Showing posts with label Impatiens sp.. Show all posts
Showing posts with label Impatiens sp.. Show all posts

Sunday, October 11, 2009

Viikon 41 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 2



Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua mantsurianvaahteran (Acer mandschuricum) ruskaa taivasta vasten. Vaahteroista upeimpiin kuuluvaa ruskaa tekevä, mutta tällä kertaa seuraavan yön pakkanen päätti jo ruskahuipennuksen lehtien varisemiseen. Toukokuussa lehtien puhkeaminen punertavaa pitkiksi kasvavista punaisista silmutötteröistä. Samalla keltainen kukinta. Lohkohedelmät säilyvät pitkälle talveen. Yksi monista kolmilehdykkäisistä vaahteroista.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua katsuran (Cercidiphyllum japonicum) ruskaa. Yksi parhaimmista ruskalajeista, jos yöpakkaset eivät päätä sitä kesken (Kuten kävi seuraavana yönä). Tämä vaalea keltainen on vain yksi sävy monien punaisten, oranssien, violettien ja kermanvalkoisten joukossa. Toukokuun alussa lehtien puhkeaminen räikeän punaruskean oransseina. Keskikokoinen puu suositeltavaksi yleiseen kevät- ja syysvärikäyttöön.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua japaninperhosvaahteran (Acer tschonoskii) ruskaa. Vaahteroista lähinnä vain keltaista ruskaa tekevä. Lehtien puhkeaminen vaaleanvihreinä toukokuussa punertavan tötterömäisiksi kasvavista silmuista. Vaaleankeltainen voimakastuoksuinen kukinta lehdellisenä kesäkuussa; houkuttaa perhosia. Lohkohedelmät säilyvät talveen.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua pikkunietospensaan (Deutzia amurensis) ruskaa. Pensaan ruskan pääväri on keltainen, mutta hienostuneita oransseja sävyjä on myös seassa. Erittäin runsaasti valkoista kesäkuun kukintaa tekevä. Aikainen lehteentulo huhti - toukokuusta lähtien vaaleanvihreänä.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa maanantaina 5.10.2009 kuvattua ruosteviinin (Vitis coignetiae) ruskaa. Viiniköynnöksistä poikkeuksellisen oransseja ja punaruskeita ruskasävyjä tekevä, jos yöpakkaset eivät keskeytä (Kuten sunnuntaiyönä) ruskaa tuhoamalla lehdet. Hidas lehteentulo toukokuussa, tuoksuva kukinta kesä - heinäkuussa ja tyypilliset sinimustat marjat kypsyvät syys - lokakuussa.




Espoon Tapiolassa sunnuntaina 11.10.2009 kuvattua imukärhivilliviiniä (Parthenocissus quinquefolia) osittaisessa ruskassa osittain yöpakkasen vaurioittamana. Tällä yleisellä köynnöslajilla punainen ruska ehtii yleensä etenemään kunnolla syys - lokakuussa, mutta poikkeuksellisesti vihreänä pitkään säilyvät osat paleltuvat herkästi kuvan tapaan yöpakkasissa. Hidas lehteentulo toukokuussa, oranssinkellertävä kukinta elo - syyskuussa ja sinimustat marjat syyskuusta eteenpäin; kaikki eivät ehdi monesti valmistua.




Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 10.10.2009 kuvattua kesäkamelian (Stewartia pseudocamellia) osittain edennyttä ruskaa. Melko arka ja tuntematon pensas, mutta ehtii tehdä hienoa punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavaa ruskaa lokakuussa, jos yöpakkaset eivät ehdi tuhota lehtiä (Kuten seuraavana yönä). Puhkeaa lehteen hieman punaruskeana toukokuun lopulta. Valkoista kukintaa saattaa kehittyä hyvillä paikoilla loppukesällä.




Helsingin Meilahden arboretumissa sunnuntaina 11.10.2009 kuvattua pakkasen vioittamaa pensasmagnolian (Magnolia sieboldii) osittain ruskaista lehdistoä. Keltaista ruskaa tekevä, jos yöpakkaset eivät ehdi väliin, kuten kuvassa. Täysin vihreät lehdet vioittuvat pakkasessa tummanruskeiksi ja ruskaan ehtineet lehdet vaaleanruskeiksi: Syntyy mielenkiintoisen kirjava ruskeiden sävyjen kimara. Kesä - heinäkuussa n. kuukauden kestävä valkoinen kukinta. Hidas lehteenpuhkeaminen toukokuussa.




Hämeenlinnassa tiistaina 6.10.2009 kuvattua yöpakkasten vioittamaa jättibalsamikasvustoa (Impatiens glandulifera) koivujen luona. Jo edellisellä viikolla sisämaassa oli sen verran hallaa ja yöpakkasta, että etelärannikkoon nähden nämä arat lajit kärsivät huomattavasti jo silloin. Etelärannikolla vastaava tuho tuli viimein vasta tämän viikon sunnuntaina niillekin paikoille, joissa hallavaurioilta oli säästytty.

Sunday, August 30, 2009

Elokuun kukkaloistoa kesällä 2009 Hämeenlinnan kesäkukkaesimerkein

Noin kaksi kuukautta sitten kirjoitin Hämeenlinnan kesäkukkasommittelusta ja nyt näiden kausikasvien parhaimman loiston oltua käsillä palaan tarkastelemaan ko. kohteiden tilanteita. Mukana tässä on lisäksi pari uuttakin kohdetta. Kesäkukkien parasta kukintaa riittää vielä syyskuunkin puolelle, jos säät suosivat ja nyt niin on tapahtumassa sään jatkuessa ennusteiden mukaan jopa paljon tavanomaista lämpimämpänä ja melkoisen pitkänkin ajan. Hallasta ei siis ole ollenkaan pelkoa pitkään aikaan. Muutenkin suojaisilla paikoilla näiden kausikasvien kukintaa riittää lokakuulle normaalivuosinakin ja lämpiminä syksyinä lähemmäs marraskuutakin.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; keskustan torilla valopylväissä riippapelargonioita (Pelargonium peltatum) 22.8.2009. Alkukesään verrattuna nämä koriamppelit ovat tuuheutuneet paljon ja kukinta on selvästi runsaampaa. Toisaalla Raatihuoneenkadulla näissä koreissa on kolmivärisommitelmana punaista, vaaleanpunaista ja valkoista lajiketta.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Paasikiventiellä liikenteenjakajassa ruukuissa kesäpäivänhattua (Rudbeckia hirta var. pulcherrima) ja mukulabegoniaa (Begonia Tuberhybrida -ryhmä) 23.8.2009. Katunäkymiä voidaan koristella kukin myös näin. Teemana näissä on selkeä päävärikontrasti. Värimaailma on ideoitu siten ikään kuin liikennevaloja mukaellen ja kohteeseen liittyen.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; perennaryhmän täydentäjinä etualalla sinitähtösiä (Ageratum houstonianum), kääpiösamettikukkia (Tagetes tenuifolia) ja kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) moottoritieltä Paasikiventielle tulevan liittymän vieressä 23.8.2009. Taustan perennat ovat olleet elokuussa parhaimmillaan ja tässä jo hieman taantumassa kukinnaltaan. Kuten havaitaan, niin taaimmaiset kallionauhuslajikkeet (Ligularia dentata "Desdemona") eivät kunnolla erotu takaa omina elementteinään. Tarhapiisku (Solidago hybr.) on ollut elokuussa hallitsevan keltainen.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; krysanteemeja (Dendranthema X grandiflorum) kukka-altaassa "Reska" -kävelykadulla keskustassa 23.8.2009. Alkukesän orvokit on vaihdettu näihin kukkiin, koska orvokit taantuvat pian ja tilalle on saatava uutta. Tämä ratkaisu synnyttää edellisiin kylmän sinisen sävyn kukkiin verrattuna lämpimän yksiväriefektin. Murrettu värivaihtelu elävöittää ja sointuu ympäristön ruskeisiin sävyihin vuoropuhelevasti.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; ahkeraliisoja (Impatiens walleriana) ison metsävaahteran juurella Raatihuoneenkadun varrella 23.8.2009. Alkukesään verrattuna kukinta on runsaampaa, mutta paikan haastellisuuden takia kasvustot ovat pysyneet melko matalina. Lievää lehtikellastumistakin on havaittavissa. Runsaahkosateinen kesä on turvannut kuitenkin ok -olosuhteet ja kukkaefekti on hieno paikallaan.


Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) Paasikiventien viereisessä puistossa 23.8..2009. Tässä ryhmässä oli keväällä punaisia tulppaaneja ja nyt kolmella eri lajikkeella on synnytetty klassinen mosaiikkimaisesti sommiteltu kolmiväriryhmä; valkoinen, punainen ja "välivärinä" vaaleanpunainen. Kesäbegonia menestyy mainiosti myös näin varjoisessa paikassa.



Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Reunassa on ahkeraliisaa (Impatiens walleriana) sekä keskellä sinitähtöstä (Ageratum houstonianum) ja kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) sekaisin. Suurimpina komeilevat risiinit (Ricinus communis). Rantapuistossa 23.8.2009. Ryhmän kasvillisuus on runsastunut selvästi alkukesään verrattuna ja kesäkynttilä on tullut paremmin esille.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Reunassa on ahkeraliisaa (Impatiens walleriana) sekä keskellä sinitähtöstä (Ageratum houstonianum) ja kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) sekaisin kaukaisimmassa ryhmässä ja etummaisessa vain ahkeraliisaa. Suurimpina komeilevat risiinit (Ricinus communis). Rantapuistossa 23.8.2009. Risiinin lehdet ovat auringon valon suunnan mukaan hyvin eläväiset; yläkuvassa lähes myötävaloon tummat ja tässä kuvassa vastavalossa vaaleat.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; krysanteemeja (Dendranthema X grandiflorum) muistomerkillä kirkon eteläsivulla 23.8.2009. Orvokkien taantumisen takia tässäkin ryhmässä on kukat vaihdettu heinäkuun aikana ja tuloksena on näyttävä yksivärisommitelma krysanteemeilla. Tämä lämmin kermankeltainen lajikesävy toimii erinomaisena vuoropuheluvärinä viereisen valkoisen kirkon kanssa. Taustan punaiset kukka-amppelit ovat myös kiinnostavia väriläikkiä näkymässään.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; krysanteemeja (Dendranthema X grandiflorum) muistomerkillä kirkon eteläsivulla 23.8.2009. Tässä lopuksi hieno lähikuva ko. krysanteemeista. Tämä kukkarunsaus tulee jonkin verran taantumaan jo syyskuun alussa, mutta pakkasenkestävyys on kuitenkin sitä luokkaa näillä, että muutamakaan hallayö ei vielä nujerra niitä kokonaan. Suositeltava loppukesän ja alkusyksyn kaunistaja siis. Lajikevalikoima on suuri ja tässä on siitä yksi listausesimerkki.

Sunday, August 23, 2009

Elokuun 2009 kukkaloistoa blogin piristykseksi: Jättibalsami



Jättibalsami 1




Jättibalsami 2


Kostea ja suunnilleen normaalilämpöinen kesä on suosinut reheväkasvuisia kausikasveja ja yksivuotisia ruohovartisia lajeja. Alla on daalioiden rehevyydestä esimerkki ja tässä on esimerkkinä jättibalsami (Impatiens glandulifera). Kosteuden turvin lajin kasvustot ovat nyt hyvin korkeita (Yli 2 m), tiheitä ja haaroittuneet versot takaavat kukintaa vielä syyskuullekin. Viime toukokuun lopussa tein kirjoituksen tämän lajin viljelystä. Kyseessä on varsin haasteellinen laji, koska se leviää ylettömästikin. Tässä sitäkin todistaa nämä kaksi tänään sunnuntaina 23.8.2009 Hämeenlinnassa otettua kuvaa, joissa jättibalsamikasvusto on vallannut erään pysäköintialueen ja viereisen moottoritien välisen viherkaistan aluskasvillisuuden melko totaalisesti. Tässä laji on kuitenkin erinomainen mottoritien melun ja esteettisen haitan blokkaaja ja siksi on erittäin hyvin perustelua viljellä lajia näin ko. kohdalla. Hedelmäkotiakin on jo muodostunut ja yläkuvassa nähdään lajille tyypillistä kukkien värivaihtelua.

Saturday, June 27, 2009

Kesäkukkasommittelua Hämeenlinnassa kesällä 2009



Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; keskustan torilla valopylväissä riippapelargonioita (Pelargonium peltatum) 26.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; perennaryhmän täydentäjinä etualalla heliotrooppeja (Heliotropium arborescens), kääpiösamettikukkia (Tagetes tenuifolia) ja kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) moottoritieltä Paasikiventielle tulevan liittymän vieressä 26.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; orvokkeja (Viola sp.) kukka-altaassa "Reska" -kävelykadulla keskustassa 26.6.2009.


Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; ahkeraliisoja (Impatiens walleriana) ison metsävaahteran juurella Raatihuoneenkadun varrella 21.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Reunassa on ahkeraliisaa (Impatiens walleriana) sekä keskellä sinitähtöstä (Ageratum houstonianum) ja kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) sekaisin kaukaisimmassa ryhmässä ja etummaisessa vain ahkeraliisaa. Suurinpina komeilevat risiinit (Ricinus communis). Rantapuistossa 20.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; sinisiä ja valkoisia orvokkeja (Viola sp.) muistomerkillä kirkon eteläsivulla 21.6.2009.


Kesäkukat eli kausikasvit ovat aloittaneet sesonkinsa ja ne ovat nyt tulleet läpi hankalan kesäkuun aloittaakseen heinä - syyskuun huippukautensa kukkaloistossaan. Hämeenlinnan kesäkukkaryhmät saavat nyt olla esimerkkeinä hyvistä ideoista niihin liittyen ja piristän tälläkin jutulla tätä blogia näinä ankeina aikoina. Tuossa yllä on kuusi kuvaa otettuna Hämeenlinnassa viimeksi kuluneen viikon sisään. Käyn nyt kuva kuvalta lyhytsanaisesti läpi muutaman huomion alimmasta kuvasta ylimpään.

Alimmassa kuvassa nähdään hyvä esimerkki kaksivärisommitelmasta, jossa ko. värit ovat sekoitettuna keskenään tasaisen mosaiikkimaisesti ja näin muodostuu yhtenäinen ja kirjava värimatto. Tässä tapauksessa valkosininen väripari korostaa isänmaallisuutta ko. muistomerkin yhteydessä. Muutoin valkoisen kanssa voi sommitella mitä tahansa väriä ja hyviä väripareja tällaiseen ovat myös vastavärit. Ns. lähiväriharmonia sopii myös ja kolmella värillä voidaan saada aikaan myös erinomaisia värimosaiikkimattoja, joissa lähiväriharmonia ja yksiväriharmonia (Tässä esimerkkejä) ovat keskeisiä värisommittelun valinnassa. Myös tällaisia voi huomioita kolmivärisommitelmassa; kaksi väriä vastaväreinä ja kolmantena valkoinen, kaksi väriä vastaväreinä ja kolmantena värinä jokin niiden väliltä, kaksi väriä pääväreinä ja kolmantena jommalle kummalle vastaväri jne.

Seuraavassa kuvassa nähdään hyvä esimerkki siitä, kuinka kukkien värejä voidaan valita toistamaan ympäröivissä rakennuksissa ja kalusteissa esiintyvää värimaailmaa. Nuo ahkeraliisat ja heliotroopit ovat juuri tässä mielessä sukua tuolle taustan rakennusten ja puistopenkkien värimaailmalle. Tämä samavärisyys tai yksiväriharmonia on eräs lähtökohta valita värejä taustan - ympäristön mukaan. Myös vastaväri- ja lähiväriharmonioilla voidaan liittää kesäkukkia ympäristöönsä. Vastaväritapauksessa liittyminen luo intensiivisen vuorovaikutuksen ja onkin hyvä muistaa, että kaiken kasvisommittelun ei tarvitse olla "tasaavaa" tai "rauhoittavaa", kuten tuossa kuvan tapauksessa. Välillä on perusteltua myös "rankentaa" tai "korostaa" tai "tehdä villiksi" ja vastaväriharmonia on siihen oivallinen. Samojen värien toistaminen muodostaa taas yhtenäisyyden ja kokonaisuuden tuntua.

Seuraavassakin kuvassa ahkeraliisojen lajikeväreillä on haluttu luoda tasaavaa ko. rakennusten värimaailmaa toistavaa tunnelmaa lähiväriharmonian avulla. Näin etenkin tuohon tiilirakenteeseen liittyen ja mukana havaitaan myös murrettujen värien harmoniaa. Tässä on syytä huomioida tuo kasvupaikka. Tällainen paikka on hyvin haasteellinen kosteutta vaativille lajeille, koska rajoitetussa kasvualustassa ison puun juuret synnyttävät helposti kuivuusongelmaa herkille ruohovartisille kasveille. Niinpä nuo ahkeraliisat ovat vaarassa jäädä kituliaiksi ilman kunnollista kastelua. Myös sadeaikana on huomioitava se, että ison puun lehvästön läpi pääsee paljon vähemmän vettä maahan kuin puun ulkopuolella. Sateen pitää olla todella rankka ja runsas, ennenkuin tuollaisella kohteella kesäkukille sataa riittävästi; selvästi yli 20 mm kerralla tai vuorokauden sisään. Muutoin idea koristaa puun rungon ympärystää näin on erinomainen ja erittäin suositeltava kaikenlaisissa urbaaneissa olosuhteissa. Varmasti jokaisesta Suomen kaupungista löytyy tällaiselle toteutukselle kohteita.

Seuraavassa kuvassa kukka-altaan orvokkien yksivärinen käyttö kertoo siitä, kuinka säännöllisen geometrisissa ja yksinkertaisen pelkistetyissä kohteissa sellainen on usein tehokkaampaa ja luontevampaa kuin monivärisommittelu. Tuossa tapauksessa värin valinnalla ei ole paljoa väliä, koska ympärillä olevan murretun ruskean värimaailman kanssa sopii oikeastaan mikä vain pää- ja väliväreistä yhdeksi väriksi, koska silloin ko. käytetty puhdas väri esittäytyy aina pääosassa halutulla tavalla. Toki esim. kaksivärisommitelmaakin voi käyttää tällaisessa kohteessa ja itse suosisin silloin vastaväriharmoniaa tai valkoinen vs. mikä tahansa pääväri -sommitelmaa. Kaksivärisommitelma voi geometrisissa - pelkistetyissä kohteissa olla myös itse geometrinen tai villinä ideana vapaamuotoinen ja jopa psykedeelinen kontrastina tiukalle geometrialle.

Toiseksi ylimmässä kuvassa perennaryhmän täydentäminen kesäkukilla on hyvä idea ja ottaen huomioon ympäristön moninaisuus (Vieressä mm. Anttilan tavaratalokompleksi) monivärisommitelma on perusteltua. Kesäkukkien värimaailmaksi on valittu kolme pääväriä; keltainen, punainen ja sininen. Kuvassa niiden taustalla on tarhapiiskua (Solidago hybr.), joka on loppukesällä keltaista kukkaväriä luova. Niiden takana on punalehtistä kallionauhusta (Ligularia dentata "Desdemona"), jotka jäävät noiden piiskujen taakse piiloon. Siinä onkin kritisoinnin paikka tässä, koska pääkatselusuunnat ovat lähinnä ko. kuvan suuntaan kukkaryhmän taakse. Siksi on ollut virhe istuttaa pidempikasvuiset tarhapiiskut nauhusten eteen ko. katselusuunnista nähden. Muutoin tuollainen vapaamuotoinen tai geometrinen sekaryhmä perennaa ja kesäkukkaa on hyvä idea, joita voidaan sijoittaa mm. juuri katu- ja tiealueiden yhteyteen, missä ne eivät haittaa liikenteen näkemälinjoja.

Ylimmässä kuvassa on Hämeenlinnan jo kesäkukkakuuluisuuteen saattaneet pylväskukkaistutukset ja nuo riippapelargoniat ovat siihen tarkoitukseen hyviä. Toteutuksen voi tehdä vain yhdellä lajilla, kuten kuvassa tai sitten samaksi riipparyhmäksi voi sommitella kahta tai kolmea eri lajia ja siinäkin ovat silloin tarkastelun kohteena kaikki väriharmoniat ja -kontrastit niin kasvien kesken kuin ympäristöönsä nähden. Monilajisissa sommitelmissa esim. yksi voi olla riippamuotoinen ja muut pystykasvuisempia. Tällaista pylväskukkaryhmäideaa on nykyään myös esim. Helsingissä Kampin Narinkkatorilla. Tällaiset kukkaryhmät vaativat säännöllistä kastelua ja tässäkin on huomioitava se, että sade ei yleensä kastele niitä kunnolla, vaan lisävettä on joka viikko annettava. Pois lukien kuitenkin sesongin loppuvaiheet syys - lokakuussa, jos on tavanomaista sateisempaa.

Melkein jokainen noista kukkaryhmistä oli aikaisemmin toukokuussa sipulikasvien eli pääasiassa tulppaanien (Tulipa sp.) aikaa ja siitähän tein jo merkinnän. Tänä vuonna kesäkuun alussa kesäkukkakauden aloittamista tuli yllättäen haittaamaan poikkeuksellisen kylmä sääjakso, jonka yhteydessä oli ankaraakin hallaa Etelä-Suomessa. Lähes kaikki noissa kuvissa nähtävät kesäkukat olivat jo istutettu ennen sitä. Onneksi Hämeenlinnassa halla ei tehnyt vakavaa tuhoa ko. kasveille ja tässä on syitä siihen; Toiseksi alimmassa kuvassa esim. Vanajaveden läheisyys ja isot puut ehkäisivät hallan muodostumista. Samaa voi sanoa myös tuosta puun alla olevasta ahkeraliisaryhmästä. Orvokit puolestaan ovat erittäin hallankestäviä, joten ne olisivat säilyneet melko hyvin hallanarallakin paikalla ja siksi niitä voi viljellä jo Vapun tienoilta saakka. Tuo sekaryhmä perennaa ja kesäkukkaa on sen verran hallanaralla kohdalla, että ko. kesäkukat istutettiin vasta ko. kylmän jakson jälkeen. Tällä tavalla voidaan porrastaa kesäkukkakauden aloittamista; istutetaan arat lajit ulos vähiten hallanarasta paikasta alkaen ja viimeisenä (Perinteinen aikaraja 10. kesäkuuta) tienoon hallaisimmalle paikalle.

Wednesday, May 27, 2009

Jättibalsamien viljelystä



Jättibalsamit (Impatiens glandulifera); kuva 1




Jättibalsamit (Impatiens glandulifera); kuva 2




Jättibalsamit (Impatiens glandulifera); kuva 3


Yllä on kolmen kuvan sarja jättibalsameista kuvattuna Hämeenlinnassa perjantaina 22.5.2009. Alimmassa kuvassa nähdään ko. jättibalsameille varattu kasvualue, joka on pienen metsikön reunassa ja avoimempi niittyalue on kuvaajan selän takana. Ko. metsikkö on moottoritien, sen liittymän ja Paasikiventien rajaamalla alueella. Puusto on pääasiassa tervaleppää (Alnus glutinosa) ja maaperä on kosteaa - jopa paikoin märkää sekä lehtomaisen rehevää. Muissa kuvissa nähdään jättibalsamien sirkkataimia, jotka ovat viime syksynä levinneiden siementen turvin nousseita. Kuvissa nähdään myös lajin edellisvuoden varsien jäänteitä, jotka voi jättää tällaisilla luonnonmukaisilla paikoilla sijoilleen.

Jättibalsameitahan on syytetty haitallisen leviäviksi kasveiksi ja siten epätoivotuiksi. Lajin viljely on kuitenkin perusteltua esim. yllä kuvatun kaltaisessa tilanteessa, jossa sen leviäminen pysyy helpoimmin kurissa / ohjattuna. Leveät väylät joka suunnassa ovat näin yksi hyvä rajoittava tekijä lajin leviämiselle. Toisia hyviä rajoittavia seikkoja ovat esim. tilanteet, joissa joka suunnassa on leikattava nurmikko tai nurmikko ja rakennuksien seinä / seinät. Fyysisesti maaperässä rajoitettu kasvualusta ei auta leviämisen rajoittamisessa, koska laji on yksivuotinen ja sen eläminen siirtyy seuraavalle vuodelle ainoastaan siementen varassa.

Laji on siis yksivuotinen, mutta se tekee turvakseen erittäin paljon siemeniä. Ne kehittyvät siemenkodissa, jotka avautuvat elo - lokakuussa kypsyttyään räjähtämällä ampuen siemenet usean metrin päähän emokasvista. Näin jättibalsami leviää tehokkaasti ja keväisin siemenet itävät yllä olevissa kuvissa nähtävään tapaan hyvin runsaina mättäinä laajalla alueella. Toukokuu on näin ollen hyvää aikaa rajata jättibalsamikasvustoja syntyneitä taimia kitkemällä. Halutun muotoisia ja laajuisia kasvustoja ei saa muutoin kuin juuri poistamalla taimet ei-toivotuilta kohdilta. Poistamista joudutaan tekemään joka tapauksessa aina ja kitkentäkertoja joudutaan tekemään 2 - 4 kertaa ennenkuin viimeiset itäneet taimet on saatu pois. Lajin siemenet nimittäin saattavat kitkettäessä tehdä vaiheistettua itämistä poistettujen tilalle vielä kesäkuussakin, mutta ei enää ensimmäisen itämiskerran verran. Silloin lähinnä yksittäin.

Rehevillä kuvan kaltaisilla maaperillä jättibalsami tuo hienoa trooppista tunnelmaa, koska kasvustot ovat silloin hyvinkin korkeita; jopa selvästi yli 2m, vaikka lajitiedoissa sille on joissakin lähteissä ilmoitettu sitä vähemmän. Samoin kukinta (Kukat tuoksuvat erikoiselle ja joidenkin mielestä tuoksu ei ole miellyttävä; muistuttaa jotain teollista kemikaalia) on näyttävää monen viikon ajan heinäkuusta jopa syyskuulle, jos kuivuus ei vaivaa paikkaa hellejaksoinakaan. Kasvi on näet altis kärsimään kuivuudesta ja sen se ilmaisee helposti lehtiään lurputtamalla jo pienenkin vedenvajauksen ollessa käsillä. Kuivuusongelmista kertoo sitten myöhemmin kellastuneet lehdet ja harsu lyhyeksi jäävä olemus, missä kukintakin voi jäädä vaatimattomaksi. Pitkää kukintaa ylläpitää nimenomaan riittävän kosteuden turvin tapahtuva versojen lisähaaroittuminen latvoissa loppukesän ajan, jolloin jatkuvasti syntyy uusia kukkasilmuja.

Tämä laji vaatii siis jonkin verran vaivaa puutarhuriltaan, jotta sitä voi ilman liiallisen leviämisen pelkoa viljellä. Se on kuitenkin vaivan arvoinen laji näyttävyytensä ansiosta. Helpoin tilanne viljellä on tuo leikattuihin nurmikkoihin joka suunnasta rajoittuva kasvualue, jolloin kitkemistä ei välttämättä tarvita. Syytä on kuitenkin tarkkailla silloinkin ympäristöä kauempanakin, koska siemenet ovat voineet levitä esim. jalkineissa kauaskin. Laji on hallanarka, joten sitä ei tule sijoittaa tienoon / pihan hallaisimpaan paikkaan. Esim. ylispuuston suojassa se voi selvitä hallavauriotta etelärannikolla jopa loka - marraskuulle. Keväällä sirkkataimet ovat kokemukseni mukaan hallankestävämpiä kuin muutoin kasvin muut elinvaiheet. Niinpä myöhäinen keväthalla ei lajia vielä nujerra ja tuo vaiheistettu itäminen turvaa mahdollisen täystuhonkin jälkeen vielä lisätaimien ilmaantumisen.

Lajin voi ottaa viljelyyn esim. keräämällä nyt toukokuussa ko. sirkkataimia tuntemiltaan kasvupaikoilta (Joita voi pistää merkille esim. edellisenä vuonna lajin kukkimisaikaan, jos ei kylmitään tunnista lajin sirkkataimia). Siementen kerääminen on vaikeaa, koska siemenkodat ovat niin helposti räjähtäviä; esim. minigrip-pussia voi varovasti kokeilla sijoittaa halutun kodan ympärille ja räjäyttää siemenet siten pussin sisään. Heti sirkkataimien uudelleenistutuksen jälkeen maan kosteuden täytyy olla runsasta (Täytyy kastella tarvittaessa joka päivä reilun viikon ajan, jos ei sada tai jos kasvupaikka ei ole luonnostaan märkä), koska ennen kunnon juurtumista kuivuus voi olla kohtalokasta. Muutama taimi riittää siirrettäväksi, koska jo seuraavana vuonna syntyneen siemenmäärän takia uusia taimia tulee olemaan runsain mättäin ja niitä on sitten joka tapauksessa harvennettava / poistettava.

Wednesday, September 26, 2007



Helsingin Esplanadinpuiston kukkaloistoa tänään - A flower display of Helsinki's Esplanadi park today.
.
.
Eilen päästiin Etelä-Suomessa monin paikoin lähelle +20 astetta iltapäivällä. Tämä oli siis viikon lämpimin päivä, mutta ennustekartat näyttävät keskiviikon - perjantain aikana vain pientä tilapäistä viilenemistä ja viikonlopusta lähtien jatkuu taas samanlainen kesäinen sää. Silloin Suomen koillis - itäpuolelle näyttää asettuvan valtava korkeapaine, joka voisi kierrättää kaakosta Suomeen hyvin lämmintä ilmaa jopa pitkälle ensi viikkoon; nähtäväksi jää, josko lokakuun kaikkien aikojen lämpöennätykset ovat silloin vaarassa rikkoontua... Kasvien kasvatuksen kannalta hallattomat (ke - pe viileneminen ei vaikuta merkittävästi yölämpötiloihin pilvien ja tuulten avustuksella) ja osaltaan siksi parhaimmat mahdolliset kasvuolosuhteet (ajankohtaan nähden) jatkuvat tukevasti vielä pitkään.
.
Tämä lämpöaalto on jälleen antanut minulle myös aihetta tuoda esille asioita ilmastonmuutoksen ja kasvien kasvatuksen suhteen ja etenkin siten, että näihin aiheisiin on sisällytettävä kritiikkiä jälleen kerran. Kritiikin aiheita on kaksi, kuten oli tämän vuoden alussakin; kasvatuskaudesta toiseen siirtyminen huonolla tavalla lämpöaallosta välittämättä ja ilmastonmuutokseen liittyvän skeptisyyden ihmettely ja ihmiskunnan ison osan saamattomuus, välinpitämättömyys ja kykenemättömyys toimia ilmastonmuutoksen edellyttämällä tavalla.
.
Otetaanpa esimerkki ensin tuosta joustamattomuudesta kasvien kasvatuksessa ja höystetään sitä hyvällä esimerkillä. Tämäkin liittyy osaltaan ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin. Kotini kerrostalojen pihoilla on jo nyt poistettu kesäkukat altaistaan, kuten ylimmästä kuvasta havaitaan. Kyseessä olivat mm. ahkeraliisat (Impatiens walleriana), joissa oli vielä runsaasti kukintaa ja hallavaurioita ei ollut ollenkaan. Vastaavia tapauksia on varmasti paljon ympäri eteläistä Suomea. Niinpä täytyy suuresti kritisoida tällaista kauneuden ennenaikaista poistamista. Lämpöaalto mahdollistaisi tällaistenkin kasvien kasvattamisen vielä pitkään. Esimerkillisesti tässä asiassa on toiminut Helsingin kaupungin Rakennusvirasto, joka hoitaa edelleen alemmassa kuvassa nähtäviä Esplanadin puiston kesäkukkia (kuva on otettu tänään ja siinä on hopeavillakkoa (Senecio cineraria), ahkeraliisaa ja härmesalviaa (Salvia farinacea) ), vaikka kalenterin mukaan syyskuu on pian vaihtumassa lokakuuksi.
.
Sen sijaan ensin mainitussa tapauksessa Tapiolan Lämpö OY (joka hoitaa ko. pihoja) noudattaa perinnettä, jonka mukaan kesäkukat täytyy poistaa syyskuun loppuun mennessä (kun muka ovat menneet huonoiksi tai muu huono tekosyy tällaisessa tilanteessa). Tämä on esimerkki siitä joustamattomuudesta, jota ei pidä harjoittaa ilmastonmuutoksen tuomien muutosten edessä. Jos lämmintä piisaa ja pakkasta ei ole ollut, niin eikö ole syytä mennä sään mukaan eikä kiirehtiä turhaan syksyllä tai kuten viime keväänä; pitää kiirehtiä joissakin asioissa selvästi normaalia enemmän, koska kasvukausi on jo aikoja sitten alkanut. Ilmaston lämpenemiseen sopeutumisen tulee tarkoittaa mm. perinteisistä käytännöistä luopumista uusien sopivampien takia selvästi sitä vaativissa tapauksissa ja jo tässä vaiheessa tällaiset lämpöaallot tulee ottaa harjoitteluna sitä varten. Valitettavasti Suomi on edelleen aivan liian mielikuvitukseton, kaavoihinsa kangistunut, rahanvallassa oleva ja hidas maa puisto- ja puutarhakulttuurissaan, joten asioiden muuttamiseksi joutuu tekemään paljon.
.
Ilmastonmuutoksen suhteen olen lukenut äskettäin mm. näitä Iltasanomien mielipidepalstalla olleita puheenvuoroja siitä, josko ilmastonmuutos totta vai ei ja onko se ihmisten aikaansaamaa. Monista niistäkin puheenvuoroista loistaa valitettavasti kauas ja kirkkaana tietämättömyys, välinpitämättömyys ja jopa selvä tyhmyys. Onneksi joukossa on muutamia perehtyneitä ja fiksuja ihmisiä, jotka ovat oivaltaneet edes vähän asian tilaa; ilmastonmuutos suurimmaksi osaksi ihmisten aiheuttamana on jo käynnissä ja ensimmäiset merkit ovat siitä nähtävillä; mm. ennen kuulumattomat lämpöaallot, joissa alle vuodessa rikkoontuu tunnetun historian lämpöennätykset kolme kertaa (jopa neljäskin voi tulla pian lokakuun alussa...). Muistakaapa myös muutaman viime vuoden tapahtumia laajemmaltikin esim. Euroopassa; päättyneen kesän ennätyshelteet kaakossa, viime syksyn ja talven ennätysleutous laajalla alueella, ennätyshelle vuonna 2003 jne. Näyttää varmasti siltä, että tilastojen ja havaintojenkin valossa ilmastonmuutos on jo iholla asti tunnettavissa.
.
Tässä (pitkän ajan keskiarvoja Suomessa) on Helsingin Puistolan säätilastot vuodesta 2003 alkaen, joista havaitaan tämän hetkistä tilannetta (täytyy muistaa silti, että ilmastonmuutos on suhteellisen hidas prosessi yhden ihmiselämän mittakaavassa, mutta ERITTÄIN nopea maapallon historian mittakaavassa). Tavanomaista kylmempiä jaksoja on ollut, mutta tavanomaista lämpimämpiä jaksoja on ollut paljon enemmän etenkin parin - kolmen viime vuoden aikana; esim. toistuneet syksyjen lämpöaallot ovat olleen huomattavia. En ihmettele yhtään, jos sama jatkuu parina tulevanakin vuonna ja siitä eteen päin ajoittain yhä selvemmin; välillä kylmää, mutta ihmeteltävän usein ja voimakkaasti hyvin lämmintä ja uusia ennätyksiäkin... Toisaalta en ihmettele yhtään sitäkään, jos lämpeneminen pitää ns. pari vuotta taukoa siinä välissä. Keskimäärin lähimmät 100 vuotta menevät varmasti koko ajan lämpenevässä maailmassa joka tapauksessa.
.
Muissa blogeissa järkevää ja perehtynyttä argumentaatiota aiheesta on ollut esim. Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä ja Tiedemies blogeissa. Niiden sijaan tässä on ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuva sivusto. Olen tässä sitä mieltä, että ilmastonmuutokseen ei pidä suhtautua hysteerisesti, vaan päättäväisyydellä ja mielikuvituksella. Sen sijaan mm. tuossa GreenFree Finland sivustossa ilmenevää skeptisyyttä ja välinpitämättömyyttä ilmastonmuutosta kohtaan täytyy karttaa huolellisesti ja päättäväisesti (kunhan on ensin käynyt lukemassa sieltä pahimmat väärät tiedot; mm. nimimerkit tuc ja Tommi B ohjaavat sivuston keskustelufoorumeilla kiitettävästi oikean tiedon pariin).
.
Huomautan taas, että ilmastonmuutokseen oikein suhtautuminen ei ole enää yksinomaisesti vain ko. ilmiön torjumista, vaan myös siihen sopeutuminen on tärkeää. Selvää on jo nyt, että ilmastonmuutos etenee torjuntatoimista huolimatta enemmän tai vähemmän. Torjuntatoimia vaikeuttavat osaltaan ilmastonmuutosskeptikot ja muut välinpitämättömät ihmiset, koska heidän syystään yhteiseen hiileen puhaltaminen ei ole riittävän laajaa, päämääriä ei saada riittävän selkeiksi ja toimintaa riittävän tehokkaaksi ko. tavoitteita kohti. Tärkeää on huomioida myös muut ympäristöongelmat; saasteet, ylikansoitus jne.
.
Tästä muutokseen sopeutumisesta kirjoitin jo viime talvena, mutta tässä on vielä uudestaan tällaisen ympäristön suunnittelijan ja luovan sielun näkökulmaa; kaikki suunnittelu ja rakentaminen, joka ei jo tästä lähtien ota ilmastonmuutoksen tuomia asioita ja vaihtoehtoja huomioon, on vääränlaista suunnittelua ja rakentamista. Kaikki kaupunkitilat, puistot, istutukset, rakennukset, sillat, tiet ym., jotka suunnitellaan ja rakennetaan tänään - lähitulevaisuudessa, ovat vielä 100 vuodenkin päästä olemassa, mutta todennäköisesti hyvin paljon uudenlaisissa olosuhteissa (mm. tulvien, kuivuuden, tuulituhojen, erikoisten lämpöolojen, sairauksien ja ihmismielen muutosten tuomat riskit ja haasteet). Olosuhteissa, joita on voitava ennakoida jo tänään.
.
Näitä olosuhteita on voitava käsitellä myös mahdollisuuksina (positiivisten kehityslinjojen näkeminen, uudet innovatiiviset ja avartavat ratkaisumallit, muutoksen tuomien hyvien vaihtoehtojen hyväksikäyttäminen monipuolisesti hyvin aikein jne.), jotka helpottavat muutokseen sopeutumista. Tärkeää silloin on sekin, että omaa mielikuvitusta ja joustamiskykyä niin yksilöiden suhteen kuin kokonaisten kulttuurien sisällä ja niiden kesken. Tällaisessa muutoksessa tarvitaan tietenkin paljon perehtyneitä, sydämeltään eheitä ja vahvoja sieluja tärkeisiin tehtäviin, mutta valitettavasti nykyisenlaisessa kulttuurissamme heistä on suurta pulaa ja sen sijaan joudumme kärsimään yhä liikaa mm. ahdasmielisestä ja yksisilmäisestä skeptisyydestä, häikäilemättömästä roskaamisesta / tuhoamisesta, välinpitämättömistä, ahneista, tietämättömistä ja kieroon kasvaneista egoisteista ja osaltaan sitä kautta monenlaisesta pelkuruudesta ja kykenemättömyydestä kohdata ko. ongelmaa / haastetta mahdollisimman hyvin... Kyllä sellainen ajoittain masentaa ja lannistaa minuakin, mutta edessä olevan matkan positiivisella tavalla haastava luonne on edelleen selvänä mielessäni :)
.
Päivitys 27.9.2007 klo. 13.10.: Lisäsin tuon Puistolan säätilastolinkin yhteyteen Ilmatieteenlaitoksen tilastosivun, jossa Suomen tavanomaisten lämpötilojen hahmottamista helpottavat muutamat pitkän ajan tilastot (Helsingin Kaisaniemen kuukausitilastot). Näin voitte havaita, kuinka lämmintä viime vuosina on jo ollut. Siitä osasyy kuuluu siis ilmastonmuutokselle.
.
.
.
.
Yesterday temperatures were near +20 C in many places in southern Finland during the afternoon. So it was the warmest day of the week, but forecast maps are showing only a small and temporary cooling during wednesday - friday and from the weekend onwards a same kind of summery weather will continue. At that time there seems to be strengthening a huge high pressure in the northeastern - eastern side of Finland, which would circulate very warm air from the southeast into Finland even for a long way into the following week; it remains to be seen, whether the all time records of October's high temperatures are in danger to be broken then... Regarding the plant cultivation the frostless (the cooling of wednesday - friday doesn't have a significant effect to the night temperatures as helped by clouds and winds) and partly because of that the best possible growing circumstances (considering the time of the year) will continue firmly yet for a long time.
.
This wave of warm air has given me again a reason for bringing up matters concerning the climate change and a cultivation of plants and especially in the way, that there must be added criticism into those matters once again. There are two matters of criticism as there was in the early part of the year as well; moving from the cultivation season to the other in a bad way not taking account a warm period and wondering of the scepticism relating to the climate change and human kind's major part's inefficiency, indifference and incapability to act according to the way the climate change requires.
.
Let's take firstly an example of that inflexible way to cultivate plants and spice it up with a good example. This as well is relating for its own part to changes the climate change will bring. At the yards of my home's apartment buildings the seasonal summer flowers have allready been taken away from their containers, as it is seen in the topmost photo. The plants in question were for example Busy Lizzies (Impatiens walleriana), which had yet plenty of flowers and there wasn't frost bites at all. Surely there are similar cases a lot around southern Finland. Therefore this kind of premature removing of beauty must be criticized a lot. The wave of warm air would make possible the cultivation of these kinds of plants as well yet for a long period of time in many places. A good example in the matter here is showing Helsinki city's Construction office, who are further taking care of the Esplanadi park's seasonal flowers (the photo is taken today and there is Silver Ragworts (Senecio cineraria), Busy Lizzies and Mealy Cup Sages (Salvia farinacea) ) seen in the lower photo, despite September is being turned soon into October according to the calendar.
.
As opposed to that in the firstly mentioned case Tapiolan Lämpö company (who are taking care of the yards in question) is following a tradition, which is telling that seasonal flowers must be taken away before the end of September (as they have supposedly become bad or an other bad excuse in this situatíon). This is an example of that inflexibility, which mustn't be practised in the front of the changes the climate change will bring. If there is warmth enough and there haven't been frost, so isn't it better to proceed according to the weather and not to hurry unnecessarily in autumn or like in the last spring; one must hurry with some matters much more than normally, because the growing season has started allready a long time ago. The adaptation to the climate change must mean giving up of old traditional means for the use of new more suitable means in the cases clearly needing it and these kinds of warm periods must be taken as an exercise for that allready at this phase. Unfortunately Finland is further way too unimaginative, stiffen into its patterns, depended on money's power and slow country as its park and garden culture is concerned, so therefore it takes a lot to change matters.
.
Regarding the climate change I have been reading recently for example these (unfortunately not in english) opinions in the Iltasanomat paper's opinion column questioning, wheter the climate change is true or not and is it caused by humans. From those opinions as well there shines unfortunately far and brightly ignorance, indifference and even a plain stupidity. Fortunately there are a few well aquainted and smart persons, who are at least a bit aware of the case's situation; the climate change as caused by humans for the most part is allready under way and the first signs associating with that are allready present to be seen; for example unheard warm periods, where records of high temperatures in the known history are broken three times (in Finland) in less than a year (even the fourth may come soon in October). Do remember cases of the last few years as well in a wider scale for example around Europe; the ended summer's record hot heatwave in the southeast, the record mild conditions of the last autumn and winter in a wide area, the record hot heatwave in 2003 and so on. It surely looks like the climate change is felt on one's skin allready in the light of statistics and observations as well.
.
Here (long term average values in Finland) are the weather charts of the Puistola district in Helsinki from the year 2003 onwards, from which there is observed a situation of the present time (though, one must remember, that the climate change is a relatively slow process in one human life's scale, but a VERY fast one in the scale of the earth's history). There have been periods colder than the average, but periods warmer than the average have appeared much more especially during recent two or three years; for example repeated warm periods in the autumns have been significant. I won't be amazed, if the same continues also during the following couple of years and from there onwards occasionally evermore clearly; cold every now and then, but in an amazing way frequently and strongly very warm and new records as well... On the other hand I won't be wondering either of the fact, if there will be a so called pause in the warming process between there for a couple of years. On an average the next 100 years will be the time of an all the time warming world in any case for sure.
.
In other blogs there have been reasonable argumentation regarding the matter for example in the blogs Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä and Tiedemies (unfortunately only in finnish). As opposed to them here is a site with a sceptical view towards the climate change. I am here having an opinion, that one mustn't be reacting in a hysterical way to the climate change, but one must take it with determination and imagination. As opposed to that the scepticism and indifference appearing for example on that GreenFree Finland site towards the climate change must be avoided with care and resolution (though, after one has firstly read the worst wrong information from there; for example pseudonyms tuc and Tommi B are guiding thankfully to the streams of right information on the site's conversation forums; unfortunately only in finnish, but similar debates are on the way around the world.
.
I point out again, that taking up a right attitude towards the climate change isn't anymore solely just the matter of preventing the phenomenon in question, but adapting to that is important as well. It is clear allready now, that the climate change will proceed more or less despite prevention efforts. Partly for their own part the climate change sceptics and other indifferent people are causing the prevention efforts to become more difficult, because it is their fault that we cannot take united efforts widely enough, the goals cannot be made clear enough and action cannot be made efficient enough towards the goals in question. It is important as well to notice other environmental problems; pollution, overpopulation and so on.
.
I wrote about this adapting to the change allready last winter, but here is again a view of this enviromental planner / designer and creative soul; all planning and building, which doesn't allready from now on take into account matters and alternatives the climate will bring, is the wrong kind of planning and building. All city spaces, parks, plantings, buildings, bridges, roads and so on, which are being planned / designed and build today - in the near future, are existing even 100 years from now, but propably very much in new kinds of circumstances (for example risks and challenges caused by floods, drought, wind damages, peculiar temperatures, diseases and changes in the human mind). In the circumstances, which must be able to be foreseen allready today.
.
These circumstances must be able to be handled also as possibilities (seeing positive development lines, new innovative and broadening solutions, taking advantage in a good will of good alternatives brought by the change and so on), which are helping the adaptation to the change. Important then is also the fact, that one has imagination and an ability to be flexible both within persons and within a whole culture and between cultures. In this kind of change we need of course well aquainted, whole hearted and strong souls for important tasks, but unfortunately in the present culture of ours there is a great lack of them and instead of that we have to suffer further too much from narrow minded and one eyed scepticism, inconsiderate littering / destroying, indifferent, greedy, ignorant and twisted egoists and partly due to that many kinds of cowardice and incapability to face the problem / challenge in question in the best possible way... That do has occasionally a capability to depress and paralyse me as well, but the positively challenging character of the journey ahead is further clearly in my mind :)
.
Update at the 27th of September 2007 at 1.10 PM: I added to the side of that Puistola weather chart link a statistical page of Finnish Meteorological Institute, where there are some long term statistics (the monthly charts of Helsinki Kaisaniemi) to help identify usual temperatures of Finland. In this way you can observe, how warm there have allready been during recent years. So the partial reason for that is the climate change.