Puolikokoisia japaninpihlajan (Sorbus commixta) lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Punertavanruskeaa kevätväriä tekevät pihlajalajit tämä jo monta kertaa aikaisemmin esittelemäni puu mukaanluettuna olivat jo alkaneet kääntyä lehdiltään vihreäksi. Alempaan kuvaan nähden havaitaan kuitenkin yhä hieno kontrastisuus harmaanvalkeatötteröistä lehtivaihetta tekeviin pihlajiin verrattuna.
Tötterövaiheesta avautuvia taatanpihlajan (Sorbus thuringiaca "Fastigiata") lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Harmaanvalkeakarvaista lehtitötterövaihetta tekevien pihlajien joukossa tämä lajike on parhaasta päästä; kestää pitkään toukokuun alusta alkaen ja täysikokoisenakin lehtien vihreys on hieman harmahtava. Kukinta ja marjat, kuten kotipihlajalla (S. aucuparia). Ruska on syys-lokakuussa keltaruskean kirjava vain vähäisillä punaisilla sävyillä.
Katsuran (Cercidiphyllum japonicum) hiirenkorvaista latvusta kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä japanilainen keskikokoinen - isohko puu oli tässä vaiheessa näyttävimmässä kevätvärivaiheessa hiirenkorvien avauduttua. Kukinta oli juuri ennen tätä vaihetta; hedepuissa pieniä punaisia hedeponsia ja emipuissa pitkiä punaisia emien luotteja. Molemmat suoraan silmuista pilkistävinä ja pölyttäjänä on tuuli.
Hopeavaahteran (Acer saccharinum) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-Amerikkalainen iso puu, jolla koristeellisen punertava kukinta ennen lehtien puhkeamista. Lehdet puhkeavat vasta selvästi kukinnan jälkeen punertavina ja siivekkäät lohkohedelmät kypsyvät jo kesäkuussa valmiiksi. Syys-lokakuussa on kirjava punakeltaoranssi ruska. Lehtien alapinta on täysikoossa huomattavan hopeisen harmaa.
Vuorijalavan (Ulmus glabra) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tuttujen vertailupuiden kasvuvaiheista tällä lajilla oli menossa pörhökäs kukintavaihe, mutta lämmön tultua siivekkäät hedelmät alkoivat jo nopeasti tulla esille vaaleanvihreinä ottaen aluksi näyttävän pääosan hitaasti puhkeavilta lehdiltä; hiirenkorvavaihe vasta selvästi kukinnan jälkeen.
.
Metsävaahteran (Acer platanoides) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tässä vaiheessa tuttuna vertailupuuna tämän lajin silmut olivat turvonneet kukkaterttujen esilletuloa edeltävään kokoonsa ja paikoin niitä jo pilkistikin vihertävänkeltaisina. Edelliskesän hedelmätertuista jää aina noita rankoja jäljelle jopa seuraavan vuoden ylikin.
Ontarionpoppelin (Populus X gileadensis "Jackii") emikukintanorkkoja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Juuri ennen lehtien puhkeamista kaikki poppelilajit kukkivat tuulipölytteisin norkoin ja tämän isolehtisen ison puun eminorkot ovat näyttävimmästä päästä monessa suhteessa; ne kasvavat jopa 20 - 30 senttisiksi hedelmänorkoiksi ja päästävät kesä-heinäkuussa valtavasti valkovillaista siementä. Tämän lajikkeen tieteellinen nimi on epäselvästi monta synonyymiä sisältävä.
Appalakkienhevoskastanjan (Aesculus X hybrida) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toukokuun alussa erityisen isoiksi kasvavista silmuista punertavalehtisen kevätvärivaiheen kautta vihertyvä puu, jolla on kesäkuun alussa kirjavasti oranssin keltapunaruskea kukinta tyypillisissä pystyissä tertuissa. Hedelmäpallot ovat piikittömät ja syys-lokakuun ruska keltavoittoinen.
Hiirenkorvalle tulevaa ussurinpäärynää (Pyrus ussuriensis) kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toukokuun alussa nopeasti vireänä lehteenpuhkeava pieni puu, jolla runsas valkoinen kukinta juuri ennen omenapuita suunnilleen tuomen (Prunus padus) kukinnan kanssa samaan aikaan. Pienet hedelmät kypsyvät ruskeiksi loppukesällä - syksyllä ja syys-lokakuun ruska on kirkkaan punaoranssi ja loppuvaiheessa keltainenkin.
Saksanpihlajalajikkeen (Sorbus aria "Chrysophylla") turvonneita silmuja kuvattuna torstaina 13.5.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Harmaa- / hopeakarvaista lehtitötterövaihetta tekevien pihlajalajien joukossa tämäkin lajike on näyttävimmästä päästä, kun täysikokoisetkin lehdet ovat erityisen hopeanharmaakarvaisia. Kukinta on valkoisena kesäkuussa ja marjat kypsyvät vasta syyskuussa punaisiksi. Ruska on keltaruskean kirjava lokakuussa.
Japaninsiipipähkinän (Pterocarya rhoifolia) turvonneita silmuja ja kukintanorkkoja kuvattuna torstaina 13.5.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Jättiläiskokoisia parilehdykkäisiä lehtiä tekevien puiden (Vrt. jalopähkinät) joukossa tämän lajin talven yli paljaana olleet lehti- ja kukintoaiheet olivat jo selvästi kasvaneet kohti hiirenkorva- ja kukintavaihetta, joka on normaalisti touko-kesäkuun vaihteen tienoilla. Loppukesäksi eminorkoista kehittyy erittäin pitkät hedelmänorkot täynnä siivekkäitä pähkylöitä, jotka säilyvät keltaisen lokakuun ruskan jälkeen ruskeina talveen saakka.
Mantsurianvaahteran (Acer mandschuricum) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä puu vaahteroiden suvussa on tunnettu kirkkaan punaoranssikirjavan syys-lokakuun ruskansa lisäksi myös näyttävästä lehteenpuhkeamisesta, jossa tässä vaiheessa oli menossa pitkiksi kasvaneiden silmujen punavärivaihe. Tämä vaahteralaji kuuluu teräväsilmuisten suvun lajien joukkoon.
.
Japanilaisen tuomilajin (Prunus ssiori) hiirenkorvia kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo aikaisemmin esittelemäni puu, jolla lehdistön punaruskea kevätvärivaihe oli etenemässä nopeasti vihreäksi kasvun nopeuduttua lämmön tultua. Kevätvärien hienous tulee esille tällä lajilla hyvin myös vastavaloon katsottaessa lehtien varhaisen ohuuden ansiosta.
Kiinalaisen köynnöslajin (Kadsura longipedunculata) hiirenkorvia kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arka ja tuntematon laji, jolla lehdet voivat säilyä pitkälle talveen erittäin leudoissa oloissa. Loppusyksyllä violetinpunertavat ja punaruskeat ruskasävyt ovat myös etu ja kesällä lehdistö on hienostuneen kiiltävä. Suositeltava kokeiluun lämpimimmille paikoille; tämä yksilö selvisi melko hyvin ankarasta viime talvesta!
Ruosteviinin (Vitis coignetiae) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viiniköynnöksistä löytyy yllättävän paljon valikoimaa Etelä-Suomen lämpimille seinustoille ja muureille; tämä laji on näyttävä lehtien väreiltään, missä kevätväritys on hienosti kalpean oranssinruskea ja syys-lokakuussa ruska on kirkkaan kirjavasti punaisen-oranssin-ruskean vaihteleva.
Koristeraparperin (Rheum palmatum) uusi lehtiruusuke kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Raparperin suvussa on tunnettua varhain hyvin rehevään kasvuun puhkeaminen jopa huhtikuun lopulta alkaen. Tällä lajilla on lisäetuna punertava puhkeamisväri. Kesä-heinäkuussa isot yli 2m korkeat kukintovarret ovat täynnä punaisia kukkia ja loppukesällä vihreästä ruskeaksi kypsyvät pähkylähedelmät koristavat varsia ja varret ovat myös erinomaisia talventörröttäjiä.
.
Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) uusi lehtiruusuke kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä vielä tuntematon näyttävä heinäkuun kukkija on jo toukokuun alusta saakka näyttävä lehdistöltäänkin ja tässä vaiheessa nuo lehdet olivat vasta selvästi vajaakokoisia. Edelliskesän hienot talventörröttäjävarret olivat myös edelleen jätetty hedelmäkotineen paikalleen.
Keltamajavankaalin (Lysichiton americanum) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä mahtavan komea vesi- / rantakasvi oli tässä vaiheessa puhjennut aikaisemmin näyttämästäni silmuvaiheesta täyteen kukintaan ja samalla uudet lehdetkin alkoivat tulla esille. Kuten nähdään, niin laji kuuluu vehkakasvien heimoon tyypillisen kukintorakenteensa sen näyttäessä.
Tulitulppaanilajikkeen (Tulipa fosteriana "Red Emperor") kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tulppaanien kukkien muoto on myös hyvin vaihteleva lajikkeesta riippuen, kuten alempaan kuvaan verrattuna nähdään. Tämä lajike on kaikkein näyttävimpiä alkukuun kukkijoita ja sopii moniin värisommitelmiin selkeänä päävärikukkana.
Lummetulppaanilajikkeen (Tulipa kaufmanniana "Hearts Delight") kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tulppaaneista riittää erittäin paljon valinnanvaraa näyttävään kukintaan koko toukokuun ajaksi sekä osittain kesäkuunkin puolelle ja tämä lajike on hieno kuun alun kaunistaja. Lummetulppaanilajikkeet ovat tunnettuja kukkien hienostuneesta monivärisyydestään; teriön ulko- ja sisäpuolet erivärisiä.
Kevätesikon (Primula veris) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo huhtikuun lopulla tämä vihreänä versova matala perenna on lähes koko toukokuun ajan keltaisessa kukassaan; paitsi nyt poikkeuksellisen helteen takia se on päättymässä nopeasti. Sen jälkeen lehdistö säilyy alkukesän hyvänä, mutta hedelmävaiheen jälkeen jo loppukesällä kellastuminen iskee vähitellen.
Lumikin (Sanguinaria canadensis) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo edellisviikolla täyteen kukintaan puhjennut Amerikan "valkovuokko", jolla hyvin lämpimän sään tultua kukinta jäi lyhyeksi. Heti kukinnan perään koristeellinen lehdistö on hienon liuskainen ja syksyllä se saa punertavan keltaisia ruskan sävyjä.
.
Kevätkaihonkukan (Omphaloides verna) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toukokuun alun kauneimpia kukkijoita ja harvoja näin sinistä kukintaväriä tekeviä matalia perennoja koko kasvukauden mittakaavassa. Kukinnan jälkeen lehdistö säilyy alkukesän hyvänä, mutta jo heinä-elokuussa kellastumista voi tapahtua. Uusi kasvu ilmestyy vihreänä nopeasti jo huhtikuun lopulla.
Valtikkanauhuksen (Ligularia przewalskii) uusia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhain ilmestyvät lehdet myöhään kukkivilla perennalajeilla ovat tärkeää estetiikkaa jo kauan ennen kukintaa ja tällä lajilla lehdet ovatkin hyvin herkän hienostuneesti liuskaiset. Keltainen heinäkuun kukinta on kapeissa ja pitkissä kukkavanoissa, jotka ovat kukinnan jälkeen hyviä törröttäjiä ainakin loppusyksyyn saakka harmaavillaisen hedelmävaiheen kera syys-lokakuussa.
Jaloritarinkannuksen (Delphinium Elatum-ryhmä "Blue Bird") uusia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 12.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Myös ritarinkannusten lehdet ovat heti kasvukauden alusta lähtien oma estetiikkaetunsa. Puhkeamissävy on kuitenkin yleensä aina "vain" vihreä huolimatta heinäkuussa eri lajikkeilla olevista monista eri kukintaväreistä. Tällä lajikkeella kukat ovat näyttävästi syvän merellisen siniset. Kukintovarret ovat kukinnan jälkeen hyviä törröttäjiä ainakin myöhäissyksyyn saakka kotahedelmineen.
.
PS. Näissä monta kasvilajia sisältävissä kirjoituksissani Bloggerin tunnistetietorivillä varattu tila ei läheskään riitä kaikille sukunimitunnisteilleni, joten tältä osin tunnisteet ovat virheelliset ja hyödyttömät ja joudunkin varmasti jossain vaiheessa korjaamaan systeemiäni tai luopumaan kokonaan sukunimitunnisteista. Ärsyttävää ja huonoa rajoittamista!
No comments:
Post a Comment