skip to main |
skip to sidebar
Blogini onkin ollut pitkällä tauolla taas, koska niinhän siinä kävi, että koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen ja poliittinen poikkeustilanne on aiheuttanut minullekin poikkeuksellisia aikoja - Itselleni ei ko. viruksesta ole aiheutunut kuitenkaan toistaiseksi mainittavaa tai isoa haittaa enkä ole ollut sairaana edelleenkään...
Olen kuitenkin keskittynyt someaktiviteetin parissa hyvin intensiivisesti Facebook-seinälläni koronavirustilanteen kaikenlaisten aspektien tutkimiseen ja analysoimiseen, joka on vienyt aikaani ja vaivaani hyvin paljon maaliskuun alkupuoliskolta saakka lähes koko ajan - näin ollen en ole viitsinyt kiinnittää mitään huomiota tänne blogiini, jolloin myös tämä viime talven säätilanteita analysoiva projektini on jäänyt tekemättä, enkä toistaiseksi tiedä löytyykö minulta innostusta edes enää ollenkaan sen tekemiseen jatkossakaan >> Syksyn 2019 ruska-analyysin ja kuluneen talven 2019-2020 sääseurantaraporttien jälkikäteinen valmiiksiteko päivittyvin linkein...
Noiden Facebook-seinäni koronavirusmateriaalien osalta olen sen sijaan miettinyt jossakin vaiheessa (ehkä alkavan toukokuun aikana) koostaa tänne blogiini analyysisarjaa, mutta palaan siihen aikanaan.....
Tämän blogipostauksen teemana on kuitenkin katkaista luonto- ja sääaiheilla bloggaustauko ja toivottaa samalla niihin aiheisiin sopivan valokuvieni kavalkadin myötä näin poikkeusoloissakin hyvää vappua! - tämänlainen luonto- ja sääkuvien sarja on ollut blogissani joinakin aikaisempinakin vuosina ko. ajankohdan luontovaiheiden sopivana tarkastelukohtana, missä mm. Etelä-Suomen kasvukauden kehitysasteet ovat tulleet hyvin ilmi, ja nyt sama jatkuu tässä.
Tällä kertaa ajankohdan kasvukauden kehitysasteen luonteeseen on ollut vieläkin hieman vaikuttamassa mennyt ennätysleuto talvi (koko marraskuun ja maaliskuun välinen jakso), mutta tämä päättyvä huhtikuu on ollut sääolosuhteiltaan pitkästä aikaa jo selvästi normaalimpi.
Lyhyesti huhtikuun säiden koosteena voidaan todeta, että kuun aikana oli kaksi muutaman päivän mittaista lämpöaaltoa, jolloin Etelä-Suomessa saavutettiin +15 asteen ylityksiä päivälämpötiloissa. Toisaalta niiden välissä yhdessä jaksossa ja viimeksi tällä viikolla oli myös kylmän ilman purkaukset yöpakkasineen ja takatalvisine lumisateineen: näin ollen kuukauden lämpötilaoloista on muodostunut melko tavanomainen kokonaisuutena eikä enää ole voinut puhua poikkeuksellisista säätilanteista.
Viimeksi takatalvista lumisadetta Etelä-Suomessa saatiin vasta eilen lumi-, räntä- ja lumiraekuuroina kylmässä koillisvirtauksessa. Tänään vappuaattona tuo kylmä koillisvirtaus on tyyntynyt korkeapaineen selänteessä, mutta päivälämpötiloissa on silti jääty selvästi alle +10 asteen melko runsaspilvisessä kumpukerrospilvien tilanteessa, ja viime yönäkin minimilämpötilat olivat asteen pari pakkasella eteläisimmässäkin Suomessa.
Jatkossa sää alkaa lämmetä selvästi uudestaan tavanomaisempiin ajankohdan lämpötiloihin ja toukokuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle (4. - 10.5.) on näkyvissä enimmäkseen normaalilämmintä säätä edelleen, mutta melko epävakaisena.
Ensin huomenna Vappupäivänä lounaasta lähestyvä matalapaine alkaa syöttää itäpuoleltaan eteläkaakosta lämpimämpää ilmaa Suomeen ja länsiosiin saapuu viimeistään iltapäivällä vesisateita; vappuyönä voi olla vielä yöpakkasia, mutta iltapäivällä poutapaikoilla lämpötilat nousevat taas usean päivän tauon jälkeen yli +10 asteen Etelä-Suomessa itäpainotteisesti.
Sitten viikonloppuna matalapaine jää laajana Fennoskandian ylle siten, että Suomi näyttää jäävän sen lämpimämmälle sivulle: näin ollen Etelä-Suomeen on tulossa vaihtelevapilvistä ja kuurosateisen epävakaista säätä, mutta lämpötilat nousevat siten, että yöpakkaset ja hallat poistuvat minimilämpötilojen jäädessä jo laajasti yli +5 asteenkin. Päivälämpötiloissa puolestaan +15 asteen paikkeille on taas mahdollisuus poutahetkillä.
Ilmamassojen lämpeneminen tietää myös sitä, että tällaisessa epävakaisessa ja kosteassa vaiheessa saattavat alkaa esiintymään vuoden ensimmäiset ukkosetkin rankimmissa kuurosateissa ainakin hajanaisina / yksittäisinä salamoina ja jyrinöinä.
Sitten tuo matalapaine siirtynee sen verran Suomen itäpuolelle, että ensi viikon alkupuolella voi olla tulossa vähän viileämmän sään vaihe lännen ja pohjoisen välisten virtausten myötä, mutta sitten taas olisi melko pian lämpimämmän sään vuoro - kuitenkin selvästi kesäisten ilmamassojen saapumista ei kannata odotella vielä silloinkaan Suomeen, koska näillä näkymin matalapaineiden asemat ja muodot näyttävät pitävän ne yhtäältä kauempana manner-Euroopassa ja toisaalta kesäinen sää valtaa alaa kauempana Venäjällä etelästä käsin...
Lapissahan on edelleen sulamatta melkein kaikki / suurin osa viime talven ennätyspaksuista lumihangista, mikä on tarkoittanut edelleen laajalla alueella jopa yli metrin paksuisia lumensyvyyksiä siellä - jatkossa myös Lapissa lämpenee sen verran, että lumien pääsulaminen alkaa vähitellen ja mukaan voi tulla myös vesisateitakin: näin ollen pahat suurtulvat voivat olla jossakin vaiheessa myöhemmin toukokuussa mahdollisia Lapissa!...
Kasvukauden etenemisen aste Etelä-Suomessa on ollut menneen ennätysleudon talven ja vielä hyvin leudon maaliskuunkin ansiosta eräillä tavoilla erikoinen, vaikka nyt vappuna ei ollakaan enää kovin paljoa edellä tämän ajankohdan tavanomaisesta kehitysasteesta - nimittäin vielä maalis-huhtikuun vaihteessa talven huippuleutous tarkoitti maaperän suhteen roudattomia / lähes roudattomia olosuhteita jo silloin, ja se edesauttoi varhaisten ruohovartisten kasvien kasvun ja kukinnan alkamista jo siitä paikkeilta vähitellen, mitä nuo huhtikuun kaksi eri lämpöaaltoa katkonaisesti kiihdyttivät aluksi hyvin varhaisestikin tavanomaiseen nähden.
Näin ollen monet ruohovartiset kasvit ovat olleet kasvussa Etelä-Suomessa jo jopa lähes koko huhtikuun ajan ja puistoissa-puutarhoissa jotkut varhaiset sipulikasvit (kuten kevättähti ja krookukset) alkoivat kukkimaan jo maaliskuun puolellakin selvästi. Luonnossa puolestaan esim. valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukintaa on ollut jo yli kahden viikon ajan ja nyttemmin puistojen ja puutarhojen nurmikot ovat monin paikoin hyvinkin vihreitä ja narsissit (Narcissus sp.) ovat kukintahuipussaan.
Puuvartisten kasvien kohdalla menneen ennätysleudon talven ja roudattomien olojen vaikutus ei ole ollut yhtä selvää kuin ruohovartisilla kasveilla - poikkeuksia siinäkin silti on ollut, mistä esimerkkeinä ovat olleet ainavihantien kasvien selviämiset poikkeuksellisen elinvoimaisina ja vaurioitumattomina talvesta tänne saakka kevääseen koko ajan; esim. alppiruusut (Rhododendron sp.) ja monet aratkin havupuut ovat olleet ajankohtaan nähden poikkeuksellisenkin terveesti ja vahvasti vihreitä talvesta saakka tähän päivään.
Toisaalta esim. tuiviolla (Microbiota decussata) on tapana olla keväällä myös roudattomissakin oloissa aluksi varsin ruskea havuiltaan talven kuin talven jäljiltä, mikä nyt kävi näissä ennätysleudoissakin oloissa ilmi; nyttemmin tuiviokin on alkanut vihertymään selvästi havuiltaan.
Erikoisina poikkeuksina puuvartisten kasvien osalta olivat myös lepät (Alnus sp.) ja varsinkin pähkinäpensas (Corylus avellana), joiden kukinnat virittyivät ennätysleudon talven aikana jo tammikuun lopulta alkaen käyntiin, ja pähkinäpensaan osalta kukintahuippunsa asettui pitkänä ja vähitellen kehittyneenä vaiheena helmikuun alun ja maaliskuun alun väliselle jaksolle. Myös leppien kukinta tapahtui pääosin jo helmi- ja maaliskuun aikana - etenkin pähkinäpensas oli siksi tällä kertaa ns. talvikukkija Etelä-Suomessa!
Talven ennätysleutous aiheutti myös varhaisimmilla puu- ja pensaslajeilla silmujensa turpoamista ja osittaista avautumistakin vähitellen jo helmikuulta alkaen, mutta varsinaisesti ne puhkesivat kunnolla hiirenkorvalle vasta noiden kahden huhtikuun lämpöaallon ansiosta: nämä lajit ovatkin jo isolla hiirenkorvalla tällä hetkellä ja niitä ovat mm. tuomi (Prunus padus), terttuselja (Sambucus racemosa), kuusamat (Lonicera sp.), pensasangervot (Spiraea sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.) ja viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia).
Tällä hetkellä koivut (Betula sp.) ovat etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa jo pieneltä osin hiirenkorvalla ja kukinnan alussa, mutta sisämaassa siinä on hieman viivettä, kun esim. verrataan em. alueita vaikkapa Hämeenlinnan seutuun - viime viikon alun (20. - 23.4.) viimeisin lämpöaalto sai ne jo lähes tähän kuvattuun vaiheeseen, mutta sen jälkeen kasvun kehitys on ollut hyvin hidasta / lähes pysähtynyt.
Koivujen noissa vaiheissa vastaavasti tähän mennessä joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides) on jo alkanut kukintaa jonkin verran ja eteläisimmässä Suomessa rusokirsikka (Prunus sargentii) on myös jo paikoin kukkimassa.
Jatkossa kasvien kasvu palautuu ajankohtaan nähden melko normaalisti eteneväksi heti Vapun jälkeen sään lemmetessä, ja näin ollen viimeistään toukokuun ensimmäisen kokonaisen viikon (4. - 10.5.) aikana koivut tulevat yleisesti koko Etelä-Suomessa hiirenkorvalle ja samalla myös mm. metsävaahteroiden kukinta alkaa saavuttaa vähitellen täyttä vaihettaan.
Maaseudun peltoviljelyssä puolestaan menneen talven roudattomien olojen ansiosta viljojen kylvöjä on saatu tehtyä jo poikkeuksellisen aikaisin tämän huhtikuun loppupuoliskon aikana etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, ja ensi viikolla kylvö- ja muut kasviviljelyolosuhteet jatkuvat hyvinä myös sopivien sateiden ansiosta koko Etelä-Suomessa.
Alla on koostettuna 10 valokuvani sarja havainnollistamaan tämän hetken kasvukauden kehitysastetta Etelä-Suomessa, ja tarkemmin sanottuna Hämeenlinnassa, koska kaikki nuo kuvat on otettu siellä tänään 30.4.2020. Pidemmittä tarinoitta alla on seuraavaksi ne kuvat pienine selostuksineen:
Kasvukauden kehitysastetta Hämeenlinnassa 30.4.2020 >>
Rauduskoivun (Betula pendula) lähes kukkimaan alkaneita hedenorkkoja kuvattuna Hämeenlinnassa 30.4.2020 keskustan itäreunalla.
Balkaninhevoskastajan (Aesculus hippocastanum) osittain avautuneita isoja silmuja kuvattuna Sibeliuksenpuistossa Hämeenlinnassa 30.4.2020 - taustalla on Hämeenlinnan lyseo.
Äskettäin istutettuja orvokkeja (Viola sp.) Hämeenlinnan kirkon viereisellä muistomerkillä kuvattuna 30.4.2020 - oikeanpuoleisin taustapuu on metsävaahtera (Acer platanoides), joka on esimerkki myöhäisemmästä kukkimaan alkajasta, sillä toisaalla tässäkin kaupungissa yksittäisiä toisia metsävaahteroita on jo vähän kukkimassa.
Hämeenlinnan torin laidalla suihkulähteen kanssa vappua koristavat runsaat mininarsissit (Narcissus "Tête-à-tête") kuvattuna 30.4.2020 - huomatkaa koronapandemiatilanteen aiheuttama ihmisten puuttuminen, kun normaalisti jo tähän aikaan vappuaatosta tämä paikka olisi lähes tungokseen saakka täynnä ihmisiä tällä kuvan kellonlyömällä (15:55).
Näkymää Vanajavedelle Hämeenlinnan keskustan itäreunalla kuvattuna 30.4.2020 - maiseman koivuista (Betula sp.) nähdään, ettei tällä alueella ole ihan vielä niiden hiirenkorvavaihe, vaikka melkein se on ollut jo tuloillaan viime viikolta alkaen. Samalla kuvassa on hyvin esillä tämän iltapäivän aikana vallinneet kumpukerrospilvet (Stratocumulus).
Hämeenlinnan keskustan itäpuolella Vanajaveden rannassa pienten pensaiden hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - oikealla on terttuselja (Sambucus racemosa) ja muut oksat ovat viitapihlaja-angervoa (Sorbaria sorbifolia): näillä lajeilla on normaalistikin värikkäät nuoret lehdet, mutta alla on esitelty viimeaikaisten yöpakkasten takia tavanomaista "ruskaisempia" lehtiä tuottaneita lajeja tässä vaiheessa >>
Hämeen linnan puistossa kuusaman (Lonicera sp.) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen keltaisia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.
Hämeen linnan puistossa kiiltotuhkapensaan (Cotoneaster lucidus) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen punertavia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.
Hämeenlinnan keskustassa Itsenäisyydenpuiston leikattua pensasaitaa hiirenkorvalla kuvattuna 30.4.2020 - näissä pensasangervoissa (Spiraea sp.) ilmenee em. lehtivihreäpako yöpakkasten takia hyvin vaihtelevasti eri yksilöiden väleillä ja siitä johtuu värien kirjavuus; se on esimerkki siitä, miten samallakin lajilla yksilöiden geneettiset vaihtelut vaikuttavat myös kasvilajin sisäisestikin visuaalisen luonteen vaihteluun.
Hämeenlinnan Ystävyydenpuiston perennaryhmää kuvattuna 30.4.2020 - kellertävät lehdistöt ovat kahta eri lajia päivänliljaa (Hemerocallis sp.) ja niiden väleissä on tulppaanien (Tulipa sp.) alkuja; myös tässä edeltäneiden öiden pakkaset ovat pitäneet lehtivihreää jonkin verran kehittymättä toistaiseksi; ensi viikolla kehittynee nopeasti.
On Juhannuksen aika ja sen takia päätin virittää blogiini taas kasvikauneusryöpyn ottamieni valokuvien avulla, kuten on ollut edellisvuosinakin tapana. Samalla tämä on pahoitteluni ja korvaava hyvitykseni siitä, kun Viikon kasvivalokuva -sarjani on jäänyt jo useamman viikon aikana tekemättä ajan- ja innonpuutteen takia. Palaan kyllä tekemään sitäkin taas piakkoin takautuvasti!...
Nuo alla olevat valokuvani ovat peräisin neljältä eri ottokerralta - Ylimmäinen otos on kuvattu itse asiassa tänään juhannusaattona, mutta alemmissa kuvausajankohdat ovat seuraavat: Helsingin Meilahden arboretumissa 12.6.2015 otettuja kuvia on 13 kpl, Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 6.6.2015 otettuja kuvia on 7 kpl ja jälleen Helsingin Meilahden arboretumissa 30.5.2015 otettuja kuvia alinna on 4 kpl.
Näissä kasvivalokuvissa ilmenee monen vuoden tauon jälkeen tällä kertaa kasvukauden jälkijättöisyys normaaleihin ajankohdan aikatauluihin verrattuna Etelä-Suomessa - Niinpä haluan tällä kuvakavalkadilla havainnollistaa sitä, miten tämä "poikkeuksellinen" tilanne on ilmennyt viimeisten n. 3 viikon aikana. Sitä varten tässä esittelemässäni kasvilajivalikoimassa on harvinaisuuksien joukossa myös muutamia yleisiä ja tuttuja lajeja referensseiksi tunnistamaan kehitysvaiheet.
Toisaalta tätyy todeta, että tämä kasvukauden etenemisen viive ei ole ollut kovin merkittävää, vaan se on ollut havaittavissa lähinnä vain sellaisilla lämpöä vaativilla eteläisillä puu- ja pensaslajeilla, joilla esim. lehteen puhkeaminen muutenkin on myöhäistä. Vaikka touko- ja kesäkuussa on nyt ollut pitkään tasaisen viileää ilman ainuttakaan kunnon lämpö- saati helleaaltoa, niin kasvukauden silti melko normaaliin etenemiseen on vaikuttanut edesauttavasti tuulisten ja runsaspilvisten säiden ylläpitämät melko leudot yölämpötilat.
Niinpä nyt Juhannuksena ja juhannusviikolla Etelä-Suomen luonnon tyypilliset ko. ajankohdan kukkijat ovat päässeet varsin normaaliin kukintavauhtiin, vaikkakaan eivät aivan täydessä kukintavaiheessa. Näitä ovat esim. juuri lupiinit (Lupinus polyphyllus), niittyleinikki (Ranunculus acris), ketohanhikki (Potentilla anserina), koiranputki (Anthriscus sylvestris) ja tietenkin puistoissa ja puutarhoissa juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena").
Normaaliin nähden viivettä havaitaan selvimmin mm. metsätammien (Quercus robur), myöhäisimpien haapojen (Populus tremula) ja varsinkin monien ulkomaisten puulajien lehtien vielä hitusen säilyneinä keskenkasvuisuuksina sekä etenkin niiden kesävihreyden jäämisenä vielä selvästi lopullisesta tummasta sävystä vajaaksi.
Samoin maaseudun viljapelloilla viileyden lisäksi touko- ja kesäkuussa olleiden runsaiden sateiden takia on syntynyt kasvussa selvempääkin viivettä, kun myös osa kevätkylvöistä viivästyi liikamärkyyden takia. Sen sijaan edellissyksynä oraantuneet ruis ja syysvehnä ovat kasvaneet vauhdikkaasti jo tähkälle kukintavaiheeseen.
Toisaalta voidaan myös todeta, kuinka runsaat sateet ovat edesauttaneet kasvua reheväksi ja vahvasti vihreäksi myös karuilla kasvupaikoilla ja lisäksi viileys on pitkittänyt monien lajien touko- ja kesäkuista kukintaa, jolloin juuri koristekasvimaailmassa on ollut tavanomaista enemmän estetiikkaa nautittavaksi >> Alla seuraavaksi kasvilajeittain tarkempia tilannekuvauksia.
Juhannusaaton 19.6.2015 kukintakuva Hämeenlinnasta >>
Juhannusruusun (Rosa pimpinellifolia "Plena") kukintaa perjantaina 19.6.2015 Hämeenlinnassa; ko. päivän kuurosateet olivat kastelleet kukkia sen verran, että niiden lisääntynyt paino sai ne hieman nuokuksiin.
Kasviestetiikkaa Helsingin Meilahden arboretumissa perjantaina 12.6.2015 >>
Marja-aronian (Aronia mitschurinii) kukintaa perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; nämä yleiset koriste- ja marjapensaat ovat kukkineet tänä vuonna erittäin runsaasti, joten marjasadosta odotetaan ennätysmäistä syksyksi... Nyt juhannusaattona tämä kukinta on jo lähes ohi, kuten mm. kotipihlajillakin (Sorbus aucuparia).
Marjaomenapensaan (Malus toringo var. sargentii) kukintaa untuvapilvien kera perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; tässä vaiheessa osa kukistaan oli jo aloittanut terälehtivarisemisen, mutta erityisen runsas kukintamäärä oli tullut myös tällä lajilla. Viime kesän heinä- ja elokuun helteet olivat olleet senkin ilmeisinä edesauttajina.
Kaunokuusaman (Lonicera X bella "Zabelii") kukintaa perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; monilla kuusamilla kukintamäärä ei ole ollut tällä kertaa erityisen runsasta, mutta osa niiden kukinnasta on säilymässä vielä nyt Juhannuksen aikanakin, vaikka niillä on melko sama kukinta-aika kuin jo kukinnan lähes päättäneellä kotipihlajalla (Sorbus aucuparia).
Katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja untuvapilviä perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; tämän puun ensimmäisenä puhjenneet lehdet eivät olleet haalistaneet punertavaa kevätsävyään ko. vaiheessa vielä kokonaan pois, vaikka laji tunnetaan varhaisena lehteenpuhkeajana. Oksien kärjestä havaitaan työntymässä tyypillisiä uusia versoja uusine punaornanssisine lehtineen.
Surukuusia (Picea abies f. pendula) ja untuvapilviä perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; monilla kuusilla kesäkuun alkupuolella on ollut niiden "kerkkien" eli uusien vuosikasvainten raikkaimpien sävyjen vaihe, jolloin mm. metsissäkin monet kuusikot ovat vuoden vaaleimmissa asuissaan.
Metsämänty (Pinus sylvestris) ja kultakuusi (Picea abies f. aurea) untuvapilvien kera perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; erityisen kirkasta uusien vuosikasvainten eli "kerkkien" väri on ollut tietenkin metsäkuusen lajikkeella / muodolla kultakuusella. Monilla metsämännyillä on puolestaan ollut kesäkuun alkupuolella poikkeuksellisen runsasta hedekukintaa, joka on näkynyt mm. pinnoille kertyneinä siitepölymassoina ja männiköiden latvuksissa erikoisen kelta-ruskeavoittoisina sävyinä. Kuusilla kukinta jäi sen sijaan hyvin vähäiseksi eli käpyjä ei juuri ole tulossa.
Kiinansaarnin (Fraxinus chinensis var. rhycophylla) ja metsätammen (Quercus robur) lehteentulovaiheita perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; myöhään lehtiään esille kasvattavat puulajit ovat kasvukauden hitaahkon etenemisen takia korostuneet kesäkuun alkupuolella tavanomaista selvemmin vajaalehtisinä, kuten juuri monet tammet. Lisäksi eri aikaan lehteen puhkeavien lajien välillä latvustiheyksien ja värien kontrastit ovat pysyneet myös pitkittyneesti esillä ollen omalla tavallaan normaalia tilannetta pikantimpaa estetiikkaa - esim. juuri tuo kaksikko sitä ilmensikin hyvin.
Otatammen (Quercus palustris) puolilehtisyyttä perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; Suomessa kasvatettavista tammista myöhäisimmin lehteen on tullut tämä laji, minkä hienon heleän keltainen kevätväristys on toisaalta ollut juuri hitaahkon kasvukauden etenemisen takia normaalia pidempään hienosti esillä - Jopa 2 - 3 viikkoa, kun esim. hellesään sattuessa korkeintaan n. viikon.
Mustajalopähkinän (Juglans nigra) puolilehtisyyttä perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; jalopähkinöistä juuri tämä laji on myös muita sukunsa edustajia myöhäisempi lehteentulija, jolloin silläkin ilmenevä pikantti kevätväritys on ollut tällä kertaa normaalia upeampaa viipyilyssään. Muilla jalopähkinöillä oli tässä vaiheessa myös kukinta (mm. riippuvat hedenorkot), joka on samaan aikaan kuin kotipihlajalla (Sorbus aucuparia), pihasyreenillä (Syringa vulgaris), balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum) sekä tietenkin tässä kuvakavalkadissa esitellyillä lajeilla.
Alppikärhön (Clematis alpina) kukintaa perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; em. lajien kanssa samaan aikaan kukkiva alppikärhö on violettien kukkavärien aatelia ja harvoja juuri tähän aikaan näyttävästi kukkivia köynnöslajeja.
Keto-orvokin (Viola tricolor) kukintaa perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; Suomen luonnossa moniin runsaasti yleisiin ajankohdan kukkijoihin (mm. ne em. juhannusajan kukkijat) verrattuna melko harvakseltaan havaitaan myös tätä kukintaa, mutta esiintymispaikoillaan se voikin olla hyvin runsasta kuvan tapaan.
Keltajapaninangervon (Spiraea japonica "Goldmound") lehtiä perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; kevät- ja alkukesävärityksistä puiden ja pensaiden nuorissa lehdissä on otettava esille myös erityiset lajikevärit (vihreistä väreistä poikkeavat), jotka nekin ovat pysyneet tasaisen viileissä tämän kasvukauden alkuvaiheissa normaalia pidempään hyvin vahvoina / kirkkaina ilman nopeaa kesähaalistumista.
Atsalealajikkeen (Rhododendron cv.) kukintaa perjantaina 12.6.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; valitettavasti tätä lajiketta ei ole nimetty ko. puistossa enkä ala tässä arvailemaa sitä, mutta päätin ottaa sen esimerkiksi atsaleakukinnan huikeasta upeudesta - ainakin Etelä-Suomen olosuhteissa voidaan kasvattaa uusien lajiketuotantojen ansiosta jo kymmeniä erilaisia atsaleoja rikastuttamaan juuri kesäkuun kasviestetiikkaa ja kukintaa.
Kasviestetiikkaa Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 6.6.2015 >>
Marjatanalppiruusun (Rhododendron Tigerstedtii-ryhmä "Haaga") kukintaa lauantaina 6.6.2015 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä; alppiruusukukinta on atsaleojen ohella jopa koko kesän mitassa näyttävintä kasviestetiikka-antia ja nyt viileiden säiden aiheuttaman kukintapitkittymisen ansiosta on saatu poikkeuksellista kestokauneutta sen päällekin.
Kevätkotakuusaman (Weigela praecox) kukintaa lauantaina 6.6.2015 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä; kuten jo todettua - pihasyreenin (Syringa vulgaris) ja kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kukinta-aikojen kanssa suunnilleen samaan aikaa löytyy hyvin paljon muitakin kukkivia pensaita ja puita - Tässä niistä tällainen vaaleanpunaista unelmaa tuottava pensas.
Japaninruusukvittenin (Chaenomeles japonica) kukintaa lauantaina 6.6.2015 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä; tämä hedelmäkasvinakin tunnettu maanpeittopensas on kukinta-aikanaan kauneimmillaan, vaikka sille on tyypillistä hieman piilotella kukkiaan lehvästöjensä alla.
Tarharuusukvittenin (Chaenomeles X superba "Youki Gotin") kukintaa lauantaina 6.6.2015 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä; myös muita ruusukvittenilajeja ja -lajikkeita on olemassa, mistä tässä erikoisen kermankeltakukkainen esimerkki. Nämä erikoisemmat ja nimenomaan kerrottukukkaiset lajikkeet eivät ole niinkään hedelmäkasveina hyviä.
Siimesheisin (Viburnum furcatum) marjaraakilevaiheen alkua lauantaina 6.6.2015 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä; vieläkin varsin tuntemattomaksi jäänyt isolehtinen heisilaji, jolla kukinta on muita sukunsa lajeja aikaisemmin toukokuussa, ja jolla on erittäin upea punaoranssi ruska syys-lokakuussa. Marjansa käyvät läpi oransseja ja punaisia värivaiheita kesällä ennen mustaksi kypsymistään.
Darwintulppaanin (Tulipa Darwinhybridi-ryhmä "Juliette") kukintaa lauantaina 6.6.2015 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä; tasaisen viileinä vallineet touko- ja kesäkuun säät aiheuttivat myös sen, että monet tulppaanit pitkittivät kukintaansa selvästi kesäkuun puolelle - Tämä lajike oli kuitenkin jo melkein kukinnan lopussa, mistä kieli tuo terälehtien "levällään olo".
Tarhatulppaanin (Tulipa gesneriana "Angelique") kukintaa lauantaina 6.6.2015 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä; nyttemmin tässä Juhannuksen ajankohtana myös tämä tulppaanilajike on viimein päättänyt kukintansa. Kevääseen sijoittuva sipulikasvien kokonaiskukinta-aika venyi täten ennätysmäisen pitkäksi, koska kevään alussa kasvukausi oli alkamassa erittäin aikaisin ja tuotti siksi jo maaliskuussa ensimmäistä runsasta sipulikasvikukintaa. Sittemmin suursäätila on siis ollut viileävoittoista ja kasvua hidastavaa, joka on venyttänyt touko-kesäkuun kasvuvaiheita.
Kasviestetiikkaa Helsingin Meilahden arboretumissa lauantaina 30.5.2015 >>
Terttuseljan (Sambucus racemosa subsp. pubens) kukintaa lauantaina 30.5.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; terttuseljan kukinta osuu samaan aikaan kuin tuomenkin (Prunus padus) ja molemmat pitkittivät kukintaansa viileissä säissä kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Tämä ko. alalajiksi arvioimani pensas on normaalia terttuseljaa valkokukkaisempi ja kaikilta osiltaan rotevakasvuisempi.
Ruusuherukan (Ribes sanguineum) kukintaa lauantaina 30.5.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; toukokuun ajan tasainen viileys aiheutti tällä pensaalla kukinnan pitkittymistä jopa niin, että se kukki melkein koko toukokuun ajan ja ulottui jopa kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Samaa tapahtui myös muutamilla myöhään kukkivilla onnenpensaslajeilla ja -lajikkeilla (Forsythia sp. / cv.), mikä olikin erittäin pikanttia, sillä mm. komeaonnenpensas (Forsythia X intermedia) kukki leudon talvenkin edesauttamana (Ei ollenkaan pakkasvaurioita) erityisen runsaasti tällä kertaa!
Norjanangervon (Spiraea "Grefsheim") kukintaa lauantaina 30.5.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; yleisistä koristepensaista tämä on tyypillinen tuomen (Prunus padus) kanssa samaan aikaan kukkiva kasvi, ja siis sekin pitkitti kukintaansa selvästi kesäkuun puolelle tällä kertaa - Kokonaiskukinta-aika oli jopa 2 - 3 viikkoa.
Valkoalppiruusun (Rhododendron "Cunningham's White") kukintaa lauantaina 30.5.2015 Meilahden arboretumissa Helsingissä; tämä alppiruusulajike on muita kesäkuussa kukkivia saman suvun "kavereitaan" varhaisempi kukinnassaan, mutta viileät säät pitkittivät siis tämänkin kukinnan silti kesäkuullekin.
