skip to main |
skip to sidebar
Kukinnan alussa ollutta japaninruttojuurta (Petasites japonicus) kuvattuna lauantaina 18.4.2015 Varikonniemellä Hämeenlinnassa.
Kevään kasvukausi oli alkanut poikkeuksellisen aikaisin huhtikuun alussa, mutta tällä ko. viikolla se alkoi normaalikoleiden säiden tultua hidastelemaan; yleisten puulajien joukossa oli alkanut jo raidan (Salix caprea) kukinta, mutta lehtien yleinen puhkeaminen oli vasta edessä päin - Maan pinnalla sen sijaan tapahtui yhä enemmän kasvua ja kukintaa ruohovartisten kasvien parissa, mistä poimin esittelyyn tämän japaninruttojuuren (Petasites japonicus).
Nimensä mukaisesti tämä iso- ja reheväkasvuinen peittokasvi on kotoisin Japanista, missä sitä on perinteisesti käytetty vihanneksena (Ei suositella nykyään syötäväksi!). Lajia kasvaa luonnonvaraisena myös osassa Kiinaa ja Koreassa. Muutoin se on tunnettu länsimaissa lähinnä koristekasvina, mutta on vain harvinaisesti viljelty. Täällä Suomessa laji on selvästi harvinaisempi kuin tutumpi koristekasvi etelänruttojuuri (Petasites hybridus), mutta tämäkin on hyvin kestävä lähes koko maassa.
Molemmilla ruttojuurilajeilla kasvu alkaa varhain keväällä ensin kuvassa nähtävien monikukkaisten kukintovarsien esiintyöntymisenä; tällä lajilla kukintojen väri on kirkas vaalean / kellertävän vihreä, mutta tuolla tutummalla ruttojuurilajilla vaaleanpunainen / purppura. Etelä-Suomen normaalioloissa tämä kukintavaihe sijoittuisi enemmän toukokuun alkupuolelle, mutta nyt siis jo selvemmin huhtikuulle.
Näyttävin osa kukinnoissa tällä lajilla on itse asiassa kukintovarsia kauttaaltaan ympäröivät pitkulaiset suojuslehdet. Itse kukinto-osa on varren latvassa oleva pallomainen rykelmä asterikasvien (Asteraceae) heimolle tyypillisiä kukkamykeröitä. Kukintovarsi kasvaa pituutta kukinnan loppuun saakka ollen lopulta jopa n. 40 cm; samalla tuo kukkamykeröpallo väljenee. Tuossa kuvassa varret olivat vasta muutaman sentin mittaisia, mutta paljaassa maassa toki jo kirkkaina erottuvia.
Lajin lehdet alkavat työntyä maasta esiin erikseen ruusukkeina kukinnan loppuvaiheissa ollen aluksi rullalle tuppimaisesti kiertyneitä - Normaalioloissa siis huhti-toukokuun vaihteen tienoilta alkaen. Lehdet saavuttavat pian täysikoon kesäkuun alkupuolelle mennessä, vaikka ne ovat hyvin suuria. Täysikokoiset lehdet ovat n. metrin mittaisen paksun varren päässä ja pyöreät - poimulaitaiset lehtilavat voivat olla läpimitaltaan myös n. metrin verran. Ruttojuurille tyypilliseen tapaan kasvusto on laaja ja voimakkaasti leviävä, joten täysilehtinen vaihe on todella trooppisen rehevä luonteeltaan - Toisin sanoen reilusti raparperimainen.
Japaninruttojuuri on kaksikotinen eli eri kasvustot ovat joko emi- tai hedekasvustoja - Täällä Suomessa on viljelyssä tiettävästi vain hedekasveja, joten touko-kesäkuussa ilmenevää valkovillaista siemenvaihetta ei nähdä.
Lajin lehdet pysyvät kesällä vetreän tummanvihreinä ainakin heinäkuulle, mutta jo loppukesällä ne tuppaavat muodostumaan hieman nuhjuisiksi / vioittuneiksi - Syynä voi olla mm. kuivuus, hyönteisten toukat tai liian voimakas tuuli, joka voi jopa repeillyttää näin suuria lehtiä. Syksyllä lehtien lakastuminen ruskeiksi ja lakoontuviksi tapahtuu ilman mainittavaa syysväritystä (lievää keltaista voi olla) vähitellen syys- ja lokakuun mittaan. Osa lehdistä voi säilyä vihreinä vielä marraskuussakin, jos on hyvin leutoa, mutta ensimmäiset kunnon yöpakkaset toisaalta nopeuttavat lakastumista.
Japaninruttojuuren koristearvoista parhaat ovat eri syistä pikantteja - Kukintavaihe keväällä on vielä varsin vähän kasvuun lähteneessä maisemassa hyvin erottuva katseenvangitsija, mikä voi toimia omillaan, parina tuon toisen ruttojuurilajin kanssa tai kirkaskukkaisten samaan aikaan kukkivien sipulikasvien kanssa sekasommitelmana. Kesän erittäin iso- ja reheväkasvuinen lehdistönsä on puolestaan mm. hyvin suojaava aidanne, massiivinen rajauselementti tai pelkällä rehevyydellään erityisen korostuksellinen elementti missä tahansa ympäristössä.
Muiden perennakasvien kanssa lajia kasvatettaessa on kuitenkin paljon haasteita juuri tuon isosti rehevän ja leviävän kesäkasvutapansa takia, jolloin muut perennat jäävät helposti sen armoille ja varjoon. Niinpä lajia voikin kasvattaa lähinnä joko vain omillaan tai sitten ns. jättiperennojen kanssa, jotka kasvavat vähintään yli metrin korkuisiksi; silloin toki lajin jättilehdille hienoja kontrasteja voivat parina tuottaa keski- ja loppukesällä näyttävästi kukkivat perennalajit.
Kasvupaikkaolosuhteiden katsannossa japaninruttojuuri tykkää mieluiten syvämultaisesta, kosteasta - märästä ja ravinteikkaasta paikasta, mutta tulee hyvin toimeen myös savimaassakin. Laji on voimakasjuurisena ja leviävänä haaste, jos halutaan pitää kiinni kasvupaikan rajauksesta - Lajia on vaikea hävittää ja leviämisensä takia sille on osattava varata riittävästi tilaa tai kasvupaikka on valittava liikaleviämistä silmällä pitäen.
Tyypillisiä lajin viljelypaikkoja voivat olla mm. muille lajeille sopimattomat liikamärät alueet, notkot ja montut sekä rehevät lehtometsiköt, joissa laji saa ottaa alispensaikon roolia. Normaalissa puutarha- ja puistomaassa lajia voidaan kasvattaa aivan hyvin, mutta avoimille nurmikentille lajia ei kannata sijoittaa tuon tuulivaurioitumisriskin takia; suojaisa paikka esim. juuri puuston alla onkin suositeltavampaa. Urbaanissa ympäristössä lajia voidaan kasvattaa mm. koristevesialtaiden / ojakanavien äärellä. Kevään kukintaansa ajatellen on hyvä ottaa huomioon lajin silloinen hyvä sijoittuminen katselijoille.
Suosittelen tutustumaan lajiin samaan tapaan etelänruttojuuren ohella, jotta kevään varhainen kasvuunlähtö maisemissa sekä maaseudulla että taajamissa saisi kukintansa kautta lisää raikasta väriä. Trooppisesta rehevyydestä tykkääville tämä laji on lisäksi parhaasta päästä, missä viidakkotunnelman luominen sillä on helppoa.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2014
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
Särkyneensydämen (Dicentra spectabilis) ensiversoja kuvattuna maanantaina 29.4.2013 Hämeenlinnassa.
Etelänruttojuuren (Petasites hybridus) alkanutta kukintaa kuvattuna tiistaina 30.4.2013 Espoon Tapiolassa.
Monena aikaisempana vuotena minulla on ollut tapana tuoda kevään iloiseksi piristykseksi myös kasviaiheinen vapputervehdys tänne blogiini ja tämäkään vuosi ei tuo siihen poikkeusta >> Eli hauskaa Wappua kaikille!
Nämä kaksi yllä olevaa lajia ovat tyypillisesti niitä kaikkein ensimmäisimpiä perennoja tekemään kasvukauden alussa näyttävää kasvuun- ja kukintaanlähtöä Etelä-Suomessa. Yllä oleva tuttu vanhanajan perenna särkynytsydän tekee ensimmäiset versonsa voimakkaan punaisina, mikä on erinomainen koriste-elementti ennen sen alkukesän kukintaa; versopunaisuus haalenee oranssin kautta vihreäksi toukokuun alkupuolen mittaan. Alla oleva etelänruttojuuri puolestaan säväyttää runsaalla määrällä tähkämäisiä ja pinkkejä kukintoja ennen lehtimistään huhtikuun lopulta parin - kolmen viikon ajan. Sen lehdet ovat jättiläiskokoisia ja valtaavat kesäksi ko. kasvustot erittäin näyttävänä massana.
Kummankin tämän hetken kasvutilanne kertoo siitä, kuinka kasvukauden etenemisen aste on nyt selvästi jäljessä normaalista; esim. yllä olevan kuvan tilanteessa kasvun pitäisi olla normaalisti jo ainakin 2 - 3 kertaa pidempää.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin jätän tämän ja lähden nyt itse viihtymään kulttuuripitoisen vappuhauskuuden pariin, jotta taas jaksaa mm. kirjoitella yhteiskunnallispoliittisia vakavia juttuja...
Tarhasinivuokon (Hepatica X media) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kotimaisen sinivuokon ja transsylvanianvuokon (Hepatica transsylvanica) risteymä, jolla on näyttävän sininen kukinta huhti-toukokuussa. Sininen sävy on vaaleampi ja kirkkaampi kuin sinivuokolla (H. nobilis). Ainavihanta lehdistö; uusi vuosikerta tulee nopeasti heti kukinnan perään toukokuussa. Hyvin suositeltava koristekasviksi. Tämä kuva aloittaa viikon 16 tunnelmakuvat.
Valkoruttojuuren (Petasites albus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajia paljon pienikokoisempi lehdiltäänkin, mutta muutoin käyttäytyy samankaltaisesti. Kukinta on valkoisena hyvin näyttävää paljasta multaa - muutenkin tummaa maata / taustaa vasten, koska laji muodostaa tiheitä kukintamattoja. Lehdet tulevat heti kukinnan perään toukokuussa; muistuttavat kokonsakin puolesta leskenlehden lehtiä.
Japaninruttojuuren (Petasites japonicus var. giganteus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien kevätkukkijoiden joukossa tämäkin ko. suvun laji on näyttävä jo ennen jättiläismäisten lehtien esiintuloa; kuvassa itse yksittäiset kukat olivat vielä nupussa. Lehdet muistuttavat yhtä jättikasvuisen, mutta tutumman etelänruttojuuren (P. hybridus) lehtiä. Sillä kukinnot ovat vaaleanpunaisia. Molempien jättilehdet nahistuvat syksyllä ilman ruskaa vähitellen.
Korsikalaisen jouluruusulajin (Helleborus argutifolius) kukkimaan alkaneita versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusut ovat kevään varhaisimmin kukintaan muodostuvia matalia perennoja; kuvassa vielä vajaakasvuinen kukinta. Toukokuussa kukinnan vihertävän lopun aikana lehdistökin alkaa muodostua täyteen kokoon ja loppukesällä lehdet ovatkin pääosassa. Merkittävää ruskaa ei ole syksyllä, vaan lehdistö nahistuu vähitellen pakkasten tultua. Joskus lauhimpina talvina uutta kasvua saattaa esiintyä joulu-helmikuussakin.
Pionivertailu; ruusupionin (Paeonia veitchii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin lehdistö on huomattavan liuskainen ja ruska on tyypilliseen suvun tapaan näyttävän kirjava; punaoranssikeltainen. Vaaleanpunaiset kukat yksinkertaisella teriöllä varustettuna muodostuvat kesäkuun lopulla. Kaikilla esitellyilläkin suvun lajeilla tämä voimakkaan punertava lehtien kevätväri haalistuu toukokuun aikana vähitellen, joten upeutta kestää melko pitkään. Pioneilla on siis 3 huippusesonkia; kevätväri, kukinta ja ruska.
Pionivertailu; munkinpionin (Paeonia mascula) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin vaaleanpunainen kukinta on kesäkuun lopulla ja kukat ovat varustetut yksinkertaisella teriöllä. Lehdistö on ehyempi kuin ruusupionilla. Ruska syys-lokakuussa on kuitenkin suvulleen tyypillisesti näyttävän punaoranssinkeltakirjava.
Pionivertailu; kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä lajilla on varhaisin kukinta kaikista suvun lajeista jo touko-kesäkuussa; valkoisia kukkia yksinkertaisella teriöllä (Erivärisiä lajikkeita on olemassa). Kasvusto on myös melko matala (N. 50 cm), kuten ym. kahdella muullakin lajilla. Ruska on tälläkin lajilla tyypillisen näyttävä; keltapunaoranssin kirjava.Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nämä varhaisimpien joukossa tulevat lehdet saattavat olla aluksi näinkin keltaisia. Ne vihertyvät pian ja pitenevät täyteen mittaan nopeasti kesäkuuhun mennessä. Näyttävä kullankeltainen kukinta on kesä-heinäkuussa muutaman viikon ajan keskikorkeassa kasvustossa. Lehdistö säilyy vihreänä syys-lokakuulle. Hedelmä on kota.
Idänhierakan (Rumex confertus) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Rikkaruohona pidetty, mutta näyttävien ja talventörröttäjäksi erinomaisesti sopivien kukinto- sekä myöhemmin hedelmävarsien takia suositeltava koristekäyttöönkin. Nämä varhain tulevat nuoret lehdetkin ovat esteettisiä ja ne saavat punaoranssin keltaista ruskaa syys-lokakuussa. Vihertävä kukinta on kesäkuussa ja ruskea hedelmävaihe tulee heinäkuussa säilyen pitkälle talveen. .
Jättipoimulehden (Alchemilla mollis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Näyttävät lehdet ovat pian huomiotaherättävät huhti-toukokuusta lähtien ja keltainen pienikukkainen, mutta runsas kukinta kestää touko-kesäkuusta jopa heinäkuulle matalassa kasvustossa. Vähitellen kukinnan jälkeen lehdistö on pääosassa ja se säilyy vihreänä pitkälle loppusyksyyn ensimmäisten pakkasten mukaan. .
Kevätvuohenjuuren (Doronicum orientale "Magnificum") uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien versojien joukkoon kuuluva matala perenna ja uusi lehdistö onkin pian näyttävä muihin perennoihin verrattuna. Kukinta on touko-kesäkuussa jatkuen runsaan keltaisena n. kuukauden. Loppukesän ajan esteettisin anti on lehdistön varassa syyskuulle asti ja heinä-elokuussa on valkovillaisten siementen aika. Lokakuussa lehdet kellastuvat vähitellen. .
Lehtoimikän (Pulmonaria officinalis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpia versojia ja kukintakin on pian perään toukokuussa venyen hieman kesäkuunkin puolelle. Lilanpunaisia kukkia on kirjavana massana runsaasti. Loppukesän ajan vihreä matala kasvusto valmistaa pienet kotahedelmänsä ja varret tuleentuvat syksyllä vähitellen keltaisiksi ja ruskeiksi. .
Versomaan alkanutta japanintatarta (Fallopia japonica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lämpimillä seinustoilla tämä jättiperenna on jo alkanut tulla esille ko. viikolla: Kasvu on nopeaa kunnon lämmön tultua toukokuussa ja yli 2 m kasvustot saavuttavat jo kesäkuussa. Elo-syyskuussa lehtihangoista ilmestyy pieniä valkoisia kukkia runsaissa tähkämäisissä tertuissa. Ensimmäinen yöpakkanen tuhoaa varret, jotka säilyvät erinomaisina talventörröttäjinä kevääseen. 
Talvesta selvinnyt sinijukka (Yucca glauca) edessä ja takana nopeasti jo lähes kukinta-asteelle kasvanutta keisaripikarililjaa (Fritillaria imperialis) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Sinijukan ainavihannat lehdet ovat jäykkiä ja kovia. Heinäkuussa niiden keskeltä kohoaa lähes 2m pitkä kapea kukkavana, jossa on tiiviisti isoja kermanvalkeita ja voimakastuoksuisia kukkia. Hedelmävarsi jää talventörröttäjäksi hedelmäkotineen. Hieno katseenvangitsijaperenna! Keisarinpikarililjan kukintaa kestää lähes koko toukokuun.
