Tällä viikolla sää on ollut jälleen suurena puheenaiheena Etelä-Suomessa, kun sekä keskiviikkona 11.1. että torstaina 12.1. Etelä-Suomen yli itään liikkuneet sadealueet toivat runsaasti märkää suojalunta sisämaassa aiheuttaen siellä laajoilla alueilla puustolle raskaita tykkylumikuormia ja niistä aiheutuneita puustotuhoja, jotka ovat puolestaan jälleen aiheuttaneet sähköjohdoille kaatuneiden puiden ja revenneiden oksien myötä tuhansille talouksille sähkökatkoja (Hesarin juttu; Tuhannet taloudet yhä ilman sähköä). Tämä on erityisen merkittävää juuri siksi, kun nämä uudet sähkökatkot tulivat melkein suoraan joulukuun 2011 lopun Tapani- ja Hannu-myrskyjen aiheuttamien laajojen ja pitkäkestoisten sähkökatkojen perään.
Samalla tavallaan sää tuottaa näin suoraa jatkoa myös hiljattaiselle kritiikilleni näiden sähkökatkojen paljastamasta infrastruktuurin rappiosta / huonoudesta osana oligarkkisen periaatteen vaikutuksia; Fortumin oligarkkisen periaatteen paljastuminen Tapani- ja Hannu-myrskyjen tuhojen korjaamistoimintansa ontumisessa. Tosin tässä tykkylumituhossa Fortum ei ole ollut pääosassa, sillä sähkökatkot ovat sattuneet nimenomaan sisämaan alueella, jossa sähköä myy enemmänkin mm. Wattenfall. Joka tapauksessa tämä edelleen jatkuva sähkönjakelukriisi säiden aiheuttamana on voimistanut keskustelua ja vaatimuksia ratkaista sähkölinjoille kaatuvien puiden ongelma ja siinä on esitetty mm. puustojen radikaalia raivaamista ko. ilmajohtojen ympäriltä 15m puolilleen tai johdot olisi kaivettava maahan. Lakiakin on vaadittu vauhdittamaan tätä.
Tämänlaiset ongelmanratkaisut ovat kuitenkin hyvin hankalia mm. metsänomistajien ym. maanomistajien erilaisten intressien takia. Vähäisin ongelma ei ole sekään, kun tässä oligarkkisen periaatteen vaivaamassa maailmassa tällaiseen investoiminen on hataralla ja epäkunnollisella pohjalla. Puiden suorasukaiseen raivaamiseen sähköjohtojen ympäriltä liittyy toki myös maisemallisia ongelmia, jotka pitäisi osata ratkaista samalla kertaa työn ohessa ja / tai heti sen jälkeen, jotta projekti tulisi tehtyä kaikilta osin kunnolla. Sama koskee johtojen maahankaivuuta.
Tuollainen raivaamistyö olisi joka tapauksessa erittäin laajamittaista ja siksi siihen tulisikin mielestäni yhdistää kunnolla alan ammattilaisten toimesta (Mm. maisema-arkkitehdit, biologit ja metsätalouden asiantuntijat) raivaus- / maahankaivuukohteiden ympäristönvaikutusten arvioinnit ja maisemointisuunnitelmat projektin aiheuttamien sekä maisemallisten / visuaalisten että ekologisten vaurioiden korjaamiseksi - vähentämiseksi. Mutta mikä on yhteiskuntamme lähitulevaisuus tässä talouskriisissä, joka voi torpata tällaisetkin ideat jopa kokonaan...?
Esim. maisema-arkkitehdeille voisi tästä toki löytyä uudenlaista työsarkaa, kun pitäisi suunnitella kaadettaville puustoille korvaavia sähköjohtoja haittaamattomia kasvillisuuskokonaisuuksia niin maaseudulla kuin taajamissakin; maaseudulla tämä tarkoittaisi enemmänkin metsänhoidollisia innovaatioita ja taajamissa myös mm. korvaamisistutuksin saavutettavia matalampia puustoja - pensaikkoja, joilla on korostetun visuaalinen - esteettinen aspekti korvaavan ratkaisun aikaansaamisessa kullekin kohteelle sopivalla tavalla. Mutta onko parempi raivata puustot, kaivaa johdot maan alle vai noudattaa kumpaakin strategiaa kohdelähtöisesti...? Vai löytyisikö joku muukin ratkaisu ns. laatikon ulkopuolelta?... Siinäpä miettimistä!
Tämä tykkylumiepisodi on ollut toki myös sään ja meteorologian katsannossakin mielenkiintoinen sekä tietenkin esteettisestikin upea kokemus, mikä on ollut noiden tuhojen vastapainoksi toisaalta hauskaa ja jännää seurattavaa kehittyessään. Tilanne syntyi siis niin, että viime viikonvaihteen ja alkuviikon pakkasjakson päätteeksi Norjanmerellä - Pohjois-Skandinaviassa muotoutunut laaja matalapaine liikutti eteläreunallaan tarkasti samaa reittiä kaksi pientä matalapaineen osakeskusta Etelä-Suomen yli itään vuoronperään; ensimmäinen siis 11.1. ja toinen 12.1.
Molempiin liittyi rintamasysteemien mukana suunnilleen samantyyliset sadealueet ja molemmilla kerroilla ilmamassan leutous ko. länsi-lounaisvirtauksessa oli sen verran samanlaista, että sateiden olomuodot pysyivät alueellisesti hyvin samoina; etelä-lounaisrannikko pysyi vesisateisena, jolloin vanhatkin lumet sulivat entisestään ja jopa maata paljastui uudelleen. Samalla sisämaassa saatiin siis kahtena päivänä suojalumisateita jopa 10 - 20 cm:n verran yhteensä. Sateiden eri olomuotojen raja-alue pysyi myös varsin tarkasti samoilla vyöhykkeillä.
Näin muodostui siis tämä tykkylumiepisodi ja samalla syntyi myös tavanomaista voimakkaampi ero lumipeitteen tilanteessa etelärannikon ja ko. sisämaa-alueiden väleillä. Jälkimmäisenä sadepäivänä etelärannikolla oli jopa havaittavissa tulvimista vesisateen ja sulavan lumen takia, kun samaan aikaan tarttuva märkä lumisade oli tehnyt sisämaassa maisemista huippulumisen näköisiä.
Minulla olikin ideana näiden lumisadetilanteiden heti perään kartoittaa tätä lumitilanteen eroa ja tykkylumien määrää matkustaessani välillä Helsinki - Hämeenlinna perjantaina 13.1.2012, joka tarjosikin erittäin mallikkaan ja kiinnostavan esimerkin tilanteesta ko. päivänä. Käytännössä suoritin tarkastelun niin, että bussilla ko. väliä matkatessani laitoin matkapuhelimeni kautta Facebook-statukseeni ns. reaaliaikaisen lumitilanneseurannan puustolumien ja lumipeitteen suhteen. Siinä kustakin sopivasta matkanvarren kohdasta laitoin näin lumitilanteiden havainnot muistiin ja jakoon. Seuraavaksi laitankin tähän ko. seurannan tuloksen nähtäville myös teille blogini lukijoille. Ajoreitti oli siis pitkin Helsinki - Hämeenlinna -moottoritietä. -->
Reaaliaikainen lumitilanneseuranta nyt (Perjantaina 13.1.2012) matkani varrelta välillä Helsinki - Hämeenlinna --->
Tilanne 13.1.2012 klo. 12:45 --> Helsingin keskusta: Pohjoisesta kiertyneen uuden lumipyryn tunnin sisällä tekemää hentoa valkeutta allaan laikuttaista loskalunta jäätyneenä -1 asteen pakkasessa. Puusto paljas lumesta.
Tilanne 13.1.2012 klo. 13:04 --> Kehä I ja III väli: Vanhaa lunta enemmän lähes yhtenäisenä peitteenä, muttei vielä merkkejä eilisistä ja toissapäiväisistä lumisateista.
Tilanne 13.1.2012 klo. 13:13 --> Klaukkalan liittymä: Vanha lumi useita senttejä paksu, havupuustossakaan ei vielä lunta kahden edellispäivän lumisateista.
Tilanne 13.1.2012 klo. 13:22 --> Nurmijärven liittymä: Kahden edellispäivän lumet alkoivat näkyä puustossa pari km ennen tätä ja lisääntyvät nyt nopeasti myös lehtipuissa matkan edetessä.
Tilanne 13.1.2012 klo. 13:30 --> Hyvinkää: Vanha+uudempi lumi jo selvästi yli 10 cm yhteensä ja sekä havu- että lehtipuusto notkuvat runsaasta lumesta etenkin tuulensuojapaikoilla. Uutta pakkasluntakin sataa parhaillaan melko tiheästi.
Tilanne 13.1.2012 klo. 13:38 --> Riihimäki: Kahden edellispäivän lumet yhä erikoisemman runsaampia lehtipuustonkin notkuessa huippulumisina; jotkut nuoret koivut taipuneet vahvasti luokille ja havupuutkin monin paikoin erittäin kuormittuneita.
Tilanne 13.1.2012 klo. 13:48 --> Tervakosken liittymä: Ennätysmäisen lumikuorruttuneen puuston takia ja pakkaslumipyryn jatkuessa melko sakeana on tunnelma totaalisesti eri maailmasta Helsinkiin verrattuna.
Tilanne 13.1.2012 klo. 13:54 --> Muutama km ennen Hämeenlinnaa: Lumen runsaus pysynyt melko samana, voimakkaan pohjois-koillistuulen lumesta varistamat puut ja metsän sivut erottuvat selvästi, kuten etelämpänäkin.
Tilanne 13.1.2012 klo. 14:01 --> Hämeenlinna: Lumipeitteen paksuus arviolta reilut 20 cm ja puusto paikoin vähän vielä lumisempi kuin etelämpänä. Toisaalta lehtipuusto paikoin vähän varistuneempi. Pakkaslumisade jatkuu kohtalaisena (Lisähuomio; Hämeenlinnan keskustassa lehtipuusto oli jo suurimmaksi osaksi varistunut lumesta, mutta pensaikoissa oli runsaasti lunta kuorrutteina).
Mainittakoon aivan lopuksi vielä seuraavaa tilanteiden viimeaikaisista käänteistä ja jotain tulevastakin säästä, jolla voi olla suurta merkitystä tykkylumitilanteen kehittymisen kannalta: Kuten em. seurannasta huomasitte, niin eilisestä tähän päivään (la) on vallinnut matalapaineen painopisteen siirryttyä itä-kaakkoon voimakas ja purevan kylmä (Pakkasta -5 ja -10 asteen välillä) pohjois-koillistuuli, joka on varistanut etenkin tuulelle alttiilla paikoilla lumia puustoista osaksi jopa lähes kokonaankin huolimatta vielä sataneesta uudesta pakkaslumesta. Silti tuulensuojapaikoilla (Kuten metsien sisäosat, tuulen suunnassa suojaiset metsänreunat yms. kohteet) tykkylumet ovat säilyneet edelleen lähes ennallaan.
Jatkossa parina lähipäivänä su ja ma ei ole tulossa vielä uusia merkittäviä sateita ja tämä uusi pakkasjakso jatkuu tuulten tyyntyessä; pakkasta voi olla sisämaassa paikoin -15 asteen lähellä. Sitten ensi viikon mittaan on havaittavissa leudompien länsi-lounaisvirtauksen tuulien uudelleen muotoutumista, missä suojasään mahdollisuutta voi tulla ke lähtien ajoittain ainakin etelä- ja lounaisrannikoilla sekä myös länsirannikolla. Uusia merkittäviä sadealueita olisi tulossa samalla, mutta kuitenkin vasta torstaista lähtien ja mahdollisesti lähinnä länsipainotteisesti. Myös tulevana viikonloppuna on yhä riskiä lännestä tuleville voimakkaiden matalapaineiden runsaillekin sadealueille, mutta matalapainetoiminta jäisi pyörimään Suomen länsi-lounaispuolille, mikä tietäisi etelävirtausta ja itä-länsisuunnassa selvää lämpötilaeroa (Kylmintä idässä)... Toiset mallit toisivat matalapaineen suoraan päälle viimeistään ensi viikonvaihteessa eli sateita tulisi silloin selvästi enemmän ja ajoittain suojasäisempänä...
To lähtien voi olla täten riskiä tykkylumitilanteiden pahenemiseen sisämaassa, mikäli ilmamassa suosii silloin sadealueiden hetkillä taas lähellä nollaa astetta olevia lämpötiloja varsinkin jo olemassa olevilla tykkylumialueilla eikä mahdollinen suojasää olisi muutenkaan liian sulattavaa ja varistavaa... Vesi- ja lumisateen raja on kuitenkin erittäin pienestä kiinni; tällaisissa talvisissa länsivirtauksen matalapaineissa olen havainnut, että usein lämpötilan ollessa +0,5 asteen luokkaa sade on yleensä lunta eli siis märkää suojalunta, mutta vain asteen nousu voi jo tietää enemmänkin vesisadetta. Vastaavasti jo yhden asteen verran pakkaselle kylmeneminen merkitsee lumen huomattavaa tarttumisominaisuuden vähenemistä eli siis lumisateen paljon heikompaa kykyä muodostaa tykkylunta varsinkin, jos on sateen aikana tuulista.
On siis vielä hyvin vaikeaa arvioida mahdollisten ensi viikon loppupuolen sateiden tarkkoja olomuotoja ja niiden tykkylumien muodostamisen ominaisuuksia. Tarvittaessa uusista ja pahenevista tykkylumitilanteista varoitellaan...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment