Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Vince Clarke / Paul Quinn - One Day

Tämä musiikkisarjani osa on suoraa jatkoa aikaisemmin päivällä kirjoittamaani osaan Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: The Assembly - Never Never. Siinä toin esille nykyään Erasuresta tutun kosketinsoittaja - syntikkavelho Vince Clarken 80 -luvun kahdesta tuntemattomammasta projektista ensimmäisen eli The Assembly -kokoonpanon biisin Never Never. Tässä on vuorossa hänen toinen yhden singlen projektinsa, joka syntyi vuonna 1985 juuri hieman ennen Erasuren perustamista ja se kulki yksinkertaisesti ko. duon osapuolten nimillä Vince Clarke ja Paul Quinn. Itselleni tämän projektin single "One Day" oli tuntematon aivan 2000 -luvulle saakka, koska täällä Suomessa biisiä ei ilmeisesti juurikaan soitettu aikoinaankaan eikä sitä löytynyt muutenkaan mistään, ennen kuin Internet (Youtube) toi sen eteeni :)

Tuossa vaiheessa Paul oli ollut musiikkikuvioissa tuntemattomaksi jääneessä bändissä nimeltä Bourgie Bourgie ja Vincellä oli siis takanaan tuossa vaiheessa Depeche Moden debyyttialbumi, Yazoon kaksi ainoaa varsinaista studioalbumia ja siis tuo projekti The Assembly. Tämä uusin projekti Paul Quinnin kanssa osoittautui kuitenkin kaupalliseksi flopiksi, vaikkakin se jatkoi tunnelmiltaan niin teemallisen kuin musiikillisenkin antinsa kautta varsin paljon samoilla linjoilla kuin tuo vuoden -83 The Assemblyn menestyssingle Never Never. Liekö syynä ollut biisin poliittisesti hyvin latautunut ja osin hyvin synkkäkin tunnelma juurikin keskellä Kylmää sotaa, mikä vierastutti biisiä pois mm. radiosoitosta (Ja radiosoittohan oli vielä tuohon aikaan erittäin tärkeä uusien biisien ja aloittelevien artistien buustausväylä menestykseen)...

Joka tapauksessa tuo poliittisesti - yhteiskunnallisesti latautunut sanoma / tunnelma onkin varsin mielenkiintoinen jälleen kerran ja tässäkin tapauksessa erittäin ajankohtainen nykyistä maailman menoa havainnoidessamme. Kyseessä on etenkin selkeä sodan ja diktatuurien vastainen biisi, missä lyriikat asettavat kyseenalaiseksi samoilta pahuuden alkulähteiltä kumpuavia muitakin sosiaalisia / yhteiskunnallisia epäkohtia.

Aivan lyriikoiden alussa huomio kiinnittyy heti kuitenkin jännästi siihen, keitä Vincen lyriikoissa mahdetaan tarkoittaa "hänellä / heillä", joiden "silmistä ja laulamisen tyylistä" näkee "sen" ja keihin Vince ei mitä ilmeisimmin kykene luottamaan...? Hmmm., mietitäänpä tovi, koska se voi olla oleellinen osa biisin sanomaa... Aloin itse purkamaan tätä mysteeriä tuon aikakauden eli vuoden 1985 tienoilla menestyneiden laulajien / artistien kautta, joiden esim. menestyksessä / julkisissa teoissa olisi ollut tuolloin jotain ulkokultaista tai teeskentelevää julkisivumaneeria peittäen kuitenkin enemmän tai vähemmän kelvottoman ytimen alleen... Kenties Bruce Springsteen silloisen menestysalbuminsa Born In The USA takia, jos siinä oli havaittavissa teeskentelevänä muka niin työläistaustaisen laulajan muka yhteiskuntahuolia...?

Haaviini sattui kuitenkin pääehdokkaaksi juuri tuona vuonna erittäin paljon julkisuutta saaneet hyväntekeväisyystempaukset alkaen Britannian pop- ja rocktähtien Band Aid -projektista edellisvuoden joulukuulta ja päätyen Yhdysvaltain popkerman vastaavan USA For Africa -projektin kautta ko. vuoden heinäkuun huipentumana Live Aid -megakonserttitapahtumaan. Tämä päävaihtoehto voisi olla järkeenkäyvin, sillä ilmeisesti Vince olisi havainnut moisessa jotain perustavaa laatua olevaa falskiutta --> Muka välitetään jostain Afrikan nälänhädästä, vaikka "ansaitaan" samalla itse miljoonia ja elellään herroiksi kartanoissa sekä juhlitaan jetset -piireissä kalliissa shampanjassa uiden...

Joka tapauksessa tämä on hyvin mielenkiintoinen biisin avaus, sillä se antaa ymmärtää länsimaisen kulttuurin olevan juuri sellainen falskiuden pesä, joka nykyään yhä pahenevassa kierteessä sisältää tuollaista kaksinaamaisuutta --> Globalistien monetarismissa ja uusliberaaleissa teeseissä on pinnalta katsoen jotain houkuttelevaa ja kansainvälistä ilmapiiriä lohduttavaa ja lujittavaa, mutta sellaisen hyvyyden kaavun sisällä onkin juuri tässäkin blogissa monta kertaa ja monella tavalla havainnollistettuun tapaan kaamea todellinen eliitin luonne kaikessa pahuudessaan kuorrutettuna ultravalheisella sumutuksella.

One Day -biisin toinen kritisoinnin kohde on sosiaalisen välinpitämättömyyden ja pessimistisen kylmyyden ilmapiirin kasvaminen, joka on toki tänään varmasti tilanteeltaan pahempi kuin tuolloin vuonna 1985. Silloin julkkisten piirissä edes yritettiin välittää ja auttaa, vaikkakin ehkä sitten teeskentelyn piikkiin osittain vajoten, kuten siis ilmeisesti noissa silloisissa hyväntekeväisyystempauksissa ainakin jossain määrin saattoi olla sellainen tilanne. Tiedä sitten, kuinka vilpitön esim. niiden pääorganisoijana pääasiassa tunneksi tullut Bob Geldof oli...

Kuitenkin tiedämme nykyistä maailman tilannetta analysoituamme, että globalistien viimeisen 50 vuoden aikana luoma monetarismi ja pankkiiri-oligarkkinen paheneva diktatuuri on ollut keskeisenä pohjana ja moottorina monille negatiivisille kulttuurin rapautumisen oireille länsimaissa. Juuri esim. LaRouche -liike ja vaikkapa David Icke ovat osanneet purkaa tätä osiin ja analysoida sen olemusta ja koostumusta parhaimpien joukossa maailmassa, mutta en tällä kertaa puutu niihin seikkoihin tämän enempää. Niihin tulen varmasti palaamaan tässä blogissa vuosien mittaan monta kertaa lisää ja kukin voi itse opiskella ko. asioita ko. tahojen eri medioista.

Vincen ko. biisin lyriikoista paistaa siis läpi selkeä sodan ja diktatuurien vastaisuus, kuten esim. tuo "uuden Punaisen torin" uhkakuva paljastaa. Ko. musiikkivideolla ollaan osaltaan keskitysleiritunnelmissa ja -miljöössä, joka tietenkin heti alkuun tuo mieleen tähdellisimmin natsi-Saksan. Sinänsä en silti näe, että Vince / biisi tuomitsisi tässä vain joko vasemmistolaisen tai oikeistolaisen diktatuurin, vaan ko. musiikkivideonkin neutraalisti ilman poliittisia ja kansallisia tunnuksia ilmentämänä oli diktatuuri sitten "oikeistolaista" tai "vasemmistolaista", niin se on joka tapauksessa pahasta eli siten tuomittavaa ja vältettävää --> Lopulta propagandan alta analysoituamme huomaamme, että diktatuurin syvin olemus ei niinkään riipu esim. kansanluokkien asetelmista tai poliisivaltiotekniikoista, vaan eliittivallan käyttömoottorin eli rahan syntymekanismista ja sen käyttömuodoista. Siksi LaRouche -liike tähdentää niin paljon rahan kontrollia toteuttavaa Glass-Steagall -lain uudelleen pystyttämistä nykykriisissä!

Olemme täten oppineet nykyisestä maailman tilanteesta juuri sen, että globaalin eliitin ytimelle on ollut saman tekevää sekä "oikeistolaisuus" että "vasemmistolaisuus". Nehän ovat olleet lopulta vain heidän työkaluikseen luotuja harhaoppeja, joiden kautta erilaiset -ismit ovat toimineet etenkin juuri viimeisen 100 vuoden aikana ihmisten ja kansojen kontrolli-, harhaanjohtamis- ja ajattelun tukahduttamismenetelminä globalisti-intressien hyväksi. Globaali ydineliitti ei kaipaa itse mitään ismejä tai poliittisia polariteetteja, sillä heidän itsensä valta on ollut jo pitkään niin paljon sekä valtiot että globaalit trendit ylittävää parasiittiolemista juuri rahanvaltansa takia. Globalistieliitti on "vain" ohjaillut ja synnyttänyt siinä lähes (Huom!: Vain lähes ja siinä on meidän kunnollisten ihmisten paikka aina ollut ns. iskeä takaisin!) mielensä mukaan sekä ismejä että poliittisia polariteetteja jo vuosisatojenkin ajan.

Mikä sitten voisi olla "se paikka", jonne ko. biisin lyriikoissa haikaillaan pois ko. diktatuureista ja jota symboloidaan ko. videossa valkoisen oven kautta kulkemisen mahdollisuutena? Entä miltä meidän "toisenlaisen naaman" pitäisi sitten "siellä" näyttää?... Monet NWO:n vastaisina aktivisteina tunnetuksi tulleet ovat tarjoilleet jo vuosien ajan paljon erilaisia menetelmiä ja mahdollisuuksia siihen ja pisimmälle vietyinä ja ajateltuina teesejä "sinne" ovat esittäneet havaintoni mukaan LaRouche -liike ja Zeitgeist -liike.

En pureudu näihinkään nyt tarkemmin, mutta mainitsen vielä loppuhuipennukseksi uudestaan "sinne" tavoittelemisen eräällä tavalla mahdollistavan Tomi Varjolan nettikirjan: Yhden laki ja tietoisuuden evoluutio. Kirja näyttäytyy varmasti asioista ns. pihalla oleville "yli hilseen menevänä" ja jopa "huuhaana", mutta minun mielestäni se on osoitus ajattomasta rohkeudesta ja viisaudesta!

Tällä hetkellä on oleellisen tärkeää, että länsimaista saastunutta ajattelua kunnolla kyseenalaistaville teksteille ja ajatuksille rohkeasti avautumalla voimme ainoastaan löytää riittävän hyvin ns. omaa tietä "sinne" ja tähän mennessä kertyneen ymmärrykseni mukaan "sinne" on luonteeltaan itsemme mieltämistä osaksi yhtä orgaanista kokonaisuutta ja se kokonaisuus on koko Universumi!... Ihmisen elämän tehtävänä on siis opetella tulemista osaksi ko. Universumin ykseyttä ja samalla kehittyä siinä prosessissa olentona niin yksilönä kuin kollektiivisenakin operaationa, eli noosfäärin rakentamisen kautta! Länsimainen nykykulttuuri on todennäköisesti maailman historian pahimmin tätä prosessia estävää etenkin nykyään ja siksi siitä pois murtautuminen on poikkeuksellisen vaikeaa, valitettavasti...

Tämän prosessin ymmärrys ja siihen osallistuminen on se "toinen naama", joka lopulta avaa kunnioituksen kaikkia ja kaikkea kohtaan, koska kaikki on lopulta samaa kuin me itse; yhden Universumin erilaisia manifestaatioita ykseydessä. Itse asiassa ko. musiikkivideossa tämä ymmärretään harvinaisen hyvin, kun sen aivan lopussa keskitysleirivartija on juuri aikomaisillaan ampua karkaavaa vankia, mutta yllättäen vanki paljastuukin ko. vartijan kaksoisolennoksi (Molemmat hahmot Vince Clarken esittämiä)!

Eli tavallaan vartija ampuessaan vankia olikin ampumassa samalla myös itseään. Tämä meidän on muistettava kaikissa sota- ja väkivaltatilanteissa, joita toki riittää nykyään enenevässä määrin jopa Kolmannen maailmansodan vaaraksi asti. Päälaelleen kääntäen ajateltuna voimme myös sanoa, että tekemällä hyvää esim. eläimille / kasveille, teemme samaa hyvää ikään kuin kiertoteitse myös itsellemme, koska olemme kaikki Universumin ykseyden osia erilaisina Luojan manifestaatioina; "ihokarvoja" Jumalan "käsivarressa".

Tarkkaavaisimmat huomaavatkin tässä kohtaa sen mielenkiintoisen seikan, kuinka LaRouche -liike tähdentää juuri ihmistä siksi olennoksi, jolla on tässä ulottuvuudessamme ainoana mahdollisuus olla tai opetella olemaan tahdonalainen Luoja osana koko Universumin Luojaa... Siinäpä myös ihmisen elämän tarkoitus: Opetella toimimaan yhä paremmin osaluojana Universumin prosesseissa... Kaikki opettelu on kuitenkin siinä meille ihmisille "kärsimyksen tietä" ja vain "Pääluoja eli Jumala" tietää oikean totuuden itsestään eli Universumista.

Nämä ovat asioita, joita voi kuvailla ja pohtia eri näkökulmista loputtomiinkin ja varmasti blogini yksi hedelmällinen juonne tulevaisuudessa onkin näiden asioiden havainnollistamisessa ja tutuksi tekemisessä mm. eri lähteiden ja asioiden vertailuina, jollaista osaan tehdä erittäin hyvin assosiaatio- ja havainnointikykyni ansiosta. Näitä ja muita asioita ihmettelemään jäädessämme tässä on vielä lopuksi ko. biisin musiikkivideo ja lyriikat -->


Vince Clarke / Paul Quinn - One Day (Video)

Lyriikat:

"This is my story through an open door
I'd like to trust you but I can't be sure
It's in your eyes, it's in the way you sing
Your lies to me, they don't mean anything

Maybe one day we're gonna find some place
Maybe one day put on a different face

Watch from a window, see an old man cry
He's all alone and you just walk on by
There's no expression, there's no life here now
She's gone for good, this time he takes his bow

Maybe one day we're gonna find some place
Maybe one day put on a different face

Our life is an exodus
God knows what's set for us
Good if we make it some day

Maybe one day we're gonna find some place
Maybe one day put on a different face

They crossed the border, found a new land there (land there)
Ten thousand marching, it's the new Red Square
We pray in silence and our hands between
We hide our faces, keep our hats unseen

Maybe one day we gonna find some place
Maybe one day put on a different face

Our life is an exodus
God knows what's set for us
Good if we make it some day

Maybe one day we gonna find some place (maybe one day)
Maybe one day put on another face

Maybe one day
Maybe one day
Maybe one day
Maybe one day".

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Ultravox

Olen jo aikaisemminkin maininnut olevani suuri brittiläisen popmusiikin ystävä. Ja samassa yhteydessä olen tuonut esille muutaman biisin lyriikkojen yllättävän hyvän yhtenevyyden kuvaamaan tätä nykymaailman NWO -tilannetta. Nyt poimin taas samassa mielessä kolme biisiä esille. Kyseessä ovat yhden 80 -luvun suosikkibändini Ultravoxin kolme biisiä; The Voice ja The Thin Wall vuodelta 1981 sekä Hymn vuodelta 1982. Niiden lyriikat ja biiseihin tehdyt musiikkivideot ovat nykytilanteen tajuttuaan hämmästyttävän suorasukaista poliittista kritiikkiä juuri ko. oligarkki-imperiumia ja sen ihmisyyttä halventavia ilmenemismuotoja vastaan! Siinä mielessä nämä biisit ovat huikean kaukonäköistä tajunnanvirtaa.

Meidän on kuitenkin muistettava, että noiden biisien tekoaikana maailmassa oli Kylmä sota länsimaailman ja Neuvostoliiton välillä. Silloin ei myöskään missään ollut mahdollisuutta saattaa kunnolla esille tätä oligarkki-imperiumin koko luonnetta nykyisten mahdollisuuksien kaltaisesti, vaikka toki ko. agendat olivat jo silloinkin meneillään. Juuri kukaan rivikansalainen tai edes julkkispoppari ei niistä kuitenkaan kyennyt tietämään silloin niin paljon, kuten nykyään voi. On siis mahdotonta sanoa, kuinka paljon perillä näiden biisien tekijät olivat tuolloin maailman tilanteesta; ymmärsivätkö he koko agendan luonteen vai vain sen aiheuttamia joitakin oireita ja käytäntöjä ja kritisoivat vain niitä? Voin hyvin kuvitella, että noina aikoina noihin lyriikoihin ja videoihin suhtauduttiin monessa kohtaa lähinnä vain fantasianomaisina dystopiatarinoina vailla selvää linkkiä konkreettiseen todellisuuteen; ajateltiin tosin esim. silloin ajankohtaisia ydinsodan uhkaa ja Pohjois-Irlannin kaoottista tilannetta. Nyt linkit todellisuuteen ovat takautuvasti paljon selvempiä, kun ja jos ymmärtää tämän NWO -agendan luonteen!

Olen havainnut runsaasta määrästä haastatteluja ja kirjoituksia bändin ja etenkin heidän biisiensä pääkirjoittajien Midge Uren ja Billy Currien olevan erittäin hyväsydämisiä ja aikaansa seuraavia ihmisiä. Midge Ure esim. osallistui aina Do They Know It's Christmas -hyväntekeväisyyssinglestä saakka Live Aid (In English) -konserttien järjestämiseen Bob Geldofin rinnalla aisaparina. Hyväntahtoista poliittista aktiviteettia on siis löytynyt ja siinä mielessä heidän ymmärryksensä maailman tilanteesta juuri Britanniasta käsin on ollut jo tuolloin korkeaa luokkaa eikä ole ihme, että sitä ymmärrystä on suodattunut biisien lyriikkoihinkin.

Noista biiseistä voin vielä kertoa muutaman sanan. The Voice: Tämän biisin video on erityisen selkeää sosiaalista ja poliittista kommentointia länsimaisen yhteiskunnan varjopuolista oletetun eliitin luomassa järjestelmässä ja visuaalisesti tätä seikkaa johdatellaan yhteiskunnan eri elementtien kertomilla teemoilla. Lyriikat ovat kryptisempää vuodatusta siitä, kuinka jokin ei ole kohdallaan yhteiskunnassa ja ko. kertojahahmo alkaa sitten tutkia asiaa sisimpänsä kautta ja havaitsee yhteisöllisyyden (The voice - Kansan ääni) tärkeyden näitä "pahoja poliittisia voimia" vastaan. 

The Thin Wall: Tässä tilanne on hieman päinvastoin; video on kryptisempi kuin lyriikat. Lyriikoissa on varsin suorasukaista kommentointia eliitin valtapeleistä ja siitä, kuinka kansaa pidetään yhtäältä ko. pelien ulottumattomissa sumentamalla todellisuutta ja toisaalta luomalla uhkaa ja pelkoa kurin luomiseksi. Videossa on metaforia, kuten kultainen vaahtomuovipallo, joka kuvaa ilmeisesti "oligarkkijärjestelmässä" olevaa mammonan ja vallan houkutusta sekä seinän läpi tulevia käsiä, mikä kuvaa yhteisön tukahduttavaa kuria "oligarkkijärjestelmässä". 

Hymn: Tässä sekä video että lyriikat ovat hyvin selkeää kritiikkiä "heitä" (They) vastaan. "He" ovat tietenkin nykyisen ymmärryksen mukaan ko. oligarkkieliitti hännystelijöineen ja videossa "heitä" kuvaa tuo vihreäsilmäinen "paholaishyypiö". Bändin jäsenet esittävät hahmoja, jotka joutuvat hyväuskoisina "heidän" järjestelmänsä uhriksi: Muuttuvat hyvistä pahoiksi ja tuhoutuvat.

Laitan tuohon alle ko. biisien lyriikat ja mm. YouTubesta löytyvät musiikkivideot. Molemmat kannattaa käydä läpi kunkin biisin kohdalla ja havaita tämä yllättävä kaukonäköisyys ja kritiikki tätä länsimaiden suurinta ongelmaa kohtaan. Eipä taida kenelläkään valtavirran bändillä olla nykyään kanttia ja / tai näkemystä luoda yhtä painavaa taidetta saati valtavirtamedian musiikkikanavilla TV:ssä ja radiossa pistää vastaavanlaisia biisejä soittolistoille.


Ultravox: The Voice (Video) ja Top of the pops -performanssi:

"Native these words seem to me
All speech directed to me
I've heard them once before
I know that feeling

Stranger emotions in mind
Changing the contours I find
I've seen them once before
Someone cries to me

Oh the look and the sound of the voice
They try, they try
Oh the shape and the power of the voice
In strong low tones

Forceful and twisting again
Wasting the perfect remains
I've felt it once before
Slipping over me

Oh the look and the sound of the voice
They try, they try
Oh the shape and the power of the voice
In strong low tones

Sweetly the voices decay
Draw on the lines that they say
I'd lost it once before
Now it cries to me

Oh the look and the sound of the voice
They try, they try
Oh the shape and the power of the voice
In strong low tones
Oh the look and the power of the voice
They try
Oh the shape and the sound of the voice
In strong low tones
Oh the shape and the power of the voice
In strong low...".


Ultravox: The Thin Wall (Video) ja Top of the pops -performanssi:

"The sound is on the visions move
The image dance starts once again
They shuffle with a bovine grace and glide in syncopation

Just living lines from books we've read
With atmospheres of days gone by
With paper smiles
The screenplay calls a message for the nation

Chorus: And those who sneer will fade and die
And those who laugh will surely fall
And those who know will always feel their backs against the thin wall
The thin wall
Thin wall

Grey men who speak of victory
Shed light upon their stolen life
They drive by night and act as if they're moved by unheard music

To step in time and play the part
With velvet voices smooth and cold
Their power games a game no more
And long the chance to use it

Chorus: And those who sneer will fade and die
And those who laugh will surely fall
And those who know will always feel their backs against the thin wall
The thin wall
Thin wall

(Chorus) And those who dance will spin and turn
And those who wait will wait no more
And those who talk will hear the word
And those who sneer will fade and die
And those who laugh will surely fall
And those who know will always feel their backs against the thin wall
The thin wall
Thin wall
The thin wall (Repeat 3 times)

And those who dance
The thin wall
And those who talk
The thin wall
And those who sneer
The thin wall
And those who laugh
The thin wall
And those who know
The thin wall
And those who dance
The thin wall
And those who wait
The thin wall
And those who talk(Fade)".


Ultravox: Hymn (Video), live 1982 ja Top of the pops -performanssi:

"Give us this day all that you showed me.
The power and the glory 'til thy kingdom come.

Chorus: Give us this day all that you showed me,
The power and the glory 'til thy kingdom come.
Give me all the story book told me,
The faith and the glory 'til thy kingdom comes.

And they said that in our time,
All that's good will fall from grace.
Even saints would turn their face,
In our time.

And they told us that in our days,
Different words said in different ways,
Have other meaning from he who says,
In our time:

(Chorus) Give us this day all that you showed me,
The power and the glory 'til thy kingdom come.
Give me all the story book told me,
The faith and the glory 'til thy kingdom comes

And they said that in our time,
We would reap from their legacy,
We would learn from what they had seen,
In our time.

And they told us that in our days,
We would know what was high on high,
We would follow and not defy,
In our time.

(Chorus) Give us this day all that you showed me,
The power and the glory 'til thy kingdom come.
Give me all the story book told me,
The faith and the glory 'til thy kingdom comes

Faithless in faith.
We must behold the things we see.

(Chorus - Repeat 4 times and fade)".