Muutoksen tuulia - Winds of change

Tuo helmikuun ensimmäisen päivän mielenilmaus jäi Suomessa hyvin torsoksi. Ehkä syy oli siinä, että tieto siitä jäi hyvin viimetinkaan ja se ei levinnyt esim. blogien parissa juuri ollenkaan (?). Itse noudatin neuvoa, mutta havaintoni mukaan naapurustossakin paloivat asuntojen valot valtoimenaan koko ajan. No, kyseessä oli tietysti "vain" symbolinen ele, jolla olisi ollut käytännössä vähän vaikutusta energian kulutukseen joka tapauksessa. Pahempi kai, jos tuon mielenilmauksen jääminen torsoksi kertoisi ihmisten suuresta välinpitämättömyydestä...

Muutoksen tuulet eli kasvihuoneilmiön voimistuminen taitaa kuitenkin vääjäämättä edetä reippaasti lähimmän 100 vuoden aikana. Uskon näin, koska skeptisyyteni ihmiskuntaa kohtaan on suuri tätä koskien; niin suuren ilmiön hillitseminen saati sen etenemisen pysäyttäminen kokonaan vaatii niin suuria ponnisteluja niin lyhyessä ajassa (korkeintaan 10 - 30 vuotta) kansainvälisesti kaikkien kulttuurien kesken, että ihmiskunnalla ei ole tarpeeksi resursseja sellaisen toteuttamiseen. Ei henkisiä eikä käytännöllisiä, koska tähän mennessä nähdyn perusteella usean miljardin ihmisen kokoinen kulttuurillisesti ja lähtökohtaisesti erittäin sekalainen joukko johtajineen ei voi olla yhdessä riittävällä tavalla yhteisen projektin parissa.

Äärimmäisiin sääoloihin ja niiden seurauksiin totuttautuminen ja varautuminen ovat tietysti seikkoja, joihin ko. muutos pakottaa meidät kaikki ja se aiheuttaa ikäviä kokemuksia, vaivaa selviytyä niistä ja se vaatii voimaa hyväksyä niitä. Se merkitsee mm. niiden huomioonottamista kaupunkisuunnittelussa, maisema-arkkitehtuurissa, ulkoilutottumuksissa (mm. talviurheilumahdollisuudet vähenevät), asuinpaikan valinnassa jne. Ja senhän tiedämme, että tässä vaaditut elämäntapojen muutoksetkin ottavat aikaa ja kykyä vaihtelevasti kulttuureista ja ihmisistä riippuen.

Tehtävää olisi siis erittäin paljon. Se on kuin pitäisi edellisenä iltana ja yönä tehdä viime tinkaan jätetyn työn kahden viikon mittainen työpanos ennen aamun deadlinea. Se joka haluaa tehdä asioita tunnollisesti kunnolla voi murtua liiallisten paineiden alla, ja se jolla on taipumusta suorittaa tehtäviä ylimalkaisesti voi pistää ns. läskiksi. Tällainen voi koskea kokonaisia kansakuntia eikä vain yksittäisiä ihmisjoukkoja tai ihmisiä. Osa ihmisistä ei myöskään edes pakon edessä kykene olemaan tai juuri siitä syystä voi olla riittävästi osana projektia.

Em. mainittu ei siis jätä enää varaa sellaiselle pitkäjänteiselle työlle, joka tuottaisi tuloksen halutulla tavalla (ilmaston muutoksen ehkäisemisen). Toki hyvin pitkällä aikajänteellä (satoja vuosia) vähäinenkin yritys ilmiön etenemisen pysäyttämiseksi voi näkyä suuresti esim. 150 - 300 vuoden kuluttua ja olla tärkeää ja ratkaisevaakin joillekin silloisille ihmisille ja luonnolle. Ei siis kannata luovuttaa kokonaan, vaikka työn tulos olisi vain 20 % toivotusta määrästä / laadusta 50 vuoden kuluttua.

Tätä muutosta on tietenkin "mainostettu" helposti pelkästään pahana asiana, joka johtaa vain kauheuksiin, joita pitäisi pyrkiä koko ajan vain ehkäisemään. Näin voi tietysti olla joillakin maapallon kolkilla. Tässäkin on silti syytä muistaa, että jokaiseen muutokseen sisältyy myös mahdollisuuksia ja positiivisia sävyjä. Tässä tapauksessa ne ovat vain vielä pääsääntöisesti vaikeasti löydettävissä ja piilossa mieliltä ja katseilta vasta muotoutumassa. Mahdollisuudet ovat tässä juuri sitä, että etsisimme muutoksesta positiivisia ilmentymiä siten kuin pystymme niitä mielikuvituksellamme ennakoimaan, kauneuden ja estetiikan tajullamme niitä havainnoimaan ja sielumme syvyydellä ottamaan niitä osaksi elämäämme ja toimintaamme.

Kaikkea energiaa ei siis kannata tuhlata vain torjuntatoimiin tai voivotteluun. On olemassa erilaisia strategioita tämän ongelman edessä. Dilemma lienee se, että mikä strategia olisi paras ja miten niitä voisi laittaa tärkeysjärjestykseen, mihin suunnata resursseja ja miten. Yksi tärkeä strategia on kuitenkin sopeutuminen muutokseen. Itsessäni olen havainnut viime vuosina ottaneeni tämän strategian yhä enemmän osakseni. Sopeutuminen tässä ei tarkoita mielestäni ollenkaan luovuttamista ja voivotteluun vajoamista. Eikä se tarkoita vain tietoisuuden ja ymmärtämyksen lisäämistä ko. ilmiön olemuksesta, ominaisuuksista ja vaikutuksista, vaan myös kykyä, näkemystä ja tahtoa toimia ympäristön ja ihmisyhteisöjen hyväksi saadun materiaalin perusteella soveltaen asioita käytännössä yhteen sekä muutoksen pakkottamien seikkojen että muutoksen mahdollistamien seikkojen suhteen uudessa ja muuttuvassa tilanteessa.

Sopeutuminen tarkoittaa myös sitä, että valitsee oman elämänalueensa, jossa pystyy antamaan jotain itsestään strategian mahdollisuuksien ja hyvien asioiden esilletuonnissa. Muutos on nyt mahdollisuus kaivaa esiin ihmisyyden kykyä tuottaa ja ylläpitää kauneutta, elämän positiivista substanssia ylipäänsä niin ihmisten välisessä kuin ihmisten ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa jopa kaikilla elämän alueilla. Tämä luo osaltaan parempia valmiuksia ko. ilmiön kauheuksien kokemiseen ja käsittelemiseen. Sopeutuminen muutokseen on siten myös itsessään eräänlaista torjuntaa ko. asian negatiivisia ilmenemismuotoja kohtaan. Omalla kohdallani tämä ilmenee tietysti alani (maisema-arkkitehtuuri) ja kiinnostuksen kohteideni parissa. Tammikuun 3. päivänä kirjoitin tässä blogissa jo jotain esim. kasvillisuuden käyttöön liittyvää maisema-arkkitehtuurissa ja maisemasuunnittelussa ylipäänsä.

Viime syksynä perustamani blogitrilogia Maisema - Landscape, Maan Povi - The Bosom Of The Earth ja Taivaankansi - Firmament (käsittäen ne alueet, joilla elämäni pääasiassa tapahtuu, siellä missä asun) on osaltaan tämän sopeutumisstrategian toteuttamista. Dokumentoimalla mm. juuri sen ympäristön ominaisuuksia ja ilmiöitä, jossa kasvihuoneilmiön voimistumisen aiheuttamat seikat ensimmäisenä näkyvät, paljastavat nämä blogit sekä käytännöllistä näkymää ko. ongelmaan (miten ilmenevät muutoksen pakottamat seikat) että henkisiä mielenliikkeitä tämän ihmisen kautta ilmiön kanssa elämisessä (miten ilmenevät muutoksen mahdollistamat seikat). Toivottavasti kykenen pitämään trilogiaa yllä vielä monta vuotta...

Pelkästään viime vuoden aikana sain tallennettua noita blogeja varten todella paljon mm. erikoisia sääoloja, jotka paljastavat jotain viitteitä tästä arveluttavasta tulevaisuudesta. Samalla nämä blogit pyrkivät paljastamaan juuri sitä kauneutta, joka sisältyy myös muutokseen ja jopa epäluonnollisen erikoisiin olosuhteisiin. Sitä kautta haluan muistuttaa, että yrittäisimme yhtäältä nauttia siitä mitä meillä vielä on. Toisaalta muutokseen sopeutuminen on tässä juuri sitä, että meidän täytyy opetella nauttimaan myös uudenlaisista asioista; kuten siitä, että lumeton ja syksyinen talvi voi olla huikea esteettinen runsaudensarvi eikä vain voivotella sitä mikä voi puuttua / olla ns. epäkohta. Se sopeutuu parhaiten, joka hyväksyy ja ottaa osaksi elämäänsä uuden tilanteen ja sen, että jatkuvasti tapahtuu muutoksia joka tapauksessa.



That demonstration of the 1st of February remained a very torso in Finland. One reason might have been, that the information was available so late and it didn't spread for example within blogs at all (?). I personally acted according to the information, but according to my observation there was plenty of lights on all the time in neighbour's apartments. Well, it was "only" a symbolic gesture, which would have had only little effect to the consumption of energy in any case. Worse still i guess, if the demonstration remained a torso would tell about a very big indifference of people...

However winds of change and in other words the strengthening of the greenhouse effect propably will progress greatly during the next 100 years. I believe so, because my scepticism towards mankind is large concerning this; restraining that big phenomenon let alone stopping it completely from proceeding requires so large efforts in such a short period of time (10 to 30 years at the most) among all cultures internationally, that mankind doesn't have enough resources to do so. Not mental nor practical, because according to the evidence seen up to here culturally and basicly a very dispersed group of several billions of people with their leaders cannot be sufficiently on the same project together.

An adaptation and a preparation to extreme weather conditions and to their influences are of course matters, which the change in question will force all of us and it'll cause unfortuned experiences, trouble at getting through with them and it requires a strength to accept them. It means for example an adaptation of these into city planning, landscape architecture, habits of outdoor activities (for example possibilities for winter sports will decrease), choosing one's place for living and so on. And we know here, that the required changes of lifestyles will take time and effort in variable ways according to different cultures and people.

So, there would be things to be done in very large amounts. It's like one would have to do during the previous evening and night before the deadline of the morning a task left in the last moment, which amount of work is worth to the working amount of two weeks. Those who want to do things properly in a conscientious way could break down under pressure and those who's attitude towards making things is superficial could let things fall apart so to speak. This kind of matter can aply to whole nations and not only to single groups of people or individuals. A part of the people cannot take part of a project also even under compulsion or just because of that.

So, the mentioned above doesn't leave room for such a sustained work anymore in the way, that it would produce the wanted result (the prevention of the climate change). Of course in a very long run (hundreds of years) even a minor effort at preventing the change from progressing can appear greatly for example after 150 - 300 years and be then important and crucial for some people and nature living at that time. So one musn't give up completely, allthough the result of the made work could only be 20 % of the wanted amount / quality after 50 years.

Of course this change has been "advertized" easily as a bad thing only, which will only lead into horrible things, which must only be prevented all the time. This can of course be reality in some corners of the world. However also here one must remember, that there are possibilities and positive tones in every change. In this case they are just mostly difficult to find yet and in hiding from minds and eyes in a forming stage only. The possibilities are here just the fact, that we should find positive things from the change in the way we are able to anticipate them with our imagination, observe them with our sense for esthetic and beauty values and take them into our life and activities with our depths of souls.

So all energy musn't be wasted into preventing actions or whining only. There are different strategies at the face of this problem. The dilemma might be, that which strategy would be the best and how one can place them in the order according to importance, where one can direct resources and how. However one important strategy is the adaptation to the change. I have noticed in me, that i have taken this strategy further more as a part of me during last years. To my mind the adaptation to the change doesn't mean at all in here giving up or delving into whining. It doesn't also mean only an adding of consciousness and understanding towards this phenomenon's essence, properties and influence, but also ability, vision and will to act for the environment and human cummunities according to the received material as fusing things together in practise concerning both the matters forced by the change and the matters made possible by the change in a new and changing situation.

The adaptation will also mean, that one will choose hers / his own life area, where one can give something from her- /himself into the taking up of the strategy's
possibilities and good things. The change is now a chance to dig up human's ability to maintain and produce beauty, generally the positive substance of life both in interactions between humans and between humans and environment even in every aspects of life. This will create partly of its own better platforms at experiencing and dealing with dreadfull things caused by the phenomenon. The adaptation to the change is therefore a somekind of preventing in itself towards negative manifestations of the phenomenon. On my account that will appear of course among my profession (landscape architecture) and interests; at the 3rd of January i allready wrote in this blog something about the use of plants in landscape architecture and in planning of environment in general.

The blog trilogy i created last autumn Maisema - Landscape, Maan Povi - The Bosom Of The Earth ja Taivaankansi - Firmament (consisting those areas, where i live and where my life mostly happens) is partly carrying out this strategy of adaptation. As documenting for example just the properties and phenomenons of that environment, where matters caused by the strengthening of the greenhouse effect will firstly appear, will these blogs reveal both a practical view to the problem in question (how will the matters forced by the change appear) and mental emotions via this human at living with the phenomenon (how will the matters made possible by the change appear). Hopefully i'll be able to maintain this trilogy yet for many years to come...

Merely during the last year i was able to capture very much for example peculiar weather conditions for those blogs, which are revealing some hints of this precarious future. At the same time these blogs are trying to reveal just that beauty, what is included in the change and even in unnaturally peculiar circumstances. By that way i want to remind, that in one hand we should be able to enjoy of what we yet have. On the other hand the adaptation to the change is in here just the fact, that we must learn to enjoy new kinds of things as well; like for example how the autumnlike and snowless winter (in Finland) can also be a huge esthetic horn of plenty and not just whine about what can be missing or can be a so called fault. Those will adapt the best, who will accept and take part in to his / hers life a new situation and the fact, that there'll always be a change happening in any case.