Viikon 19 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Puolikokoisia japaninpihlajan (Sorbus commixta) lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Punertavanruskeaa kevätväriä tekevät pihlajalajit tämä jo monta kertaa aikaisemmin esittelemäni puu mukaanluettuna olivat jo alkaneet kääntyä lehdiltään vihreäksi. Alempaan kuvaan nähden havaitaan kuitenkin yhä hieno kontrastisuus harmaanvalkeatötteröistä lehtivaihetta tekeviin pihlajiin verrattuna.

Tötterövaiheesta avautuvia taatanpihlajan (Sorbus thuringiaca "Fastigiata") lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Harmaanvalkeakarvaista lehtitötterövaihetta tekevien pihlajien joukossa tämä lajike on parhaasta päästä; kestää pitkään toukokuun alusta alkaen ja täysikokoisenakin lehtien vihreys on hieman harmahtava. Kukinta ja marjat, kuten kotipihlajalla (S. aucuparia). Ruska on syys-lokakuussa keltaruskean kirjava vain vähäisillä punaisilla sävyillä.

Katsuran (Cercidiphyllum japonicum) hiirenkorvaista latvusta kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä japanilainen keskikokoinen - isohko puu oli tässä vaiheessa näyttävimmässä kevätvärivaiheessa hiirenkorvien avauduttua. Kukinta oli juuri ennen tätä vaihetta; hedepuissa pieniä punaisia hedeponsia ja emipuissa pitkiä punaisia emien luotteja. Molemmat suoraan silmuista pilkistävinä ja pölyttäjänä on tuuli.

Hopeavaahteran (Acer saccharinum) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-Amerikkalainen iso puu, jolla koristeellisen punertava kukinta ennen lehtien puhkeamista. Lehdet puhkeavat vasta selvästi kukinnan jälkeen punertavina ja siivekkäät lohkohedelmät kypsyvät jo kesäkuussa valmiiksi. Syys-lokakuussa on kirjava punakeltaoranssi ruska. Lehtien alapinta on täysikoossa huomattavan hopeisen harmaa.

Vuorijalavan (Ulmus glabra) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tuttujen vertailupuiden kasvuvaiheista tällä lajilla oli menossa pörhökäs kukintavaihe, mutta lämmön tultua siivekkäät hedelmät alkoivat jo nopeasti tulla esille vaaleanvihreinä ottaen aluksi näyttävän pääosan hitaasti puhkeavilta lehdiltä; hiirenkorvavaihe vasta selvästi kukinnan jälkeen.

.

Metsävaahteran (Acer platanoides) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tässä vaiheessa tuttuna vertailupuuna tämän lajin silmut olivat turvonneet kukkaterttujen esilletuloa edeltävään kokoonsa ja paikoin niitä jo pilkistikin vihertävänkeltaisina. Edelliskesän hedelmätertuista jää aina noita rankoja jäljelle jopa seuraavan vuoden ylikin.

Ontarionpoppelin (Populus X gileadensis "Jackii") emikukintanorkkoja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Juuri ennen lehtien puhkeamista kaikki poppelilajit kukkivat tuulipölytteisin norkoin ja tämän isolehtisen ison puun eminorkot ovat näyttävimmästä päästä monessa suhteessa; ne kasvavat jopa 20 - 30 senttisiksi hedelmänorkoiksi ja päästävät kesä-heinäkuussa valtavasti valkovillaista siementä. Tämän lajikkeen tieteellinen nimi on epäselvästi monta synonyymiä sisältävä.

Appalakkienhevoskastanjan (Aesculus X hybrida) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toukokuun alussa erityisen isoiksi kasvavista silmuista punertavalehtisen kevätvärivaiheen kautta vihertyvä puu, jolla on kesäkuun alussa kirjavasti oranssin keltapunaruskea kukinta tyypillisissä pystyissä tertuissa. Hedelmäpallot ovat piikittömät ja syys-lokakuun ruska keltavoittoinen.

Hiirenkorvalle tulevaa ussurinpäärynää (Pyrus ussuriensis) kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toukokuun alussa nopeasti vireänä lehteenpuhkeava pieni puu, jolla runsas valkoinen kukinta juuri ennen omenapuita suunnilleen tuomen (Prunus padus) kukinnan kanssa samaan aikaan. Pienet hedelmät kypsyvät ruskeiksi loppukesällä - syksyllä ja syys-lokakuun ruska on kirkkaan punaoranssi ja loppuvaiheessa keltainenkin.

Saksanpihlajalajikkeen (Sorbus aria "Chrysophylla") turvonneita silmuja kuvattuna torstaina 13.5.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Harmaa- / hopeakarvaista lehtitötterövaihetta tekevien pihlajalajien joukossa tämäkin lajike on näyttävimmästä päästä, kun täysikokoisetkin lehdet ovat erityisen hopeanharmaakarvaisia. Kukinta on valkoisena kesäkuussa ja marjat kypsyvät vasta syyskuussa punaisiksi. Ruska on keltaruskean kirjava lokakuussa.

Japaninsiipipähkinän (Pterocarya rhoifolia) turvonneita silmuja ja kukintanorkkoja kuvattuna torstaina 13.5.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Jättiläiskokoisia parilehdykkäisiä lehtiä tekevien puiden (Vrt. jalopähkinät) joukossa tämän lajin talven yli paljaana olleet lehti- ja kukintoaiheet olivat jo selvästi kasvaneet kohti hiirenkorva- ja kukintavaihetta, joka on normaalisti touko-kesäkuun vaihteen tienoilla. Loppukesäksi eminorkoista kehittyy erittäin pitkät hedelmänorkot täynnä siivekkäitä pähkylöitä, jotka säilyvät keltaisen lokakuun ruskan jälkeen ruskeina talveen saakka.

Mantsurianvaahteran (Acer mandschuricum) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä puu vaahteroiden suvussa on tunnettu kirkkaan punaoranssikirjavan syys-lokakuun ruskansa lisäksi myös näyttävästä lehteenpuhkeamisesta, jossa tässä vaiheessa oli menossa pitkiksi kasvaneiden silmujen punavärivaihe. Tämä vaahteralaji kuuluu teräväsilmuisten suvun lajien joukkoon.

.

Japanilaisen tuomilajin (Prunus ssiori) hiirenkorvia kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo aikaisemmin esittelemäni puu, jolla lehdistön punaruskea kevätvärivaihe oli etenemässä nopeasti vihreäksi kasvun nopeuduttua lämmön tultua. Kevätvärien hienous tulee esille tällä lajilla hyvin myös vastavaloon katsottaessa lehtien varhaisen ohuuden ansiosta.

Kiinalaisen köynnöslajin (Kadsura longipedunculata) hiirenkorvia kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arka ja tuntematon laji, jolla lehdet voivat säilyä pitkälle talveen erittäin leudoissa oloissa. Loppusyksyllä violetinpunertavat ja punaruskeat ruskasävyt ovat myös etu ja kesällä lehdistö on hienostuneen kiiltävä. Suositeltava kokeiluun lämpimimmille paikoille; tämä yksilö selvisi melko hyvin ankarasta viime talvesta!

Ruosteviinin (Vitis coignetiae) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viiniköynnöksistä löytyy yllättävän paljon valikoimaa Etelä-Suomen lämpimille seinustoille ja muureille; tämä laji on näyttävä lehtien väreiltään, missä kevätväritys on hienosti kalpean oranssinruskea ja syys-lokakuussa ruska on kirkkaan kirjavasti punaisen-oranssin-ruskean vaihteleva.

Koristeraparperin (Rheum palmatum) uusi lehtiruusuke kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Raparperin suvussa on tunnettua varhain hyvin rehevään kasvuun puhkeaminen jopa huhtikuun lopulta alkaen. Tällä lajilla on lisäetuna punertava puhkeamisväri. Kesä-heinäkuussa isot yli 2m korkeat kukintovarret ovat täynnä punaisia kukkia ja loppukesällä vihreästä ruskeaksi kypsyvät pähkylähedelmät koristavat varsia ja varret ovat myös erinomaisia talventörröttäjiä.

.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) uusi lehtiruusuke kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä vielä tuntematon näyttävä heinäkuun kukkija on jo toukokuun alusta saakka näyttävä lehdistöltäänkin ja tässä vaiheessa nuo lehdet olivat vasta selvästi vajaakokoisia. Edelliskesän hienot talventörröttäjävarret olivat myös edelleen jätetty hedelmäkotineen paikalleen.

Keltamajavankaalin (Lysichiton americanum) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä mahtavan komea vesi- / rantakasvi oli tässä vaiheessa puhjennut aikaisemmin näyttämästäni silmuvaiheesta täyteen kukintaan ja samalla uudet lehdetkin alkoivat tulla esille. Kuten nähdään, niin laji kuuluu vehkakasvien heimoon tyypillisen kukintorakenteensa sen näyttäessä.

Tulitulppaanilajikkeen (Tulipa fosteriana "Red Emperor") kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tulppaanien kukkien muoto on myös hyvin vaihteleva lajikkeesta riippuen, kuten alempaan kuvaan verrattuna nähdään. Tämä lajike on kaikkein näyttävimpiä alkukuun kukkijoita ja sopii moniin värisommitelmiin selkeänä päävärikukkana.

Lummetulppaanilajikkeen (Tulipa kaufmanniana "Hearts Delight") kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tulppaaneista riittää erittäin paljon valinnanvaraa näyttävään kukintaan koko toukokuun ajaksi sekä osittain kesäkuunkin puolelle ja tämä lajike on hieno kuun alun kaunistaja. Lummetulppaanilajikkeet ovat tunnettuja kukkien hienostuneesta monivärisyydestään; teriön ulko- ja sisäpuolet erivärisiä.

Kevätesikon (Primula veris) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo huhtikuun lopulla tämä vihreänä versova matala perenna on lähes koko toukokuun ajan keltaisessa kukassaan; paitsi nyt poikkeuksellisen helteen takia se on päättymässä nopeasti. Sen jälkeen lehdistö säilyy alkukesän hyvänä, mutta hedelmävaiheen jälkeen jo loppukesällä kellastuminen iskee vähitellen.

Lumikin (Sanguinaria canadensis) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo edellisviikolla täyteen kukintaan puhjennut Amerikan "valkovuokko", jolla hyvin lämpimän sään tultua kukinta jäi lyhyeksi. Heti kukinnan perään koristeellinen lehdistö on hienon liuskainen ja syksyllä se saa punertavan keltaisia ruskan sävyjä.

.

Kevätkaihonkukan (Omphaloides verna) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toukokuun alun kauneimpia kukkijoita ja harvoja näin sinistä kukintaväriä tekeviä matalia perennoja koko kasvukauden mittakaavassa. Kukinnan jälkeen lehdistö säilyy alkukesän hyvänä, mutta jo heinä-elokuussa kellastumista voi tapahtua. Uusi kasvu ilmestyy vihreänä nopeasti jo huhtikuun lopulla.

Valtikkanauhuksen (Ligularia przewalskii) uusia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhain ilmestyvät lehdet myöhään kukkivilla perennalajeilla ovat tärkeää estetiikkaa jo kauan ennen kukintaa ja tällä lajilla lehdet ovatkin hyvin herkän hienostuneesti liuskaiset. Keltainen heinäkuun kukinta on kapeissa ja pitkissä kukkavanoissa, jotka ovat kukinnan jälkeen hyviä törröttäjiä ainakin loppusyksyyn saakka harmaavillaisen hedelmävaiheen kera syys-lokakuussa.

Jaloritarinkannuksen (Delphinium Elatum-ryhmä "Blue Bird") uusia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Myös ritarinkannusten lehdet ovat heti kasvukauden alusta lähtien oma estetiikkaetunsa. Puhkeamissävy on kuitenkin yleensä aina "vain" vihreä huolimatta heinäkuussa eri lajikkeilla olevista monista eri kukintaväreistä. Tällä lajikkeella kukat ovat näyttävästi syvän merellisen siniset. Kukintovarret ovat kukinnan jälkeen hyviä törröttäjiä ainakin myöhäissyksyyn saakka kotahedelmineen.

.

PS. Näissä monta kasvilajia sisältävissä kirjoituksissani Bloggerin tunnistetietorivillä varattu tila ei läheskään riitä kaikille sukunimitunnisteilleni, joten tältä osin tunnisteet ovat virheelliset ja hyödyttömät ja joudunkin varmasti jossain vaiheessa korjaamaan systeemiäni tai luopumaan kokonaan sukunimitunnisteista. Ärsyttävää ja huonoa rajoittamista!

Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Kukinnan alkamisen ja hiirenkorvalle tulon partaalla olevia rauduskoivuja (Betula pendula) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tuttuna referenssikasvina kasvukauden vaihetta ko. viikolla ilmentämään laitoin tämän puun, jolla hedenorkkojen kellertyminen välittömästi ennen hiirenkorvalle puhkeamista väritti viikon aikana ko. puiden latvukset monin paikoin kellertäviksi; seuraavalle viikolle onkin jo odotettavissa vaaleanvihreä hiirenkorvalehtien vaihe. Tämä kuva aloittaa viikon 17 tunnelmakuvat.

Vanhoja hedelmänorkkojen rankoja japaninsiipipähkinässä (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Isohko isolehtinen puu, joka myös tulee melko myöhään toukokuussa lehteen ja sitä ennen huomiota herättävät mm. nuo norkkorangat ja vaaleiksi kynttilöiksi kasvavat lehtisilmutötteröt ennen lehtien oikenemista esille. Hede- ja eminorkot ovat pieninä aiheina talvella paljaana oksissa ja ne kasvavat touko-kesäkuun kukintaan pitkiksi lehtien avautumisen kera. Heinäkuussa hedelmänorkot kasvavat täyteen mittaansa; siivelliset pähkylät jäävät hetkeksi ruskeina norkkoihin keltaisen lokakuun alun ruskan jälkeen.

Edellisvuoden marjasatoaan yhä säilyttänyttä amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tällä isohkolla puulla myöhään toukokuun lopussa tulevaa keltaista lehteenpuhkeamista ennen voidaan yhä ihastella mustien edellisvuoden marjojensa estetiikkaa. Marjat muodostuvat heinäkuun alun vihertävänkeltaisesta kukinnasta emiyksilöissä ja mustaksi kypsyminen tapahtuu vasta syys-lokakuun keltaisen ruskan aikana.

Kukkaan ja lehteen puhkeamassa olevaa japaninlehtikuusta (Larix kaempferi) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lehtikuuset ovat tunnettuja hyvin varhaisesta vihertymisestään ja samaan aikaan lehtien kera tulee myös kukinta. Tässä rykelmä avautumassa olevia hedekukintoja juuri ennen lehtien kunnollista esiintuloa. Lehtikuusten loka-marraskuun ruska on aluksi keltaista ja se muuntuu vaaleanruskeaksi ennen varisemista; eri lajien väleillä on lähinnä vain pieniä ja limittyviä eroja; yksilölliset erot voivat olla merkittävämpiä. Isoimmat erot löytyvät kävyistä ja kasvutavasta lajien väleillä.

Täydessä kukassa (Hedenorkkoja) olevaa pajuristeymää (Salix pentandra X fragilis) / (Salix pentandra X caprea) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huhtikuun alussa jo totesin käytettäväksi mielummin tuota jälkimäistä tieteellistä nimeä; myös fragilis X caprea -risteymä voi tulla kyseeseen. Joka tapauksessa raita on osallisena ja tämä risteymä onkin kukinta-aikaa myöten perinyt sen lajin kukintatavan. Lehdet ovat kuitenkin kapeita ja rungon kaarna on hyvin tummaa. Ruskaa ei juuri ole, vaan lehdistö säilyy jopa marraskuulle vihreänä; voi olla lumitaakkaongelman kerääjä aikaisissa lumitilanteissa.

Täydessä kukassa olevaa mantsurianonnenpensasta (Forsythia mandshurica) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Onnenpensaista ensimmäinen kukkija saavutti siis tänäkin vuonna täyden kukinnan jo Vapuksi. Tällä kertaa tämä saa olla taas vertailuna näiden muiden lajien kanssa. Tällä keskikokoisella pensaalla toinen päänäytös on jo syyskuun lopulla tuleva kirkas erikoisen kirjavasti punaisen-lilan-oranssin-keltaisen ruskasekoitus.

Kiinalaisen pensaspionin (Paeonia suffruticosa subsp. rockii) avautuvia silmuja kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monesti pioneita ajatellaan vain perennoina, mutta n. 1 m korkeana puuvartisena pensaanakin siitä suvusta löytyy tämä laji. Tällä alalajilla kesä-heinäkuun kukinta on vaaleanpunainen; monen värisiä lajikkeita löytyy. Ruska on pioneille tuttuun tyyliin kauniin punaoranssinkeltainen ja noiden uusien lehtien punainen sävy on tälläkin lajilla erinomainen etu; suosittelen laajaan käyttöön, koska kuvan tapaan melkoisen ankarakaan talvi ei ole haitannut.

Japaninpihlajan (Sorbus commixta) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monista muista pihlajalajeista poiketen tällä usein kapealatvuksisella puulla on huomattavan punertava lehtien puhkeamisväri. Myös ruska on poikkeuksellinen; räikeän syvänpunainen lähes kauttaaltaan ja myöhemmin kuin kotipihlajalla (S. aucuparia) eli lokakuussa. Muutoin kukinta ja marjat ovat käyttäytymiseltään samanlaisia; kukinta kuitenkin vähän myöhemmin kesäkuussa.

Kukkavuortenpihlajan (Sorbus pohuashanensis) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä aasialainen laji muistuttaa paljon kotipihlajaa (S. aucuparia) kaikilta osiltaan, mutta ruska on paljon kirkkaampi ja sisältää enemmän punaista. Marjatertut ovat myös vähän isommat. Lehtien puhkeaminen vaikuttaa tämän yksilön perusteella olevan myös kotipihlajaa vähän varhaisempi. Voidaan käyttää koristepuuna kuten kotipihlajaa.

Appalakkienhevoskastanjan (Aesculus X hybrida) hieman turvonnutta silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Aikaisemmin tässä blogissa tuolla tieteellisellä nimellä tätä risteymää esitellessäni ei vielä ollut tiedossa tuota uutta suomalaista nimeä. Tällä isohkolla puulla on kesäkuun alussa oranssinpunaruskean keltakirjava kukinta. Hedelmäpallot ovat sileitä (piikittömiä) ja keltainen ruska tulee jo syys-lokakuussa. Silmujen turpoamisväri juuri ennen puhkeamista on myöhemmin räikeän punertava; myös lehdet ovat aluksi hieman punaruskeita. Harvinainen, mutta suositeltava viljelyyn.

Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) puhkeavaa silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Puiden silmututkielman päättää tämä tuttu eteläisimmän Suomen kaupunkien kesäkuun alussa näyttävästi kukkiva isohko puu. Ylemmän kuvan saman suvun risteymään verrattuna silmujen puhkeamistyyli on karvainen. Tällä lajilla myös ruska on erilainen; myöhään loka-marraskuussa keltaruskean kirjavana ja yöpakkaset kahvinruskeuttavat sävyjä. Tämä laji ja tod. näk. amerikkalainen A. pavia ovat ylemmän kuvan risteymän kantalajit.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) uusia lehtiä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Huhtikuun alussa esittelin tämän myös erinoamisen talventörröttäjän edellisvuoden hedelmävarsia. Tässä vaiheessa niiden lisäksi on jo ilmestyneet nuo kaalimaiset / pinaattimaiset uudet lehdet ruusukkeena; ennen heinäkuun kukintaa ne ovat myös huomattavan näyttävä koriste.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa majavankaalta (Lysichiton americanum) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nuppuvaiheiset kukat ovat myös kauniita ja tällä rantojen vesikasvilla ymmärrettävästi sieltä näyttävimmästä päästä. Viime vuonna avautuneempina esittelemäni tähkämäisten kukintojen ko. suojuslehdet ovat koko toukokuun ajan pikanttia estetiikkaa. Kesäkuussa isot lehdet ottavat näyttävästi paikkansa loppukasvukauden ajaksi. Hedelmä on vehkoille tyypilliseen tapaan rykelmä punaisia marjoja.

Kukkimaan alkanutta vaaleaajouluruusua (Helleborus niger) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusuja riittää monta lajia ja tässä on valkeakukkainen laji edellisviikolla esittelemäni korsikalaisen punertavakukkaisen lajin lisäksi. Tälläkin lajilla lehdistö on myös koristeellinen toukokuisen kukinnan jälkeen syksyyn saakka. Tässä vaiheessa kukinta oli vasta alussa ja se vaalenee näyttävän valkoiseksi myöhemmin. Jouluruusut viihtyvät hyvin varjossa.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa rusokoiranhammasta (Erythronium dens-canis) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Erikoinen ja harvinainen tuttavuus keskivarhain kukkivien sipulikasvien joukossa. Tämä varjossakin viihtyvä kaunistus on saanut nimensä sipuliensa muodosta. Lähes koko toukokuun ajan kukinnan estetiikka on lehtiensä kera kauneimpiin kuuluvaa ja suosittelenkin reilummin kasvattamaan lajia myös julkisiinkin puistoihin. Kesä-heinäkuussa lehdistö vähitellen nahistuu.

Edelleen kukkivia kevättähtiä (Chionodoxa luciliae) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo kaksi viikkoa aikaisemmin kukintaansa aloitellut kevään upeimpiin kuuluva ja helposti laajoiksi kasvustoiksi leviävä jo melko tuttu sipulikasvilaji; voidaan käyttää esim. pensaiden - pensaikkojen alla laajasti, jolloin ennen lehtien puhkeamista kirkas kukkaestetiikka on erittäin huomiota herättävää. Kukinnan jälkeen kesäkuun aikana jäljelle jääneet lehdet vähitellen nahistuvat.

Lumikin (Sanguinaria canadensis) juuri nousseita kukkanuppuja ja lehtitötteröitä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä pohjois-amerikkalainen hauskasti nimetty laji on kuin sikäläinen valkovuokko. Jo kukinnan nuppuvaiheessa erinomainen estetiikka tulee esille ja vähän myöhemmin kokonaan avautuneet valkoiset kukat ovat viimeistään iso syy käyttää lumikkia koristekasvina täällä Suomen keväässä. Melko ison osan kesää kukinnan jälkeen lehdetkin ovat upeita ennen nahistumistaan.

Viikon 14 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Edellisvuoden lohkohedelmiä talven yli säilyneenä mongolianvaahterassa (Acer tataricum ssp. ginnala) kuvattuna keskiviikona 7.4.2010 Espoon Tapiolassa. Puistolehmuksen tapaan tämä tuttu iso pensas / pieni puu on jopa hanakampi säilyttämään hedelmiään kevääseen saakka ja ne ovatkin erinomaisia talvikoristeita, koska ne mm. sihisevät jännästi tuulisella säällä. Lehtien puhkeamissävy on vaaleanvihreä, kellertävä kukinta on täyslehdessä kesäkuussa ja ruska on tyypillisen näyttävä punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavana syys-lokakuussa. Tämä kuva aloittaa viikon 14 tunnelmakuvat. Huom.! Tasan vuosi sitten aloitin tämän kuvasarjaohjelman (Viikon 14 tunnelmakuvat vuonna 2009).

Täyteen kukintaan venyneitä tervalepän (Alnus glutinosa) hedenorkkoja kuvattuna lauantaina 10.4.2010 Hämeenlinnassa. Tuttu rantojen iso puu on tullut täyteen kukintavaiheeseen etuajassa ja kukinta on tavanomaista runsaampaa. Kuvassa nähdään myös emikukinnot noiden etummaisten hedenorkkojen yläpuolella ja edelliskesän hedelmäjäänteetkin ovat näkyvillä. Myös harmaaleppä (Alnus incana) on tullut nopeasti kukinnan huippuun samalla kertaa.

Silmujaan avaamaan alkanutta sinikuusamaa (Lonicera caerulea) kuvattuna sunnuntaina 11.4.2010 Hämeenlinnassa. Varhaisimpiin vihertyjiin kuuluva yleinen keskikokoinen pensas, jolla pian lehtien vaaleanvihreästi puhjettua on keltainen tuoksuva kukinta toukokuun alkupuolella. Silmut olivat jo nyt selvästi aloittaneet kasvunsa etuajassa. Sinihärmeiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ruska on myöhäinen lokakuussa ja haalean keltainen. Voi pitkittyä marraskuulle.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut setsuaninalppiruusu (Rhododendron sutchuenense var. giraldii) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viime toukokuussa esittelin tämän ison pensaan näyttävän valkoista kukintaa; alppiruusuista varhaisimpia kukkijoita. Nyt valitettavasti sekä kukkasilmut että lehdet ovat pahasti vaurioituneet; tervehtymiskyky selviää kesäkuun alussa. Tämä ja alla olevat pakkastuhot eivät ilmenneet 2008-2009 talvena (Kovin pakkanen tällä paikalla n. -16 astetta), mutta päättyneen talven -20 ja -25 pakkasasteen väliset lukemat monta kertaa olivat selvästi liikaa.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut köynnösruusulajike (Rosa "Blaze") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lähes koko oksisto oli tälläkin lajikkeella paleltunut, mutta alemman kuvan lajikkeen tapaan nämä olivat suojassa kattolumien romahtelulta. Tällä lajikkeella on voimakkaan punaiset kukat ja uudet vesat tuottavat kesä-heinäkuusta lähtien niitä runsaasti joka tapauksessa. Alemman lajikkeen tapaan pahinta uusvesomisessa olisi silti koko jalo-osan paleltuminen ja uusi vesominen olisi vain villityyppiä.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut köynnösruusulajike (Rosa "Coral Dawn") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ylempään ruusulajikkeeseen verrattuna tuhoutuneiden lehtien sävy on vaalea. Tässäkin kasvusto vaikutti paleltuneen lähes tyveen saakka ja kesäkuun alkuun mennessä vesomiskyky selviää; uudet vesat tekevät joka tapauksessa kukkia, joten tämänkin lajikkeen hurmaavan vaaleanpunainen kukinta ei ole menetetty, jos vesominen tapahtuu jalo-osasta.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut kastanjaköynnös eli akebia (Akebia quinata) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä arkana pidetty puoliainavihanta köynnös on myös kohdannut tiensä pään ainakin suurelta osaltaan; vesomistervehtyminen ainakin tyvestä selviää kesäkuun alkuun mennessä. Touko-kesäkuussa olisi uusien lehtien perään erikoisia violetteja kukkia, mutta tällä kertaa se ei ehkä toteudu... Tässä köynnös oli lisäksi lumitaakan liiskaama; otettava kattolumet huomioon istutuspaikkaa valittaessa.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut reunushappomarja (Berberis buxifolia) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Valitettavan pahasti talven pakkasista kärsinyt ainavihanta pensas; kesäkuun alussa nähdään tervehtymiskyky vesomalla... Touko-kesäkuussa olisi keltainen näyttävä kukinta, mutta tällä kertaa se on tuhoutunut. Kovat pakkaset ehtivät tämän matalan pensaan kohtaloksi jo Joulukuussa ennen kuin päättyneen talven kuuluisa paksu lumihanki ehti kunnolla hätiin suojaamaan.

Paksun lumen alta paljastunutta orjanlaakeriristeymää (Ilex X meservae "Blue Prince") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä ainavihanta isohko pensas on osoittanut olevansa kuluneen talven kourista erinomaisesti selvinnyt; lehtivaurioita ei ole havaittavissa ja lumitaakkakaan ei ole tehnyt merkittäviä vaurioita. Valkoinen kukinta on touko-kesäkuun lisäkoriste tällä hedeyksilölajikkeella ja samalla uudet lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä.

Koiranpensaan eli puksipuun (Buxus sempervirens) ainavihantaa lehdistöä talvesta ja kevätpaahteesta todella hyvin selvinneenä kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Maaliskuun paahdevaiheen suojaus tällä eteläseinustalla on auttanut ja nyt roudan sulettua suojaus on poistettu ja kasvusto on valmiina uuteen kasvuun; uusien lehtien sävy eroaa vähän vanhoista ja kukinta sekä hedelmät eivät ole näyttäviä. Hieno lehtiensä ansiosta ja pensas on sopiva myös puolivarjoon ylispuuston suojaan lämpimillä alueilla. Kestää lumitaakkoja. Tunnettu muotoonleikattava laji.

Talvehtinut hapsijukan (Yucca filamentosa) ainavihanta lehdistö kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana perennana pidetty, mutta tämän talven tapaan hyvä lumipeite suojaa hienosti ja kuvan tapaan lähinnä vain lumen painosta on syntynyt lievää liiskaantumista. Aurinkoisilla eteläseinustoilla tekee varmimmin erittäin näyttävät kukkavanat, jotka jopa lähes 2m:n korkuisina sisältävät heinäkuussa isoja ja erittäin voimakastuoksuisia valkoisia kukkia.

Keisaripikarililjan (Fritillaria imperialis) tuoreita alkuja kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Etenkin lämpimillä eteläseinustoilla (Kuten tässä) tämä sipulikasvilaji on hämmästyttävän terhakkana ensimmäisten kasvajien joukossa. Tässäkin nuo alut olivat jo 5 - 10cm pitkiä! Kukintavaiheessa ne kasvavat jopa n. 1m korkeuteen asti ja ne kehittyvätkin siihen vaiheeseen jo toukokuun alkuun tultaessa. Kukintaa kestää parisen viikkoa sen jälkeen.

Kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) tuoreita alkuja kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kevään ensimmäisiin näyttäviin perennakasvutapahtumiin kuuluvat monien pionilajien kasvualut, jotka ovat jo noin silmuvaiheessa todella huomiotaherättäviä. Tämä laji on kaikkein varhaisin työntämään punaiset alkunsa esille. Jalopionit / kiinanpionit (Paeonia lactiflora -ryhmä) tulevat viimeisenä esille vasta toukokuussa, mutta uudet alut ovat niilläkin vaihtelevasti punaisia-punaruskeita.

Tulppaanien (Tulipa sp.) ja särkyneensydämen (Dicentra spectabilis) tuoreita alkuja kuvattuna lauantaina 10.4.2010 Hämeenlinnassa. Montaa päivää ei tämä perennapenkki ollut lumesta vapaa (Ko. viikon alusta), kun nämä ensimmäiset kasvutapahtumat jo ilmenivät; Tässä on fiksusti hyödynnetty sipulikasveja ja perennoja samaan ryhmään. Tulppaanien kukkiessa töyhtöangervo tosin ottaa jo myös näyttävää osaa itselleen punertavanruskean nuoren lehdistönsä ansiosta toukokuun puolella.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) hedelmävarsia talventörröttäjinä kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa viimeisissä lumijäänteissä. Tämä itä-aasialainen sipulikasvi on näyttävä heinäkuun kukkija; isoja vihertävänvalkoisia kukkia rykelmänä pitkässä varressa ja ko. kukkavanat saavat syksyksi isot hedelmäkodat, jotka säilyvät jopa kevääseen saakka kuvan osoittamaan tapaan ja ovat siten parhaimpiin talventörröttäjiin kuuluvia. Lehdistö on pinaattimainen / kaalimainen iso ruusuke, joka ilmestyy toukokuun alussa. Kannattaa istuttaa monta ryhmään, niin noita varsia syntyy joukkona.