Talvi alkaa vedellä viimeisiään ja nyt onkin sopiva aika palata tarkastelemaan säätä Etelä-Suomessa sekä tarkemmin helmikuulta tähän päivään saakka että koko talven osalta loppuyhteenvetona - tässä seuraa pitkä ja monipuolinen tutkielma aihepiiriin:
Tämä sisältää ensialkuun helmi- ja maaliskuun ajalta tälle viikolle mennessä kaksi kylmän yön pakkasseurantaa talven 2018-19 kylmimmän yön kartoittamiseen.
Kyseiset vuorokaudet olivat 22.2. ja viime keskiviikkoinen 6.3.: molempien yöt olivat melkein yhtä kylmiä keskenään, mutta jäivät tammikuun kovista pakkasista selvästi jälkeen. Alla tästä tarkemmin lämpötilalistausten kera.
Teen tässä kirjoituksessa myös arvioita siitä, koska oikea kevät suvaitsee saapua tänne perukoille. Pääosin varsin talvisena pysyneen maaliskuun alun takia termisen määritelmän mukainen virallinen keväthän ei ole vielä päässyt alkamaan, vaikka hyvin leudon helmikuun takia koettiinkin varsinkin sen kuun lopulla Föhn-tuulien avustamaa valekevättä.
Lisäksi myös lumi- ja jäätilanteista tulee kerrontaa, kasvien kevääseen heräämisestä havaintoja sekä myös lumien kevätsulamisen pääajankohdasta teen arviota kevääntulon ennusteen yhteydessä.
Talven 2018 - 2019 kylmin yö - Osa 4: helmi- ja maaliskuun kylmimmät yöt (2 kpl.):
Helmikuu oli siis jopa paljon normaalia leudompi lähes kokonaisuudessaan, mutta se sisälsi kuitenkin yhden sen verran kylmän hetken 22.2. tienoilla, että siinä tarttui mukaani pakkaseurantaa:
Suursäätilallinen syy tähän oli muutoin vahvasti ja melkein koko ajan vallinneiden länsi-lounaisvirtausten keskellä se, kun Fennoskandian ylitti 19. ja 20. päivinä matalapaine itään, jonka jälkipuolella 20. ja 21. päivinä pohjoisesta pääsi tuikkaamaan Fennoskandiaan kylmää Jäämeren ilmamassaa. Sitten 21. päivänä korkeapainetta vahvistui Fennoskandiaan, minkä tyynituulinen alue vaikutti juuri 21. ja 22. päivien välisenä yönä Etelä-Suomessa, mikä kiristi yöpakkasia helmikuun kylmimpiin lukemiin. Pian sen jälkeen seuraavasta päivästä alkaen leuto länsivirtaustyyppi palautui pitkäksi aikaa lähes katkeamattomana putkena.
Kuitenkin sattumalta helmikuun viimeisenä 28. päivänä säätyyppiin tuli muutos talvisempaan suuntaan, kun matalapaine sijoittui laajana Suomen itäpuolelle ja maaliskuuhun mentiin siinä kylmän pohjoistuulen merkeissä - tämä muutos sai lännestä tulleiden matalapaineiden reitin sijoittumaan taas aikaisempaa eteläisemmälle reitille pääosin Suomen eteläreunoitse itään, jolloin maassamme jäi vallitsevaksi talvisen kylmä ilmamassa, ja tätä on jatkunut paria poikkeusta lukuun ottamatta tähän päivään saakka.
Tuon 6.3. olleen kylmän yön mahdollisti se, kun 4. ja 5. päivinä Suomen eteläreunaa viistäen itään meni matalapaine, jonka jälkipuolella Lapissa majaillut hyvin kylmä ilmamassa pääsi 5. päivänä purkautumaan myös Etelä-Suomeen. Sitten 5. ja 6. päivien välisenä yönä lännestä saapui korkeapaineen selänne, jonka mahdollistamat tyynet ja selkeät säät ko. yönä kiristivät pakkasta. Sittemmin parina viime päivänä on ollut vuorossa lounaasta Fennoskandiaan tullut matalapaine, mikä eilen perjantaina antoi mukanaan myös tilapäisesti vesisateista plussakeliä Etelä-Suomeen.
Listataanpa sitten alle seuraavaksi nuo helmi- ja maaliskuun kylmimmät yöt tilanneselostuksineen ja niiden alkuun ensin tutut esitiedot lämpötilalukemien lähteistä ja koodeista.
Lämpötila-arvot on poimittu alle tutusti Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajista (paitsi 22.2.2019 lukemat on poimittu jälkeen päin Ilmatieteen laitoksen sääasemien arkistosta). Pakkaslukemien merkkaamisessa en enää käytä aikaisemmilta vuosilta tuttua värikoodausta, vaan se on uudistettu tässä vastaavalla tavalla kuin mitä tein viime kesänä hellelämpötilojen seurannassa.
Uudistetut värikoodaukset >> Lämpötilat -20 asteen ja -30 asteen välillä ensin mainittu mukaan lukien merkitsen vaalean sinisellä, sitten -30 ja -35 asteen väliset pakkaset ensin mainittu mukaan lukien merkitsen tummansinisellä paksufonttisella, ja viimein -35 asteen ja sitä kylmemmät pakkaset ovat violetilla paksufonttisella kirjasimella.
Lukemat on pyöristetty asteiden puolivälistä ylöspäin seuraavaan kokonaiseen lukuun perinteen mukaan, vaikka Ilmatieteen laitoksen käyristä pääsisi nykyään katsomaan lukemat kymmenyksen tarkkuudella.
Perjantain 22.2.2019 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -13 astetta, Turku -15 astetta, Salo -16 astetta, Pori -15 astetta, Hämeenlinna -15 astetta, Tampere; Härmälä -18 astetta, Tampere; Siilinkari -13 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) -11 astetta, Vantaa -13 astetta, Hyvinkää -17 astetta, Lahti -13 astetta, Kouvola -15 astetta, Porvoo -14 astetta, Lappeenranta; Lepola -12 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo -15 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -10 astetta, Mikkeli -19 astetta, Jyväskylä -22 astetta, Savonlinna -16 astetta, Joensuu -17 astetta ja Ilomantsi -17 astetta.
Korkeapaineen keskus oli muodostunut 21. päivän aikana Suomen läntisten merialueiden ylle ja siitä se siirtyi Etelä-Suomen läntisten osien yli etelään seuranneen yön ja aamun aikana niin, että tuulet olivat heikoimpia länsiosissa ja itäosiin jäi vallitsemaan vielä yölläkin pohjoistuulta: niinpä laajasti vallinneesta selkeästä säästä huolimatta tämä tuuliolosuhteiden jako tasasi yön minimilämpötilat mereisemmän länsiosan ja mantereisemman itäosan kesken niin, että kaikkialla oli varsin tasaisesti suunnilleen yhtä kylmää pääosin -15 ja -20 asteen välillä. Ainoa poikkeus oli Jyväskylän tienoo, missä tuulten tyyntyminen mahdollisti -20 astetta kylmempääkin säätä. Tyypillinen poikkeus oli myös merialueiden leudontava vaikutus ainakin Ahvenanmaalla ja paikoin etelärannikolla.
Keskiviikon 6.3.2019 alimmat (yö)lämpötilat: Maarianhamina -16 astetta, Turku -16 astetta, Salo -17 astetta, Pori -16 astetta, Hämeenlinna -17 astetta, Tampere; Härmälä -19 astetta, Tampere; Siilinkari -15 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) -14 astetta, Vantaa -16 astetta, Hyvinkää -18 astetta, Lahti -18 astetta, Kouvola -16 astetta, Porvoo -16 astetta, Lappeenranta; Lepola -15 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo -21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) -12 astetta, Mikkeli -20 astetta, Jyväskylä -20 astetta, Savonlinna -17 astetta, Joensuu -21 astetta ja Ilomantsi -20 astetta.
Tarkastelualueella vallitsi 5. päivänä matalapaineen jälkireunan voimakas pohjoistuuli ja lännestä käsin selkenevä sää. Ko. 5. ja 6. päivien väliseksi yöksi korkeapaineen selänne tyynnytti tuulet koko tarkastelualueella siten, että em. helmikuun yöhön verrattuna koko tarkastelualueen heikkojen tuulten takia korostuivat sekä itäosien mantereisempi kylmyys että tietyt paikallisilmastoerot, kuten Lappeenrannan seudulla Lepolan ja Konnunsuon välillä. Itäosan kylmimmällä alueella saavutettiin monin paikoin hitusen -20 astetta kylmempiä lukemia, mutta muutoin minimilämpötilat olivat tuon em. 22.2. olleen tilanteen luokkaa; poikkeuksena siinä oli se, että merialueiden äärellä oli kylmempää, vaikkei vesistöjen jäätilanne poikennut kovin merkittävästi näiden kahden päivän kesken - jäätilanteista lisää alempana...
Helmikuun erilaiset leudot jaksot tarkemmassa syynissä:
Ennen kuin mennään tämän hetken tilanteisiin ja tulevan sään arviointiin, niin katsotaan vielä noiden helmikuun leutojen jaksojen luonteita tuon 22.2. olleen kylmän hetken molemmin puolin, sekä niitäkin ennen tammikuun lopussa ja helmikuun ensimmäisinä päivinä ollutta runsaiden lumipyryjen jaksoa:
Nimittäin tammikuun viimeisen ankaran pakkasjakson (Talven 2018 - 2019 kylmin yö - Osa 3) jälkeen tammikuun 29. päivän ja helmikuun 3. päivän välisenä aikana lännen laaja matalapaine kierrätti eteläkautta kohti Suomea matalapaineen osakeskuksia, jolloin useita lumisadealueita tuli pakkassäässä Etelä-Suomeen Baltiasta; erityisen runsas pyry oli 3.2., jolloin voimakkaalla itätuulella vallitsi suorastaan lumimyrskyolosuhteet etenkin etelärannikon tuntumassa.
Näin ollen lumipeitteet kasvoivatkin Etelä-Suomessa varsin yleisesti ainakin 50 cm tienoille ja monin paikoin reilustikin puolta metriä paksummiksi - esim. pääkaupunkiseudulla vallitsi lehdistön ja median voivottelema "lumikaaos" ja monien rakennusten kattoja kehotettiin tyhjentämään lumesta, ennen kuin suojasäät olivat tulossa...
Sitten helmikuun 7. päivän tienoilta alkoikin vallita suojasäät, jotka olivat tuonne 22.2. saakka suurimman osan ajasta vallitsevia lyhyiden ja heikkojen pakkashetkien katkomana. Samalla säätyyppinä oli enimmäkseen kosteat ja kaikkia sateen olomuotoja sisältäneet lounaisvirtaukset, kunnes 15. ja 16. päivinä länsivirtaus mahdollisti voimakkaan Föhn-tuulitilanteen yli +5 asteen päivälämpötiloineen aurinkoisissa oloissa.
Sitten seurasi vielä yksi vesisateisen kostea leuto annos lounaasta ennen tuota 22.2. ollutta kylmintä helmikuun vaihetta - sen jälkeen helmikuun loppuosan leuto jakso sisälsi tuota alkupuolen leutoa vaihetta enemmän kuivan leutoja Föhn-tuulitilanteita voimakkaissa länsivirtauksissa: näitä oli etenkin 23. - 25.2. sekä 27.2.: kunakin noina päivinä lämpötilat ylittivät +5 astetta länsiosissa ja paikoin / ajoittain jopa yöaikaankin. Vain hyvin niukasti +10 astetta jäi saavuttamatta. Noiden Föhn-jaksojen välissä oli heikkoa pakkasta.
Lumipeitteiden monenlaiset vaiheet tarkastelussa helmi- ja maaliskuussa:
Noista em. helmikuun hyvin vaihtelevista suojasääjaksoista ja niiden välisistä pakkashetkistä voidaankin jo päätellä, miten tammi-helmikuun vaihteessa laajasti poikkeuksellisen paksuksi kasvanut lumihanki koki kuun aikana monenlaisia mielenkiintoisia muutoksia. Niistä asiaa seuraavaksi:
Lumipeitteen ohentuminen oli kiivainta esim. pääkaupunkiseudulla 7. - 10.2. olleen kostean suojasääjakson aikana, kun ennen sitä ko. puolimetrinen hanki oli koostumukseltaan melkein tyystin kuohkeaa ja vain vähän tiivistynyttä pakkaslunta: tuo ensimmäinen suojasääjakso sekä tiivisti että sulatti hankea niin nopeasti, että se melkein puolittui 20 ja 35 cm:n välille alle viikossa.
Sitten alkoikin pakkasten ja suojasäiden vaihdellessa lumihangen selvä kovettuminen edestakaisen jäätymisen ja sulamisen sekä välillä vesisateidenkin vaikutuksista. Niinpä jo tuonne 22.2. olleeseen pakkashetkeen mennessä lumihangesta oli muodostunut laajalla alueella Etelä-Suomessa poikkeuksellisen kantava ja hyvin hitaasti sulava "jäähanki".
Niinpä sitten helmikuun jälkiosan Föhn-tuulipainotteisissa suojasäissä etenkin varjoisilla alueilla lumihangen sulaminen oli hyvin hidasta huolimatta yli +5 asteen lämpötiloistakin; sitä hitautta edesauttoi myös Föhn-tilanteille tyypillinen kuiva ilmamassa. Aurinkoisilla paikoilla tosin niissäkin suojasäävaiheissa sulaminen oli melko nopeaa ja siksi mm. etelärinteillä ja kaupunkien asfaltoiduilla pinnoilla lumet alkoivat hävitä helmikuun loppuun mennessä paikoin kokonaankin.
Kuitenkin maaliskuun alkuun mennessä taajamien ulkopuolella pelloilla, niityillä ja metsissä jäi yhä sijoilleen yhtenäinen lumipeite erittäin jäisenä ja vesisisällöltään runsaana kerroksena: tämä vanha lumihanki onkin sitten tämän maaliskuun alkuosan säilynyt talvisissa säissä koko ajan ennallaan, missä Päijänteen länsipuolella hankipaksuudet ovat olleet 10 ja 25 cm välillä ja itäpuolella 25 ja reilun 50 cm välillä. Vain lounaisrannikolla ja lounaissaaristossa lumipeite on ehtinyt jo sulaa laikuttaiseksi.
Pakkashetkillä tämä vanha lumipeite on ollut hankikantoluonteeltaan yksi historian parhaimpia, kun se on silloin kantanut aikuistakin ihmistä täydellisesti ilman minkäänlaista upottamista! - ilmeisesti näin huikeita hankikantoja on ollut viimeisen 100 vuoden aikana Etelä-Suomessa vain pari-kolme kertaa.
Tällä viikolla (4. - 10.3.) Etelä-Suomi on saanut myös ajoittain uuttakin lumipeitettä nimellisestä kuorrutteesta reilun 5 cm:n tienoille saakka, mutta eilen 8.3. ollut leuto vesisadekeli on ne kaikki käytännössä sulattanut ja jäljelle on jäänyt yhä melkein samanlaisena tuo vanha jäinen hanki - tosin taas uutta lunta on tulossa tänään ja huomenna....
Vesistöjen jäätilanteista havaintoja helmi- ja maaliskuussa:
Siirrytäänpä sitten kuvaamaan vielä vesistöjen jäätilanteita ennen tulevien säiden arvioita: Tammikuun pakkasten päätyttyä Suomenlahtikin oli ainakin itäosan ulappaa myöden jäässä, mutta sittemmin helmikuun mittaan leudot säät ja voimakkaat tuulet hajottivat ulappajäät ja jäljelle jäivät pitkään lähes muuttumattomina rannikoiden ja sisäsaaristojen kiintojäät 5 - 35 cm paksuisina ja niiden edustalla oli sitten vaihtelevasti erityyppisiä ajojäitä ja sohjoa kapeina vöinä; ajoittain myös ohuita uusia jäitä.
Läntisillä merialueilla helmikuun tilanteet olivat samantyyppisiä ja Perämerellä ulappaa avautui ajoittain jäistä lähes vapaaksikin, kunnes tässä maaliskuussa kovemmat pakkaset siellä ovat jäädyttäneet Perämeren taas kokonaan umpeen. Suomenlahden jäätilanteeseen viimeaikaisilla yöpakkasilla ei sen sijaan ole ollut liiemmin vaikutusta.
Järvialueilla tammikuun pakkaset eivät pystyneet vahvistamaan jäiden paksuuksia kovin merkittävästi jäiden päällä olleiden paksujen lumipeitteiden eristevaikutuksen takia - helmikuussa suojasäät ja vesisateet muuttivat tilannetta sillä tavalla, että lumipeitteistä suli aluksi monin paikoin vetistä loskaa alla olleiden jäiden päälle ja ne edestakaisin jäätyessään ja sulaessaan muodostivatkin sittemmin tavallaan uusia lisäkerroksia järvijäiksi päältä päin käsin.
Näin paradoksaalisesti helmikuun aikana järvijäät osaltaan paksuuntuivatkin vähäisistä pakkasista huolimatta - monin paikoin 20 ja 30 cm:n väliltä jopa 30 ja 50 cm:n välille. Tosin nämä lumesta muodostuneet ekstrajäät ovat haurasta ja epätasaista ns. kohvajäätä.
Toisaalta järvien virtapaikoilla helmikuun plussakeleissä tapahtui osittaista jäistä vapautumistakin ja paikoin muodostui varsin isojakin sula-aukkoja tämänlaisille kohdille. Uudestaan umpeen jäätymistäkin em. kaltaisissa helmi- ja maalispakkaissa on tapahtunut.
Nyttemmin järvijäät ovat olleet pinnoiltaan yleensä lumettoman jäisiä em. prosessien takia ja lumihankisia järvijäitä on lähinnä vain itäosan muutenkin paksulumisilla alueilla tai muualla vain ranta- ja kinostumapaikoilla - nämäkin vanhat lumihanget ovat em. tapaan erittäin tiiviin jäisiä ja pakkastilanteissa poikkeuksellisen hankikantoisia.
Nyt voidaan siirtyä ihmettelemään sitä, josko se aito kevät vihdoin olisi saapumassa Etelä-Suomeen lähimmän parin viikon aikana >>
Ennustemalleissa on kuitenkin luvassa ensialkuun tälle viikonlopulle ja ensi viikon (11. - 17.3.) alkupuoliskolle vielä yksi talvisen sään jakso, missä tänään ja sunnuntaina voi sataa taas uutta lumipeitettä paikoin reiluun 5 cm saakka vanhan lumen päälle eteläreunoitse itäkoilliseen liikkuvista sadealueista.
Sitten ensi viikolla ma - ke on poutaista, mutta tavanomaista kylmempää säätä, missä päivälläkin voi olla heikkoa pakkasta ja öisin -10 astetta kylmempää - aurinkoisilla paahdepaikoilla uuden lumen sulaminen on tosin tässä vaiheessa maaliskuuta jo voimakasta pakkasellakin.
Sitten ensi viikon lopulla näyttää olevan mahdollisuutta leudommalle säälle, mutta se tulee lännestä lähestyvän voimakkaankin matalapaineen kera; tässä vaiheessa vaikuttaa jopa siltä, että siinä voisi olla jossakin kohtaa ensi viikonlopun paikkeilla mahdollisuus myrskytuuliinkin!...
Joka tapauksessa ennustemalleissa näyttää siltä, että se lähestyvä ja laajakin matalapaine jäisi Suomen länsipuolelle ja näin ollen tänne jäisi sen kera vallitsemaan etelävirtauksia, mikä mahdollistaisi kevään tuloa lämpötilojen noustessa päivä päivältä yhä enemmän plusasteille ja nimen omaan pysyvästi keskilämpötiloiltaan - matalapaineen läheisyys tarkoittaisi kuitenkin epävakaisen / ajoittain sateisen sään vallitsemista ainakin osan aikaa; luntakin voisi aluksi sataa, mutta sään leudontuessa vesisateet yleistyisivät....
Sitten olisi mahdollista joissakin ennustemalleissa viikolle 12 (18. - 24.3.) sellainen skenaario, että noin Keski-Euroopasta Venäjälle / ajoittain myös Fennoskandiaan muodostuisi korkeapainetta ja matalapaineet joutuisivat vetäytymään pohjoisemmalle reitille - tällainen asetelma toisi Fennoskandiaan poutaantuvaa säätä ja ehkä etelän ja lännen väliltä entistäkin lämpimämpää ilmaa annoksittain; näin ollen sen viikon loppuun mennessä saattaisi kevään tulo vauhdittua voimakkaasti ja tyypillisesti siinä voitaisiin mitata vuoden ensimmäisiä yli +10 asteen päivälämpötiloja...
On kuitenkin syytä varautua myös talvisempiin / vähemmän keväisiin skenaarioihin, jolloin termisen kevään alkukin voisi viivästyä vielä jopa viikon 12 jälkeisellekin ajalle...
Mikäli tuo viikon 12 lämmin skenaario toteutuisi edes osaksi, niin siitä voisi sitten alkaa lumien pääsulaminenkin Etelä-Suomessa ainakin niin, että tuosta vanhasta jäisestä hangesta alkaisivat kokonaankin vapautumaan aukeat pelto- ja nurmialueet, mutta vielä varjopaikoille ja metsiin jäisi hankia odottamaan vieläkin lämpimämpiä ja / tai vesisateisia säitä...
Tuo aukeiden alueiden pääsulaminen voisi jo nostaa jokien virtaamia selvästi, mutta tyypillisesti vasta metsähankien pääsulaminen yleensä nostaa sulamistulvat joissa huippuunsa.
Kasvien kevääseen heräämisestä:
Mainittakoon vielä kasvimaailman kevääseen heräämisestä huomioita ennen koko talven 2018-19 säiden loppuyhteenvetoa: helmikuun leudot säät eivät vielä onnistuneet aloittamaan leppien (Alnus sp.) ja pähkinäpensaan (Corylus avellana) kukintaa lämpimimmilläkään kasvupaikoilla, mutta niiden hedenorkkoaiheissa ehti tapahtumaan maaliskuun alkuun mennessä kuitenkin hieman notkeutumista ja värimuutoksia vaaleammiksi. Myös pajujen (Salix sp.) ja haavan (Populus tremula) kissavaiheiset norkkoaiheet ovat jo selvästi kasvaneet.
Näillä näkymin leppien ja pähkinäpensaan kukinta voisi alkaa tuon viikon 12 (18. - 24.3.) aikana, mikäli ennustemalleissa nyt näkyvä lämpöaalto silloin toteutuisi. Samalla tietenkin mm. leskenlehtien (Tussilago farfara) kukintaa luonnossa ja varhaisimpien sipulikasvien (mm. lumikello) kukintaa puutarhoissa ja puistoissa voisi alkaa yleisemmin...
Kerron vielä noiden puiden kukinnasta tämän kevään erikoispiirteen: nimittäin etenkin haavoissa on tälle keväälle luvassa poikkeuksellisen runsasta kukintaa, koska niillä viime kesän pitkät ja ankaraa kuivuutta sisältäneet hellejaksot kurittivat ne virittämään itselleen tavallaan "hätätilakukintaa" seuraavalle eli siis tälle keväälle.
Samantyyppistä norkkoaiheiden runsautta olen havainnut myös lepillä ja koivuilla. Samaa saattaa ilmetä vaihtelevin määrin myöhemmin keväällä ja kesällä myös niillä puu- ja pensaslajeilla, joiden kukka-aiheet ovat tällä hetkellä vielä piilossa lehtisilmuissaan...
Sitten lopuksi koko talven 2018-19 säiden yhteenvetokooste >>
Talvesta muodostui selvästi kolmijakoinen: alkuosa oli hitaasti ja melko normaalisti kehittynyttä, keskivaihe oli yllättävänkin ankaraa sekä lumipeitteiden että pakkasten katsannoissa, ja loppuosa oli hyvin leuto valekeväisine vaiheineen. Maaliskuun alku on ollut nyttemmin tavallaan pääosin "takatalvinen".
-- 1. Talvi siis alkoi taas varsin takellellen leudon marraskuun takia, mutta tällä kertaa joulukuussa oli aikaisempiin vuosiin verrattuna talvisempaa luonnetta: heikkoja-kohtalaisia pakkasia oli useammin ja pidempään, ja luntakin satoi aikaisempaa pysyvämmiksi peitteiksi. Näin esim. etelärannikollakin saatiin muutaman vuoden tauon jälkeen valkea Joulu. Koko kuun ajan lumipeitteet pysyivät kuitenkin varsin ohuina, koska syksystä saakka jatkunut vähäsateisuus oli edelleen vallitsevaa talven tultuakin.
-- 2. Tammikuu näytti sitten heti kyntensä koko talven ylivoimaisesti ankarimpana kuukautena, kun jo kuun 2. päivän yönä ja aamuna koettiin historiallisen raju Aapeli-myrsky: ylen juttukooste. Sen rajuus oli ennätyksellistä länsirannikon tuntumassa ja etenkin Ahvenanmaalla; muualla Etelä-Suomessa ko. pohjoistuulinen myrsky jäi melko tavanomaiseksi.
Sitten alkoivat lumipeitteet voimakkaasti paksuuntua laajalla alueella runsassateisen ja eteläisemmälle reitille siirtyneen matalapainetoiminnan takia, kunnes idästä ja pohjoisesta alkoi työntyä välillä arktisten ilmamassojen vaikutusta Suomeen: koko talven ylivoimaisesti ankarimmat pakkasjaksot koettiin siinä 20. - 22.1. sekä pienen tauon jälkeen se kaikkein kylmin 26. - 28.1., jolloin sisämaassa oli paikoin -30 astetta selvästikin kylmempää!
-- 3. Tammi-helmikuun vaihteessa oli sitten vuorossa taas runsaat lumipyryt ja lumipeitteen kasvu paikoin poikkeuksellisen paksuun huippuunsa (yli puoli metriä etelärannikollakin), kunnes helmikuun kahden kolmanneksen mittainen osa alun jälkeen oli lyhyiden pakkashetkien katkomaa leutojen vesisadekelien ja kuivien Föhn-lämpöaaltojen hallintaa. Sen tuloksena helmikuun lopun ja maaliskuun alun talvisille pakkashetkille saatiin normaalipaksuista ja suorastaan ennätyksellisen jäisen kovaa ja huippukantavaa lumihankea.
-----
Tuo tammikuun moni-ilmeinen ankaruus oli erikoinen poikkeus muutoin tuttuun tyyliin mietona edenneen talven keskellä - Sen syitä voidaan tarkastella ilmakehän troposfääriä ylemmässä stratosfäärissä vuodenvaihteessa tapahtuneen ns. SSW-ilmiön vaikutuksissa: Tuollaisia wikipedia-artikkelissa mainittuja SSW:n aiheuttamia polaaripyörteen hajoamisia sattuu monena talvena (ei silti joka talvi), ja useimmiten sellaisen seurauksena Euroopassa koetaan vaihtelevin viivein ankaria pakkasaaltoja.
Edeltäneen talven 2017-18 helmi-maaliskuussa vastaava ilmiö aiheutti sellaista ankaraa pakkasta, joka Fennoskandian lisäksi ulottui aina Euroopan läntisimpään osaan (Britteinsaarille) ns. "Beast from the East" -säänä, eli läpi koko Euroopan Venäjältä edenneenä ankaran kylmänä itävirtauksena ns. Siperian pakkaskorkeapaineen työnnyttyä samalla mukana poikkeuksellisen paljon länteen.
Tänä talvena SSW:n aiheuttama polaaripyörteen hajoaminen ei pystynytkään luomaan säätä vastaavanlaiseksi eurooppalaiseksi pakkasaalloksi, vaan mm. tuo Siperian pakkaskorkeapaine ei edennytkään riittävästi länteen ja kylmän purkaukset Eurooppaan olivat hajanaisempia, matalapainevoittoisempia ja pysähtyivät vallitsemaan tammikuun lopulla ankarina em. tapaan lähinnä vain Fennoskandiaan sekä toisaalta manner-Euroopan itäosiin.
Tässä on viimeiseksi talven aikana tekemäni kolme aikaisempaa pakkasseurantaosaa >> Talven 2018 - 2019 kylmin yö - Osa 1, Talven 2018 - 2019 kylmin yö - Osa 2 ja Talven 2018 - 2019 kylmin yö - Osa 3.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment