Ylimääräinen säävaroitus lähipäiville!!: Myrskyä, rankkaa sadetta, hyvin kylmää ja päälle ehkä tuhoavaa hallaa

Suomen etelä - kaakkoispuolella on voimistumassa ajankohtaan nähden hyvin voimakas matalapaine. Jo viimeksi viljelysääennusteessani se oli ennakoitavissa, mutta tarkennetaan nyt tilannetta. Tilanteeseen liittyy kova tuhojakin aiheuttava tuuli, rankka sade, poikkeuksellisen kylmä ilmamassa ja matalapaineen jälkeen mahdollisesti ajankohtaan nähden poikkeuksellinen hallatilanne...

Tuo matalapaine voimistuu vielä lisää ja sen keskus asettuu ensi yönä Suomenlahden kohdille ja se pysyy siinä perjantaihin asti. Tämän myötä koillis - itätuuli voimistuu vielä lisää ja on huomenna jopa vaarallisen voimakasta. Koko Etelä-Suomen alueella on siis syytä varautua paikallisiin tuulivahinkoihin. Kaikkein voimakkaimman tuulen alue näyttää kuitenkin olevan enemmän Keski-Suomen puolella. Tilannetta pahentaa silti se, että matalapaine tuo mukanaan runsassateisen sadealueen, joka kastelee pitkään maata litimäräksi tästä illasta alkaen aina perjantaihin saakka. Vettyvä maa ja puissa olevat lehdet mahdollistavat näin puiden kaatumisen helpommin kuin muutoin. Eniten ovat vaarassa aukeiden alueiden lounais-länsireunoilla olevat puut ja avoimilla alueilla olevat puuryhmät ja yksittäispuut. Perjantaina tuuli viimein heikkenee vähitellen matalapaineen täyttymisen ansiosta.

Sadetta voi kertyä tästä illasta lähtien aina pitkälle perjantaihin saakka useita kymmeniä millimetrejä, mikä voi aiheuttaa tulvimista joissa, puroissa ja ojissa. Notkopaikoille voi kertyä laajoja lammikoita. Taajamissa viemärit saattavat paikoin kohdata kapasiteettinsa ylärajan, josta on seurauksena taajamatulvia. Kasvien viljelyn suhteen liikamärkyys saattaa hyvinkin vaivata paikoin. Herkimpiä tilanteita tässä mielessä ovat mm. alavilla / notkoisilla paikoilla olevat viljelysmaat, ruukkukasvit, joissa ei ole kunnollista salaojistusta ruukun pohjalla ja savimailla olevat viljelykset, missä vesi imeytyy hitaasti. Pienet taimet ovat myös sateen piiskauksen aiheuttamassa nujertumisvaarassa. Aivan pienet taimet saattavat jopa sotkeentua - hukkua mullan sekaan veden virtaamisen ja liettymisen mukana. Hiekka- ja hiesuperäisillä mailla on puolestaan haittana veden virtauksen aiheuttama eroosio, mikä ilmenee myös puistojen hiekka- ja sorakäytävillä paikoin voimakkaastikin tässä tilanteessa. Myös maaseudun soratiet ovat nyt paikoin suuressa eroosio- ja liettymisvaarassa.

Tuo matalapaine näyttää siirtyvän sitten perjantaista eteen päin heikentyvänä koilliseen, jolloin sateet vähitellen vähenevät ja sää poutaantuu. Suomi jää kuitenkin pohjoisvirtauksessa kylmän ilmamassan alueelle ainakin sunnuntaihin asti ja lämpeneminen tapahtuu vain hitaasti (Päivälämpötilat yli +15 astetta vasta su). Niinpä perjantain jälkeen sään mahdollisesti seljetessä kunnolla ja tuulen samalla heikentyessä pe - la ja la - su väliset yöt saattavat olla yllättävänkin hallaisia öitä ainakin hallanaroilla paikoilla ja etenkin sisämaassa. Tämä kiinnostaa tietenkin pakkasenarkojen kasvien viljelyssä, koska näihin aikoihin ollaan mm. jo aloitettu kesäkukkien ulosistutusta ja monet hyötykasvitkin ovat hallaa sietämättömiä; kurpitsat, kurkut jne. Hallan vikuuttamisvaarassa ovat myös monet tähän aikaan kukkivat monivuotiset lajit; mansikat, omenapuut, mustikka jne. Kukinnan vioittuminen voi ilmetä myöhemmin kesällä raakileiden epämuotoisuutena tai varisemisena.

Maalaisjärki hallan käyttäytymisen tuntemisessa kuitenkin auttaa tässä tilanteessa: Mm. ylispuuston suojassa ja ylänköalueella / mäkien päällä olevat kasvustot ovat jo aivan suojassa hallalta, ellei tule ihan jopa yöpakkasta (N. 2 metrin korkeudella maan pinnasta eli käytännössä koko kasvillisuuden sisältävässä ilmassa). Sama koskee taajamien suojaisia kohtia; lämpimät rakennusten seinustat, etelään - länteen viettävät luiskat / rinteet, atriumpihat ja isopuustoiset puistot - kadut. Helpotusta tuonee myös se seikka, että järvivedet ovat jo lämmenneet. Niinpä niiden äärellä halla on epätodennäköisempää kuin ulompana niistä. Sen sijaan savi- ja turvemailla halla on valitettavan suurena vaarana etenkin, jos niillä mailla on alavaa ja laajalla alueella avointa. Hallaa etenkin pohjoisrinteiden alapäässä patoavat rakennukset ja metsät ovat myös tarkkailukohteita tässä tilanteessa.

Päivitän vielä tilannetta tähän vähintään tuon hallan suhteen, sillä kyseessä saattaa toki olla jo melkoisen harvinainen hallatilanne myöhäisyytensä ja mahdollisen voimakkuutensakin takia. Ainakin arimmilla hallapaikoilla kannattaa siis vielä pidättäytyä arkojen kasvien ulosistuttamisesta ja jo istutetuille aroille lajeille täytyy varata hallantorjuntapeitteitä.

Päivitys 4.6.2009 klo. 18:55: Pahin myrsky on sattunut tänään itäisen Suomen alueelle. Tässä on aiheesta Hesarin uutinen ja Iltasanomien uutinen. Täällä Etelä-Suomessa tuulta on hillinnyt se seikka, että matalapaineen heikkotuulinen keskus on ollut sen verran lähellä eteläpuolella. Sateet ovat myös olleet Etelä-Suomessa ennakoitua heikompia, joten ne ovat olleet lähinnä vain hyödyksi kasvillisuudelle ja liikakosteudesta ei liene haittaa kuin yksittäisissä tapauksissa. Huomenna sää on jo rauhallisempaa, vaikka sade jatkuu ja sää on yhä myös ajankohtaan nähden erittäin kylmää: Päivälämpötilakin alle +10 astetta. Tuota hallanvaaraa on vielä syytä tarkkailla, koska edelleen pe - la ja la - su väliset yöt saattavat olla todella kylmiä...

Hallanarkojen kausikasvien eli kesäkukkien viljelyn venyttäminen syksyllä huomioimalla hallan ja ilmastonmuutoksen ominaisuuksia

Tässä on kuva hallanarasta (Ei kestä yhtään pakkasta), mutta yhä hallavauriottomana säilyneestä verenpisarasta (Fuchsia sp.). Se on otettu eilen jo monta kertaa tänä syksynä hallaa kokeneessa Hämeenlinnassa Ahveniston hautausmaalla ja se saa olla tällä kertaa esimerkkinä kesäkukkien eli ns. kausikasvien syksystä ja syyshoidosta; siitä, että hallanarkaakin kesäkukkaloistoa voi olla ja siten kannattaa vaalia vielä myöhään lokakuussakin. Olen mm. viime vuonnakin tähdentänyt sitä, että näitä hallanarkojakin kesäkukkia kannattaa säilyttää niin kauan kuin ne hallavaurioitta vain suinkin selviävät kuvan tapaan vehreinä ja tässä auttavat mm. kasvupaikkavalinnat kuvan tapaan (suojaava ylispuusto ja rinne iltapäivän-illan aurinkoon).

Ilmastonmuutoksen takia viime vuosina on ollut selvästi havaittavissa se, että hallat ja yöpakkaset ovat alkaneet esiintymään yhtäältä myöhemmin ja toisaalta lievempinä kuin aikaisemmin etenkin syksyllä. Sen takia on nyt ja jatkossa osattava huomioida sen aiheuttamat muutokset kesäkukkien viljelyyn; uudet mahdollisuudet kasviestetiikan runsastamiselle ja kauneuden korostamiselle. Tässä vaiheessa vuodet saattavat edelleen olla hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia, mutta jo nyt kesäkukkien hoidossa kannattaa ottaa huomioon etenkin viljelykauden loppupuolella hallojen ja yöpakkasten esiintymisen väheneminen ja lieventyminen.

Miten sitten käyttää hyväkseen näitä ns. miedontuvia olosuhteita? Tärkein asia on tutkia hallan ja yöpakkasen käyttäytymistä sen mukaan, miten ne ilmenevät erilaisissa maastoissa, pienilmastoissa ja siten kasvupaikkojen ominaisuuksissa (kasvualusta, ympäröivä kasvillisuus, aurinkoisuus vs. varjo, rakennukset jne.). Halla tarkoittaa siis sitä, että heikkotuulisessa / tyynessä tilanteessa taivaan ollessa yöllä riittävän selkeä tapahtuu ns. lämmön ulossäteilyä maan pinnalta. Tämän takia lämpötila laskee eniten aivan maan pinnan yllä (korkeintaan n. 1 - 2 metrin paksuinen ilmakerros). Fysiikasta tiedämme, että samassa ilmanpaineessa kahdesta erilämpöisestä ilmapatjasta kylmempi on lämpimämpää raskaampaa, jolloin se valuu / jää alimmaksi ilmakerrokseksi.

Hallalla on siten taipumus hakeutua ympäröivässä maastossa alaville kohdille; laaksot, painanteet, yms kohdat. Näin ollen mäkien laet ovat paremmin turvassa hallalta kuin ympäröivät alueet. Halla myös patoutuu esim. rakennusten tai metsänreunan rajalle rinteessä alas valuttuaan. Halla esiintyy herkimmin avoimilla paikoilla, koska esim. korkea puusto toimii ulossäteilyä jonkin verran ehkäisevänä "kattona". Maaperän koostumus vaikuttaa myös: hiekka-, sora- ja kiviperäisen maan varastoima lämpö hidastaa hallan esiintymistä paremmin kuin savisen ja turpeisen maaperän varastoima lämpö. Maan muodot vaikuttavat siten, että iltapäivä- ja ilta-aurinkoon päin kaltevat kasvupaikat säilyttävät yön ajaksi muihin suuntiin kaltevia muotoja enemmän lämpöä. Rakennusten vastaavat sivut (etelä-länsi) toimivat samoin. Lisäksi laajemmassa mittakaavassa kaupunkien ns. lämpösaarekkeet toimivat hallaa ehkäisevästi; tiheään ja voimakkaasti rakennettu alue on maaseutua keskimäärin vähemmän hallanarka paikka kasvattaa arkojakin kasveja. Hallanarkojen kesäkukkien viljelyn suhteen syksyn parhaita paikkoja ovat siis mm. etelä-länsirinteet, ylispuuston alla olevat paikat, rakennusten etelä-länsiseinustat ja mäkien laet / ylängöt.

Hienosäätöä voidaan lisäksi tehdä siten, että huomioidaan nämä seuraavat seikat. Liian suurta lämpötilan vuorokausivaihtelua suosivia paikkoja tulee välttää, koska se aiheuttaa helposti stressiä. Niinpä liian aurinkoisten paahdepaikkojen sijaan kannattaa huomioda riittävästi varjostavat esim. puut ja pensaat. Liika varjo aiheuttaa kuitenkin hallaa edesauttavaa kylmyyttä. Lokakuussa aurinko paistaa kuitenkin jo matalalta, mikä kannattaa huomioida tässä kohtaa; esim. rakennusten rajaamat sisäpihat ovat hallattomampia etenkin, jos aurinko pääsee niitä lämmittämään vielä lokakuussakin. Toisaalta matalalta paistava aurinko ei enää edesauta liian paahteen muodostumista, vaan kesällä ns. liian paahteinen paikka on silloin muodostunut juuri tarpeellisen lämpimäksi. Vesistöjen huomioiminen on myös tarpeellista hienosäätöä pienilmaston suhteen. Järvien äärellä halla on syksyllä lievempää kuin kauempana niistä. Myös iso joki voi toimia samoin.

Kaupunkirakenteessa paikallista hallaa torjuvaa lämpöä aiheuttavat myös infrastruktuurin rakenteet, kuten kaukolämmön putkistot. Kaupunkirakenteessa aukeat torit ovat hallaisempia kuin rakennusten vieret tai kapeat katualueet. Rakennuksissa olevat ulokkeet (katokset, verannat) aiheuttavat vierellensä ympäröivää maastoa hallattomampia paikkoja. Iltapäivän ja illan aurinkoa saavat kaupunkirakenteet ovat myös hallaa ehkäiseviä alueita etenkin, jos ko. tilassa on lämpöä hyvin varastoivia rakennusten seiniä ja väylien pinnoitteita (tummat lämpöä hyvin imevät kivet, tiilet jne.). Vanhat isoja puita sisältävät puistot ja kookkaat myöhään lehtensä pitävät katupuut (mm. lehmukset) ehkäisevät myös hallaa allaan ja vierellään. Havupuista koostuva ylispuusto on kuitenkin lokakuussa jo parempi kuin lehtensä varistavat puulajit, mutta aluksi isolehtiset lehtipuut ovat havupuita parempia hallasuojia lehdessä ollessaan. Sekapuusto onkin optimi suojaavana ylispuustona.

Kaikki yllä mainittu pätee sellaisissa olosuhteissa, joissa hallan esiintyminen on riittävän lievää ja missä koko ilmamassa ei siten painu pakkasen puolelle. Edelleenkin koko Etelä-Suomessa voi olla vaara sellaisellekin reippaalle ensimmäiselle yöpakkaselle tyypillisesti jo lokakuun alkupuolella ja sisämaassa syyskuussakin, missä mikä tahansa ulkotilan kohta ei voi ehkäistä pakkasvaurioita. Viime vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että hallan esiintymiskausi voi melko aikaisesta alkamisestaankin huolimatta jäädä niin heikoksi pitkälle lokakuuhun saakka, että hallanarkojen kasvien (koskee myös lehdiltään hallanarkoja puuvartisiakin kasveja ja perennoja) viljelykautta voidaan em. asioita huomioimalla jatkaa hyvin myöhään syksyyn.

Yksivuotisten kesäkukkien syysviljelyssä auttaa myös se, että typpipitoistakin lannoittamista voidaan käyttää vehreyden säilyttämiseksi mahdollisimman pitkään. Jokaisten hallanarimpien yksivuotisten kasvien kohdalla ei ole juuri merkitystä typpipitoisen lannoitteen pakkasarkuutta lisäävällä piirteellä; eivät joka tapauksessa kestä yhtään pakkasta. Tässä on kuitenkin oltava erittäin tarkka siinä mielessä, että syksyllä typpipitoista lannoitetta ei pidä päästää ollenkaan minkään monivuotisen perennan tai puuvartisen kasvin käyttöön. Typpi heikentää tällöin radikaalisti ko. lajien talvenkestoa. On siis tällöin huomioitava tiukasti rajoitetut kasvualustat kesäkukilla; käytännössä typpipitoinen syyslannoitus voidaan tehdä vain astioissa / altaissa oleville kasveille ja samassa ei pidä olla em. monivuotisia lajeja.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen tuomat olosuhteet saattavat aiheuttaa jopa marras-joulukuulle asti otollisia arkojen kasvien viljelytilanteita, mutta silloin lisääntyvä pimeys, kosteus ja kuitenkin tasaisesti kesää viileämpi ilma heikentävät kasvin kuin kasvin vehreyttä joka tapauksessa ilman pakkasvaurioitakin. Marraskuu vaikuttaakin olevan joka tapauksessa ilman pakkastakin kriittinen raja-alue, jonka tullessa kesäkukkien heikentynyt olemus aiheuttaa niiden poistamisen ja korvaamisen tarpeen esim. täällä Suomessa talvikaudella paljon käytetyillä kanervilla.

Monesti etenkin kaupunkien ja kuntien kesäkukkaistutuksia joudutaan kaupunkikuvallisista ja sommitelmallisista syistä laittamaan myös hallanaroille paikoille. Yksityisillä tonteilla ja paikoin julkisissakin istutuksissa on kuitenkin mahdollisuuksia valita; hallanarkoja kesäkukkia (tai arkoja perennoja ja puuvartisia lajeja yleensäkin) ei pidä istuttaa tienoon aukeimmalle (tai aukean alueen keskelle), varjoisimmalle, alavimmalle ja kokonaisuutena kylmimmälle kohdalle.