Nyt tarkoitukseni on alkaa esittelemään näitä lajeja uudestaan. Tarjoan tässä linkkeinä aluksi kaikki tähän mennessä tekemäni osat: A B C D E F G. Niissä esittelin havupuita ja -pensaita, japaninvaahteran (Acer palmatum) lajikkeita, muita vaahteroita lajikkeineen, Prunus -suvun lajeja ja lajikkeita sekä magnolioita (Magnolia sp.). Olen nyt päivittänyt noita listoja lisäämällä joitakin uusia lajeja ja lajikkeita joukkoon mukaan, koska tuo PlantenTuin Esveld -sivusto päivittää jatkuvasti esittelyssä olevia listojansa ja tuolloin noita tehdessäni joitakin listojen nimikkeistä ei ollut mukana. Näiden esittelyjen on tarkoitus olla tässä vaiheessa melko karkeita ja yleisluontoisia ensikosketusten tarjoamisia ja painotan valinnoissa omien näkemysteni mukaisia suosikkejani. Tarkkoja lajikohtaisia tietoja en tässä vaiheessa näistä tarjoa. Syynä siihen on useissa tapauksissa myös se, kun en sattuneesta syystä (niitä ei ole Suomessa tai ne ovat äärimmäisen harvinaisia) ole voinut tutustua niiden olemuksiin tarkasti itse. Suosikkinikin ovat siis valittu monessa tapauksessa vain PlantenTuin Esveld -kuvien perusteella.
Nyt jatkan esittelyä vuodenaikaan sopivilla pihlajalajeilla. Niiden olemus näin syksyllä on näyttävimmillään marjojensa ja ruskansa ansiosta. Marjojen näytös alkaa keskimäärin heinäkuun lopulta ja se on näyttävimmillään juuri ennen ruskaa. Joillakin lajeilla ja lajikkeilla marjojen näytös jatkuu kilpailevan ruskan jälkeen, kun marjat pysyvät kiinni tertuissa pitkälle talveen ja aluksi jopa alkuperäisen kypsän värisinä ilman mainittavaa mädän ruskeaa sävyä. Hyvä esimerkki tästä on laavapihlaja (Sorbus alnifolia). Kypsien marjojen päävärit ovat lajista ja lajikkeesta riippuen punainen, valkoinen, keltainen, ruskea ja vaaleanpunainen. Kypsymisajankohta vaihtelee 1 - 2 kuukauden sisällä; ensimmäiset kypsyvät heinä-elokuussa ja viimeiset syyskuun aikana lajista ja lajikkeesta riippuen. Ruskan kanssa jännittävimmät kontrastit tarjoavat tietenkin valkoiset ja keltaiset marjat.
Kukinta-ajoissa on vähemmän vaihtelua, sillä käytännössä kaikki lajit ja lajikkeet kukkivat kuukauden sisällä täysilehtisinä touko-kesäkuussa. Hyvin moni jopa täysin samaan aikaan keskenään. Lisäksi eri lajien kukat eroavat hyvin vähän toinen toisistaan; ovat käytännössä jokaisella lajilla ja lajikkeella valkoisia - lievästi kermankeltaisia ja ruusukasveille (Rosaceae) tyypillisiä. Ainoa tuntemani poikkeus on vaaleanpunakukkainen kääpiöpihlaja (Sorbus chamaemespilus) Pihlajien kukat tunnetaan myös erittäin voimakkaasta imelästä tuoksustaan. Lajikohtaisia eroja voidaan havaita. Noissa PlantenTuin Esveld -sivuston esittelyissä on tapahtunut pihlajien kohdalla se kömmähdys, että kukinta-aika tarkoittaa ko. lajin kohdalla marjojen kypsymisaikaa eli sitä, koska ne ovat tulleet kirkkaina esille. Mainittu aika koskee Alankomaiden olosuhteita ja Suomen oloissa kypsyminen tapahtuu arviolta keskimäärin noin kuukauden myöhemmin kuin siellä.
Syysväreistä voidaan sanoa karkeasti seuraavaa. Kirkkaimmat ja punaisimmat sävyt syntyvät parilehdykkäisiä lehtiä kasvattavilla lajeilla ja lajikkeilla, kuten japaninpihlajalla (Sorbus commixta). Himmeämmin ja enemmän keltaiseen ja ruskeaan päin värittyvät puolestaan ehytlehtiset (mukaan luen myös liuskaisen ehytlehtiset lajit) lajit ja lajikkeet, kuten saksanpihlaja (Sorbus aria). Suomenpihlaja (Sorbus hybrida) on ikään kuin näiden kahden ryhmän välimuoto syysvärienkin suhteen. Lisäksi ruska tuppaa syntymään aikaisemmin parilehdykkäsille lajeille ja lajikkeille kuin ehytlehtisille lajeille ja lajikkeille. Ensimmäiset värit ilmestyvät jo elo-syyskuussa ja viimeisenä lehtensä varistavat pitävät kiinni lehdistään leutoina syksyinä vielä loka - marraskuussakin (lähinnä arat ulkomaiset lajit).
Puhkeavien ja juuri puhjenneiden lehtien kevätväritys leimaa monia lajeja ja lajikkeita voimakkaasti ja tässäkin on muutama päätyyppi havaittavissa; valkoisen karvapeitteen peittämät vihreät, karvattomat (tai lähes karvattomat) vihreät ja karvattomat punertavat - ruskeat lehdet. Pääosa ehytlehtisistä lajeista tekevät valkokarvaisia kevättötteröitä, jotka avautuvat vihreiksi ja karvapeite jää lehtien alapinnoille. Poikkeus on esim. laavapihlaja (Sorbus alnifolia), jolla on kokonaan karvattomat lehdet. Parilehdykkäisillä lajeilla kevätlehdet ovat tyypiltään enimmäkseen noita kahta viimeksi mainittua lajia. Kotipihlajamme (Sorbus aucuparia) on tosin esimerkki valkokarvaisena ja vihreänä puhkeavista parilehdykkäisistä lehdistä tötterövaiheessaan. Kaikilla pihlajilla silmut kasvavat keväällä kuitenkin ensin pitkiksi tötteröiksi, ennenkuin lehdet avautuvat niistä oikoisiksi.
Lajit ja lajikkeet; Sorbus 'Joseph Rock', Sorbus 'Sunshine', Sorbus caloneura, Sorbus camgshanensis, kashmirinpihlaja: Sorbus cashmiriana, Sorbus degenii, "forrestinpihlaja": Sorbus forrestii, Sorbus fruticosa, kiinanpihlaja: Sorbus hupehensis, Sorbus hupehensis 'November Pink', Sorbus japonica, Sorbus megalocarpa, Sorbus minima, Sorbus multijuga, Sorbus oligodonta, Sorbus pseudovilmorinii, Sorbus reducta, Sorbus rockii 'Pink Pearl', sargentinpihlaja: Sorbus sargentiana, Sorbus scalaris, etelänpihlaja: Sorbus torminalis, punahelmipihlaja: Sorbus vilmorinii. Kuten huomaatte, niin suomenkielisiä nimiä ei paljon ole saatavilla, kun ko. pihlajat ovat täällä vielä niin tuntemattomia. Tässä on lisäksi ruotsinkielinen sivusto, jolla on useita tuossa ym. listassa olemattomia lajeja ja lajikkeita.
Tähän poimin vielä vanhoista kirjoituksistani (syyskuun 5. päivältä vuodelta 2005) lainauksen, jossa pihalajalajeista ja -lajikkeista on lisää informaatiota: "Eikä siinä kaikki, nimittäin pihlajalajike (Sorbus "Joseph Rock"), birgittapihlaja (Sorbus "Birgitta") ja kotipihlajan lajike (Sorbus aucuparia "Xanthocarpa") tekevät keltaisia marjoja. Erikoisen värisiä marjoja tekevät myös lajikkeet: (Sorbus rockii "Pink Pearl") - vaalea pinkki, (Sorbus "Rosmari") - vaalea ja tumma roosa, (Sorbus "Apricot Queen") - aprikoosinoranssi ja (Sorbus "Astrid") - aluksi tumman viininpunaruskea ja sitten aprikoosin kellertävä. Kiinanpihlajastakin on monta marjoiltaan vaihtelevan väristä lajiketta, kuten "Pink Pagoda" ja "Rosea"; (ei kunnollisia linkkejä tarjolla). En voi muuta kuin suositella lämpimästi kaikkia näitä ihmeellisiä marjaunelmia, vaikka osa näistä on melko arkoja. Lämpimillä paikoilla niitäkin on kuitenkin hyvä kokeilla. Tulevaisuudessa niidenkin kasvuolot todennäköisesti paranevat kasvihuoneilmiön voimistumisen myötä ja ainakin Etelä-Suomessa kasvatettava pihlajalaji- ja lajikemäärä voidaan laskea jo nyt useissa kymmenissä.
Kotipihlajan tapaan punaisia marjoja on mm. amerikanpihlajalla (Sorbus americana), tuurenpihlajalla (Sorbus "DoDong") ja sargentinpihlajalla (Sorbus sargentiana). Kaksi viimeksi mainittua ovat eksoottisen isolehtisiä ja lehdiltään värikkäitä; mm. puhkeamissävy on punertava. Molempien silmutkin ovat isoja. Sargentinpihlaja on arka, mutta tuurenpihlaja on hyvin menestyvä uusi tuttavuus Suomessa. Ehytlehtisistä pihlajista kauniita punaisia marjoja tekee myös laavapihlaja (Sorbus alnifolia), joka kypsyttää marjansa vasta syyskuun loppupuolella. Suhteellisen arka punamarjainen, mutta sulohelmipihlajan tapaan kapealehtinen laji on kiinalainen (Sorbus filipes)."
Pihlajista voidaan sanoa vielä se, että niiden käyttö on täällä luontevaa kaikkien lajien ja lajikkeiden osalta niin urbaaneilla alueilla kuin maaseutumiljöössä. Siksi, koska suomalaiset ovat identifioituneet pihlajiin niin voimakkaasti ja ne ovat luonnosta erinomaisesti tuttuja kotipihlajan (S. aucuparia) ansiosta. Ainakin siis parilehdykkäisiä lehtiä kasvattavat lajit ovat lajista riippumatta tutunoloisia joka tapauksessa.
No comments:
Post a Comment