Tarjoan heti vertailtavaksi ja pohdittavaksi tälle eiliselle rahan syntymekanismia ja oligarkkista periaatetta kritisoivalle tekstilleni (Rahan väärä syntymekanismi ja oligarkkinen periaate fyysisen ekonomian tuhoajina: Petri Ronkaisen ja minun yhteenvedot) tämän viikon erään merkittävimmän tapahtuman täältä Suomesta eli Helsingin Laajasalossa sattuneen kokonaisuudessaan jo 6. perhesurman (MTV:n juttu; Laajasalon perhesurma järkyttää: Kuinka ihminen voi tehdä näin?) vain reilussa puolessa vuodessa sekä tähän liittyen muidenkin sosiaalisten ongelmien vyyhtiä länsimaiden rappiokierteessä.
Tuon perhetragedian takia innostuin kritisoimaan tätä yhteiskuntatilannettamme Facebookissa, missä jo pohdin osaltaan tuohon em. kritiikkitekstiinikin liittyneitä seikkoja. Lainaan tarkasteltavaksenne (Joillakin lisäyksillä tosin) sen pohdintani tuonne alle, mutta sitä ennen erinomainen aiheeseen liittyvä kiteytys löydettynä toisaalta Facebookista ja omilla kommenteillani --->
"People are made to be loved
& things are made to be used
The confusion in this world
is that people are used
& things are loved"
~ Lähteenä Facebook -sivusto The Idealist.
Omat kommenttini tuohon olivat ---> Oligarkkisen periaatteen edesauttama taloususkonto on saastuttanut myös käyttöesineiden maailman juuri näin vääristyneeksi... Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ihmiset voivat pahoin ja miksi ihmissuhteissa ei niin yleisesti onnistuta... Ja ajatushistoriallisesti lähtökohtasyynä tälle kaikelle ongelma- ja pahuusvyyhdille on siis meidän kulttuurimme hyperindividualisoituminen ja sen myötä suhtautuminen asioihin ja tekoihin yhä yliobjektivoituvammin.
Seuraavaksi Laajasalon surman ja koko perhesurmien suman sekä muiden aikamme sosiaalisten ongelmiemme innoittamaa pohdintaani ja ihmettelyäni -->
Uusin Laajasalon perhesurma on mietityttänyt: Onko yhteiskuntamme siinäkin taas kykenevä katsomaan vain oireita ja jättää (ydin)syyt idioottimaisesti huomiotta?... Tämähän kävi ilmi jo äskettäisessä rattijuopon lapsisurmassa (11-vuotias kuoli suojatielle - rattijuoppo vangittiin); esim. ministerit Merja Kyllönen ja Maria Guzenina-Richardson vaativat sen johdosta pakkokeinoja lähinnä vain oireiden (esim. rattijuoppous) ehkäisyyn (Ministerit kannattavat rattijuopoille pakollista alkolukkoa), mutta eivät puutu niinkään syihin (yhteiskunnan viat, jotka edesauttavat sekä rattijuoppoutta että perhesurmia)!
Tosiasia on, että yhteiskuntia parannetaan kunnollisen ymmärryskyvyn puitteissa loppuviimeksi ainoastaan puuttumalla syihin(kin) pelkkien oireiden sijaan ja nykyisessä rapautumiskierteessä se tapahtuu valitsemalla juuri oikeat periaatteet suorastaan kaikkeen yhteiskuntatoimintaan liittyen sekä hylkäämällä väärät periaatteet ko. toimintoja likaamasta ja tuhoamasta! Toki oireitakin hoitamalla saadaan paikoitellen aikaan ainakin tuhoa - sairauden etenemistä viivyttävää vaikutusta, mutta se ei ole kuitenkaan periaatteellista ja kunnollista ydinsyiden ottamista huomioon; on muistettava --> Paranna tauti, niin oireetkin katoavat.
Periaatteista puheenollen --> Nykyajan ylivoimaisesti virheellisin periaate on juuri oligarkia ja kaikki siihen liittyvä; rahan väärä syntymekanismi (korollinen yksityis- ja liikepankkiiriraha velkapyramidihuijaukseen), luonnottomat unionit sen tueksi (Mm. EU ja kuntauudistukset), häikäilemätön pluto- ja kleptokratia (rahatalouden taloususkonto fyysisen ekonomian kustannuksella), yhteisöjen vääristymiset ylikorostuneen individualismin behaviorismiin ja utilitarismiin, jossa mm. juuri oligarkkinen periaate viihtyy yhä enemmän totalitarisoituen jne.
Yhteiskuntamme korjaaminen eli vikojen SYIHIN puuttuminen on juuri sitä NYT, että toimet on kohdistettava etenkin oligarkian ja kaiken siihen liittyvän em. haittaavan ja tuhoavan poistamiseen! Sen jälkeen oikeat parantavat yhteiskuntatoiminnat voivat mahdollistua paremmin, missä mm. raha toimii fyysisen ekonomian hyväksi ja humaanit periaatteet ohjaavat yhteisöjä tasapainoisempaan individualismin ja kollektiivisen yhteishyvän väliseen toteutumiseen.
Tämä on toki prosessi, joka voi ottaa paljonkin aikaa kokonaisuutena, koska yhteiskunnan rapauduttua pitkälle on parantumisprosessi sen mukaisesti vaikea, haasteellinen ja hyvin työläs... Ei siten kannata odottaa ihmettä vuoden sisällä, vaan pikemminkin useiden vuosikymmenten mittaan venyvät odotusajat "työn hedelmien korjaamisessa" ovat realistisempia.
Yhteisöt tajuavat kuitenkin parantumisprosessin periaatteista silloin mm. tulevaisuus- ja antientropia-orientaatioiden tärkeyden ja nimenomaan ilman oligarkkista periaatetta ja sen seurannaisvaikutuksia. On tajuttava kulttuurin nykyinen yli-individualisoituminen ja sen aiheuttamat ongelmat kollektiivisten olemisen ja toiminnan muotojen ymmärtämisessä ja toteuttamisessa.
Balanssi on löydettävä sellaisten individualististen ja kollektiivisten olemisien väleillä, missä ensin mainittu muoto (Yksilö) voisi elää vapaudessa, mutta vastuullisena olemaan haittaamatta jälkimmäistä ylilyönneillä ja missä jälkimmäinen (Yhteisö) voisi synnyttää kaikille yhteishyvää sortumatta siinä kuitenkaan kollektiiviseen totalitarismiin... Emme siis kaipaa nykyistä hyperindividualistista oligarkiaa emmekä muka sen vastavoimaksi (Todella raju virhepäätelmä!) neuvostoliittolaista tai pohjoiskorealaista kollektiivista diktatuuriakaan!
On kuitenkin optimaalia, että tiede, taide, politiikka ja ekonomia ovat vapautetut haitallisista ja kahlitsevista dogmeista --> Ei siis mm. fasismia eikä kommunismia, kuten ei muitakaan reaalitodellisuudesta irtaantuneita tunnustuksellisia liikkeitä uskonnollisista poliittisiin. Ei viherfasismia ja malthusilaisuutta haittaamassa oikeaa ympäristön hoitoa, jonka tarkoitus on elää vuorovaikutuksessa ja optimaalia hakien antientrooppisesti elävän ihmisyyden kanssa.
Ei ole myöskään syytä kahlita tiedettä ja taidetta ideamaailman sekä metafysiikan kieltävällä empirismillä, eikä sosiaalisia konstruktioita ole syytä saastuttaa yli-individualistisen ja rahatalouden haittojen kautta tavarallistaman seksuaalisuuden kautta, jossa humaania erotiikkaa ja romantiikkaa tukahdutetaan sairaisiin käyttäytymisen raameihin, kuten niin paljon nykyään. Kaikki nämä negatiivisena em. tapaan toteutuessaan ovat omiaan synnyttämään paljon haittavaikutuksia, jotka ilmenevät mm. juuri monenlaisina sosiaalisina ongelmina yhteisöjen sisällä ja yksilöiden sairasoireiluina.
Jos poliitikot ja "asiantuntijat" sekä nyt esim. presidenttiehdokkaamme eivät tajua tätä vyyhteä edes nimeksi ja toimi oikeasti parantavalla asenteella, niin heidän "hienot" puheensa ovat vain lähinnä paskan lätinää! Jos ei ole tilanteeseemme sopivaa em. kaltaista periaatearsenaalia ja kykyä hylätä em. huonot periaatteet, niin mm. Haaviston "idealismi", Niinistön "yhteishyvällisyys", Soinin "isänmaallisuus", Arhinmäen "työväkiorientoivuus", Väyrysen "kokemus", Lipposen "valtiomiesmäisyys", Essayahin "kristilliset arvot" ja Biaudetin "tasa-arvo" ovat suorastaan yhtä tyhjän kanssa! Valitettavasti siltä vaikuttaakin...
Väärät periaatteet ilman oikeita periaatteita tai oikeat periaatteet ilman väärien periaatteiden eliminointia tai häilyvä periaatteettomuus EIVÄT PARANNA yhteiskuntaa! Nykyisessä rapautumiskierteessä sellainen JATKAA TUHOA!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment