Blogini kommenttikeskusteluita viimeisen vuoden aikana seuranneet tietävätkin, että Markku Sohkanen (bloginsa) oli vuolas kirjoitusteni kommentoija ja hän toimi kommenttilaatikossani lopulta lähinnä vain kristinuskon elämyksensä esilletuomiseksi ja minulle tyrkyttämiseksi. Tämä huipentui päättyneen syyskuun lopulla, jossa koin hänen ns. Raamatulla päähän lyömisensä yliampuvana fundamentalismina ja vuoropuhelumme jäi siitä jäähylle. Olen kuitenkin kiitollinen ja iloinen tästä n. vuoden kestäneestä kommentointisarjasta hänen kanssaan, sillä se on osaltaan opettanut ja laajentanut maailmamme tilanteen havaitsemistani ja ymmärtämistäni entisestään ja ajattelin siksi tässä kirjoituksessa hieman avata lisää näitä ajatuksiani. Paljon jää silti vielä sanomatta, mutta tulevaisuudessa näitäkin teemoja tulee blogissani olemaan lisää.
Kenties päällimmäisenä havaintona tuosta väittelyhuipennuksesta minulle on jäänyt ainakin sellainen seikka, missä olen ymmärtänyt ihmisillä olevan tavallaan kahta vastakkaista laatua olevaa strategiaa suhtautua voimakkaisiin ja epätoivoisilta vaikuttaviin yhteiskunnallisiin tilanteisiin. Siihen, että pahuutta on ja sitä aiheuttava vihollinen on ns. elämääkin suurempi luonteeltaan. Juuri sellainen, millaista havaitaan tämän NWO -projektin vyöryttämisessä, kuten olen monen monta kertaa eri kulmista havainnollistanut ja pyrkinyt ymmärtämään elokuusta 2008 lähtien.
Molempien strategioiden ydin on ensisijaisesti pelastuminen ko. pahuudelta ja sen vaikutuksilta. Ensimmäisessä valitaan vaadittavien ymmärryksien jälkeen pelastumistieksi ko. pahuuden kohtaaminen ja sen luoman ongelman ratkaiseminen tässä maailmassa lihassa ja veressä. Toisessa puolestaan siirretään pelastuminen tienä tuonpuoleiseen, jossa vaadittavien ymmärryksien johtopäätöksenä koetaan pahuuden kohtaaminen ja sen luoman ongelman ratkaiseminen tässä maailmassa lihassa ja veressä mahdottomaksi / hyödyttömäksi.
Voimme seuraavalla tavalla alkaa laajentamaan ja lisäämään tarkastelukenttämahdollisuuksia tämän strategiaparivaljakon ymmärtämisessä ja havainnoinnissa ---> Olen jo viime vuoden lopulta lukenut Käymälä -blogista erittäin mielenkiintoisia havaintoja ja ymmärtämistä brittiläisen tiedemies Rupert Sheldraken (In English) teorioista ja ajatuksista. Ko. blogin Sven Laakso kävi niitä läpi muutaman kuukauden ajan vajaa vuosi sitten ja minun piti ottaa jo silloin niitä omiinkin tarkasteluihini, mutta ne jäivät roikkumaan muiden kiireideni ja ajatusteni tultua tielle.
Sheldraken teorioissa kiinnostava alue havaintoni mukaan nimenomaan Jumalan suhteen ovat ns. morfogeneettiset kentät, jotka kuuluvat hänen kiistanalaisiin läpimurtoihin ymmärtää olemistamme ja käyttäytymistämme tässä universumissa. Tuosta linkistä lainauksena ko. kentät ovat tällaisia: "(engl. morphogenetic field). Kasvifysiologi Rupert Sheldraken formatiivisen kausaation teorian mukaan on olemassa morfogeneettisiä kenttiä (M-kenttiä). M-kentät aiheuttavat samanlaisia muotoja samantapaisiin ilmiöihin, joita maailmankaikkeudessa ilmenee. Toisin sanoen muodon ilmeneminen tekee saman muodon ilmenemisen entistä todennäköisemmäksi muissa samankaltaisissa ilmiöissä. Esimerkiksi kun tutkijat kykenevät tuottamaan jonkin kemiallisen yhdisteen yhdessä laboratoriossa, niin muiden tutkijoiden on helpompaa tuottaa se omissa laboratorioissaan. M-kentät voivat kuitenkin muuttua, jos muodot muuttuvat.
M-kentät toimivat ”alikvanttitasolla”, ajan ja paikan ulkopuolella, minkä johdosta M-kenttien vaikutus ilmenee välittömästi. Tätä vaikutusta Sheldrake kutsuu morfiseksi resonanssiksi.".
Nämä "M-kentät" ovat siis elämää ja elämän toteutumisia muovaavia eräänlaisia näkymättömän voiman sapluunoita, joihin elämä pyrkii asettumaan tai adaptoitumaan kasvussaan, kehityksessään ja käyttäytymisessään sekä fyysisellä biologian että mielen sielullisella tasolla vaihtelevin ja varmasti vielä pitkään tarkentumattomilla tavoilla. Tästä voimme päätellä myös ns. noosfäärin eli kollektiivisen tietoisuuden tason liittyvän kuvioon yhdessä biosfäärin kanssa. Johdan tästä seuraavanlaisen päätelmän: Noosfääri on ikään kuin noiden M-kenttien kasvu- ja käyttöalusta, jonka kanssa biosfäärillä on vuorovaikutussuhde.
Lisäksi tähän tarkastelusaumaan osuu yllättävän erinomaisesti tähtitieteilijöitä pitkään askarruttanut avaruuden ns. pimeä aine. Lainauksena tuosta wikipedia-artikkelin linkistä sitä kuvataan näin: "Pimeä aine on maailmankaikkeudessa esiintyvää ainetta, joka ei emittoi tai heijasta riittävästi sähkömagneettista säteilyä, jotta sen voisi havaita suoraan, mutta jonka vaikutuksen tavalliseen aineeseen voi havaita painovoiman kautta. Nykyisten havaintojen mukaan pimeä aine muodostaa suurimman osan havaittavan maailmankaikkeuden aineesta. Ensimmäisenä pimeän aineen hypoteesia ehdotti Fritz Zwicky, Kalifornian teknillisestä yliopistosta (Caltech) vuonna 1933.".
Olen alkanutkin ajattelemaan, että tässä on itse asiassa mahdollisuus päästä käsiksi Jumalana tunnetun käsitteen suorastaan tieteelliseen havainnointiin ja määrittämiseenkin! Olisiko siis niin, että tuo pimeä aine on tavallaan hänen itsensä Jumalan omaa olemustansa - "lientä", joka on osallisena noiden morfogeneettisten kenttien toiminnallisuudessa ja olemuksessa korkeampana käyttötasona?! Ko. "Jumala" siis käyttäisi ja ohjaisi jollain tavalla ko. "liemellään" suoraan morfogeneettisiä kenttiä ja niiden kautta siten elämää maapallolla(kin) biosfääri - noosfääri-vuorovaikutuksessa...
Onko pimeä aine täydellistä (Erehtymättömän jumalallista), vai onko se "vain" meitä ihmisiä korkea-asteisempaa "älyllistä materiaalia", jonka uskonnollinen arvio on "vain" harhaanjohtavasti ns. täydellinen ja erehtymätön Jumala? Onko pimeä aine siis yhtäkuin se Jumalan Pyhä Henki?... Uskonnollisin termein kuvattuna siis näin ihmisen tapauksessa: Ihmisen ruumis on osa biosfääriä, missä ihmisen sielu on symbolinen kuvaus noosfäärin perusyksiköstä. Ne yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka on alisteinen ns. hengelle. Markku onkin sanonut, että ko. sielu ja ruumis yhdessä ovat kiinnittyneet Jumalan Pyhän Hengen käytettäviksi. Itse asiassa ko. henki olisi siis yhtä kuin noiden morfogeneettisten kenttien käyttäytymisiin ja muotoutumisiin osallistuva avaruuden pimeä aine!...
Näissä oivallusluonnoksissa riittäisi pohdittavaa ja tutkittavaa hyvin paljon, mutta jätän niistä suurimman osan tuonnemmaksi, ettei tästä kirjoituksesta tule liian raskassoutuista. Jotakin haluan silti heti sanoa: Havaitsemme tuon ym. perusteella mm. sen, että ihminen ei olisi ainoa elollinen, jolla on sielu; muillakin eläimillä ja jollain tapaa jopa kasveillakin voisi olla sielu. Ihminen olisi kuitenkin se, jonka sielu olisi eräillä tavoilla ylivoimaisesti kehittynyt muihin verrattuna. Lisäksi huomaamme, että sielu-ruumiskokonaisuudella olisi vuorovaikutuskeinoja morfologisiin kenttiin ja siten jossain määrin pimeään aineeseen saakka eikä vaikutusvuo olisi vain yksisuuntainen pimeästä aineesta (Jumalasta) kohti noosfääri-biosfääritasoa (Sielu-ruumisolemuksia) --> Universumi on koko ajan luovassa tilassa vellova yhtenäinen ja orgaaninenkin kokonaisuus ja tätähän luonnehdintaa kuulemme paljon mm. juuri Lyndon LaRouchen ja David Icken kertomina. Voimme havaita myös sen, että Jumala on meistä ihmisistä korkeampi voima joka tapauksessa, mutta ei välttämättä esim. Raamatussa kuvatulla ehdottomalla tavalla: Raamattu on "vain" yksi tulkinta olemisestamme universumissa.
Miten tätä ym. voitaisiin soveltaan NWO:n tutkimisessa ja ymmärtämisessä? Olen jo aikaisemminkin luonnehtinut näitä NWO -projektin taustalla olevia syitä mm. sillä, että noosfäärissä oleva jokin ns. sairaus on aiheuttanut ko. kollektiivisen tajunnan vääristymää ja epäkuntoa, missä fyysiset seuraukset ovat nähtävissä kuvatuissa NWO:n agendoissa ja niitä puuhaavien ihmisten sielullisessa ja tajunnallisessa pähkähulluudessa. Eli morfogeneettiset kentät voivat sairastua (Siinä missä ihmisetkin omiin tauteihinsa) eräänlaiseen korkeamman tason "flunssaan" tai jopa "syöpään", joka aiheuttaa biosfäärin kontolle ns. pahuutta, joka puolestaan on yksi tuon korkeamman tason sairauden oireista.
Ihmiskunta on pyrkinyt siis ym. tapaan löytämään tätä pahuutta vastaan strategioita, joista siis yksi haluaa kohdata sen aiheuttamat ongelmat tässä lihan ja veren maailmassa suoraan toimimalla - ajattelemalla ja toinen haluaa siirtää ko. lääkitsemisaktiviteetin "tuonpuoleiseen" eli päättelee tuon korkeamman voiman - Jumalan eli pimeän aineen - olevan sillä tavalla omaa itseä voimakkaampaa ja suurempaa, että sielunsa tajunta - ymmärrys kokee sen myötä olevan mahdollista siirtää se tajunta - ymmärrys oman itsensä (Sielu-ruumiskokonaisuus) ulkopuolelle jopa kuoleman yli menevään tilaan pelastumaan ko. tautioireelta eli pahuudelta --> Heikko etsii voimaa suuremmalta yrittämällä sulautua voimakkaampaan. Juuri tässä kohtaa voimme havaita virhepäätelmien mahdollisuutta, missä ei esim. ole "kirkossa kuulutettua" se, että vain tämä oman itsen totaalisesti ylittävä (pelastumis)strategia olisi ainoa oikea! Sellainen maailmankatsomus on siis eräänlaista fanaattisuutta.
Tässä on siis tarkastelukehyksiä, joita vasten voimmekin pyrkiä ymmärtämään vaikeita kristinuskon (uskontojen ylipäätään) ja NWO:n olemuksia suhteessa maailmaan, meihin sekä meidän tunne- ja tahtotoimintoihimme monissa eri katsannoissa; mm. sosiologian ja psykologian. Tarkastelukenttää voisi laajentaa myös kiistanalaisen esoteerisiin suuntiin, kuten UFOihin ja avaruusolentoihin, missä saatetaan päätyä aivan ns. luonnollisiin selityksiin esim. noiden morfogeneettisten kenttien ja pimeän aineen avuilla, kuten tuossa Jumalan tapauksessakin.... Myös astrologia liukuu samaan sarjaan. En tiedä olisiko tämänlaisen esoteerisen suunnan tutkiminen edes minua varten ja löytäisinkö kiinnostusta siihen riittävästi. Tarkasteluaineistoa siihen on kuitenkin netissä tarjolla paljon vaikkapa Journey Towards Enlightenment ja Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä -blogeissa.
Jotkut teistä blogini lukijoista saattavatkin jo olla lukeneet kirjoitussarjassani "NWO:n sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ilmenemismuotoja Francesco Alberonin ajatusten avulla arvioituna; Osa 1 ja Osa 2" esilletuomani Alberonin kirjan "Rakastuminen" kokonaan omatoimisesti (Vaikka olen itse vasta sen alkulehdillä tuossa kirjoitussarjakäsittelyssäni) ja tulleet tietoisiksi kirjan monien analyysien liittyvän vahvasti myös uskontoon ja uskossaoloon. Tuota kristinuskon, uskontojen ja NWO:n olemusten ymmärtämistä suhteessa maailmaan, meihin sekä meidän tunne- ja tahtotoimintoihimme voidaankin erittäin hyvin tehdä juuri tuon Rakastuminen-kirjan avulla. Siinä havaitsemme mm. sen, kuinka uskossaolo on itse asiassa tunne- ja tahtotoimintojemme - sosiologian katsannossa rakastumisen käsitteen eräs muoto, missä vaikuttavat samanlaiset mekanismit ja ominaisuudet kuin kahden ihmisen muodostamassa (perus)rakastumisessakin.
Olenhan myös jo osoittanut, että rakastuminen on yhteiskuntaelämässä eräs joukkoliikkeen kahden osanottajan muotoon supistunut erikoistapaus: Näemme siis rakastumisen problematiikan ymmärtämisessä erään loogisen kokonaisuuden ym. verrattuna, mitä eri kulmista tutkimalla pääsemme mm. hyvin pitkälle osoittamaan ... Niin, mitäköhän?!... Tulemme siis ratkaisevaan kohtaan eräässä mielessä, sillä tämä kaikki ei suinkaan ole minulle sitä, että osoitan täten Jumalan olevan myytti ja olematon. Sen sijaan olenkin osoittamassa, että Jumala on kuin onkin olemassa, mutta ei välttämättä sellaisena kuin esim. kristinusko sen kuvaa. Osoitan myös sen, että uskossaolo ei ole kokonaan harhaista toimintaa, vaan luonnollinen olotila asettua osaksi universumin kohtamme vuorovaikutukseen noosfääri-biosfäärikokonaisuuden ja morfogeneettisten kenttien välillä.
Kristinuskossakin on silti mielestäni ymmärrettävä se, että vuosisatojen mittaan on tapahtunut jo niin paljon mm. Raamatun väärentämistä eliitin agendojen vaikutuksista, että enää ei ole varmaa se, mistä kohtaa alkaa ns. oikea kristinusko ja missä sen päättyessä alkaa väärennetty versio siitä. Tästähän mm. Markku Sohkanen ja Hope (Antti Toivonen) väittelivätkin blogissani keväällä.
Joka tapauksessa tämänlaisen skeptisyyden olen sisäistänyt kaikkiin uskontoihin liittyen ja ym. valossa asioita tutkimaan alkaneena on seurannut vääjäämätöntä vastakkainasettelua ja hylkimisreaktiota esim. juuri siinä, kuinka en voinut lopulta kohdata silmästä silmään Markku Sohkasen esittämää elämyksellistä kokemustaan kristinuskosta ja kuinka olen havainnut Raamatun sisällössä kyseenalaisia kohtia, joista osa on jopa ristiriidassa sen kanssa, mitä tässä lihan ja veren maailmassa on menossa yhä enemmän pieleen. Tosin on Raamatussakin hyvää, kuten ei kaikki omenat ole korissa mätiä muutaman mädäntyneen takia; sitä "oikeaa kristinuskon sisältöä" huokuu esim. se vuorisaarna.
Teistä voi tuntua erikoiselta, kun puhelen näin mahtipontisia, mutta tässä ja siinä paljastuukin NWO:n tutkimisen eräs keskeinen piirre; se todellakin avaa silmät tosi kirkkaalle valolle ja haastaa erittäin laajasti ajattelemaan sekä havainnoimaan maailmaa uudesta ja rikkaammasta näkökulmasta todella voimakkaastikin ravistellen! Kaikilla meillä ihmisillä on sellaiseen "heräämiseen" mahdollisuus omilla tavoillamme tässä biosfääri-noosfääri -kokonaisuuden ja morfogeneettisten kenttien universumikohdassa ;)
Näitä tämän kirjoituksen pohdintoja(ni) tulee varmimmin esille uudestaan ainakin tuon Francesco Alberoni -kirjoitussarjani puitteissa. Lisäksi noita Käymälä -blogin Rupert Sheldrake -pohdintoja tullee käsittelyyni ajallaan...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment