Tänään siis valitaan Suomeen uusi presidentti, missä toisen kierroksen ehdokkaina ovat Kokoomuksen Sauli Niinistö ja Vihreiden Pekka Haavisto. Kirjoitan tähän vielä ennen valinnan h-hetkeä muutamia ajatuksiani ja tuntojani aiheeseen liittyen sekä linkitän yhteen ajankohtaiseen toisen kirjoittajan tekstiin.
Näiden vaalien ensimmäisellä kierroksellahan kritisoin ankarasti mm. Pekka Haavistoon liittyvää huumaa / hurmosta, jossa havaitsin joukkoliikkeen piirteitä; Presidenttiehdokas Pekka Haaviston suosio haitallisen joukkoliikkeen palvontakohteena ja oligarkian intressien peitetarinana. Tiedätte myös jo näiden vaalien ensimmäisen kierroksen pohdintaani ja sen perusteella tekemiäni johtopäätöksiä; Taustapohdintojeni tuloksena syntynyt Suomen presidentinvaalien 2012 ensimmäisen kierroksen äänestysvalintani.
Osaltaan noiden takia olen saanut syytteitä sosiaalisessa mediassa ylimielisyydestä sekä turhan ankarista ja vihamielisistä ajatuksista. Osaltaan varmasti on sekin totta käytöksessäni, minkälainen on toki hyvin vaikea vältettävä tässä sairaassa ja kierossa transatlanttisen maailman tilanteessa, kun yritetään kritisoida epäkohtia mahdollisimman oikein ja mahdollisimman tehokkaasti.
Siksi ei toisaalta ole yllätys se, että siinä tulee vääjäämättäkin astuttua joidenkin varpaille (Jopa läheistenkin sellaisten, mikä voi olla ongelmallista ja haastavaa sinänsäkin...) ja ns. loukattua toisenlaisten mielipiteiden esittämistä tahattomastikin protestin ja kritiikin tiimellyksen myötä. Pahoittelen, että näin voi välillä tapahtua! Kaikkia ei silti voi miellyttää, vaikka kuinka yrittäisi ja eipä se voi siksi ollakaan paremman maailman tekemisessä ehdoton päälinja. On sanottukin, että "vihamiesten kertyminen itsellesi kertoo myös siitä, että olet taistellut jonkin puolesta"...
Yritän kuitenkin seuraavaksi tasapuolisuuden nimissä sanoa jotain hyvää eli positiivista Haavisto- ja Niinistö-huumastakin --> Ensinnäkin molempiin, mutta varsinkin Haavisto -huumaan liittyy suomalaisten poliittisen heräämisen uutta voimaa, vaikka se vielä etsiikin hedelmällistä toteuttamissuuntaansa haparoiden, epäröiden ja harhautuen. Positiivista on siinä se, että ihmisillä on ylipäätään herännyt käsitys tarpeesta muuttaa asioita paremmaksi ja Haaviston kannattajien kohdalla tämä on selkeimmin havaittavissa.
On kuitenkin naivia kuvitella tässä maailman tilanteessa juuri sekä Haaviston että Niinistön taustoina olevaan geopolitiikan ja ekonomian olemukseen (Transatlanttinen ekonomian kriisi käytännön tilannekuvauksena ja oligarkkikartellin imperiaalisten visioiden seurauksena ja Iranin ja Syyrian kriisit Kolmannen maailmansodan sytyttäjinä transatlanttisen eliitin juonimana: Tilannekooste helmikuussa 2012) nähden, että se muutostarpeen voima voisi kanavoitua itsestään selvästi ja kattavasti hedelmälliseksi käytännön toiminnaksi juuri esim. Haaviston presidentiksi valinnan kautta.
On totta, että Haavisto esittää paljon humaaneilta kuulostavia teesejä ympäristöarvoista, sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä keskusteluilmapiirin ja vähäosaisten asioiden parantamisesta. Mutta miten sellaisia parannuksia tehdään käytännössä tässä maailmantilanteessa ja sellaisen mahdollisen presidentin avulla, joka ei kuitenkaan näihin teeseihinsä nähden ole lähelläkään riittävästi perillä esim. juuri keskeisistä ekonomian olemuksista ja rakenteista osana transatlanttisen oligarkian suurta ja syvää suota, joka tukahduttaa hyviä ideoita jo pelkällä seinähulluudellaan ja kaappaa kaikki perehtymättömät ja hyväuskoiset kätyreikseen liian helposti?!
Haavisto on osoittanut tässä suhteessa sekä osaamattomuutensa että jopa kataluutensa, koska perilläolemattomuutensa lisäksi hän on perehtynyt asioihin liikaa juuri oligarkkisten teesien kautta, kuten olen osoittanut. Toisaalta eipä meillä ole nyt valitettavasti parempaakaan vaihtoehtoa Niinistölle. Ainoa kunnon ero näiden ehdokkaiden välillä onkin havaittavissa persoonavaikutelmien kautta ja se ei valitettavasti riitä tarpeeksi pitkälle oman näkemykseni mukaan, koska tässä maailmassamme tarvitaan nyt persoonavaikutelmien sijaan tai runsaaksi lisäksi haitallisten ja kunnollisten periaatteiden välistä tarkkaa tunnistamista ja siitä jälkimmäisten käytännön toiminnaksi luomisen osaamista.
Havaintoni mukaan kumpikaan ehdokkaista ei täytä tätä vaatimusta lähellekään. Molemmat ovat vanhan tavalla tai toisella väistyvän maailman piiristä eikä ole siksi havaittavissa Haavistonkaan suhteen mitään radikaalia tai pelastavaa uutta ajattelua - toimintaa käytännössä. Lähinnä vain siis kuvitelmissa ja / tai toiveissa. Toisaalta näitä kuvitelmia ja toiveita pitäisi osata jatkossa kääntää hedelmällisemmin uuden maailman tekemiseksi!...
Aikaisemmin tällä viikolla halusin vielä arvioida molempia ehdokkaita Maikkarin vaalitentissä esittämiensä ajatusten perusteella. Sen tuloksena ilmeni kuitenkin edelleen hyvin lohduton näkymä molempien ehdokkaiden huonouteen verrattuna siihen, mikä on tähdellinen tavoite oligarkkivapaaksi ja humaaniksi yhteiskuntarakentamiseksi. Facebookissa kommentoin tätä vaalitenttiä seuraavasti:
"Jaahas, kummallisia sanaleikkejä. Aika epäoleellista ja aika propagandistista.
Hmmm., jos arvioidaan ihan vain opillisuuden - perehtyneisyyden kannalta, niin Niinistöllä on etu...
Arktinen kehityshän on tällä hetkellä tosi iso juttu Venäjällä ja LaRouche -liike promotoi sitä osana globaalia NAWAPA -missiota.
Globalisaation uhista juttelevat: Niinistö puhuu ympäripyöreää taloudesta ja Haavisto ympäristönormeista... Ja sehän tiedetään, mihin ne liittyy...
YK = Globalistieliitin käsikassara.
G20 = Globalistieliitin käsikassara.
EU = Globalistieliitin käsikassara.
Mistä tuottavuus otetaan? --> Niinistö; tekniikka ja mielekäs työ. Haavisto; koulutus ja työssä jaksaminen. Huom!, kumpikaan ei ota mitään kantaa rahajärjestelmän muuttamiseen, joka on oleellisin seikka!
Puhuvat koulutuksesta ympäripyöreän kivaa, jolla ei ole osaa rahatalouden diktatuuriin verrattuna.
Haavisto kannattaa jotain Wahlroosin ideoimaa; mitä vittua!?...
Eriarvoistumisen ehkäisy; Niinistö toitottaa vain "taakan tasaista jakamista" kuin ei muka olisi ollenkaan vaihtoehtoa --> taakan vähentäminen - eliminoiminen.
Vanhat tutut oligarkkiteesit Niinistöllä; kuten eläkeiän nosto.
Haavisto ei ole Pekkaa juurikaan pahempi; ainoastaan naamioitu pehmeisiin arvoihin. Kumpikaan ei ota mitään kantaa oligarkkisen periaatteen haitallisuuteen.
Haaviston "kestävä kehitys" on lumetta. Rahatalouden muuttaminen humaanimpaan suuntaan on sen sijaan oleellista.
Väittelevät velasta, mutta eivät puhu mitään rahan syntymekanismista, joka on velkaantumisen avainsyy. Niinistö on muka olevinaan nokkela, vaikka hämää ja valehtelee. Haavisto osoitti taas olevansa pihalla talousasioista.
Johtajuus; Niinistö vs. Haavisto eli konservatiivi vs. liberaali....
Talouskasvu; tässä oligarkkisessa ja monetaristisessa järjestelmässä tulossa mahdottomaksi, koska oligarkkinen rahatalouden parasiittisuus haaskaa ja tuhoaa fyysisen ekonomian kehittämisen niin, että kestävä kehitys ja humaani kehitys ovat yhteensopimattomuusansassa.
Joo, edelleen kaksi huonoa ehdokasta, joista pitäisi valita :/ ....".
Ajattelin aikaisemmin tällä viikolla heltyä vielä harkitsemaan ääneni antamista jommalle kummalle ehdokkaalle, mutta valitettavasti minun täytyy todeta, että tällä kertaa ehdokasasetelma oli liian hapokasta ja päätin jättää antamatta ääneni. Tämä on tietenkin valitettavaa yleistä äänioikeutta kohtaan, mutta jääkööt tämä nyt omaksi protestimielipiteen ilmauksekseni tällä kertaa. Ehkä olisin voinut äänestää persoonien tai vaikutelmien perusteella tai sitä vielä hahmottumatonta "toivon" ilmapiiriä, mikä etenkin Haavistoon on tässä vaalissa liittynyt. En kuitenkaan voinut tällaista nyt tehdä tietäen sen, mitä tiedän maailman menosta... Olen pahoillani! Aki Järvinenkin sanoo uusimmassa kirjoituksessaan tälle hyvän syyvyyhdin: Suomi-Obama?
Huolimatta kuitenkin vaalien lopputuloksesta eli Niinistön tai Haaviston valinnasta ja ylipäätään koko vaaleista minä suuresti toivon, että tuo suomalaisten poliittisen heräämisen ilmaantunut kasvu pystyisi suuntautumaan tulevaisuudessa yhä paremmin sellaisiin poliittisiin ja ekonomisiin kohteisiin, toimintoihin ja tapoihin, joilla on oikeasti katetta muuttaa yhteiskuntaa ja yhteiskuntarakentamista parempaan suuntaan pois oligarkkisista ja epähumaaneista sisällöistä. Tämä taitaa olla kuitenkin pitkällinen ja hyvin vaikea prosessi tässä maailmassa, joka kuvatuilla tavoilla on yhä vielä luhistumassa niin henkisesti kuin fyysisestikin ympärillämme ilman vielä riittävän selvää merkkiä täyskäännöksestä neorenessanssiseen maailmankuvaan ja luomiseen.
Siksi onkin syytä jatkaa näiden vaalien herättämää jälkipyykkiä pontevasti, runsaasti ja pitkään. Sitä varten hahmottelinkin aikaisemmin tällä viikolla itselleni Facebookissa tulevien blogikirjoitusteni aiheita. Koostin näitä aiheotsikoita alustavasti seuraavaan tyyliin ja tässä alkuvuoden mittaan uskon saavani näistä paljonkin irti... On rohkeasti tuotava kipeimmätkin kohdat esille kaikkine noloine ja kyseenalaisine piirteineen, jotta voidaan päästä aidosti ja hedelmällisesti eteen päin ---> Valheet ja harhaluulot talouskasvu -termin takana; rahatalous vs. fyysinen ekonomia --- Aito ja humaani talouskasvu vs. oligarkkinen talouskasvu --- Eliitti-imperialismin peitteenä ja harhautuksena toimivat vastakkainasettelut; oikeisto vs. vasemmisto, liberaali vs. konservatiivi --- Alemman ja ylemmän yhteiskuntaluokan aivopesujen eroista globalisti-imperialismin hyväksi --- Kansallisvaltion tuhonta "kentältä käsin" rahvaan äärinationalistisella fasismilla ja älymystön viherfasismilla globalistieliitin imperialismin toteutuksessa --- Joukkoliikkeiden hyväksikäyttö globalisti-intressien edistämisessä; vastakkainasettelujen ja katteettoman toivon luonti --- Ihanteet vs. pseudoihanteet; yhteiskuntarakentamisen eroista oligarkkisella periaateella ja ilman --- Globalisti-imperialismin haittavaikutuksien ja agendojen havaitseminen vaaliehdokkaissa; humanismi vs. oligarkia --- Kansalaisaktivismin sudenkuopat oligarkkisen eliitti-imperialismin ikeessä; taiteilua humaanin idealismin ja haittaavan kätyriyden välillä.
Kannustan ihmisiä jatkamaan sitä poliittisen heräämisen ilmapiiriä kaikissa tapauksissa (Vaalituloksesta huolimatta ja muutenkin huolimatta kaikesta, mitä lähitulevaisuus tuo eteemme), minkä he ovat löytäneet tämän vaalin myötä! Tähdennän silti samalla heitä ja MEITÄ opettelemaan tämän transatlanttisen maailman tilanteen piirteitä paremmin ja sitä kautta löytämään hedelmällisemmin parantamistoimien ja -teesien tekemistä ja promotoimista --> Oikeampaa kansalaisaktivismia. Nyt se on kokonaisuutena vielä aivan liiaksi lapsen kengissä ymmärtämättömyydessään ja naivissa uskossaan. Tsemppiä!!
Päivitys sunnuntaina 5.2.2012 klo. 22:00: Vaalitulos on selvillä ja prosentein 62,6 vs. 37,4 Sauli Niinistö on valittu Suomen 12. presidentiksi. Näin Kokoomus on saanut valtaan täydellisen värisuoran Suomen politiikassa ja se merkitsee Suomen pysymistä tiiviisti transatlanttisen eliitti- ja pankkiirikartellin käskytys- ja lobbausikeessä. Kuinka totaalista ja onnistunutta se tulee olemaan Saulin presidenttikaudella, onkin sitten aivan toinen kysymys ja varmasti suurikin ongelma ja ihmetyksen aihe seuraavan 6 vuoden aikana...
Joka tapauksessa syytä juhlaan ei nyt juurikaan ole, koska maailman tilanne etenkin juuri transatlanttisessa piirissä on edelleen niin pahasti vinksallaan suorastaan kaiken suhteen; arvot, teot, sisällöt, raha, kulttuuri, kansallisvaltioiden kriisi, oligarkkinen periaate jne., vaikka monet ihmiset ovat kovastikin yrittäneet sitä vyyhteä viime aikoina hahmottaa ja päästä perille paremmasta. Matka parempaan näkyy vain edelleen olevan kovin kovin pitkä ja mutkainen, valitettavasti...
Lähitulevaisuuden myllerrykset ovat siksi edelleen arvaamattomia ja vaarallisiakin ja siksi Saulin presidenttikaudella tulee varmasti eteen jopa ennen näkemättömiä kriisi- ja yllätystilanteita niin Suomen kuin koko maailmankin yhteiskuntien historiaan nähden; siinä myös Suomessa vallassa seuraavina muutamina vuosina olevat hallinnot eduskunnasta ja kunnista presidenttiin ovat varmasti helisemässä erittäinkin radikaalisti. Tulevien muutoksien haittavaikutuksia ei voitane välttää kunnolla tässä eliittikeskeisessä ns. uuden maailmanjärjestyksen vyöryttämisessä, vaikka Sauli tai kuka tahansa tekisi Suomessa mitä tahansa, koska niin paljon riippuu koko transatlanttisen piirin vakavasta kohtalosta ja sen kyseenalaisista - vihamielisistä teoista suhteessa humaaneihin vastatekoihin...
Ratkaisun avain parempaa uutta maailmaa kohti syntyy kuitenkin lopulta meidän kaikkien sydämestä ja ajattelusta hahmottaa ongelma ja sille parannusmenetelmiä! Niitä odotellessa toivon ja toivotan joka tapauksessa sekä uudelle presidentille että kansalleen onnea ja kestämistä kohdata tulevat vaikeudet ja haasteet!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment