Yhdyskunta-, kaupunki- ja viheraluesuunnittelun heikkoja kohtia Matti Vanhasen mallissa

Ympäristöä suunnittelevana ihmisenä täytyy minunkin ottaa tässä kantaa Matti Vanhasen ehdottamaan "puutarhametropoli" -ideaan. Siinä olen toki samaa mieltä kuin moni muukin bloggaaja (mm. A B C D), että "hajakeskitäminen" Matin ehdottamalla tavalla on huonompi vaihtoehto kuin keskusta-alueiden kehittäminen raideliikenteen ja tiheän asumisen suuntaan liian monia uusia keskuksia välttämällä. Nuo bloggaajat ovatkin jo sanoneet oleellisen aiheesta, mutta lisään tässä oman alani näkökulman kolmen kohdan avulla.

Yksi: Rikkonaisuus vs. yhtenäisyys; identiteetin muodostuminen paikkaan. Tuo hajakeskittäminen tarkoittaisi yhdyskuntarakentamisessa helposti mm. sitä, että kaupunkirakenne suhteessa ympäröivään viheralueverkkoon ja maaseutuun muuttuisi liian rikkonaiseksi ja vaikeasti hallittavaksi; selkeiden viheralue- ja kaupunkirakennetyyppien määrä vähenee, koska epämääräistä sälää syntyy liikaa. Ikään kuin ei oltaisi kunnolla luonnossa eikä kunnolla kaupungissakaan ja välimuodot ovat siinä puuromaisia ja häilyviä. Keskusta-alueiden tiivis rakentaminen ja liikojen pienten keskustatäplien välttäminen puolestaan antaa paremmat mahdollisuudet johdonmukaiseen suunnitteluun ja rakentamiseen; hierarkia ja vaihettumisvyöhykkeet urbaanista rakenteesta maaseutuluontoon säilyvät ja kehittyvät paremmin. Paikoille kehittyy tuntuvampia identiteettejä ja välimuodot kaupungin ja maaseutuluonnon välillä ovat selkeämpiä. Tämä lisää ympäristön rikkautta, koska silloin on mahdollista suunnitella ja rakentaa hajakeskittämisvaihtoehtoa kouriintuntuvammin omaleimaista ja monimuotoisempaa yhdyskuntaa ultraurbaanin ja maaseutuluonnon välillä ne mukaanlukien. Viheraluesuunnitteluunkin tämä luo paljon vaihtoehtoja erittäin rakennettujen kaupunkipuistojen ja luontaisten metsien - viljeltyjen maaseutupeltojen välille.

Kaksi: Suunnittelu- ja rakentamiskapasiteetin parempi suuntaaminen; yksi kohde tulee paremmin tehdyksi kuin kaksi vajaammin tehtyä. Kun alueita kehitetään tiiviin rakentamisen suuntaan, niin tämä tarkoittaa myös ko. alueisiin suunnattavan suunnittelu- ja rakentamiskapasiteetin parempaa kohdistamista. Näin myös puistoja on mahdollista suunnitella ja rakentaa upeammiksi ja vaihtelevammiksi. Kunnolla tehty kohde sisältää runsaammin visuaalista, sisällöllistä ja toiminnallista arvoa kuin "vasemmalla kädellä" tehty. Kunnolla suunnitellussa ja rakennetussa yhdyskuntarakenteessa muodostuvat samalla myös urbaanien viheralueiden liittäminen luontaiseen maaseutuluontoon uraabien alueiden ulkorajoilla loogisemmaksi ja liittämisvaihtoehdot muodostuvat luontevammiksi ja tehokkaammin toimiviksi mm. niiden käytön kannalta katsottuna. Viheralueisiin liittyy nimittäin hyvin paljon myös virkistyskäyttöä ja -toimintaa, mikä tulee paremmin ohjatuksi ja kohdistetuksi tiiviin rakentamisen mallissa.

Kolme: Ihmisen orientoituminen ympäristössä; vuorovaikutus ihmisluonnon ja luontoluonnon välillä. Kun omistaudutaan tiiviin rakentamisen malliin, niin noiden kahden em. kohdan avulla havaitsemme, että rakennetut alueet alkavat näin sisältämään enemmän omaleimaista identiteettiä (muistaen kuitenkin sen, että eri alueilla on harjoitettava monipuolista arkkitehtuuria ja maisema-arkkitehtuuria; sen ornamentillisuuden käyttäminen mahdollisimman vaihtelevasti hillitystä erittäin näyttävään). Tämä identiteetti on tärkeää ihmisten sieluille, koska ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutus tapahtuu sielun avulla ja sielu havaitsee paikan identiteetin kautta tätä vuorovaikutusta. Ihminen kokee siis tämän oman vuorovaikutuksensa paikkaan identifioitumisena ja se tapahtuu tehokkaimmillaan riittävän omaleimaisen ja vahvan yhdyskuntarakenteen kautta, mitä tiiviin rakentamisen malli edesauttaa. Käytännössä ihminen saa silloin siinä runsaimmin oleellista visuaalista ja tilallista tietoa ja nautintoa ko. paikassa onnistuneesti orientoitumiseen. Luontoluonto ja ihmisluonto sisältävät muuten myös rakennetun ympäristön, koska rakennetutkin muodot ovat osa luontoa; ne ovat ikään kuin sekä ihmisluonnon että luontoluonnon symbolisia ilmentymiä niiden välillä; "Arkkitehtuuri on suojan antamista myös ihmisen sielulle" tai "Muoto on mysteeri, joka väistää määritelmiä mutta antaa ihmiselle hyvän olon", sanoi muuan Alvar Aaltokin. Muoto on mysteeri ja mielihyvän lähde juuri siksi, koska se antaa ihmiselle parhaimmillaan hienon symbolisen kuvan ihmisluonnon ja luontoluonnon positiivisista olemuksista.

Matti Vanhasen malli häiritsee siis näitä kehityskaaria yhdyskuntarakenteessa monen muun lisäksi mm. visuaalisuuden ja tilallisuuden liian epäselvän Espoon - Vantaan tapaisen hajakeskityspuuronsa takia. Huolimatta siitä, vaikka pikkutaajamille pyrittäisiin löytämään omia identiteettejä. Tiiviin rakentamisen mallissa esim. juuri identiteettien käyttö on tehokkaampaa, kun oivalletaan juuri ornamentillisuus, omaleimaisuus eri rakennustiivistymien kesken sekä selkeä hierarkia ja vaihettuminen ultraurbaanin rakenteen ja maaseutuluonnon välillä. Ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutuksen ideaalisin tilanne löytynee tästä mallista eikä sen toki tarvitse kokonaan merkitä omakotitalokulttuurin täydellistä poistumista. Maaseudulla siihen on yhä mahdollisuutensa osalle kansalaisista. Suurimmalle osalle se ei kuitenkaan ole mahdollista eikä tarvitsekaan olla. Urbaanien alueiden puistokulttuurin virittäminen äärimmäisen kauniiksi, hienoksi, toimivaksi ja monipuoliseksi on tässä pitkälti ratkaisuna "oman puutarhan" ja luonnon kaipuulle - tarpeelle.

Meidän täytyy siis muistaa se, että urbaaneimmissakaan paikoissa ei kannata katkaista ihmisluonnon ja luontoluonnon vuorovaikutusta niin täydellisesti, että ainoa "väliaine" ympäristön kokemisessa olisivat vain rakennettu betoninen miljöö ilman esim. juuri kasveja. Oleellinen väliaine ko. vuorovaikutuksessa on myös luontoluontoa konkreettisesti edustava "väliaine". Parhaiten sitä edustavat hyvin usein siis kasvit. Puistot ja katupuut, kesäkukat eli kausikasvit ja köynnökset rakennusten seinillä ovat tärkeä osa sen takia myös urbaaneita alueita ja niiden olemassaolon turvaaminen ja kehittäminen on oleellista kaikessa yhdyskuntarakenteessa.