Jättibalsamit (Impatiens glandulifera); kuva 1
Jättibalsamit (Impatiens glandulifera); kuva 2
Yllä on kolmen kuvan sarja jättibalsameista kuvattuna Hämeenlinnassa perjantaina 22.5.2009. Alimmassa kuvassa nähdään ko. jättibalsameille varattu kasvualue, joka on pienen metsikön reunassa ja avoimempi niittyalue on kuvaajan selän takana. Ko. metsikkö on moottoritien, sen liittymän ja Paasikiventien rajaamalla alueella. Puusto on pääasiassa tervaleppää (Alnus glutinosa) ja maaperä on kosteaa - jopa paikoin märkää sekä lehtomaisen rehevää. Muissa kuvissa nähdään jättibalsamien sirkkataimia, jotka ovat viime syksynä levinneiden siementen turvin nousseita. Kuvissa nähdään myös lajin edellisvuoden varsien jäänteitä, jotka voi jättää tällaisilla luonnonmukaisilla paikoilla sijoilleen.
Jättibalsameitahan on syytetty haitallisen leviäviksi kasveiksi ja siten epätoivotuiksi. Lajin viljely on kuitenkin perusteltua esim. yllä kuvatun kaltaisessa tilanteessa, jossa sen leviäminen pysyy helpoimmin kurissa / ohjattuna. Leveät väylät joka suunnassa ovat näin yksi hyvä rajoittava tekijä lajin leviämiselle. Toisia hyviä rajoittavia seikkoja ovat esim. tilanteet, joissa joka suunnassa on leikattava nurmikko tai nurmikko ja rakennuksien seinä / seinät. Fyysisesti maaperässä rajoitettu kasvualusta ei auta leviämisen rajoittamisessa, koska laji on yksivuotinen ja sen eläminen siirtyy seuraavalle vuodelle ainoastaan siementen varassa.
Laji on siis yksivuotinen, mutta se tekee turvakseen erittäin paljon siemeniä. Ne kehittyvät siemenkodissa, jotka avautuvat elo - lokakuussa kypsyttyään räjähtämällä ampuen siemenet usean metrin päähän emokasvista. Näin jättibalsami leviää tehokkaasti ja keväisin siemenet itävät yllä olevissa kuvissa nähtävään tapaan hyvin runsaina mättäinä laajalla alueella. Toukokuu on näin ollen hyvää aikaa rajata jättibalsamikasvustoja syntyneitä taimia kitkemällä. Halutun muotoisia ja laajuisia kasvustoja ei saa muutoin kuin juuri poistamalla taimet ei-toivotuilta kohdilta. Poistamista joudutaan tekemään joka tapauksessa aina ja kitkentäkertoja joudutaan tekemään 2 - 4 kertaa ennenkuin viimeiset itäneet taimet on saatu pois. Lajin siemenet nimittäin saattavat kitkettäessä tehdä vaiheistettua itämistä poistettujen tilalle vielä kesäkuussakin, mutta ei enää ensimmäisen itämiskerran verran. Silloin lähinnä yksittäin.
Rehevillä kuvan kaltaisilla maaperillä jättibalsami tuo hienoa trooppista tunnelmaa, koska kasvustot ovat silloin hyvinkin korkeita; jopa selvästi yli 2m, vaikka lajitiedoissa sille on joissakin lähteissä ilmoitettu sitä vähemmän. Samoin kukinta (Kukat tuoksuvat erikoiselle ja joidenkin mielestä tuoksu ei ole miellyttävä; muistuttaa jotain teollista kemikaalia) on näyttävää monen viikon ajan heinäkuusta jopa syyskuulle, jos kuivuus ei vaivaa paikkaa hellejaksoinakaan. Kasvi on näet altis kärsimään kuivuudesta ja sen se ilmaisee helposti lehtiään lurputtamalla jo pienenkin vedenvajauksen ollessa käsillä. Kuivuusongelmista kertoo sitten myöhemmin kellastuneet lehdet ja harsu lyhyeksi jäävä olemus, missä kukintakin voi jäädä vaatimattomaksi. Pitkää kukintaa ylläpitää nimenomaan riittävän kosteuden turvin tapahtuva versojen lisähaaroittuminen latvoissa loppukesän ajan, jolloin jatkuvasti syntyy uusia kukkasilmuja.
Tämä laji vaatii siis jonkin verran vaivaa puutarhuriltaan, jotta sitä voi ilman liiallisen leviämisen pelkoa viljellä. Se on kuitenkin vaivan arvoinen laji näyttävyytensä ansiosta. Helpoin tilanne viljellä on tuo leikattuihin nurmikkoihin joka suunnasta rajoittuva kasvualue, jolloin kitkemistä ei välttämättä tarvita. Syytä on kuitenkin tarkkailla silloinkin ympäristöä kauempanakin, koska siemenet ovat voineet levitä esim. jalkineissa kauaskin. Laji on hallanarka, joten sitä ei tule sijoittaa tienoon / pihan hallaisimpaan paikkaan. Esim. ylispuuston suojassa se voi selvitä hallavauriotta etelärannikolla jopa loka - marraskuulle. Keväällä sirkkataimet ovat kokemukseni mukaan hallankestävämpiä kuin muutoin kasvin muut elinvaiheet. Niinpä myöhäinen keväthalla ei lajia vielä nujerra ja tuo vaiheistettu itäminen turvaa mahdollisen täystuhonkin jälkeen vielä lisätaimien ilmaantumisen.
Lajin voi ottaa viljelyyn esim. keräämällä nyt toukokuussa ko. sirkkataimia tuntemiltaan kasvupaikoilta (Joita voi pistää merkille esim. edellisenä vuonna lajin kukkimisaikaan, jos ei kylmitään tunnista lajin sirkkataimia). Siementen kerääminen on vaikeaa, koska siemenkodat ovat niin helposti räjähtäviä; esim. minigrip-pussia voi varovasti kokeilla sijoittaa halutun kodan ympärille ja räjäyttää siemenet siten pussin sisään. Heti sirkkataimien uudelleenistutuksen jälkeen maan kosteuden täytyy olla runsasta (Täytyy kastella tarvittaessa joka päivä reilun viikon ajan, jos ei sada tai jos kasvupaikka ei ole luonnostaan märkä), koska ennen kunnon juurtumista kuivuus voi olla kohtalokasta. Muutama taimi riittää siirrettäväksi, koska jo seuraavana vuonna syntyneen siemenmäärän takia uusia taimia tulee olemaan runsain mättäin ja niitä on sitten joka tapauksessa harvennettava / poistettava.
No comments:
Post a Comment