Kesäkukkasommittelua Hämeenlinnassa kesällä 2009

Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; keskustan torilla valopylväissä riippapelargonioita (Pelargonium peltatum) 26.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; perennaryhmän täydentäjinä etualalla heliotrooppeja (Heliotropium arborescens), kääpiösamettikukkia (Tagetes tenuifolia) ja kesäbegonioita (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) moottoritieltä Paasikiventielle tulevan liittymän vieressä 26.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; orvokkeja (Viola sp.) kukka-altaassa "Reska" -kävelykadulla keskustassa 26.6.2009.

Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; ahkeraliisoja (Impatiens walleriana) ison metsävaahteran juurella Raatihuoneenkadun varrella 21.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; Reunassa on ahkeraliisaa (Impatiens walleriana) sekä keskellä sinitähtöstä (Ageratum houstonianum) ja kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) sekaisin kaukaisimmassa ryhmässä ja etummaisessa vain ahkeraliisaa. Suurinpina komeilevat risiinit (Ricinus communis). Rantapuistossa 20.6.2009.




Kesäkukkia Hämeenlinnassa kesällä 2009; sinisiä ja valkoisia orvokkeja (Viola sp.) muistomerkillä kirkon eteläsivulla 21.6.2009.


Kesäkukat eli kausikasvit ovat aloittaneet sesonkinsa ja ne ovat nyt tulleet läpi hankalan kesäkuun aloittaakseen heinä - syyskuun huippukautensa kukkaloistossaan. Hämeenlinnan kesäkukkaryhmät saavat nyt olla esimerkkeinä hyvistä ideoista niihin liittyen ja piristän tälläkin jutulla tätä blogia näinä ankeina aikoina. Tuossa yllä on kuusi kuvaa otettuna Hämeenlinnassa viimeksi kuluneen viikon sisään. Käyn nyt kuva kuvalta lyhytsanaisesti läpi muutaman huomion alimmasta kuvasta ylimpään.

Alimmassa kuvassa nähdään hyvä esimerkki kaksivärisommitelmasta, jossa ko. värit ovat sekoitettuna keskenään tasaisen mosaiikkimaisesti ja näin muodostuu yhtenäinen ja kirjava värimatto. Tässä tapauksessa valkosininen väripari korostaa isänmaallisuutta ko. muistomerkin yhteydessä. Muutoin valkoisen kanssa voi sommitella mitä tahansa väriä ja hyviä väripareja tällaiseen ovat myös vastavärit. Ns. lähiväriharmonia sopii myös ja kolmella värillä voidaan saada aikaan myös erinomaisia värimosaiikkimattoja, joissa lähiväriharmonia ja yksiväriharmonia (Tässä esimerkkejä) ovat keskeisiä värisommittelun valinnassa. Myös tällaisia voi huomioita kolmivärisommitelmassa; kaksi väriä vastaväreinä ja kolmantena valkoinen, kaksi väriä vastaväreinä ja kolmantena värinä jokin niiden väliltä, kaksi väriä pääväreinä ja kolmantena jommalle kummalle vastaväri jne.

Seuraavassa kuvassa nähdään hyvä esimerkki siitä, kuinka kukkien värejä voidaan valita toistamaan ympäröivissä rakennuksissa ja kalusteissa esiintyvää värimaailmaa. Nuo ahkeraliisat ja heliotroopit ovat juuri tässä mielessä sukua tuolle taustan rakennusten ja puistopenkkien värimaailmalle. Tämä samavärisyys tai yksiväriharmonia on eräs lähtökohta valita värejä taustan - ympäristön mukaan. Myös vastaväri- ja lähiväriharmonioilla voidaan liittää kesäkukkia ympäristöönsä. Vastaväritapauksessa liittyminen luo intensiivisen vuorovaikutuksen ja onkin hyvä muistaa, että kaiken kasvisommittelun ei tarvitse olla "tasaavaa" tai "rauhoittavaa", kuten tuossa kuvan tapauksessa. Välillä on perusteltua myös "rankentaa" tai "korostaa" tai "tehdä villiksi" ja vastaväriharmonia on siihen oivallinen. Samojen värien toistaminen muodostaa taas yhtenäisyyden ja kokonaisuuden tuntua.

Seuraavassakin kuvassa ahkeraliisojen lajikeväreillä on haluttu luoda tasaavaa ko. rakennusten värimaailmaa toistavaa tunnelmaa lähiväriharmonian avulla. Näin etenkin tuohon tiilirakenteeseen liittyen ja mukana havaitaan myös murrettujen värien harmoniaa. Tässä on syytä huomioida tuo kasvupaikka. Tällainen paikka on hyvin haasteellinen kosteutta vaativille lajeille, koska rajoitetussa kasvualustassa ison puun juuret synnyttävät helposti kuivuusongelmaa herkille ruohovartisille kasveille. Niinpä nuo ahkeraliisat ovat vaarassa jäädä kituliaiksi ilman kunnollista kastelua. Myös sadeaikana on huomioitava se, että ison puun lehvästön läpi pääsee paljon vähemmän vettä maahan kuin puun ulkopuolella. Sateen pitää olla todella rankka ja runsas, ennenkuin tuollaisella kohteella kesäkukille sataa riittävästi; selvästi yli 20 mm kerralla tai vuorokauden sisään. Muutoin idea koristaa puun rungon ympärystää näin on erinomainen ja erittäin suositeltava kaikenlaisissa urbaaneissa olosuhteissa. Varmasti jokaisesta Suomen kaupungista löytyy tällaiselle toteutukselle kohteita.

Seuraavassa kuvassa kukka-altaan orvokkien yksivärinen käyttö kertoo siitä, kuinka säännöllisen geometrisissa ja yksinkertaisen pelkistetyissä kohteissa sellainen on usein tehokkaampaa ja luontevampaa kuin monivärisommittelu. Tuossa tapauksessa värin valinnalla ei ole paljoa väliä, koska ympärillä olevan murretun ruskean värimaailman kanssa sopii oikeastaan mikä vain pää- ja väliväreistä yhdeksi väriksi, koska silloin ko. käytetty puhdas väri esittäytyy aina pääosassa halutulla tavalla. Toki esim. kaksivärisommitelmaakin voi käyttää tällaisessa kohteessa ja itse suosisin silloin vastaväriharmoniaa tai valkoinen vs. mikä tahansa pääväri -sommitelmaa. Kaksivärisommitelma voi geometrisissa - pelkistetyissä kohteissa olla myös itse geometrinen tai villinä ideana vapaamuotoinen ja jopa psykedeelinen kontrastina tiukalle geometrialle.

Toiseksi ylimmässä kuvassa perennaryhmän täydentäminen kesäkukilla on hyvä idea ja ottaen huomioon ympäristön moninaisuus (Vieressä mm. Anttilan tavaratalokompleksi) monivärisommitelma on perusteltua. Kesäkukkien värimaailmaksi on valittu kolme pääväriä; keltainen, punainen ja sininen. Kuvassa niiden taustalla on tarhapiiskua (Solidago hybr.), joka on loppukesällä keltaista kukkaväriä luova. Niiden takana on punalehtistä kallionauhusta (Ligularia dentata "Desdemona"), jotka jäävät noiden piiskujen taakse piiloon. Siinä onkin kritisoinnin paikka tässä, koska pääkatselusuunnat ovat lähinnä ko. kuvan suuntaan kukkaryhmän taakse. Siksi on ollut virhe istuttaa pidempikasvuiset tarhapiiskut nauhusten eteen ko. katselusuunnista nähden. Muutoin tuollainen vapaamuotoinen tai geometrinen sekaryhmä perennaa ja kesäkukkaa on hyvä idea, joita voidaan sijoittaa mm. juuri katu- ja tiealueiden yhteyteen, missä ne eivät haittaa liikenteen näkemälinjoja.

Ylimmässä kuvassa on Hämeenlinnan jo kesäkukkakuuluisuuteen saattaneet pylväskukkaistutukset ja nuo riippapelargoniat ovat siihen tarkoitukseen hyviä. Toteutuksen voi tehdä vain yhdellä lajilla, kuten kuvassa tai sitten samaksi riipparyhmäksi voi sommitella kahta tai kolmea eri lajia ja siinäkin ovat silloin tarkastelun kohteena kaikki väriharmoniat ja -kontrastit niin kasvien kesken kuin ympäristöönsä nähden. Monilajisissa sommitelmissa esim. yksi voi olla riippamuotoinen ja muut pystykasvuisempia. Tällaista pylväskukkaryhmäideaa on nykyään myös esim. Helsingissä Kampin Narinkkatorilla. Tällaiset kukkaryhmät vaativat säännöllistä kastelua ja tässäkin on huomioitava se, että sade ei yleensä kastele niitä kunnolla, vaan lisävettä on joka viikko annettava. Pois lukien kuitenkin sesongin loppuvaiheet syys - lokakuussa, jos on tavanomaista sateisempaa.

Melkein jokainen noista kukkaryhmistä oli aikaisemmin toukokuussa sipulikasvien eli pääasiassa tulppaanien (Tulipa sp.) aikaa ja siitähän tein jo merkinnän. Tänä vuonna kesäkuun alussa kesäkukkakauden aloittamista tuli yllättäen haittaamaan poikkeuksellisen kylmä sääjakso, jonka yhteydessä oli ankaraakin hallaa Etelä-Suomessa. Lähes kaikki noissa kuvissa nähtävät kesäkukat olivat jo istutettu ennen sitä. Onneksi Hämeenlinnassa halla ei tehnyt vakavaa tuhoa ko. kasveille ja tässä on syitä siihen; Toiseksi alimmassa kuvassa esim. Vanajaveden läheisyys ja isot puut ehkäisivät hallan muodostumista. Samaa voi sanoa myös tuosta puun alla olevasta ahkeraliisaryhmästä. Orvokit puolestaan ovat erittäin hallankestäviä, joten ne olisivat säilyneet melko hyvin hallanarallakin paikalla ja siksi niitä voi viljellä jo Vapun tienoilta saakka. Tuo sekaryhmä perennaa ja kesäkukkaa on sen verran hallanaralla kohdalla, että ko. kesäkukat istutettiin vasta ko. kylmän jakson jälkeen. Tällä tavalla voidaan porrastaa kesäkukkakauden aloittamista; istutetaan arat lajit ulos vähiten hallanarasta paikasta alkaen ja viimeisenä (Perinteinen aikaraja 10. kesäkuuta) tienoon hallaisimmalle paikalle.