Erityisherkän introvertin aktivismista ja elitismin-narsismin pilaamaan yhteiskuntaan sopeutumattomuudestaan (Päivitetty!)

Nyt laitankin tähän jo myös Facebookin puolella postaamani kirjoituksen, joka on vaihteeksi hyvin suoraan henkilökohtainen, mutta osaksi toisaalta liittyy myös yhteiskuntatilanteeseemmekin.

Kirjoitukseni inspiraatio on seuraavaksi linkittämäni juttu, jonka alla on siihen liittyvä ko. henkilökohtainen kommenttini:

>> Introvertti on ekstrovertille täydellinen puoliso:

--- Onpas typerä narsistista egoismia ja välinpitämättömyyttä promotoiva kirjoitus!!

Että muka introvertti olisi automaattisesti alistuva ja ekstrovertin oikkuihin aina mukautuva ovimatto, eli vain vastaanottavana osapuolena toimiva manipulaation, kontrollin ja narsistisen peilaamisen kohde.

Ei se niin mene!

Esim. itse olen yhdeltä persoonani ominaisuudelta toki introvertti, mutta en ole silti mikään alistuva ja kontrolloitava mukautumisautomaatti > Introverttiys ei ole koko totuus minustakaan!

Pikemminkin on usein päinvastoin, eli introvertti voi olla hyvinkin vahva, kontrolloimaton ja toteuttamistarpeinen mieleltään-persoonaltaan, ja varsinkin kun introverttiyden ohessa on mukana ns. erityisherkkyys, niin introvertti voi olla paljon voimakastahtoisempikin kuin monet ekstrovertit.

>> introverttiys ei siis tarkoita välttämättä sitä, että hänellä ei olisi yhtä vahvaa itseilmaisun tarvetta kuin ekstrovertillä - toteuttamistapa ja sosiaalisen osallistumisen aste ovat vain eri...

-- Siksikin varmasti monelle on ollut yllätys itseni suhteen varsinkin yhteiskunnallis-poliittisen aktivistikauteni osaltaan ilmentämänä ja paljastamana, että näennäisen pinnallisesti nähdyn rauhallisen introverttipersoonani alla on itse asiassa aina ollut hyvin voimakastahtoinen ja itsenäinen mieli, joka tahtoo olla runsas ja aktiivinen toimija sekä saada sille mahdollisimman kattavan ja vapaan toteuttamisväylän.

Myös erityisherkkänä persoonana tällaiseen liittyy kohdallani tietenkin monia hankalia ja tuskallisia ristiriitoja, koska ensinnäkin yhteiskuntamme on globalismissaan ja taloususkonnossaan ottanut sen näivettämisasenteen, jossa erityisherkät introvertit joutuvat erityisen korostetusti koko ajan ahtaammalle narsismin, eli haitallisen ekstroverttiyden vallatessa alaa.

Erityisherkkyys esim. omalla kohdallani tarkoittaa myös sitä, että koen myös ehkä korostunutta tarvetta tulla sosiaalisesti hyväksytyksi ja tarpeelliseksi > Sen sijaan tuon em. yhteiskunta-asenteen lisäksi pahaa kohdallani onkin ollut se, kun yksittäisten tärkeiksi luulemieni henkilöiden hylkimisreaktiot itseäni kohtaan ovat olleet mm. aktivistikauteni piirissä odottamattoman yleisiä ja tuntuneet ikäviltä em. syystä.

Ikävää se on ollut mm. siksi, koska ko. kausi eli viimeiset 10 vuotta on ollut oman persoonani aivan parasta ja oleellista kehityskautta, mutta samalla oikeanlaista tukea vaativasti todella vaikeaa ja haasteellista aikaa monella tavalla.

Paradoksaalisesti minua onkin yritetty taivuttaa sen hyväksynnän ja tuen antamisen sijaan hullunkurisesti mm. niillä hylkimisreaktioilla tuollaisen pinnallisesti ja väärin tulkitun introvertin mukamas rauhalliseen ja mukautuvaan muottiin > persoonaani ei ole opittu tuntemaan kunnolla, ja enhän ole muutenkaan muotittuvaa, lokeroitavaa ja kontrolloitavaa tyyppiä.

-- Onkin yritetty tuputtaa minulle omia maailmankuviaan virheellisen manipuloinnin ja kontrollin hengessä kuin voisin muka olla joku "normaali" alistuva ja kontrolloitava suomalainen, joka muka vain on "harhautunut" toisenlaiseksi persoonaksi mm. aktivismissaan jne.

-- On myös siksi toteutettu asennetta, jossa persoonani kehitystä kohtaan on oltu liian kriittisiä ja ei siis tarpeeksi tukevia; esim. Facebookissa se on tullut ilmi mm. siten, että joiltakin ainoat harvat yhteydenottotavat ovat olleet viime vuosina vain kriittisiä eikä koskaan kannustavia, tykkääviä tai promotoivia:

Ns. ystäviksi luultuja ja jopa sukulaisiakin on ottanut tuollaisen asenteen kohtaani, jota lisäksi korostetaan eristämisellä ja vaikenemisella > Paljastavaa!

Erityisherkkänä koenkin tilanteen sitten niin, että minussa kasvaa epäluulon, vieraantumisen ja etäisyyden kokemukset niihin suuntiin > En siis jaksa kauaa katsellakaan sellaista, missä en tunne olevani riittävästi ja oikealla tavalla hyväksytty ja tarpeellinen.

--- Yhteiskuntatilanteemme on niin vakava, että ko. asiaan paneutumisessa parhaimpien joukkoon kuuluvina erityisherkät introvertit saisivat olla nykytilanteeseen nähden paljon arvostetumpia ja hyväksytympiä.

Omakohtaisesti myös em. persoonani piirteet ilman ko. aktivistiosaakin saisivat olla samalla tavalla tarpeellisempia ja niille pitäisi olla paljon parempaa itseilmaisun toteuttamisväylää...

Tilannetta ei tietenkään paranna se, kun yhteiskuntamme on jo pahasti rikki ja pahenevasti epäreilu elitismin kaaoksessa, ja erityisherkkänä vaistoan ja kartoitan senkin hyvin vahvasti ja tarkasti; minussa kasvaa epäluulon, vieraantumisen ja etäisyyden kokemukset koko yhteiskuntaakin kohtaan!...

Onneksi minulla on mm. sosiaalisessa mediassa toki joitain, vaikka harvoja ystäviä / kavereita, jotka tuonkin ilmeisesti ymmärtävät, joten kiitos siitä!

Päivitys perjantaina 26.5.2017 klo. 13:25 >> Facebook-kommentteihin ko. postauksessani Miko Salomaa laittoikin erinomaisen analyysin ko. aiheeseen liittyen. Lainaan sen seuraavaksi loppuun: "Introverttihän se usein on nimenomaan se vahva itsenäinen ja ehjä persoonallisuus joka hyväksyy ja tuntee itsensä, osaa olla itsensä kanssa, kuunnella itseään, kehittyä, ajatella, arvioida, peilata omia tuntemuksiaan muihin ja olla aidosti empaattinen. Ekstrovertti hukuttautuu maailman hulinaan ja älämölöön, on touhukkaasti tekevinään jotain, sisällöstä viis kunhan on jotain ääntä ja liikettä. Persoona voi jäädä niin ontoksi että ekstroversio on käytännössä pakenemista oman itsensä onttoudesta ja tyhjyydestä. Tälläinen ylisosiaalinen ihminen ei kestä olla yksin koska siellä (pään sisällä) ei ole ketään jota pystyisi sietämään.".