Ankarien pakkasten aiheuttamaa pakkastuhovaaraa aroille kasveille; kokoelma mahdollisia vaurioskenarioita

Talven tähän mennessä ankarimman pakkasen saavuttua täksi aamuksi ja seuraavaksi yöksi yhä kiristyen (Lämpötilat etelärannikkoa myöten -20 ja -30 asteen välillä, sisämaassa paikoin -30 asteen tienoilla) päätin tehdä yhteenvedon näin kovien pakkasten aiheuttamista pakkasvauriosta talvenaroille puu- ja pensaslajeille. Etenkin etelärannikolla runsaan lumipeitteen ansiosta perennat ovat oikein hyvin turvassa, mutta sisämaan vähälumisimmilla paikoilla (Etenkin vain n. 10 sentin lumipeitteet) jonkinlaista pakkaspaleltumavaaraa saattaa arimmille perennalajeillekin (mm. ainavihantalehtiset) koitua etenkin -30 astetta lähestyttäessä ja jopa alitettaessa. Tässä on tarkoitus kuitenkin käydä läpi joitakin arkoja puu- ja pensaslajeja. Hamuan mieleeni lajeja etenkin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ja Helsingin Meilahden arboretumin kokoelmista, missä mahdollisia pakkasvaurioita voidaan tarkastella myöhemmin keväällä - alkukesällä erinomaisesti.

Oksistovaurioita (Etenkin voimakaskasvuisten oksien kärkiosia kuolee varsin pitkältikin; nuorilla taimilla / vesoilla jopa lumirajaankin asti) tapahtuu seuraaville lajeille jo varsin yleisesti lämpötilan laskiessa -25 asteen alapuolelle; jumaltenpuu (Ailanthus altissima), samettisumakki (Rhus hirta), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), - sitä selvästi pahemmin eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) - ... jalokastanja (Castanea sativa), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), etelänkultasade (Laburnum anagyroides), peruukkipensas (Cotinus coggygria) sekä monet magnoliat, kuten japaninmagnolia (Magnolia kobus) ja tähtimagnolia (Magnolia stellata). Myös monet japaninvaahteran (Acer palmatum) lajikkeet ovat arkoja.

Kaisaniemestä löytyy myös uusia taimiasteella olevia amerikkalaisia tammilajeja, joiden talvenarkuus voi käydä ilmi alle -25 asteen lukemissa. Lajit; keltatammi (Quercus muehlenbergii), mustatammi (Quercus velutina), otatammi (Quercus palustris) ja ilman tarkkaa suom. nimeä oleva (Quercus ellipsoidalis). Viime talven lähes -25 asteen pakkasista ko. paikalla täytyy tosin sanoa, että mm. nuo jalokastanja, jumaltenpuu ja neidonhiuspuu selvisivät siitä kylmyydestä jopa lähes tyystin ilman vaurioita!

Vähäisiä oksa- ja / tai silmuvaurioita saattaa tapahtua -25 ja -30 asteen välille päädyttäessä esim. lajeille; lakkipuu (Cladrastis kentukea), katsura (Cercidiphyllum japonicum), mantsurianjalopähkinä (Juglans mandshurica), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), höyhenpensas (Fothergilla major) ja japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia). Omalla arboretumalueellani Sipoossa on myös tähän kategoriaan kuuluva karvashikkori (Carya cordiformis), jolla voi ilmetä vaurioita n. -30 asteen lukemissa, joita sinne alueelle lienee tulee... Aroista lehtipuista mainittakoon vielä, että taimina ne voivat olla varsin arkoja, mutta isoina puina saattavatkin kestää yllättävän koviakin pakkasia; arboretumalueellani olen havainnut mm. tuon valeakaasian (Robinia pseudoacacia) kestävän jopa n. -30 asteen pakkasia erittäinkin hyvin jo 5 - 10 vuoden ikäisinä taimina.

Ainavihannat lajit ovat myös arkoja etenkin ymmärrettävästi lehdiltään ja näitä voi löytyä esim. alppiruusuista, joista arin on ollut havaintoni mukaan setsuaninalppiruusu (Rhododendron sutchuenense var. giraldii), joka koki jo viime talven pakkasten takia huomattavia lehti- ja silmuvaurioita. Erittäin kestäviä suurin osa Suomen alppiruusuista kuitenkin on. Myös mahonia (Mahonia aquifolium), reunushappomarja (Berberis buxifolia), suikerotuhkapensas (Cotoneaster dammeri var. radicans) ja noita muita paljon enemmän arka tulimarja (Pyracantha coccinea) ovat lehdiltään arkoja. Matalina pensaina niitä helpottaa kuitenkin nyt runsaan lumipeitteen suoja etelärannikolla, mutta lumirajan yläpuoliset osat ovat huomattavassa paleltumavaarassa. Viime talven pakkasissa juuri tuo tulimarja ja osittain reunushappomarjakin palellutti paitsi lehtensä lähes kokonaan, niin myös lumirajaan saakka melkein kaikki oksansakin.

Myös talvella erikseen talvehtivat kukkasilmut ovat oma paleltumavaarassa oleva kasviosakokonaisuus ja näitä arkoja silmuja on esim. onnenpensailla ja atsaleoilla (Rhododendron sp.). Suomessa yleisimmistä onnenpensaan suvun lajeista komeaonnenpensas (Forsythia X intermedia) on tässä mielessä paljon arempi kuin koreanonnenpensas (Forsythia ovata). Lämpötilan lähestyessä -30 astetta voi lumirajan yläpuoliset kukkasilmut paleltua etenkin tuolta aremmalta. Arkoja talvehtivia kukkasilmuja on myös keväällä lehdettömänä kukkivilla japanintaikapähkinällä (Hamamelis japonica), amerikantaikapähkinällä (Hamamelis virginiana) sekä monilla magnolialajeilla, kuten nuo ym. japaninmagnolia (Magnolia kobus) ja tähtimagnolia (Magnolia stellata). Pensasmagnolia (Magnolia sieboldii) kukkii sen sijaan vasta kesällä kuluvan kasvukauden versoilla, joten sen kukinta ei vaarannu ja se on muutenkin ym. kestävämpi magnolia.

Havupuissakin löytyy talvenarkoja lajeja, joista pahoja vaurioita ym. pakkasissa voivat saada etenkin kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), suosypressi (Taxodium distichum) ja varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata). Jo viime talven pakkasten jälkeen näillä esiintyi paljon oksavaurioita. Varjostinkuusella vauriot liittyivät neulasiin, koska nuo muut mainitut ovat kesävihantia havupuita. Haittaa kokevat yli -25 asteen pakkasissa myös mm. saksanpihta (Abies alba), jättipihta (Abies grandis) ja euroopanmarjakuusi (Taxus baccata). Havupuilla ja ainavihannilla lajeilla yleensäkin pakkasvauriot voivat helpostikin vielä täydentyä maalis - huhtikuussa kevättalven paahdevaiheen rasituksissa ja monesti pakkasvauriot ilmenevätkin vasta siinä vaiheessa ruskistuvina neulasina / lehtinä.

Palaan asiaan, jos tänä talvena tulee vieläkin kovempia pakkasia ja keväällä - alkukesällä voi olla tarpeen viimein tehdä myös tarkastelua tapahtuneista vaurioista...