Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Erasure - Chorus

Mielessäni on jo pitkä lista biisejä, joita aion tulevaisuudessa sisällyttää tähän musiikkisarjaani, mutta tämänkertainen Erasuren biisi Chorus vuodelta 1991 ei oikeastaan voisi olla nyt ajankohtaisempi! Biisi kiteyttää erinomaisesti tämän hetken maailman tilannetta sekä keskuspankkikartellin aiheuttaman ekonomisen ja poliittisen megakriisin että luonnonkatastrofien keskellä. Käynkin nyt tässä läpi tätä paljon puhuvaa taideteosta.

Erasuresta kerroin jo viime kesänä tässä musiikkisarjani osassa (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Erasure - It Doesn't Have To Be), mutta sanottakoon tähän biisiinsä liittyen seuraavaa: Chorus on duon isoimpia hittejä ja kesällä 1991 se oli mm. Britanniassa singlelistan kolmantena. Ko. kesä muistetaan kuitenkin parhaiten Bryan Adamsin ennätyshitistä Everything I Do (I Do It For You). Itse olin aloittanut silloin kesän alussa armeijan harmaissa ryynäämisen ja muistan hyvin tutustuneeni Chorus -biisiin ensimmäisellä viikonloppuvapaallani. Biisi löytyy Erasuren myöhemmin ko. vuoden syksynä ilmestyneeltä viidenneltä albumiltaan myöskin nimeltään Chorus, jossa duolle ominainen vahvamelodisuus ja Vince Clarken syntesoijavelhous saavuttivat joidenkin kriitikoiden mielestä lakipisteensä (Toiseksi duon lakipisteeksi on sanottu heidän vuoden 1988 albumiaan The Innocents).

Tämän vuoden alussa tuon Chorus -biisin ajankohtaisuus tuli mieleeni välittömästi, kun ne eläinten massakuolemauutiset saavuttivat korvani ja silmäni (Juttuni aiheesta; Alustava kooste tutkimiseen viime päivien eläinten globaalissa massakuolemaepisodissa (Päivitys!) ja Pohdintaa viime aikojen eläinten massakuolemaepisodin syistä). Biisin kertosäehän ottaa kantaa juuri luonnon tuhoutumiseen tässä ihmiskulttuurin nykyversion kourissa. Muistan lukeneeni, että biisin aihe tuli duolle mieleen juurikin vuoden 1991 alun Irakin sodasta, missä mm. öljylähteitä sytytettiin tuleen ja siitä syntyi myös valtava ekokatastrofi alueella. Traagista on nyt se, että sama kertosäe kuvaa edelleenkin hurjana etenevää eläinkuolemasumaa, jonka voimme havaita tästä jatkuvasti päivittyvästä Google Maps -esityksestä. Tosin tälläkin hetkellä epäilys kuolemasumassa kohdistuu edelleen ihmisvaikutuksen lisäksi johonkin ns. luonnolliseenkin vaikutukseen, ehkä jopa ulkoavaruudesta alkaen...

Biisin muut lyriikat kuvaavat laajemmin maailmamme huonoa tilaa: Kaksi ensimmäistä värssyä kertovat maailmasta, jossa yhtäältä yritämme välttää "pimeyttä" eli pahaa kohdistamalla energiaa unelmointiin, mutta samalla olemme koko ajan vaarassa joutua "vehkeilyinemme" ja "kotishoppailumme" eli mukavuudenhalun ja nyky-yhteiskunnan elämisen helppouden turrutuksessamme suureen tuntemattomuuteen pahuuden syövereihin. Voimme siinä helposti kuvitella, löytävämme "aarteen luiden seasta", mutta sehän onkin lopulta vain harhaa. Juuri sitä samaa harhaa, missä tämä kuvattu keskuspankkikartellin ylläpitämä rahanvaltamaailmankuva uskottelee meille --> Nykyinen talousjärjestelmä ja siihen liittyvä rapautuvan kulttuurin ja olemisen taakka muka toisi sen "aarteen" eli siis rahan itseisarvon tuoman "maineen" ja "vallan" meidän parhaaksi. Se johtaa kuitenkin vain ojasta vielä pahempaan allikkoon ja "saamme veitsestä käteemme". Biisin kahdessa väliosassa sen sijaan haaveillaan paremmasta ajasta, jolloin "kukaan ei huijaa", "kellot soivat" ja "linnut laulavat"...

Biisin musiikkivideo suorastaan vilisee hyvän ja pahan välisen taistelun symboliikkaa ja taustoittaa täten biisin sanomaa erinomaisesti. Kolmena päämiljöönä videolla on keltaisena kukkiva rypsipelto; kuvaa paratiisia (Hyvyyttä), surrealistisen värinen autio ja kivinen merenranta; kuvaa helvettiä (Pahuutta) ja vääristyneet muodot omaava huone eli ihmisen ko. huonontunut elinpiiri, jonne tuo pahuus pyrkii valtaamaan lisää aluettaan tuoden monta kummallista ja uhkaavaa ilmiötä mukanaan; valot vilkkuvat, liedellä kattila kiehuu yli ja lopuksi tulee jopa sananmukaisesti helvetillistä lunta tupaan.

Duo esittää videolla eri roolihahmoja, missä laulaja Andy Bell on ns. tavallinen rivikansalaishahmo farkkuhaalareissaan ihmetellen ja pohtien ko. kummallista ja uhkaavaa menoa hyvän ja pahan taistelussa. Kosketinsoittaja Vince Clarke puolestaan esittää paholaista / Saatanaa, jota korostetaan videolla hänen hahmonsa värimaailman pitämisenä harmaana - ruskeana kontrastoiden muuta värikästä maailmaa. Lisäksi hän soittaa kummallisen näköistä syntetisaattorikaksoistornia ja sätkii soittaessaan kuin syvän hulluuskohtauksen saanut. Tämä "helvetinkonetta" symboloiva soitinarsenaali onkin symbolimerkitykseltään melkoinen, kuten tiedämme --> WTC -isku New Yorkiin 10 vuotta tätä videota myöhemmin ja kaksoistornin okkultistinen merkitys Illuminatin numerologia- ja symbolisysteemeissä; Jordan Maxwellin sivusto tarjoaa selityksiä.

Videolla on myös valikoima nopeita välähdyksiä, joiden symboliarvo on selitettävissä helposti näin:

Kerrostäytekakun läpi painetaan iso veitsi, jonka taustalla tapahtuu sienipilvimäinen räjähdys --> Sota ja väkivalta on kaiken hyvän tuhoavaa.

Andy Bell (rivikansalaishahmo) tuo kirjan muotoon laitetut kätensä lähemmäksi kasvojaan, mikä tuo käsistä loistavan valon kasvoille --> Tietoa on kartutettava pahuuden (Pimeys) voittamiseksi hyvyydellä (Valo); voi myös symboloida Raamattua ja sen opettelua.

Duon jäsenten pelkät päät uhkaavat joutua sinisen veden valtaan --> Pahuus yrittää sumuttaa päämme väärällä ja harhaanjohtavalla tiedolla.

Ns. puhelin- / informaatiokojeeseen johtavat sähköjohdot katkaistaan veitsellä --> Oikean informaation kulkua pyritään rajoittamaan ko. pahuuden toimesta.

Kelloja käyvä huone kääntyy ylösalaisin, jossa ko. "rivikansalainen" ja "paholainen" seisovat --> Aika alkaa käydä vähiin maailman kääntämiseksi pahasta hyvään.

"Rivikansalainen" ja "paholainen" hyppäävät samaan aikaan pöydälle, jossa on syntikalta näyttävä kone --> Taistelu hyvän ja pahan välillä on myös informaatio- ja teknologiasotaa samalla taisteluareenalla.

Paholaishahmo vetää kämmenensä kasvojensa sivusta taakse --> Paholainen pyrkii pesemään kasvonsa ja naamioitumaan esittämällä toista kuin onkaan; susi lampaan vaatteissa - paha hyvänä.

Palavaa kynttilää pitävä rivikansalaishahmo kertaantuu isoksi joukoksi --> Pahan voittaminen on kiinni joukkovoimasta; meitä valoa kantavia pimeyden karkottajia on paljon enemmän kuin eliitin pimeyttä! Tätä biisin nimikin kuvaa; Chorus = kuoro = joukko valmiina ko. taisteluun.

Rivikansalaishahmo puhaltaa voikukan siemenet lentoon --> Hyvyyden "siementä" on levitettävä ja kylvettävä vastavoimana pahuudelle.

Rivikansalaishahmo laulaa antiikkisen lyyrasoittimen läpi silmät uneksivasti kiinni --> Ajatuksemme on kyllästettävä ikiaikaisen ylevillä hyvyyden teeseillä, ideoilla ja visioilla vastavoimana pahuudelle; tuttua jo antiikissa.

Juonellisesti biisin ja videon alku pistää heti hälytyskellot soimaan --> Musiikillisesti biisin introna on hälytyssireeniä simuloiva hälyääni ja videossa on samalla kuva keikkuvasta ko. pahuuden maailmasta; hälytys meille estää maailman kaatuminen pahuuden vallassa. Seuraavana ko. taistelupari eli Erasuren duo nousee merestä kuvaten kuin alkumerestä nousevaa ikiaikaista hyvän ja pahan välistä dilemmaa tarinan alkuna. Tarinan mittaan rypsipelto- (Paratiisi - hyvyys) ja karun surrealistista kivikkorantamaisemaa (Helvetti - pahuus) näytetään vuorotellen; katsojalla on lopulta vapaan tahdon takia valta valita puolensa - Joskin biisi tarjoaa eväät oikean valinnan tekemiseen suorasukaisin ym. vihjein tarinan aikana...

Selvää on tietenkin se, että itse valitsen "rypsipellon" ja nyt yli kaksi vuotta NWO -asioita tutkittuani olenkin hämmästynyt, kuinka näissä esille tuomissani eri biiseissä on niin selvää kieltä ja symboliikkaa tästä maailman tilanteestamme mm. varoituksina pahuudesta hyvyyden valitsemiseksi. Tämäkin Chorus -biisi on niin selvästi tehty juuri tuollaiseksi viestiksi yllä kuvaamani tapaan, että en epäile yhtään koko biisin ja videon tekijätiimin olleen jo tuolloin kristallinkirkkaalla tahto- ja tavoitemielellä tekemässä siitä juuri sellaista. Erasure paljastuu siis tämänkin kautta myös hyvin tiedostavaksi ja vahvaksi yhteiskunnalliseksi kommentoijaksi. Lopuksi jääkin enää tuttuun tyyliin linkittää ko. musiikkivideoon ja laittaa biisilyriikat esille -->


Erasure - Chorus (Video)

Lyriikat:

"Go ahead with your dreaming
For what it's worth
Or you'll be stricken bound
Kicking up dirt
For when it's dark
You never know what the night it may bring

Go ahead with your scheming
And shop at home
You'll find treasure
While cooking up bones
But the knife is sharp
You'd better watch that you don't cut your hands

[Chorus] And they covered up the sun
Until the birds had flown away
And the fishes in the sea
Had gone to sleep

- Alkuvärssyjä ja kertosäettä toistetaan -

Holy moses our hearts are screaming
Souls are lifting only dreaming
We'll be waiting some are praying
For a time when no one's cheating

The sunlight rising over the horizon
Just a distant memory the dawn chorus
Birds singing bells ringing
In our hearts in our minds...".

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Erasure - It Doesn't Have To Be

Tässä heinäkuun alkupuolella Suomessa on ilmennyt yllättävä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen häslinki homo- ja lesbokulttuuria kohtaan tehtyjen iskujen jälkeen. Kaikki alkoi siitä, kun joukko nuoria miehiä heitti homoseksuaalien oikeuksia juhlineen Helsinki Pride -kulkueen keskelle savu- ja kyynelkaasusumuttimia ilmaistaakseen vastalauseensa kulkueen edustamaa yhteiskunnan osaa vastaan. Sen jälkeen ihan valtapoliitikkojen tasolta asti (Kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen anti-homokannanotot ja presidentti Tarja Halosen sekä Aleksander Stubbin pro-homokannanotot) on saatu merkittäviä mielenilmaisuja homouteen ja lesbouteen liittyen ja melko avoimestikin on puolusteltu ko. kaasuiskua tai pyritty vähintään ymmärtämään sen takana olevia vaikuttimia (Mikä toki on hyväkin juttu!). Lisäksi SETA:n toimitiloja vastaan tehtiin pian kaasuiskun perään väkivaltainen tuhoamisisku. Lopputuloksena on ollut erittäin voimakas tukkanuottasilla olo akselilla homot vs. heterot.

Tässä on linkkikokoelma ko. uutisjuttuihin ja joidenkin asianosaisten kirjoituksiin: Hesarin juttuja; Poliisi tutkii Helsinki Pride -hyökkäystä viharikoksena, Yle: Halonen pitää Pride-iskua pahana kolhuna Suomen maineelle, Kolme Pride-epäiltyä vangittu – iskun taustalla natsisympatioita, Supo: Osalla Pride-iskun epäillyistä yhteyksiä äärioikeistoon, Räsänen: Kommenttejani Pride-iskusta vääristelty ja Helsingin Setan ikkunat rikottiin ja ovi töhrittiin natsisymbolein. Pride-paraati on myös provokaatio (Keskisuomalaisen juttu), Stop julkihomostelulle ja lepakkostelulle - Ajatuksiani maailmanmenosta (Kokoomuksen Janne Suurosen blogikirjoitus), Näin puoluepomo pyytää anteeksi kohukommenttejaan (Iltasanomien juttu), Sukupuolineutraali avioliitto jakaa mielipiteitä (Ylen juttu), Homot tulistuivat - Räsänen yllättyi: ”Uskomattoman aggressiivista” (Uuden Suomen juttu), Presidentin ja kansan asenteet (Astrologi Tuija Uusitalon blogikirjoitus) ja Turvallisuuden pettäessä (Panu Höglundin blogikirjoitus).

Tämä on aihe, josta riittänee minullakin juttua vaikka moneen blogikirjoitukseen ja siksi avaankin tässä vain esimauksi tämän yhteiskunnan osan ja ko. häslingin tarkastelua tämän tutun musiikkiteemani avulla. Aiheen arvioiminen ei ole mitenkään itsestään selvää ja helppoa, mutta voin kertoa näin heti kärkeen oman asemani homouteen ja lesbouteen ainakin pääpiirteissään ---> Näin heterona olen sitä mieltä, että homot ja lesbot saavat olla mitä ovat ja heillekin on taattava tasa-arvoinen elinmahdollisuus yhteiskunnassamme kaikissa asioissa! On todettava samalla, että nykyisen länsimaisen yhteiskunnan sosiaalinen ja psykologinen rapautuminen ei johdu esim. homoudesta ja lesboudesta tai muustakaan seksuaalisuuden lajista tai alalajista, vaan ihmisten persoonallisuuksien ja sen kuuluisan noosfäärin eli kollektiivisen tietoisuuden vääristymistä ja sairaudesta, mitkä ovat sekä suuri osasyy että seuraus NWO -agendankin kaltaisten pahuutta tihkuvien visioiden vellomisessa ja etenemisessä maailmassamme! Näinhän olen jo monta kertaa havainnollistanut muissa yhteyksissä. On osattava nähdä laajempi ja syvempi dynamiikka olemisen koko vuossa eikä juuttua harhaanjohtaviin lillukan varsiin, pintapuolisiin varjoilmentymiin todellisuuden heijastumina ja kyseenalaisiin tekosyihin, joihin kuuluvat myös homouden ja lesbouden luokittelu haitallisiksi synneiksi.

Sitten siihen musiikkiteemaan. Tämän homot vs. heterot -tappeluksen kaapin paikan humaaniksi ja hyvyyttä tähdentäväksi osoittajaksi sopii mitä erinomaisimmin brittiläisen Erasure -duon biisi It Doesn't Have To Be vuodelta 1987! Ko. biisissä ilmaistaan yhteiskunnassamme ilmenevän sosiaalisen kahtiajaon ja vastakkainasettelun mielettömyys, tarpeettomuus ja halu tasa-arvoiseen olemiseen sen sijaan. Ko. lyriikoissa ei kuitenkaan sanalla sanota ko. kahtiajaon olevan juuri homot vs. heterot -asettelua, vaikkakin sen voi mieltää tietäen duon laulajan Andy Bellin olevan avoimesti homoseksuaali. Ko. biisin sanoitus sopii kuvaamaan toki muitakin tarpeettomia vastakkainasettelu- ja tappeluskahtiajakoja, mikä nostaa biisin sisällön universaaliksi. Kuten NWO -agendasta ja ko. oligarkkisesta Brittiläisen imperiumin perinteestä tiedämme, niin vastakkainasettelut ja kahtiajaot ovat olleet maailmamme ylimmälle eliitille tärkeitä poliittisia työkaluja ja he ovat aina aktiivisesti työstäneet ja manipuloineet niiden avulla maailman menoa.

Myös itse duo on omiaan jo pelkällä asenteellaan olemaan vastalauseena homofobialle ja homovastaisuudelle sekä itse asiassa mille vain epäoikeudenmukaisuudelle ja sosiaaliselle epäkohdalle, sillä ko. duosta laulaja Andy Bell on jopa ihan ensimmäisiä julkisesti täysin avoimesti ja tavallaan jopa provokatiivisesti homoseksuaalisuuttaan esilletuoneita poptähtiä; asenne on siis tämä --> Tällainen olen, ota tai jätä; ihan sama, sillä tiedän olevani hyvä ihminen! Tuolloin 1980 -luvulla oli vielä varsin uutta ja riskaabelia tuoda ns. valtavirrasta poikkeavia seksuaalisia ominaisuuksiaan esille julkisuudessa, vaikka AIDSin takia tilanne oli osaltaan muuttumassa. Edes Pet Shop Boysin Neil Tennant ei rohjennut olla vielä tuolloin Andyn kaltaisesti avoin tässä asiassa. Erasuren toinen osapuoli musiikkimaestro Vince Clarke on puolestaan hetero ja nykyään naimisissa elokuvatuottajavaimonsa kanssa ja heillä on poika nimeltään Oscar.

Oma historiani Erasureen tutustumisessani alkaa jo tuolloin 1980 -luvulla ja tarkalleen loppuvuonna 1986, jolloin keskipitkillä aalloilla Radio Luxembourgin brittihittimusiikin seassa kuulemani ko. duon biisit Oh L'amour ja Sometimes kolahtivat heti. Ja pian perään tämä It Doesn't Have To Be vahvisti edelleen tykästymistäni. Suomessahan Erasure pysyi paljon mm. toisen syntikkaduon Pet Shop Boysin varjossa, vaikka esim. kotimaassaan Britanniassa Erasure oli monta vuotta erittäin suosittu; mm. viisi peräkkäistä listaykkösalbumia vuosien 1988 ja 1994 välillä. Silti mm. Erasuren kaltainen musiikki leimattiin ahdasmielisessä Suomessa tuolloin automaattisesti ns. "hinttimusaksi" ja itsekin havaitsin tämän kyllä selvästi tuolloin 1980 -luvun lopussa koulussa yläasteella ja lukiossa ollessani; eipä ollut silloin kovin mairittelevaa olla Erasuren fani joukossa, jossa ns. lähes kaikki muut pojat olivat "miehisten ja umpiheterojen" Mötley Cruen, Metallican, Iron Maidenin yms. metalli- ja hardrockbändien fanittajia. Tästä nykyisestä häslingistä tulee valitettavasti mieleen se, että eipä täällä juurikaan taideta olla edistytty 25 vuodessa...

Joka tapauksessa itse näin heti Erasuren annissa paljon universaalisti hyvää ihmiselon ja olemisen ihmettelyä (Oli sitten homo tai hetero) ja musiikillisesti olen tykännyt Vince Clarken muissakin projekteissaan (Depeche Mode, Yazoo ja Assembly) tuottamasta jäljestä; hänellä on täysin omanlaisensa, mestarillinen ja vahva tapa tuottaa syntesoijapohjaista musiikkia, missä ainutlaatuisesti yhdistyy voimakas lauluntekijäperinne ja virtuoosimainen elektronisen musiikin näkemys. Erasuressa etenkin tämä tulee ilmi ja duon tuotannossa yhdistyykin tavallaan kuin Simon & Garfunkel / Abba Kraftwerkin kanssa hyvin hedelmällisellä tavalla. Lisäksi Vince saa syntesoijat kuulostamaan parhaimmillaan yllättävänkin orgaanisilta ja lämpimän inhimillisiltä. Etenkin verrattuna nykyisiin popmusiikin tuotanto- ja sovitusmenetelmiin esimerkkinä vaikkapa Lady Gaga.

Itse tuosta It Doesn't Have To Be -biisistä minulla on vielä hauskaa triviatietoa tuolta vuodelta 1987 tähän loppuun. Nimittäin muistan hyvin sen, kuinka ko. biisi oli tuolloin Suomen TV:n Levyraadissa ja sen menestyminen siinä painui tietysti mieleeni. Muistan jopa varsin hyvin sen, mitä raadin vakiojäsen ja entinen Oulunkylän Pop- ja jazz -konservatorion rehtori Klaus Järvinen biisistä sanoi. Kipale itse asiassa voitti sen kerran levyraadin ja Klaus antoi sille peräti 9 pistettä (Klausilla 9 ja 10 olivat erittäin harvoin annettavia pisteitä) ja kehui mm. biisin soundillista ja sovituksellista antia erittäin korkealle sekä ihmetteli ääneen tyyliin "Miten tällaisia äänimaailmoja nykyään voidaan edes saada aikaan". Tällaisessa kehumisessa onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvä popmusiikki on "vain" hyvää popmusiikkia eikä tarpeettomasti leimaavaa "hinttimusiikkia". Jatkaaksemme lisää: Hyvä ihmiselo ja yhteiskunta on "vain" hyvää ihmiseloa ja yhteiskuntaa eikä tarpeettomasti leimaavaa hinttieloa ja -yhteiskuntaa! Got the picture!!??... Lopuksi itse biisi lyriikkoineen --->


Erasure: It Doesn't Have To Be (Video)

Lyriikat:

"You are on one side
And I am on the other
Are we divided?

You are on one side
I am on the other
Are we divided?
Why can't we live together

There are no rights
This isn't your decision
We need to talk of changing things
But no one wants to listen

It doesn't have to be like that
It doesn't have to be like that
It doesn't have to be like that

A heart on the inside
The same as any other
Are we divided?
Someone always has to suffer

We are broken
There's no one left to change it
Is that the way it has to be?
Why can't we rearrange it?

It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that

Alava mo ja na me me
limbaniango limbaniago
Zimbabwe abo naga na me me
limbaniango limbaniago
Alava mo ja na me me
limbaniango limbaniago
Zimbabwe abo naga na me me
limbaniango limbaniago

What is the secret
In calling me a brother?
Are we divided?
Always one against the other

We are strong now
Put down the ammunition
For what we know is right
Is gonna breakdown this division

It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that (One against one)
It doesn't have to be like that (One against one)
(One against one)It doesn't have to be like that

You are on one side
And I am on the other
Are we divided?".