Paahdesuojaesimerkkejä kuvien kera Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta

Tässä on kuvallisia esimerkkejä täydentämään ainavihantien kasvilajien paahdesuojausinformaatiota. Kuvat on otettu Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa viime keskiviikkona, kun kävin paikalla lähes parin kuukauden tauon jälkeen tarkistamassa kevättalven tilanteita. Viime sunnuntaina ja maanantaina ei vielä tullutkaan kovin aurinkoista, koska sumupilvi esti paisteen hyvin sitkeästi. Joissakin säätilanteissa sumupilvien ennustaminen on sieltä kaikkein vaikeimmasta päästä. Tänään on sitten viimein ollut niin selkeää laajalla alueella Etelä-Suomessa, että paahdesuojausta on jo tarvittu. Alla näette siis vaihtoehtoja säkkikankaan käyttämiselle ko. suojauksessa. Nämä suojatut lajit ovat sellaisia talvenarkoja ainavihantia kasveja, jotka ovat arkoja jäätyneen maan paahteelle myös vanhoina eikä vain heti istutuksen jälkeisenä kevättalvena.




Jos tienoolla on ollut tarvetta marjakuusten (Taxus sp.) oksien harventamiselle (ko. toimenpide on hyvä tehdä juuri tähän aikaan), niin niitä voi hyvin käyttää luontaisena materiaalina paahdesuojaukseen. Ko. oksat ovat niin tiheitä ja kasvutavaltaan sopivia, että niiden peittävyys on muihin havukasvien oksiin verrattuna ylivertainen. Lisäksi tällainen luontainen keino säilyttää suojattavan kohteen optimaalisen ilmavana. Tässä noiden oksien alla on puksipuu eli koiranpensas (Buxus sempervirens). Laji on tunnettu eritoten barokkipuistojen kuvioistutusten ainavihantana leikattuna elementtinä ja muutoinkin muotoonleikkattuna lajina se on erinomainen. Suomessa laji on etelärannikollakin hieman talvenarka ja aurinkoisilla paikoilla erityisen arka juuri kevättalven paahteelle, jos maa on syvään jäässä. Koiranpensasta olen kuitenkin tavannut hyvin menestyvänä mm. sekä Helsingin Malmin hautausmaalla että eräällä yksityispihalla Keravalla puolivarjoisissa paikoissa, missä se ei tarvitse paahdesuojaa.




Tässä on suojattu kynttiläjukkaa (Yucca filamentosa), joka pärjää yllättävän hyvin esim. eteläseinustoilla Etelä-Suomessa, vaikka kyseessä on hyvin trooppisen ja kuuman aavikon oloinen perennalaji. Se on itse asiassa kotoisin Yhdysvaltain itäosista, joten aivan niin trooppinen laji ei ole kyseessä. Tähän aikaan vuodesta tämäkin laji kaipaa paahdesuojausta ainavihannan lehtiruusukkeensa takia etenkin, jos luomisuojaa ei ole ja sitten tietysti lumen sulettua maan ollessa silti vielä jäässä. Puutarhakaupoista saa myös erityisesti ko. tarkoitusta varten tehtyjä harsokankaita, joista tässä on tummahkonvihreä esimerkki ripustettuna osittain kanaverkon päälle. Kanaverkko oli viritetty jo syksyllä suojaksi kaneja vastaan. Paahdesuojaharsoa voi välillä poistaa kasvien päältä, kuten kuvassa, jos suojalle ei ko. hetkellä ole tarvetta; pilviset päivät. Tällaiset harsot ovat myös hyvin optimaalisesti ilmava vaihtoehto säkkikankaalle.




Tässä on melkoisen tumma versio keinotekoisesta paahdesuojaharsosta. Tässä se on viritetty ainavihannan tulimarjan (Pyracantha coccinea) ylle. Pensas on kasvanut leutojen talvien ansiosta ennen näkemättömän isoksi ja näyttää edelleen pärjäävän suhteellisen erinomaisesti uuden kasvukauden alkuun huolimatta vähäisestä - kohtalaisesta määrästä lehtivaurioita. Tässä on hyvä ehdokas etelärannikolle uudeksi mielenkiintoiseksi ja kauniiksi koristepensaaksi tulevaisuuden lämpeneviin oloihin. Tuo harson tummuus on tässä jonkin verran huolestuttava seikka, koska tumma sävy imee lämpöä voimakkaasti ja se saattaa olla pikemminkin kasvia haittaava kuin suojaava asia paahdevaikutusten torjunnassa.

Muita tässä puistossa paahdetta vastaan ko. harsolla suojattuja lajeja ovat mm. ainavihanta reunushappomarja (Berberis buxifolia) ja kastanjaköynnös (Akebia quinata), joka on leutojen talvien jälkeen ns. puoliainavihanta ja Suomea selvästi lämpimämmissä oloissa jopa lähes kokonaan ainavihanta. Se tarkoittaa sitä, että osa lehdistä säilyy uuden kasvukauden alkuun asti lähes vaurioitta ja ko. lehtien takia paahdesuojausta kannattaa siis tehdä. Tällä kertaa lehtivaurioita näytti olevan paljon, mutta ko. laji lähtee hyvin uuteen kasvuun, vaikka kaikki lehdet olisivat talven kourissa menetetty.