Valokuvabloggaamiseni toistaiseksi keskeytyksissä Bloggerin Picasa-albumin kuvalataamisongelman takia: Joissakin valokuvissa ilmennyt väärävärisyyshaittaa...

Valokuvabloggaamiseni on nyt kohdannut erikoisen esteen Bloggerin kuvalataamisessa ilmenneen haitan takia ja siksi kaksi parhaillaan jonossa olevaa valokuva-aiheista juttuani joutuu olemaan julkaisematta; toinen on Viikon kasvivalokuva -sarjan osa. Tätä jatkuu, kunnes olen saanut tutkittua ja ratkaistua ongelman kunnolla...

Puuttuvat valokuvalliset julkaisut tulevat myöhemmin takautuvasti paikoilleen, mutta pahimmillaan mahdollisesti joudun karsimaan valokuvien esittelyä tässä blogissa...

Nimittäin ensimmäistä kertaa historiassa jotkut viimeisen viikon aikana ottamani valokuvat latautuvat Bloggerin käyttämään Picasa-albumiin väärän värisinä eli ne ovat liian keltaoransseja alkuperäisiin kamerani tuottamiin kuviin verrattuna; sävyero on erittäin suuri, ennen näkemätön ja näyttää koskevan tietynlaisia ruskakuvia.

Tämän havaitsin vasta nyt, koska tällä uudella kamerallani olen alkanut vasta viime viikkoina ottamaan ruskaa sisältäviä kuvia. Tämän Nikon Coolpix S3300 kamerani hankintahan oli vasta viime keväänä: Uusi kamera - Osa 2 (Päivitetty kuvauskokemuksilla). Entisellä kamerallani (HP) otetuissa kuvissa tätä haittaa ei ilmennyt oikeastaan ollenkaan sellaisissa ruskakuvissa.

Olen maanantain aikana eri kuvia testilataamalla kokeillut ongelman laajuutta ja väärävärisyyshaitta Picasa-albumiin ladattaessa näyttäisi onneksi koskevan tarkemmin havaittuna lähinnä vain sellaisia maisemakuvia, joissa on laajasti sinistä taivasta ja osittaista lehtipuuruskaa; Picasa tulkitsee niiden kuvien kokonaisväripaletin siis liiaksi keltaisena ja ratkaiseva tekijä näyttää olevan juuri ruska ja sen suhde siniseen väriin. Olisiko Nikonin kamerassa ominaisuuksia, joita Picasa ei osaa tulkita tietyissä kuvatilanteissa oikein; ohjelmien keskinäinen epäsopivuus...?

Tämä on joka tapauksessa riittävän suuri haitta ihmetyttämään ja keskeyttämään valokuvabloggaamiseni toistaiseksi. Eihän näin pitäisi olla, että jotkut valokuvat näyttävät eri netin palveluissa radikaalisti erilaisilta kuin esim. omalta kovalevyltä katseltuna! Eikä niin ole ennen kohdallani ollutkaan.

Tähän ongelmaan ei toistaiseksi näytä tulevan ratkaisua! Tämä on hankala tilanne, koska olen erittäin tarkka siitä, että varsinkin julkaistavissa valokuvissani on täsmälleen sellaiset värit kuin niihin haluan ja mitä käytössäni olevalla kameralla pystyy toteuttamaan. Luonto-, sää- ja kasvivalokuvissa on erityisen tärkeää, että haluttu värisävypaletti toteutuu ja jo valokuvaustilanteessa ratkaisen sen huolellisesti kuvaustekniikalla.

Esim. kasvien ja pilvien värit ovat hyvin oleellisia valokuvissa, kun tarkoitukseni on olla yhtäältä tieteellisen realistinen kuvan sisällön välittämisessä oikein väreineenkin. Toisaalta samaan aikaan pyrkimykseni on taiteellisesti harmoniseen ja näyttävään ilmeeseen. Kokonaisväripaletin taipuminen kuvassa selkeästi joko liian keltaiseen tai siniseen suuntaan aiheuttaa kummankin tavoitteen vääristymisen luonnottomaksi ja sellaiset kuvat ovat minulle täysin käyttökelvottomia.

Suomen luonnon ja ympäristön valaistusolosuhteet ovat lisäksi oma haasteensa, kun esim. juuri näin syksyllä auringonvalo tulee sen verran viistosti ja siksi luonnostaankin kellertävänä - keltaisuus korostuu helposti liikaa; luontovalokuvaaminen voi siten olla kuin rakettitiedettä, jos haluaa olla pikkutarkka ja tavoitteissa ehdoton.

Lisäksi tapanani on se, että en muuta valokuvieni värejä jälkeen päin esim. Photoshopissa, koska siinä voi olla vaarana myös väärin nyanssoiminen. On tärkeää, että kuvan väripaletti tulee jo kuvaustilanteessa mahdollisimman oikein, koska omilla silmillä voi silloin samalla kertaa heti verrata kuvaa ja kuvauskohdetta keskenään oikeanlaisen kuvan valitsemiseksi. Toisaalta aikani ja resurssini eivät riitä etenkin kasvukausien aikaisten suurten valokuvamäärieni rukkailuun vielä niiden ottamisen jälkeen - Kuvaustilanteista on synnyttävä heti kerralla hyviä ja oikeanlaisia kuvia.

Niinpä harmittaa erityisesti, jos Picasan luonteeseen on alkanut kuulumaan omin päin kuvasävyjen muuttaminen muka "paremmaksi" tai jostain muusta syystä vinksalleen, vaikkakin vain osassa kuvatapauksista ja vaikka Nikon-kamerani olisi syypää. Sitä ei voi joka tapauksessa ollenkaan hyväksyä näin räikeänä ja siihen pitää tulla silloin korjaus! Jos korvaavaa ratkaisua ei löydy, niin valokuvabloggaamiseni ainakin Bloggerissa on vaakalaudalla...

Ongelmanratkaisua varten olen jo saanut vihiä korvaavista valokuva-albumeiden palveluista netissä ja kävin lukemassa nyt alkuun Imgur -nimisen palvelun käyttöehtoja ja -mahdollisuuksia. Se ei näyttänyt ensivaikutelmana kovin hyvältä, koska sen ilmaisessa tilissä puolen vuoden aikana yleisöltä katsomatta jääneet kuvat ovat poistovaarassa; huh, miten radikaali rajoitus tällaiselle ihmiselle, joka on tarkka kuvistaan. Lisäksi ilmainen kuvatila on vain 225 kuvaa....

Jotenkin tämä pitää nyt kuitenkin ratkaista, jotta voin olla täysin varma siitä, että joka ikinen lataamani kuva näkyy blogissani mahdollisimman paljon sellaisena kuin sen kuuluu jo kamerastani suoraan tuotettuna olla... Palaan asiaan lähiaikoina.

Uusi kamera - Osa 2 (Päivitetty kuvauskokemuksilla)

Tänä viikonloppuna projektinani on ollut kameran vaihto uuteen. Edellinen kamera tuli tiensä päähän lähes kuuden vuoden erittäin runsaan käytön jälkeen; kuvia kuukausittain vähintään muutamia satoja ja parhaimmillaan yli 1000. Vanhan kameran ikäloppuus alkoikin näkymään jo mm. kuvakennolle tulleina pölyhaittoina ja muutenkin kameran liikkuvat osat alkoivat prakailemaan, kuten akku- ja muistikorttiaukon kansi oli jo pitkään vain teipillä ja sormin (kuvatessa peukalolla) hankalasti kiinnipidettävä. 

Uuden kameran ostamisessa oli kuitenkin myös tällä kertaa rajoittavia tekijöitä, joiden takia kompromisseja oli tehtävä valinnassa. Ensinnäkin taloudellisen tilanteeni takia kalliit kamerat olivat nytkin poissa laskuista. Se jo osaltaan rajasi pois järjestelmäkameroita ja malleja, joissa on paljon ns. ammattimaista / edistynyttä tekniikkaa. 

Toisena merkittävänä seikkana valinnassa oli valokuvaamistottumukseni ja -tapani, joiden takia jouduin rajaamaan isokokoiset järjestelmäkamerat pois jo lähtökohtaisesti. Tapanani on ollut pitää kameraa matkassani mukana aina ulkona ollessani, jolloin sen on oltava hyvin taskuihin yms. sopivasti sujahtava kaikissa vaatetus- ja ulkonaliikkumistilanteissa. Järjestelmäkameran tapauksessa se olisi turhan hankalaa, joten päädyin kompaktikameroihin.

Paljon valokuvaamista harrastavalta tuttavaltani saamieni tietojen mukaan päädyin tarkastelemaan erityisesti Nikon -merkkiä, koska se on kuulemma parhaimmasta päästä digikameroita. Samaa kehumista tapasinkin myös netistä asiaa tutkiessani ja siltä saralta uusi kamerani on nyt Nikon Coolpix S3300. Se on sopivan huokeahintainen ja sopii tarkoituksiini aivan riittävän hyvin. Edelliseen kameraani verrattuna se on kuitenkin paljon parempi mm. pikselimäärän ja zoomin suhteen; tässä on 16 megapikseliä ja 6 X zoomi. 

Tällaisessa kompaktikameratyypissä on minulle hyväksi myös objektiivin linssin pieni koko, koska valokuvaamistottumukseni kattavat myös ns. huonoja säätilanteita, jolloin on oltava tarkkana linssin pysymisestä suht puhtaana vesipisaroista. Järjestelmäkameroiden isot linssit ovat siinä tavallaan hanakammin vesipisaroita kerääviä. Huonon sään valokuvaamista olen tehnyt jopa rankkasadesäällä sateenvarjon kanssa, jos vain ei ole ollut silloin liian tuulista. Hyvin onnistuu silti sekin. 

Kuten te blogini säännölliset lukijat jo tiedättekin, niin pääasialliset kuvauskohteeni ovat kaikenlainen kasvillisuus ja säätilanteet mm. pilvien suhteen sekä luonto- ja ympäristökuvaamisessa ylipäätään kohteet vaihdellen suht yksityiskohtaisista lähikuvista laajempiin maisemanäkymiin. Tuossa puitteissa ainoa vähän niin ja näin -asteelle jäävä valokuvauskohde tälläkin kameralla ovat ukkospilvien salamat. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, mikä minua niissä pilvissä kiinnostaa kuvauskohteena. Toki salamoita yritän tulevanakin kesänä pyydystää kuvaan mahdollisuuksien mukaan...

Seuraavaksi lähdenkin parhaillaan vallitsevaan kauniiseen auringonpaisteeseen ulos kokeilemaan uutta kameraani ensimmäistä kertaa. Vertailua edellisellä kameralla otettuihin kuviin on helppoa tehdä, kun samalla muistikortilla on nyt sopivasti ko. vanhallakin otettuja kuvia.

Päivitys sunnuntaina 10.3.2013 klo. 18:05: Nyt on tehty uuden kameran kanssa "neitsytmatka" ja kuvaamiskokemus oli vallan erinomainen. Oikeastaan kaikki vaikutti olevan paremmin kuin tuon entisen HP -kameran kanssa; mm. tarkentaminen kuvaa kohdistettaessa oli varsin helppoa yhdeksän tarkennuspisteen ansiosta, mikä on hyvä sommittelun kannaltakin. Myös otettujen kuvien toistossa kameran LCD -näytöllä zoomi-tarkastelut olivat toimivia, joskin aika hitaita. 

Valöörit ja värit tulivat myös hyvällä tavalla oikein mm. sopivalla kohdistamiskikkailulla laukaisimen tarkentamispainalluksen yhteydessä, jota menetelmää toki jo opin erinomaisesti edellisen kameran käytön yhteydessä. Tässäkin kamerassa värien suhteen on kuvattaessa tarkkailtava mm. sitä, että kuvista ei tule liian sinisiä tai keltaisia, mikä on etenkin maisema- ja kasvivalokuvissa hyvin oleellista.

Ainoa miinuspuoli ilmeni näin kylmällä säällä sormikkaat kädessä kuvaamisessa; kameran hallintanapit - koskettimet ovat niin pieniä, että sormissa täytyy olla oikein hyvä hienomotoriikka sormikkaat kädessä toimintaa varten. No, onneksi minulla on sekin hyvin kehittynyttä :) 

Tästä sitten jatketaan kokeilua ja harjottelua eteen päin eri sää- ja vuodenaikatilanteisiin ja vielä on mm. tutkimatta tällä kameralla otettujen kuvien laadut tietokoneen näyttöruudulla ja vertailut edelliskameralla otettujen kuvien kanssa.

Päivitys maanantaina 11.3.2013 klo. 10:40: Haluan päivittää tähän vielä kokemukseni eilisillalta hämärä- ja pimeäkuvaamiseen liittyen ilman salamatoimintoa. Eli Facebook -kommenttini eiliseltä >> Jee, uuden kamerani (Nikon Coolpix S3300) avulla hämärä- ja pimeäkuvaaminenkin on nyt yhtä juhlaa! :) Nyt illalla se tuli todettua kokeiluissa, kun ilman tripodiakin saa tärähtämättömiä kuvia paljon helpommin kuin edellisellä HP -kameralla; ns. taustavalaistu kuvakennotoiminto on siinä apuna. Vakaata kättä ja mieluummin tukevaa alustaakin silti tarvitaan edelleen.

HP -kameran heikkoudet ovat täten tulleet jo nyt varsin hyvin esille eikä ole ihme, miksi HP lopetti kameroiden valmistamisen tykkänään. Tosin tulihan silläkin otettua erittäin paljon onnistuneita valokuvia sen optimimahdollisuuksien äärirajat löydettyäni.

Päivitys maanantaina 11.3.2013 klo. 19:15: Äsken kokeilin taas hämärävalokuvaamista ja vielä kommenttini siitä >> Voih, nyt on uudessa kamerassani ilmennyt yksi huono puoli, jota ei ollutkaan edellisessä Hewlett-Packardin kamerassani; nimittäin auringonlaskun jälkeisessä iltahämärässä selkeän sinisen taivaan kuvat tulevat herkästi liian kohinallisiksi ja valöörin saaminen kohdilleen näyttää olevan myös ongelmaisempi kuin HP -kamerassa. Tämä taitaa tietää huolestuttavia hankaluuksia säätilannekuvaamiseeni, koska hämärätilanteet ovat monesti parhaimmasta päästä tunnelmia... No, vielä on tutkimatta hämärä erilaisissa pilvitilanteissa. Pettynyt fiilis on kuitenkin nyt :/.