Isotöyhtöangervon (Aruncus dioicus) nuoria versoja jo reheväksi matoksi kasvaneen mukulaleinikin (Ranunculus ficaria) seassa kuvattuna lauantaina 25.4.2015 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tällä kertaa valitsin kuvan, jossa on tässä sarjassa poikkeuksellisesti edustettuna kaksi lajia yhtäaikaa - Pääosaan valitsen niistä esittelytekstissä kuitenkin isotöyhtöangervon (Aruncus dioicus), jonka keväinen nuori versosto on aina värikäs kasvutapahtuma eli vihreästä poikkeavia värejä luova, kuten yllä olevasta kuvasta havaitaan. Tässä vaiheessa kasvun tilanne Etelä-Suomessa oli vielä hieman edellä tavanomaisesta ajankohdan aikataulusta, missä raita (Salix caprea) oli jo kukintahuipennuksensa saavuttanut ja koivut (Betula sp.) hiirenkorvalle puhkeamisen partaalla.
Vaikka tämä perenna on Suomessa hyvin tuttu ja yleinen laji, niin päätin ottaa sen esittelyyn nimen omaan tämän kevätväriominaisuutensa takia sitä promotoiden estetiikkasuunnitteluihin; aivan kuten viime vuonna tein tismalleen samalla viikolla tämän pionilajikkeen kanssa > Viikon 17 kasvivalokuva: Jalopioni (Paeonia Lactiflora -ryhmä "Victoire de la Marne").
(Iso)töyhtöangervo on ympäri pohjoisen pallonpuoliskon temperaattisen lauhkean alueen kasvava yleinen kosteiden metsien ruohovartinen kasvilaji; etelämpänä Euroopassa sitä kasvaa lähinnä vuoristoissa, kuten Alpeilla. Sitä viljellään myös koristekasvina ja lähes koko Suomessa se menestyy viljeltynä ja leviää myös kylväytymällä istutuksista, jos paikalla on emikasveja - Laji on siis kaksikotinen. Täällä sitä ei kuitenkaan ole alunperin luonnonvaraisena.
(Iso)töyhtöangervo kuuluu niihin perennalajeihin, joilla kasvu alkaa hyvin varhain keväällä; Etelä-Suomen normaalioloissakin jo selvästi huhtikuun puolella. Versojen ja nuorten lehtiensä ensimmäinen väritys ennen lehtivihreän kunnollista muodostumista on varsin näyttävä oranssi / punaruskea, missä eri yksilöiden välillä voi olla lieviä sävyeroja. Väri haalistuu vähitellen kellertävän kautta vaaleanvihreäksi toukokuun mittaan ja myöhemmin kesäkuussa syvenee tumman-himmeänvihreäksi.
Versojensa kasvu rehevän pensasmaiseksi on touko- ja kesäkuussa nopeaa; lehvästö saavuttaa täysikoon kesäkuun alkupuolella, missä laji muodostaa jo 50 - 100 cm korkean pensasmaisen ja tiheän kasvuston. Täysikoossa lehtensä ovat 2-3 kertaa kolmilehdykkäiset ja lapa vaihtelee kokonaispituudeltaan 20 - 40 cm:n välillä. Lehtien pinta on karheahko ja erottuvasuoninen.
Kesäkuun alussa alkavat versojen latvoissa muodostua isot ja tiheät kukintohuiskut; aluksi ne ovat tiiviitä ja harsuja "tynkiä", mutta kasvavat pituutta, laajenevat ja monihaaraistuvat kukintaa ennen hyvin paljon ja viimeiseksi muodostuvat pienet kukkanuput alkavat vaalenemaan vaaleanvihreän kautta yhä enemmän, kunnes joka kukintohuiskilossa tuhansia pieniä kukkia avautuu kermaisen keltavalkoisina.
Lajin kukinta on huipussaan Etelä-Suomessa kesäkuun loppupuolelta heinäkuulle parin-kolmen viikon ajan, jolloin kasvusto on saavuttanut täyden mitan latvakukintojensa kera ollen yhteensä 1 - 1,5 m:n korkuinen - Kukintohuiskilot voivat olla täysikoossa jopa reilut 30 cm pitkiä. Rehevimmillä paikoilla / hyvin lannoitettuna laji voi kasvaa jopa n. 2 metriseksi ja hyvin leveäksi. Töyhtöangervolla hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä; hedekukinnot ovat tiheitä ja pörheäkukkaisia, mutta emikukinnot ovat harvempia ja rotevakukkaisempia / vähemmän pörheitä - Hedeyksilöiden kukinta on täten näyttävämpää. Molemmat kukkatyypit tuoksuvat vienon imeliltä.
Kukinta päättyy hedeyksilöillä vähitellen heinäkuun mittaan kukintohuiskujen muuttumisena hitaasti aluksi vaaleanruskeaan suuntaan. Sen sijaan emikukinta ruskistuu nopeammin ja pian korvaavina ilmestyvät pienet vihreät kotahedelmät. Loppukesällä hede- ja emiyksilöiden välinen ero onkin huomattava - Ensin mainituilla kukintohuiskut muuttuvat entistä tummemman ruskeiksi ja jälkimmäisillä kotahedelmät tekevät tertut mehevän vihreiksi.
Syksyllä koittaa töyhtöangervon kolmas näyttävä ominaisuus eli ruska - Se alkaa ilmenemään jo syyskuun alkupuolella häilyvänä ja saavuttaa syys-lokakuun vaihteessa / lokakuun alkupuolella huipentuman; värit ovat kirkkaita ja vaihtelevat keltaisten eri sävyistä oransseihin ja lievästi punaisiin-violetteihinkin. Pääväri on kuitenkin yleensä vaalea keltainen. On tosin huomattava, että eri kantojen väleillä syysväritys on jonkin verran erilainen ja eriaikainen. Ruskan kera hedelmäkodat kypsyvät ruskeiksi. Lehdet varisevat lokakuun mittaan pois ja jäljelle jää talventörröttäjiksi paljaat vartensa hedelmäterttuineen (emiyksilöt) ja kuihtuneine kukintoineen (hedeyksilöt).
Töyhtöangervon kasvattamisessa on huomioitava sen ison koon lisäksi veden tarve; aurinkoiselle paikalle istutettaessa maaperän on pysyttävä kosteana hellekausinakin eli karut ja kallioiset alueet eivät lajille sovi. Tyypillisin sijoituspaikka lajille onkin puuston suojaama puolivarjoinen ja / tai alava alue eli se sopii mm. reheville luonnontilaisille paikoille maaseudulla tai puistoissa ja puutarhoissa puiden siimekseen. Laji sietää savimaata ja myös vesistöjen äärellä se viihtyy, muttei siedä pitkäaikaista seisovaa vettä etenkään talvella. Lajin luontainen tapa kasvaa metsissä tarkoittaa myös sitä, että se sietää varsin syvää varjoakin eli sitä voidaan viljellä myös rakennusten varjoisilla sivuilla. Se tekee lajista hyvän kaikenlaisille urbaaneille alueillekin, jos vain kosteusolot ovat sopivat.
Koska (iso)töyhtöangervo on erittäin rehevä ja isokokoinen laji, niin se sopii erityisen hyvin sekä yksittäiseksi korostuskasviksi näkyville ja edustuspaikoille että näkösuojaksi ja vahvaan rajaamiseen aidanteina. Myös monen yksilön massana se on hieno ja luo siinä jopa trooppisen rehevää tunnelmaa.
Estetiikka-analyysistä seuraavaa: Tuo kevään nuorten versojensa värinäytös on pionien vastaavien tapaan oivallinen kontrastipari yhtä varhain vihreinä versovien perennojen kanssa; kuten vaikkapa tuon kuvan mukulaleinikin (Ranunculus ficaria) kanssa. Toisaalta etenkin valkoisina tai keltaisina silloin kukkivat sipulikasvit ovat myös dynaamisia pareja töyhtöangervon nuoruusversoille. Jo alkukesän nopeasti rehevöityvä kasvustonsa kuitenkin tulee hyvin hallitsevaksi ja isoksi, jolloin siinä vaiheessa riittävän voimakkaiksi pareiksi lajille sopii yhtälaisesti reheväkasvuiset tai silloin kirkkaasti - runsaasti kukkivat muut perennat.
Omana kukkimisaikanaan lajin pareiksi löytyy monia samaan aikaan kukkivia muita perennoja, joiden erilaiset kukintavärit luovat mahdollisuuksia moniin herkullisiin värisommitelmiin - Kuten mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus), monet ritarinkannukset (Delphinium cv.) ja monet pionit (Paeonia cv.).
Kukintansa jälkeen puolestaan hedeyksilöidensä ruskeiksi muuttuvat kukintohuiskut ovat jännä kontrasti loppukesällä ja alkusyksyllä kukkiville perennoille. Näitä kuihtuvia kukintohuiskuja ei siis kannata leikata pois, vaan myös omillaankin ne ovat hauska vuodenkierron loppuvaiheiden elementti, joka kuuluu puistojen ja puutarhojen estetiikkaan oleellisena osana siinä missä kukat ja hedelmätkin. Tätä ei ymmärretä riittävästi puutarhataiteessa!
Töyhtöangervon ruska on erinomainen korostuselementti, joka sopii pikantin erottuvasti mm. muiden perennoiden suhteen silloin pitkään vihreälehtisinä säilyvien lajien kanssa. Myös muiden samaan aikaan kirkasta ruskaa tekevien perennojen tai pensaidenkin kanssa ko. lajilla voidaan saada aikaan monenlaisia syysvärisommitelmia; mm. selkeät punaiset syysvärit ovat dynaaminen pari.
Talven varalle on syytä muistaa, että töyhtöangervo on hieno talventörröttäjä, jolloin sitä kannattaa säilyttää leikkaamatta talven yli, ja nimenomaan kuihtuneiden kukinto- ja hedelmähuiskujensa kera! - Lajin varret ovat yllättävän vahvoja, vaikka ne ovat suhteellisen ohuita. Lumen auraamisen piirissä nämäkään perennavarret eivät kuitenkaan säily pystyssä, jollei auraamisessa olla erityisen huolellisia; tässä katsannossa lajia kannattaakin istuttaa lumen auraamisesta sivuun tai suunnitella itse auraaminen sivummalle ko. kasvustosta.
Vaikka tämä laji on siis jo valmiiksi yleinen ja tuttu, niin suosittelen uusia istutuksia varten tutkimaan noita ym. kukintansa ulkopuolisiakin ominaisuuksia kasviestetiikan luomiseksi uusilla tavoilla monipuoliseksi ja kiinnostavaksi.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2014
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
