Talven hyvin ankarat pakkaset on nyt koettu ja siten on syytä jo tässä vaiheessa kartoittaa niiden kasvillisuudelle aiheuttamien haittojen luonnetta. Tässä on eilen kirjoittamani yhteenveto talven luonteesta pakkasineen (Talven 2010 - 2011 kylmin yö - Loppuyhteenvetoa ja arvioita kuluneesta talvesta sekä alkavasta keväästä), jonka perusteella arvioin nyt tilannetta kasvillisuuden suhteen. Lisäksi tässä on jo viime Joulukuussa tekemäni esiarvio jo silloin uhanneista ankaran pakkasen vaurioskenarioista; Ankarien pakkasten aiheuttamaa pakkastuhovaaraa aroille kasveille; kokoelma mahdollisia vaurioskenarioita. Poimin siitä aineistoa tähän.
Tässä vaiheessa vuotta on huomattava nyt myös se, että kevättalven paahdeongelmat etenkin ainavihannille kasveille ovat alkaneet tehostuneen auringonsäteilyn takia ja ne jatkuvat Huhtikuulle saakka, kunnes lumi ja routa on sulanut. Tilannetta pahentaa myös lämpötilan vuorokausivaihtelun suuruus etenkin selkeällä säällä, mikä aiheuttaa stressiä etenkin paahdepaikoilla. Toisaalta etenkin juuri etelärannikon jo alkutalvesta runsaslumisena pysyneillä alueilla roudan vähyys helpottaa tätäkin ongelmaa, kun vain muutamien senttien routa sallii paikoin kasvien vedenottoa paahdekuivumisen ehkäisyyn.
Tuon Helmikuun ankarimman pakkasen jälkeen on nyt alkanut tämän kevättalvipaahteen edesauttamana ilmaantua ainavihantien lajien pakkasvaurioita jopa niinkin kestävällä lajilla kuin metsiemme yleisellä metsäkuusella (Picea abies). Etenkin aurinkoisimmilla ja routaantuneimmilla paikoilla on hieman havaittavissa kuusten neulasten ruskistumista ja jopa tavanomaista runsaampaa varisemista, mitä muistan havainneeni myös tuolloin 80-luvulla vuosien -85 ja -87 Maaliskuina silloisten vuosisadan ankarimpien talvien jälkeen. Tämä ilmiö johtuu ainakin osaltaan kuusten pinnallisesta juuristosta.
Matalimmat ainavihannat lajit ovat olleet kuitenkin oikein hyvin suojassa paksujen lumihankien alla; sisämaassa alkutalvesta vähemmän. Näitä lajeja ovat mm.; mahonia (Mahonia aquifolium), reunushappomarja (Berberis buxifolia), suikerotuhkapensas (Cotoneaster dammeri var. radicans) ja jopa noita muita arempi tulimarja (Pyracantha coccinea). Lumen sulaessa paahdevioitusta on kuitenkin luvassa näillekin aurinkoisimmilla paikoilla. Isokasvuiset alppiruusut (Rhododendron sp.) ovat olleet latvoiltaan ankarien pakkasten kourissa ilman lumisuojaa. Eli etenkin niistä arimmilla lajikkeilla kevään mittaan lehti-, kukkasilmu- ja oksavaurioita voi ilmetä lisää paahteen edesauttamana; ruskistuvat lehdet ja kukkinnan tuhoutuminen... Myös saman suvun kesävihannilla atsaleoilla voi esiintyä kukkasilmujen tuhoa.
Talvenarimpien puu- ja pensaslajien suhteen merkittävin aika oli varmaankin tuo Helmikuun pakkasjakso. Sen aikana merkittäviksi seikoiksi tulivat mm. maastonmuodot, kun tyyninä öinä - aamuina kylmän ilman patjat laskeutuivat laaksokohtiin aiheuttaen ankarinta pakkasta; paikallisesti jopa n. -35 asteen pakkaset ovat saattaneet olla mahdollisia niinkin etelässä / lounaassa kuin Hyvinkään - Salon tienoilla. Toinen merkittävä seikka olivat suuret erot pakkasen ankaruudessa etelärannikon ja sisämaa-alueiden välillä, kun hyvin täpärästi esim. Helsingin mereiset alueet (Mm. Kaisaniemi) säästyivät -25 astetta kireämmiltä pakkasilta.
Näin ollen Etelä-Suomen alueella esiintyy erittäin suuria alueellisia eroja arkojen kasvilajien selviytymisessä pakkasista. Toisaalta on leudoimman etelärannikonkin kohdalla todettava, että -20 ja -25 asteen välisten pakkasten toistuminen talven aikana monta kertaa vastannee tavallaan kuin hetkellistä n. -30 asteen pakkasta. Tämä onkin ollut ns. väsytysstressiä / -tuhontaa, jonka takia arkojen lajien pakkasvauriot voivat olla hyvinkin ja yllättävän huomattavia melko "leutoon" kovimman pakkaslukeman arvoon nähden...
Sisämaassahan on erittäin vähän viljeltynä esim. tuossa Joulukuun jutussani mainittuja arkoja lajeja, mutta esim. n. -35 astetta tekee selvää jälkeä useimmista niistä; paleltuvat ainakin lumihangen rajaan saakka ja kestävimmätkin saavat huomattavia oksavaurioita ja / tai silmuvaurioita. Suhteellisen kestävätkin lajit ovat saattaneet kokea vaurioita; esim. kylmimpien seutujen omena- ym. hedelmäpuut ovat saattaneet kärsiä huomattavastikin, paikoin ehkä kuolleetkin. Myös leppien (Alnus sp.) talvehtineet hedenorkot ovat saattaneet vaurioitua paikoin paljonkin ja viimeisimpien havaintojeni mukaan jopa etelärannikolla pähkinäpensaiden (Corylus avellana) talvehtineet hedenorkot ovat saattaneet tuhoutua laajasti jopa kokonaan ja näin ko. pensaiden kukinta jäänee tänä vuonna paljon pois...
Sisämaan ankarimpien pakkasten alueella tutut ns. jalot lehtipuumme ovat myös saattaneet kokea paikoin vaurioitumista etenkin n. -35 asteen pakkasten iskettyä. Tyypilliset vauriot voivat silloin olla lajeittain seuraavanlaisia: Metsävaahtera (Acer platanoides); voimakaskasvuisimmat edelliskesän versot ovat kuolleet ja silmuvauriot vähentävät kevään kukintaa, vuorijalava (Ulmus glabra); kukintasilmut ovat vaurioituneet ja siten kevään kukinta voi olla heikkoa - kokonaankin tuhoutunutta, lehtosaarni (Fraxinus excelsior); silmuvauriot vähentävät sekä kukintaa että uusien lehtien ja versojen muodostamista eli latvus jää harvalehvästöiseksi, tammi (Quercus robur); silmuvauriot vähentävät sekä kevään kukintaa, että jättävät latvusta harvalehvästöiseksi ja metsälehmus (Tilia cordata); ollee näistä kestävin ja vain harvoja silmu- / oksavaurioita voi ilmetä... Monilla muilla sisämaan leudommilla alueilla ja etelärannikolla ei ole todennäköisesti muodostunut näitä vaurioita ollenkaan.
Mielenkiintoinen paikka arvioida pakkasvaurioita on tietenkin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, jossa on Suomen kattavimpiin kuuluvat arkojenkin puu- ja pensaslajien kokoelmat ulkopuutarhassa. Erittäin jännäksi ja uhkaavaksi käynyt tilanne muodostuikin sitten onneksi helpommaksi, kun kovimmat pakkaset jäivät -20 ja -25 asteen välille ko. alueella. Ym. näidenkin pakkasten runsas toistuvuus on kuitenkin voinut aiheuttaa ko. puistossa mm. seuraavaa -->
Jumaltenpuu (Ailanthus altissima), samettisumakki (Rhus hirta), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), - sitä selvästi pahemmin eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) - ... jalokastanja (Castanea sativa), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), etelänkultasade (Laburnum anagyroides), peruukkipensas (Cotinus coggygria) sekä monet magnoliat, kuten japaninmagnolia (Magnolia kobus) ja tähtimagnolia (Magnolia stellata): Suurin osa lumihankien päällisistä oksista on voinut kärsiä vaurioista ja herkimmät kasvustot ovat voineet jopa kuollakin lumen rajalle / lähes tyveen saakka...
Tuota edellistä ryhmää keskimäärin vähän kestävämpinä nämä lajit ovat todennäköisesti säilyneet selvästi vähäisemmillä oksa- ja silmuvaurioilla: Lakkipuu (Cladrastis kentukea), katsura (Cercidiphyllum japonicum), mantsurianjalopähkinä (Juglans mandshurica), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), kaljukultasade (Laburnum alpinum), höyhenpensas (Fothergilla major) ja japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia)...
Pohjois-amerikkalaiset keltatammi (Quercus muehlenbergii), mustatammi (Quercus velutina), otatammi (Quercus palustris) ja ilman tarkkaa suom. nimeä oleva (Quercus ellipsoidalis): Edelliskesän hyvin kertyneen lämpösumman takia nämä lajit voivat olla osoittautuneet yllättävän kestäviksi, sillä kotiseudullaankin ne kestävät ankaraa talvea, kunhan vain kesän kasvu on ollut riittävän hyvin talveen valmistautunutta; vaativat siis mantereisesti kuumaa kesää vastapainoksi ankaralle talvelle. Lisäksi nämä lajit ovat olleet ko. puistossa suurelta osin pieninä taimia lumihankien sisällä suojassa...
Kukkasilmuvaurioita on saattanut ilmaantua mm. näiden lajien kohdalla: Komeaonnenpensas (Forsythia X intermedia), japanintaikapähkinä (Hamamelis japonica), japaninmagnolia (Magnolia kobus) ja tähtimagnolia (Magnolia stellata). Pensasmagnolia (Magnolia sieboldii) kukkii sen sijaan vasta kesällä kuluvan kasvukauden versoilla, joten sen kukinta ei liene vaarantunut; paitsi, jos lajia on noilla sisämaan kylmimmillä alueilla... Myös rusokirsikalla (Prunus sargentii) silmuvauriot ovat saattaneet aiheuttaa jonkin verran kevään kukinnan vähenemistä ainakin sisämaan yksilöillä.
Köynnöksistä suurimmassa vaarassa ovat olleet mm. monet köynnösruusut (Rosa sp.) sekä viiniköynnökset (Vitis sp.). Arimmat lajikkeet näiden sukujen puitteissa ovat voineet paikoin jopa kuolla vähintään lumirajaan / lähes tyveen saakka. Toivoa on kuitenkin niidenkin uudelleen vesomisesta tyvestä keväällä, kun suojaavaa lumihankea oli esim. Helmikuussa niin runsaasti. Kestävämmät villiviinit (Parthenocissus sp.) ovat vaurioituneet lähinnä vain sisämaan ankarimpien pakkasten alueilla paikoitellen.
Havupuista ovat arkoja mm.: Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), suosypressi (Taxodium distichum) ja varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata). Varjostinkuusen tilaa pahentaa lisäksi nyt Maaliskuussa kevättalven paahde, joten jopa kokonaankin lumirajaan kuolemista voi olla sillä odotettavissa. Muilla kesävihantina on syntynyt ainakin suuria oksistovaurioita... Sekä pakkasista että Maaliskuun paahteesta lisävaurioita ovat saaneet ja saamassa myös mm. saksanpihta (Abies alba), jättipihta (Abies grandis) ja euroopanmarjakuusi (Taxus baccata); kevään mittaan lisää ruskistuvia neulasia...
Riittäkööt tämä tällä kertaa, mutta palaan varmaankin asiaan viimeistään kasvukauden alettua, jolloin vasta silloin lopulliset talvivauriot alkavat näkymään. On nimittäin esim. niin, että jotkin lajit vaurioiduttuaan jaksavat vielä avata silmujaan uuteen kasvuun, mutta esim. juuristo- / runkovauriot tukahduttavat sitä vasta myöhemmin alkukesällä... Eli varmaankin viimeistään toukokuussa seuraa lisäraporttia, missä selviää ym. verrattuna ilmenneitä poikkeuksia ja yllätyksiä suuntaan taikka toiseen eli jotkut lajit ovat selvinneetkin erittäin hyvin ja toiset taas vaurioituneet helposti. Tämä on myös saman lajin sisällä usein hyvin yksilöllistä...
Perennoihin liittyen on edelleen todettava, että ne ovat olleet hyvin suojassa paksujen hankien alla ja etenkin etelärannikolla myös alkutalvella, joten ne ovat todennäköisesti selvinneet talvesta hyvin, kun jääpolte- ja liikamärkyysongelmaakaan ei liiemmin muodostunut vähäisten suojasäiden takia.
Samoin Etelä-Suomen kestävimmistä puulajeista vielä sananen; muistan, kuinka edes tuon Tammikuun 1987 tuhopakkasen sisältäneen ennätystalven jälkeen mitään mainittavia vaurioita ei näkynyt metsien koivuilla (Betula sp.), metsämännyllä (Pinus sylvestris), kotikatajalla (Juniperus communis), kotipihlajalla (Sorbus aucuparia), tuomella (Prunus padus), haavalla (Populus tremula) eikä useimmilla pajuillakaan, kuten raidalla (Salix caprea). Kaikkien niiden kukintakin selvisi silloin ehjin nahoin ja varmasti tämän vuodenkin tilanteessa pätee sama.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment