Viime viikolla päättyi tämän talven ankarin pakkasjakso ja se jäänee myös viimeiseksi, sillä näin Maaliskuun alussa sääennusteet povaavat jo sen verran leutoa, että kovia yöpakkasia ei enää ole todennäköisesti tulossa ja varsinkaan tuon Helmikuun miesmuistiin kovimpien pakkasten lähellekään; kevät alkaa jo murentamaan selvästi talven valtaa, vaikka ns. termisen kevään alkua ei vielä näykään.
Aluksi laitan tähän kaikki talven kovimpien pakkasten seurantasarjaan tekemäni osat aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan: Talven 2010 - 2011 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 1, Talven 2010 - 2011 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 2, Talven 2010 - 2011 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 3, Talven 2010 - 2011 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 4, Talven 2010 - 2011 kylmin yö (Kauden ankarin ja pisin kovan pakkasen jakso!) - Osa 5 ja Talven 2010 - 2011 kylmin yö (Kauden ankarin ja pisin kovan pakkasen jakso!; jatkoa) - Osa 6.
Ensimmäinen kovan pakkasen jakso sattui ennätyksellisellä tavalla Marraskuun lopussa, jolloin koillisesta purkautui erityisen kylmää ilmamassaa laajasti lähes koko Eurooppaan kaakkoisosia lukuun ottamatta. Tällöin esim. Britanniassa koettiin tunnetun historian kylmin Marraskuun loppu. Marraskuun kahtena viimeisenä yönä Etelä-Suomen alimmat lukemat olivat sisämaassa monin paikoin -20 ja -25 asteen välillä ja vielä sulan meren leudontavasta vaikutuksesta huolimatta jopa Maarianhaminassakin mitattiin -20 asteen ajankohdalle huikean ennätyksellinen yöpakkanen.
Seuraava pakkashuipentuma tuli Joulukuun 13. ja 15. päivän välisenä aikana, jolloin taas koillisvirtauksessa pakkanen laski monin paikoin -20 ja -25 asteen välille. Kuitenkin etelärannikolla oli nyt ensimmäistä pakkashuipentumaa leudompaa ja itäosan sisämaassa kylmempää jopa -25 ja -30 asteen välisine pakkasineen. Tämä pakkashuipentuma osoitti myös ajankohdalle tyypillisen lämpötilan vuorokausivaihtelun puuttumisen; alimmat lukemat ns. sattumanvaraisesti tuulten ja pilvien mukaan eri vuorokauden aikoina.
Kolmas ankaran pakkasen jakso sattui juuri Joulun kynnykselle 23. ja 24. päivien öinä, jolloin pohjoisen ja idän väliltä taas tulleen pakkasilmamassan huipennus tapahtui itä-länsisuuntaisen korkeapaineen selänteen alueella. Alimmat lukemat olivat sisämaassa jo laajasti -25 ja -30 asteen välillä sekä itäosissa paikoin jopa -30 ja -35 asteen välillä. Vielä osittain sulat merialueet pitivät rannikkoseutuja vähän leudompina, mutta tässä vaiheessa esim. Helsingin Kaisaniemessä tulivat talven ensimmäiset -20 ja -25 asteen väliset pakkaset.
Neljättä kunnolla ankaraa pakkasta jouduttiin odottamaan Tammikuun puoliväliin leudontuneen, mutta erittäin vaihtelevan suursäätilan takia. Se tulikin sitten yllätyksenä pohjoistuulisen päivän jälkeisen pienen korkeapaineen alueen selkeytettyä ja tyynnytettyä sään 16. päivän yöksi tilapäisesti. Edellisillan puolelta lämpötilat laskivat nopeasti niin, että sisämaassa saavutettiin taas laajasti -25 ja -30 asteen välisiä pakkasia ja itäosissa paikoin -30 ja -35 asteen välisiä pakkasia. Etelä- ja etenkin lounaisrannikkoa leudonsi jo lännestä lähestynyt säärintama. Meret olivat jo varsin paljon jäässä.
Seuraavaa ankaraa pakkasjaksoa jouduttiin taas odottamaan pitkään, koska Tammikuun lopulla ja Tammi-Helmikuun vaihteen tienoilla koettiin talven leudoin sääjakso jopa useine suojasääpäivineen ja täten tämä kohta jakoi talven ikään kuin kahteen ankaran pakkasen puoliskoon. Tämä jälkimmäinen puolisko sitten löikin monet ällikällä uskomattomalla ankaruudellaan ja pitkäkestoisuudellaan vetäen lähes vertoja 1980 -luvun kuuluisalle pakkasjaksolle Tammikuussa 1987, joka on tunnetun historiamme tähän mennessä ankarin pakkasjakso Etelä-Suomessa. Tämä Helmikuun 2011 pakkasjakso aiheutui sekin kuitenkin samaan tapaan; aluksi koillisesta pääsi virtaamaan usean päivän ajan erityisen arktista ilmamassaa ja sen perään selkeäsäinen korkeapaine jäi vellomaan useaksi päiväksi Suomen päälle vetäytyen myöhemmin vain hyvin hitaasti etelään - kaakkoon.
Tällä kertaa tätä talven ankarinta pakkasta kesti yhtämittaa paria lounaissaariston - länsirannikon keskeytystä lukuun ottamatta jopa Helmikuun 13. päivästä ko. kuun 25. päivään saakka! Tuolla välillä Etelä-Suomen sisämaassa oli monena yönä pakkasta -30 ja -35 asteen välillä ja itäosissa paikoin jopa -35 asteen kylmemmälläkin puolella. Aikaisempiin talven pakkasjaksoihin oli kuitenkin erona jo se, että päivälämpötilat olivat voimistuneen auringonsäteilyn takia öitä jopa 10 - 15 astetta leudompia. Myös koko Suomen talven pakkasennätys saavutettiin tässä vaiheessa; Sallan Naruskassa mitattu -41,8 astetta.
Tässä vaiheessa paljon jäätyneen meren takia myös etelärannikolla ja lounaissaaristossa päästiin paikoin -25 ja -30 asteen välisiin pakkasiin, mutta hyvin merkille pantavasti esim. Helsingin Kaisaniemi välttyi kuin ihmeen kaupalla -25 astetta kireämmiltä pakkasilta. Kolme syytä olivat ilmeisesti merkitseviä siinä; pakkasjakson aikana tuo korkeapaineen tyyni alue oli sen verran pienialainen ja paikasta toiseen vaihteleva, että etelärannikon tuntumassa noin idän - kaakon suunnalta vallitsi kriittisillä yön ja aamun hetkillä sopivasti leudontavaa tuulta. Toisekseen jäätynytkin meri ilmeisesti huokui hieman leudontavaa vaikutusta ja kolmanneksi runsaasti rakennettu pääkaupunkiseutu toimii ns. lämpösaarekkeena, joka voi esim. hieman tasata huippupakkasia pois. Tässä mielessä onkin ihmeellistä, kuinka tuolloin Tammikuussa 1987 myös ko. Kaisaniemen mittauspisteellä voitiin saavuttaa -30 ja -35 asteen välisiä ennätyspakkasia; ilmeisesti täydellisen sopiva kombinaatio tuulta vain mantereelta eikä mereltä ja tarpeeksi täysin tyyniä hetkiä seassa vaikutti asiaan osaltaan...
Tuohon päättyivät kuin seinään tämän talven ankarat pakkaset, mutta mitä muuta tästä talvesta on jäänyt käteen. No, tietenkin runsaslumisuus on ollut taas erittäin merkittävä seikka, mitä ei esim. tuolloin Tammikuussa 1987 ollut. Runsaat lumipyryt alkoivat noina Marras- ja Joulukuun kylmien jaksojen aikoina ja huomattavinta lumen kertyminen oli pitkään etelärannikolla, missä jo Joulukuun alkupuolella saavutettiin yli 50 sentin lumipeitteitä; sula meri edisti poikkeuksellisen paljon mm. länsi- ja lounaistuulillakin lumipyryjä kylmän ilmamassan takia. Joulukuun loppuun saakka lumen muoto pysyi kuitenkin koko ajan helposti tiivistyvänä höttöisenä pakkaslumena, koska Marraskuun puolivälin jälkeen ei ollut yhtäkään kunnon suojasääpäivää; poikkeuksellinen yhtämittaisen pakkasen jakso.
Lumen runsas kertyminen jatkui vielä Tammikuussakin, mutta nyt myös sisämaassa satoi runsaasti. Etenkin Etelä-Suomen itäosissa satoi Tammikuun lopulla niin paljon lunta suojasäätilanteessa parina - kolmena päivänä kuin hiipien, että etenkin Etelä-Savon tienoille ja vähän laajemminkin muodostui erittäin vaikeita tykkylumikuorrutuksia aiheuttaen vakavia sähkönjakeluongelmia. Myös muualla Etelä-Suomessa puusto kuorruttui tällöin talven komeimpaan tykkylumeen lehtipuita myöten. Viimeinen runsaan pyryn hetki oli vähän ennen tuota talven ankarinta pakkasjaksoa Helmikuun 7. - 8. päivinä ja sen jälkeen aina tähän päivään saakka lumisateet ovat jääneet erittäin vähäisiksi ja näin lumihanget ovat pysyneet monta viikkoa lähes samoina eli oikeastaan jo tammikuulta saakka pääasiassa 50 - 75 sentin vahvuisina laajasti.
Merkittävät tuhoa aiheuttaneet myrskyt / lumimyrskyt jäivät kumma kyllä kuitenkin lähes puuttumaan talven aikana, vaikka lumimyrskyjen uhkaa oli esim. Joulukuussa usein. Kaksi mainittavaa tilannetta oli, kun ensin Joulukuun 9. - 10. päivien välisenä yönä Viroa ennätyksellisen ankarasti koetellut Monika-myrsky ulotti koillispuhurista vaikutustaan etenkin Kaakkois-Suomeen. Toinen merkittävä myrsky ei ollut lumimyrsky, vaan "vain" raju pohjoispuhuri ilman mainittavia sateita matalapaineen jälkireunalla Tammikuun 30. päivän aamuyönä. Se myrsky itse asiassa päätti tuon em. Etelä-Suomen vaikean tykkylumitilanteen. Kolmas vähän etäisempi, mutta hyvin raju myrsky tapahtui Helmikuun 8. päivänä ja siinä merkittävänä tuhoalueena olivat Etelä-Ruotsi ja Tanska sekä Baltian maat lännestä vyöryneen lähes hirmumyrskyisen puhurin takia.
Tässä on koottuna talven aikana tekemäni lumimyrsky- / myrskyseurantani aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan: Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 1): Itätuulinen lumipyry etelästä, Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 2): Etelätuulinen lumipyry länsilounaasta (Päivitystä tiistainkin 7.12. lumipyryistä!), Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 3): Myrskytuhoisen itä-koillisviiman kera runsaasti ankarasti kinostuvaa lumipyryä!, Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 4): Heikkotuulinen, mutta runsas lumipyry länsilounaasta, Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 5): Itä-kaakkoistuulinen lumipyry etelästä, Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 6): Itätuulinen lumipyry etelästä, Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 7): Etelätuulinen lumipyry lännestä, Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 7): Etelätuulinen lumipyry lännestä, Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 9): Suojan tuova etelätuulinen lumipyry lännestä, Varoitus poikkeuksellisesta ja vaarallisesta säästä: Su yönä - aamuna vaarallisen voimakasta luoteis-pohjoistuulta! ja Talven 2010 - 2011 lumimyrskyseuranta (Osa 10): Runsasta suojalumipyryä lännestä matalapaineen keskuksen mukana.
Tässä ovat puolestaan koottuna talven runsaslumisuudesta aiheutuneiden ympäristönhoito-ongelmien kritiikkejä liittyen lumen auraamiseen niin kaduilla ja teilllä kuin katoilta. Kritiikkien kohteena ovat erityisesti ko. toiminnasta aiheutuneet kasvillisuustuhot, jotka olisivat paljon minimoitavissa paremmilla menetelmillä ja asenteilla --> Lumen aurauksesta aiheutuvat istutustuhot taas ilmenevinä runsaslumisen talven vitsauksina, Kattolumiauraamisen haitoista kasvillisuudelle: Esimerkki Espoon Tapiolasta "puutarhakaupunginosasta", Taas esimerkki Espoon Tapiolasta osaamattoman ja välinpitämättömän lumenaurauspolitiikan aiheuttamista koristeistutus- ym. tuhoista ja Lisää tarpeettoman ja välinpitämättömän lumenaurauksen tekemistä kasvituhoista: Erityisen törkeä esimerkki Pohjois-Tapiolasta!.
Runsas lumi ehkäisi etenkin etelärannikolla - kaakossa maan routaantumista kovistakin pakkasista huolimatta, mutta sisämaan vähälumisuus Marras- ja Joulukuussa edistytti routaa paikoin paljonkin. Toisaalta lumesta auratuilla pinnoilla routaantumista tapahtui talven ankarissa pakkasissa jopa 2 metrin tienoille saakka. Suojasäiden vähyys ja tammi-helmikuun vaihteen suojasäiden mietous eivät tuottaneet paljoa sulamisvettä, joten esim. teiden rungot ovat olleet varsin "kuivia" ja näin poikkeuksellisen vaikeita routavaurioita ei ole muodostunut siinä mielessä. Tuo helmikuun ankara pakkasjakso aiheutti kuitenkin paljon vesiputkien jäätymisiä. Routaa on nyt erittäin vaihtelevasti muutamista senteistä kymmeniin sentteihin ja aurattujen alueiden jopa 1 - 2 metriin saakka. Vähäiset sulamisvedet ja pitkät pakkasjaksot laskivat kuitenkin pohjavesiä, järvien vedenpintoja ja jokien virtaamia poikkeuksellisen alhaalle talven loppuun ja tähän mennessä. Runsaan lumen sulaminen korjaa kuitenkin tilanteen nopeasti viimeistään Huhtikuussa.
Aivan lopuksi kevään etenemisestä arvioita tämän päättyvän talven lumi- ja merijäätilanteiden puitteissa. Merialueethan jäätyivät kokonaan jopa Gotlannin saarelle saakka tuossa Helmikuun pakkasjaksossa, mutta koko talven jäät niin merellä kuin järvissäkin sisältävät nyt paljon ns. kohvaa, johtuen runsaiden lumipyryjen, voimakkaiden tuulien ja Tammi-Helmikuun suojasäiden aiheutettua usein loskaa ja (nousu)vettä jäiden päälle, mikä jäätyi kohvaksi monta kertaa. Tällainen jää sulaa tavanomaista nopeammin, mikä voi olla merkittävä seikka myöhemmin keväällä merialueiden kokonaan sulamisessa ja siten etelärannikkoa viilentävät ja sumuistavat jäätilanteet olisivat vähäisemmät Huhtikuussa kuin oli aluksi odotettavissa tavanomaista ankaramman jäätilanteen takia.
Tämä runsas lumi sisältää edellistalven tilannetta enemmän vettä eli vesiarvot ovat korkeammat, mikä voi olla hyvin merkittävä tulvavaaran aiheuttaja lumien pääsulamistapahtumassa. Viime vuoden keväällähän tulvat jäivät melko hillityiksi voimakkaasta lämpöaaltosulamisesta huolimatta suunnilleen yhtä paksujen hankien oltua kyseessä kuin nytkin, mutta tuolloin sen talven ennätyspitkän yhtenäisen pakkasjakson takia vesisateiset suojasäät eivät päässeet kartuttamaan lumen vesiarvoja. Nyt tilanne on siis tulvaherkempi, mutta tulvatilanteen muodostuminen on paljon kiinni lumihankien lopullisen sulamisen aikaisesta lämpöaallon luonteesta mahdollisine vesisateineen samaan syssyyn.
Tavanomaisesti runsaslumisessa tilanteessa Maaliskuu on Etelä-Suomessa vasta hitaan lumen sulamisen aikaa (Vanha kevätlumi on jäisen kovaa ja siten hitaammin sulavaa kuin tuore pehmeä lumi) ja pääasiallinen lumen sulamisprosessi ajoittuu yleensä Huhtikuun 1. - 2. viikon tienoille. Yleensä viimeistään silloin tulee ensimmäinen sellainen lämpöaalto (Päivälämpötilat esim. yli +10 astetta ja vuorokauden keskilämpötilat selvästi yli 0 astetta), joka sulattaa koko talven lumimassoista yli puoleksi vielä jääneen osan n. viikossa kokonaan yksittäisiä laikkuja lukuun ottamatta (Varjopaikat ja tiheät metsät). Toisaalta on myös huomattava, että vielä Maaliskuun aikanakin voi sataa runsaasti lisää lunta, jos vain sopivan voimakas matalapaine tuo riittävän lumimyrsky- / pyrytilanteen.
Roudan sulaminen alkaa jo lumihankien alla altapäin Maaliskuun aikana ja näin ollen runsaslumisimpien alueiden mitättömät roudat sulavat jopa poikkeuksellisen aikaisin ajoittuen viimeistään lumen lopullisen sulamisen aikoihin ja tämä puolestaan helpottaa kasvillisuuden tilanteita kasvukauden alkamisenkin suhteen. Näistä kasvillisuutta koskevista tämän talven vaikutuksista etenkin pakkasvaurioineen jatkan omassa kirjoituksessa. Lumesta auratuilla pinnoilla erittäin paksut routakerrokset tulevat kuitenkin aiheuttamaan kevään sulamisessaan paljon maan ja pinnotteiden muhkuroitumis- ja liikkumisongelmia. Jäämme odottamaan kevään etenemisen muotoutumista erittäin suurella mielenkiinnolla...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment