Vuosi 2017 on nyt päättymässä ja tämä kuluneen syksyn ruska-analyysini ehtii olla ainoa ns. vuosikooste, jonka pystyn tekemään tänne blogiini vielä ennen vuoden vaihtumista - erikoista ja tälle analyysille yllättäen ajankohtaista tosin on nyt se, että etelärannikon tuntumassa ja lounaassa jatkuu itse asiassa terminen syksy edelleen, koska koko loppuvuosi on ollut koko ajan niin leuto ja "alkutalven" pakkasten suhteen niin mieto, jolloin termisen talven määritelmä ei ole vieläkään täyttynyt sillä alueella.
Tämän kertainen Etelä-Suomen (tarkkailualueeni) ruska oli poikkeuksellinen ainakin kahdesta syystä johtuen, jotka olivat tasaisen viileä kesä ja ennätyssateinen lokakuu - Teen alla havainnollistuksia ruskan eri vaiheista poimimalla syksyn mittaan tekemistäni FB-julkaisuistani täydennetyt ja parannetut näytteet analyysin koosteeksi >>
--- Tilannetta 25.8.2017 >> Ko. päivänä Espoossa valokuvatessani ja luontoa tarkkaillessani kiinnitti huomioni aikaisempiin vuosiin nähden erikoinen poikkeus: nimittäin koivuissa ja pajukoissa ei ollut kehittynyt lähes ollenkaan ruostesienien aiheuttamaa kellastumista, tai sitä oli vain hyvin vähän - Hyvin monina aikaisempina vuosina viimeistään elokuun viimeisellä viikolla oli ollut paljon runsaammin tätä ruskaa edeltävää lehtien kellastumistyyppiä em. lajeissa.
Syinä moiselle oli tuossa vaiheessa todennäköisesti ainakin seuraavat seikat:
Kevät- ja kesäsäiden jatkuvista viileyksistä johtuen kasvukausi oli ollut koko kesän selvästi normaalista myöhässä, jolloin tavallaan tuossa vaiheessa kasvien lehdistöt olivat tavanomaista "nuorempia" ajankohtaan nähden. Ruostesienet ilmeisesti vioittavat siis paremmin ns. vanhempia lehtiä.
Toinen syy oli varmaankin se, kun kesäsää oli ollut kokonaisuudessaan erityisen tasainen, jolloin esim. paahtavien helteiden tai erityisen runsaiden liikamärkyyttä aiheuttavien sateiden stressaava vaikutus oli puuttunut, ja niin ollen puiden lehdet olivat olleet tauti- ja infektioresistenssejä normaalia paremmin sen myötä.
Näin ollen tuolloin elokuun lopussa lehtipuusto oli Etelä-Suomessa poikkeuksellisen vihreää edelleen, koska ruostesienikellastuminen puuttui maisemakuvasta lähes kokonaan, ja samaa jatkui syyskuun puolelle varsin selvästi, vaikka ruostesienikellastuminen alkoi hieman lisääntymään - Vasta varsinaisen ruskan alkaminen syyskuun alkupuolella alkoi tuoda selvemmin eri värejä vihreiden lehvästöjen sekaan.
--- Tilannetta 21.9.2017 >> Tuossa vaiheessa ensimmäisenä ruskaantuvat lajit olivat kasvukauden viiveestä huolimatta aloittaneet ruskansa varsin ajallaan, kuten monet metsävaahterat (Acer platanoides), punasaarnit (Fraxinus pennsylvanica), pensasangervot (Spiraea sp.), tuomet (Prunus padus) sekä osa haavoista (Populus tremula) ja koivuista (Betula sp.).
Sen sijaan myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla oli edelleen nähtävissä se, että ruskaantumisviivettä oli tulossa; syyskuun lopulla oli tuossa vaiheessa lämmintä korkeapainetta, joka osaltaan alkoi hieman viivästyttämään ruskan etenemistä etenkin myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla.
Lisäksi tuolloisesta ruskatilanteesta huomiona sekin, että tuo korkeapainetilanne tarkoitti tietenkin myös enimmäkseen heikkoja ja ajoittain jopa tyyniäkin tuulia, jolloin ruskassa se tarkoitti vastaavasti sitä, että lehtivariseminen oli hillittyä, ja silloin värikkäitä lehtiä pysyi tavanomaista runsaammin ja pidempään puissa.
--- Tilannetta 7.10.2017 >> Tuolloin ko. viikon (2. - 8.10.) alun tuulisen vaiheen jälkeen ruska oli ottanut vielä askeleita uuteen värihuippuun, kun syyskuun lopussa ja syys-lokakuun vaiheessa oli ollut ensimmäinen värihuippu varsinkin metsävaahteraruskan kirkkaimman vaiheen avustamana; tuo tuulinen vaihe tietenkin varisti lehtiä paljon, mutta ruskan osittainen viivästyminen tarkoitti sitä, että osa puista oli edelleen varsin vihreitä ja se mahdollisti tuolloin lokakuun alkupuolella uutta värihuipennusta.
Tuossa toisessa ruskahuipussa varsinkin koivuissa oli huomattavan kirkasta ja runsasta ruskaa luonnonpuiden osalta - Se kieli myös siitä, kuinka koko kesän hyvin myöhässä olleen kasvukauden etenemisen takia varsinaista ruskaa edeltänyt ruostesienikellastuminen jäi koivuilla myös syyskuun mittaan niin vähiin, että varsinaiselle kirkkaalle ruskalle mahdollistui normaalia enemmän terveitä lehtiä > siksi siis normaalia kirkkaampi koivuruska.
Varhaisimmin ruskaantuvissa vaahterayksilöissä, monissa saarnissa, tuomissa ja osassa haavoistakin oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo tapahtunut paikoin kaikkien lehtien poisvariseminen; toisaalta monissa muissa haavoissa oli parhaillaan vielä etenemässä erityisen kirkas keltainen ja oranssi ruskahuippu.
Sen sijaan keskeneräistä ruskaa löytyi yhä etenkin puistoissa ja puutarhoissa monilla tammilla (Quercus sp.), poppeleilla (Populus sp.), lehmuksilla (Tilia sp.), omenapuilla (Malus sp.) ja pensaista mm. kuusamilla (Lonicera sp.); noista osa oli lokakuun alkupuolella jopa edelleenkin kesäasussa. Luonnonpuista raidat (Salix caprea) olivat vielä myös melko paljon vihreälehtisiä.
Seuranneen viikon (9. - 15.10.) mittaan tapahtui sitten yleisesti tämän uuden ruskahuipentuman lakipisteen saavuttuminen ja siitä ruska alkoikin etenkin luonnonpuiden osalta jo pian olemaan lopuillaan ja samalla nuo myöhemmin ruskaantuvat lajit etenivät kesävihreydestä kiihtyvään tahtiin ruskaväreihin > tuttuun tapaan etelärannikon ja sisämaan välillä tässä prosessissa oli parin-kolmen vuorokauden eroa, eli esim. Helsingissä ruskahuippu sattui pikemminkin ko. viikon lopulle, kun Hämeenlinnassa se oli sen viikon alkupuolella.
Sääennusteissa ei ollut kuitenkaan odotettavissa pitkään aikaan yöpakkasia, mikä olisi nopeuttanut ruskan varisemista ja loppumista - Tämä öiden leutous johtui siitä, koska matalapaineinen ja erittäin sateinen sää jatkui pilvineen niin vakaasti pitkin lokakuuta, ja se aiheutti tulviakin monin paikoin.
Erikoisesti hallanaroilla kasveilla ei siksi ollutkaan vielä pitkään aikaan pakkasvioituksia > Esim. jättibalsamit (Impatiens glandulifera) jatkoivat siksi kukoistustaan edelleen lokakuun loppupuolelle, ja sama päti puistojen ja puutarhojen kesäkukkiinkin, kuten begonioihin (Begonia cv.), daalioihin (Dahlia cv.), auringonkukkiin (Helianthus annuus) yms. - Lehdiltään aroilla puulajeilla sama tarkoitti sitä, että mm. katsuroissa (Cercidiphyllum japonicum) ja jalopähkinöillä (Juglans sp.) arkoihin lehtiinsä ehti tulla ruska kokonaan ilman pakkasvioituksia ja pakkasten aiheuttamia lehtien varisemisia kesken ruskan tulemisen.
--- Tilannetta 20.10.2017 >> Viimein ko. päivänä oli Etelä-Suomessa vasta syksyn ensimmäinen kunnon pakkasyö ja -aamu yleisesti - selvästi normaalista myöhässä tämä tapahtuikin, koska tavanomaisempi ajankohta olisi ollut joko syyskuun viimeinen viikko tai lokakuun ensimmäinen viikko > Tuossa vaiheessa vielä ulkosalla olleet arat kesäkukat yms. hallanarat lajit siis paleltuivat viimein kokonaan.
Tämä yöpakkasten sävyttämä kylmä sää jatkui vielä lokakuun lopulla edelleen, joten ruskan viimeisille vaiheille se oli varsin kohtalokasta - eli lehtivariseminen kiihtyi loppuunsa hyvin nopeasti suurimmalla osalla lajeista, ja tuultenkin sitten välillä voimistuttua vain aniharvoja viljeltyjä lajeja lukuun ottamatta ruska päättyi kokonaan aivan normaalissa aikataulussa etelärannikkoa myöten lokakuun loppuun mennessä.
Tämän ensimmäisen pakkasaamun kynnyksellä varsin lehteviä puita olivat vielä monet lehmukset, tammet, poppelit, omenapuut, raidat ja salavat (Salix alba cv.) sekä pieni osa koivuista ja yksittäiset haavat. Pensaista lehteviä olivat vielä mm. pihasyreenit (Syringa vulgaris), kuusamat, villaheisit (Viburnum lantana), monet pensasruusut (Rosa sp.) ja hieman myös aroniat (Aronia sp.).
Tuolloinhan lokakuun lopussa oli myös hyvin talvinen jakso runsaan lumisateen kera, mistä jo teinkin havainnollistuksen osana edellisessä valokuvallisessa blogikirjoituksessani tekemiäni "alkutalven" lumikuorrutehavainnollistuksia > Etelä-Suomen alkutalven 2017 erityispiirteen valokuvallinen havainnollistuskooste - Useita kertoja tapahtuneita puustojen näyttäviäkin lumikuorrutteita.
Noista aivan viimeiseksi lehteviksi jääneistä lajeista osa pystyi vielä säilyttämään hieman lehtiään yli tuon talvisen jakson marraskuulle, koska yöpakkaset eivät kuitenkaan olleet kovin ankaria - Sittemmin marraskuun alkupuolella ja hieman sen kuun puolivälin yli vallinneessa hyvin leudossa ja lähes pakkasettomassa jaksossa nuo viimeiseksi osittain lehteviksi jääneet lajit saivat mahdollisuuden kehittää ruskaansa loppuun ja ne varistivat lehtensä vähitellen pois marraskuun loppuun mennessä viimeisiltäkin osiltaan.
--- Tähän lopuksi on hyvä sanoa yhteenvetona muutama sana tämän kertaisen ruskan kokonaisluonteesta > Selvästi näkyi muutamissa puulajeissa se, että menneen kesän tasapaksun viileä ja sateinen helteettömyys tuotti syksyn ruskaksi niillä tavanomaista selvästi haaleampia värejä; näitä olivat esim. lehmukset, mongolianvaahterat (Acer tataricum ssp. ginnala), punasaarnit, osa poppeleista sekä monet kotipihlajat (Sorbus aucuparia) ja tuomet.
Ilmeisesti näiden lajien kirkkaan ruskan vaatimuksena on mantereisempi vuodenaikojen vaihtelu, eli kesien on sisällettävä ainakin yksi tai kaksikin kunnon helleaaltoa... Lisäksi tuon lokakuun alkupuolen poikkeuksellisen - ennätyksellisen runsassateinen vaihe edesauttoi niillä ruskan jäämistä haaleaksi; samoista syistä aronioissakin ja monissa muissakin lajeissa ilmeni hieman ruskan haaleutta ja punaisten värien jäämistä normaalia vähäisemmiksi.
Koivuilla sen sijaan ruska oli normaalia kirkkaampi, koska koko kasvukauden kehitysvaiheet etenivät parisen viikkoa normaalista myöhässä ruskan alkuun saakka, jolloin ruostesienikellastuminenkin myöhästyi, jäi siten vähäiseksi ja niin ollen se antoi tilaa kirkkaalle varsinaiselle ruskalle muodostua ko. puihin kunnolla.
Osa haavoistakin näytti olleen tavanomaista kirkasruskaisempia samasta syystä - näihin lajeihin ei myöskään mennyt "mereinen kesä" vaikuttanut ruskaa niinkään haalentavasti; ja samaa voidaan sanoa metsävaahteroidenkin ruskasta, mikä oli taas monin paikoin hyvin kirkas ja punavärinen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment