Viikon 1 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 5 (Puuston ennätyskuuraa lähikuvin valoisassa ja pimeässä)

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Lähihuurrekuva valoisassa taivasta vasten: Hieskoivu (Betula pubescens). Kuuran rakenne: Havaittavissa kolme kiivaan kasvun vaihetta (Raidat) ja kasvu tapahtunut tuulenvireen suuntaa vastaan taipuen alaspäin maan vetovoiman takia. Tuloksena kampamainen systeemi; paksuutta peräti 1 - 2 cm!

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Lähihuurrekuva valoisassa taivasta vasten: Puistolehmus (Tilia X vulgaris) vastavaloon.

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Lähihuurrekuva valoisassa: Kyynelkoivu (Betula pendula "Youngii").

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Lähihuurrekuva valoisassa: Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata).

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Lähihuurrekuva valoisassa: siperianpihta (Abies sibirica).

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 keskipäivällä Hämeenlinnassa. Lähihuurrekuva valoisassa: Makedonianmänty (Pinus peuce).

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 iltapäivällä Espoon Tapiolassa. Lähihuurrekuva valoisassa: kontortamänty (Pinus contorta).

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 iltahämärän lähes pimeydyttyä Espoon Tapiolassa. Pimeähuurepuita keinovalossa: Metsämänty (Pinus sylvestris). Mukana myös viime vuoden puolelta säilynyttä tykkylunta.

.

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 iltahämärän lähes pimeydyttyä Espoon Tapiolassa. Pimeähuurepuita keinovalossa: isotuomipihlaja (Amelanchier spicata).

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 iltahämärän lähes pimeydyttyä Espoon Tapiolassa. Pimeähuurepuita keinovalossa: Kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ilman marjoja.

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 iltahämärän lähes pimeydyttyä Espoon Tapiolassa. Pimeähuurepuita keinovalossa: pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica).

Tyynelle korkeapaineen alueelle sumuna sekoittunutta leudompaa ilmamassaa ja siitä aiheutunutta ennätyksellistä kuurahuurretta kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 iltahämärän lähes pimeydyttyä Espoon Tapiolassa. Pimeähuurepuita keinovalossa: Vasemmalla hieskoivu (Betula pendula) ja oikealla pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica). Tämä kuvasarja on ensimmäinen kolmesta ko. sunnuntain huurrekuvasarjasta ja aloittaa myös koko Viikon 1 tunnelmakuvat -kokonaisuuden.

Viikon 51 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 4

Nuorehkossa männyssä (Pinus sylvestris) olevat jouluvalot ilmenevät huikeasti myöhäisiltapäivän hämärässä kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Espoon Tapiolassa. Männyn oksille meren synnyttämistä lumikuuroista jäänyt lumi korostaa valoja paljon lisää. Tämä tunnelmakuvasarja päättää poikkeuksellisen pitkän ko. viikon kuvasarjakavalkadin, joka esittäytyy alla vuolaana pötkönä. Viikon aikana erittäin voimakkaasti ja vaihtelevasti vaikuttanut ankaran talven tulo innosti dokumentoimaan ja tutkimaan olosuhteita valokuvaamalla kiivaasti ja nautiskelu tämän estetiikan kanssa sai minut unohtamaan sen, että en niinkään pidä talvesta.
.



Kuuraa makedonianmännyssä (Pinus peuce) ja rusokirsikassa (Prunus sargentii) kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Kuura tarttuu yllättäen paremmin lehtipuihin kuin havupuihin, minkä tämä parivaljakko osoittaa. Paljaat oksat ovat havuja laakeampi ja siten parempi alusta peittävälle pinnoitteelle. Lumen kanssa on täysin päinvastoin pakkaskeleissä, kuten yläkuva osoittaa.




Metsävaahteroissa (Acer platanoides) olevaa kuuraa vasemmanpuoleisen hedelmäsadon kera kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Metsävaahteroiden hedelmäsato pysyi puissa varsin pitkään, mutta ko. viikon la ja su ollut voimakas kaakkoistuuli varisti ne viimein melkein kokonaan pois. Ennen varisemistaan nämä lohkohedelmät irtoavat kiinnityksistään osittain ja alkavat roikkua siivet alaspäin.

Rusotuomipihlajassa (Amelanchier lamarckii) olevaa kuuraa kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Kuuran päällä oli vähän myös lumikuurolunta. Etelärannikolla kuura on talvella sisämaata harvinaisempaa, koska pakkastilanteet ovat ensinnäkin meren alkutalvea lämmittävän vaikutuksen takia heikompia ja sisämaata tuulisemmat olosuhteet vaikuttavat myös. Tällä kertaa kuura kesti vain to asti, koska kaakkois - itätuuli virisi sen verran sitä varistamaan. Sisämaassa paljon voimakkaampi kuura säilyi paikoin jopa la asti.

.

Tulimarjan (Pyracantha coccinea) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta ja marjasatoa kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä aikaisemminkin esittelyssä ollut uusi tuttavuus tarjoaa myös lumisena aikana upeaa estetiikkaa; ainavihannan pensaan kirkkaanpunaiset marjat kontrastoivat lumen kanssa voimakkaasti kuin veri nenäliinassa. Nyt pakkasten jatkuessa "pakastemarjat" säilyvät puhtaan värisinä pitkälle ensi vuoteen.

.

Reunushappomarjan (Berberis buxifolia) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ainavihanta pienehkö pensas, jonka kukinta kesäkuun alussa keltaisena. Piikkiset lehdet ja oksat tarjoavat lumikuorrutteelle harvinaisen pitsikkäät ilmenemismuodot. Suositeltava siis myös talvikoristeeksi.

.

Suikerotuhkapensaan (Cotoneaster dammeri var. radicans) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edellisellä viikolla lähikuvassa ollut ja tässä alalajina runsaamman lumen kera; lähes 5 sentin kerros. Kun lunta on alle 30 senttiä, niin pensas näkyy vielä lumen päälle. Ainavihannista pensaista tämä maanpeitelaji jää siis helposti runsaaseen lumeen, mutta se on tietenkin etu kylmyyttä vastaan. Su tullut lumipyry on jo käytännössä peittänyt tämän lajin.

Viikon 42 tunnelmakuvat vuonna 2009

Kirsikkasorvarinpensaan (Euonymus planipes) ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Iso pensas, jolla normaalisti syyskuussa ilmenevä kirkas ja kuulas keltaoranssi ruska. Puhkeaa nopeasti lehteen pitkistä punaisista silmuista huhti - toukokuussa. Kesäkuun alussa vaaleankellertävä hento kukinta. Elo-syyskuussa kypsyvät punaiset kotahedelmät säilyvät näyttävinä alkutalveen.

Sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Pieni yleisehkö puu, jolla kirkas punaoranssin kirjava ruska syys - lokakuussa; myös tummia ja ruskehtavia sävyjä ilmenee. Puhkeaa lehteen toukokuun alussa voimakkaan punaruskeana ja pian perään runsas valkoinen kukinta lehtien kevätvärikontrastiksi. Sinertävän punamustat marjat kypsyvät heinäkuussa ja varisevat pian.

Euroopankääpiökirsikan (Prunus fruticosa) ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Pienehkö - keskikokoinen pensas, jolla kirkas punaoranssi ruska syys - lokakuussa. Puhkeaa lehteen vaaleanvihreänä toukokuun alussa ja pian perään valkoinen kukinta. Tumman punaruskeat luumarjat kypsyvät elokuussa. Erinomainen vielä tuntematon laji yleisempään käyttöön mm. ruskansa ja kukintansa ansiosta.

.

Koreanonnenpensaan (Forsythia ovata) ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Keskikokoinen pensas ja Suomen yleisin suvun laji, jolla toukokuun alussa lehdettömänä runsas ja kirkas keltainen kukinta. Kotahedelmät pieninä huomaamattomia. Kirjavan violetti, oranssi ja keltainen ruska ilmenee pitkään kestävänä ja vähitellen kehittyvänä syyskuulta pitkälle lokakuuhun. Pakkaset saattavat keskeyttää sen lehtien tuhoon; ruskeita sävyjä ennen varisemista.

.

Lännentulppaanipuun (Liriodendron tulipifera) alkuvaiheen ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Arka amerikkalainen puu, jolla erikoiset puhtaan keltaiseksi lokakuussa ruskaantuvat lehdet; hidas lehteenpuhkeaminen vaaleanvihreänä toukokuussa. Kukkisi tulppaanimaisin vihertävän oranssein kukin Suomen oloissa heinäkuussa. Käpymäiset hedelmäryppäät sisältävät paljon siivekkäitä pähkylöitä. Pakkaset voivat keskeyttää ruskan. Nuo lehdet ovat tavanomaista isommat kanituhon jälkeisen vesomisen takia.

.

Kiinanvaahteran (Acer ukurunduense) ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Pieni puu, jolla oranssin ja keltaisen kirjava ruska syys - lokakuussa. Puhkeaa lehteen vaaleanvihreänä toukokuun alussa. Kukinta lehdellisenä kesäkuussa pitkin, kellertävin ja tähkämäisin tertuin. Pienet lohkohedelmät tähkämäisesti sojottavissa tertuissa. Suositeltava uusi vaahteratuttavuus.

.

Japanilaisen vaahteralajin (Acer micranthum) ruskan alkua kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Kirjavan kirkasta punaoranssia ruskaa syys - lokakuussa tekevä pensasmainen vaahtera. Puhkeaa lehteen vaaleanvihreänä toukokuun alussa. Kukinnot eri suuntiin sojottavia pitkiä, kapeita, keltavihreitä ja tähkämäisiä terttuja lehdellisenä touko - kesäkuussa. Lohkohedelmät pitkissä riippuvissa tertuissa; punertavasävyisinä hyvin näyttäviä. Suositeltava uusi vaahteratuttavuus.

.

Pihlajien ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 17.10.2009. Oikealla on kukkavuortenpihlaja (Sorbus pohuashanensis) ja vasemmalla japaninpihlaja (Sorbus commixta). Molemmat tekevät kotipihlajaa kirkkaampaa ruskaa syys - lokakuussa ja osittain myös myöhemmin. Jälkimmäinen tekee erinomaista punaista sävyä. Ensimmäinen puhkeaa ennen kotipihlajaa lehteen sen kanssa samalla tavalla valkoharmaatötteröisenä ja toinen samaan aikaan punaruskeatötteröisenä. Kukinta (aika ja väri) ja marjat molemmilla suunnilleen samanlaisia kuin kotipihlajalla.

.

Pakkasen ruskistamia syyshortensioiden (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukkaterttuja ja vielä kukkivia pensashanhikkeja (Dasiphora fruticosa) kuvattuna perjantaina 16.10.2009 Espoon Tapiolassa. Viime ja tämän viikon yöpakkaset ovat olleet etelärannikollakin monin paikoin tuon ruskean vaiheen käynnistäjiä. Tämä syyshortensioiden talventörröttäjävaihe on ruskan mentyä ohi tärkeä esteettinen ominaisuus.

.

Ruskeaa pakkasvaurioruskaa tehneitä puistolehmuksia (Tilia X vulgaris) kuvattuna perjantaina 16.10.2009 Espoon Tapiolassa. Yöpakkasten vaikutus tähän tuttuun puulajiin on merkittävä ja sen varsinainen keltainen myöhään lokakuussa tuleva ruska ei siten aina onnistu tulemaan. Etelärannikolla siihen on parhaimmat mahdollisuudet leutoina syksyinä, kuten kahtena edellisenä vuonna tapahtui sisämaassakin.

.

Syyskynnettyä peltoa kuvattuna perjantaina 16.10.2009 Espoon Tapiolan länsipuolella aamuauringon juuri noustua. Syksy on edennyt siten, että peltotyöt on saatu tehtyä. Puintisäät olivat syyskuussa erinomaiset viimeisille viljankorjuille. Taustan koivuvaltainen puusto merkkaa ruskahuipennuksen olleen käsillä näissä etelärannikon olosuhteissa. Viikon sääolot olivat tavanomaista kylmemmät yöpakkasten ja maanantain lumi - räntäsateen kera; maahan ei jäänyt ko. alueella lumipeitettä.

.

Pakkasen vioittamaa japaninruttojuurta (Petasites japonicus) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa torstaina 15.10.2009. Yöpakkaset ovat vaikuttaneet perennoihinkin ja tämä laji on siitä hauskan nuutunut esimerkki. Laji tekee toukokuussa ennen lehtiä vihertävänkeltaiset kukintotähkät ja erittäin iso lehdistö seuraa pian perässä kasvaen täyteen kokoon kesäkuun mittaan. Ei tee ruskaa, vaan nuutuu kuvan tapaan vähitellen.

.

Ruskaista hopeakuunliljaa (Hosta Fortunei -ryhmä) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa torstaina 15.10.2009. Monet kuunliljat tekevät keltaista ruskaa syys - lokakuussa ja yöpakkaset lisäävät sitten ruskeaa sävyä lehtien samalla veltostuessa. Hyvä esimerkki perennojen ruskaestetiikasta kukinnan lisäksi. Hedelmävaiheiset varret toimivat kohtalaisina talventörröttäjinä; kannattaa säilyttää ainakin alkutalveen.

Viikon 30 tunnelmakuvat vuonna 2009

Nukka-angervon (Holodiscus discolor var. ariifolius) kukintaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 26.7.2009. Keskikesän kääntyessä loppukesäksi näitä komeasti kukkivia pensaita riittää ja tämä on ehdottomasti näyttävimmästä päästä. Lisäksi kukilla on voimakkaan imelä tuoksu. Kukinnan jälkeen nuokkuvat tertut ruskistuvat hitaasti ja säilyvät seuraavaan kevääseen erikoisina koristeina. Suositeltava paljon yleisempään viljelyyn.

Juuri kukkimaan alkanutta kuutamohortensiaa (Hydrangea paniculata "Praecox") kuvattuna lauantaina 25.7.2009 Helsingin Meilahden arboretumissa. Alla esitellyn hortensialajin jälkeen kukintavuorossa on tämä lajike, jolla neuvottomia kukkia on vähemmän kuin syyshortensialla (H. paniculata "Grandiflora"). Tällä lajikkeella kukinnan jälkeistä neuvottomien kukkien punavärjäytymistä on vähän, mutta tertut säilyvät pitkälle talveen ruskeina koristeina. Vähän pienempi pensas kuin alla oleva laji / lajike.

Hedelmäkotavaiheeseen tullutta kiinanhortensiaa (Hydrangea heteromalla "Xanthoneura") kuvattuna lauantaina 25.7.2009 Helsingin Meilahden arboretumissa. Hortensioilla on aina vähintään laitakukat neuvottomia kukkatertuissa ja tässä kukinnan jälkeen ne ovat tyypillisesti värittyneet punertaviksi. Tertut säilyvät talven yli ruskeina koristeina. Tällä lajilla / lajikkeella kukinta on kesä - heinäkuussa ja se aloittaa siten hortensiasesongin. Erittäin suositeltava iso pensas koristekäyttöön.

Sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) kypsyviä marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 26.7.2009. Lisänä vihreä hämähäkki! Tuomipihlajien marjasatokausi on parhaimmillaan ja elokuun alussa ne viimein varisevat pois ellei linnut ehdi ensin hätiin. Tuo hämähäkki oli jännä sattuma ja kivasti sainkin sen kuvattua. Tunnistin sen kurkkuhämähäkiksi (Araniella displicata).




Köynnösruusulajike (Rosa "New Dawn"):n kukintaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 26.7.2009. Köynnösruusujen kesä-heinäkuun vaihteen kukinnan huippu on ohi, mutta uusia kukkia riittää syys - marraskuulle hitaasti väheten. Tämän lajikevärin kanssa melkein samanvärinen on "Coral Dawn" -lajike.




Valkokonnanmarjan (Actaea alba) kypsyneitä marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 26.7.2009. Nämä marjat ovat kypsyneet jo heinäkuun alkupuolella, mutta ne säilyvät hyvin pitkään (jopa syyskuulle) ja näin konnanmarjoja voi pitää erinomaisina koristekasveina. Marjat tosin ovat vaarallisen myrkyllisiä. Valkoinen kesäkuun alun kukinta on marjoja vaatimattomamman näköistä.




Kalalokin (Larus canus) poikanen nurmikolla Vanajaveden ääressä kuvattuna Hämeenlinnassa tiistaina 21.7.2009. Poikanen vaikutti hylätyltä ja se ei juurikaan reagoinut lähestymiseeni (Sain kuvattua läheltä). Tilanteessa vain kaukana jotkin lokit kirkuivat ollessani kuvaamassa. Lokinpojan pesäpaikka jäi arvoitukseksi ja sen kohtalo myös.

Espoon Tapiolassa perjantaina 24.7.2009 kuvattua kaatosateen aikaansaamaa vesilätäkköä nurmikon notkossa. Kuvassa nähdään eri suunnista tulleiden vesivirtojen aiheuttama ero: Kuvaussuunnasta tuli savista vettä hiekkakäytävältä ja vasemmalta sekä edestä nurmikon kautta puhtaampaa vettä. Näiden yhdistyttyä syntyi eri vesien vielä sekoittumaton kuviointi lätäkköön.

Lummelajikkeen (Nymphaea sp.) kukintaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 26.7.2009. Nimikyltin puutteen vuoksi lajikenimi jäi arvailujen varaan. Koristelummelajikkeita on kuitenkin erittäin paljon: Lista. Lumpeiden kukinnan sesonki noudattaa paljolti ulpukoiden vastaavaa, joten heinäkuu on pääkukintaa ja elokuulle riittää jonkin verran rippeitä.

Kypsyneitä hedelmäkotia tehneitä lupiineja (Lupinus polyphyllos) ja yhä kukkivia ulpukoita (Numphar lutea) Vanajaveden rannassa Hämeenlinnassa kuvattuna tiistaina 21.7.2009. Ulpukoiden kukintasesonki on n. kuukauden mittainen heinä - elokuussa. Lupiinit puolestaan ovat tällä hetkellä jo hedelmävaiheessa. Ko. hedelmävarret säilyvät talventörröttäjinä, kun kodat ovat avautuneet.

Espoon Tapiolan keskustan koristevesialtaan reunalla kukkivia ryhmäruusuja kuvattuna torstaina 23.7.2009. Tässä on toteutettu Suomen näyttävimpiin kuuluva kolmivärisommitelma. Tyypilliset ryhmäruusulajikkeet Etelä-Suomen käyttöön ovat: "Europeana", "Nina Weibull" ja "Queen Elisabeth". Lajikkeita on kuitenkin paljon: lista 1 ja lista 2. Meilahden arboretumissa on kattava kokoelma kaikenlaisia ruusuja. Ryhmäruusujen kukintahuippu on heinäkuussa, mutta kukkia riittää leutoina syksyinä marras - joulukuullekin saakka.

Hämeenlinnassa keskiviikkoyönä 22.7.2009 klo. 01:37 kuvattuja valaisevia yöpilviä pohjoistaivaalla. Ilmiön aiheuttajasta on epämääräistä spekulaatiota, mutta itse olen todennut niiden ilmaantuvan herkästi silloin, kun lännestä Kölivuoriston yli suuntaa voimakkaita matalapaineita - säärintamia ja osittain sen avulla jopa mesopaussiin asti pääsisi kosteutta (Edellisenä maanantaina oli juuri voimakkaan säärintaman tulo lännestä - lounaasta); muodostuu ko. jääkidepilviä. Tällä kertaa ko. pilvien määrä oli poikkeuksellisen runsas ja siten erittäin näyttävä.

Virheellistä kasvien hoitoa: Pohjois-Tapiolan liialliset "hoitoleikkaukset"

Liian ankarasti harvennettu rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) 25.3.2009.




Liian ankarasti harvennettu euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana) 20.3.2009.




Virheellisesti kokonaan alasleikattu villaheisi (Viburnum lantana) 23.2.2009.


Helmi- ja maaliskuussa kuluvaa vuotta Espoon Tapiolassa ja tarkemmin sanottuna Pohjois-Tapiolassa on tapahtunut ympäristölle ilkivaltaa. Sitä on tehnyt ko. alueiden hoidosta vastaava Tapiolan Lämpö Oy. Yllä olevat kuvat esittelevät sitä. Kyseessä on pensaiden ns. hoitoleikkaukset, mutta tässä tapauksessa tehdyt toimenpiteet ovat olleet hoidon sijaan enemmänkin rikos ympäristöä kohtaan kuin hoitoa. Selitän nyt miksi.

Kaikissa tapauksissa on kyse erittäin paljon yli tarpeen menneistä leikkaustoimenpiteistä ja erittelen tässä ko. seikan tarkemmin. Alimmassa kuvassa on siis esimerkki kokonaan alasleikatuista pensaista ja ko. alueella näitä alasleikkauksia on tehty viimeksi kuluneen kuukauden aikana runsaasti. Selvästi oli nähtävissä kaikissa tapauksissa, että moisille leikkauksile ei ollut mitään oikeaa tarvetta, koska pensaat olivat vielä elinvoimaisia ja monin paikoin ne eivät olleet edes kunnolla kasvaneet takaisin muhkeaan mittaan edellisen alasleikkauksen jälkeen. Suorastaan osa oli kituvia edellisen alasleikkauksen takia. Ylipäätään moiset alasleikkaukset ovat esimerkki laiskuudesta (Ei jakseta tehdä yksilöllistä hillittyä karsimista tai ei ole resursseja sitä varten), kasviestetiikan väkivaltaisesta vähentämisestä vastoin parempaa tietoa ja nuoruuden sairaalloisesta ylikorostamisesta kauniin ja muhkean vanhuuden kustannuksella. Vain harva pensaslaji hyötyy usein tehtävästä alasleikkaamisesta ja sitä ei siksi pidä tehdä kaikille matalille - keskikokoisille pensaslajeille.

Liian usein alasleikattuja pensaita kohtaa laho-ongelmien kohonnut riski niiden tyvialueella, jonka myötä uudestaanvesominen voi radikaalisti heiketä. Samoin pensaat eivät todellakaan ehdi kasvaa kunnolla näyttävään mittaan, jos leikkauksia on vain muutaman vuoden välein. Nytkin tätä alasleikkaamista tapahtui kohdilla, joilla ei ole edes tarvetta tilan lisäämiseksi muka liiallisen leveyskasvun takia. Kaikkien radikaaleimmillaan tämä alasleikkaus näkyy juuri villaheisin kaltaisten suurehkojen ja osittain jopa puumaisten pensaiden kohdalla, jonka takia menetetään näyttävän suuri kasvusto moneksi vuodeksi tai jopa kokonaan. Tuossa alimman kuvan tapauksessa ei olla tajuttu ko. lajin estetiikan tätä ominaispiirrettä, vaan on tyydytty typerän helppoon ja sitä kautta virheelliseen "hoitoon".

Pensaiden alasleikkaus ylipäätään kuvastaa yhtäältä yhteiskunnassamme vellovaa nuoruuden liikaihannointia (Pensaiden "nuorentaminen" alasleikkaamalla on muka hyvää hoitoa) ja toisaalta siis puiston- ja puutarhanhoitoon pesiytynyttä liiallista laiskuutta ja resurssien puutetta. Pensaiden optimaalihoidon pitää sen sijaan olla enemmänkin vain yksittäisten vanhojen versojen poistoa yksilöllisesti eikä teollista alasleikkausta vain muutaman vuoden välein. Tottakai ensin mainitun tapauksessa hoito on vaikeampaa ja enemmän aikaa vievää. Yhteiskunta on kuitenkin mennyt siihen suuntaan, että olemme hyvin kaukana optimaalisesta puiston- ja puutarhanhoidosta. Resurssit ovat sairaalla tavalla riittämättömiä arvostusten ollessa kieroja. Ei tarvitse olla nero huomatakseen, että tämä yhteiskunnan kehitys liittyy kaikkeen siihen, mistä olen viime kuukausina paasannut: Kapitalistinen rahanvalta on rajoittanut Suomessa kasviestetiikkaa ja puistokulttuuria ylipäätään sekä sairastuttanut ihmisiä pois ko. estetiikan vaalimisesta ja siten optimaalisista hoitotavoista ja puisto- ja puutarhaestetiikan ilmenemismahdollisuuksista. Näin on nimenomaan julkisilla viheralueilla.

Kahdessa ylemmässä kuvassa nähdään liiallisesti karsittuja isoja puumaisia pensaslajeja. Tällaisia isoja pensaita on helppo hoitokarsia ilman alasleikkausta, mutta noissa molemmissa tapauksissa ei ollut mitään tarvetta tehdä moisia liian radikaaleja estetiikantuhoamistoimia. Naurettavinta ja tuomittavinta tuossa pähkinäpensaan tapauksessa oli se, että ko. poistetut rungot osoittivat edelleen elinvoimaansa hyvin runsaalla määrällä hedekukintoja, joka oli viime vuodeltakin tuttu ilmiö ja näin niiden poistoille ei ollut mitään perustetta ja ei siis mitään järkeä, vaan tämä karsinta oli rikollista ympäristön tuhoamista ja nuoruuden ylikorostamista vanhuuden kustannuksella.

Tuollaisen radikaalin karsimisen seuraus on seuraava kummassakin tapauksessa: Yhtäältä laho-ongelmat lisääntyvät tyvessä ja toisaalta lajin kasvu tapahtuu aiottua mielikuvaa vastaan. Molemmissa tapauksissa on ilmeisesti virheellisesti kuviteltu, että nuo jäljelle jätetyt pienet versonrippeet alkavat muka ottaa pääosaa kasvussa ja niistä muka kehittyisi hienoja päärankoja. Todellisuudessa käy näin: Kun rungoista on poistettu reippaasti yli puolet, niin ko. kasvit pyrkivät korvaamaan hetimiten menetyksen vesomalla runsaasti ja jäljelle jääneet versot jäävät paljon enemmän sivuosaan moneksi vuodeksi kuin mitä virheellisesti kuviteltiin. Seurauksena on ylitiheää pusikkoa, jossa ilmenee mm. leveyssuunnassa tilaongelmia, jos vieressä on kulkuväylä. Noita rusotuomipihlajia hoidettiin noin radikaalisti sielläkin, missä näin onkin. Seurauksena on myös heti parin kolmen vuoden sisään lisää harventamista ko. paikoilla tilaongelman levitessä kulkuväylälle uudestaan; syntyy kierre (Miksi ylipäätään ko. lejeja moisilla kohdilla?!).

Jos tällaista vanhojen runkojen poistoa on pakko tehdä, niin sitä pitää tehdä ainoastaan elinvoimansa huomattavasti menettäneiden (jopa vain lähes kuolleiden) runkojen kohdalla ja poistettavia runkoja saa olla vain selvästi alle puolet koko runkomäärästä, jolloin uudestaanvesominen pysyy kohtuudessa ja jäljelle jäävät rungot pysyvät pääosassa ja jatkavat kasvuaan lajille luontaisen muotoisena oikeammalla tavalla. Täytyy todella ihmetellä, että minkälaista epäpätevää porukkaa Tapiolan Lämpö OY:ssä oikein häärää?!

Nämä vääristyneet hoitokäsitykset eivät päde kuin poikkeustapauksissa ja siksi ne pitää kitkeä pois nyt yleisenä nähtävästä puistonhoitotavasta. Kapitalistisen rahanvallan negatiivista vaikutusta pitää myös mahdollisimman paljon ehkäistä kaiken kulttuurin parista, jota puutarhat ja puistotkin ilmentävät omalla tavallaan. Viimeisen 100 vuoden aikana modernismi ja postmodernismi ovat osaltaan olleet tällaisia negatiivia vaikutuksia lisääviä ideologioita ja tyylejä ympäristössämme usein hyvin valitettavalla tavalla. Kasviestetiikan hoito on nimittäin juuri näiden piirissä liian paljon negatiivisen teollista ja inhaa massakulttuuria suosivaa, jossa puisto- ja puutarhakulttuuriin oleellisesti kuuluvat yksilöllisyys, persoonallisuus ja estetiikan monipuolisuus on karsittu väkivaltaisesti pois ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta.

Vaadin täysin uutta ideologiaa puisto- ja puutarhakulttuuriin, jotta tällaisista epäkohdista päästään kasviestetiikan ja puisto- sekä puutarhakulttuurin uuteen renessanssiin! Viimeisen 100 vuoden aikana ilmennyt virhe on poistettava rakennetusta ympäristöstä! Valitettavasti nykyinen maailman tilanne monine käytännön piirteineen ja henkisine ominaisuuksineen tekee tästä uudesta renessanssista äärimmäisen vaikeasti saavutettavan... Niin totaalisesti meitä ihmisiä on ehdollistettu maailmaamme, että emme helposti havaitse edes puisto- ja puutarhakulttuurissa kunnollista sielun ravintoa ja oikeimmin kauneutta mahdollistavia toimia.

Sirotuomipihlaja - Allegheny Serviceberry (Amelanchier laevis)