Rahan väärä syntymekanismi ja oligarkkinen periaate fyysisen ekonomian tuhoajina: Petri Ronkaisen ja minun yhteenvedot

Tämän viikon maanantaina 9.1.2012 Helsingin Sanomien mielipidesivulla ilmestyi valtamedian puitteissa ennen näkemätön viiltävän tarkka ja suorasukainen yhteenveto nykyisen monetaristisen talousjärjestelmän pääongelmasta; rahan väärästä syntymekanismista. Kyseessä on Petri Ronkaisen mielipidekirjoitus, joka on levinnyt jo voimakkaasti sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa. Jotkut ovat huomanneet, että Petri saattaisi olla Kaninkolo -blogin Ebolakani -nimimerkki ja kyllä minustakin käytetyt sanamuodot ovat erittäin vastaavia ko. blogin ja tämän mielipidekirjoituksen välillä. Tosin itse Ebolakani väittää, että kyseessä ei ole ollut hän; Paras mielipidekirjoitus ikinä!. Lainaan ko. kirjoituksen nyt tähän alle kokonaisuudessaan sanasta sanaan --->

"Rahan syntymekanismi on suurin ongelma

Anu Taskinen kysyi (HS Mielipide 3.1.), miten on mahdollista, että maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Useimmiten rahaa saa palkkana, tulonsiirtona, lahjana, osinkona tai myymällä jotakin. Mutta mistä tuo raha on peräisin? Se on peräisin sinun tai jonkun toisen lainaamasta rahasta.

Valtiot ovat luovuttaneet rahan luontioikeuden yksityisille liikepankeille. Tämä tarkoittaa sitä, että rahan kierto alkaa vasta sitten, kun joku on mennyt pankkiin ja lainannut sen sieltä. Pankki luo lainattavan pääoman laillisella kirjanpitomenettelyllä tyhjästä, ja pankki lainaa vain lainasopimuksessa olevan pääoman summan. Pankkiin on kuitenkin palautettava enemmän rahaa kuin sieltä on lainattu, ja samalla tämä raha kuolettuu eli katoaa kierrosta.

Kun pankki lainaa vain lainasopimuksessa olevan summan, mistä korot maksetaan? Korot maksetaan omasta tai jonkun muun lainaamasta rahasta. Tämä tapahtuu täysin riippumatta siitä, miten raha ansaittiin. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat ottaneet lainaa eilen tai tänään, ovat velan takaisinmaksussa riippuvaisia niistä, jotka ottavat velkaa huomenna. Tämä on velkapyramidiponzi.

Ilman velkaa ei ole rahaa ja ilman rahaa ei ole taloutta. Tuotanto ei luo talouteen tuotannon arvoa vastaavaa tuloa, vaan pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata korolla. Nykyisessä järjestelmässä ei ole olemassa sellaista määrää työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä, veronkorotuksia, eläkeikien nostoja, taloudellista integraatiota, palkkojen alentamista ja kilpailukyvyn kasvattamista, joilla tästä taloudellisesta ahdingosta voitaisiin nousta. Toivoisin jokaisen suomalaisen - kansanedustajia myöten - ymmärtävän tämän.

Nykyinen taloudellinen ahdinko johtuu velkasaturaatiosta eli siitä, kun lainanhoitokulut syövät liikaa elämiseen jäävästä rahasta, eikä juuri kukaan halua tai kykene ottamaan lisää velkaa. On vain täsmälleen yksi ongelma, ja se on rahan syntymekanismi. Mitään muuta ongelmaa ei ole. Kaikki muut taloudelliset ongelmat ovat vain oireita tästä. Paranna sairaus, niin oireet katoavat.".

Petri Ronkainen
Tekniikan kandidaatti
Helsinki

Seuraavaksi aiheeseen sopien lisukkeeksi omaa havainnointiani ja ajatteluani -->

Petri Ronkainen / tavallaan Ebolakani on omankin havaintoni mukaan erittäin paljon oikeassa, ja tuossa mielipiteessä onkin kuvattuna oligarkkisen periaatteen käytännön mekanismit rahan käytössä erittäin havainnollisesti, mutta hieman närästää tuo yksinkertaistava loppukaneetti (Mitään muuta ongelmaa ei ole. Kaikki muut taloudelliset ongelmat ovat vain oireita tästä). Näin siinä mielessä, koska meidän on ymmärrettävä siinä myös se, miksi moinen järjestelmä on syntynyt? Mitkä etenkin transatlanttisten yhteiskuntien sosiaaliset ja ajatukselliset prosessit ja syyt ovat olleet moisen alkuunpanevina voimina ja miten?

Tämän ymmärtämiseksi olen seurannut eniten LaRouche -liikkeen (LaRouche PAC, Executive Intelligence Review ja Readings from the American Almanac) ekonomian, historian, (geo)politiikan ja sosiologian vuosikymmenten mittaista tuntemustaan. Erinomaisena lisänä on ollut viime aikoina myös esim. Seppo Oikkosen blogissaan Kuinka Karl Marx tavataan kirjoittamansa aineistot runsaine lukijakommentteineen, missä hän korostaa ihmiskunnan kaiken toiminnan taustalla kehittynyttä ns. ajatushistoriaa, mikä määrittelee sekä kollektiiviset että yksilölliset ominaisuudet ihmisyhteisöjen - yhteiskuntien toiminnoissa ja olemisen muodoissa hyvin voimakkaasti kaukaa esihistoriasta nykyhetkeen.

Itse olen muokkaamassa yhä pidemmälle tällaisista ja toki muistakin aineksista omaa kokonaisvaltaista näkemystäni maailmamme tilasta ja sen ongelmien ratkaisuista. Tässä voidaan todeta nyt seuraavaa: Em. lähteet huomioiden pääsyy tähän etenkin transatlanttiseen talousahdinkoon on nimenomaan oligarkia eli oligarkkisen periaatteen käyttö ajattelussamme ja toiminnassamme, jota edesauttaa ajattelumme hyperindividualisoituminen ja sen aiheuttamat vääristymät ja virheet kollektiivisen yhteishyvän ymmärtämisessä ja toteuttamisessa. Filosofisesti voimmekin kiteyttää, että maailmassa oleva pahuus, epäoikeudenmukaisuus ja vääryys konkretisoituu eniten juuri oligarkkisessa periaatteessa toiminnan tasolla.

Oligarkkiselle periaatteelle alisteisesti tulee eteemme yllä mainittu rahan väärä syntymekanismi sekä sen seurannaisvaikutukset eli oireet, joista merkittävin globaalin ja yhteiskuntatason vääristymä on juuri se, että rahatalous on rahan väärää syntymekanismia hyväksi käyttäessään ns. taloususkonnollistunut eli irtaantunut hyperindividualismin edesauttamana imaginaarisen tunnustuksellisesti fyysisestä ekonomiasta ja se käyttää siten fyysistä ekonomiaa parasiittisesti ja tukahduttavasti hyväkseen pyörittääkseen juuri em. velkapyramidiponzia.

Taloususkonnon totalitarisoituminen rahataloudessa onkin tuonut viimeisen 20 vuoden aikana niskaamme jopa "eksoottisilla talousinstrumenteilla" eli ns. johdannaismarkkinoilla keinottelun, missä juuri em. kaltaisia oligarkkisen rahan jo lähtökohtaisesti vääristämiä velkasitoumuksia edelleen kaupataan mm. johdannaisopimuksina ja futuureina. Nämä liittyvät rahan syntymekanismista johtuen juuri rahatalouteen (Minne lainattu raha lopulta menee tässä monetaristisessa järjestelmässä? --> Takaisin pankkiin korkoineen eli rahatalouden piiriin)!

Näiden suhde fyysiseen ekonomiaan on siten vaarallisen häilyvästi ja rikolliseen käyttöön manipuloituvasti spekulatiivinen, jolla on yhä erittäin paljon potentiaalienergiaa fyysisen ekonomian tuhontaan (Johdannaismarkkinoiden arvioidut velkapommit ovat vähintään useita biljoonia dollareita määriltään); tämä nähtiin nykyisen talousromahduksen alkuun panneessa ns. subprime -lainojen kriisissä vuonna 2007 - 2008 ja se on jatkunut nyt euro-kriisinä, missä valtioiden kontoille on sysätty tällaisten vääristyneiden ja pilaantuneiden lainojen ja siihen yhteenkuuluvasti em. velkasaturaation maksupaineet kestämättömästi ja toivottomasti. Niitä ei fyysinen ekonomia (Mm. juuri tuotanto ja valtioiden julkinen talous) pysty koskaan kattamaan rahatalouden pelastamiseksi tuhoutumatta itse!

Fyysisen ekonomian tällainen rapauttaminen ja suoranainen tuhoaminen ilmenee täten tällaisen kautta aiheutettuna yhteiskuntien toimintojen ja rakenteiden rapautumisena. Käytännössä tämä prosessi alkaa siis rahatalouden kontolta niin, että tuo em. velkasaturaatio ja / tai erääntyvät johdannaismarkkinasitoumuksensa pakottavat rahataloutta etsimään (Luetaan huijaamaan ja varastamaan) itsensä ulkopuolelta eli tähdellisesti juuri fyysisestä ekonomiasta pääomaa tuon velkapyramidiponzinsa ja johdannaismarkkinapeliensä edelleen pyörittämiseksi.

Tätä rahatalous pyrkii tekemään juuri alistamalla ja pakottamalla fyysisen ekonomian tehtäväksi eli sen piirissä seuraavaa --> Työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä, veronkorotuksia, eläkeikien nostoja, taloudellista integraatiota, palkkojen alentamista ja kilpailukykyä manipuloimalla tuottaa rahatalouden hyväksi pelastavaa "tuloa" ja juurikin siis fyysisen ekonomian kustannuksella. Sen se ehdollistaa kansojen niskaan rahatalouden teesien kätyreiksi ostettujen / korruptoitujen / pakotettujen poliitikkojen ja "asiantuntijoiden" avulla valtioiden toiminnoissa ja päätöksissä (väli)käsinään tarkoitusta varten muodostetut liike- ja keskuspankkijärjestelmät.

Tämän on mahdollistanut täysipainoisesti Glass-Steagall -lain kumoaminen Yhdysvalloissa vuonna 1999, jolloin fyysistä ekonomiaa palvelleet pankit voitiin kaapata rahatalouden ko. spekulaatio- ja keinotteluvälineiksi ko. liikepankkien yhteyteen ja siis oligarkkisen periaatteen ikeeseen nyt tunnetuin tuhoisin seurauksin. Tämä prosessi jatkuu edelleen ja ko. oligarkkikartellin tavoitteena onkin tämän talouskriisin varjolla muokata itselleen lopulta totalitaarinen maailmanhallitus kätyreinään valtioiden petollisen katalat poliitikot ja "asiantuntijat". Tätä yksityisen eli siis oligarkkisen rahan ja valtion liittoa sanotaan fasismiksi.

Rahatalouden teesien kätyreiksi ostetut poliitikot ja "asiantuntijat" toimivat täten käytännössä seuraavasti ja ovatkin jo valitettavan paljon tähän suuntaan menneet --> Työtä, tuotantoa, leikkauksia, yksityistämistä ja veronkorotuksia pyritään lisäämään koko ajan kuin ne muka itsessään tuottaisivat tuloa tässä järjestelmässä (Eivät tuota, kuten yllä todettiin); osaltaan kyseessä on siis hyväuskoinen hölmöys imaginaarisena uskomuksenaan esim. ihmistyön ja tuotannon itsessään muka olevan tulon lähde ja toisaalta kyseessä on siis suora fyysisen ekonomian tuhoisa kiristäminen tyrannisoituvan rahatalouden rikolliseksi ylläpitämiseksi. Samalla eläkeikiä pyritään nostamaan ja palkkoja alentamaan, joilla on sama tyrannisoiva tarkoitus, joista ensin mainittu on ollut Suomessa erityisenä teesinä.

Suomessa toisena erityisenä "innovaationa" samassa tarkoituksessa on nyt radikaalisti runtattava kuntauudistus, jossa kuntia yhdistelemällä suuremmiksi kokonaisuuksiksi muka niistetään rahaa "säästöön" fyysisestä ekonomiasta, jotta se pystyisi palvelemaan paremmin oligarkkista rahataloutta. Tästä seurauksena on fyysisessä ekonomiassa palvelujen etääntyminen eli huononeminen yhä suuremmalta joukolta ihmisiä ja lähidemokratian rapautuminen entisestään oligarkkisen periaatteen heittopussiksi!

Kun taloudellista integraatiota kiihdytetään ja ns. kilpailukykyä kasvatetaan, niin se tarkoittaa tässä järjestelmässä juuri sitä, että manipuloidaan tämän talouskriisin varjolla rahatalouden ekspansiota yhä laajemmalle ja yhä totaalisemmin. Sen apuna on myös imperiaalinen sodankäynti, kuten viime aikoina Libyassa ja lähitulevaisuuden uhkana jopa Kolmantena maailmansotana lopulta Kiinaa ja Venäjää vastaan. Tätä rahatalouden moni-ilmeistä totalitarisoitumista voidaan nimittää sen parissa eniten häärivien instituutioiden takia pankkiiri- ja korporaatiodiktatuuriksi.

Kaikkien näiden yhteiskuntatoimintojen tyrannisoitumisten ja totalitarisoitumisten tarkoitus on siis aina vain se, että rahaa, resursseja ja investointeja ohjautuu fyysisestä ekonomiasta entistä enemmän rahatalouden ahdingon pelastamiseen ja vastaavasti samalla fyysisen ekonomian kenttää asuttavat väestöt joutuvat tyytymään siinä entistä vähempään hyvinvointiin ja toimeentuloon, jolla ei ole tilanteen mukaisesti loppua tässä järjestelmässä muuten kuin vääjäämättömänä tuhona.

Järjestelmää hallinnassaan pitävät tai tässä romahdusprosessissa pitää yrittävät eliittikartellit ovat silti järkähtämättömästi vaatimassa tätä seinähulluutta oligarkkisen periaatteensa sokaisemina ja siitä taloususkontoon hihhuloituneina. Tätä rahan väärästä syntymekanismista ja sitä seuraavasta velkasaturaatiosta alkanutta ja oligarkkisen periaatteen ohjaamaa yhteiskuntien rapautuvaa kehitystä sanotaan neofeodaalistumiseksi.

Samaan aikaan elämiseemme tarkoitettua fyysisen todellisuuden kenttää ravisuttaa myös konkreettinen fyysinen rapautuminen, mikä tarkoittaa em. fyysisen ekonomian rapautumisesta johtuvan neofeodaalistumisen aiheuttamia konkreettisia rapautumisprosesseja yhteiskuntiemme rakenteissa ja toiminnoissa mukaan lukien ympäristön saastuminen ja tuhoutuminen. Niitä ovat mm. infrastruktuurin vähittäinen heikkeneminen, teollisen ja maatalouden tuotantojen heikkeneminen, koulutussysteemin rapautuminen eli tieteen ja taiteen heikkeneminen sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä terveydenhuollon huonontuminen. Kaikkiin näihin liittyen myös uusien ja uutta rakentavien - luovien investointien väheneminen tai investointien koordinoinnit oligarkkisten periaatteiden mukaisina keskittämisinä (Mm. Aaltoyliopisto) juuri samoista em. rahatalouden pönkittämisen syistä johtuen on oleellista ymmärtää kuvatunlaisena ihmiskunnan vastaisuutena.

Tästä rapautumiskokonaisuudesta seuraa ihmisväestöille olosuhteiden köyhtymistä ja kurjistumista sekä fyysisesti että intellektuaalisesti ja henkisesti. Eli rahatalous imee parasiittisen ja tukahduttavan tarpeensa pariin rahavirtoja, resursseja ja investointeja pois fyysisen ekonomian piiristä, jolloin fyysinen ekonomia onnistuu ylläpitämään yhä vähäisempää ja huonolaatuisempaa määrää fyysisen todellisuuden rakenteita ja toimintoja ihmisväestöjä kentässään asuttaessaan. Siitä seuraa väestöjen sairastumista, kuolleisuuden lisääntymistä, syntyvyyden vähentymistä, kulttuurin rappioitumista, väkivallan ja rikollisuuden lisääntymistä, vastakkainasettelujen kärjistymistä, altistumista vaarallisiin tunnustuksellisiin liikkeisiin jne. Tätä fyysisen todellisuuden rappiokierrettä voidaan nimittää sivilisaation rapautumiseksi / tuhoutumiseksi.

Intellektuaalinen ja henkinen rappio on myös oleellisen tärkeä osa tämän kokonaisuuden rapautumiskierrettä tällaisen järjestelmän idioottimaisuudessa. Sitä tehostaa yhtäältä valtamedian sekä harkittu (Rahataloutta hallitsevien eliittikartellien omistamat valtamedialähteet) että vähemmän harkittu (Maailmamme juuri tällaisesta Petrin ja minun kuvaamasta tilasta pihalla olevat journalistit ja asiantuntijat) propaganda, jonka tarkoitus on ollut ylläpitää illuusiota em. monetaristisen järjestelmän ja velkapyramidiponzin järjellisyydestä ja hyödyllisyydestä; ns. "markkinat" ovat muka oikeassa ja meidän hyväksemme toimivia (Hahhahhaa, miten idioottimaista; markkinat muka tuottavat elämää ihmisten käyttöön!).

Nyttemmin ko. propaganda on kohdistunut enenevässä määrin ko. järjestelmän syvän järjestelmätason tuhoutumisen ja vararikon olemuksen sekä niiden taustoilla olevien syiden peittelyyn eli juuri kaikkien em. ydinsyiden peittelyyn. Peittely on yhtäältä asioista väärillä nimillä, väärillä ominaisuuksilla ja väärillä toiminnoilla puhumista ja toisaalta ajatustoimintaa sokeuttavan viihteen massatuputtamista, jotta ns. suuri yleisö ei osaa kyseenalaistaa riittävästi ja varsinkaan miettiä eikä organisoida mitään ratkaisuja ko. ongelmiin. Tämä aiheuttaa älyn ja hengen haaskuuntumista - harhautumista epäoleellisuuksiin ja se on pois oikeista fyysisen ekonomian ja fyysisen elämisen todellisuuden rakenteiden - toimintojen järjestämisestä antioligarkkisesti ja antientrooppisesti. Se on siis myös pois oligarkkisen periaatteen ymmärtämisestä ihmiskunnan vastaisena vihollisuutena ja sivilisaation syöpänä!

Toisaalta intellektuaalinen ja henkinen rappio syntyy yhteiskuntaan myös siitä, kun fyysisen todellisuuden kenttä rappioituu em. tapaan eli kykenee siten ylläpitämään yhä vähemmän ja yhä huonommalla tavalla sellaista väestöä, jonka joukosta voi nousta riittävän voimakkaalla ja humaanilla tavalla älyllisesti ja henkisesti suuntautuneita yksilöitä yhteiskuntakehityksen eturintamaan; tiedemiehiä, taiteilijoita, runoilijoita, kirjailijoita, arkkitehteja, insinöörejä, muusikkoja, filosofeja, oikeita taloustieteilijoitä (Erotuksena oligarkkisen periaatteen kätyreistä) jne. Tätä tehostaa entisestään olosuhteiden kurjistumisen suora vaikutus; yhä enemmän energiaa suuntautuu hengissä pysymiseen kulttuuria ja fyysisen todellisuuden rakenteita - toimintoja kehittävien tekojen ja ajatusten (ideoiden) sijaan.

LaRouche -liikkeeltä olen oppinut sen, että juuri ihmisten intellektuaalinen ja henkinen voimavara on jopa tärkein fyysistä ekonomiaa ylläpitävä ja kehittävä energian ja luovuuden lähde! Tämä siksi, koska on juuri ihmisen itsensä tehtävä luoda järjestelmät rakenteineen ja toimintoineen itsensä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi fyysisen todellisuuden kentässä sopivassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ihmismieli on talouden arvoista kallisarvoisin ja lähtökohtaisin!

Älyn ja hengen voimat l. ihmismielen potentiaalit ovat melkeinpä suoraan verrannollista siihen nähden, kuinka paljon ne pystyvät organisoimaan optimaalia fyysistä ekonomiaa antioligarkkisella ja antientrooppisella asenteella fyysisen elinalustansa muokkaajaksi, ohjaajaksi ja kehittäjäksi. Toisin sanoen siis tällöin yhteiskunta osaa älyn ja hengen voiman noustessa juuri sen mukaan paremmin organisoida rahatalouden fyysisen ekonomian palvelijaksi, jotta fyysinen ekonomia puolestaan pystyy olemaan optimaalisesti kullekin maantieteelliselle alueelle sopivalla tavalla hyötynä ihmisyhteisöjen asuttamiselle ja kehittämiselle fyysisen todellisuuden kentässä.

Oleellista on siinä siis se, että operaatioina toteutuvat humaanit ja hyvyydelliset periaatteet oligarkkisten ja pahuudellisten periaatteiden sijaan. Oleellista siinä on myös riittävän laaja asukasjakauma kullakin alueella sekä määrinä että laatuina. Erittäin oleellista on täten sekin, että fyysisen ekonomian ja sitä kautta fyysisen todellisuuden kenttää ylläpidetään ja kehitetään myös siksi, että niiden prosessit ravitsevat ihmisyhteisöjen hyvinvointia, millä on parantava vaikutus juuri ihmismielen toimintaan sekä yksilöinä että osana kollektiivista yhteishyvää. Tätä ihmisten intellektuaalista ja henkistä voimavaraa eli ihmismielen voimaa potentiaalienergiana fyysiseen toimintaan yhteiskuntien hyväksi voidaan kuvata kollektiivisena tietoisuutena eli noosfäärinä.

Sitä kohtaan oligarkkisen periaatteen huumaamat eliittikartellit ovatkin oikeastaan jopa eniten vihamielisiä, koska ihmismielen potentiaali voimakkaan antioligarkkisena ja antientrooppisena toteutuessaan haittaa oligarkkisen rahatalouden diktatuuria; yhteishyvällinen fyysinen ekonomia ja hyperindividuaalisen katsannon mukainen rahatalouden oligarkia eivät voi asuttaa samaa planeettaa yhtäaikaa pidemmän päälle menestyäkseen.

Ko. globalistieliitti on täten kiinnostunut kohdistamaan tuhoavia voimia juuri ihmismielen potentiaaliin ja se tapahtuu juuri em. tavalla kuvatun taloussodan avulla fyysistä ekonomiaa rapauttamalla, joka on ollut oleellista ko. eliitille Brittiläisen imperiumin alkuajoista saakka. Mutta myös mm. malthusilaisilla ja viherfasistisilla sekä eugeniikkaan perustuvilla keinoilla on ko. eliittikartellien käsissä samoja päämääriä, joista olen jo tuonut ja tuon yhä tulevaisuudessa yksityiskohtaisiakin esimerkkejä esille.

Tässä vaiheessa tulemme jo tekstini loppuun, vaikka vielä on paljon sanomatta jääneitä selvittelyjä ja ajatuksia; haluan pitää tämän tällaisena omana johdantonaan - alustuksenaan ilman liikaa raskassoutuisuutta. Ongelmien ratkaisuteeseilyt saavat myös odottaa tämän jälkeiseen aikaan, mutta palaan moniin seikkoihin varmasti myöhemmin, missä käytän pohjana - vertailuna tätä kirjoitustani tuon Petri Ronkaisen hienon yhteenvedon kanssa.