Kerron tässä lyhyesti viime viikon tiistain 22.7.2008 käynnistäni taimistollani. Otin siellä kuvia taimieni tilanteista ja tässä on linkki ko. kuviin Flickr-sivuillani. Tuossa kuvassa yllä on balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) taimipurkissa peltomyyrän kaivamisen jälkiä. Myyrät ovat tänäkin kesänä tehneet jonkin verran hallaa taimistollani, mutta vain paikallisesti ja kasveja tappamatta.
Kuten olen jo maininnut, niin tänä kesänä arboretumprojektissani on ollut paha suvantovaihe. Tämä käyntini oli ensimmäinen yli kolmeen kuukauteen taimistollani ja niin siellä kuin itse arboretumalueellakin työt ovat olleet kokonaan pysähdyksissä. Pelkäsin etukäteen, että tällainen heitteillejättö olisi tuhonnut kasvejani paljon, mutta onneksi havaitsin vahingot melko vähäisiksi. Ainoat totaaliset menetykset taimistossa olivat pienet pagodipuun (Sophora japonica) ja kanadannuppupuun (Cercis canadensis) taimet. Pahasti kärsineitä ovat olleet myös osa mustakuusista (Picea mariana), purppuratuomista (Prunus padus "Colorata"), valeakaasioista (Robinia pseudoacacia), katsuroista (Cercidiphyllum japonicum) ja koristeomenapuista (Malus sp.).
Tuhot on aiheuttanut joillakin sekä toukokuun hallat että kuivuus ja toisilla vain kuivuus. Kuivuus siis johtui juuri siitä, että en tehnyt sateettoman jakson aikana toukokuussa ja kesäkuun alussa ollenkaan kasteluja. Kastelemattomuudessa parhaiten ovat menestyneet ne taimet, jotka ovat kasvattaneet hyvät juuret taimipurkkien raoista maahan. Esim. suurin osa viime talven leudoissa olosuhteissa maasta irroittamistani yksilöistä (ne oli tarkoitus istuttaa keväällä - kesällä) on kasvanut uudestaan maahan kiinni ja selvinnyt sen ansiosta edelleen hyvin.
Rikkaruohojen kasvu on ollut osittain hyvä asia, koska ne ovat hidastaneet isojen taimipurkkien kuivumista varjostamisellaan. Toisaalta pienemmät taimet ovat olleet paikoin osittaisessa tukahtumisvaarassa. Paikalla kasvaa luonnostaan mm. päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), voikukkaa (Taraxacum officinale) ja monia eri heinälajeja.
Hyvästä menestyksestä olen iloinen myös seuraavien enemmän tai vähemmän talvenarkojen lajien kohdalla; osa valeakaasioista, kolmioka (Gleditsia triacanthos), kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica), jumaltenpuu (Ailanthus altissima) ja valkomulperi (Morus alba). Näiden lajien menestyksestä on kiittäminen em. seikan lisäksi tietysti viime talven ennätysleutoutta, jonka turvin pakkasvaurioita ei juuri tullut. Toukokuun hallat eivät juuri haitanneet näitä lajeja, koska ne tekevät lehtensä niin myöhään, että ne eivät ehtineet vihertyä kunnolla hallojen purtaviksi. Osa lajeista on menestynyt liiankin hyvin ja ne ovat kasvaneet sen takia liian isoiksi, kuten siperianlehtikuuset (Larix sibirica) noin 3m korkeina.
En ole edelleenkään kovin hyvässä tämän projektin eteenpäinviemisvireessä, mutta nyt elokuussa on sen verran vapaata aikaa tiedossa, että saatan jotain saada aikaankin ja käyn ensimmäisen kerran koko kasvukautena itse arboretumalueellakin; minua jännittää jo sen alueen tilan näkeminen. Mietin kuitenkin edelleen pikkuhiljaa uusia näkökulmia tähän projektiin...
No comments:
Post a Comment