Alinna on ottamieni valokuvien sarja, jotka olen sommitellut kahteen teemaan siten, että ylinnä on tapahtumassa ensimmäistä kertaa pystytetyn videotaulun tapahtumista kuviani tavallaan lähiotoksina, ja sen alla on kronologisena sarjana torilta kirkolle päin kuvaamiani yleisnäkymäotoksia esityksestä.
Tällä kertaa tapahtumaa oli siis uudistettu muutamilla tavoilla, joista ainakin omalle kohdalleni sattuneena huomattavin oli tuo em. videotaulu, josta saattoi nähdä yksityiskohtaisempia esityksen vaiheita. Toinen merkittävä muutos oli tähän videotauluunkin liittyen myös se, että esityksen takana olevan kirkon sisälle oli laitettu klassisen musiikin orkesteri ja jazz-muusikko Iiro Rantala; heidänkin esitykset taltioitiin siis livenä tuohon videotauluun mm. lähikuvia varten - Iiro tosin esiintyi yhdessä vaiheessa myös ulkona kirkon edustan puistossa, joka oli siis tuttuun tapaan esityksen pääpaikkana ja lavasteena torille ja yleisöön päin.
Tapahtumaa oli myös havaintoni mukaan rukattu dramaturgisesti aikaisempaa dynaamisemmaksi, missä eri osioiden vaihtelua toisiinsa nähden oli selvästi mietitty nyt enemmän. Näin ollen kokonaisesitys tuntui sisällöllisesti mielenkiintoisemmalta ja rikkaammalta odotuksiin nähden eikä niin "mössökkäältä" tai "vanhan toistolta", kuten kenties hieman oli ollut aikaisempina vuosina tilanne.
Tämän esityksen huonona puolena oli kuitenkin ulkopuolisena vaikuttimena tuuli; nimittäin esityksen valo- ja lasersädetaide kärsi siitä, kun sen hienoa näkymistä edesauttavat savukoneiden tuottamat utuharsot kaikkosivat tuulisessa säässä jatkuvasti liian paljon ja liian nopeasti pois esitysalueelta. Näin ollen esityksen valotaide jäi odotettua vaisummaksi, joten siihen olisi pitänyt varautua ehkä jopa tuplaamalla savukoneiden kapasiteettia normaaliin nähden.
Tuulisuushan oli perua sen vuorokauden alkupuolelta, missä Suomea kuritti ensimmäinen kunnon syysmyrsky (tässä eilinen blogipostaukseni osaltaan siihenkin liittyen); tosin länsituuli oli jo esitykseen mennessä heikentynyt selvästi, mutta ajoittain vielä navakkapuuskaisena se toki vaikutti esitykseen huomattavasti.
Muutoin sää oli esityksen aikana jo varsin viileän tuntuista, koska oli tapahtunut edellisiltaan nähden se radikaali kylmentyminen; esityksen aikaiset vajaan +10 asteen lämpötilat olivat edellisiltaan nähden jopa reilut 10 astetta alempia. Niinpä tilanteessa omia käsiäni alkoikin jopa paleltamaan, kun ne olivat paljaana.
Mainitsen vielä keskeisesti ennen kuvasarjoja niistä syistä, miksi pidän tätä tapahtumaa niin mielenkiintoisena ja tärkeänäkin nykyisessä Suomen kulttuurissa ja tilanteessa! >> Esitys on siis monitaiteellinen, jossa yhdistyy luovasti ja rikkaasti ainakin valo- ja lavastustaide sekä tanssitaide monipuolisesti musiikkiin, missä on puolestaan kuoro- ja yksinlauluesityksiä, yhtye-musisointia, klassisen orkesterin tulkintoja, pienten ryhmien lauluesityksiä sekä pop- ja rockmusiikin keinoja.
Toki on myös niin, että esityksen ympäristökin on osa taiteellista kokonaisuutta, eli esityksen taustana oleva kirkko ja lavasteena osaltaan oleva puisto ilmentävät esityksen arkkitehtoonista ja puutarhataiteellista roolia.
Tämän takia pidän kokonaistapahtumaa oleellisena havainnollistuksena siitä, miten nykyisessä tietoisuuden hyvässä kehittymisessä oleellista on monipuolinen ja kokonaisvaltainen kokemus ja ymmärryksen kasvattaminen - Kyseinen poikkitaiteellisuus on siinä avain myös poikkitieteellisyyden kokemukseen luovan mielen soveltamiskapasiteetissa, jolla on kollektiivisesti hyvällä tavalla eheyttävää ja yhdistävää vaikutusta.
Kollektiivisen eheytymisen tärkeys on siinä osa kansallista psykoterapiaa, joka etenkin suomalaisessa kulttuurissa on erittäin oleellista vaikean ja tuhatvuotisen traumahistoriamme takia!
Se tarkoittaa myös sitä, että tuollaisen kokonaisvaltaisen tietoisuuden parantumisen saavuttamiseksi on myös hylättävä jotain vanhaa, mitä ovat mielestäni mm. liiallinen empirismi eli ns. vulgaaripositivismi (mm. Seppo Oikkosen tähdentämä seikka) sekä ismilliseen ajatteluun liittyvät haitallisen lukkiutuneet karsina-ajattelun piirteet liiallisine vastakkainasetteluineen, kokonaisuutta sumentavine yksityiskohtiin tuijottamisineen ja yhden aiheen kaventavine-vääristävine erikoistumisineen.
Näillä sosiologisilla, psykologisilla ja tiedonfilosofisilla seikoilla on roolinsa myös nykyaikaisten kriisiemme ja yhteiskunnallispoliittisten ongelmiemme korjaamisessa sekä lopulta yhteisön ja jopa koko ihmisyyden uusrenessanssisoitumisessa - Tämänlainen Sibelius-fantasia sinänsäkin on siis yksi kuvaus ja tahto lääkkeeksi siihen, miten ihmistietoisuus voisi mennä parempaan suuntaan tulevaisuudessa em. mielen uudistusten ja mielen luopumisten katsannoissa!...
Toivotan siis hyvin tervetulleena edelleen tämän tapahtuman, vaikka itse Sibeliuksesta voisikin olla montaa mieltä.
Esityksen videotaululta poimittuja otoksia >>
Balettitanssija Linda Haakanan herkkää eläytymistä.
Jazz-pianisti Iiro Rantalan soittamisen hurmiota; menossa oli jazzahtava versio Sibeliuksen Finlandia-hymnistä.
Lähikuvaa videotaululla torin laidalla olevan kirkon sisältä klassisen orkesterin soittajista.
Laajempaa kuvaa ko. kirkon sisältä, jossa klassinen orkesteri sekä loppuvaiheessa Iiro Rantalakin soittivat.
Yleisnäkymäotoksia esityksestä >>
Savukoneiden tuottaman utuharson ja valotaiteen leikkiä; tämä oli tuulisessa säässä yksi näyttävimmistä hetkistä.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä ensimmäisen kerran.
Tanssiryhmän viehkeää liikkumista Sibeliuksen musiikin tahtiin.
Rockyhtye The Holy soittamassa modernia versiointia Sibeliuksen musiikista; mukana oli jopa kaksi rumpalia sekä viulun soittaja.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä toisen kerran; mukana kuvassa myös em. torin videotaululle materiaalia kuvannut kameramies.
Modernin balettitanssin taikaa ryhmässä.
Kuorolaulun ja yksinlaulun harmoniaa.
Tapahtuman päätteeksi kuorolaulua ja balettitanssija Linda Haakanan esitystä Finlandia-hymnin tahtiin; Lindan tästä esityksestä oli siis myös lähiotos kuvasarjassa ylimpänä.
