikaa tapahtua lokakuussakin. Nurmikoiden viimeiset leikkuutarpeet taitavat kuitenkin päättyä näihin hetkiin.

Sienistä olen havainnut viime viikolta saakka sitä, mitä jo arvioin sen syyskuun aikaisemman rankkasadetilanteen tiimoilta; sieniä on tosiaan vielä ilmaantunut paikoin hyvinkin runsaasti kosteiden ja lämpimien säiden ansioista, missä esim. Espoossa eräällä valokuvauslenkkini kohdalla havaitsin pelkästään yhdessä ryhmässä lähes 15 kpl. punakärpässieniä (Amanita muscaria) -- en muista ennen nähneeni yhdellä kertaa sitäkään sienilajia niin monta kappaletta!

Kallioisilla mäillä puolestaan ovat syyskuun äärilämpimistä säistä huolimatta viihtyneet loppukesälle-syksylle tyypilliset kasvutapahtumat; eli mm. sammaleiden ja jäkälien parhaimmat kasvukauden olosuhteet ovat jo vallinneet ainakin osittain hienosti, ja siksi tällä hetkellä sammaleiden vihreys on jo kirkasta niillä paikoilla. 

Samasta syystä johtuen kallioisten mäkien ruohovartinen pienkasvillisuus on tällä hetkellä myös hyvin vehreää syksylle tyypillisesti, missä esim. ensi vuotta varten on paljon vihreää niittysuolaheinän (Rumex acetosa) lehtiruusukkeiden "taimikkoa".

Viljapelloilla puolestaan ovat kasvaneet pääosin jopa erinomaisesti kosteuden ja poikkeuksellisen lämmön ansioista syysviljojen (ruis ja syysvehnä) oraat tässä syyskuun mittaan, ja vain paikoin on saattanut olla hieman sen aikaisemman syyskuun rankkasadetilanteen aiheuttamia liikamärkyysongelmia.

Mainitaan vielä lopuksi vesistöjen pintavesilämpötiloista ja vesistöistä muutenkin mm. kosteusolosuhteiden kannalta Etelä-Suomessa:

Äärilämmin syyskuu on siis pitänyt mm. järvissä pintavesilämpötiloja paljonkin normaalia korkeammalla, ja vielä edelleenkin ne ovat pysyneet n. +15 asteen tienoilla. 

Suomenlahdella puolestaan on ollut ns. "merilämpöaalto" ennätyksellisesti toisen kerran tänä vuonna, joka tarkoittaa sitä, että meriveden pintavesilämpötila on ollut useiden päivien ajan monta astetta ajankohdan normaalilukemia korkeampi; ensimmäisen kerran sellainen tapahtui sen toukokuun ennätyshelteen myötä ja toinen kerta on ollut tämän ääriämpimän syyskuun takia.

Tuo huomisesta alkava syyskoleus alkaa viimein kylmentämään kaikkien vesistöjen pintavesillämpötilojakin aikaisempaa nopeammin, mutta etenkin isoissa vesistöissä ja merellä voi kestää silti vielä montakin päivää, että pintavesilämpötilat kylmenevät ajankohdan edes normaalille tasolle.

Maaperän kosteusolot muuttuivat selvästi jo märemmiksi siinä aikaisemmassa syyskuun rankkasadetilanteessa, ja tämä kuluvan viikon runsassateinen vaihe lisää märkyyttä maaperässä edelleenkin ja etenkin ensi yön ja huomisen aikana; tällä alkaa olla jo selvää vaikutusta myös pohjavesien nousuun lähtöön, ja järvissäkin alkaa yhä selvemmin vedenpintojen nousut.

Liikamärkyyttä voi olla tämän sateisen jakson heti perään taas paikoin jonkin verran mm. kasviviljelyn katsannossa, mutta ilmeisesti tuo ensi viikon pidempi poutajakso parantaa liikamärkyydet vielä poiskin aika hyvin, joten näistä sateista on vieläkin enimmäkseen vain hyötyä mm. ensi vuodenkin kasvukautta ajatellen.

--- Viimeisenä mainitsen Suomen aikaa viime yönä sattuneen Helene-hurrikaanin rantautumisen Yhdysvaltojen kaakkoisosiin, joka oli monella tavalla poikkeuksellinen myrsky ja tilanne, ja se aiheuttaa yhä parhaillaankin mm. USA:n kaakkoisosissa ennen näkemättömän pahoja sisämaan tulvia: tein Fb-sivulleni tästä seurantapostauksen, jossa otin esille somen tunnetuimmat yhdysvaltalaiset Youtube-meteorologit Ryan Hallin ja Reed Timmerin, jotka tekivät muiden myrskybongaustovereidensa kanssa liveseurantaa tästä hirmumyrskystä tuossa postauksessani linkkaamissani videoissa; siitä voitte jälkeen päin katsella miten ko. hurrikaani eteni ja teki tuhojaan.

Päivitys sunnuntaina 29.9.2024 klo. 23:05:

Laitan tähän Fb-sivullani koostaman Helene-hirmumyrskyä koskevan päivityksen linkiksi, ja sen seuraksi alle laitan myös tuossa Fb-postauksessani kirjoittamani tekstin koskien Helenen aiheuttamia tuhoja yms. asiaa >>

Tekstini lainattuna sellaisenaan:

Helene-hirmumyrsky on jättänyt jälkeensä ennen näkemättömän katastrofin Yhdysvaltain kaakkoisosiin, ja sen lisäksi uusi trooppinen myrsky on jo muhimassa lähipäivinä! -- nähtäväksi jää tuleeko siitä toinen katastrofi ensimmäisen päälle n. viikon tai reilun viikon kuluttua... 

Mutta listataanpa alle nyt Helene-hurrikaanin vaikutuksia:  

Tässä Ryan Hallin uudella videollakin niitä kerrataan, ja kyseessä on ollut etenkin Pohjois-Carolinan, Tennesseen ja Etelä-Carolinan osavaltioiden alueilla silkka raamatullinen katastrofi! 

Nimittäin tuolla sisämaa-alueilla Appalakkien vuoriston piirissä on syntynyt Helenen tuomana modernin historian pahin tulvakatastrofi, jota ei ole nähty tuolla alueella koskaan ennen! 

Alueella satoi monin paikoin Helenen tuomana jopa ennustettuakin enemmän (Ja ennusteetkin olivat jo raamatullista tuhoa povanneita!), jossa sademäärät olivat kolmessa päivässä pahimmillaan jopa 500-750 mm! 

Kuvitelkaa: se on sademäärä, joka täällä Suomessa saadaan normaalisti lähes vuodessa! 

Tulvat laajalla alueella ovatkin aiheuttaneet pahimmillaan mm. satojen teiden katkeamisia ja sulkemisia, maisemien muuttumisia lopullisesti, ja lukematon määrä ihmisiä on ollut jo päiviä ilman sähköä, teleliikennettä, ruokaa ja juomaa!... 

Lisäksi Helenen tuoma myrskyvuoksi oli Floridan länsirannikolla myös ennätyksellinen, mikä aiheutti myös ennen näkemätöntä tuhoa!  

Esim. Cedar Key -nimisessä kaupungissa tuhoutui myrskyvuoksen takia sellaisia taloja ensimmäistä kertaa, jotka olivat rakennettuja 1800-luvulla, ja jotka olivat sentään kestäneet ennen tätä nykytuhoa lukemattomia muita hurrikaaneja! 

Tuhojen korjaamiseen on arvioitu pahimmilla alueilla kuluvan useita vuosia, tai kuten Ryan Hall tällä videolla kuvailee; "koko ihmisikä"!... 

Listaan alle monta videota, joissa etenkin tuota sisämaan tulvatuhoa on videoitu ja mukana on mm. uutisraportteja. Myös tuosta Cedar Key -kaupungin tuhosta on video. 

Ensimmäisenä listauksessa on myös Reed Timmerin uusi video, jossa on myös asiaa sekä Helenen ominaisuuksista ja sen aiheuttamista tuhoista että pohdintaa seuraavasta mahdollisesta trooppisesta myrskystä lähes Helenen seuraamaa reittiä.

--- Päivityksen viimeiseksi laitan tuon Ryan Hallin videon (Another Storm Is Brewing In The Gulf...) linkiksi myös tähän, mutta noita muita videoita pääsette katselemaan avaamalla tuon Fb-postaukseni.

Syyskuun alun ennätyslämpimien säiden vaikutuksia Etelä-Suomen kasvillisuudessa mm. ruskan suhteen tarkasteltuna -- sääennusteissa kesää näkyvissä vielä ensi viikon alkuun, ja sitten syksy tekisi selvempää tuloa (Päivitetty!)

Syyskuu lähestyy nyt jo puolivälin kohtaa, ja säässä olemme tässä kuun alkupuoliskon aikana eläneet jopa koko Suomessa äärimmäisen lämmintä aikaa ajankohtaan nähden, joten termisen syksyn alkaminen on äärimmäisesti viivästynyt / korvautunut kesän jatkumisella -- näin oli ennusteissa jo elokuun lopussa odotettavissa, kuten tässä blogijulkaisussani jo seurailin.

Tuloksena tästä huippulämpimästä säästä on ollut jatkuvasti uusiin ennätyksiin päivittyviä tilanteita, jossa tähän mennessä koko kuluneen kesän viimeisin hellepäivien lukumääräennätys koko Suomeen on nyt 71 kpl., ja samalla kuluvan syyskuun hellepäivien lukumääräennätys on nyt 8 kpl. -- nämä kaikki siis ovat jo useina päivinä yhä uudestaan korottuneita koko tunnetun historiamme ennätyksiä!

Tässä kirjoituksessa keskityn eniten analysoimaan ja havainnoimaan tämän ennätyslämpimän sään aiheuttamia tilanteita luonnossa ja siinä erityisesti kasvillisuuden parissa, ja tarkastelualueenani sille on tyypillisesti etenkin Etelä-Suomi elinpiirini kattaessa Uuttamaata ja Kanta-Hämettä -- toki teen huomioita myös esim. Lapin tilanteistakin koskien ruskaa, koska myös Lappiin saakka ulottunut ennätyslämmin sää on aiheuttanut sielläkin ruskaan erityisiä muutoksia normaaliin nähden.

Tähän alkuun koostan kuitenkin vielä jatkonkin säästä huomioita ja ennustetta, joten katsotaanpa jatkuuko poikkeuksellisen lämmin sää vielä ensi viikollakin:

Parina-kolmena viime päivänähän noita helle-ennätyksiä tuottaneeseen tilanteeseen on tullut sellainen muutos, että lännestä on saapunut etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi etenkin Länsi-Suomesta Lappiin ulottuvana vyöhykkeenä ja se on asettunut sille sijoilleen pysyvämmin; se on jakanut ilmamassoja idän edelleen huippulämpimään ilmaan ja lännen hieman viileämpään ja silti edelleen normaalia lämpimämpään ilmaan.

Muutamat viime päivät osoittivat myös sen, että aikaisemmissa arvioissani Lappiin Jäämereltä tulossa ollut syyskylmä peruuntuikin tältä viikolta, koska ilmavirtaus kävi erittäin lämpimästi etelästä Lappiin yhä edelleen; tosin tällä hetkellä suuri osa Lapista on viilentynyt jonkin verran ja siellä termisen syksyn alkaminen ainakin "käsivarressa" eli Enontekiöllä saattaa olla viimein lämpötilojen osalta käsillä, mutta normaalia lämpimämpää sää sielläkin silti yhä on edelleen.

Samalla tuo em. säärintama on alkanut tuottamaan etelästä pohjoiseen liikkuvia runsaita sadealueita Suomeen nyttemmin, missä esim. tänään hyvin runsaita sateita (ja Itä-Suomessa myös ukkosia) on siirtynyt Uudenmaan itäosista Keski-Suomeen.

Näyttää siltä, että tämä etelä-pohjoissuuntainen säärintama jatkaa tätä em. säätilannetta ennallaan ylihuomiseen sunnuntaihin saakka, jolloin idässä-kaakossa jatkuu äärilämmin sää, ja yhä on mahdollista siellä rikkoa jopa helle-ennätyksiä, mutta samalla länsiosista pohjoiseen ja koilliseen jatkuu rankkojenkin sateiden aika; osassa näiden sateiden aluetta on mahdollista puolestaan saada poikkeuksellisen suuria sademääriä su mennessä eli jopa yli 50 mm:n veroisesti monin paikoin, ja näin ollen tulvavaaraa voi aiheutua siitä.

Koko Euroopan mittakaavassa on syntynyt viime päivinä lämpötiloissa jyrkkä kahtiajako, koska yhtäältä Islannin suunnasta Britteinsaarten yli Länsi- ja Keski-Eurooppaan on virrannut pohjoisesta ensimmäinen syksyinen annos viileää ilmaa, mutta se Länsi-Venäjän erittäin vahva korkeapaine on pitänyt äärimmäisen kesäisen ilmamassansa kera vielä pintansa niin, että Itä-Euroopasta ja Venäjältä Suomeen on ulottunut yhä tuota äärilämmintä säätä.

Merkille pantavaa on tälle viikonlopulle myös se, miten näiden ilmamassojen rajalla Suomen lisäksi paljon pahemminkin etelämpänä Keski-Euroopan itäosissa aiheutuu äärirankkoja sateita mm. Itävallan, Slovakian, Puolan ja Unkarin alueille, missä siksi voi olla odotettavissa lähipäivinä hyvinkin vakavia ja tuhoisia tulvia!

Jatkossa näyttää siltä Euroopan suursäätilan kautta katsottuna, että tämän viikonlopun jälkeen Länsi-Eurooppaan muodostunut korkeapaine yhdistyy em. Länsi-Venäjän korkeapaineeseen siten, että ensi viikon alkupuolella nämä muodostavat noin Britteinsaarilta Etelä-Skandinavian, Baltian ja Etelä-Suomen kautta pitkän korkeapaineen selänteen Venäjälle, jonka myötä yhtäältä idästä käsin huippulämmin kesäsää palaa koko manner-Eurooppaan ja Britteinsaarille saakka.

Samalla Suomen osalta sää poutaantuu ja muuttuu aurinkoisemmaksi, ja etenkin Etelä-Suomessa päästään vielä nauttimaan hyvin kesäisestä säästä päivälämpötilojen saavuttaessa vielä paikoin yli +20 asteen lukemia; helteet taitavat kuitenkin olla jo ohi siinä vaiheessa. 

Normaalia lämpimämpi sää jatkuu silti ko. korkepaineen selänteen pohjoispuolellakin Lapissa saakka, mutta siellä kesäinen lämpö ei ole enää niin selvää syksyn painaessa jo kuitenkin sen verran siellä päälle; termisen syksyn alkaminen viivästynee kuitenkin lähes koko Lapissa vielä jonkin aikaa (ensi viikon lopulle)...

Näillä näkymin onkin sitten ensi viikon lopussa tapahtumassa sellainen suursäätilan muutos, joka voi tuoda Jäämereltä käsin syksyä ja koleaa ilmaa koko Suomeenkin: nimittäin tuo em. korkeapaineen selänne alkaisi muotoutumaan silloin enemmän Fennoskandian länsipuolelle, jolloin yhtäältä sen etelä-länsipuolella manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla hyvin kesäiset lämpötilat jatkuvat, mutta tosiaan Suomeen alkaisi muodostua aikaisempaa selvästi kylmempi luoteis-pohjoisvirtaus...

Tuossa luoteis-pohjoisvirtauksessa sää olisi radikaaleimmin kylmää, voimakastuulisinta ja epävakaisinta juuri Lapissa, jonne voidaan saada sen myötä jo yleisiä yöpakkasia ja pohjoisosan tuntureilla ehkä jopa ensimmäisiä räntä-lumisateitakin, mutta koleus ei vielä ulottuisi Etelä-Suomeen kovin pahasti ja sääkin pysyisi enimmäkseen poutaisena ja heikkotuulisena etelässä. 

Kuitenkin ensi viikon lopussa päivälämpötilat voivat jäädä etelässäkin jo vain +10 ja +15 asteen välille auringonpaisteesta huolimatta, ja ainakin sisämaan hallanaroilla paikoilla kannattaa varautua ensimmäisiin hallanvaaratilanteisiinkin öisin -- meren äärellä ja suurten järvien alueilla huippulämpimät pintavedet voivat vielä ehkäistä hallojakin hyvin tehokkaasti...

Seuraavaksi teen havaintoja ja analyysejä etenkin Etelä-Suomen kasvillisuuden ja luonnon vaiheista ja tilanteista viime päiviltä ensi viikolle saakka, ja tarkastelussa on mm. ruskan alkamisen ja etenemisen luonteita:

Ensin voidaan todeta Lapin ruskasta juuri se ennalta jo uumoiltu tilanne, että tämä syyskuun alkupuoliskon huippulämpimyys on aiheuttanut ja aiheuttamassa siellä ruskan jäämistä erittäin vaisuksi ja himmeäksi tavanomaiseen nähden; syynä on mm. se käytännössä, että lämmin ja kostea sää on edesauttanut normaalia runsaammin ruostesienivaltaista lehtien ruskaantumista, mikä on ruskeavoittoista ja varsinaista ruskaa himmeämpää, ja tätä on siis ollut nyt mm. Enontekiön tunturikoivikoissa hyvin paljon.

Lisäksi Lapin ruskan etenemistä on nyt himmentänyt sellainen seikka, että osin tuon ruostesienikellastumisen takia lehtiä on paradoksaalisesti varissut paljon ja nopeasti sekä jopa osin ennenaikaisestikin pois syyskuun alkupuoliskolla, ja toisaalta osa lehdistä on viivästyttänyt ruskaansa ja sen myötä kokonaisruskaan on muodostunut normaalia enemmän eriaikaisuutta ja pidemmälle myöhästymistä toisin osin -- normaalimminhan Lapin ruska on enemmän yhtäaikaista ja kokonaisuutena nopeammin alusta loppuun etenevää, jolloin ruskahuipentuman kirkkaus on voimakkaampaa siksikin.

Lapin ruskan etenemistä olen seurannut näistä Kelikamerakuvista.

Täällä Etelä-Suomessa puolestaan on ollut seuraavanlaista viime aikoina ruskan etenemisen / alkamisen suhteen:

Varsinaista ruskaa ei itse asiassa ole ollut vieläkään melkein ollenkaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, ja selvin sellainen poikkeus on ollut viljeltyjen puulajien parissa pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica); tämä puulaji näyttääkin noudattavan ruskansa tekemisessä muita paljon enemmän valon määrän vähenemisen trendiä, eikä se siksi reagoi niin paljon äärilämpimään säähän ruskaansa viivästyttämällä. 

Siksi monet punasaarnit ovatkin tehneet jo paljon kirkasta keltaista ruskaansa tässä syyskuun alkupuoliskolla ihan normaaliin aikaansa, ja paikoin ne puut ovat jo tällä hetkellä varistaneet lehtiään poiskin paljon.

Muutoin siis lähes kaikilla sekä luonnonvaraisilla että viljellyillä puilla ja pensailla ruskan alkaminen / eteneminen on ollut äärilämpimän sään takia puolestaan jo selvästi viivästynyttä Etelä-Suomessa -- suurin osa luonnosta ja taajamien puistoista ja pihoista näyttää siksi olevan edelleenkin lähes täysin kesäasuisia, ja vasta vain häilyvää ja lievää ruskan alkua on ollut näkyvissä paikoin.

Häilyvää ja pientä kirkasta ruskan alkua on ollut esim. joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides), vuorijalavilla (Ulmus glabra), haavoilla (Populus tremula), tuomilla (Prunus padus), pilvikirsikoilla (Prunus pennsylvanica) ja joillakin pensasangervoilla (Spiraea sp.) -- siis niillä puilla ja pensailla, jotka aina ensimmäisenä ruskaantuvat, mutta nekin ovat nyt selvästi myöhässä ruskansa tekemisessä, vaikka loppukesän aikana niiden ruskaa edeltäneet kasvu- ja kehitystilanteet ovat olleet täysin valmiita jo poikkeuksellisen pitkään ja vain enää ruskaa sen ajan odotellen.

Luonnossa koivikoissa (Betula sp.) on esiintynyt sitä ennakoitua ruostesienikellastumista monin paikoin, ja nimen omaan maaseudun piirissä -- jatkossa ruostesienikellastuminen lisääntyy todennäköisesti eniten etenkin em. rankkasateisimmilla alueilla ko. sateiden jälkeen ensi viikolla.

Ruostesienikellastumista on ollut jo elokuun lopulta alkaen tyypillisesti myös monilla pajulajeilla (Salix sp.), missä jotkut pajupensaikot ovat jopa lähes tyystin tulleet alastomiksi tässä syyskuun alun aikana -- tätä ennenaikaista lehtien varisemista on siis ainakin välillisesti edesauttanut tämä huippulämpimyys jo koko kesän mitaltakin saakka, kun nämä pajupensaikot ovat olleet odottamassa ruskaansa jo kauan elokuussakin erittäin etuaikaisen kasvukauden etenemisen takia, ja ruostesienikellastuminen on ollut nyt niille hyvä "tekosyy" tehdä talveen valmistautumisensa kokonaan loppuun jo paljon etuajassa.

Ensi viikolla noiden em. ensimmäisenä ruskaantuvien puu- ja pensaslajien ruskan alkaminen ja eteneminen lähtee selvemmin käyntiin, mutta vasta tuo ensi viikon lopun kylmempi sää voi sitten triggeröidä ruskaa yleisemminkin lähtemään käyntiin ja etenemään nopeammin -- silti voi olla niin, että jopa pitkälle lokakuun puolelle saakka ruskan etenemiseen jää selvää viivettä normaaliin aikatauluun nähden kokonaisuutena...

Viime vuoden 2023 syksystähän muistetaan äärierikoiset vaiheet, missä syyskuu oli myös äärilämmin ja keskilämpötiloiltaan osin jopa ennätyslämmin, ja lokakuun alusta puolestaan alkoi silloin äkkijyrkästi äärikylmät säät -- sellainen aiheutti silloin Etelä-Suomen ruskaan äärierikoisia asioita, missä syyskuun aikana ruska viivästyi paljon normaaliin nähden, mutta sitten lokakuun äärikylmillä säillä ruska ei päässytkään muodostumaan enää kunnolla, vaan monilla puilla tapahtui osittain jopa vain lehtien suoraan tai osaksi suoraan vihreästä pakkasiin paleltumista ilman kunnollisia syysvärejä, ja vain harvat puut osasivat tehdä siinä kirkastakin ruskaa.

Tämän vuoden syyskuu näyttää noudattavan taas tuollaista äärilämpimän sään aiheuttamaa ruskan myöhästymistä, mutta vielä ei kannata sanoa mitään tarkkaa lokakuun säästä ja sen aikaisesta ruskasta; melko epätodennäköiseltä kuitenkin vaikuttaa se, että samanlainen yhtäkkinen äärikylmään romahtaminen tapahtuisi tänäkin syksynä tai lokakuussa -- Todennäköisempää olisi nyt leudompi lokakuu kuin viime vuonna, kun Jäämerelläkin jäätilanne on niin paljon normaalia vähäisempi tällä hetkellä...

Mitäpä ruskan lisäksi muuta voidaan kasvillisuudesta sanoa tämän syyskuun alkupuoliskon äärilämpimän sään aiheuttamana? >>

Suomen luonnonvarainen puusto ja viljellyistä puu- ja pensaslajeista täkäläiseen ilmastoon eniten sopeutuneet lajit olivat saaneet siis elokuulle tullessa normaalia paljon aikaisemmin valmiiksi kaikki keskeiset kehitysvaiheensa ennen ruskaa, joten niille tästä syyskuun äärikesästä ei enää ole ollut niinkään hyötyä.

Sen sijaan viljellyt eteläiset puu- ja pensaslajit ja siinä mm. talvenarat erikoisuudet ovat saaneet näistä loppukesän ja syyskuun äärilämpimistä olosuhteista Etelä-Suomessa jopa ennen näkemätöntä hyötyä, kun normaalitilanteissa niillä on yleensä uhkana jäädä keskenvaiheisiksi talveen valmistautumisissaan; nyt tässä äärilämpimässä säässä ne ovatkin saaneet valmiiksi poikkeuksellisen hyvin oksiensa loppuunkasvut, kuoriensa puutumiset ja talvisilmujensa täydellisen valmistumisen.

Näitä lajeja ovat mm. seuraavanlaiset puut ja pensaat, joita kuitenkin tapaa lähinnä vain kasvitieteellisissä puutarhoissa, arboretumeissa ja erikoisuuksia harrastavien puutarhojen parissa: neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut eli katalpat (Catalpa sp.), monet arat magnoliat (Magnolia sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), tupelo (Nyssa sylvatica), sassafras (Sassafras albidum) tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), saksanpähkinä (Juglans regia) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica).

Ainoa vaaranpaikka ennen talvea näillä saattaa olla myöhemmin lokakuussa se, jos siellä iskee taas viime vuotiseen tapaan hyvin kylmät säät, ja silloin niillä ruska jäisi tulematta lehtiensä pakkasissa paleltumisen takia.

Nyt siis näillä jännätään sitä, miten pitkälle lokakuulle näillä ruska viivästyy, ja ehtiikö ruska sitten vielä riittävän leudon lokakuun turvin edetä riittävästi loppuun saakka; ruskan kokonaan väliin jääminen voi hieman heikentää talvenkestoa ja seuraavan vuoden kasvua, muttei se yleensä silti ole vielä kohtalokkaan tuhoisaa, ja tuhovaara riippuu sitten myös tulevan talven ankaruudesta... 

Kuitenkin vielä tässä vaiheessa aroilla eteläisillä puu- ja pensaslajeilla on erinomaiset ja suorastaan keskieurooppalaiset olosuhteet ja tilanteet ennen talvea, ja talveen valmistautuminen on niillä siksi erinomaista näin pohjoisilla kasvupaikoillaan...

Tämä syyskuun alkupuoliskon äärilämpö on aiheuttanut ruohovartisen kasvillisuuden parissa tietenkin monin paikoin normaalia paljon rehevämpää ja nopeampaa kasvua ajankohtaan nähden poislukien sellaiset lajit, joiden maan päälliset osat ovat jo aikaa sitten kuihtuneet -- esim. puistojen ja puutarhojen nurmikot ovat kasvaneet edelleen hyvin rehevästi ja nopeasti, kun pitkien öiden ja runsaiden aamukasteiden ansiosta syyskuun alun poutajaksollakaan kuivuus ei enää alkanut vaivaamaan.

Myös ns. uusintakukintaa on ollut viime aikoina poikkeuksellisen runsaasti monin paikoin ko. äärilämmön ansiosta mm. niityillä ja harvoin kesän aikana niitetyillä nurmilla sekä myös viljojen puintien jälkeen myös viljellyillä pelloilla; näitä lajeja ovat olleet mm. saunakukka eli peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), puna-apila (Trifolium pratense), keltakannusruoho (Linaria vulgaris), pietaryrtti (Tanacetum vulgare), lupiinit (Lupinus polyphyllus) ja jopa paimenmatara (Galium album).

Puuvartisilla kasveillakin on ilmaantunut paikoin uusintakukintaa, mutta se on ollut ruohovartisia lajeja paljon harvinaisempaa ja vain lähinnä yksittäistä; syyskuisia kukkia on silti havaittu mm. alppiruusuilla (Rhododendron sp.), mustikoilla (Vaccinium myrtillus) ja omenapuilla (Malus domestica).

Siitepölytilanteissakin on ollut tässä syyskuun alkupuoliskolla erikoisia vaiheita näiden äärierikoisten sääolosuhteiden takia -- heinien ja pujon (Artemisia vulgaris) siitepölykaudet ovat olleet tyypillisesti lähes päättymässä Etelä-Suomessakin, kuten niiden kuuluukin näihin aikoihin.

Silti erikoisena poikkeamana on Suomeen kulkeutunut viime viikkoina erityisen paljon etelämpää Euroopasta tuoksukkien (Ambrosia sp.) siitepölyä näissä sääoloissa vallinneiden jatkuvien etelä-kaakkoisvirtausten takia; tämä ruohovartinen kasvisuku on pujolle sukua, ja vielä tänä viikonloppuna kaakkoiseen Suomeen voi tulla ennätyksellisiä runsaita määriä tuoksukin siitepölyä -- Suomessa ei tuoksukkeja tiettävästi kuitenkaan ole (vielä) kasvamassa missään.

Siitepölytiedotteita on voinut seurata pitkin kasvukautta tuttuun tapaan tästä "Norkko"-sivustolta.

Viljapelloilla on jo saatu oikeastaan kaikkialla tehtyä loppujenkin viljojen puinnit, mutta vielä on jäljellä peltojen talveen kunnostamisia, kuten maan kääntöä kyntämällä tai äestämällä, sekä syysviljojen kylvöjä. Suuri osa niistäkin taitaa olla jo silti tehtyjä tällä hetkellä, jolloin syysviljat (ruis ja syysvehnä) ovat itämässä näissä lämpimissä oloissa edelleen hyvin ja nopeasti oraalle.

Vaaran paikkana tässä vaiheessa on kuitenkin noilla em. rankkasateisimmilla alueilla lähipäivinä se, että pellot voivat muuttua siellä monin paikoin liikamäriksi, jolloin syysviljojen itäminen ja kasvaminen oraalle voi paikoin häiriintyä, ja toisaalta liikamärille pelloille ei enää voi mennä raskailla koneilla tekemään viimeisiä töitä ennen talvea liettymisen ja upottavuuden takia -- jatkossa liikaveden haihtuminen myös hidastuu hidastumistaan syksyn edetessä, vaikka olisi vielä tulossa poutajaksoja lokakuussakin; onneksi ensi viikolla on tulossa vielä lämmintä poutaa, joka kuivattaa vielä peltojakin kohtalaisesti...

Mainitaan vielä sienistä, koska niidenkin kohtalo on kiinnostanut ihmisiä näissä hyvin erikoisissa sääolosuhteissa -- sieniä eli niiden itiöemiä on toki esiintynyt luonnossamme jo pitkin loppukesää varsin hyvin ennen näitä syyskuun helteitäkin, koska maaperä on ollut vähintään kohtalaisen kostea pitkin kesää. 

Ja vaikka viimeaikoina on ollut äärilämmintä, niin viimeistään tämän viikonlopun ko. hyvin runsaat sateet etenkin niitä eniten saavilla alueilla turvaavat lopulle syksylle sienten esiintymistä edelleen ja ehkä jopa normaalia runsaamminkin paikoin...

Viimeisenä mainitsen vielä vesistöjen pintavesilämpötiloista: koko syyskuun alkupuoliskon ajan äärilämpimien säiden ansiosta pintavesilämpötilat ovat olleet koko maassa normaalin yläpuolella useitakin asteita, ja täällä Etelä-Suomessa se on merkinnyt jopa monin paikoin +20 asteen vaiheilla pyörineitä lämpötiloja järvissä ja osin mm. Suomenlahdellakin -- näin ollen ihan kesäisen oloinen uintikausi on jatkunut poikkeuksellisella tavalla vieläkin. 

Tällä hetkellä pintavesilämpötilat kaikkialla etelässäkin ovat kuitenkin jääneet jo pysyvästi alle +20 asteen, mutta ne pysyvät vielä ensi viikon alkupuolen lämpimän sääjakson aikaan saakka silti ajankohtaan nähden hyvin korkeina +15 ja +19 asteen välillä Etelä-Suomen järvissä ja Suomenlahdella.

Tuo mahdollinen ensi viikon lopun kylmeneminen voi sitten aloittaa selvemmin vesistöissäkin pintavesilämpötilojen laskun, ja ensin etenkin pienistä vesistöistä alkaen...

Järvien pintavesilämpötiloja voi seurata mm. tästä ympäristö.fi:n sivulta.

--- Nyt ei muuta tässä vaiheessa, mutta mahdollisesti tähän alle saattaa vielä tulla yksi tai kaksi päivitystä, jos sattuu ilmaantumaan mm. ensi viikon säätilanteissa ennusteiden mukaan radikaaleja muutoksia...

Päivitys sunnuntaina 15.9.2024 klo. 14:15:

Tein Facebook-seinälläni kolmen viime päivän (pe-su) ennustetusta rankkasade-episodista seurannan, jossa tarkkailin sadetilanteiden lisäksi myös ukkosia, joita esiintyikin ajankohtaan nähden paljon ja rajusti, ja etenkin itäpainotteisesti.

Tarkkailupaikkani oli koko ajan Hämeenlinna, ja siellä uskomattomasti jäin paitsi ukkoskokemuksesta, vaikka noina päivinä ukkoskuuroja oli liikkeellä ympäri Etelä-Suomea montakin kertaa, ja ajoittain melko lähelläkin Hämeenlinnaa; jotenkin vain Hämeenlinna jäi sen verran sivuun niistä, ettei kohdalleni sattunut edes selviä elosalamoita yöaikaan. Pääkaupunkiseudulla (ja siten kotonani Espoossa) olisi ollut mahdollista nähdä salamoita ja kuulla jyrinää, mutta tällaista tällä kertaa, taas.

Tuossa seurannassani tuli joka tapauksessa selväksi se, miten nämä kolme sadepäivää tuottivat poikkeuksellisen suuria sademääriä Hämeenlinnan lisäksi ympäri Etelä-Suomeakin, ja monin paikoin saavutettiin 50-100 mm:n suuruisia sadekertymiä, kuten oli odotettavissakin. Muutenkin yleisesti länsirannikon seutuja ja monia itäosia lukuun ottamatta saatiin 20-50 mm:n sadekertymiä.

Ilmatieteen laitoksen sademääräkartasta nähdään nyt, miten sadekertymät ovat sijoittuneet mm. Etelä- ja Keski-Suomen alueella tähän sunnuntain aamuun mennessä 10. - 15.9. välisenä aikana eli 5 vrk:n sademäärinä: 

Kaikkein suurin eli yli 60 mm:n sadekertymäalue sijaitsee juuri Kanta-Hämeestä Pirkanmaan itäosien kautta Keski-Suomeen Jyväskylän seudulle ja siitä edelleen koilliseen Kainuun seudulle. Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla satoi myös paljon 40-60 mm:n veroisina sademäärinä.

Onneksi kuitenkin pahoilta tulvatilanteilta on vältytty, koska sateet satoivat pääosin sen verran "vähitellen" kolmena päivänä ja maaperä oli vielä sen verran "kuivana" vastaanottavainen ylenmääräiselle vedelle, ja näin maa imi vettä tehokkaasti itseensä eikä ylisuuria pintavalumia tullut pahasti.

Näiden sateiden jälkeen etenkin noilla runsassateisimmilla alueilla maaperä on kuitenkin nyt monin paikoin hyvin märkä ja jokien virtaamatkin ovat selvästi kasvaneet, joten tulevaisuuden rankkasateissa myöhemmin syksyllä voi piillä tavanomaista enemmän tulvaherkkyyttä... 

Nämä suurimmat sademäärät vaikuttavat jo järvivesien korkeuksiinkin, ja etenkin runsaimmin sataneilla alueilla järvien vedenpinnat ovat lähteneet jo nousuun, ja muullakin kesälle tyypillinen veden pintojen lasku monissa järvissä on pysähtynyt / pysähtymässä.

Tietenkin runsassateisimmilla alueilla maaseudun peltoviljelyssä on nyt monilla alavimpien peltojen kohdilla syntynyt sitä em. liikamärkyyttä, joten viimeiset peltotyöt voivat olla hankaloituneita niillä paikoilla -- mutta tosiaan ensi viikko on ennusteiden mukaan sateeton Etelä-Suomessa, joten vielä tapahtuu jonkin verran kuivumistakin.

Tällä rankkasade-episodilla saattaa olla myös etenkin tuolla runsassateisimmalla alueella vaikutuksia ruskaankin Etelä-Suomessa; ehkä se voi joillakin puulajeilla viivästyttää ruskan tuloa entisestään, ja toisaalta myös ruskan värien haalistumista himmeämmiksi ja kelta-ruskeavoittoisemmiksi tavanomaisiin kirkkaisiin väreihin nähden voi siksi tapahtua myöhemmin syys-lokakuussa...

Lisäksi ruostesienien esiintymistä lehdissä mm. koivujen (Betula sp.) kohdilla voi tulla ennakoitua enemmänkin näiden sateiden myötä, joka toisaalta paradoksaalisesti saa maisemissa esille silloin ruskan tuntua ns. valeruskana, ja se puolestaan saattaisi kiihdyttää paradoksaalisesti lehtien pois varisemistakin ennakoitua aikaisemmin ja nopeammin osassa puustoja myöhemmin syys-lokakuussa...

Miten sääennusteissa on uusimmat mallit ja tilanteet kehittyneet em. ennusteisiin nähden? -- katsotaanpa sitä vielä lopuksi tässä päivityksessä:

Itse asiassa ainoa selvempi muutos on tämä sunnuntai, joka on näiden em. rankkasateiden jälkeen ennakoitua viileämpi, missä Etelä-Suomessakin päivälämpötilat voivat jäädä vain +15 asteen vaiheille tai korkeintaan vähän sen yläpuolelle. Lisäksi ensi yö voi olla sen mukaisesti yllättävänkin kylmä sisämaassa vähäpilvisimmillä alueilla, missä hallanaroilla paikoilla voi olla hallanvaaraakin ja muutenkin vain +5 asteen tienoilla olevia minimilämpötiloja -- Lapin luoteisosissahan (Enontekiö ja Muonio) on ollut kahtena viime yönä jo yöpakkasiakin.

Jatkossa ensi viikon aikana pätee kuitenkin edelleen hyvinkin samalla tavalla em. ennusteet, missä siis kesälämpö palaa Etelä-Suomeen +20 asteen ylittävine päivälämpötiloineen, ja se mainittu korkeapaineen selänne pitkänä alueena Suomen eteläpuolella pitää sitten ensi viikon puolivälin ylitse saakka Pohjois-Suomessakin normaalia lämpimämpää säätä yllä länsi-lounaisvirtauksessa.

Ja em. ennusteeseen nähden edelleen näyttää siltä myös uusimpien mallien mukaan, että tuo korkeapaine alkaa muotoutumaan ensi viikonloppuna seuraavaksi Fennoskandian länsipuolelle, jolloin Jäämerellä liikkuvan voimakkaan matalapaineen jälkeen Suomeen pääsee aikaisempaa paljon syksyisempää ja koleaa ilmaa luoteesta-pohjoisesta ihan eteläisintä Suomea myöten, ja kylmyys on sitten rajuinta Lapissa.

Niinpä ensi viikonloppuna ja viikonvaihteessa on odotettavissa ns. tavanomaista syksyä myös Etelä-Suomeen -- toisaalta uusimpien ennustemallien mukaan seuraavalle viikolle saattaisi olla tulossa ainakin etelään uudestaan lämpöä etelästä-lounaasta, jos ennustemalleissa näkyvää korkeapaineen uudestaan muotoutumista Suomen kaakkois-itäpuolelle tapahtuisi, ja lännen matalapainetoiminta aiheuttaisi samalla virtauksia Länsi- ja Keski-Euroopan vielä silloin melko kesäisestä ilmamassasta kohti Suomea...

Näillä näkymin jätän tämän päivityksen nyt viimeiseksi ja lopetan tämän koko kirjoituksen tähän; muuta asiaa teen sitten muissa kirjoituksissa myöhemmin...

Analyysiä Etelä-Suomen ruskasta syksyllä 2017 - Tasaisen viileä kesä ja ennätyssateinen lokakuu voimakkaimmat ruskaan vaikuttajat

Vuosi 2017 on nyt päättymässä ja tämä kuluneen syksyn ruska-analyysini ehtii olla ainoa ns. vuosikooste, jonka pystyn tekemään tänne blogiini vielä ennen vuoden vaihtumista - erikoista ja tälle analyysille yllättäen ajankohtaista tosin on nyt se, että etelärannikon tuntumassa ja lounaassa jatkuu itse asiassa terminen syksy edelleen, koska koko loppuvuosi on ollut koko ajan niin leuto ja "alkutalven" pakkasten suhteen niin mieto, jolloin termisen talven määritelmä ei ole vieläkään täyttynyt sillä alueella.

Tämän kertainen Etelä-Suomen (tarkkailualueeni) ruska oli poikkeuksellinen ainakin kahdesta syystä johtuen, jotka olivat tasaisen viileä kesä ja ennätyssateinen lokakuu - Teen alla havainnollistuksia ruskan eri vaiheista poimimalla syksyn mittaan tekemistäni FB-julkaisuistani täydennetyt ja parannetut näytteet analyysin koosteeksi >>


--- Tilannetta 25.8.2017 >> Ko. päivänä Espoossa valokuvatessani ja luontoa tarkkaillessani kiinnitti huomioni aikaisempiin vuosiin nähden erikoinen poikkeus: nimittäin koivuissa ja pajukoissa ei ollut kehittynyt lähes ollenkaan ruostesienien aiheuttamaa kellastumista, tai sitä oli vain hyvin vähän - Hyvin monina aikaisempina vuosina viimeistään elokuun viimeisellä viikolla oli ollut paljon runsaammin tätä ruskaa edeltävää lehtien kellastumistyyppiä em. lajeissa.

Syinä moiselle oli tuossa vaiheessa todennäköisesti ainakin seuraavat seikat:

Kevät- ja kesäsäiden jatkuvista viileyksistä johtuen kasvukausi oli ollut koko kesän selvästi normaalista myöhässä, jolloin tavallaan tuossa vaiheessa kasvien lehdistöt olivat tavanomaista "nuorempia" ajankohtaan nähden. Ruostesienet ilmeisesti vioittavat siis paremmin ns. vanhempia lehtiä.

Toinen syy oli varmaankin se, kun kesäsää oli ollut kokonaisuudessaan erityisen tasainen, jolloin esim. paahtavien helteiden tai erityisen runsaiden liikamärkyyttä aiheuttavien sateiden stressaava vaikutus oli puuttunut, ja niin ollen puiden lehdet olivat olleet tauti- ja infektioresistenssejä normaalia paremmin sen myötä.

Näin ollen tuolloin elokuun lopussa lehtipuusto oli Etelä-Suomessa poikkeuksellisen vihreää edelleen, koska ruostesienikellastuminen puuttui maisemakuvasta lähes kokonaan, ja samaa jatkui syyskuun puolelle varsin selvästi, vaikka ruostesienikellastuminen alkoi hieman lisääntymään - Vasta varsinaisen ruskan alkaminen syyskuun alkupuolella alkoi tuoda selvemmin eri värejä vihreiden lehvästöjen sekaan.

--- Tilannetta 21.9.2017 >> Tuossa vaiheessa ensimmäisenä ruskaantuvat lajit olivat kasvukauden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskansa varsin ajallaan, kuten monet metsävaahterat (Acer platanoides), punasaarnit (Fraxinus pennsylvanica), pensasangervot (Spiraea sp.), tuomet (Prunus padus) sekä osa haavoista (Populus tremula) ja koivuista (Betula sp.). 

Sen sijaan myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla oli edelleen nähtävissä se, että ruskaantumisviivettä oli tulossa; syyskuun lopulla oli tuossa vaiheessa lämmintä korkeapainetta, joka osaltaan alkoi hieman viivästyttämään ruskan etenemistä etenkin myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla. 

Lisäksi tuolloisesta ruskatilanteesta huomiona sekin, että tuo korkeapainetilanne tarkoitti tietenkin myös enimmäkseen heikkoja ja ajoittain jopa tyyniäkin tuulia, jolloin ruskassa se tarkoitti vastaavasti sitä, että lehtivariseminen oli hillittyä, ja silloin värikkäitä lehtiä pysyi tavanomaista runsaammin ja pidempään puissa.

--- Tilannetta 7.10.2017 >> Tuolloin ko. viikon (2. - 8.10.) alun tuulisen vaiheen jälkeen ruska oli ottanut vielä askeleita uuteen värihuippuun, kun syyskuun lopussa ja syys-lokakuun vaiheessa oli ollut ensimmäinen värihuippu varsinkin metsävaahteraruskan kirkkaimman vaiheen avustamana; tuo tuulinen vaihe tietenkin varisti lehtiä paljon, mutta ruskan osittainen viivästyminen tarkoitti sitä, että osa puista oli edelleen varsin vihreitä ja se mahdollisti tuolloin lokakuun alkupuolella uutta värihuipennusta.

Tuossa toisessa ruskahuipussa varsinkin koivuissa oli huomattavan kirkasta ja runsasta ruskaa luonnonpuiden osalta - Se kieli myös siitä, kuinka koko kesän hyvin myöhässä olleen kasvukauden etenemisen takia varsinaista ruskaa edeltänyt ruostesienikellastuminen jäi koivuilla myös syyskuun mittaan niin vähiin, että varsinaiselle kirkkaalle ruskalle mahdollistui normaalia enemmän terveitä lehtiä > siksi siis normaalia kirkkaampi koivuruska.

Varhaisimmin ruskaantuvissa vaahterayksilöissä, monissa saarnissa, tuomissa ja osassa haavoistakin oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo tapahtunut paikoin kaikkien lehtien poisvariseminen; toisaalta monissa muissa haavoissa oli parhaillaan vielä etenemässä erityisen kirkas keltainen ja oranssi ruskahuippu. 

Sen sijaan keskeneräistä ruskaa löytyi yhä etenkin puistoissa ja puutarhoissa monilla tammilla (Quercus sp.), poppeleilla (Populus sp.), lehmuksilla (Tilia sp.), omenapuilla (Malus sp.) ja pensaista mm. kuusamilla (Lonicera sp.); noista osa oli lokakuun alkupuolella jopa edelleenkin kesäasussa. Luonnonpuista raidat (Salix caprea) olivat vielä myös melko paljon vihreälehtisiä.

Seuranneen viikon (9. - 15.10.) mittaan tapahtui sitten yleisesti tämän uuden ruskahuipentuman lakipisteen saavuttuminen ja siitä ruska alkoikin etenkin luonnonpuiden osalta jo pian olemaan lopuillaan ja samalla nuo myöhemmin ruskaantuvat lajit etenivät kesävihreydestä kiihtyvään tahtiin ruskaväreihin > tuttuun tapaan etelärannikon ja sisämaan välillä tässä prosessissa oli parin-kolmen vuorokauden eroa, eli esim. Helsingissä ruskahuippu sattui pikemminkin ko. viikon lopulle, kun Hämeenlinnassa se oli sen viikon alkupuolella.

Sääennusteissa ei ollut kuitenkaan odotettavissa pitkään aikaan yöpakkasia, mikä olisi nopeuttanut ruskan varisemista ja loppumista - Tämä öiden leutous johtui siitä, koska matalapaineinen ja erittäin sateinen sää jatkui pilvineen niin vakaasti pitkin lokakuuta, ja se aiheutti tulviakin monin paikoin.

Erikoisesti hallanaroilla kasveilla ei siksi ollutkaan vielä pitkään aikaan pakkasvioituksia > Esim. jättibalsamit (Impatiens glandulifera) jatkoivat siksi kukoistustaan edelleen lokakuun loppupuolelle, ja sama päti puistojen ja puutarhojen kesäkukkiinkin, kuten begonioihin (Begonia cv.), daalioihin (Dahlia cv.), auringonkukkiin (Helianthus annuus) yms. - Lehdiltään aroilla puulajeilla sama tarkoitti sitä, että mm. katsuroissa (Cercidiphyllum japonicum) ja jalopähkinöillä (Juglans sp.) arkoihin lehtiinsä ehti tulla ruska kokonaan ilman pakkasvioituksia ja pakkasten aiheuttamia lehtien varisemisia kesken ruskan tulemisen.

--- Tilannetta 20.10.2017 >> Viimein ko. päivänä oli Etelä-Suomessa vasta syksyn ensimmäinen kunnon pakkasyö ja -aamu yleisesti - selvästi normaalista myöhässä tämä tapahtuikin, koska tavanomaisempi ajankohta olisi ollut joko syyskuun viimeinen viikko tai lokakuun ensimmäinen viikko > Tuossa vaiheessa vielä ulkosalla olleet arat kesäkukat yms. hallanarat lajit siis paleltuivat viimein kokonaan.

Tämä yöpakkasten sävyttämä kylmä sää jatkui vielä lokakuun lopulla edelleen, joten ruskan viimeisille vaiheille se oli varsin kohtalokasta - eli lehtivariseminen kiihtyi loppuunsa hyvin nopeasti suurimmalla osalla lajeista, ja tuultenkin sitten välillä voimistuttua vain aniharvoja viljeltyjä lajeja lukuun ottamatta ruska päättyi kokonaan aivan normaalissa aikataulussa etelärannikkoa myöten lokakuun loppuun mennessä.

Tämän ensimmäisen pakkasaamun kynnyksellä varsin lehteviä puita olivat vielä monet lehmukset, tammet, poppelit, omenapuut, raidat ja salavat (Salix alba cv.) sekä pieni osa koivuista ja yksittäiset haavat. Pensaista lehteviä olivat vielä mm. pihasyreenit (Syringa vulgaris), kuusamat, villaheisit (Viburnum lantana), monet pensasruusut (Rosa sp.) ja hieman myös aroniat (Aronia sp.).

Tuolloinhan lokakuun lopussa oli myös hyvin talvinen jakso runsaan lumisateen kera, mistä jo teinkin havainnollistuksen osana edellisessä valokuvallisessa blogikirjoituksessani tekemiäni "alkutalven" lumikuorrutehavainnollistuksia > Etelä-Suomen alkutalven 2017 erityispiirteen valokuvallinen havainnollistuskooste - Useita kertoja tapahtuneita puustojen näyttäviäkin lumikuorrutteita. 

Noista aivan viimeiseksi lehteviksi jääneistä lajeista osa pystyi vielä säilyttämään hieman lehtiään yli tuon talvisen jakson marraskuulle, koska yöpakkaset eivät kuitenkaan olleet kovin ankaria - Sittemmin marraskuun alkupuolella ja hieman sen kuun puolivälin yli vallinneessa hyvin leudossa ja lähes pakkasettomassa jaksossa nuo viimeiseksi osittain lehteviksi jääneet lajit saivat mahdollisuuden kehittää ruskaansa loppuun ja ne varistivat lehtensä vähitellen pois marraskuun loppuun mennessä viimeisiltäkin osiltaan. 

--- Tähän lopuksi on hyvä sanoa yhteenvetona muutama sana tämän kertaisen ruskan kokonaisluonteesta > Selvästi näkyi muutamissa puulajeissa se, että menneen kesän tasapaksun viileä ja sateinen helteettömyys tuotti syksyn ruskaksi niillä tavanomaista selvästi haaleampia värejä; näitä olivat esim. lehmukset, mongolianvaahterat (Acer tataricum ssp. ginnala), punasaarnit, osa poppeleista sekä monet kotipihlajat (Sorbus aucuparia) ja tuomet. 

Ilmeisesti näiden lajien kirkkaan ruskan vaatimuksena on mantereisempi vuodenaikojen vaihtelu, eli kesien on sisällettävä ainakin yksi tai kaksikin kunnon helleaaltoa... Lisäksi tuon lokakuun alkupuolen poikkeuksellisen - ennätyksellisen runsassateinen vaihe edesauttoi niillä ruskan jäämistä haaleaksi; samoista syistä aronioissakin ja monissa muissakin lajeissa ilmeni hieman ruskan haaleutta ja punaisten värien jäämistä normaalia vähäisemmiksi.

Koivuilla sen sijaan ruska oli normaalia kirkkaampi, koska koko kasvukauden kehitysvaiheet etenivät parisen viikkoa normaalista myöhässä ruskan alkuun saakka, jolloin ruostesienikellastuminenkin myöhästyi, jäi siten vähäiseksi ja niin ollen se antoi tilaa kirkkaalle varsinaiselle ruskalle muodostua ko. puihin kunnolla. 

Osa haavoistakin näytti olleen tavanomaista kirkasruskaisempia samasta syystä - näihin lajeihin ei myöskään mennyt "mereinen kesä" vaikuttanut ruskaa niinkään haalentavasti; ja samaa voidaan sanoa metsävaahteroidenkin ruskasta, mikä oli taas monin paikoin hyvin kirkas ja punavärinen.