Jälkianalyysejä ja -pohdintoja kesän 2010 poikkeuksellisen rajusta ukkossarjasta

Päättyneen kesän ukkosmyrskytarjonta oli niin mahtavaa, että siitä riittää ammennettavaa vielä näinkin myöhään syksyllä. Niinpä palaan taas tuohon heinä-elokuun vaihteen neljän rajuilman poikkeukselliseen sarjaan; Asta, Veera, Lahja ja Sylvi. Tässä on muistin virkistyksenä ko. sarjankin sisältävä videokokoelma; Ennätyshelteisen kesän 2010 parhaat ukkosvideot.

Syyskuussa meteorologi Ari-Juhani Punkka on tehnyt lisää analyysejä tästä neljän rajuilman sarjasta, mitkä otan tässä uusina esille. Ensinnäkin hänen tekemänsä karttakooste Astan, Veeran, Lahjan ja Sylvin tuhoalueista ja pelastuslaitoksen tehtävien karttamerkinnöistä on hyvin mielenkiintoista katseltavaa. Tällaista koostekarttaa olenkin odottanut koko ajan heti noiden rajuilmojen jälkeen ja tässä Ari-Juhanin kirjoituksessa (Kesän rajuilmat runtelivat laajoja alueita useampaan kertaan) Myrskyvaroitus -sivustolla se on viimein tarjolla.

Kukin rajuilma on kuvattu kartalla omilla väreillään, missä varjostuksena on maalattu kunkin myrskyn päätuhoreitit ja pelastuslaitoksen tehtäväkohteet on merkitty vastaavan värisillä pisteillä. Havaitsemme ko. pisteitä olevan myös ko. päätuhoreittien ulkopuolilla, missä esim. Astan kohdalla ensimmäinen tuhoaalto oli pääkaupunkiseudulta Turun ja Porin suuntaan ja vasta sen jälkeen tuli se päätuhovana Kaakkois-Suomesta Pohjanmaalle. Sylvin tapauksessa havaitaan samaan tapaan myös se, että saman päivän Porissa Sonisphere-festareilla tapahtunut ukkostuho oli Sylvin päätuhovanasta erillinen varsin paikallinen tapahtuma ja se tapahtuikin muutamaa tuntia ennen Sylvin päärajuilman tuloa Suomenlahden yli.

Toisena mielenkiintoisena analyysinä Ari-Juhani Punkka on kirjoittanut Myrskyvaroitus -sivustolla tämän kriittisen pohdinnan (Väärin varoitettu, väärin varauduttu) ko. rajuilmasarjan aiheuttamista haasteista Ilmatieteenlaitoksen ja pelastuslaitoksen säävaroitusmenetelmiin. Pohdinnan kohteena on juurikin se paljon puhuttanut seikka, että olivatko tuon rajuilmasarjan tilanteissa annetut ennakoivat säävaroitukset riittäviä ja tarpeeksi oikeellisia mm. ajoituksiensa suhteen. Itsekin huomasin tuon Sylvi-myrskyn tullessa pääkaupunkiseudulle siihen liittyneiden varoitusten tulleen myöhässä; jopa vasta n. puolisen tuntia ko. myrskyn rantautumisen jälkeen.

Tässä pohdinnassaan Ari-Juhani havaitsee myös sen seikan, että valtaosa väestöstä ei vaivaudu seuraamaan säätä ja nimenomaan sääennusteita mitenkään tarkasti ja / tai säännöllisesti. Välillä jopa ollenkaan, kuten juuri kesällä lomien aikaan. Siitä johtuen monet ovat mm. vaarallistenkin säiden yllätettävissä, vaikka ko. vaaratilanteista olisi ollut selvätkin ennusmerkit jo hyvissä ajoin ennen tilannetta. Tästä erinomainen esimerkki oli juurikin Sylvi-myrskyn rantautuminen pääkaupunkiseudulle, missä suuren väestömäärän takia tätä ihmisten puutteellista säähavainnointia ja -kiinnostusta voitiin seurata erinomaisesti. Itse olin säätä innokkaasti harrastavana jo tuntia - paria ennen ko. Sylvin rantautumista selvillä varsin voimakkaasta ukkosryppään tulosta Viron puolelta. Paljon oli kuitenkin ihmisiä, joille Sylvi tuli täysin puskista.

Eli tästä voimme todeta, että läheskään aina vikaa ei ole mahdollisesti väärin ja / tai liian myöhään annetuissa virallisissa säävaroituksissa, vaan vikaa on myös siinä suuressa väestömäärässä, joka ei vaivaudu ottamaan sääasioistakaan juuri mitään kunnon selvää tai seuraamaan - opettelemaan itse sään merkkejä ympäristössään tulevien tapahtumien varalle. Varoitusjärjestelmän parantamisen ohella parantamista pitää tehdä siis myös ihmisten luonnosta ja säästä kiinnostumisen lisäämiseksi! Esim. valtavirtamediaan voisi lanseerata paljon lisää visuaalisesti ja sisällöllisesti houkuttelevia luonto- ja sääohjelmia / -dokumentteja. Koulujen sää-luonto-opetusta voisi myös tehostaa ja päivittää mm. reaaliaikaista ja interaktiivista seurantaa (Havaintoja, valokuvaamista, pilvibongausryhmiä / -jaksoja jne.) sekä internettiä hyväksikäyttäen.

Ari-Juhanilla on mm. tällaista sanottavaa tästä säävaroitusaiheesta ja hän lanseeraa tuossa myös tosi hauskan uudissanan; "Avohakkuu-ukkonen". Heh, siinäpä hauskaa myrskybongarislangia. Ukkosia muuten sanotaan myrskybongauspiireissä myös lempinimellä "Mörkö" : ) -->

"Kun rajuilmat niittivät metsää, riipivät kattopeltejä ja saivat lopulta aikaan myös henkilövahinkoja, alkoi luonnollisesti syyllisten etsintä. Kohtuuttoman pitkiksi venyneiden sähkökatkojen vuoksi syyniin joutui pelastus- ja sähkölaitosten toimintakyky ääritilanteissa. Tässä rytäkässä Ilmatieteen laitos selvisi melko vähin kolhuin ja sai kiitosta varoituspalveluistaan pelastusylijohtaja Partaselta. Pelastus- ja sähkölaitoksia sen sijaan syytettiin alimitoitetusta reagoinnista ja hitaasta tuhojen raivauksesta. Mielestäni kritisointi oli turhan kovaa ottaen huomioon tilanteen poikkeuksellisuuden. Esimerkiksi aiempia Asta-rajuilman kaltaisia yöllisiä syöksyvirtausparvia ei tunneta Suomen säähistoriasta. Päiväaikaankin sattuvien tapausten frekvenssiksi on arvioitu kerran vuosikymmenessä. Lisäksi se, että syöksyvirtauksia esiintyy laajalti neljänä päivänä reilun viikon aikana, on erittäin harvinaista. Jotta tämäntapaisten “avohakkuu-ukkosten” jäljet pystyttäisiin siivoamaan nopeasti, pelastus- ja sähkölaitosten olisi todennäköisesti moninkertaistettava henkilöstönsä määrä. Epäilen, että tästä maasta ei löytyisi kovin montaa vapaaehtoista veron- ja sähkölaskun maksajaa, joka lähtisi rahoittamaan tämän tason varautumista. Aivan vastaava oli tilanne viime talven junaliikenteen vaikeuksien kanssa: raiteita huoltavan henkilöstön määrää ei ole mitään järkeä mitoittaa kerran 50 vuodessa esiintyvän äärisään mukaan.".