Transatlanttinen ekonomian kriisi käytännön tilannekuvauksena ja oligarkkikartellin imperiaalisten visioiden seurauksena

Tänään presidentinvaaliemme toisen kierroksen vaalipäivänä on syytä palauttaa mieliimme transatlanttisen maailman kokonaistilanne (geo)politiikan ja ekonomian suhteen. Eilen tein tähän liittyen geopolitiikan yhteenvedon (Iranin ja Syyrian kriisit Kolmannen maailmansodan sytyttäjinä transatlanttisen eliitin juonimana: Tilannekooste helmikuussa 2012) ja nyt teen ekonomian yhteenvedon poikkeuksellisesti valtamediasta löytyneiden helmien avulla.

YLE:n Ulkolinja -ohjelma saa aloittaa varsin hätkähdyttävästi, missä kerrotaan talouskriisimme syistä varsin avoimesti ja peittelemättä. Joskin pääpukarit jätetään edelleen varsin paljon piiloon eli transatlanttisen eliitin salaisimmat verkostot ja menetelmät. Toisekseen Taloussanomissa Jan Hurrin viimeaikaiset kirjoitukset kertovat suorasukaisen havainnollisesti tämän talouskriisin käytännön ilmenemismuodoista ja otankin Hurrin ko. kirjoitukset pikkutarkkaan lainausohjelmaan alla.

Ko. sisällöistä huomaamme, kuinka esim. juuri eurokriisiä hoidetaan transatlanttisen eliitin ohjauksessa sumeilematta heidän neofeodaalistavien ja maailmanhallitusta tavoittelevien pankkiiri- ja korporaatiodiktatuurillisten teesiensä mukaan, jossa EU-maat ovat yrittäneet pyristellä mitenkuten valtionjohtojensa katastrofaalisen huonojen johtamistaitojensa kera valitettavan tuhoisin seurauksin mm. juuri Suomen kontolle, jota on ihmeteltävä todella suuresti. Onko yhtenä tavoitteena juuri Suomen murskaaminen euromaista kaikkein kovimmin?!...

Kuten olen todennut aikaisemmin, niin nuo huonot johtamistaidot voivat olla ko. "eliittilobbauksen" ikeessä ainoastaan kahdenlaisia: Yksi; ne ovat joko hyväuskoista hölmöyttä, missä sokea asioihin perehtymättömyys harhaanjohdettuna tyhmyytenä aiheuttaa silkkaa muokattavuutta eliitin tahtoon. Kaksi; tai ne ovat suoraviivaista asioista hyvin perillä olevaa kätyriyttä eliitin mukaisessa maailmankuvasairaudessa, mikä kertoo ihmisten pahuuden ja kataluuden suunnattoman suuresta ilmenemisestä!

Alle olen siis listanut tämänkertaiseksi ratakiskosta väännöksi ekonomian tilannekoosteen, jonka oheen syventävänä aineistona tarjoan oman hiljattaisen analyysi-yhteenvetoni transatlanttisen eliitin monetaristisen systeemin ja rahan luonteesta osana heidän mielenvisioitaan ja käytännön menetelmiään: Rahan väärä syntymekanismi ja oligarkkinen periaate fyysisen ekonomian tuhoajina: Petri Ronkaisen ja minun yhteenvedot. Myös tämä itse eliitikartellin käytännön olemusta ja toimintaa havainnollistava vähän vanhempi kirja esittelyssäni on oivallinen kokonaiskuvan hahmottamisen kannalta: Sven-Olof Jakobssonin kirja "Salainen asiakirja No 1" osaksi transatlanttisen eliittikartellin rakenteiden, ominaisuuksien ja menetelmiensä tutkimusta.

On siis syytä huomauttaa alla oleviin materiaaleihin liittyen: Niissä puhutut "ulkomaiset pankit", "rahoittajat ja sijoittajat" ja "Goldman Sachs ahneena pankkina" ovat vain koko transatlanttisen eliittikartellin yksittäisiä osia, joiden kautta heidän sairas maailmankuvansa ja menetelmiensä seinähulluus on vasta joten kuten päässyt ilmenemään kaiken kansan nähtäville. Ko. osat eivät ole transatlanttisen maailman rapautumisen alkuperäinen syy eikä generaattori, vaan niiden takana vellova eliittikulttuuri ja -maailmankuva verkostoineen ja menetelmineen.

Toisesta suunnasta katsottuna on myös niin, että koko kulttuurimme on sillä tavalla sosiaalisen konstruktion ja noosfäärin eli kollektiivisen tietoisuuden sekä laajennettuna ajatushistoriallisen viitteen suhteen niin vääristynyt, että se on edesauttanut tavallaan syntypohjana yhtäältä tuollaisen eliittikulttuurin syntyä ja toisaalta ns. tyhmentänyt meitä muita huomaamasta sitä ja ymmärtämästä oikeita ja toimivia vasta- ja korjausvoimia sellaiselle, joka olisi oleellista tajuta mm. vaalitilanteissa puolin ja toisin eli niin äänestäjien kuin äänestettävien keskuudessa.

Länsimaisen mielen rappio on havaintoni mukaan kuitenkin niin syvää ja suurta, että moista ei voi korjata yksissä vaaleissa / vaalikaudessa, vaan se on mitä todennäköisimmin ehkä jopa useita sukupolvia kestävä prosessi, jos se prosessi edes saa lähitulevaisuudessa mahdollisuutta alkaa. Runsaasti pohdinnan aihetta siinäkin siis on pitkälle tulevaisuuteen... Seuraavaksi käytännön selostusta transatlanttisen kriisin ekonomisesta komponentista -->

Ulkolinja: Pankki maailman valtiaana? --> "Goldman Sachs oli muutama vuosi sitten suuri ja ihailtu rahoituslaitos, tänään se on monen vihaama ahne pankki, jota syytetään sisäpiiritiedon hyväksikäytöstä sekä niin markkinoiden kuin poliitikkojen manipuloinnista."; huom., ohjelma ei säily ikuisesti katsottavissa!

Jan Hurrin viimeaikaisia kirjoituksia Taloussanomissa ja niistä runsaana kertomuksena hyviä lainauksia:

Pankit rahastavat kriisimaita viimeiseen pisaraan --> "Kriisimaiden luotot ovat pankeille suuri riski, mutta toistaiseksi ne ovat olleet vielä suurempi bisnes. Kansainväliset suurpankit ovat kriisin kuluessakin rahastaneet kriisimaista satojen miljardien korkotulot. Tähän rahastukseen ovat Suomenkin lainaamat ja takaamat hätärahat huvenneet."

"Kreikka yrittää parhaillaan sopia pankkien ja muiden rahoittajiensa kanssa ensimmäisestä yksityisten velkojensa saneerauksesta. Tämä tietäisi pankeille kriisin ensimmäisiä saamatta jääviä korkoja ja lyhennyksiä."

" ...vanhojen luottojen koroista tai lyhennyksistä ei ole pankeille koitunut vielä euronkaan vertaa tappiota. Pankit ovat päin vastoin kyenneet kriisioloissakin jatkamaan kriisimaiden rahastamista."

"Jos korkotulojen päälle lasketaan ulkomaisten pankkien kriisimaista pois vetämän lainapääoman määrä, nousee pankkien kriisin kuluessa kotiuttama ja tienaama rahasumma pyörein luvuin tuhanteen miljardiin euroon. Tätä kriisimaiden rahastamista ovat Suomenkin pulittamat hätärahat varmistaneet."

"Uuden lainarahan virta ulkomaisilta pankeilta kriisimaihin on kriisin mittaan tyystin tyrehtynyt.
Kreikkaan uusia luottoja ei ole heltinyt pariin vuoteen. Irlannilta ja Portugalilta lainahanat sulkeutuivat noin vuosi sitten. Espanjaa ja Italiaa pankit ovat karttaneet viime kesästä lähtien.
Juuri tämä rahahanojen sulkeutuminen on kriisin keskeisiä kipupisteitä, joka ahdistaa kriisimaita yhä ahtaammalle – ja jonka perusteella Suomeakin painostetaan mukaan yhä kalliimpiin hätätoimiin."

"Kriisimaista virtaa ulkomaisille pankeille vanhojen velkojen korkoja ja pääoman palautuksista. Pankit ovat korkoina ja kuoletuksina saaneet kriisimaista ulos rahaa sitä mukaa kuin kriisitoimet ovat syöttäneet hätärahaa tilalle.

Ulkomaiset pankit ovat kriisin aikana puristaneet viiden kriisimaan saatavistaan irti korkoja ja muita tuottoja laskenta-ajasta riippuen runsaat 200 miljardia euroa tai jopa yli 300 miljardia euroa.

Korkoja on kertynyt yli 200 miljardia euroa sen jälkeen, kun euroalueen velkakriisi alkoi toden teolla vuoden 2009 syksyllä. Finanssikriisin alkamisesta vuotta aiemmin korkopottia on kertynyt melkein sata miljardia vielä enemmän."

"BIS:n luottotilastojen mukaan ulkomaisilla pankeilla on Italiassa, Espanjassa, Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa saatavia kaiken kaikkiaan runsaat 1 600 miljardia euroa."

"Eniten riskejään ovat kriisimaissa leikanneet Saksan ja Ranskan pankit, joilla on edelleen runsaimmin saatavia pelissä. Suurimmista saatavista niille on kriisin mittaan kertynyt myös runsaimmat korkotulot."

"Pankkien kriisimaista perimät korkotulot ovat kerryttäneen Saksaan ja Ranskaan runsaasti pääomatuloja, jotka ovat osaltaan vahvistaneet taloutta ja kerryttäneet pankkien kotivaltioille verotuloja. Näin kriisimaiden suurimpiin rahoittajamaihin kertyneet korkotulot ovat osaltaan keventäneet näiden maiden kriisitoimista kantamaa tukitaakkaa."

"Britannian pankeilla on viidessä kriisimaassa Ranskan ja Saksan pankkien jälkeen suurimmat saatavat, 240 miljardia euroa. Kriisin kuluessa ne ovat supistaneet saataviaan noin 60 miljardia euroa. Samaan aikaan ne ovat perineet yhteensä pyörein luvuin 40 miljardin euron korot."

"Kriisimaiden suurimpiin rahoittajiin kuuluvilla Yhdysvaltain pankeilla on liossa yhä noin sadan miljardin euron saatavat. Kahdessa vuodessa summa on supistunut yli 60 miljardia. Kriisiaikaisia korkotuloja on kertynyt noin 20 miljardia euroa."

"Suuriin pankkimaihin verrattuna Suomen pankeilla on kriisimaissa minimaaliset saatavat. BIS:n luottotilastojen pienimpiin kuuluva luku on tasamiljardeiksi pyöristäen kaksi miljardia euroa ja sama kuin kriisin alussa. Vastaavasti suomalaispankkien kriisimaista tienaamat korkotulot ovat tämän tarkastelun pienimpiä. Ne ovat niin pieniä, että laskutoimitusten tulosten erottamiseksi on taulukkolaskimen näyttötarkkuuteen lisättävä desimaaleja."

"Suomalaispankkien minimaalisten saatavien ja mikroskooppisten korkotulojen vastapainoksi Suomen valtion piikissä on maailman suhteellisesti suurin määrä kriisitoimiin liittyviä sitoumuksia."

"Suomen valtion lainaamat, takaamat tai edes alustavasti kaavailemat sitoumukset kaikissa kriisin taltuttamiseksi toteutetuissa, sovituissa tai kaavailluissa tukitoimissa ovat tähän mennessä paisuneet enimmillään hilkkua vaille 50 miljardiin euroon. .... Tämän lähes 50 miljardin kriisivastuiden enimmäismäärän mukaan Suomella on kriisiin liittyviä sitoumuksia noin 25 kertaa suomalaispankkien saatavien verran ja suurin piirtein 150 kertaa pankkien kriisin aikana perimien korkotulojen verran."

Nyt kaikki huijaavat kaikkia ja varsinkin Suomea --> "Kreikan piti saada huojennusta velkoihinsa, pankkien piti jakaa taakkaa ja kriisin piti talttua. Mutta mitä tapahtuu? Päin vastoin: Kreikan velka kasvaa, pankit pääsevät pinteestä ja kriisi vain pahenee. Kriisitoimet ovat kuin silmänkääntötemppu, jossa kaikki huijaavat kaikkia – ja varsinkin Suomea."

"Europäättäjillä on juuri ollut velkakriisin jo 16. kriisikokous, jossa heidän tarkoituksensa oli sopia keinoista kriisin taltuttamiseksi ja varmistaa kriisin patoaminen.

Kokous noudatti aiempien kriisikokousten nyt jo surkuhupaisaa perinnettä, sillä yksikään kokouksen keskeisistä tavoitteista ei toteutunut ainakaan niin kuin oli tarkoitus.

Sekin on ennallaan, että itse kriisi on kriisikokouksen kuluessa ja kokouksesta huolimatta jatkanut pahenemistaan. Kriisin talttumisesta ei ole senkään vertaa tietoa kuin ennen kokousta."
"Sen sijaan tällä välin on käynyt entistäkin selvemmäksi, että tämän kriisikokouksen keskeiset tavoitteet olivat – ja ilmeisesti yhä ovat – jotakin aivan muuta kuin miltä ne näyttävät ja kuulostavat."

"Kriisitoimien ajankohtaisia tavoitteita ovat Kreikan velkataakan supistaminen ja pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien osallistumien taakan kantamiseen. Nämä on tarkoitus toteuttaa Kreikan yksityisten velkojen voimakkaalla saneerauksella.

Velkasaneeraus on ehtona seuraavalle tavoitteelle, joka on muiden eurovaltioiden Kreikalle lupaama mittava määrä uutta hätärahoitusta, Kreikan seuraava "pelastuspaketti".
Näiden toimien avulla olisi tarkoitus rauhoittaa ja taltuttaa kriisi ja ennen kaikkea estää kriisiä leviämästä.

Suoranaiselta silmänkääntötempulta nämä kriisitoimet näyttävät sillä perusteella, että niiden seuraukset ovat jopa tasan päin vastaiset kuin on tarkoitus – tai on ainakin tarkoitus näyttää.
Kreikan valtion velkamäärä kasvaa eikä supistu, pankit pääsevät pinteestä eivätkä suinkaan jää kantamaan taakkaa, ja lopulta myös kriisi pahenee ja laajenee eikä suinkaan taltu."

"On totta, että Kreikka neuvottelee pankkien ja muiden yksityisten velkojiensa kanssa näiden Kreikalta perimien lainasaatavien arvon tuntuvasta alentamisesta. Mutta tämä on vain toinen puoli totuudesta.

Se toinen puoli samasta totuudesta on, että Kreikka tarjoaa pankeille ja muille yksityisille velkojilleen tuntuvasti parempia uusia lainaehtoja kuin velkakirjamarkkinoiden käypien arvojen perusteella olisi markkinoilta saatavilla.

Pankit ja Kreikan muut yksityiset velkojat saavat neuvottelutuloksesta riippuen takaisin ilmeisesti 35–40 prosenttia Kreikka-saataviensa nimellisarvosta, kun markkinanoteerausten perusteella saatavien käypä arvo olisi 20–25 prosenttia tai vähemmän.

Sopusaneeraus tietää pankeille toki tappioita lainojen alkuperäisistä nimellisarvoista. Mutta saneerauksen todellinen vaihtoehto ei ole, että Kreikka maksaisi pankeille kaikki velkansa kokonaisuudessaan takaisin. Siihen Kreikka ei kykene.

Velkojen maksamista todennäköisempi vaihtoehto on Kreikan vararikko ja jopa kaikkien saatavien menettäminen. Siihen verrattuna pankeilla on tilaisuus saada edes jotakin takaisin – ja halutessaan livahtaa pinteestä."

"Muut eurovaltiot ovat asettaneet Kreikan yksityisten rahoittajien "taakanjaon" seuraavan "pelastuspaketin" keskeiseksi ehdoksi.

Tästä seuraa, että ilman yhä keskeneräistä ja kiistanalaista velkasaneerausta Kreikan valtion vararikon riski todennäköisesti kasvaisi ja sen velkakirjojen markkina-arvo laskisi.
Tästä koituisi pankeille todennäköisesti sopusaneerausta suuremmat tappiot. Samoin kävisi Kreikan vararikossa.

Saneeraukseen suostuminen tietäisi toisin sanoen pankeille pääsyä pinteestä eikä suinkaan uhrautumista saati talkoohenkistä taakan kantamista."

"Mutta eikö yksityisten velkojen saneeraus muka kevennä Kreikan velkataakkaa, onhan neuvotteluissa sentään tarkoitus kirjata pois päiviltä pankkien ja muiden yksityisten velkojien noin 200 miljardin euron Kreikka-saatavista puolet tai vielä enemmän?

Ei, saneeraus ei vähennä eikä kevennä vaan se lisää Kreikan velkoja – ja siksi tämä muistuttaakin silmänkääntötemppua."

"Vaikka saneerausneuvottelut onnistuisivat täydellisesti ja joka ikinen Kreikan valtion yksityinen velkoja suostuisi saataviensa leikkauksiin Kreikan haluamalla tavalla, supistuisi Kreikan velkamäärä lähes 350 miljardista eurosta parhaassakin tapauksessa vain runsaaseen 200 miljardiin euroon.

Velkaa jäisi parhaassakin tapauksessa enemmän kuin Kreikka kykenee maksamaan – eikä tällaista parasta tapausta ole odotettavissa. Sitä vastoin Kreikalle on tiedossa saneerauksen jälkeen uutta velkaa enemmän kuin saneeraus vähentää vanhaa."

"Kreikan valtion velkamäärä kasvaa jokseenkin vääjäämättä, kun saneerattavien yksityisten velkojen tilalle on tulossa rutkasti suurempi määrä uusia hätäluottoja.

Jos jokainen Kreikan valtion yksityinen velkoja suostuu alentamaan saatavansa arvoa 60 prosenttia, supistuu Kreikan velkavastuiden nimellisarvo noin 120 miljardia euroa.

Saneerauksen jälkeen muut eurovaltiot ovat ainakin alustavasti luvanneet Kreikalle uuden "pelastuspaketin", joka tarkoittaa uusia hätäluottoja ja suomeksi sanottuna lisää velkaa."

"Kreikalle tavoiteltava velkasaneeraus ja uusi "pelastuspaketti" eivät pelkästään päästä pankkeja pinteestä ja kasvata Kreikan velkavastuita.

Lisäksi ne siirtävät suuren määrän Kreikka-riskiä yksityisiltä rahoittajilta muiden euromaiden veronmaksajille – ja pakottavat samalla hätärahoitusta kustantavia eurovaltioita velkaantumaan lisää."

"Kreikalle valmisteltava uusi "pelastuspaketti" on tarkoitus toteuttaa euromaiden väliaikaisen "vakausvälineen" ERVV:n hätäluotoin. Tämä tietää Suomelle ja muille ERVV:n toimintaa takaaville maille uuden "pelastuspaketin" verran uusia takausvastuita."

"ERVV:n toimintaa takaavien euromaiden omat velkavastuut tai niitä vastaavat takausvastuut kasvavat EU:n tilastoviraston Eurostatin velkatilastoissa sitä mukaa kuin ERVV hankkii rahoitusmarkkinoilta tuoretta rahoitusta ja ryhtyy siirtämään varoja Ateenaan.
Näin kriisitoimet kasvattavat eivätkä suinkaan kevennä Suomen ja muiden eurovaltioiden vastuulla olevien velkojen ja takausten yhteen laskettua kokonaismäärää."

"Pankeille ja muille rahoitusmarkkinoilla lainarahoitusta tarjoaville sijoittajille ja rahoittajille syntyy kriisitoimien seurauksena Kreikan uuden "pelastuspaketin" verran uutta ja lisäksi suhteellisen turvallista rahoitettavaa. ERVV:n tarvitsema rahoitus on pankeille monin verroin Kreikkaa turvallisempi ja Suomenkin osaltaan takaama sijoituskohde.".

"ERVV ei saa missään tapauksessa mistään kymmeneksi vuodeksi korotonta eikä ehkä edes lyhennysvapaata rahoitusta, vaan se joutuu maksamaan omille rahoittajilleen korkoja ja lainapääoman kuoletuksia.

Alun perin ERVV:n oli tarkoitus periä korkoja ja lainan lyhennyksiä hätäluottojen saajilta ja vasta niiden maksukyvyttömyyden jälkeen takaajiltaan, kuten Suomelta.

Kriisimaille luvattu kymmenen vuoden huojennusjakso muuttaa kuviota. Se takaa kriisimaille maksurauhan – ja Suomelle ja muille takaajamaille ainakin ERVV:n korkojen verran maksettavaa.

Näin tämänkin silmänkääntötempun lasku päätyy hyväuskoisille hölmöille aivan niin kuin käy katuhuijareiden kuppikepposenkin päätteeksi.".

Näin Suomea kupataan entistäkin räikeämmin --> "Kansainväliset suurpankit vetävät rahaa pois kriisimaista sitä mukaa kuin Suomi ja muut euromaat syytävät hätärahaa tilalle. Pankkien pako ilmenee uunituoreista luottotilastoista – samoin kuin se, että kriisitoimien taakanjako on erityisesti Suomen räikeätä kuppaamista."

"Taloussanomien selvitys ja uunituoreet kansainväliset luottotilastot osoittavat, että Suomi kantaa nyt entistäkin railakkaammin ylimitoitettua osuutta muiden maiden pankkien pelastamiseksi toteutettavista kriisitoimista."

"Suomen "rahasuonen iskeminen" ilmenee vailla pienintäkään epäilyä, kun rinnakkain pannaan kaksi tämän velkakriisin keskeistä muuttujaa:
1) Ulkomaisten pankkien saatavien määrä kriisimaissa ja
2) Kriisitoimien kustannusten jako näiden samojen maiden kesken.
Viileä vertailu osoittaa yksiselitteisesti, että Suomi on tämän velkasotkun suhteellisesti maailman suurin sijaiskärsijä."

"Nyt tuorein luvuin toteutettu vastaava tarkastelu osoittaa, että Suomen sitoumukset ovat vielä railakkaammin ylimitoitettuja. Suomen kriisivastuut ovat noin 14 kertaa suuremmat kuin niiden pitäisi pankkiriskien perusteella olla. Suomella on kriisitoimien taakankantajana kyseenalainen maailmanennätys, sillä mikään muu maa maailmassa ei maksa tai takaa kriisitoimista likimainkaan yhtä railakkaasti ylimitoitettua osuutta kuin Suomi."

"Ulkomaisilla pankeilla on edelleen euroalueen viidessä kriisimaassa saatavia runsaat 1 600 miljardia euroa. Kaksi vuotta sitten saatavia oli yli 2 300 miljardia euroa. Eniten saataviaan ovat kahdessa vuodessa supistaneet Saksan ja Ranskan pankit. Niillä on silti yhä ylivoimaisesti eniten pelissä."

"Näiden kahden suurimman euromaan ja samalla kriisimaiden kahden suurimman ulkomaisen rahoittajamaan välillä on selvä ristiriita, kun pankkiriskejä ja kriisitoimien taakanjakoa tarkastellaan rinnakkain.

Saksa kantaa kriisitoimista suuremman taakan kuin sen pitäisi pankkiensa suorien riskien perusteella kantaa. Ranska sitä vastoin pääsee liian vähällä. Näiden riskit ja kriisivelvoitteet ovat kuitenkin vain lievästi vinksallaan.

Ainakin sen rinnalla, miten räikeästi Suomea kupataan – ja miten vähällä pari todellista vapaamatkustajaa pääsee pälkähästä."

"Jos Suomen ja muiden kriisitoimiin osallistuvien maiden kustannukset jaettaisiin samassa suhteessa kuin niiden pankeilla on epävarmoja saatavia, Suomen piikissä pitäisi olla kriisitoimien enimmäismäärästä vähän yli kolme miljardia euroa, ei suinkaan lähes 50 miljardia."

"Koska Suomi ja muutama muu kriisitoimiin osallistuva maa kantaa roimasti omaa osuuttaan suurempaa taakkaa, pääsee vastaavasti osa muista maista vähemmällä kuin pankkiriskien perusteella pitäisi.

Suhteellisesti vähimmällä pääsee kaksi todellista vapaamatkustajaa, jotka kuuluvat Euroopan ja jopa maailman suurimpiin pankkimaihin mutta eivät ole euromaita.

Nämä kriisitoimien todelliset vapaamatkustajat ovat Britannia ja Sveitsi, joista etenkin Britannian talousjohto on väsymättä patistanut euromaita käyttämään yhä enemmän rahaa brittipankkejakin vaarantavan kriisin ratkomiseen."

"Eniten kriisitoimista ovat toistaiseksi saaneet aivan suoraa hyötyä ne suurten kansainvälisten pankkien kotimaat, jotka eivät ole euromaita ja ovat näin välttyneet suurimpien kriisitoimien velvoitteilta. Ilman velkatalkoita pankkien kotivaltiot olisivat itse joutuneet pelastamaan pankkinsa. Nyt pankkeja ovat pelastaneet pääasiassa euromaat, kriisiin osaton Suomi mukaan luettuna."

"Yhdysvaltain suhteellinen etu on peräisin aivan samasta lähteestä kuin Britannian, Sveitsin ja myös Japanin saama suhteellinen etu: liian suurta taakkaa kantavien maiden – ja erityisesti Suomen – kuppaamisesta.".

Suomen piikissä kymmenen kertaa sotakorvaukset --> "Euromaiden kriisitoimet eivät tepsi kriisiin mutta kasvattavat Suomenkin takaus- ja rahoitusvastuita kiihtyvällä vauhdilla. Tätä menoa Suomen piikissä on pian muiden euromaiden velkoja kymmenen kertaa sotakorvausten verran. Tämäkään tuskin riittää, sillä kriisimaiden ongelmavelkoihin tarvitaan vielä moninkertainen rahamäärä."

"Jos EVM:n päätöksenteko olisi perustettu suurten euromaiden esittämän määräenemmistöperiaatteen varaan, olisi Suomella saattanut olla perustuslaillinen peruste jättäytyä pois hankkeesta. Näin tulkitsi eduskunnan perustuslakivaliokunta.
Nyt tämä peruste lienee mennyttä. Niinpä näyttää perin todennäköiseltä, että Suomi osallistuu EVM:n rahoittamiseen niin kuin suuret euromaat tahtovat, kun "vakausmekanismi" aloittaa toimintansa ensi heinäkuussa."

"Yhä todennäköisemmältä vaikuttaa myös, että ennestään toiminnassa oleva väliaikainen "vakausväline" ERVV jatkaa toimintaansa EVM:n rinnalla eikä yhdisty tähän niin kuin alun perin on ollut tarkoitus. Näillä näkymin Suomen piikkiin kertyykin ensi kesään mennessä miljarditolkulla lisää muiden euromaiden velkavastuita tai niiden kattamiseen tarkoitettuja sitoumuksia. Tätä menoa Suomen piikissä on pian yli kymmenen kertaa sotakorvausten verran kriisivastuita."

"Suomen maksettavaksi määrättiin viime maailmansodan jälkeen sotakorvauksia, joiden arvo oli parin huojennuksen jälkeen noin 400 miljoonaa Yhdysvaltain senaikaista dollaria.
Vuoden 2010 rahaksi muutettuna sotakorvauksien arvo oli noin 4,5 miljardia euroa. Korvaukset Suomi toimitti Neuvostoliittoon laitteina, kulkuneuvoina ja muina teollisuustuotteina sekä muuna tavarana."

"Nyt meneillään on tyystin toisenlainen kriisi – ja toisenlaisia ovat myös kriisistä kertyneet maksuvelvoitteet sekä niiden jakoperusteet. Tässä kriisissä kyse on ylivelkaisten euromaiden liian suurista veloista ja suurten EU-maiden suurpankkien ottamista liian suurista riskeistä. Suomella ei ole ollut osaa eikä arpaa kumpaankaan velkakriisin keskeiseen syyhyn."

"Toistaiseksi puolet Suomen sitoumuksista ja suurimman yksittäisen summan Suomen piikkiin on kerryttänyt Suomen Pankki. Sen osuus EKP:n poikkeuksellisista kriisitoimista on automaattisesti tuonut Suomen piikkiin noin 18 miljardin euron vastuut.

Jos Suomen kriisivastuisiin lasketaan mukaan arvio ERVV:n korkokuluista, venyy piikki jo nyt kevyesti yli kymmenkertaisesti sotakorvauksia suuremmaksi. Näin käy ilman korkokulujakin, jos EVM pystytetään ERVV:n rinnalle – ja jos Suomi jatkaa kiltisti maksamista."

"Alun perin ERVV:n piti panna oma piikkinsä kiinni, kun pysyväksi tarkoitettu EVM aloittaa toimintansa. Näin piti alun perin tapahtua ensi vuoden kesällä, johon mennessä tämän kriisin piti olla ohi.

Kriisitoimet eivät kuitenkaan ole sujuneet alkuunkaan niin kuin oli tarkoitus, vaan kriisi on laajentunut ja pahentunut. Suuret euromaat näyttävät Saksaa myöten lämmenneen ajatukselle, että ERVV:n ja EVM:n onkin syytä toimia rinnakkain.

Tämä tietäisi markkinatoimijoiden, sekä kriisimaiden ja euroalueen ulkopuolisten talouspäättäjien patistamaa "tulivoiman" merkittävää kasvamista. Suomelle uusi "tulivoima" tarkoittaisi uusia sitoumuksia."

"Vaikka perustuslaillinen peruste vetäytymiseen saattaa olla mennyttä, voivat kriisivastuiden merkittävä kasvaminen tai siihen tähtäävät valmistelut vielä tarjota Suomelle viho viimeisen tilaisuuden irtautumiseen.

Viimeiset perusteet vetäytymiseen saattavat löytyä Suomen hallituksen viime keväänä laatiman hallitusohjelman liitteestä numero kolme, johon on kirjattu kaksikin mahdollista estettä Suomen EVM-rahoitukselle ja muille uusille sitoumuksille."

"Suomen vastuut eivät rajaudu vaan niitä tulee rutkasti lisää, jos EVM käynnistyy ERVV:n rinnalle. "Sijoittajavastuu" ei vahvistu vaan heikkenee, jos Kreikka onkin ainutlaatuinen yksittäistapaus eikä EVM vaadikaan sijoittajien taakanjakoa. Nämä seikat voivat olla Suomelle tilaisuus siirtyä Britannian ja Ruotsin kaltaisten EU-maiden tavoin syrjään kriisitoimista – ja keskittyä oman talouden varmistamiseen."

"EVM, ERVV ja Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle kaavailtu uusi kriisikassa voivat yhdessä saavuttaa suurin piirtein 1 500 miljardin euron "tulivoiman". Summa on suuri – mutta ei tämän kriisin taltuttamiseksi tarpeeksi suuri. .... Taantuman oloissa velkakriisi ennemmin pahenee lisää kuin hellittää. Tämä tarkoittaa yhä kasvavaa hätärahoituksen tarvetta – jos kriisimaiden rahoitusta on tarkoitus ylläpitää samaan tapaan hätärahoituksen keinoin kuin tähän asti."

"Johnsonin ja Boonen mukaan Italian ja Espanjan markkinakorot ovat parhaillaan niin korkeita, etteivät velkaiset valtiot kestä kovin pitkään moisia rahoituskustannuksia suistumatta itseään voimistavaan velkakierteeseen.

Tätä menoa myös Italia ja Espanja ovat ennen pitkää kriisimaita – ja putoavat pois rahoitusmarkkinoilta. Jos näin käy, ja jos nekin olisi tarkoitus pitää pystyssä muiden euromaiden hätärahoituksen avulla, ovat onnettomat kriisitoimet saman tien umpikujassa."

"Viiden kriisimaan vanhojen velkojen erääntymisistä ja taantuman aikaan kertyvien uusien alijäämien kattamisesta kertyy Johnsonin ja Boonen laskelmien mukaan parhaassakin tapauksessa lähemmäs 2 500 miljardin euron rahoitustarve vuoteen 2016 mennessä.
Tutkijoiden todennäköisenä pitämä kehitys vie noin 2 750 miljardin rahoitustarpeeseen. Kehnon talouskehityksen ja jyrkkenevän alijäämäkehityksen oloissa rahoitustarve karkaa jo lähes 3 500 miljardiin euroon."

"Niin paljon hätärahaa ja maksuhaluja ei siis löytyne edes Suomesta, että se riittäisi tämän kriisin taltuttamiseen. Ei ainakaan, jos Suomi pitää vähääkään huolta omasta maksukyvystään.".

Sillä välin pankkiirieliitin kätyri Jyrki Katainen alistaa Suomea ko. eliitin tahtoon ---> Katainen AL:lle: Budjettiin tulossa miljardiluokan lisäleikkauksia.

Ja pintaan purskahtelee valtavirtamediassa tällaistakin ---> Jättipankkeja epäillään salaliitosta --> "Usean maan markkinavalvojat epäilevät suurpankkeja laittomasta salaliitosta markkinakorkojen ohjailemiseksi itselleen edulliseen suuntaan."

"Sveitsin markkinavalvoja Comco epäileekin pankkien johdannaisvälittäjien toimineen yhteistyössä vaikuttaakseen korkoihin pankeille edullisella tavalla. Epäilyn alaisena on monta maailman suurimpiin kuuluvaa rahoituslaitosta.

Manipuloinnista epäillyt pankit ovat Citigroup, Deutsche Bank, UBS, Credit Suisse, HSBC, JP Morgan Chase, Royal Bank of Scotland, Rabobank, Societe Generale, Bank of Tokyo-Mitsubishi, Sumitomo Mitsui sekä Mitsuho.". Tämäkin on silti vain jäävuoren huippua eli yksi osanen transatlanttisen eliittikartellin maailmankuvan ja menetelmien seurausta!

Oheen vielä lopuksi muutama löytö Facebookista:

Baron David de Rothschild, Tomorrow 2009 (Transatlanttisen eliitin yhden pääpukaritahon näkemyksiä kolmen vuoden takaa)

David Wilcock death threat update & Coast to Coast am interview Dec 15 2012 (Erään transatlanttisen eliitin vastaisen porukan erikoisia aikaansaannoksia yrittää torjua ko. eliitin kyhäämä ns. NWO - New World Order - Uusi maailmanjärjestys)

The European Super Highway of Debt (Havainnollinen kuvakavalkadi eurokriisin rahavirtojen määristä ja suunnista suuntaa antavasti)

Bernard Lietaer: Money diversity (Entisen eliittipankkiirin nykyisiä transatlanttisen eliitin ja monetarismin vastaisia havaintoja ja teesejä humaanimman pankkitoiminnan puolesta).