Kuulumisiani kesän 2025 tiimoilta ja tältä hetkeltä: pitkä selostus erittäin vaikeaksi osoittautuneesta elämästäni mm. omaishoitajan roolissani, valokuvaajana ja sometoiminnassa...

Kesä 2025 on tullut kalenterin muodossa päätökseen ja samalla edellisestä blogikirjoituksestani on jo lähes 4 kuukautta aikaa; näissä merkeissä päätin nyt viimein tehdä uuden kirjoituksen, jossa kerron kesän aikaisia ja tämän hetken kuulumisiani eri aspekteista ja asioista pitkänä selostuksena.

Valitettavasti koko mennyt kesä ja tämä syyskesä on ollut minulle jopa pelättyäkin vaikeampi ja haasteellisempi monin osin; eli mm. suurin osa tuossa edellisessä blogikirjoituksessani mainitsemistani hankaluuksista ja ongelmista osoittautuivat sittenkin kesän mittaan entistäkin pahemmiksi, ja mm. siksi somessa olen ollut melkoisen hiljaa edelleen siihen muutenkin kuuluneiden motivaatio-ongelmien ja jopa inhon tunteiden takia.

Näistä asioista ja muustakin haluan nyt tässä purkaa kattavasti sydäntäni ikään kuin muutosta parempaan odotellen tai ainakin toivoen vuodenaikojen ko. taitekohdan ollessa siihen nyt hyvä tekosyy, ja samalla pohdin tässä edelleen koko someroolini ja -asenteeni mahdollisia jatkoaikeita tämän vuoden lopulle ja siitä eteen päin...

Aloitan tällä kertaa omaishoitajan roolistani muistisairaan (Alzheimerin tauti) äitini kotihoidossa: 

Tässä seuraa itse asiassa hyvinkin seikkaperäinen ja monivaiheinen kuvaus aiheesta, koska haluan tällä osoittaa minkälaista on olla nimen omaan vähävarainen omaishoitaja nyky-yhteiskuntamme rappioprosessien keskellä! 

Sinänsä hyvänä asiana on ollut koko tämän vuoden mittaan se, miten mm. uudella lääkityksellä äitini muistisairauden eteneminen on pysynyt hyvin kurissa, eli mitään havaittavaa huononemista siinä ei näytä tapahtuneen ainakaan n. puoleen vuoteen ja äitini toimintakunto, kommunikaatiokyky ja muu vointi on edelleen ns. "kohtalaista" ja välillä jopa "ok-luokkaa" -- ilman apua hän ei kuitenkaan pärjää arjessaan yksin.

Tässä hoitotyössäni ja äitini arjessa on ollut koko kesän mittaan pahoina ja pahentuneina ongelmina siihen liittyneet talous- ja rahaongelmat sekä äidilläni että itselläni -- kerronkin tässä seuraavaksi näistä aspekteista kuvauksen, koska se myös osaltaan osoittaa tämän yhteiskuntamme rappioprosessin luonteesta omaa sisältöään!

Jo tuolloin toukokuussa tuon edellisen blogikirjoitukseni aikaan nämä rahaongelmat olivat olemassa ja eskaloitumassa, ja isoina syinä siinä olivat Kanta-Hämeen hyvinvointialueen (missä siis äitini hoito tapahtuu kotonaan) tuottamien kotihoitopalvelujen kalleus ja sekä toisaalta meidän (minun ja äitini) heikko maksukyky ko. palvelujen ns. ostamisessa -- tästähän jo tuolloin toukokuussa mainitsin kärkevään sävyyn.

Yhtenä ongelmien eskalaatiokohtana samaan aikaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueen toiminnassa oli ollut menossa tuolloin tämän vuoden alkupuolella isoja organisaatiomuutoksiaan, jotka vaikuttivat noiden kotihoitopalvelujen laskutuksessa meille sen, että heidän laskutustoiminta katkesi useaksi kuukaudeksi pois, mutta sitten yhtäkkiä keväällä ko. katkoksen jälkeen yhdellä kertaa tulivatkin maksuun kolmen kuukauden laskut alkuvuodelta, josta kertyi jo toukokuussa reilusti yli 1000 euroa maksuvelkaa äidilleni. 

Se aiheutti jo sinällään maksukykyymme shokin, kun äitini eläke ja hoitotuet Kelalta hänelle eivät ole kovin suuria, ja kun itse olin siinä vaiheessa auttamiskyvytön omissa talousongelmissani, koska olin ollut jo viime vuodesta saakka itse vain omaishoitajan palkkion (siinäkin vain alin tuloluokka) ja yleisen asumistuen saaja tulojeni osalta.

Valitettavasti myös seuraavien kahden kuukauden kotihoitolaskut tulivat myös erääntymään lähes täysimääräisinä, joka aiheutti pahimmillaan alkukesällä jopa jo yli 2000 euron hoitolaskuvelan äidilleni ja yhä pahemman maksukyvyttömyyden haitaten jo muutakin laskujenmaksu- ja taloustoimintaa sekä äidilläni että itselläni!

Tämä kotihoitolaskutus on koostunut siitä, kun Kanta-Hämeen hyvinvointialue tarjoaa oman omaishoitajan työni tueksi kotihoitopalveluja; se siis tarkoittaa sitä, että omien äitini luota poissaolojeni ajoiksi heiltä on mahdollisuus saada kotihoitokäyntejä äitini luokse maksimissaan kolme kertaa vuorokaudessa, mutta heillä onkin ns. "ovela" tapa laskuttaa äidiltäni niitä käyntejään >> 

Kanta-Hämeen hyvinvointialue on kehittänyt kuukausittaisen laskutusrakenteensa ja -kaavansa siinä niin, että käytännössä yhden tai useamman kotihoitovuorokauden päälle jatkoksi tulee aina viisi ns. "omavastuun" vuorokautta, joka tarkoittaa siis esim. kuuden vuorokauden mittaista laskutusta yhden kotihoitoja sisältäneen vuorokauden tapauksessa! 

Jos kotihoitokäyntejä tulee sillä tavalla ripotellen pitkin yhtä kuukautta niin, ettei tuo kuuden vuorokauden mittainen laskutusjakso missään vaiheessa katkea, niin ko. kuukauden hoitolaskuksi muodostuu koko maksimimäärä huolimatta siitä, että kotihoitokäyntejä olisi ollut oikeasti vain esim. 5 - 10 vuorokautena kuukaudessa -- Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tapauksessa tänä vuonna yhden kuukauden täysimääräinen kotihoitolaskutus on ollut hinnaltaan jopa yli 600 euroa.

Tämä on meidän (kuten siis sekä äitini että minä) vähävaraisten kannalta hyvin katala ja epäreilu tapa laskuttaa, koska nyt tässä meidän tapauksessa nähtävään tapaan se on omiaan aiheuttamaan isoja taloushaasteita ja -ongelmia, jos mielii käyttää kunnolla ja hoitoon määritetyllä tavalla hyväkseen näitä kotihoitopalveluja heiltä (he ovat itse asiassa ulkoistaneet ko. palvelun tuottamisen yksityiselle kotihoitofirmalle) -- tässäkin piilee siis jo yksi tämän yhteiskuntarappiomme pahuus; ahneuden ja taloususkonnon määräämä rahatuottojen maksimointi ihmisten väärällä ja epäeettisellä kustannuksella!

Niinpä vielä keväällä olin liian sinisilmäisesti luottamassa siihen, miten silloin oli äidilleni vetämässä tekemäni (minä siis olen hoitanut käytännössä äitini muistisairauden vuoksi kaikki hänen talous- ja muut käytännön viralliset asiointinsa, ja teen kaikki päätökset niissä) hakemus noiden kotihoitomaksujen huojennusta / perumista varten.

Liika sinisilmäisyyteni johti sitten siihen, miten annoin noiden kevään kotihoitokäyntien rullata varsin "leväperäisesti" ja kerrytin siten "huomaamatta" noita kuukausittaisia hoitolaskuja hyvin kalliiksi äitini haitaksi -- lopulta kävi sitten ilmi se, että eipä Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ollut haluja myöntää hakemukseen mitään hyvitystä eli päätöksenä tuli hylky ja kaiken kukkuraksi tuon hakemuksen päätöskin viipyi matkallaan useita kuukausia vuodenvaihteesta kesäkuun alkuun!

Siksi päätöksen tultua kesäkuussa kävi karusti ilmi se, että jouduimme yli 2000 euron hoitomaksuvelkaisina pitkäaikaiseen huonoon talouden jamaan, ja siitä alkoi seuraava vaihe selviytymissaagassamme: 

Viimeisenä oljenkortena ensinnäkin laadin tuohon päätökseen oikaisuvaatimuksen ja laitoin sen heinäkuun alussa vetämään, mutta keskusteltuani tilanteestamme Kanta-Hämeen hyvinvointialueen sosiaaliasioiden vastaavan kanssa kävi edelleen ilmi seuraavaa; oikaisuvaatimuksissa on kuulemma paljon käsittelyruuhkaa ja siksi voi olla pahimmillaan edessä se, että asiamme tulee käsittelyyn vasta ehkä jopa lokakuussa... Eikä ole takeita oikaisuvaatimuksen tuottavan mitään muutosta alkuperäiseen päätökseen...

Muuten: tuon hylkäämispäätöksen tekijän titteli Kanta-Hämeen hyvinvointialueen piirissä on näissä ja ko. yhteiskuntarappion aspekteissa hyvin kuvaavan kuuloinen: "tulosaluejohtaja" -- eikös vain kuulostakin tuon perusteella siltä, että juuri tuloksen tekeminen taloususkonnon autoritaarisia ja ylikorostuneita rahavaatimuksia varten on yhteiskunnassamme se kaikkein määräävin tekijä tässäkin, ja siksi mm. ihmisten hyvinvointi ja terveys tulee korkeintaan kakkosena jos edes sitäkään?!...

Joka tapauksessa nyt me siis odotamme edelleen, josko tuosta oikaisuvaatimuksesta tulee jotain, mutta kaikkein todennäköisimmin joudumme edelleen toimimaan tuon hoitomaksuvelan lyhentämisen merkeissä seuraavasti ja ilmeisesti koko loppuvuoden ajankin sen mukaan:

Tässä kesäkuussa huippuunsa eskaloituneessa huonossa taloustilanteessa jouduin tekemään ratkaisuja ensinnäkin niin, että päätin jättää lähes täysin käyttämättä nuo kotihoitopalvelut ja jouduin rakentamaan omat poissaoloni äitini luota sen mukaisesti uudelleen -- joka tapauksessa poissaoloja jouduin ja edelleen joudun tekemään, koska omia asioitani pitää myös hoitaa kotonani Espoossa. 

Aikaisemmin minun oli mahdollista olla viikoittain maksimissaan 2-3 vuorokautta poissa ja ne myös putkeenkin poissa äitini luota ja asettaa siihen noita Kanta-Hämeen hyvinvointialueen tuottamia kotihoitokäyntejä, mutta kesäkuusta alkaen heti tuon em. hylkäämispäätöksen myötä laitoin siis kotihoitokäynnit lähes kokonaan pannaan, ja sekä sen mukaisesti että minun kokeilujeni tuloksena olen nyt päätynyt käyttämään poissaolojani äitini luota uudella tavalla.

Poissaolokokeiluni ovat nyt tuottaneet sellaisen metodin noin keskikesästä alkaen, että kerrallaan pystyn olemaan poissa äitini luota maksimissaan yhden vuorokauden ilman noita ulkopuolisia kotihoitokäyntejä, ja nekin poissaolot on aseteltava niin, että yksi poissaolovuorokausi tapahtuu alkuillasta seuraavaan alkuiltaan. 

Äitini hoitamisessa tämän olen nyt havainnut maksimimääräksi äidin yksinoloa kerrallaan, jonka puitteissa äidin olosuhteet pysyvät vielä ok:n rajoissa; ehkä myöhemmin kerron erikseen tarkemmin, mitä äitini muistisairauden hoito vaatii kotioloissaan käytännössä ja ajallisesti, mutta nyt en tässä kirjoituksessa selosta sitä enempää...

Näin siis yhden vuorokauden mittaisten kertapoissaolojen turvin olen pystynyt järjestämään poissaoloni niin, että noin kesäkuun puolivälistä tähän saakka Kanta-Hämeen hyvinvointialueen järjestämiä kotihoitokäyntejä olen laittanut käyttöön yhteensä koko aikana vain kahtena vuorokautena, ja sama menetelmä jatkuu ilmeisesti koko loppuvuodenkin ja etenkin, jos tuo em. oikaisuvaatimus ei tuota tulosta tai sen käsittely viipyy vielä kuukausia...

Tämä ulkopuolisen kotihoitomahdollisuuden poisjättäminen tähän tapaan on ollut täten yksi oleellinen osa myös tuon em. hoitomaksuvelan lyhentämistä varmuuden vuoksi ja joka tapauksessa, kävi miten kävi tuossa oikaisuvaatimuskäsittelyssä: nimittäin hoitomaksuvelkaa ei ole ollut järkevää kasvattaa enää lisää, vaikka sen myötä tullut muutos on siis tuonut aikaisempaan nähden jonkin verran heikkolaatuisemman hoidon äidilleni.

Tähän mennessä tuota hoitomaksuvelkaa olemme saaneet lyhennettyä vasta n. puolella kesäkuusta lähtien, ja yhtä hitaana se lyhennys jatkunee myös koko syksyn mittaan, joten taloustilanne on kohentumassa vain vähän kerrallaan -- tosin äitini asuntoon on tulossa ensi vuoden alussa koko taloyhtiötä koskevan putkiremontin vaihe, ja siitä seuraa myös hänen yhtiövastikkeeseensa korotusta ja muuta käytännön haittaa, joka on myös yksi valitettava lisähaitta tähän kaikkeen talousahdinko- ja hoito-ongelmasumaan... 

Taloustilanteemme (sekä äitini että minä) kohentumista silti sentään edes vähän tapahtuu tässä loppuvuonna, ja siinä ovat nyt viime aikoina auttaneet myös seuraavat seikat: yhtäältä sain neuvoteltua ko. kotihoitolaskujen eräpäiviin myöhennyksiä jopa syys- ja lokakuille saakka, joka toki on ollut oikein hyvä asia -- Nyt kuitenkin edelleen näyttää siltä, ettei viimeisten laskujen hoitamiseen edes tuo lokakuun eräpäiväkään ole tarpeeksi myöhäinen... 

Omaan taloustilanteeseeni näitä tilanteita nivoutuen itse jouduin turvautumaan tulojeni osalta kesäkuusta lähtien em. omaishoitajan palkkion ja yleisen asumistuen lisäksi taas toimeentulotukeen, ja onneksi sitä on nyt viime kuukausina myönnettykin minulle ja jopa työmatkakorvausten (liikkumiseni kotini ja äitini asunnon välillä) kera. 

Tämä toimeentulotuki on ollut nyt oleellista, koska keväällä ja alkukesällä omakin taloustilanteeni heikkeni niin paljon, että jouduin kohtuuttomasti käyttämään myös äitini rahoja avustuksina omankin talouteni turvaamiseksi, koska minulla alkoi olla esim. oman kämppäni vuokran maksuissa reilusti yli kuukauden mittaista maksuviivettä.

Kun aloitin viime vuoden alussa tämän omaishoitajan työn, niin kuvittelin siitä itselleni saadun omaishoitajan palkkion, yleisen asumistuen ja äidiltäni saamani rahallisen avustuksen turvin sekä äitini että oman talouden hoituvan tällä metodilla "yhteistaloutena" nippa nappa kohtuullisesti ilman, että siihen tarvitsisi laittaa likoon muuta tulolähdettä, kuten itselleni toimeentulotukea tai muuta tuloa -- äitinihän ei saa tulojensa (eläkkeensä ja Kelalta saamansa muut hoitotuet) takia toimeentulotukea ja omistusasuntonsa takia ei edes yleistä asumistukeakaan.

Kuitenkin viimeistään tuo kotihoitovelan määrän eskaloituminen äidilleni sitten osoitti kesään mennessä sen, etten esim. minä yksinäni eikä äitini ja minä yhdessäkään pärjää tuolla metodilla arjessa, vaan olen taas pakotettu käyttämään toimeentulotukea -- minullahan oli ollut ennen tätä omaishoitajan rooliani pitkä monivuotinen vaihe jo ennestään toimeentulotuen käyttäjänä, ja kuvittelin viime vuonna viimein päässeeni nippa nappa eroon sen käytöstä, mutta tässä sitä taas joudutaan olemaan Kelan "sossupummi".

Mutta tämähän kertoo myös kieltään siitä, kuinka tässä rappioituvassa yhteiskunnassa ei enää monetkaan pärjää omillaan kunnolla ja monella tavalla ilman toimeentulotukea, vaikka olisi muitakin tuloja olemassa, koska mm. taloususkonto ja se mukainen valtiovelan paheneva loukku ja siitä johdettavat ns. talousriihien leikkuu- eli neofeodaalistamistoimenpiteet vievät omaan kitaansa hyvinvointivaltiota edelleen pala palalta!

Ja kuten olemme sen lisäksi nähneet osana valtion talousongelmia, niin mm. myös sairaan russofobinen ja sotakiimainen pelkotila Ukrainan super-"tukemisessa" Venäjää vastaan on viemässä koko maamme taloutta osaltaan edelleen ojaan yhä pahemmin ja yhä sokeammin, joka siis vaikuttaa varmasti tulevaisuudessakin monivaiheisesti myös esim. Kanta-Hämeen hyvinvointialueenkin taloudenpitoon yhä sairaammin... 

Pärjätköön siinä ikeessä Suomen vähävaraiset omaishoitajat ja muistisairaat muiden muassa miten kuten, kunhan Ukrainan "vihreäpaita" saa (korruptio)rahaa aina vain lisää ja lisää ykkösprioriteettina! -- Ja toki "huonolaatuiset" maahanmuuttajatkin ovat aina myös etusijalla globalistien "taloudenhoidossa" ja monikultturismiuskonnossaan, kuten Britannian ääri-"esimerkki" on tänä kuluneena kesänä osoittanut sen(kin) maan kaaokseen ja sen kautta totalitarismiin yhä pahemmin ajaen... 

Kyllähän noiden takia ja näissä merkeissä toisaalta on ihan oikea ylpeys olla ns. sossupummi ja käyttää luovalla tavalla hyväkseen tämän yhteiskunnan viimeisiä sivistysjäänteitä taloudenhoidossaan, kun ei ole enää varmaa sekään onko niitäkään enää muutaman vuoden kuluttua olemassa -- ainakin, jos EU:ssa menossa olevat nykypolitikan em. ja muut pakkomielteet vain jatkuvat kyseenalaistamatta, loppumatta ja jopa pahentuen!...

Kuten jo näistä em. talousasioista omassa elämässäni näette, niin eipä tässä kuluneessa kesässä ole ollut tosiaankaan juuri mitään hurraamista, vaan tämä on ollut varsin kauttaaltaan ja kokonaisvaltaisesti selviytymistä, taistelua ja selviytymistaistelua! -- eikä tässä vielä kaikki, kun selostan seuraavaksi muitakin kiirastuli- ja vaikeusasioita elämässäni >>

Viime kertaisessa blogikirjoituksessani oli pääosassa vuodenkiertovalokuvauksen projektissani silloiset ongelmat ja haasteet, ja valitettavasti siis siinäkin tuli kesän mittaan yhä lisää ongelmia ja jotkut menossa olleet ongelmat pahentuivat yhä lisää; joten kerron seuraavaksi näistä: 

Kesän aikainen sää oli suurimman osan aikaa tuolloin toukokuussa pelkäämäni mukaisesti juuri jopa odotettuakin pahempi; valokuvauskertoja varten metsästämiäni hyväpilvisiä ja siten sopivaa ja kunnollista valoa sisältäviä säätilanteita oli harmillisen vähän, koska maisemavalokuvauksessa ne eniten vihaamani erilaiset kumpu- ja kuuropilvitilanteet olivat niin runsaita ja vallitsevia. Ja usein etenkin alkukesällä ja nyt viimeisimpänä elokuun loppupuoliskolla oli myös paljon liian sateisia ja tuulisia säitä -- heinäkuun alusta elokuun alkuun kestäneen poikkeuksellisen hellejakson aikana toisaalta oli sitten selvästi parempia valokuvaussäitä, mutta toisaalta välillä liiankin tukalan kuumaa tehdä niitä valokuvauslenkkejä.

Tämän em. takia kaikilla kolmella valokuvausreitilläni Espoossa ja Hämeenlinnassa oli koko kesän mitassa hyvin vaikeaa löytää kuvauskertoja, ja siksi valokuvaamisesta tuli hyvin rikkonaista ja jouduin usein odottelemaan hyviä säitä liian pitkiä aikoja. 

Siksi monilla kuvauskohteilla kuvanottokertojen aikavälit venyivät pahimmillaan jopa 2-3 viikon luokkaan, kun tavoite oli ollut mieluiten 1-2 viikon luokkaa kuvasarjojen aikaväleiksi -- esim. elokuussa sattui monilla kuvauskohteilla sekä Espoossa että Hämeenlinnassa vain yksi kuvauskerta koko kuukauden aikana, kun mieluiten olisi ollut parempi ainakin 2-3 kuvauskertaa. 

Samasta hankaluussyystä johtuen jouduin myös usein arvioimaan sitä, että mille joillekin kohteille oli ko. ja muista vaikeuksista huolimatta hyvä tehdä erikseen ylimääräisiä kuvauskertoja, ja saada ainakin niiden parissa pienennettyä kuvauskertojen aikavälejä (esim. eniten muutoksia maisemassa ajan kanssa sisältäneet kohteet piti osata ottaa tähän mukaan) -- tähän pähkäilyyn vaikuttivat myös ko. ympäristössä olleet rakennus- ja muut ulkopuoliset työt sekä yllättävät tapahtumien aiheuttamat seikat-haitat, ja näistä sitten seuraavaksi:

Viime kertaisessa kirjoituksessa mainitsin sen, miten Espoon Keran alueella oli silloin menossa sähkö- ja valokuitukaapeleiden maahankaivuutyöt, mistä koitui oman valokuvausprojektini piiriin haittoja, kuten kuvauskohteissa työkoneita ja työmaa-aitoja valokuvaamiseni tiellä, kulkuyhteyksien hankaluuksia ja heidän kaivuun jälkeisiä teiden, väylien ja viheralueiden maisemointi- ja korjaustöitä omine haittoineen.

Kävikin sitten koko kesän mittaan ilmi juurikin hyväuskoisuuteni vastaisesti (olin kuvitellut pääseväni eroon siitä haitasta alkukesään mennessä), miten tuo maahankaivuutyö kaikkineen kiemurtelikin edetessään koko kesän ajan monilla kuvausalueeni kohteilla aiheuttaen pulman jos toisenkin, ja vasta nyt syyskuun alussa se työ on viimeinkin poistumassa kuvausalueeni ulkopuolelle pois haittaamasta.

Lisäksi Espoon Leppävaaran länsipuolella minut yllätti Tapiola festivaalin siirtyminen elokuussa siellä olevalle golf-kentälle, ja siitäkin koitui minulle ylimääräistä päänvaivaa valokuvaukseen, koska sen alueen piirissä minulla on myös useita kuvauskohteita. 

Kesätapahtumista jonkin verran haittaa kuvauskohteilleni oli myös mm. Leppävaarassa urheilupuistossaan olleista Kalevan kisoista ja triathlon-kisoista sekä Hämeenlinnassa Linnanpuistossa olleista festivaaleista alku- ja keskikesällä.

Hämeenlinnan Linnanpuistossahan (ja viereisessä Karnaalinpuistossa) alkoi sitten elokuun alusta iso puistoremontti (valmistuu ensi kesänä), joka toki oli ollut tiedossani jo viime vuodesta saakka kuvausreittejäni sille alueelle uudestaan sen takia järjestäen: olin varautunut siihen poistamalla kuvauslenkkini siltä osalta työmaa-alueella olevat kuvanottopaikat jo viime marraskuussa, mutta nyt elokuussa sen remontin alettua kävikin ilmi, että jouduin luopumaan vielä yhdestä kuvanottopaikasta ennakointini vastaisesti.

Espoossa Leppävaarasta länteen kulkevan ison junaratatyömaan takia jouduin kesän mittaan myös ylimääräisiin ongelmiin valokuvauksessa, koska kesä- ja heinäkuussa noin kuukauden ajaksi kuvauslenkkini reitti katkaistiin Kilon juna-aseman kohdalla työmaansa erään vaiheen takia, ja jouduin siksi käyttämään sillä alueella hankalaa kiertotietä kuvauslenkilläni, joka aiheutti kuvauslenkkini kierron tarkassa aikataulussa pysymiseen oman ongelmansa; niinpä kiertotie piti kiertää joka kerta juoksemalla, ja tuohon aikaan lähes joka kerta myös tukalassa helteessä.

Näiden työmaidenkin (kuten em. tapahtumissakin oli kyse) takia olin siis pakotettu myös välillä löytämään niiden piireissä ylimääräisiä tai korvaavia valokuvanottokertoja tietyille kuvanottopaikoille, jotta pääsin tietyistä haitoista eroon -- ajallisesti ylimääräisiä-korvaavia kuvanottokertoja piti osalta mm. valikoida joko viikonloppuun tai viikonloppujen ulkopuolelle tietyille arkipäiville kulloisistakin tilanteista ja olosuhteista riippuen.

Tämä johti täten siihen, että aikataulutus valokuvaamishommia varten oli jatkuvasti ja lennossa muuttuva "epämuotoinen ja häilyvä otus", jolloin usein ei ollut varmaa pystyykö hommat tekemään kulloinkin edes osaksi suunnittelemaansa ja ennakoimaansa sekä etenkin juuri haluamaansa tapaan. 

Välillä joinakin kertoina jouduin jopa siihen, että seuraavaksi päiväksi aikomaani valokuvaushommaa varten piti edellisiltana käydä tarkistamassa läpi mm. nuo työmaat ja / tai tarkistamaan jonkun tapahtuman aiheuttama haittavaikutus, jotta pystyin varautumaan mm. laatimalla ko. varsinaisen valokuvaushomman jälkeistä mahdollista uusintavalokuvausta tietyn haitan heti poistuttua. 

Oma lukunsa oli myös se, miten välillä kaikesta em. suunnittelusta ja oikeaan / hyvään tulokseen pyrkimisestä huolimatta osa (tosin korkeintaan maksimissaan n. 0,1 - 1% kaikista valokuvista) valokuvista jäi ajoittain epäonnistuneiksi varsinaisten kuvauslenkkien teossa, ja niitä piti sitten pyrkiä korjaamaan ylimääräisillä valokuvien otoilla; niistäkin siis koitui lisävaivaa, mutta valitettavasti omaishoitajan roolini takia tämä osa ns. korjausvalokuvaamista jäi suurimmaksi osaksi vain Hämeenlinnan valokuvausreitin piiriin, koska ajallisesti ja käytännön syiden takia vietin siis koko kesästä suurimman osan aikaani tietenkin Hämeenlinnassa -- Espoo oli siis lähinnä vain "ranskalaisten visiittien" aluetta minulle, ja taitaa sellaisena pysyä vielä koko loppuvuodenkin...      

Näin ollen kaikki em. ongelmat vuodenkierron valokuvausprojektissani olivat todella omaa henkistä ja fyysistä taakkaani koko kesän ajan myös kasvattaneita asioita, joka tietenkin jo valmiiksi tuon omaishoitajan roolini ongelmataakan lisäksi rasitti ja ahdisti minua erityisellä tavalla koko kesän ajan -- miksi sitten vaivauduin tekemään tuota valokuvausta senkin muututtua yhä vaikeammaksi, ja väsymyksen oltua välillä kovaakin luokkaa?

Toisaalta se koko projekti on ollut tärkeää vastapainoa kaikelle muulle arjessani, ja joka tapauksessa hyvin tärkeä osa INFJ-persoonani tapaa olla luova ja toimintadraivillinen sekä osana keskeisiä kiinnostuksen kohteitani! -- niinpä päätin olla poteva ja päättäväinen siinä edelleen näistä kaikista em. ongelmista huolimatta, ja päätin ottaa hankaluuksista opiksi tulleita henkisiä ja toiminnallisia asioita haltuun hyödyksi jatkolle ja kykyjeni kasvattamiseen monilla tavoilla. 

Lisäksi tämän kesän näiden kaikkien ongelmien yksi kohtalokas vaikutus on ollut myös se, miten entistäkin selvemmältä näyttää ja etenkin tuntuu se, miten kesken jääneiden maisema-arkkitehdin opintojeni loppuun saattamiseksi motivaatio ei enää koskaan palaa siihen; olen kertonut jo aikaisemmin tässä minkälaisia monia ongelmia siihen on liittynyt jo alusta alkaen, mutta nyt tämä ja siihen liittyvä jopa koko virallinen maailma on vain yhä enemmän vieraannuttavaa utopiaa tai pikemminkin dystopiaa ja lopullisen pettymyksen tyyssija. 

Osaltaan siksikin panostukseni tähän valokuvausprojektiin on arkeni uudelleen järjestämistä tavallaan kompensaationa pettymykselle ja huonoudelle ko. virallista vastaan ja motivaationi kehittämistä vastaamaan sekä sisäisen maailmani linjaamista persoonani mukaan että toimintadraivini muokkaamista soljumaan rappioituvan ulkomaailman puristuksissa edes joten kuten...    

Kuitenkin niin ylenmääräisen hankala ja rikkonainen tämä valokuvausprojektini oli kesän mittaan, jolloin siitä jäi niin huonoa makua suuhun, että sen takia olen jo päättänyt jatkaa koko valokuvien ottamisen projektivaihetta sekä Hämeenlinnassa että Espoossa vielä ensi vuodenkin ajan: en nimittäin halua lopettaa projektin valokuvienottovaihetta tämän näin rikkonaisen ja vaikean vuoden loppuun. 

Haluan lopettaa valokuvien oton paremman vuoden puitteisiin, josta jää sitten parempi ja kannustavampi maku ja motivaatio projektin seuraavaa vaihetta varten -- seuraavaksi minun pitää vain osata siksi ennakoida ensi vuoden mahdollisia ongelmia entistä paremmin ja suunnitella kuvausreittejäni (tietyn taktisen ja maisemallisen syyn takia taas marraskuusta alkaen) entistä paremmiksi sitä(kin) varten.

On tärkeää saada myös muutenkin jatkettua projektin valokuvausta dokumentoiden myös muissa aspekteissa maisemien ja säidenkin (joissa on ollut ja voi olla jatkossakin kummallisia piirteitä oleellisen dokumentoinnin arvoisesti...) vaiheita, ominaisuuksia, prosesseja ja muutoksia, ja onhan toki jatkossa mielenkiintoista myös seurata edelleen mm. noiden työmaiden etenemisiä ja niiden jälkeisiä vaikutuksia maisemissa ja maastoissa ko. kuvausreiteilläni...

Kun nyt lasketaan yhteensä sekä nuo omaishoitajan työni että valokuvausprojektini ongelmat, niin niistä käy hyvin ilmi koko kesäni aikaiset arkeni aikatauluttamisen, suunnittelemisen ja toteuttamisen välillä jopa äärimmäiset haasteet -- oli osattava mm. taiteilla toteutukseen myös äitini luota ne yhden vuorokauden kertaluonteiset poissaolemiset luovasti lennossa ja oikeastaan koko ajan muuttuvissa kalenterivaatimuksissa ilman juuri mitään pysyviä ennakointeja ja pitkäaikaisia valmiita suunnitelmia, ja koko ajan ongelmien kasaantumisen / ilmaantumisen vaarat kummittelivat mielessäni eri tavoin.

Huh sentään! -- onneksi syksy näyttää nyt jatkossa vähän helpommalta ainakin tuon valokuvausprojektin parissa ja sääkin näyttää suosivan parempaa valokuvaamista ainakin syyskuun alkupuoliskon mittaan, kun siihen on luvassa sääennusteiden mukaan poikkeuksellisen lämmintä eli ajankohtaan nähden erittäin kesäistä ja jopa korkeapainevoittoista säätä!... 

Tässä vaiheessa olettekin jo saaneet hyvän kuvan siitä, miksi em. seikkojen vaikutettua sometoimintani on ollut koko kuluneena kesänä niin olematonta, ja tästä someroolistani kerronkin lisää seuraavaksi:

Täällä blogissani oli siis taukoa toukokuun 10. päivän jälkeen tähän saakka, ja Facebookissa olen ollut omien julkaisujen suhteen lähes kokonaan tauolla saman ajan; itse asiassa tämän toistaiseksi viimeiseksi varsinaiseksi jääneen Fb-julkaisuni kommentteihin kuitenkin lisäilin ko. aihepiirin mukaisesti muita sopivia sisältöjä pikkuhiljaa kesän mittaan.

Lisäksi Fb-toimintani sisälsi silloin tällöin kesän mittaan joidenkin muiden Fb-julkaisujen parissa reagointeja, kuten tykkäämisiä; eli en aivan totaalisesti pystynyt olemaan aiotulla tavalla "täysin" somesta poissa. 

Kuitenkin juuri omien Fb-julkaisujen tekeminen on ollut se suurin kynnyskysymys ja näissä mainituissa ongelmissani siitä on ollut koko ajan helppoa pysyä poissa jatkuvasti -- pahoittelen siis sitä teille, kun en ole pystynyt tarjoamaan pitkään aikaan omaa somesisältöä, ja kun jatkossakaan ei ole vielä varmaa tai selvää paluuni sen toiminnan pariin...

Tuollaista "omabanni"-seikkaa korostaa edelleen tälläkin hetkellä se, miten Facebookissa toimiminen tuppaa olemaan ainakin omalla läppärilläni käytettynä aina vain usein jumittavaa ja heikkolaatuista käytettävyydeltään -- tämä ongelmahan on ollut pysyvää minulla jo ainakin korona-ajoista alkaen eli reilut 5 vuotta.

Eipä tällainen ole ollut edelleenkään juuri mitenkään kannustavaa somerooliani pohtiessani, mutta toisaalta huomasin elokuussa sellaisen muutoksen Facebookissa, että se (siis Meta) tarjoaa nyttemmin Fb-käyttäjilleen ns. "ammattilaistiliä", joka mahdollistaa mm. oman sometoiminnan monetisoinnin ja esim. tuo julkaisujen mainostamiseen työkaluja.

Sellainen ansaintamahdollisuus omalla sometoiminnalla voisi olla itse asiassa juuri yksi ratkaisu myös noihin em. talousongelmiini, ja itse asiassa onhan minulla ollut pohdinnassa jo parin-kolmen vuoden ajan muutenkin jonkinlaisen ammattimaisen ja monetisoidun sometoiminnan luominen ainakin jossain kiinnostuksen kohteeni parissa ja esim. YouTubessa, jos ei Facebookissa...  

Valitettavasti näissä someasioissa on vain vieläkin liikaa ylipäästävää ja ratkaistavaa ongelmissaan, jotta pääsisin toteuttamaan tuota muutosta ammattimaisempaan suuntaan oikeasti ja kunnolla -- pohdinnoissani tämäkin vaihtoehto kuitenkin pysyy tässä syksyn mittaan, ja ehkä tulosta syntyy viimeistään, kunnes nuo muut ongelmani helpottavat riittävästi...

Niinpä muutin varmuuden vuoksi tuon Fb-tilini ammattilaistiliksi, kun Facebook sitä erään kerran parisen viikkoa sitten sisään kirjatuessani kysyi: "muutetaanko tili ammattilaiseksi vai pysynkö vanhassa?"...

Eli mielessäni kuitenkin siintää jonkinlainen paluumahdollisuus someen tätä mennyttä kesää paremmin, mutta sitäkin varten ja varsinkin ammattilaiskatsannossa mietityttää vielä myös koko someroolini sisällöntuotannon olemus: tunnetustihan olen ollut siis pettynyt sisältökatsannossa etenkin yhteiskunnallis-poliittiseen aktivismiin, jonka takia olen ollut myös melko haluton toimimaan somessa.

Ja etenkin siis Facebookissa tämäkin on korostuneinta niin, että mahdollinen uusi someaktiviteetti tapahtuisi ensimmäisenä mieluummin ja ensisijaisesti täällä blogissa, jos ja kun esim. tässä syksyn mittaan joku uusi inspiraatio nousee ja konkretisoituu...

Kaikissa em. somen ulkopuolisissa ongelmissa on ollut vähintään sivujuonteena merkittävää myös se, miten olen jumittunut sosiaalisessa katsannossa ja ihmissuhteissa pelkästään vain tuohon "äiti-poika"-suhteeseen ja omaishoitajan rooli siinä tietenkin on omansalainen haaste, ja sen ulkopuolisessa maailmassa olen siis kokenut olevani hyvin yksinäinen ja on ollut hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta ajatella siitä ulospääsyä / mitään muutosta siihen. 

Tässä mielessä toisaalta on ollut myös jonkinlainen vahinko, kun en ole pystynyt olemaan somessa kunnolla aktiivinen, joka olisi ollut mm. juuri tänä päättyneenä kesänä edes jonkinlaista korvaavaa / vastapainoista / tasapainottavaa sosiaalista "elämää" itselleni tuon ymmärrettävästi hankalan ja rasittavankin "äiti-poika"-suhteen ohelle...

Ja ilmeisen "ikisinkku"-jumittuneena minun sosiaalinen elämä on myös erittäin rajallista ja vähäistä, koska sekä "oma itse" sisältä päin että ulkopuolelta raaistunut ja narsistinen deittailukulttuuri tuntuvat ja näyttävät muodostavan yhdessä lähes pelkästään vain jotain dystooppisen ja epämuodostuneen oloista sekasikiötä, josta ei löydy sopivaa tai ainakaan kunnollista ratkaisua itselleni uudeksi sosiaaliseksi elämäksi -- toivottomuus, väsymys ja liika hankaluus on siis pääasiallinen mielle varsin kauttaaltaan elämässäni edelleen ja sen luonne pahentui kuluneena kesänä...

Vaikka tuossa edellä mainitsin pettyneeni yhteiskunnallis-poliittiseen aktivismiin enkä ole ollut sen parissa itse someaktiivinen, niin tänä kuluneena kesänä(kin) olen silti seurannut maailman ja Suomen tapahtumia olosuhteisiini nähden varsin aktiivisesti sekä esim. juuri Facebookissa muiden tekemien julkaisujen kautta että mm. erilaisista YouTube-kanavista yms. vaihtoehtomedian sisällöistä -- ja sama koskee myös muita aihepiirejä, joista olen kiinnostunut, kuten musiikki, psykologia ja sosiologia, YouTuben reaktiovideot mm. ihan silkkana viihteenäkin, sää ja meteorologia jne. ...

Elämme toki äärimmäisen merkittäviä ja kriisien täyteisiä historiallisia vaiheita globaalisti politiikassa, joten on ollut siksi tärkeää joka tapauksessa pysyä kärryillä asioista ja tapahtumista, ja sen kera hyvän analyysin piirissä huolimatta näistä ongelmistani ja vaikken ole aktiivisesti tuottanut seuraamani informaation tiimoilta omaa somemateriaalia.

Tämän kirjoitukseni nyt aivan lopuksi laitan kuitenkin eräänlaisena loppukaneettina ja -kommenttina tähän nykymaailmantilaan yhteiskunnallis-poliittisesti pureutuvien YouTube-kanavien listauksen -- nämä kaikki ovat olleet kuluneena kesänä enemmän tai vähemmän seuraamiani joko uusina löytöinä tai aikaisempaan nähden enemmän huomiotani saaneita.

En ota nyt kantaa siihen, että kuinka paljon pidän heidän tuottamiaan sisältöjä oikeina / kunnollisina tai minkälaisia ongelmia tai virheitä olen havainnut heidän toiminnassaan / ajattelussaan -- pääasiassa pidän kuitenkin esim. juuri näitäkin paljonkin parempina tietolähteinä verrattuna länsimaisen valtamedian tuottamaan narratiivipuuroon ja propagandaan, koska sitä vastaan on oleellista pitää ja löytää sopivaa vastanarratiivia, ja muodostaa parempaa ja terveempää kokonaiskuvaa maailmantilasta sen mukaan. 

Alla olevista kanavista havaitaan myös keskinäistä vaihtelua, kun joissakin tietyissä asioissa on erilaisia ja osin jopa vastakkaisia näkemyksiä heidän väleillään; esim. jotkut heistä ovat lähes kritiikittömiä Donald Trumpin ihailijoita, kun jotkut toiset puolestaan ovat joko olleet aikaisemminkin tai päätyneet vasta tänä vuonna olemaan hyvin kriittisiä Trumpia kohtaan...

Tässä siis lopuksi pelkistetty ja yksinkertainen YouTube-kanavien listaus, ja sitten jää nähtäväksi joskus myöhemmin se, josko palaan itse tuottamaan vielä yhteiskunnallis-poliittista somesisältöä jossain muodossa... Tai ylipäätään somesisältöä muistakin aiheista.

Yhteiskunnallis-poliittista analyysiä, kommentointia ja uutisointia sisältäviä YouTube-kanavia:

--- Sebastian Sas

--- George Galloway

--- Danny Haiphong

--- Flashback History

--- Liberal Hivemind

--- MattMorseTV

--- Neil McCoy-Ward

--- Jeff Taylor

--- Bridget Phetasy

--- Promethean Updates

--- The Functional Melancholic.

Syyskuun 2024 ennätyshelle ilmasto- ja sääkeskustelua eskaloivana tieteen, sosiaalisuuden ja henkisyyden dilemmana: Esittelyssä kolme ryhmää, joiden piireihin äärisäät lisäävät ääriajattelua ja rappiota

Olemme siis täällä Suomessa parhaillaan keskellä ennätyksellistä syyskuun helleaaltoa, joka on aiheuttamassa kolmelle erilaiselle ilmastosta ja säästä keskustelevalle taholle äärimmäisiä mielikuva- ja ajatteluhaasteita maailmankuvallisessa, empiirisessä ja henkisessä katsannossa -- katsotaanpa tätä aspektia tässä hieman tarkemmin.

Kesää siis jatkaa täällä Suomessa edelleen helleaalto, jossa tänään on mitattu jo 5. syyskuun hellepäivä ja koko kesän mitalta se on jo 68. hellepäivä! -- ennusteiden mukaan hyvinkin todennäköisesti ainakin ensi viikon ti-ke saakka on todennäköistä, että jokaisena päivänä voidaan Etelä-Suomessa mitata yhä uusia hellelukemia paikoin, jolloin nuo ennätykset todellakin uusiutuvat vielä kolmena-neljänä seuraavana päivänä jatkuvasti!...

Huomenna tehdään jo syyskuun hellepäivien lukumäärässä uusi mittaushistorian / tunnetun historian ennätys 6 kpl:n määrällään, ja tietenkin edelleen tämän koko kesän hellepäivälukumäärissä uusi päivä lisää on aina uusi ennätys vanhan tilalle, kun jo muutama päivä sitten jäi taakse vuodelta 2002 peräisin ollut vanha tunnetun historian hellepäivien lukumääräennätys...

Tällainen äärilämpö on täten ko. kolmenlaiselle ajattelu- ja maailmankuvataholle äärimmäisen vaikea asia ilmastosta ja säästä keskusteltaessa ja niitä kokiessa, ja siksi paradoksaalisesti luiskahtamisen tilanne heillä erilaisiin luulo- ja aivopesualhoihin näissä sisällöissä on erittäin helppoa:

Nämä kolme ryhmää ovat seuraavat:

1. Ilmastoalarmistit hiilidioksidipakkomielteineen, ja sen johdannaisena Elokapina.

2. Kemikaalivanafanaatikot ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaavat.

3. Ilmastonmuutoksen olemassaoloon ylikriittisesti suhtautuvat "denialistit", jotka kaikin keinoin pyrkivät mitätöimään kaikki (ääri)lämmöt mahdollisimman vähäpätöisiksi, ja asettumaan 1. ryhmän kanssa mahdollisimman jyrkkään vastakkainasetteluun.

---- Kaikille näille kolmelle ryhmälle on nyt tosiaan yhteistä se, että heille kaikille sukeutuu tällaisesta äärilämmön tilanteesta railakkaasti vettä oman maailmankatsomuksensa ja uskomuksiensa myllyyn, jolloin kaikkien kolmen mukaiset uskomukset ja näkemykset tahoillansa äärevöityvät ehkä radikaalistikin lisää.

Eikä sillä näytä olevan kulloisellakaan taholla väliä uskomuksiinsa-näkemyksiinsä, vaikka noiden kolmen kesken ne äärevöityvät teemat ja sisällöt joutuvat tällaisessa eskalaatiotilanteessa yhä jyrkempiin ristiriitoihin keskenään, ja sulkevat siten toinen toisiaan pois yhä skitsofreenisemmin mm. empiiristen seikkojen valossa...

Kuten yhteiskuntatilanteestamme muutenkin voidaan joka tapauksessa todeta ihan yleisestikin, niin mm. näkemyksien äärevöitymiset eri ryhmien kesken ja sen aiheuttamat yhä jyrkemmät vastakkainasettelut ovat tietenkin vaarallinen ja tuhoisa kokonaistilanne sosiaalisen-psyykkisen koheesion ja ihmisten toimintamallien suhteen!...

Niinpä onkin tavallaan mielenkiintoista ja merkillistä, miten "Universumi" nyt omalla viekkaalla tavallaan manifestoi meille mm. juuri tätä ennätyslämpöä sää- ja ilmastoaspektinsa kautta, jolloin nämä kolme ryhmää tavallaan "pakotetaan" yhä jyrkemmän vastakkainasettelutilanteen kautta yhä haasteellisempiin itsetietoisuuksiensa itsereflektioon, ja siinä omaa itseään ja maailmanmallejaan yhä kyseenalaistavampiin tunne- ja havaintotiloihin...

Henkisissä piireissähän usein kuullaan käytettävän tuota termiä "manifestaatio", joka on tavallaan tässä tilanteessa siis olemassa olevassa ryhmäkäyttäytymisten, maailmankuvallisten ja uskomuksellisten seikkojen yhteisödilemmassa jopa lahja ja kriittinen kulminaatiopiste kasvuun ja kehitykseen.

Ensin sellainen kasvun ja kehityksen piste ryhmiensä kera saapuu haasteenaan tilanteeseen (kuten nyt tässä sääeskalaatiossa), jossa aiheutuu ylenmääräistä painetta, kipua ja projisointeja aktiivisesti ja radikaalisti sille itselleen itsetutkiskelupakotteena ja se johtaa ensin defenssimekanismin voimistumiseen, mutta jossain vaiheessa se johtaa lopulta tiedolliseen, kokemukselliseen ja tunnetason purkautumiseen pois tuosta paineen, kivun ja projisoinnin tilasta, ja sen myötä tapahtuu sitten hyppy laajempaan ja valistuneempaan tietoisuuteen ja ymmärrykseen -- jos niin käy...

Miten sitten tässä ko. tilanteessa noiden kolmen ryhmän omilla kontoilla voisi tällainen tietoisuushyppy tapahtua? -- Katsotaanpa! >>

Ryhmä 1: Ilmastoalarmistinen hiilidioksidipakkomielle tulee siinä hypyssä haastetuksi ja kyseenalaistetuksi, koska ilmaston ja sään käyttäytymisessä tässä ryhmässä tähän mennessä olemassa ollut yksisilmäinen uskomus hiilidioksidin väärin tajuttuun kaikkivoipaisuuteen on kulttityylinen ajatusvirhe -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että syntyy monitahoisempaa empiiristä ymmärrystä sellaisen kulttityylisen ajattelumallin sijalle ilmaston ja sään käyttäytymisestä.

Ryhmä 2: Kemikaalivanafanaattisuus ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaaminen tulee siinä hypyssä haastetuksi ja kyseenalaistetuksi, koska ilmaston ja sään käyttäytymisessä tässä ryhmässä tähän mennessä olemassa ollut yksisilmäinen uskomus säänmuokkauksen kaikkivoipaisuuteen on kulttityylinen ajatusvirhe -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että syntyy monitahoisempaa empiiristä ymmärrystä sellaisen kulttityylisen ajattelumallin sijalle ilmaston ja sään käyttäytymisestä.

Ryhmä 3: Ilmastonmuutoksen olemassaoloon ylikriittisesti suhtautuvat (ilmastonmuutosdenialistit) omaavat liian tarkoitushakuista ja agenda-ajettua havaintotapaa ilmaston ja sään käyttäytymisestä, ja siinä hypyssä he saavat laajempaa näkökulmaa tuollaiselle käänteiselle vastakkainasetelmalleen hiilidioksidiperusteisia ilmastoalarmisteja kohtaan; havainnot saavat lisää monipuolisuutta ja syvempää ymmärrystä empiiristä analyysiä varten eikä analyysi ole enää liian jyrkästi tarkoitushakuisen yksisilmäistä "anti-ilmastoalarmismina" -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että havaintojen ja analyysien rehellisyys korostuu, vaikka ilmasto muuttuisikin myös paljon lämpimämpään suuntaan näennäisesti "ilmastoalarmismin" osoittamalla tavalla.

---- Kaikkien näiden kolmen kesken kollektiivisesti tapahtuu siis sitä, että keskinäisesti saavutetaan parempaa yhteisymmärrystä ilmaston ja sään käyttäytymisen ymmärtämisessä, jossa kustakin eri ryhmästä käsin voidaan nähdä toinen toistensa näkökulmia entistä paremmin, ja ymmärtää niitä sekä ajattelun tasoa nostavilla että sosiaalista koheesiota synnyttävillä hedelmällisillä tavoilla...

Eli esim. ilmastoalarmistit voivat oppia ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvilta "denialisteilta" hiilidioksidipakkomielteensä ulkopuolisia asioita ilmastosta...

Kemikaalivanafanaattinen ilmastonmuokkaususkomus saa puolestaan tarpeellista empiiristä analyysikyvyn parantamista ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvilta "denialisteilta", joilla on antaa empiiristä tietotaitoa perehdyttyään ilmastoalarmismin ja hiilidioksidipakkomielteen kyseenalaistamiseen...

Ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvat "denialistit" puolestaan voivat löytää uudenlaista metodihallintaa ilmastoalarmistien tavasta olla uskomuksissaan pedantteja ja tarkkoja -- vaikka siis se pedanttius ja tarkkuus on kulttityylistä ja agenda-ajettua, mutta juuri siksi se pedanttius ja tarkkuus tulisikin ottaa metodisiirtona alarmisteilta "pois" uutta ymmärrystä laajentavaan käyttöön.

Tietenkin laajasti sanottuna metodisiirto parempaan käyttöön tapahtuu siinä optimaalisesti sekä ilman hiilidioksidipakkomiellettä että kemikaalivanafanaattisuutta ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaamista.

Täten voitaisiin saavuttaa parempaa yhteiskunnallista ajattelun ja toiminnan mallia esimerkiksi myös muiden toisenlaistenkin yhteisödilemmojen ratkaisemisiin...

---- Mutta ongelmat ovat yleisesti todella vaikeat ja moninaiset Länsimaissa(kin), jotta tuollaisia optimitavoitteita kohti edes päästäisiin lähtemään liikkeelle kunnolla!

Valitettavasti joudumme miettimään tämän aihepiirin ulkopuolisiakin ääridilemmoja, kuten sitä miten ääripahasti geopolitiikan pattitilanne on manifestoitunut mm. Ukrainan ja Venäjän välisenä sotana, joten ihmisten mieliä pitää pihdeissään todella valtava määrä erilaisia ongelmia ja pahuutta, ja nämä sää- ja ilmastoasiat ovat vain yksi "pieni" osa sitä...

Lisäksi on valitettava tosiasia se, että noiden mainittujen ryhmien piireissä etenkin juuri nuo kulttityyliset uskomukset ovat erittäin pontevia pysymään ennallaan ja pikemminkin saamaan lisää vahvistusta itselleen sekä vallitsevista sää- ja ilmasto-olosuhteista että ulkoistuksina "viholliskuvallisesta projisoinnista".

Se on tosi valitettavaa, kun paremminkin sellaisen tosiaan pitäisi purkautua rikki tuohon em. "tietoisuushyppyyn".

Kulttityyliset uskomukset ovat myös herkästi sellaisia, mitkä kumoavat empiirisen tiedon metodeja ja sisältöjä liian yksioikoisesti ja vastakkainasetelmallisesti, jolloin sekä hiilidioksidipakkomielle että kemikaalivanafanaattisuus voivat pikemminkin vahvistua vallitsevista sää- ja ilmasto-olosuhteista, vaikka muutoksiin siinä olisi mitä tahansa muita syitä kuin heidän uskomuksiensa mukaiset luulosyyt, ja kontoilleen tulevista kyseenalaistuksista voi heillä tapahtua herkästi lisää sisään päin kääntyvää vahvistautumista.

Kyllä! -- ilmasto tosiaan muuttuu ja on aina muuttunut ihmisistä riippumatta(kin), eikä ole mikään "ilmastokatastrofi", vaikka se muutos voikin sisältää mm. tätä nykyisen kaltaista ennätyslämpöä jatkossakin vielä paljon lisää ja paljon ankarampanakin; eikä se ole mikään aihe ihmisen syyllistämiselle siitä "hiilidioksidiasetta" käyttäen!

Ilmaston lämpeneminen ei ole välttämättä sama kuin hiilidioksidilähtöinen ja muka ihmisen aiheuttama "ilmastonmuutos" -- varsinaisesti tapahtuu ilmastonmuutosta siitäkin huolimatta ja kokonaan ilman sitä, ja se voi olla yhtenä skenaariona monista käytännössä myös paljon pahempi ilmaston lämpeneminen kuin ilmastoalarmismin "ilmastonmuutoksessa" on varoitettu... 

Ei ole takeita kuitenkaan siitä, miten jatkossa ilmastossamme käy, koska ihminen ei hallitse säätä, ei hiilidioksidin määrillä eikä säänmuokkauksella!...

Ja siksi tässä nykyisessä ilmastonmuutostilanteessa onkin äärimmäinen haaste yrittää saada perille etenkin juuri noille eniten kulttiajattelua sisältäville ko. ryhmille sitä, ettei ilmastossamme tämän nykymuutoksen ainoina / merkittävinä syinä ole joko "vain hiilidioksidi" tai "säänmuokkaus".

Ja lopulta näiden kaikkien kolmen ryhmän puitteissa on äärimmäinen haaste saada ymmärrystä läpi niin, etteivät nuo kolme äärevää / vastakkainasetelmallistavaa ajattelun muotoa hinaisi ymmärrystä kollektiivisesti liian hakoteille niistä ilmastonmuutoksen syistä, ja aiheuttaisi "harhautuksessaan" jatko-ongelmia mm. totalitarismiin tai muihin rappioilmiöihin...

Mutta ilmastoalarmismin hiilidioksidipakkomielteen suhteen toki se liiallinen vahinko on jo käynyt virallisen vallan ja Elokapinan omaksuttua sen ajatusvirheen jo niin pahasti, ja sitä eliitti on jo pitkään käyttänyt hyväkseen teknokraattista, neofeodaalista ja malthusilaista diktatuuria juntatessaan muka "ongelman ratkaisuna"!...

Ihminen-ihmisyhteisö kriisiytyessään ja rappioituessaan on kuitenkin joka tapauksessa ja valitettavasti sellainen yhteisöolento (eli juuri nyt!), joka liian herkästi näyttää poimivan siinä "oloaan helpottavaksi" maailmanselityksekseen liian yksikertaisia ja liian idioottimaisesti kohdennettuja käsitys- ja toimintatapoja, joissa mm. uskomukselliset ja kulttityyliset sisällöt ottavat ylimääräävää asemaa sen sijaan, että esim. sekä empiiriset että henkiset olevaisen käsitykset kehittyisivät rintarinnan harmoniassa tietoisuutta laajentaen eikä nykytapaisesti kaventaen.

Nyt joudumme yhtäältä ilmastoalarmismissa katsomaan sitäkin, miten empiirinen metodi on siinä vääristynyt uskonnon ja vääränlaisen "henkisyyden" puolelle, ja siinä on muodostunut virallisen tieteen sisälle kulttisairaus objektinaan hiilidioksidin muka oletettu "pahuus" kaikkine vääristyneine hulluuksineen.

Toisaalta kemikaalivanafanaattisuudessa vääränlainen "henkisyys" on osasyyllinen siinäkin empiirisen havainnointi- ja analyysikyvyn menettämiselle, vaikka nämä kaksi em. ryhmää usein esiintyvät toinen toisilleen vastakkainasetelmallisesti, kun ilmastoalarmismi on "virallinen pahuus" ja kemikaalivanafanaattisuus esiintyy "virallisen pahuuden vastaisena".

Ns. uushenkisyys on "virallisen pahuuden vastaisena" usein käsikädessä käyvä ominaisuus ns. valveutumisessa monien asioiden kanssa, missä esiintyy myös tuota kemikaalivanafanaattisuutta osaksi juuri sen kautta, mutta uushenkisyyskin voi tosiaan olla myös vääristynyttä ja pahaa; esim. väärää henkisyyttä voi olla käytännön maailman unohtaminen liikaa, jossa siirrytään harhaisiin utopioihin...

Optimitilanteessa henkisyys ja empirismi olisivat toinen toisiaan tukevia laajemman ymmärryksen välineitä käytännön maailman parantamiseksi, minkä myös uushenkisyyden pitäisi ottaa huomioon! -- ei ole mieltä käsittää siksi esim. ilmasto- ja sääasioissa "virallisen pahuuden vastaisuutta" yhtäläisesti empirismin vastaisuutena!

Mutta kun uushenkisyyden nousua tapahtuu virallisen vallan rappiota vastaan siten, että se henkisyys joko on ylikorostunutta "virallisen tieteen" empirismin kustannuksella tai se on sitä väärää "henkisyyttä" ylipäätään, niin samalla siinä piilee tosiaan katala sudenkuoppa: 

Henkisyys vääränä asenteena niin ylikorostuneena kuin vääristyneenä saattaa se silloin ottaa liiallista-huonoa valtaa ajattelussa, ja siten sumentaa mm. empiirisen metodin käsittämistä vääristyneeksi tai poiskin ymmärryksestä, jossa pääsevät siksikin muhimaan "rikkaruohoina" mm. kemikaalivanapakkomielteet.

Olen usein havainnut somea seuraamalla, että tuonlainen väärä "henkisyys" voi olla em. huonon uushenkisyyden lisäksi myös sekä perua jostain uskonnollisesta epävirallisesta lahkosta tai virallisen vallan kirkkopiireistä lahkoineen / uskontoineen, josta virallisen vallan kyseenalaistamiseen herääminen on sitten kääntänyt sen vanhaperuisen henkisyyden tuoksi huonolaatuiseksi "uushenkisyydeksi", jota jotkut käsittävät väärin "heräämiseksi"...

Ja tosiaan on olemassa sellainen kokonaisvaltainen yhteiskuntarappion tilanne, missä ilmeisesti länsimaisen ihmisen kollektiivinen käsityskyky on yleisestikin alenemassa syystä tai toisesta (tätä on analysoinut ainakin Seppo Oikkonen blogissaan Alkon kassalla), missä monien yksilöiden ymmärrys ajan hallinnasta, visuaalisista ajatushahmoista ja kolmiulotteisista sisällöistä huononee hälyttävästi... 

---- Tämänlainen valveutumisen ja rappion dilemma on siis mielestäni selvästi olemassa myös näissä ilmasto- ja sääasioissa, joka on osaltaan vakava ongelma nyky-yhteiskunnassamme ja ns. länsirappiossa kokonaisuutena.

Minun kontolle taitaa siis edelleen sälyttyä näistä ongelmista yhä selostaminen ja analysoiminen tämän aihepiirin ollessa parhaiten hallitsemieni asiakokonaisuuksien piirissä, joten tulevissa kirjoituksissani palaan asiaan!...

Esim. minulla on edelleen tekemättä viime keväänä Fb-seinälläni käymieni kemikaalivanakyseenalaistuksieni tänne blogiini siirto, josta jo tein tämän alustusbloggauksen kesäkuussa; yritän jossain vaiheessa tässä loppuvuonna viimein saada tätäkin tehtyä, kun nyt olen saanut uutta intoa olla aktiivisempi somessa...

Mutta nyt näemme joka tapauksessa sen, miten "Universumi" kurmoottaa tätä sää- ja ilmasto-ongelmavyyhtiä saapumaan kohti jotakin ratkaisua: 

Niin kauan kuin tuollainen em. kolmitahoinen tiedon, sosiaalisuuden ja ymmärryksen dilemma on olemassa ilmasto- ja sääasioissa, niin voidaan "manifestaationa" sille odottaa ilmaston ja sään muuttuvan yhä enemmän sellaiseksi, joka luo kaikille noille kolmelle ryhmälle sisäistä muutospakotetta yhä enemmän -- kussakin ryhmässä vallitsevat virhekäsitykset eivät voi elää loputtomasti muuttumattomina, vaan viime kädessä taitaa siis ilmasto itse "puuttua peliin", jos ei muutoin ratkaisu "ilmaannu"...

Muutokset sosiaalisissa, kulttuurillisissa ja kulttityylisissä ajattelun ja tietoisuuden sisällöissä tapahtuvat kuitenkin yleensä tosi hitaasti, joten hedelmällisiä tuloksia ko. uudessa "tietoisuushypyssä" joudumme todennäköisesti odottelemaan vähintään monta vuotta, ja ehkä useita vuosikymmeniä?

Ilmasto muuttuu siinä ajassa koko ajan, ja "Universumi" odottaa sen kautta, josko ihminen viimein alkaisi ymmärtää paremmin myös ilmastoa ja säätä, saati itseään ja koko maailmaa -- ihmisyyden on tosiaan aika jo alkaa herätä kymmentuhatvuotisesta unestaan, jota ovat leimanneet kaikki menneet totalitarismit, keskiajan feodalismit, hullut tyranniat, sodat jne.!...

Sää- ja ilmastoasioidenkin uudenlainen haltuunotto sen heräämisen yhtenä manifestaationa parempaan on oleellista tietenkin: mutta noiden kuvattujen kolmen ryhmän puitteissa kullakaan ei ole tällä hetkellä saavutettuna vielä parasta ymmärrystään ko. asiavyyhdeistä lähimainkaan!

Tajunnanvirtavuodatus loppukesältä 2024: sisältäen kuulumisiani ja maailman tilanteen katsausta moniaiheisesti, ja kokonaistilanteen huonoutta-pahuutta surkutellen

Somelakkoni on kestänyt nyt melkein kuukauden ajan, mutta päätin nyt palata tässä kirjoituksessa kertomaan kuulumisiani ja jonkin verran kommentoimaan maailman tilannetta ja tapahtumia: tästä taitaa tulla moniaiheinen tajunnanvirtavuodatus...

Heinäkuussa maailmalla sattuikin yhtä jos toista merkittävää ja kauheaa, ja valitettavasti monesta asiasta niissä merkeissä ei ole juuri ollenkaan hyvää sanottavaa; siksi osaltaan olen ollut yhä masentunut koko maailman takia, ja toisaalta oli oikeastaan aika ennakoivaa tunnelmaa siinä heinäkuun alun postauksessani tämän lakkonikin ilmoittamisen suhteen, kun maailma on osoittanut rappionsa sittemmin yhä pahemmin ja moninaisemmin, eli ns. aivan odotettuunkin tapaan...

Siksi en ole oikeastaan vieläkään motivoitunut kunnolla someaktiivin roolissa uuteen nousuun ja kirjoitusinto on ollut koko ajan minimissään, kun tämä maailma näyttää vain kulkevan vääjäämättä kohti "loogista" rappion eskalaatiota ja lopputulemaa...

Henkilökohtaisestikin elämäni ei ole parasta mahdollista edelleenkään eikä toistaiseksi ole tiedossa parantumisen mahdollisuuksia sillekään -- toki asiat oman äitini omaishoitajana ovat asettuneet vakaalle ja ns. normalisoituneelle pohjalle, mitä on jatkunut keväästä saakka samaan tapaan edelleen. Siinä ei siis ole tullut mitään traagista tai huonompaa uutta käännettä onneksi.

Toisaalta omassa elämässäni mietityttää ja harmittaa edelleen moni asia:

Kevyemmästä päästä aloittaen -- Kesäkuun lopusta alkaen merkittävimmässä omassa projektissani eli siinä vuodenkierron valokuvausprojektissani on ollut isoja haasteita ja ongelmia.

Tuo valokuvausprojekti on ollut siksi hankalaa, koska sään jatkuvan epävakaisuuden ja siinä mm. huonojen pilvitilanteiden takia on ollut erityisen vaikeaa löytää säältään kunnollisia päiviä ko. projektin valokuvauslenkkien tekemiseen Espoossa ja Hämeenlinnassa.

Liian usein on ollut joko liian tuulista ja vesisateista säätä tai toisaalta useina poutapäivinäkin on ollut puolestaan liikaa niitä maisemavalokuvaajan inhoamia kumpupilviköntyksiä, missä vallitsee liian huonoja valo-olosuhteita valokuvaamiseen -- nyt jo monta vuotta tätä valokuvaamishommaa tehneenä joudunkin toteamaan, että tämä pilvi- ja sääongelma näyttää olevan melkein joka kesä iso ongelma...

Tämän takia olen joutunut kesäkuun lopulta alkaen tinkimään paljonkin valokuvauslenkkien kuvausvälien ylläpitämisestä; tavoitteena ollutta noin viikon välein tapahtuvaa kuvausintervallia ei ole voinut toteuttaa, ja sen sijaan osaksi olen joutunut monissa kuvauskohteissa venyttämään kuvausvälejä jopa 2-3 viikon mittaisiksi heinäkuun aikana löytääkseni tarpeeksi hyviä kuvanottosäitä, ja tämä näyttää edelleen jatkuvan myös tässä elokuussa, kun sääennustemalleja tarkastelee...

Onneksi tämä keski- ja loppukesä etenkin tänä vuonna on ollut kuitenkin sellaista vuodenaikaa, missä kasvillisuudessa ei nyttemmin enää tapahdu niin nopeita ja isoja muuutoksia visuaalisesti kuin mikä alkukesällä on tyypillisesti tilanne, koska kasvillisuuden parissa etenkin puuvartiset lajit ovat jo kehittyneet sen verran loppuun kasvuvaiheissaan, ja myös monet nopeavaiheiset kukintatilanteet ovat jo olleet ohi heinäkuun alusta saakka.

Koska tänä kesänä Etelä-Suomessa kasvukausi on ollut toukokuun ennätyshelteiden ansiosta erityisen paljon edellä tavanomaisesta aikataulusta edelleenkin, niin tämä loppukasvun visuaalisesti pysähtyneeltä / hidastuneelta näyttävä vuodenaikavaihe näyttääkin olevan myös jatkossa erityisen korostunutta ennen syyskuussa alkavaa ruskaa -- ei siis ole ko. valokuvausprojektissa niin suuri vahinko sittenkään kuvanottovälien pidentyminen tänä kasvukautena.

Ja toki tämä epävakainen sää on ollut nyt kasvillisuuden kannalta ihan hyvää pääosin, kun maaperässä kosteus on pysynyt ainakin kohtalaisena ja osin runsaanakin koko ajan, ja lämpöäkin on ollut niin hyvin epävakaisuudesta huolimatta, että tuo em. kasvien kasvun ja kehityksen eteneminen on pysynyt hyvälaatuisena ja hyvin etuaikaisena jatkuvasti.

Helteitä ei ole ollut kuitenkaan normaalista poikkeavalla tavalla tuon toukokuun ennätysvaiheen jälkeen ainakaan Etelä-Suomessa; heinäkuun lopulla tosin oli koko maassa hellejakso, mutta erityisen helteiseksi se vaihe kehittyikin erikoisesti Lapissa, ja etenkin mm. Utsjoen seudulla oli jopa poikkeuksellisen helteistä pitkään -- sehän toki oli varmasti ihan "ansaittuakin" lämpöä siellä, koska juuri tuolla Pohjois-Lapissa viime talvi oli puolestaan niin ankara ja pitkä tavanomaiseen verrattuna.

Tämä alkanut elokuu tarjoaa ilmeisesti paljon samanlaista kesäsäätä kuin mitä heinäkuussakin oli; ennustemalleissa esim. Etelä-Suomeen on luvassa lähipäiville ensin kuurosateisen epävakaista edelleen ja normaalilämpöistä, ja sitten ensi viikolla voi olla tulossa muutama hieman poutaisempi päivä ja todennäköisesti ainakin pieni hellejakso sen kera -- eikä mitään merkkejä syksystä ole vielä näkyvissä Lapissakaan sen jälkeenkään; yöt tietysti jo pitenevät selvästi tyypilliseen tapaansa...

Sääasioista lopuksi sanottuna ainoa itse sään suhteen harmillinen asia on ollut kaltaiselleni ukkos- ja myrskybongarille se, kun täällä Etelä-Suomessa ei ole ollut kunnollista ukkostilannetta ainakaan omalle kohdalleni sattuneena sen toukokuun ja kesäkuun alun helteiden aiheuttaman lupaavan ukkosvaiheen jälkeen.

Ukkoskuuroja on toki ollut liikkeellä monena päivänä ja monin paikoin ympäri Suomea kesä- ja heinäkuussakin, mutta jännästi taas omassa elinpiirissäni Espoon ja Hämeenlinnan välillä on ollut jo monta viikkoa putkeen melkoisen ukkosköyhää, missä useat ukkoset ovat menneet täpärästi olinpaikkojeni sivuitse ohareina, tai ne ovat juuri ennen paikalle saapumistaan hiipuneet heikoiksi ja pois -- toisaalta mm. säävalokuvaamisen suhteen onhan toki etäältäkin havaitut ukkospilvet omalla tavallaan myös hienon ja omalaatuisen näköisiä sykähdyttävinä kokemuksina sinällään...

Sitten voisin ruotia niitä oman elämäni muita harmistuksia tässä: viitaten tuohon omaishoitajan rooliini siinä piilee myös sellainen huono puoli, että olen tavallaan nyt lukittuna sen pariiin, koska ei siitä niin vain lähdetä muuttamaan omaa elämää radikaalisti toisenlaiseksi, koska homma on sidottua ja vaatii sen verran säännöllistä elämäntapaakin; mutta minähän tietenkin haluan olla äidilleni avuksi, joten valinta on lopulta omani ihan luonnollisesti.

Mutta osaltaan tämänkin tilanteen takia minua on mietityttänyt juuri se, ettei tämä tietynlaiseksi iskostettu ja pysäytetty elämänmallini pysty esim. sallimaan omaan sosiaaliseen elämääni juuri mitään uusia muutoksia -- kaikki etenkin sosiaalisesti tuntuu pysähtyneen, kivettyneen ja olotilani nykyvaihe tuntuu tavallaan ikuiselta sen takia.

Lisäksi tätä eskaloi jo omaishoitajan rooliani edeltänyt elämäntilanteeni: Kun tämän ikäiselle (53-vuotias) miehelle ja kaltaiselleni persoonatyypille (mm. INFJ-piirteitä) on ollut muutenkin viime vuosina erityisen hankalaa esim. parisuhteen löytäminen saati muodostaminen, niin tämä vuosi 2024 on tehnyt siitä mahdollisuudesta entisestään mahdottomampaa -- vieläpä siihen lisättynä nykydeittailun absurditeetit kaikkineen tulee sosiaalisesta muutoksesta itselläni samanlaista kuin hellekesän odottelusta Antarktiksella kesäfanille...

Kun kaiken kukkuraksi mietin jo ennestään yksinäisen suden kaltaista ja taloudellisesti köyhää elämääni koko aikuiselämäni mitalta, niin selväähän se taitaa olla, että minut on kohtalonomaisesti pysäytetty elämään sosiaalisesti vain yhdenlaista eli tätä nykyäänkin jo monta monta vuotta samana jatkunutta elämäntapaa -- vain jokin radikaali ja normaalista poikkeava ellei jopa epäortodoksimainen käänne voisi sen dilemman ehkä ratkaista, mitä olen miettinytkin jonkin verran...

Sosiaalinen elämäni on ollut myös tuon parisuhde- ja seksielämäsisällön ulkopuolellakin harmillista ja sekin on tänä vuonna eskaloitunut huonommaksi: etenkin tämä somen aktivistiroolini ja sosiaaliset kontaktini sen puitteissa ovat kärsineet, koska olen ollut niin paljon ja niin jyrkästi eri mieltä tietyistä asioista tässä ns. vaihtoehtopiirissä -- tietenkin mm. se vääntö kemikaalivanoista ja ylipäätään säänmuokkausaiheista, jne. ovat olleet keskiössä siinä.

Minulla ei ole siihenkään juuri mitään ratkaisuja käsissäni, ja koska tuo muukin elämäntilanne on osaltaan haitallista, niin minun on vain ilmeisesti tyytyminen siihen, että en voi löytää ns. omaa sosiaalista viiteryhmääni kunnolla edes tässä vaihtoehtoajattelun ja somen puitteissakaan.

Muistan kuinka joskus 15 vuotta sitten koin vielä olevani tavallani ns. etujoukkojen piirissä näissä vaihtoehtosisältöjen merkeissä täällä Suomessa, mutta silloinkin oli vielä vaikeaa olla kunnolla sosiaalinen tämän rakenteen puitteissa, koska yhtäältä silloin oli vielä sen verran harvat ihmiset näistä asioista kiinnostuneita, ja toisaalta tätä vaihtoehtoajattelun sisältöä kokonaisuudessaan katsottiin silloin vielä valtaväestön piiristä käsin niin paljon huonolla silmällä ja tuomitsevalla asenteella; vähänkin ns. normaalista poikkeava ajattelu oli silloin heti ja suoraan vain "hörhöilyä" massojen mielestä.

Optimistisimmillani taisin olla tämän vaihtoehtoajattelun sosiaalisen konstruktion suhteen n. 5 - 10 vuotta sitten, koska siinä vaiheessa oli jo paljon enemmän tästä ja siihen muilla tavoilla liittyneestä ajattelusisällöstä kiinnostuneita ihmisiä ja myös aikaisempaa moniäänisemminkin, ja siksikin oli jo mahdollista verkottua entistä paremmin somessa ihmisten ja ryhmien kanssa, ja jopa tavata ihmisiä livenäkin mm. miekkareissa.

Samanlainen pieni ja nopea sosiaalisen elämän parantumisen hyppy oli sen koronaepisodin alkuvaiheessa ja sen takia vuosina 2020-2022, kun somessa verkottuminen ryöpsähti vielä yhden hypyn runsaammaksi ja intensiivisemmäksi, ja osaltaan koko yhteiskuntatilanteenkin myötä silloin.

Mutta nyttemmin omalle kohdalleni on koitunut iso nyrjähdys sosiaalisesti alaspäin tässä vaihtoehtopiirinkin sosiaalisessa rakenteessa; olen joutunut katkerasti pettymään sekä vaihtoehtopiirien joihinkin ilmiöihin itsessään että ihan kokonaisuutenakin siihen, miten en ole onnistunut luomaan tuosta 5 - 10 vuotta sitten olleesta lupaavasta vaiheesta huolimatta kunnolla tyydyttävää ja hedelmällistä uutta sosiaalista elämää itselleni, vaikka minulla oli tuolloin viime vuosikymmenellä paljonkin odotuksia ja toiveita sen suhteen.

Nyt onkin sitten alkanut parin viime vuoden aikana tavallaan "varmistumaan" myös oman persoonatyyppini ominaisuuksien kautta paremmin se, että minua ei ilmeisesti ole tarkoitettu olemaan sosiaalisesti aktiivinen ja runsas -- kohtaloni on olla juuri se "yksinäinen susi", joka toisaalta voi olla sen roolimallin turvin hyvin itsenäinen ja riippumaton ajattelija ja toimijakin.

Ja niitä INFJ-persoonatyypin ominaisuuksia omaavana sellainen roolimalli onkin ollut vääjäämättä kuin minulle tehty, vaikka en ollut tajunnut sitä aivan viime vuosiin saakka; elämää on mennyt siksi osaltaan paljon hukkaan, ja olisin voinut ehkä tehdä jo jopa 20 - 30 vuotta sitten parempia ratkaisuja ja suunnitelmia elämälleni, jos olisin ollut tietoinen oman persoonani ko. ominaisuuksista ja tietenkin myös traumoistani sen taustoilla...

Ja siksi nyttemmin mitä ilmeisimmin esim. parisuhteen kannalta on alkanut olla myös entistä selvempää se, ettei sellainen ns. "normaali parisuhde" itse asiassa edes ole se tapa tai alusta, jossa parhaiten voisin omaa tunne- ja seksielämääni harjoittaa tois(t)en ihmis(t)en kanssa -- toisaalta eihän kokonaan yksinään vain nettiporno apuna sekään ole mitään optimaalista elämää tässä kokonaisuudessa, vaikka siihen on ollut minun tyytyminen myös jo monta monta vuotta...

Joka tapauksessa minun on edelleen äärivaikeaa kuvitella itseäni sellaisen "normaalin parisuhdemallin" mukaisesti esim. naimisissa, isänä, isäpuolena, ja en osaa kuvitella itseäni edes asumassa jonkun toisen ihmisen (naisen) kanssa.

Muistan kyllä jotenkin sen, miten joskus parikymppisenä minulla oli vielä tuollaisia "perushaaveita" ja kuvitelmia ns. parisuhteesta ja "oikeasta elämästä", mutta vuosikymmenten mittaan ne ovat tuhoutuneet ja / tai taantuneet oikeastaan jo kokonaan pois -- mutta mitään parempaakaan ei ole tullut tilalle haaveisiini eikä tietenkään käytännössä mitenkään, vaikka esim. seksuaalisuuteni olisi tarvitseva monipuolista toteutusta mm. INFJ-persoonatyypin ominaisuuksien mukaisesti...

Nykyään minusta tuntuu tässä nykyisessä woke-ideologian kyllästämässä länsirappion vaiheessa siltä, että jopa transsukupuolisilla yms. "sateenkaari-ihmisillä" on jo monilta osin ja monilla heistä paljon paremmat mahdollisuudet harjoittaa seksuaalisuuttaan ja ihmissuhteitaan kuin minulla, vaikka moni heistä olisi miten tahansa paljon "normaalista poikkeavia".

Minusta on tuntunut jo itse asiassa pitkään siltä, että kaltaiseni ihminen onkin nykytilanteessa juuri se kaikkein pahimmin ja toivottomimmin yksinäisyyteen tuomittu ihminen!

Olisi paljon parempaa olla vaikka joku "ei-binäärinen" miesnaispoikahomotransu kuin tällainen hyvin vahvasti tietynlainen ja ylpeästi omapäinen, mutta kaikkein huonoimmat sosiaaliset mahdollisuudet omaava hetero, jolla sekä sosiaalisessa historiassaan että tulevaisuuden toiveissa lähes kaikki on väärin ja ristiriidassa oman itsen nykyversionsa suhteen ja rinnastettuna ulkomaailmaan...

Tämä roolimallini kokonaisuudessaan onkin ollut täten koko ajan ja yhä pahenevasti ongelma itselleni, koska olen kuitenkin jollain tavalla sosiaalinen joka tapauksessa ihmisyyden perusominaisuutena, ja kaipuu edes jotenkin sosiaalisempaan tai paremmin sosiaaliseen elämään olisi terveempi ja onnellisempi tila kuin mitä etenkin parin viime vuoden aikana itselläni on ollut.

Mutta minkäs teet näissä kaikissa oman itsen ja ulkomaailman hankaluuksissa!? -- tilanne on täysin jäätynyt ja kivettynyt jo monen vuoden prosessin tuloksena, ja jossain mielessä jo lapsuudestani saakka kohtalo siihen on ollut sinetöity...

Mitä sitten loppuun voisin todeta niistä maailman tapahtumista ja tilanteista (politiikasta) viimeisen kuukauden ajalta?

Tämä etenkin on se aihepiiri (politiikka), jossa on paljon enemmän pahuutta, surkeutta ja rappiota kuin mitään hyvää sanottavaa, ja kuten heinäkuu sen osoitti; lähes kaikki on menossa vain huonompaan suuntaan, ja etenkin virallisen vallan "auttamana".

Itse asiassa minua on viime aikoina vahvasti mietityttänyt se, että mahdankohan vain tuhlata aikaani näistä aiheista kirjoittaessani, ja minun olisikin siksi syytä jättää nämä "aktivistityyliset" asiat ja toiminnat sikseen edelleen tai jopa ainiaaksi, ja keskittyisinkin sitten jatkossa vain itseeni siten kuin em. ongelmista huolimatta siihen pystyn...

Minulla kyllä olisi näistä heinäkuunkin tapahtumista tarkkoja ja analyyttisiä seikkoja sanottavana ja huomioitavana, joten menköön nyt vielä lopuksi lyhyesti:

-- Donald Trumpin murhayrityksessä on paljastunut selvästi luultua enemmän petollisia, lavastettuja ja muutenkin katalia piirteitä, ettei mihinkään siinä ja jatkeena Trumpin presidentinvaalien kampanjaan voi luottaa.

-- Donald Trumpin murhayrityksen myötä isot vaihtoehtomediat ja -ajattelun ryhmät ovat vastakkainasetelmallistuneet entistäkin pahemmin; mm. David Icken edustama yksi ryhmä ja Alex Jonesin edustama toinen ryhmä ovat yhä radikaalimmin toisiaan vastaan, vaikkei kumpaankaan voi enää luottaa kunnolla (yksi on yhä enemmän vain uusi radikaaliversio totunnaisesta oikeistosta ja toinenkin viljelee mm. täysin huuhaajuttuja, kuten kemikaalivanafanaattisuutta).

-- Kamala Harrisin tuleminen Joe Bidenin tilalle Yhdysvaltain presidentinvaaliin kertoo woke-agendan radikalisoitumisesta entisestään virallisen vallan piirissä, ja siitäkään ei voi sanoa mitään hyvää, kuten mm. Seppo Oikkosen kaikkien siihen liittyvien analyysien (Alkon kassalla) mukaan voidaan todeta.

-- Woke-agendan radikalisoituminen näkyi Pariisin olympialaisten avajais"messussa" entistäkin hurjempana länsimaisen sivistyksen rienaamisena, alistamisena ja tuhoamishaluna, ja siitä kritiikin esittäjien kaasuvalottamisena "äärioikeistoksi" ja "putinisteiksi".

-- Woke-agendan radikalisoituminen on näkynyt myös itse olympialaisten urheilutilanteissa, missä esim. naisena esiintyvä mies on hakannut naista nyrkkeilykehässä, ja sitä on kaasuvalotettu massoille virallisesti "olympialaisten nyrkkeilyotteluna".

-- Pariisin olympialaisten nuo avajaiset tarjoilivat vuoden 2012 Lontoon olympialaisten tapaan ennakoivaa ohjelmointia "messunsa" ohjelmanumeroissa massoille yhä radikaalimmin, ja sen mukaan lähivuosille Pariisin avajaiset ennakoivat (eliitti suunnittelee ja toteuttaa ne, kuten Lontoon jälkeen juurikin niissä avajaisissa ennakoitu korona- ja pandemiakriisi osoittaa) mm. seuraavia asioita:

Perinteisen länsimaisen sivistyksen tuhoamista woke-ideologian mukaisen globalismin tieltä pois,

Dekadentin ja perverssin maailmankuvan eskaloimista,

Pedofilian ujuttamista yhä hyväksytymmäksi,

Kuoleman kultin nostamista enemmän esille ja käytäntöön,

Ydinsodan ja maailmanpalon symboloimista ennakoivana ohjelmointina esoteerisesti myös olympiatulen sytyttämisen tyylissä ja rakenteessa,

Eliitin maailmankuvan nostamista yhä enemmän esille numerologioineen ja uskomuksineen kaikkineen, missä esim. 33. asteen vapaamuurarius oli keskeisessä asemassa myös olympiatulen sytyttämisessä, missä kaksi kolminkertaista olympiavoittajaa sytyttivät ko. tulen ja se symboloi em. mukaisesti esoteerisesti maailmanpalon sytyttämistä ko. eliitin (33. asteen vapaamuurarien) promotoimana, jne...

Itse asiassa tässä on vielä kolme analyysiä näistä avajaisista, joista pääsette kauhistelemaan tätä koko bakkanaalia: Lying About the Olympic Last Supper, The opening ceremony of the Olympic Games - A tribute to William Blake ja An In-Depth Look at the Depravity of the 2024 Paris Olympics Opening Ceremony.

-- Britannian uusi pääministeri Keir Starmer osoitti minkälainen tahtotila todella on globalistien ja virallisen vallan fasistien woke-agendan takana, kun hän "reagoi" äskettäiseen maahanmuuttajan tekemään lapsien massapuukotukseen ja siitä suuttuneisiin natiivi-britteihin >> kaasuvalotetaan tilanne hänen ohjauksessaan ylösalaisin niin, että tilanteesta suuttuneet normaalit natiivi-britit syyllistetään "äärioikeistoksi" ja ko. maahanmuuttajan omalla tavallaan edustama ihmisryhmä (maahanmuuttajat / muslimit) ylennetään parhaimman suojeluksen piiriin. 

Samalla perustetaan salainen poliisi ehkäisemään noiden "äärioikeistolaisten" toimintaa -- ja kas, uusi totalitarismi muodostuu tämänkin myötä yhä pahemmin ja juuri samalla tavalla kuin kaikki totalitarismit ovat aina syntyneet!

----------

Kuten nähdään kaikesta yllä mainitsemastani, niin juuri mitään hyvää ei ole länsimaissa menossa tällä erää, ja minusta on todella vaikeaa nähdä sitä, että millä tavalla tästä yhä radikaalimmaksi muuttuvasta rappiosta pystyttäisiin enää palaamaan Lännen pelastamisen ja tervehdyttämisen pariin!

Ja kun lisätään tähän koko soppaan edelleen sekin, miten parhaillaan menossa olevat sodat (etenkin Ukraina eli Länsi vs. Venäjä sekä Lähi-idän jo palava ruutitynnyri) vain jatkavat eskaloitumistaan, niin eihän tähän kaikkeen voi sanoa muuta kuin vain "Näkemiin".

En siis tiedä varmaksi ollenkaan sitä, miten tämä oma kirjoittelunikaan enää jatkuu ja kannattaa, kun voi olla niinkin, että ihan ulkoisten syiden takia tämä koko somemaailma lakkaa olemasta yhtäkkiä kokonaan jossain kohtaa lähivuosina -- onhan jopa virallisestikin toitotettu sitä, että maailmansota alkaa vuonna 2027, ja se olisikin aivan täysin linjassa tuon Pariisin olympialaisten avajaisten ennakoivan ohjelmoinnin kanssa: eliitti ja monet aivopestyt massat todella haluavat "totaalista sotaa" eikä uutta rauhanliikettä ole kuin vain minimaalisesti vaihtoehtopiirissä marginaalissa...??

Jatkon kirjoitteluni täällä(kin) on siis yhä epävarmaa ja somelakkoni saattaa yhä vain jatkua tämän tilapäisen kirjoituksen jälkeen... Ehkä korkeintaan vain tällaisia harvakseltaan tulevia tajunnanvirtavuodatuksia itseterapiana ja ns. höyryjen ulospäästöinä saattaisi vielä tulla...

Länsisivistyksen, Euroopan ja Suomen luisusta perikatoon eurovaalien 2024 alla: ilmastoalarmistinen vainoharha ja russofobinen sotaeskalaatio merkkeinä länsirappion hälyttävästä pahentumisesta!

Sometoiminta tai "aktivismi" omalta kohdaltani on menettämässä edellytyksiä koko ajan lisää, kun mm. havaitsen miten länsisivistys on luisumassa perikatoon kiihtyvällä tahdilla yhä edelleen kuin ilman vastusta! -- siksi voi olla mahdollista, että tämä kesä 2024 viimein tukahduttaa kuoliaaksi tämän bloginikin, ja en palaa enää edes tekemään sitä kevään Fb-julkaisujeni siirtoakaan tänne blogiin...

Mutta tunnustellaan nyt vielä tovi fiiliksiä ja tilanteita, josko jotain ihmettä tapahtuu parempaan suuntaan syksyyn mennessä -- taitaa olla niin, että yhä enenevässä määrin "IHME" on juuri se tarvittava komponentti eikä vähempi enää mitenkään riitä...

Laiton tänään äsken Facebookiin kaksi julkaisua (A ja B), joista nyt koostan tähän alle blogijulkaisuksi aikamme rappion toivottoman tilannekatsauksen, mikä tuon aloituksen mustan toteamuksen kirvoitti >>

Nuo Fb-julkaisut sisältävät nämä videot ja Seppo Oikkosen blogijulkaisun, jotka laitan tähän ensin linkeiksi: ATOMIstudio: Simo Ruoho - Ihmeellinen maapallo, Prof. Jeffrey Sachs : Why the West Hates Russia ja Käytä ääntäsi kuin metsään huutaisit.

Näiden perusteella oma tekstini: 

Nyt kun eliitin ja globalistien käsikassara "Elokapina" aiheuttaa tarpeetonta haittaa tänään Helsingissä, niin on hyvä palata tämän (em.) eilisen videon pariin toteamaan se, ettei ole mitään hiilidioksidiperusteista "ilmastokriisiä".  

Simo Ruoho kertoo (em.) videolla monin esimerkein ja analyysein siitä, miten Maapallon ilmasto oikeasti käyttäytyy, ja osoittaa siten "ihmisen tuottaman hiilidioksidin" olevan katalan poliittisen agendan käyttöön yksisilmäisesti poimittu lähes totaalinen vale, jolla sokeaa ja valistumatonta väestönosaa (etenkin akateemiset ja valevasemmistolaiset ryhmät) pidetään pelon tilassa ko. agendan toteuttamista varten. 

Lisäksi on hyvä kuulla tällä videolla Simon kanta niihin ns. "kemikaalivanoihin" -- onneksi hän on tämän perusteella samanlaisella järkevällä kannalla ko. asiassa kuin minäkin, joten hänkään ei mene mukaan vaihtoehtomedian tiettyihin valheisiin, ja peräänkuuluttaa myös vaihtoehtomedian piirissä mediakriittisyyttä ja valheiden tunnistamista. 

Tämä Simon haastattelu on siitäkin oleellinen, miten juurikin moista hiilidioksidin roolia väärin ja katalasti käyttävä poliittinen eliitti on käyttänyt sitä em. agendan eteen päin viemiseksi myös tämän tulevan sunnuntain eurovaaleissa, missä lähes yksimielisenä psykoosina on vaalikampanjoinneissa toitotettu sotapsykoosin ohella myös "ilmastokriisiä" ja sen "välttämätöntä ratkaisua". 

Kaikki sellainen on siis vain ääriylimielistä ja historiassa ennen näkemätöntä vainoharhaa siitä, miten ihminen muka hiilidioksidin kautta olisi "meteorin kaltainen vaikuttaja", ja miten moisen "muka ongelman" ratkaisemiseksi voisi muka muuttaa ilmasto poliittisin ja taloudellisin keinoin pysyvästi tiettyyn asentoon. 

Moisen kuvitteleminenkin on samanlaista mielisairautta kuin jos kuvittelisi, että Kuun voi poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä siirtää miljoona kilometriä etäisemmälle radalle Maahan nähden, vaikka minkäänlaista oikeaa tarvetta sellaisille toimenpiteille ei ole olemassa -- mitään merkittävää sisältöeroa näillä kahdella ei täten ole, kun molemmat ovat aivan yhtä seinähulluja! 

Niinpä elämme tämänkin perusteella aikaa, jossa keskiaikainen taikausko on valloittanut virallisen vallan ja suuren osan rahvastakin uudenlaisena sosiopsyykkisenä luisumisena perikatoon. 

Viimeisenä silauksena kaikelle tälle odotamme enää virallisen eliitin monitahoisen psykoosin aiheuttavan ydinsodan myös aivan turhaan... 

Keisari ei ole pelkästään ilman vaatteita, vaan irstailee estottomasti kaikilla seksuaalisilla tavoilla kaikkien silmien edessä, ja vain pieni osa kehtaa siitä huomauttaa...

Mitä tulee sunnuntain eurovaaleihin, niin tämä Seppo Oikkosen (em.) tilanneanalyysi on hyvä tajunnan avaaja siitä!  

Ei ole edellytyksiä osallistua äänestämiseen, koska nykyisessä sosiopsyykkisessä taantumassa niin paljon poliittisesta asiakäsittelystä on täysin piloilla mm. kieroon vääristyneinä harhoina ja lähes kaikki sisällöt ovat niin hurjasti narsistisen ja psykopaattisen eliitin hulluja intressejä palvomaan luotua tyranniaa. 

Ei tarvitse sen kohdalla kuin ymmärtää mitä tarkoittavat kollektiiviset psykoosit ilmastoalarmismin ja russofobisen sotaeskalaation ympärillä, mitä eurovaalikampanjatkin ovat pääosiltaan hyödyntäneet estoitta ja itsekritiikittä. 

Lisäksi koko EU kaikkineen sekä rakenteena että "sisältönä" on niin paljon vastoin kartesiolaisen paradigman luomaa edustuksellisuuden kognitiota, ettei äänestäminen sellaisen keinotekoisen diktatuurirakenteen puitteissa ole ollenkaan edes "demokratian" mukaista toimintaa periaatteenakaan. 

Summa summarum: En äänestä nytkään! -- peli on toistaiseksi menetetty länsisivistyksen pelastamiseksi.

Harvinaista yhteiskunnallis-sosiaalista kritiikkiä aikamme rappiosta ja hulluudesta nykyartistilta: "Everything Everything" -bändin laulu "Cold Reactor" (ja albuminsa "Mountainhead")

Otan seuraavaksi myös blogipostaukseksi eilen Fb-sivulleni tekemän musiikkiaiheisen julkaisun: lainaan sen kaikkineen sellaisenaan tähän alle >>

Vaihteeksi tässä tulee musiikkipostaus, jossa esiintyy brittibändi nimeltään Everything Everything ja laulunsa musiikkivideolla; Everything Everything - Cold Reactor (Official Video).

Ainakin viimeisten 10 vuoden aikanahan on ollut monille musadiggareille selvää se, että nykyään on vaikeaa löytää uusien artistien ja bändien joukosta mitään sellaista, joilla olisi sekä musiikillinen taso upea että lyriikoissaan tärkeää ja oleellista sanomaa...

Ja etenkin sellainen on ollut ääriharvinaista, että tätä nykyistä seinähullua maailmanmenoa joku nykyartisti osaisi käsitellä luovasti ja kekseliäästi lyriikoissaan, ja omaisi siis syvällistä yhteiskunnallis-sosiaalista kritiikkiä!...

Mutta tässä on nyt yksi sellainen poikkeus, ja todella hieno onkin!

Tämä "Cold Reactor" -kappale on bändin pari viikkoa sitten julkaistun 7. studioalbumin "Mountainhead" ensimmäinen singlebiisi -- kyseessä ei siis ole aivan uusi bändi kuitenkaan, koska heillä on musiikkituotantoa takanaan n. 15 vuotta.

Ko. albumilleen bändi on ottanut tavallaan teemakseen nykyisen länsimaisen rappion ja sen sisältämät uhat kapitalismista sosiopsyykkiseen taantumaan kuvailemalla sille dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuvan orwellilaisen maailman, jossa eliitti "rakentaa massiivista vuorta" ja alammaiset joutuvat sitä varten "kaivamaan valtavan ja helvetillisen kuopan", jossa joutuvat virumaan ja tekemään pakkotyötä.

Tämä "Cold Reactor" -kappale avaa selvän näkymän tähän maailmaan, ja on hienoa huomata, kuinka bändin laulaja ja lauluntekijä Jonathan Higgs osaa koota siinä monitasoisen tarinan, jossa sosiaalisesti ja psykologisesti herkällä ja tunteellisella tavalla kuvaillaan moista selvästi myös teknokraattiseen tyranniaan perustuvana totalitarismina.

Lisäksi tämän kappaleen ollessa minulle myös musiikillisesti erityisen säväyttävä -- esim. kertosäe on yksi hienoimmista kuulemistani, ja musiikin synteettinen tyyli kerää länsimaisen (brittiläisen) popmusiikin historiasta herkullisimpia vaikutteita ja tekee sen orgaanisen ja inhimillisen kuuloisesti -- niin on ollut nyt tosi positiivinen yllätys löytää tämänlainen helmi!

Voisin jopa sanoa, että tästä lähin tämä biisi kuuluu jopa kaikkien aikojen suosikkieni listalle, koska jotenkin tämä on juuri sellaista hunajaa, joka hivelee sieluani ja on synkassa persoonani kanssa! -- ja lisäksi biisin teemaan minun on helppoa samaistua ja kokea sitä ajatuksen ja tunteen tasoilla syvästi...

Yleisesti ja yhteiskunnallisesti kappale toimii hyvin mm. varoituksena siitä, minkälaiseen suuntaan globaali eliitti on viemässä maailmaa tällä hetkellä -- ja kukapa sitten voisi olla ko. albumin teeman metaforisesti nimetty "Mountainhead" täällä reaalimaailmassamme tällä hetkellä? ... No, vaikkapa Klaus Schwab, tai muu vastaava...

Tämä uusi albuminsa on sijoittunut Britannian albumilistalla kiitettävästi top 10:n joukkoon viime viikolla, mutta tällaisilla ns. vaihtoehtobändeillä on ollut nykyään kohtalona toisaalta myös se, etteivät ne saa yksittäisiä biisejään valtavirtaan kuuluviin eikä siten hiteiksi singlelistoille -- minusta esim. tämä "Cold Reactor" on aivan "top 10" -kamaa, mutta tietäähän sen, ettei tällaisella teemalla varsinkaan ole asiaa juurikin "eliitin kontrolloiman musiikkiteollisuuden" huipulle suosiossa...

Bändin laulaja Jonathan Higgs kuvaa tätä koko albumin teemaa näin ko. albumin wikipedia-sivulla:

"Lead vocalist Jonathan Higgs explained that the album revolves around a simple concept, taking place in a fictional world "wherein all of society is consumed with the building of a giant mountain". However, the twist in the story is that the people would have to dig a deep hole and live in it in order to build the mountain. Furthermore, at the bottom of the pit lives a giant golden snake that they have to escape.[10] It represents an "alternate society" where those at the bottom have to work relentlessly to keep the elite "elevated".[12] According to Higgs, the goal was to create "an easy but strong metaphor" that can apply to multiple things.[13] To him, a "mountainhead" signifies an individual that believes in continuous growth of a mountain "no matter the cost, and no matter how terrible it is to dwell in the great pit".[10]".

Tässä on lopuksi katkelma "Cold Reactor" -biisin kertosäkeen lyriikoista:

"Sorry, Satan, but I can't do this evil on my own

I haven't left the house in nearly thirty thousand days

I sent you the image of a little yellow face

To tell you that I'm sad about the emptiness that's all around me

And I can't stop the ringing in your ears

When everything we love becomes a picture of a simulation

It wakes me in the middle of the night

I love you like an atom bomb, but I've become a cold reactor

And maybe I'll go missing in the rain

If God is in the mountain, he won't answer me a single question

Like, "Why does everybody feel the same?"

The slow degeneration and the crying out, "Oh, Lord, have mercy"

Just look into my jet-electric eyes

And see a blue reflection of a world inside a black dimension

It wakes me in the middle of the night

I love you like an atom bomb, but I've become a cold reactor".

Laitan vielä tähän loppuun kyytipoikina vielä kaksi muuta kappaletta tuolta "Mountainhead" -albumilta:

--- Everything Everything - Enter the Mirror (Official Video)

--- Everything Everything - The End of the Contender (Official Video).