Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 5

Tarhasinivuokon (Hepatica X media) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kotimaisen sinivuokon ja transsylvanianvuokon (Hepatica transsylvanica) risteymä, jolla on näyttävän sininen kukinta huhti-toukokuussa. Sininen sävy on vaaleampi ja kirkkaampi kuin sinivuokolla (H. nobilis). Ainavihanta lehdistö; uusi vuosikerta tulee nopeasti heti kukinnan perään toukokuussa. Hyvin suositeltava koristekasviksi. Tämä kuva aloittaa viikon 16 tunnelmakuvat.




Valkoruttojuuren (Petasites albus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajia paljon pienikokoisempi lehdiltäänkin, mutta muutoin käyttäytyy samankaltaisesti. Kukinta on valkoisena hyvin näyttävää paljasta multaa - muutenkin tummaa maata / taustaa vasten, koska laji muodostaa tiheitä kukintamattoja. Lehdet tulevat heti kukinnan perään toukokuussa; muistuttavat kokonsakin puolesta leskenlehden lehtiä.




Japaninruttojuuren (Petasites japonicus var. giganteus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien kevätkukkijoiden joukossa tämäkin ko. suvun laji on näyttävä jo ennen jättiläismäisten lehtien esiintuloa; kuvassa itse yksittäiset kukat olivat vielä nupussa. Lehdet muistuttavat yhtä jättikasvuisen, mutta tutumman etelänruttojuuren (P. hybridus) lehtiä. Sillä kukinnot ovat vaaleanpunaisia. Molempien jättilehdet nahistuvat syksyllä ilman ruskaa vähitellen.




Korsikalaisen jouluruusulajin (Helleborus argutifolius) kukkimaan alkaneita versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusut ovat kevään varhaisimmin kukintaan muodostuvia matalia perennoja; kuvassa vielä vajaakasvuinen kukinta. Toukokuussa kukinnan vihertävän lopun aikana lehdistökin alkaa muodostua täyteen kokoon ja loppukesällä lehdet ovatkin pääosassa. Merkittävää ruskaa ei ole syksyllä, vaan lehdistö nahistuu vähitellen pakkasten tultua. Joskus lauhimpina talvina uutta kasvua saattaa esiintyä joulu-helmikuussakin.




Pionivertailu; ruusupionin (Paeonia veitchii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin lehdistö on huomattavan liuskainen ja ruska on tyypilliseen suvun tapaan näyttävän kirjava; punaoranssikeltainen. Vaaleanpunaiset kukat yksinkertaisella teriöllä varustettuna muodostuvat kesäkuun lopulla. Kaikilla esitellyilläkin suvun lajeilla tämä voimakkaan punertava lehtien kevätväri haalistuu toukokuun aikana vähitellen, joten upeutta kestää melko pitkään. Pioneilla on siis 3 huippusesonkia; kevätväri, kukinta ja ruska.




Pionivertailu; munkinpionin (Paeonia mascula) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin vaaleanpunainen kukinta on kesäkuun lopulla ja kukat ovat varustetut yksinkertaisella teriöllä. Lehdistö on ehyempi kuin ruusupionilla. Ruska syys-lokakuussa on kuitenkin suvulleen tyypillisesti näyttävän punaoranssinkeltakirjava.




Pionivertailu; kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä lajilla on varhaisin kukinta kaikista suvun lajeista jo touko-kesäkuussa; valkoisia kukkia yksinkertaisella teriöllä (Erivärisiä lajikkeita on olemassa). Kasvusto on myös melko matala (N. 50 cm), kuten ym. kahdella muullakin lajilla. Ruska on tälläkin lajilla tyypillisen näyttävä; keltapunaoranssin kirjava.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nämä varhaisimpien joukossa tulevat lehdet saattavat olla aluksi näinkin keltaisia. Ne vihertyvät pian ja pitenevät täyteen mittaan nopeasti kesäkuuhun mennessä. Näyttävä kullankeltainen kukinta on kesä-heinäkuussa muutaman viikon ajan keskikorkeassa kasvustossa. Lehdistö säilyy vihreänä syys-lokakuulle. Hedelmä on kota.

Idänhierakan (Rumex confertus) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Rikkaruohona pidetty, mutta näyttävien ja talventörröttäjäksi erinomaisesti sopivien kukinto- sekä myöhemmin hedelmävarsien takia suositeltava koristekäyttöönkin. Nämä varhain tulevat nuoret lehdetkin ovat esteettisiä ja ne saavat punaoranssin keltaista ruskaa syys-lokakuussa. Vihertävä kukinta on kesäkuussa ja ruskea hedelmävaihe tulee heinäkuussa säilyen pitkälle talveen.

.

Jättipoimulehden (Alchemilla mollis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Näyttävät lehdet ovat pian huomiotaherättävät huhti-toukokuusta lähtien ja keltainen pienikukkainen, mutta runsas kukinta kestää touko-kesäkuusta jopa heinäkuulle matalassa kasvustossa. Vähitellen kukinnan jälkeen lehdistö on pääosassa ja se säilyy vihreänä pitkälle loppusyksyyn ensimmäisten pakkasten mukaan.

.

Kevätvuohenjuuren (Doronicum orientale "Magnificum") uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien versojien joukkoon kuuluva matala perenna ja uusi lehdistö onkin pian näyttävä muihin perennoihin verrattuna. Kukinta on touko-kesäkuussa jatkuen runsaan keltaisena n. kuukauden. Loppukesän ajan esteettisin anti on lehdistön varassa syyskuulle asti ja heinä-elokuussa on valkovillaisten siementen aika. Lokakuussa lehdet kellastuvat vähitellen.

.

Lehtoimikän (Pulmonaria officinalis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpia versojia ja kukintakin on pian perään toukokuussa venyen hieman kesäkuunkin puolelle. Lilanpunaisia kukkia on kirjavana massana runsaasti. Loppukesän ajan vihreä matala kasvusto valmistaa pienet kotahedelmänsä ja varret tuleentuvat syksyllä vähitellen keltaisiksi ja ruskeiksi.

.

Versomaan alkanutta japanintatarta (Fallopia japonica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lämpimillä seinustoilla tämä jättiperenna on jo alkanut tulla esille ko. viikolla: Kasvu on nopeaa kunnon lämmön tultua toukokuussa ja yli 2 m kasvustot saavuttavat jo kesäkuussa. Elo-syyskuussa lehtihangoista ilmestyy pieniä valkoisia kukkia runsaissa tähkämäisissä tertuissa. Ensimmäinen yöpakkanen tuhoaa varret, jotka säilyvät erinomaisina talventörröttäjinä kevääseen.

Talvesta selvinnyt sinijukka (Yucca glauca) edessä ja takana nopeasti jo lähes kukinta-asteelle kasvanutta keisaripikarililjaa (Fritillaria imperialis) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Sinijukan ainavihannat lehdet ovat jäykkiä ja kovia. Heinäkuussa niiden keskeltä kohoaa lähes 2m pitkä kapea kukkavana, jossa on tiiviisti isoja kermanvalkeita ja voimakastuoksuisia kukkia. Hedelmävarsi jää talventörröttäjäksi hedelmäkotineen. Hieno katseenvangitsijaperenna! Keisarinpikarililjan kukintaa kestää lähes koko toukokuun.