Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Chicory Tip (Giorgio Moroder) - Son Of My Father

Taas on aika ottaa analyysiin lännen kulttuurihistoriaa popmusiikkiesimerkin avulla, ja nivoa sitä nykyisiin yhteiskunnallispoliittisiin kuohuntoihin ja sisältöihin.

Etenkin reilun viime kuukauden aikana eräs tietty musiikkikappale on lainannut kertosäemelodiaansa näinä aikoina velloneiden mielenilmausten käyttöön - siinäpä siis syy tätä kyseistä blogisarjaani jatkavan kappaleen - "Son Of My Father" - esille ottoon.

Tämä kappale osoittautuukin tässä analyysissäni poikkeuksellisen sisältörikkaaksi ja tärkeäksi myös yhteiskunnallispoliittisesti niin, että voidaan sanoa kyseessä olevan populaarimusiikin historian aivan merkittävimpien sävellysten joukkoon kuuluvasta helmestä monessakin katsannossa.

Ensialkuun vuonna 1971 kappaleen sävelsi ja myös itsekin esitti italialainen muusikko Giorgio Moroder, joka sittemmin eteni urallaan populaarimusiikin merkittävimpien, menestyneimpien ja palkituimpien muusikoiden-tuottajien joukkoon 1970-luvun lopulla ja 80-luvun mittaan.

Tunnetuimman ja suosituimman version tästä kappaleesta teki kuitenkin brittiläinen Chicory Tip -niminen bändi heti seuraavana vuonna 1972, jolloin heidän versionsa nousi Britannian singlelistalla jopa ykköseksi tuon vuoden helmikuussa ollen myös iso kansainvälinen hitti. 

Alinna laitan linkit sekä Moroderin että Chicory Tipin videoihin biisistä; niiden versioiden kesken ei musiikin osalta ole tyylillisesti silti kovin paljoa eroa, sillä Moroderin versio on vain lähinnä hieman särmikkäämpi soundeiltaan ja taustakuorosovituksiltaan.

Lisäksi mainitsen, että tuolloin 70-luvullakin edeltäneen vuosikymmenen tapaan täällä Suomessa maailmanhiteistä oli tapana tehdä liukuhihnatyyliin suomenkielisiä versioita. Niinpä myös tämä kappale sai tuolloin suomennetun käsittelyn, jonka teki ensin Danny Pertti "Pertsa" Reposen suomentamine sanoineen, ja kappaleen nimen oltua silloin "Maantieltä taloon". Myös Frederik teki vähän myöhemmin kappaleesta versionsa - laitan myös Dannyn versioon videolinkin alinna.

Eikä tässä vielä kaikki biisin "versioinneista"! - muistan nimittäin kappaleen introsävelmää käytetyn Suomessa(kin) jonkun tv-ohjelman tunnusmusiikkina. Muistan vahvasti sen olleen aikoinaan ainakin jonkin aikaa A-studion alkutunnarina 70-luvulla, mutta yrityksistäni huolimatta en onnistunut löytämään netistä tähän vahvistusta...

Itse kappaleesta musiikillisesti käy ilmi se, että se oli tuolloin 70-luvun alussa noissa kaikissa versioissaan niitä ensimmäisiä, missä silloin vieläkin varsin eksoottinen soitin syntetisaattori oli keskeisessä ja siten innovatiivisessa roolissa - tämä soitin olikin myös sittemmin ko. kappaleen säveltäjä Giorgio Moroderin tavaramerkki kaikissa tuotoksissaan.

Giorgio Moroderia pidetäänkin yhtenä synteettisen ja elektronisen popin kaikkein tärkeimmistä uranuurtajista; siinä missä 70-luvulla Kraftwerk, Tangerine Dream ja Jean Michel Jarre olivat taiteellisemman / avant gardisemman suuntauksen uranuurtajia syntikoineen, niin samaan aikaan Moroder toi syntikat ja muut elektroniset soittimet tanssipopin ja discon pariin innovatiivisesti.

Kerronkin siksi vielä seuraavaksi Giorgio Moroderin musiikillisesta historiikista, ennen kuin siirryn läpikäymään kyseisen kappaleen yhteyksiä viimeaikaisiinkin yhteiskunnallispoliittisiin seikkoihin. Tästä te Moroderista vielä tietämättömät / muistamattomat havaitsettekin, että hän on ollut erittäin paljon 70- ja 80-lukujen popmusiikkiin vaikuttanut mies ja myös erittäin menestynytkin. 

Käyn historiikkiaan läpi siten, että listaan hänen kirjoittamistaan ja / tai tuottamistaan kappaleista muutaman merkittävimmän alle musiikkivideoidensa kera ja selostan niistä tietoja ensin tässä:

Alla olevassa listassa ensimmäisenä on Donna Summerin listaykköshitti vuodelta 1977, missä Giorgio Moroderin luomaa syntikkamusiikkia pidetään yhtenä eniten popmusiikin kehitykseen ja suuntaan vaikuttaneista innovaatioista; se tavallaan prototyyppinä yhdellä kertaa loi suurimman osan seuranneella 80-luvulla tuotetun popmusiikin äänimaailmasta. 

Seuraavat neljä kappaletta ovat puolestaan esimerkkejä Moroderin 80-luvun tuotannosta ajalta, jolloin syntikat ja muut elektroniset soittimet olivatkin jo vakiinnuttaneet asemansa valtavirtapopissa osaltaan siis hänenkin esityön ansiosta; näiden biisien yhteinen nimittäjä on se, että ne kaikki ovat elokuviin tehtyjä tunnuskappaleita (alla olevista musiikkivideoista voittekin bongata hyvin ko. elokuvat). 

Moroderin menestys niissä olikin myös sillä tavalla suurta erinomaisen myynti- ja listamenestyksen lisäksi, että näistä biiseistä jopa kaksi sai Oscar-palkinnot alkuperäisestä elokuvaan tehdystä kappaleesta: "Flashdance (What a Feeling)" ja "Take My Breath Away".

Lisäksi näissä neljässä kappaleessa Moroder onnistui taiteelliselta kannalta katsoen luomaan omaleimaisen tuotantotyylinsä, syntikkasoundinsa ja melodiatajunsa huippuunsa, missä yhdistyivät hienosti kaihomielinen ja vahva tunteellisuus sekä kasarihenkinen pirteys ja energisyys kiteyttäen sen ajan zeitgaistin merkittävästi - Hän on itse sanonut, että tuo Berlin-yhtyeen hitti on hänen tuottaja-säveltäjäuransa hienoin saavutus.

Viimeisenä esimerkkinä on vuodelta 1986 Moroderin uran erikoisin, kiistellyin ja kritisoiduin hetki, kun hänet pestattiin toteuttamaan musiikillisesti brittiläisen Tony Jamesin visiot ja biisit äärimmäiseksi viedystä rockyhtyetuotteesta ja protestista: tuloksena oli sloganeillaan, visuaalisuudellaan ja asenteellaan sekä raivostuttanut että ihmetyttänyt Sigue Sigue Sputnik -projekti, jonka alla olevat kaksi kappaletta kuvaavat tuolloisen missionsa tavoitetta tavallaan puolivakavissaan kuvata joskus tulevaisuudessa koittavaa kaoottista, väkivaltaista, äärihedonistista ja perikadollista yhteiskuntadystopiaa - "US bombs cruisin' over head", kuten ensin listatun kappaleensa alku sanoo... Hmmm., jotenkin hyvin tutun kuuloista hiljattaisessa nykyajassamme, vai mitä?

Esimerkkejä Giorgio Moroderin sävellys-tuottamismateriaalista musiikkivideoin (linkit):

-- Donna Summer: "I Feel Love",

-- Irene Cara: "Flashdance (What a Feeling)", ja biisin liveperformanssi (missä näette itse laulaja Irenen),

-- Limahl: "Never Ending Story",

-- Philip Oakey & Giorgio Moroder: "Together in Electric Dreams",

-- Berlin: "Take My Breath Away",

-- Sigue Sigue Sputnik: "Love Missile F1-11" ja "21st Century Boy".


Sitten "Son Of My Father" -kappaleen yhteiskunnallispoliittisiin ulottuvuuksiin:

Ensimmäisenä huomataan itse kappaleen englanninkielisistä lyriikoista se, että se on kannanotto liian konservatiiviseksi vakiintuneen ja luutuneen yhteiskunnan eli vanhoillisuuden vastustamiseksi sekä sellaisen rappion sijalle uudistavan ja vapaamman asenteen luomiseksi - tuolloinhan se sopi erinomaisesti ajan henkeen, koska edeltäneiltä vuosikymmeniltä alkanut nuorisokulttuurin vallankumous vanhoillista ja yhtenäiskulttuurista länsimaailman aikuiskokemusta vastaan toki vielä jatkui voimakkaana 70-luvun alussakin.

Nykyäänkin tämä kappaleen sanoma on varmasti tavalla tai toisella silti yhä ajankohtainen muuttuneista olosuhteista ja erilaisista konteksteista huolimatta, koska maailmanparantajilla riittää sekä uudistusmieltä että vanhan kyseenalaistamista aina ja ikuisesti.

Toinen oikeastaan vielä merkittävämpi seikka on se, miten kappaleen kertosäkeen melodiasta muodostui jo 70-luvulla hetimiten tuon tunnetuimman hittibiisiversion ilmestymisen perään hyvin merkittävä mielenilmaisujen väline - Nimittäin Britanniassa ko. kertosäe otettiin spontaanisti jalkapallofanien keskuudessa lempijoukkueidensa ja jalkapallotähtien kannatuslaulujen ja -sloganien melodiaksi. Sittemmin tämän melodian vastaava käyttö on myös levinnyt maailmanlaajuisestikin moniin urheilutapahtumiin, vaikka se on leimallisesti britti-ilmiö.

Samalla tämä melodia iskostui erityisesti kaikkien työläisluokkaisten brittien mieliin ja kulttuuriin alusta lähtien; jalkapallohan on ollut Britanniassa erityisesti työläisluokan huvia ja mielenkiinnon kohde, joten luonnollisesti kävikin niin, että Giorgio Moroder tuli vahingossa ja sattuman oikkuna luoneeksi monille työläistaustaisille ihmisille melodian, mihin samaistua ja eläytyä hyvinkin syvällisesti.

Ilmeisinä syinä tämän ilmiön syntyyn on ollut se, kun tuo kertosäemelodia on rakenteeltaan hyvin sopiva kannatus- ja mielenilmaushuutoihin, ja itse biisin sanoma on taustaltaan myös sopivalla tavalla yhteiskuntakriittinen ja luo siksi mielikuvaa mielenilmausyhteensopivuudesta melodiassaan.

Niinpä tästä tullaankin välittömästi kolmanteen merkittävään seikkaan, joka on jatkumoa aina tuolta 70-luvulta saakka tähän päivään! - nimittäin tuo melodia on ensinnäkin kantautunut jalkapallofanien, laajemminkin työläistaustaisten brittien sekä muun maalaistenkin käytössä koko ajan nykyaikaan saakka, ja niinpä siitä on tullut sukupolvesta toiseen tapahtuneen kollektiivisen iskostumisensa ansiosta spontaani ja vahva mielenilmausten väline mm. ihan mielenosoituksissakin, joissa etenkin työläistaustaiset ihmiset ja asiat ovat olleet osallisina.

Tämä kävikin erittäin selvästi ilmi tämän vuoden toukokuussa, kun Britanniassa tapahtui jo hyvin merkittäväksi ja tunnetuksi nousseen vaihtoehtomediapersoonan ja poliittisen aktivistin Tommy Robinsonin hyvin kyseenalainen ja katalan poliittisesti virittynyt vangitseminen.

Tommy Robinson on työläistaustainen persoona, jonka aktivismi on ollut jo vuosikausia perinteisiä brittiläisiä työläis- ja kulttuuriarvoja sekä sananvapautta puolustavaa ja kansallismielisyyttä korostavaa, ja siksi mm. voimakasta maahanmuutto- ja islam-kritiikkiä sisältävää tässä nykyisessä monikultturismi- ja siirtolaiskriisivyörytyksessä osana globalismin fasismia. 

Toki alkuun viime vuosikymmenellä hän oli profiloitunut liiaksi äärioikeistolaiseksi toimijaksi, mutta viime vuosina hänkin on valveutunut laajemmin ja paremmin ymmärtämään yhteiskunnallispoliittisia kuvioita osana globalismin ja ns. "uuden maailmanjärjestyksen" antihumaaneja ja rappioittavia prosesseja. Niinpä hänkin on aikuistunut toiminnassaan ja siksikin tullut nyt suosituksi hahmoksi vaihtoehtomedioissa ja edistyksellisimmissäkin aktivistipiireissä.

Tommy Robinson onkin tullut parina viime vuonna tutuksi Britannian ulkopuolellakin, kun hänen aktivismiaan ovat alkaneet promotoida mm. Alex Jonesin Infowarsin kaltaiset kansainvälisesti merkittävät vaihtoehtomediat.

Tommy on kuitenkin yhä erityisen tunnettu ja pidetty aktivisti ja jopa sankarihahmo juuri työläistaustaisten brittien keskuudessa, ja niinpä hänen toukokuinen vangitsemisensa nostatti etenkin heissä ankaran vastareaktion, joka levisi itse asiassa jopa kansainväliseksikin mielenosoitusten aalloksi ollen ensin Britanniassa yksi historiansa isoimmista mielenilmaisuista.

Näissä merkeissä hän on ollut nyttemmin erittäin paljon globalistien ja ns. valevasemmiston hampaissa, ja siksi siis myös ihan suoraankin valtaapitävien ja virkamiesten taholta poliittisesti vainottu parhaillaan, missä hänen aikaisempaa äärioikeistotaustaa hyödynnetään mustamaalaamisekseen surutta.

Siksi Tommy Robinsonin tällaisessa vainoamisessa kiteytyy parhaillaan globalismin vastainen liike yleisestikin.

Noissa Tommy Robinsonia puolustaneissa mielenosoituksissa ihan kaikkialla otettiinkin tuon em. työläiskulttuurisisällön takia Tommyn kannatuslaulun melodiaksi - yllätys yllätys! - juuri tämän "Son Of My Father" -kappaleen kertosäkeen kyseinen melodiapätkä. Siis tyyliin: "Oooo-Tommy-Tommy, Tommy-Tommy-Tommy-Tommy Robinson!" - laitan tästä alle ko. mielenilmaisuista esimerkkejä videolinkein.

Eikä tässä vieläkään kaikki! Ehei! - Nimittäin täällä Suomessa meillä on ollut aktivismissa aivan vastaavasti erittäin kyseenalaisen poliittisesti virkavallan, valtaapitävien ja valevasemmiston tahoilta vainottu Ilja Janitskin.

Aktivismissaan hän oli ollut ensin kohutun MV-lehden päätoimittaja eli merkittävä vaihtoehtomediapersoona varsin samoissa merkeissä kuin Tommy Robinson Britanniassa, ja nyttemmin samalla tavalla hänellekin on langetettu varsin tekaistuilta ja poliittiselta ajojahdilta vaikuttavia syytteitä. Siksi hän on ollut pitkään tutkintavankeudessa ja viime aikoina oikeudessa syytettynä. Tällä viikolla hän tosin vapautui vankeudesta odottelemaan tuomiotaan...

Ilja Janitskinilla on myös Tommy Robinsonin tapaan vahvaa kansojen syvien rivien kannatusta ja vaihtoehtomedianäkyvyyttä maassamme, ja hänkin on profiloitunut täällä etenkin työläistaustaisten ja kansallismielisten ihmisten sekä sananvapauden puolestapuhujana - niinpä häntä puolustaneissa paikallisissa mielenilmauksissa esim. tuon oikeudenkäyntinsä puitteissa mielenosoittajat ottivat tuosta Tommyn tapauksesta inspiroituneena käyttöönsä tuon aivan saman "Son Of My Father" -kappaleen kertosäemelodian Iljaa kannattaneissa lauluissa, ja siis nyt tyyliin: "Oooo-Ilja-Ilja, Ilja-Ilja-Ilja-Ilja Janitskin!".

Listaan vielä ennen loppukaneettia tähän sekä Tommy Robinsonin että Ilja Janitskinin tapauksista viime aikaisia havainnollistavia videoita:

-- RAW: Clashes erupt at ‘free Tommy Robinson’ march in London.

-- Katie Hopkins: HUGE #FreeTommy rally in London.

-- #FreeTommy: The Good, The Bad, and The Chavvy.

-- Tommy Robinson on InfoWars Monday 12-3-18 EXPLOSIVE INTERVIEW.

-- Ilja Janitskin vapaana. Fanit piirittää!

-- Ilja Janitskin: ajatusvanki , 31.5.2018.

Lopuksi voidaan täten sanoa itse "Son Of My Father" -kappaleesta, että se on tämän analyysin perusteella kulttuurihistoriallisesti yksi merkittävimmistä musiikkiteoksista koskaan, sillä sen sisällölliset ulottuvuudet ovat niin monipuolisia ja vahvasti kollektiivisissa tajunnoissa vaikuttavia jo monisukupolvisesti, ja tällä hetkellä taas korostuneesti esille tulleita.

Samalla ko. kappaleen säveltäjästä Giorgio Moroderista voidaan todeta, että hänen elämäntyönsä ei rajoitu pelkästään popmusiikin kehittäjänä saavutettuun neron, mestarin ja uudistajan asemaan, vaan hänen merkityksensä venyy em. syistä johtuen myös yllättävän laajalle ulkomusiikillisiin saavutuksiin >> Nimittäin kenestä muusta popmuusikosta voidaan sanoa esim. sellaista, että kaikkien listaykkösmenestystensä, palkintomääriensä, Oscareidensa ja itse musiikkiin lähtemättömästi vaikuttamistensa lisäksi hän voi kehuskella, että "minun luomaa melodiaa hoetaan urheilustadioneilla ja mielenosoituksissa ympäri maailmaa edelleenkin"? - Taitaa tulla mieleen lisäksi vain lähinnä Queen-yhtye...

Kieltämättä erinomaisen hämmästyttävää on kaikki tämä, kun se on nyt näin auki selvitetty!

Sitten vielä aivan lopuksi tässä musiikkisarjassani tuttu loppuosuus >>



Chicory Tip (Giorgio Moroder) - "Son Of My Father":

--- Chicory Tip -versio: totp-performanssi.

--- Giorgio Moroder -versio: musiikkivideo.

--- Danny -versio: musiikkivideo.

Alkuperäiset englanninkieliset lyriikat: 

"Mama said to me we gotta have your life run right 
Off you got to school where you can learn the rules there right 
Be just like your dad lad 
Follow in the same tradition 
Never go astray and stay an honest lovin' son

Son of my father 
Molded, I was folded, I was preform-packed 
Son of my father 
Commanded, I was branded in a plastic vac' 
Surrounded and confounded by statistic facts

Tried to let me in but I jumped out of my skin in time 
I saw through the lies and read the alibi signs 
So I left my home I'm really on my own at last 
Left the trodden path and separated from the past

Son of my father 
Changing, rearranging into someone new 
Son of my father 
Collecting and selecting independent views 
Knowing and I'm showing that a change is due. 
Son of my father 
Molded, I was folded, I was preform-packed 
Son of my father 
Commanded, I was branded in a plastic vac' 
Surrounded and confounded by statistic facts".

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Sigue Sigue Sputnik

Tällä kertaa tarjoan kenties popmusiikin historian kummallisimman tapauksen esittelyn ja analyysin, joka on yllättäen myös NWO:n havainnollistamisen suhteen tosi paljon puhuva ja siinä eri elementeiltään päin näköä tuleva... Kyseessä on brittiläinen rockbändi Sigue Sigue Sputnik, joka vuonna 1986 oli vuoden ylivoimaisesti kohutuin pop-tähdenlehto ja varmasti jopa koko 1980 -luvun eniten hämmennystä ja ihmettelyä aiheuttanut bändiluomus. Kukaan ei osannut silloin täysin tyhjentävästi kertoa, mistä ko. bändin mediaräjähdyksessä oli kyse; oliko kaikki vain pelkkää häikäilemätöntä vedätystä ja naurattamista vai sisältyikö ilmiöön jotain syvempääkin...?

Nyt näiden NWO -asioiden tultua monella rintamalla päälle, voimme näin jälkikäteen löytää bändin vuoden 1986 hyper-näytöksestä paljonkin jotain sellaista, mikä saattoi ollakin myös vakava varoitus tulevaisuuden maailmasta... Aluksi vaikkapa näistä bändin wikipedia-artikkeleista (suomeksi ja in english) pääsemme käsiksi yhtyeen julkisuuskuvan luonteeseen ja merkitykseen tuolloin 80 -luvulla ja itsekin muistan oikein hyvin, kuinka erikoiselta ja rohkealta bändin esiinmarssi silloin aikanaan tavallaan vaikutti ja hetken se tuntuikin hulvattoman hauskalta ja jännittävältä kuin jokin sci-fi -leffa tms.

Bändin imago itse asiassa olikin hyvin tarkkaan ja provosoivasti harkittu sci-fimäinen näytelmä ja dystopia, jossa jokainen ulkomusiikillinenkin piirre oli kiinteä osa kokonaisuuden hulluttelua. Bändille kehitettiin mm. suuri mystinen tarina taustaksi, jossa he muka olivat ikään kuin tulevaisuudesta tulleita uuden sukupolven rocktähtiä; ns. "The fifth generation of rock n' roll". He olivat muka tulleet 1990 -luvulta Sputnik -nimisestä kaupungista takaisin menneisyyteen 80 -luvulle muuttamaan popmusiikin tulevaa historiaa mukanaan bändärityttöryhmä Ultravixens...

Musiikillisesti ja ulkonäöllisesti bändi oli hyvin sekametelisoppainen sekoitus kaikkea siihen mennessä ilmennyttä poppia ja rockia; eräänlainen tahallisen yliampuvasti shokeeraava postmoderni kooste mm. 50-luvun rock n' rollista, 70 -luvun glamrockista ja punkista sekä 80 -luvun uusromantikoista, goottirockista ja tukkahevityylistä. Myös dystooppisista elokuvista he imivät vaikutteita tyyliin Kellopeliappelsiini, Arpinaama, Terminaattori ja tv-sarjoista, kuten Miami Vice.

Muusiikillisena ideana bändillä oli se, että biisien ei välttämättä tarvitse olla "lauluja", vaan ne voivat olla kollaasinomaisia ääni- ja melusommitelmia ilman kertosäkeitä yms. perinteisiä laulurakenteita, joihin ääni-ideoita haetaan kaikesta mediasta ja urbaanista miljööstä hälyäänineen (Tosin oli heillä ns. normaalempiakin biisejä). Siihen aikaan vielä uusi ns. sämplääminen olikin heidän biiseissään äärimmilleen hyödynnettyä ja tuloksena olikin pahimmillaan ns. äänitehostesilppua (Korostui bändin musiikkivideoilla, joissa oli kaikkein eniten tehostesilppua). Erikoispiirteenä bändillä oli myös se, että jäsenistö käsitti kaksi rumpalia ja se, että bändi sai palkattua debyyttialbuminsa tuottajaksi syntikkapop- ja elokuvamusiikkiguru Giorgio Moroderin.

Heidän keksitty tarinansa ja mediahypensä vilisi järjettömiä ja provokatiivisia sloganeita ja mielipiteitä, kuten; "Olemme kuuluisampia kuin Coca Cola tai kuningatar Elisabeth II!", "Kenelläkään muulla bändillä ei ole yhtä fiksuja ja innovatiivisia ideoita kuin meillä!", "Meillä on 4 miljoonan punnan edestä ideoita!" tai "Olemme äärimmäisin rock n' roll -unelma!". Tulevaisuuden visioista he sanoivat mm., että "1990 -luvulla ja 21. vuosituhannella bändit tulevat olemaan meidän tapaamme tarkkaan brändättyjä ja suunniteltuja tuotteita!".

Suoraakin politiikkaa bändi puhui, sillä muistan silloin aikanaan vuonna -86 lukeneeni Suosikki -lehdestä mm. bändin laulajan provosoineen jollain Britannian keikalla yleisöä kysyen ja itse kysymykseensä vastaten: "Mitä tapahtuu, kun pommi putoaa Afganistaniin (Oma huomioni; Muistaakseni joku Lähi-Idän maa, josta tuli silloinkin pakolaisia Eurooppaan...)?" Laulaja Martin Degvillen vastaus; "Ei mitään, sillä he ovat jo kaikki täällä!". Suosikki -lehden mukaan laulaja sai tuon jälkeen välittömästi kaljapullosta päähänsä...

Puolivakavissaan silloiset rock-kommentoijat saattoivatkin ihmetellä mm. näitä tulevaisuushypetyksiä, että ok; ehkä 1990 -luvulla voi sitten olla olemassa joku "Sputnik city", mutta sellaista TÄYSIN utopistista ja mielipuolista skenariota ei vaan MITENKÄÄN voi tulla, että pop- ja rockmusiikki olisi muka joskus tarkasti brändättyä liiketoimintaa! E-I M-I-T-E-N-K-Ä-Ä-N!! No, mites sitten kävikään!... ;) Katsokaapa vain esim. Lady Gagaa ja verratkaa häntä Sigue Sigue Sputnikin laulajaan Martin Degvilleen esim. juuri ulkonäöllisessä mielessä (Martin Degville kuvahaku)... Hyvänä syventävänä artikkelina tässä yhteydessä on äskettäinen analyysini; Popmusiikki osana Illuminatin NWO -projektia: Yhteenvetoa vuoden 2010 päätteeksi.

Miten tämä kaikki liittyy sitten tähän nykyiseen NWO -vyörytykseen maailmassamme. No, tietenkin niin, että tuo Sigue Sigue Sputnikin dystooppinen visio sisälsi itse asiassa hyvin paljon sitä kaikkea, miksi maailmamme on jo osittain mennyt yhä enemmän 80 -luvun jälkeen NWO:n alkuvaikutuksesta ja voi mennä tulevaisuudessa kahta kauheammin, jos NWO etenee pahimpien skenarioiden mukaan...

Bändin biisien sanoituksista ja heidän debyyttialbuminsa "Flaunt it" pakkauksen sisälehdiltä löytyvistä bändin jäsenten kieli poskessa tehdyistä henkilökuvauksista paljastuu paljon tämän NWO -varoittamisen suhteen; ne kertovat mm. äärimmäiseen hedonismiin uppoamisesta, radikaalista kulttuurin tuotteistamisesta rahanvaltamaailmankuvan tyranniaan, teknologian kaiken kattavaksi olemisen haarniskaksi ja kontrolliksi tulemisesta (Osaltaan poliisivaltiodystopia ja toisekseen ultrahedonismin apu; "sci-fi -seksi" eli "nettiseksi"), sotateollisuuden ja sotimisen muodostumisesta "rakkauden teoiksi" eli "sota on rauhaa" ja maailman yhtäältä pirstoutumisesta etäännyttäväksi kollaasisilpuksi ja toisaalta yhdentymisestä globaaliksi perversioiden ja mielisairauksien "leikkikentäksi", jossa vain "hyvännäköiset" ja "voimakkaimmat" pärjäävät ja pitävät showta sekä jöötä yllä muiden päällä hyppien. Jopa UFOtkin ovat liemessä mukana...

Vaikea on mennä sanomaan tarkasti tai vedenpitävästi sitä, että oliko bändillä oikeasti mielessään tällaisesta tulevaisuusdystopiasta nimenomaan varoittaminen vai oliko heidän shownsa lähinnä vain sellaista lapsenomaista heittäytymistä viihdyttämiseen ja hullutteluun tai jopa tuollaisen dystopian ihannoimista ja siten sillä brassailua... Tulevaisuus kuitenkin oli heidän hypettämisen yksi keskeinen teema. Bändin nokkamies ja ko. hypetysidean pääarkkitehti oli kitaristi-basisti Tony James ja hänen taustansa tietäen jotain pelkkää showta syvempää ilmeisesti taisikin olla koko ilmiön takana...

Tony James vaikuttaa nimittäin olevan hyvinkin älykäs ja oppinut mies taustaltaan, sillä ennen popmuusikon uraansa hän ehti 1970 -luvulla opiskella yliopistossa matematiikkaa ja tietokoneita "korkeimman luokan arvosanoin" eli hän oli hyvinkin vahvasti älykkö- ja nörttityyppinen lähtöasetelmiltaan ja siis sopiva luomaan jotain tällaista fantasiamaailmaa... Tony Jamesin taustasta vielä sen verran, että hänen popmuusikon uransa alkoi Billy Idolin kanssa Generation X punk-bändissä 1970 -luvun lopulla.

Lisäksi, kun olen nyt jälkikäteen katsonut netistä mm. näitä (Sigue Sigue Sputnik Tube Interview ja Sigue Sigue Sputnik ( Tony James ) - Interview 1988) Tony Jamesin haastatteluja 80-luvulta Sigue Sigue Sputnikin ajoilta, niin kyllä Tonyn huulilla näyttää olevan usein hyvin ilkikuriselta vaikuttava virne; tyyliin "Nyt me (minä) onnistuttiin kusettamaan teitä kaikkia ja etenkin levy-yhtiöitä ja kertomaan samalla siitä likaisesta maailmasta, joka musiikkiteollisuudessakin vaikuttaa ja johtanee lopulta näyttämäämme dystopiaan..." Ehkä, ehkä ei, mutta yhtäläisyyksiä on yllättävän selvästi nähtävissä NWO -dystopian ja tämän Sigue Sigue Sputnikin tulevaisuusmaailman välillä! Oikeastaan tähän mennessä tässä musiikkisarjassani tätä voidaankin pitää suorasukaisimpana NWO -kommentointina. Onko se taidetta vai viihdettä vai molempia?...

Lopuksi tarjoan sitten analyysini havaintoaineistoksi tekstejä biisiensä sanoista ja tuosta debyyttialbumin "henkilökulttitarinoinnista". Ensin suorat lainaukset englanniksi tuosta albumin sisälehtiesittelyistä kaikkien bändin jäsenten osalta:

Martin Degville (Laulu) -->

"I'm fur with feathers - Pink rubber deluxe,
with heels and hair transformer looks,
I'm she-male Elvis Bolanescue
Style-beauty glamour n' sexiness
I'm media whore king 1990
The ace, the fool, alrighty - righty
I'm Frankinstein or Jeckyll or Hyde
or Batman superhero
I'm the space cowboy, the neon high,
The king of camp - The pleasure boy
So turn me on and turn me up
I'm your future,
..........Pleasure product!"

Tony James (Bassokitara) -->

"He came in search of the ultimate rock n' roll dream
He found it!....

His passion turned that dream into obsession
That obsession built an empire in a world where
free enterprise can be the deadliest weapon
of all!"

Neil X (Kitara) -->

"Codename "the Barbarian",
Solid gold total action
Chromium global love attraction
Hollywood to Miami Vice
Supersonic twice as nice
Love and rockets, pink guitars
Here's your passport to the stars
Strip pink neon virgin white
Gonna rip it up and ball tonight
Modesty does not enter into it"

Ray Mayhew (Rummut) -->

"Cy-borg neon-styled laser killing machines,
synchronise your ambitions now,
be the first to score!
For the outlaw always wins
Vega/Idolistic/'Rex
Elvis press on!"

Chris Kavanagh (Rummut) -->

"He began life as a wretch in a blighted power hungry land,
growing towards manhood, complying with no-ones
rules but his own...

Born half-human half-sputnik in time factor Sigue,
No authority could control his relentless fight to be free or
keep him from his ultimate destination.....

Now for the first time in the history of man, the Sputnik corps
proudly presents the ultimate rock n' roll superstar -
Chris Cavanagh..."

Yana Ya Ya (Efektit) -->

"Yana Ya Ya, the mystery dub queen. Yesterday revealed she was
the sixth member of outrageous popsters Sigue Sigue Sputnik

Blonde bombshell Yana, size 10, said that her one year relationship
with the other atari babies has been a titillating twelve months
of torrid tv, video, travel, trauma and trouble

Sensationalising the unique sound of the rock n' roll rockateers
with her stylish sci-fi sound fx the glamorous goddess claimed
"It was all my idea" (- Of course it wasn't!)".

Aivan lopuksi tuttuun tämän kirjoitussarjan tyyliin bändin musiikkivideo(t) ja ko. biisi(e)n lyriikat. Tässä tapauksessa tarjoan poikkeuksellisesti kaksi biisiä eli ko. bändin kaksi ensimmäistä singleä, jotka olivat heidän isoimmat hitit ja ne löytyvät myös ym. debyyttialbumilta; eli "Love Missile F1 - 11" ja "21st Century Boy".


Sigue Sigue Sputnik - Love Missile F1 - 11 (Video)

Lyriikat:

"US bombs cruisin' overhead
There goes my love rocket red
Shoot it up....
Shoot it up....

Blaster bomb bomb bomb ahead
Multi millions still unfed
A mondo teeno givin' head
Shoot it up....
Shoot it up....

Hold me shake me, I'm all shook up
Psycho maniac interblend, shoot it up
Now shoot it up

Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up....

Teenage crime now fashion's dead
Shoot it up
There goes my love rocket red

Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up

A mondo teeno givin' head
Shoot it up
There goes my love rocket red

Shoot it up
Now shoot it up
Shoot it up

Ultraviolence in Japan
Whambabaloopa! Thank you mam

Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up
Shoot it up

(Soon the whole world will know my name!)".


Sigue Sigue Sputnik - 21st Century Boy (Video)

Lyriikat:

"Oh oh stereo, video, sci-fi sex
Let's go go go - let's go
Saturn dreams, laser beams
21st century sex machine
Can the Cartier, toss the Tissot, Timex Kid
time to go go

Chorus: I'm a space cowboy
I'm a 21st century whoopee boy

Siamese, Lebanese, Chinese speaking strip TV's
Singapore, El Salvador, Coca-Cola….
Mercury, luxury, shove that Fender fist at me

Chorus

Embryo, UFO, freako psycho horror show
Hips n' lips n' beauty queens
Venus ramp, sexy tramp, make up muck
My vegas vamp

Chorus

I'm a space cowboy
G.. g.. g.. generation whoopee boy
Let's go go go let's go let's go".