Viikon 14 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Edellisvuoden lohkohedelmiä talven yli säilyneenä mongolianvaahterassa (Acer tataricum ssp. ginnala) kuvattuna keskiviikona 7.4.2010 Espoon Tapiolassa. Puistolehmuksen tapaan tämä tuttu iso pensas / pieni puu on jopa hanakampi säilyttämään hedelmiään kevääseen saakka ja ne ovatkin erinomaisia talvikoristeita, koska ne mm. sihisevät jännästi tuulisella säällä. Lehtien puhkeamissävy on vaaleanvihreä, kellertävä kukinta on täyslehdessä kesäkuussa ja ruska on tyypillisen näyttävä punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavana syys-lokakuussa. Tämä kuva aloittaa viikon 14 tunnelmakuvat. Huom.! Tasan vuosi sitten aloitin tämän kuvasarjaohjelman (Viikon 14 tunnelmakuvat vuonna 2009).

Täyteen kukintaan venyneitä tervalepän (Alnus glutinosa) hedenorkkoja kuvattuna lauantaina 10.4.2010 Hämeenlinnassa. Tuttu rantojen iso puu on tullut täyteen kukintavaiheeseen etuajassa ja kukinta on tavanomaista runsaampaa. Kuvassa nähdään myös emikukinnot noiden etummaisten hedenorkkojen yläpuolella ja edelliskesän hedelmäjäänteetkin ovat näkyvillä. Myös harmaaleppä (Alnus incana) on tullut nopeasti kukinnan huippuun samalla kertaa.

Silmujaan avaamaan alkanutta sinikuusamaa (Lonicera caerulea) kuvattuna sunnuntaina 11.4.2010 Hämeenlinnassa. Varhaisimpiin vihertyjiin kuuluva yleinen keskikokoinen pensas, jolla pian lehtien vaaleanvihreästi puhjettua on keltainen tuoksuva kukinta toukokuun alkupuolella. Silmut olivat jo nyt selvästi aloittaneet kasvunsa etuajassa. Sinihärmeiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ruska on myöhäinen lokakuussa ja haalean keltainen. Voi pitkittyä marraskuulle.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut setsuaninalppiruusu (Rhododendron sutchuenense var. giraldii) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viime toukokuussa esittelin tämän ison pensaan näyttävän valkoista kukintaa; alppiruusuista varhaisimpia kukkijoita. Nyt valitettavasti sekä kukkasilmut että lehdet ovat pahasti vaurioituneet; tervehtymiskyky selviää kesäkuun alussa. Tämä ja alla olevat pakkastuhot eivät ilmenneet 2008-2009 talvena (Kovin pakkanen tällä paikalla n. -16 astetta), mutta päättyneen talven -20 ja -25 pakkasasteen väliset lukemat monta kertaa olivat selvästi liikaa.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut köynnösruusulajike (Rosa "Blaze") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lähes koko oksisto oli tälläkin lajikkeella paleltunut, mutta alemman kuvan lajikkeen tapaan nämä olivat suojassa kattolumien romahtelulta. Tällä lajikkeella on voimakkaan punaiset kukat ja uudet vesat tuottavat kesä-heinäkuusta lähtien niitä runsaasti joka tapauksessa. Alemman lajikkeen tapaan pahinta uusvesomisessa olisi silti koko jalo-osan paleltuminen ja uusi vesominen olisi vain villityyppiä.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut köynnösruusulajike (Rosa "Coral Dawn") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ylempään ruusulajikkeeseen verrattuna tuhoutuneiden lehtien sävy on vaalea. Tässäkin kasvusto vaikutti paleltuneen lähes tyveen saakka ja kesäkuun alkuun mennessä vesomiskyky selviää; uudet vesat tekevät joka tapauksessa kukkia, joten tämänkin lajikkeen hurmaavan vaaleanpunainen kukinta ei ole menetetty, jos vesominen tapahtuu jalo-osasta.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut kastanjaköynnös eli akebia (Akebia quinata) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä arkana pidetty puoliainavihanta köynnös on myös kohdannut tiensä pään ainakin suurelta osaltaan; vesomistervehtyminen ainakin tyvestä selviää kesäkuun alkuun mennessä. Touko-kesäkuussa olisi uusien lehtien perään erikoisia violetteja kukkia, mutta tällä kertaa se ei ehkä toteudu... Tässä köynnös oli lisäksi lumitaakan liiskaama; otettava kattolumet huomioon istutuspaikkaa valittaessa.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut reunushappomarja (Berberis buxifolia) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Valitettavan pahasti talven pakkasista kärsinyt ainavihanta pensas; kesäkuun alussa nähdään tervehtymiskyky vesomalla... Touko-kesäkuussa olisi keltainen näyttävä kukinta, mutta tällä kertaa se on tuhoutunut. Kovat pakkaset ehtivät tämän matalan pensaan kohtaloksi jo Joulukuussa ennen kuin päättyneen talven kuuluisa paksu lumihanki ehti kunnolla hätiin suojaamaan.

Paksun lumen alta paljastunutta orjanlaakeriristeymää (Ilex X meservae "Blue Prince") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä ainavihanta isohko pensas on osoittanut olevansa kuluneen talven kourista erinomaisesti selvinnyt; lehtivaurioita ei ole havaittavissa ja lumitaakkakaan ei ole tehnyt merkittäviä vaurioita. Valkoinen kukinta on touko-kesäkuun lisäkoriste tällä hedeyksilölajikkeella ja samalla uudet lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä.

Koiranpensaan eli puksipuun (Buxus sempervirens) ainavihantaa lehdistöä talvesta ja kevätpaahteesta todella hyvin selvinneenä kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Maaliskuun paahdevaiheen suojaus tällä eteläseinustalla on auttanut ja nyt roudan sulettua suojaus on poistettu ja kasvusto on valmiina uuteen kasvuun; uusien lehtien sävy eroaa vähän vanhoista ja kukinta sekä hedelmät eivät ole näyttäviä. Hieno lehtiensä ansiosta ja pensas on sopiva myös puolivarjoon ylispuuston suojaan lämpimillä alueilla. Kestää lumitaakkoja. Tunnettu muotoonleikattava laji.

Talvehtinut hapsijukan (Yucca filamentosa) ainavihanta lehdistö kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana perennana pidetty, mutta tämän talven tapaan hyvä lumipeite suojaa hienosti ja kuvan tapaan lähinnä vain lumen painosta on syntynyt lievää liiskaantumista. Aurinkoisilla eteläseinustoilla tekee varmimmin erittäin näyttävät kukkavanat, jotka jopa lähes 2m:n korkuisina sisältävät heinäkuussa isoja ja erittäin voimakastuoksuisia valkoisia kukkia.

Keisaripikarililjan (Fritillaria imperialis) tuoreita alkuja kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Etenkin lämpimillä eteläseinustoilla (Kuten tässä) tämä sipulikasvilaji on hämmästyttävän terhakkana ensimmäisten kasvajien joukossa. Tässäkin nuo alut olivat jo 5 - 10cm pitkiä! Kukintavaiheessa ne kasvavat jopa n. 1m korkeuteen asti ja ne kehittyvätkin siihen vaiheeseen jo toukokuun alkuun tultaessa. Kukintaa kestää parisen viikkoa sen jälkeen.

Kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) tuoreita alkuja kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kevään ensimmäisiin näyttäviin perennakasvutapahtumiin kuuluvat monien pionilajien kasvualut, jotka ovat jo noin silmuvaiheessa todella huomiotaherättäviä. Tämä laji on kaikkein varhaisin työntämään punaiset alkunsa esille. Jalopionit / kiinanpionit (Paeonia lactiflora -ryhmä) tulevat viimeisenä esille vasta toukokuussa, mutta uudet alut ovat niilläkin vaihtelevasti punaisia-punaruskeita.

Tulppaanien (Tulipa sp.) ja särkyneensydämen (Dicentra spectabilis) tuoreita alkuja kuvattuna lauantaina 10.4.2010 Hämeenlinnassa. Montaa päivää ei tämä perennapenkki ollut lumesta vapaa (Ko. viikon alusta), kun nämä ensimmäiset kasvutapahtumat jo ilmenivät; Tässä on fiksusti hyödynnetty sipulikasveja ja perennoja samaan ryhmään. Tulppaanien kukkiessa töyhtöangervo tosin ottaa jo myös näyttävää osaa itselleen punertavanruskean nuoren lehdistönsä ansiosta toukokuun puolella.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) hedelmävarsia talventörröttäjinä kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa viimeisissä lumijäänteissä. Tämä itä-aasialainen sipulikasvi on näyttävä heinäkuun kukkija; isoja vihertävänvalkoisia kukkia rykelmänä pitkässä varressa ja ko. kukkavanat saavat syksyksi isot hedelmäkodat, jotka säilyvät jopa kevääseen saakka kuvan osoittamaan tapaan ja ovat siten parhaimpiin talventörröttäjiin kuuluvia. Lehdistö on pinaattimainen / kaalimainen iso ruusuke, joka ilmestyy toukokuun alussa. Kannattaa istuttaa monta ryhmään, niin noita varsia syntyy joukkona.

Paahdesuojaesimerkkejä kuvien kera Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta

Tässä on kuvallisia esimerkkejä täydentämään ainavihantien kasvilajien paahdesuojausinformaatiota. Kuvat on otettu Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa viime keskiviikkona, kun kävin paikalla lähes parin kuukauden tauon jälkeen tarkistamassa kevättalven tilanteita. Viime sunnuntaina ja maanantaina ei vielä tullutkaan kovin aurinkoista, koska sumupilvi esti paisteen hyvin sitkeästi. Joissakin säätilanteissa sumupilvien ennustaminen on sieltä kaikkein vaikeimmasta päästä. Tänään on sitten viimein ollut niin selkeää laajalla alueella Etelä-Suomessa, että paahdesuojausta on jo tarvittu. Alla näette siis vaihtoehtoja säkkikankaan käyttämiselle ko. suojauksessa. Nämä suojatut lajit ovat sellaisia talvenarkoja ainavihantia kasveja, jotka ovat arkoja jäätyneen maan paahteelle myös vanhoina eikä vain heti istutuksen jälkeisenä kevättalvena.




Jos tienoolla on ollut tarvetta marjakuusten (Taxus sp.) oksien harventamiselle (ko. toimenpide on hyvä tehdä juuri tähän aikaan), niin niitä voi hyvin käyttää luontaisena materiaalina paahdesuojaukseen. Ko. oksat ovat niin tiheitä ja kasvutavaltaan sopivia, että niiden peittävyys on muihin havukasvien oksiin verrattuna ylivertainen. Lisäksi tällainen luontainen keino säilyttää suojattavan kohteen optimaalisen ilmavana. Tässä noiden oksien alla on puksipuu eli koiranpensas (Buxus sempervirens). Laji on tunnettu eritoten barokkipuistojen kuvioistutusten ainavihantana leikattuna elementtinä ja muutoinkin muotoonleikkattuna lajina se on erinomainen. Suomessa laji on etelärannikollakin hieman talvenarka ja aurinkoisilla paikoilla erityisen arka juuri kevättalven paahteelle, jos maa on syvään jäässä. Koiranpensasta olen kuitenkin tavannut hyvin menestyvänä mm. sekä Helsingin Malmin hautausmaalla että eräällä yksityispihalla Keravalla puolivarjoisissa paikoissa, missä se ei tarvitse paahdesuojaa.




Tässä on suojattu kynttiläjukkaa (Yucca filamentosa), joka pärjää yllättävän hyvin esim. eteläseinustoilla Etelä-Suomessa, vaikka kyseessä on hyvin trooppisen ja kuuman aavikon oloinen perennalaji. Se on itse asiassa kotoisin Yhdysvaltain itäosista, joten aivan niin trooppinen laji ei ole kyseessä. Tähän aikaan vuodesta tämäkin laji kaipaa paahdesuojausta ainavihannan lehtiruusukkeensa takia etenkin, jos luomisuojaa ei ole ja sitten tietysti lumen sulettua maan ollessa silti vielä jäässä. Puutarhakaupoista saa myös erityisesti ko. tarkoitusta varten tehtyjä harsokankaita, joista tässä on tummahkonvihreä esimerkki ripustettuna osittain kanaverkon päälle. Kanaverkko oli viritetty jo syksyllä suojaksi kaneja vastaan. Paahdesuojaharsoa voi välillä poistaa kasvien päältä, kuten kuvassa, jos suojalle ei ko. hetkellä ole tarvetta; pilviset päivät. Tällaiset harsot ovat myös hyvin optimaalisesti ilmava vaihtoehto säkkikankaalle.




Tässä on melkoisen tumma versio keinotekoisesta paahdesuojaharsosta. Tässä se on viritetty ainavihannan tulimarjan (Pyracantha coccinea) ylle. Pensas on kasvanut leutojen talvien ansiosta ennen näkemättömän isoksi ja näyttää edelleen pärjäävän suhteellisen erinomaisesti uuden kasvukauden alkuun huolimatta vähäisestä - kohtalaisesta määrästä lehtivaurioita. Tässä on hyvä ehdokas etelärannikolle uudeksi mielenkiintoiseksi ja kauniiksi koristepensaaksi tulevaisuuden lämpeneviin oloihin. Tuo harson tummuus on tässä jonkin verran huolestuttava seikka, koska tumma sävy imee lämpöä voimakkaasti ja se saattaa olla pikemminkin kasvia haittaava kuin suojaava asia paahdevaikutusten torjunnassa.

Muita tässä puistossa paahdetta vastaan ko. harsolla suojattuja lajeja ovat mm. ainavihanta reunushappomarja (Berberis buxifolia) ja kastanjaköynnös (Akebia quinata), joka on leutojen talvien jälkeen ns. puoliainavihanta ja Suomea selvästi lämpimämmissä oloissa jopa lähes kokonaan ainavihanta. Se tarkoittaa sitä, että osa lehdistä säilyy uuden kasvukauden alkuun asti lähes vaurioitta ja ko. lehtien takia paahdesuojausta kannattaa siis tehdä. Tällä kertaa lehtivaurioita näytti olevan paljon, mutta ko. laji lähtee hyvin uuteen kasvuun, vaikka kaikki lehdet olisivat talven kourissa menetetty.