Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Tötterövaiheesta avautuneita japaninpihlajan (Sorbus commixta) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin lehteen puhkeavien pihlajien aatelia punaruskean kevätvärinsä ansiosta ja siten taas näyte sen kevätvärivaiheesta. Syksyllä aateliutta korostaa kirkas ruska tumman- ja vaaleanpunaisten sävyjen vaihdellessa myöhään lokakuussa. Muutoin kuin kotipihlaja (S. aucuparia). Tämä kuva aloittaa viikon 18 tunnelmakuvat.

Hiirenkorvainen kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien puiden ja pensaiden mukana lehteen puhkeava iso pensas. Silmut ovat erikoisen punaiset ja isot. Kukinta on kellanvihertävä touko-kesäkuussa ja kotahedelmät kypsyvät elokuussa näyttävän punaisiksi; säilyvät ruskan yli alkutalveen. Ruska on kirkkaasti kuulaan keltaoranssin ja punaisen kirjava varhain syys-lokakuussa.

Turvonneita tuomilajin (Prunus ssiori) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon isohko puu Japanista, jolla on erikoisen näyttävä lehteenpuhkeaminen; isot silmut ja punaruskea lehtien kevätväri. Kukinta on kesäkuun alussa tuomimaisissa valkokukkaisissa tertuissa ja elokuussa kypsyvät mustat marjat. Ruska on syys-lokakuussa kelta-oranssi-puna-kirjava. Suositeltava mm. kevätväristen lehtiensä takia.

.

Avautuvia sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) silmuja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Punaruskean oransseista kevätväreistään tunnetut tuomipihlajat olivat tulossa ko. kukintaa edeltävään värivaiheeseensa; valkoinen kukinta kontrastoi pian perään kevätväristen lehtien kanssa toukokuun lopulla. Sinertävän punamustat marjat kypsyvät jo heinäkuussa ja kirkas punaoranssi ruska syntyy syys-lokakuussa.

Vesipajun (Salix "Aquatica Gigantea") kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet lehdettömänä kukkivat pajut ovat olleet parhaimmillaan huhti-toukokuussa ja tämä vain hedeyksilöitä sisältävä lajike on näyttävimmästä päästä isossa kukinnassaan. Pian kukinnan jälkeen tulevat isot kapeat lehdet ja voimakaskasvuiset uudet versot. Keltaruskea ruska tulee vasta myöhään lokakuussa; voi viivästyä marraskuulle leutoina syksyinä.

.

Rusokoiranhampaan (Erythronium dens-canis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edelliskerran esittelystäni täyteen kukintaan edennyt erityisen kaunis sipulikasvilaji, jonka estetiikka on parhaimmillaan toukokuun alkupuolella. Hedelmävaiheen jälkeen se nahistuu nopeasti alkukesän aikana.

.

Posliinihyasintin (Puschkinia scilloides var. libanotica) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toisen aallon varhaisista sipulikasvikukkijoista näyttävimpiä ja kukintaa kestää yli 2 viikkoa; alkoi huhtikuun lopulla. Kapeat pitkät lehdet säilyvät alkukesän ajan kauniina ja nahistuvat elokuuhun mennessä.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla var. farrei) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tunnettu suku, jolla on harvinaisia luonnon kasvupaikkoja Suomessa. Tämä puutarhaviljelyyn suositeltava alalaji tuottaa toukokuuksi erinomaista estetiikkaa karvaisine varsineen ja violetteine kukkineen. Pitsimäisen koristeellinen lehdistö on kesällä pääosassa, mutta nahistuu varhain loppukesällä-syksyllä. Hedelmä on näyttävän haivenellinen pähkylä.

Kievarinyritin (Physochlaina orientalis) kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava hämmästyttävän aikainen kasvuunlähtijä ja kukkija. Huhtikuun lopulla kasvusto nousee nopeasti ja on parissa viikossa kukinnan alussa. Toukokuun jälkeen lehdistö on koristeellisena pääosassa. Nahistuu jo kesän mittaan vähitellen ilman mainittavaa ruskaa. Suositeltava sinivioletti kevätkukkija.

.

Soikkovuorenkilven (Bergenia crassifolia var. pacifica) alkanutta kukintaa kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vuorenkilpien suvussa on lajeja ja lajikkeita, jotka kukkivat samaan aikaan toukokuun alusta kesäkuun alkuun. Värit vaihtelevat tumman pinkin ja lähes valkoisen välillä lajista ja lajikkeesta riippuen. Kukinnan lopulla ilmestyvät uudet ainavihannat lehdet. Kukintavarret ovat hedelmävaiheessa näyttäviä; kannattaa säilyttää.

.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien joukossa näyttävää lehdistöä tekevät päivänliljat ovat myös tässä vaiheessa huomioitava estetiikka-aitta kevätkukkijoiden lisäksi ja tässä taas esimerkkinä tämä kesä-heinäkuussa keltaisena kukkiva laji jo selvästi vihertyneenä keltaisesta varhaisvaiheestaan.

Kuolanpionin (Paeonia anomala) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pionien voimakkaan punainen kevätvärikausi jatkuu edelleen ja tässä on taas esimerkkinä tämä vaaleanpunakukkainen laji. Viileät säät ovat hienosti pitkittäneet kevätvärejä. Niitä voi sommitella muiden samaan aikaan ilmaantuvien kevätvärien ja kukintaa tekevien kanssa.

.

Aasianrevonpavun (Thermopsis lupinoides) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntematon, mutta suositeltava keskimittainen perenna, jolla on touko-kesäkuussa lupiinimaisissa tertuissa voimakkaan keltainen kukinta. Nuo varhain ilmestyvät nuoret versotkin ovat koristeellisia harmaansinertävässä sävyssään. Loppukesällä kolmilehdykkäiset lehdet ovat pääosassa, mutta palkohedelmätkin ovat kauniita. Ei merkittävää ruskaa syksyllä.

.

Punalehtisen kallionauhuslajikkeen (Ligularia dentata "Desdemona") uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Heti kasvunsa alusta ensimmäisten joukossa tämä lajike on huomiotaherättävä; lehdet isoja. Punertava sävy haalistuu kesän mittaan hieman. Heinä-elokuussa on keltaoranssi kukinta isoissa tertuissa. Syys-lokakuussa ilmaantuvat valkohaivenelliset siemenet. Lehdet nahistuvat vähitellen syksyn mittaan ilman mainittavaa ruskaa. Nykyään yleinen julkisissa istutuksissa.

.

Töyhtöangervon (Aruncus dioicus) uusia versoja kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa toisessa aallossa kasvunsa aloittava tuttu iso perenna, jolla lehtien kevätväritys on huomiotaherättävän punaruskea parin viikon ajan. Kesä-heinäkuussa on kermanvalkoinen kukinta isoissa kukinnoissa ja loppukesällä emiyksilöissä muodostuu pieniä kotahedelmiä. Syys-lokakuussa on näyttävä keltaoranssin punakirjava ruska ja varret säilyvät hyvinä talventörröttäjinä.

.

Idänunikon (Papaver pseudo-orientale) uusia karvaisia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa huhtikuun lopulta kasvunsa aloittava matala perenna, jolla on kesäkuussa erityisen näyttävät isot punaiset kukat. Loppukesällä koristeellinen lehdistö ja suvulle ominaiset kotahedelmät ovat pääosassaan hienoja. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa.

.

.

Jättimesiangervon (Filipendula kamtschatica) uusia lehtiä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäisten joukossa rehevään vihreyteen jo huhtikuun lopulta tuleva jättiperenna Aasiasta. Kermanvalkoinen kukinta on heinäkuussa, kuten Suomen luonnon mesiangervolla (F. ulmaria). Korkeus voi olla rehevällä paikalla yli 2 m. Nahistuu syksyllä vähitellen ilman mainittavaa ruskaa; keltaruskeita sävyjä. Hieno laji mm. aikaisen vihreyden luojaksi.

Viikon 18 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2

Uutta levää Vanajaveden rantakivikossa kuvattuna lauantaina 8.5.2010 Hämeenlinnassa. Vesistöjen pintavesien lämmettyä yli +5 asteen rantavyöhykkeillä ilmenivät kasvukauden ensimmäiset levien kasvut. Tuolle kivelle kasvanut levä sai optimikasvuolosuhteet ilmeisesti juuri siksi, kun se oli osaksi veden yläpuolella vaihtelevissa aalto-olosuhteissa.




Sammalta mullaltaan tiivistyneessä istutusaltaassa kuvattuna lauantaina 8.5.2010 Hämeenlinnassa. Viikon viileiden ja ajoittain sateisten säiden ansiosta sammalilla jatkuivat edelleen parhaat kasvuolosuhteet ja ne tuottivat mm. noita kuvan itiöpesäkeitä.

Valkoposkihanhi (Pasca leucopsis) nurmikolla kuvattuna torstaina 6.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nurmikoiden kasvun alettua nämä heinälaiduntajat olivat viimein saapuneet pääkaupunkiseudulle ja kuvassa nähdäänkin eräs yksilö mielipuuhassaan.

Varis (Corvus corone) nurmikolla kuvattuna torstaina 6.5.2010 Espoon Tapiolassa. Alueen yleisistä linnuista sain viimein hyvän otoksen tästä raakkujasta.

Vaahtoa nurmikon notkon vesilätäkössä kuvattuna torstaina 6.5.2010 Espoon Tapiolassa. Heikon tuulen kuljettamana vaahto oli tiivistynyt pitsiseksi matoksi huvenneen vesilätäkön käytyä ahtaaksi.

Vaahtoa ja kumpupilven heijastuma nurmikon notkon vesilätäkössä kuvattuna keskiviikkona 5.5.2010 Espoon Tapiolassa. Sulamisvaahtoa ei ole enää tullut pitkään aikaan roudankin kadottua, mutta maahan jääneet ilmakuplat ovat edelleen tuottaneet lisää vaahtoa vapauduttuaan.

Heikohkon vesisateen pisarointia nurmikon notkon vesilätäkössä kuvattuna tiistaina 4.5.2010 Espoon Tapiolassa. Viikon vesisateet antoivat taas tilaisuuden tarkkailla pisarointiestetiikkaa mm. puustoheijastumien kera.

Lupiinin (Lupinus polyphyllus) lehtiä kuvattuna maanantaina 3.5.2010 Hämeenlinnassa. Lupiinit ovat ensimmäisiä rehevää vihreyttä muodostavia ruohovartisia lajeja, kun puusto on vielä alaston ja koivut vasta tulemassa hiirenkorvalle.

Pieniä mesiangervon (Filipendula ulmaria) alkuja kuvattuna maanantaina 3.5.2010 Hämeenlinnassa. Ylempään kuvaan verrattuna näemme sen, että myös ruohovartisella luontomme lajistolla on erivaiheisia esilletuloaikatauluja ja myös punertavaa kevätväriä; mesiangervo tulee vasta selvästi lupiinin jälkeen pintaan.

Talvikauden 2009 - 2010 jää- ja lumitilanteita - Osa 15

Alkuviikon runsaiden lumisateiden alle peittyneitä vanhoja aurauskinoksia kuvattuna lauantaina 6.2.2010 Hämeenlinnassa Vanajaveden rannassa. Tuosta aurauskasasta pystyi arvioimaan viikon aikana ko. päivään asti sataneen lumen määrän olleen alueella reilu 10 senttiä. Oikealla rantakivikko oli jo lähes kadonnut lumihankeen.




Lumihankeen lähes peittyneitä rantakasvien talventörröttäjäjäänteitä kuvattuna lauantaina 6.2.2010 Hämeenlinnassa Vanajaveden rannassa. Esim. kuvan tapaan mesiangervojen (Filipendula ulmaria) jäänteet ulottuivat vielä lähes 50 senttiä paksun hangen yläpuolelle. Järvijään ja rantaviivan rajakohta oli kuitenkin jo epäselvä hangen takia.




Järvijään hangella moottorikelkkailu-uriin railoista tullutta sulaa vettä kuvattuna lauantaina 6.2.2010 Hämeenlinnassa Vanajaveden rannassa. Varsin leutona alkuviikon jälkeen pysynyt sää (Pakkasta -1 ja -5 asteen välillä) mahdollisti mm. tällaisillä rasitus- ja virtakohdilla jäiden päälle railovesien pääsyn ja lumihankien kastumisen loskaiseksi.




Kevyenliikenteen väylän viereistä lumipenkkaa kuvattuna järvelle päin lauantaina 6.2.2010 Hämeenlinnassa Vanajaveden rannassa. Runsaslumiseen etelärannikkoon (hanget yli 50 cm) verrattuna myös tällä alueella ma-ti aikana satoi sen verran paljon lunta, että 50 cm alkoi olla lähellä hankien paksuudessa ja lumivallit olivat yli polvien korkuisia.

Puiden varjoja eri etäisyyksiltä lumihangessa laskevan auringon valossa kuvattuna keskiviikkona 3.2.2010 Espoon Tapiolassa. Hetkeksi kokonaan seljenneessä iltapäivätilanteessa mm. koivujen varjojen valo-varjokontrasti oli voimakkaampaa kuin alempana olevassa saman paikan vähän pilvisemmässä kuvatilanteessa.

.

.

Katualueen lumitilannetta laskevan auringon valossa kuvattuna keskiviikkona 3.2.2010 Espoon Tapiolassa. Kun lumipyrystä oli kulunut jo pari päivää, niin kadun sisäosissa lumen likaistuminen oli jo värjännyt lumivallin ruskeaksi, mutta ulkoreunoilla oli vielä puhtaampaa valkoista. Lumivallit olivat jo niin suuret, että ne peittivät alleen kokonaan kadunreunan ruusuangervopensaat (Spiraea japonica "Froebelii").

.

.

Tuoreen lumen alta pilkistävää keijuangervoa (Spiraea japonica "Little Princess") kuvattuna tiistaina 2.2.2010 Espoon Tapiolassa. Oranssisen sävyn pilvistyneessä iltapäivähämärässä toi vieressä oleva liikehuoneiston keinovalaistus takaa päin.

.

Lennossa maata koskettaneen linnun jälkiä tuoreessa lumipeitteessä kuvattuna tiistaina 2.2.2010 Espoon Tapiolassa. Jännä kuva jäljistä, jossa jokin lintu (Ehkä varis tai pulu) oli viistänyt pari metriä maata lentäen ja iskenyt sitten tässä kohdassa siivillään itsensä takaisin ylös.

.

Laskevan auringon valoa ja vastasataneeseen hankeen lykittyä hiihtolatua kuvattuna tiistaina 2.2.2010 Espoon Tapiolassa. Innokkaat ulkoilijat halusivat ennen hiihtoreittien lanausta kyntää suksilla umpihankeakin, vaikka edellisyön lumikertymä oli taas reilusti yli 10 senttiä.

.

Puiden (Mm. koivuja) varjoja vastasataneen hangen pinnalla kuvattuna tiistaina 2.2.2010 Espoon Tapiolassa. Ylempänä olevaan viistovarjokuvaan verrattuna tässä valo-varjokontrasti oli himmeä auringon oltua sen verran harso-verhopilvien peittämä.

.

Edellisyönä sataneen tuoreen lumen pintaa paksulla hangella kuvattuna tiistaina 2.2.2010 Espoon Tapiolassa. Melko lähellä olevista lehtipuista syntyi hentoja ja sumeita varjoja. Varjot olivat jo lähes puolet lyhyempiä kuin talvipäivänseisauksen aikana samalla kellonlyömällä; 12:34 keskipäivällä.

.

Edellisen yön lumisateen peittämiä jälkiä nurmikon lumihangella kuvattuna tiistaina 2.2.2010 Espoon Tapiolassa. Viimeiset lumisateet ko. pyrystä tulivat sen verran heikoissa tuulissa, että lumen kulkeutumattomuus ehkäisi jälkiä peittymästä kokonaan.

.

Jäätynyt kanavaoja vahvasti lumeen peittyneenä kuvattuna tiistaina 2.2.2010 Espoon Tapiolassa. Vaikka roudan eteneminen 25 - 40 sentin väliltä syvemmälle on ollut pysähtynyttä, niin alempaan kuvaan verrattuna hitaammin virtaavat ojakanavat ovat pysyneet jäässä ja lumi on päässyt kertymään tiiviisti päälle.

.

.

Paksun lumihangen alta pilkistävää sulavesistä kanavaojaa kuvattuna maanantaina 1.2.2010 Espoon Tapiolassa. Virtaavimmat kapeat ojat ovat peittyneet lumeen lähes kokonaan, mutta alle on jäänyt lumionkaloita sulan veden ansiosta; vaarallisia kohtia liikkua. Oikealla leveäosmankäämin (Typha latifolia) jäänteitä.

Talvikauden 2009 - 2010 jää- ja lumitilanteita - Osa 11

Teräsverkkoaitaan edellisyön ja aamun sumusta muodostunutta kuuraa kuvattuna sunnuntaina 10.1.2010 Hämeenlinnassa. Sumutilanne oli yllättävän voimakas ja sen takia kuuraa syntyi lähes koko Etelä-Suomen alueella ennen näkemättömän paljon vain alle 12 tunnissa jopa n. -20 asteen pakkasen alettua lauhtua korkeapaineen lähes tyynellä alueella. Kuura syntyi rakenteiden tuulen puolelle eli kuvassa heikko tuulenvire tuli sumutilanteessa vasemmalta.




Osittain peittyneitä jalanjälkiä loivan rinteen lumihangessa kuvattuna perjantaina 8.1.2010 Hämeenlinnassa. Nämä jalanjäljet olivat sen verran tuoreita, että ne alkoivat peittyä vasta edellispäivän pakkaslumisateessa, joka toi tälle alueelle parisen senttiä uutta lunta; koko hangen paksuus edelleen 20 - 40 senttiä. Hangen pinnalla nähdään ko. tuoreen lumen lieviä tuulenajokuvioita, jotka rinteen takia lähes pintaa nuolemalla viistonnut valo toi esille.




Järvilaiturin vieressä olevia lumidyynikuvioita tuulen muovaamina kuvattuna perjantaina 8.1.2010 Hämeenlinnassa. Etualalla on laiturin reuna, joka oli jo lähes huomaamaton yli 25 senttisessä hangessa. Takavasemmalta edellisen päivän pakkaslumisateessa itä-kaakkoistuulen mukana pöllynnyt lumi alkoi muodostaa tuota dyyniä yhä isommaksi.




Nurmikon lumihangessa lähes peittyneitä jalanjälkiä tuoreen lumen kimallellessa ja koivupuuston luodessa varjoja kuvattuna perjantaina 8.1.2010 Hämeenlinnassa. Nuo melkein näkymättömät jäljet olivat saaneet jo edellisenkin viikon ajalta lumisateita päällensä. Edellisen päivän pakkaslumisade viimeisteli peittoa lisää ja loi varjoille sametintasaisen pinnan.




Moottorikelkkailijoiden jättämiä jälkiä järvijään lumessa kuvattuna perjantaina 8.1.2010 Hämeenlinnassa. Jo edellisellä viikolla runsaasta moottorikelkkailusta oli jälkiä tällä Vanajavedenkin jäällä ja tässä niitä oli matalan auringon valon luomien varjojen koristamina. Yli 20 sentin teräsjää on jo turvallista ko. liikkumiseen.




Jalankulkijoiden ja hiihtäjien jättämiä jälkiä Vanajaveden jään lumessa kuvattuna perjantaina 8.1.2010 Hämeenlinnassa. Viimeisen kahden viikon aikana ihmiset olivat viimein yleisesti uskaltautuneet jään päällä liikkumiseen, kun jäiden paksuus oli jo lähes joka paikassa 20 - 30 senttiä ja monin paikoin ylikin. Lunta oli tosin jään päällä 20 - 40 senttiä hankaloittamassa uusien väylien "avaamista".




Rantakasvillisuuden jäänteitä ja jalanjälkiä järvijään lumessa kuvattuna perjantaina 8.1.2010 Hämeenlinnassa. Talventörröttäjänä tässä Vanajaveden rannassa on mesiangervo (Filipendula ulmaria). Aurinkoisina päivinä matalan talvivalon ansiosta näiden ruohovartisten lajien jäänteiden varjot ovat näyttäviä puhtaalla hangella.




Koristealtaassa olevia lumisia leveäosmankäämin (Typha latifolia) jäänteitä kuvattuna keskiviikkona 6.1.2010 Espoon Tapiolassa. Koristealtaan lievästi virtaava vesi oli ollut vähän ennen Joulua edeltävältä ajalta jäässä ja päälle oli kertynyt siten 15 - 30 senttiä lunta joka oli tässä vaiheessa n. puolet alueen 30 - 50 sentin lumipeitteestä.




Jäätynyt ja lumeen peittynyt vesikanava kuvattuna keskiviikkona 6.1.2010 Espoon Tapiolassa. Joulukuun lopulla tämä virta oli vielä sula pakkasista huolimatta, mutta edellisviikon kovatkin pakkaset (Ko. viikolla tällä paikalla reilut -20 astetta alimmillaan) jäädyttivät virran roudan syvennyttyä samalla jo selvästi yli 20 sentin. Edellisviikolta saakka lumisateet toivat sitten jään päälle lumipeitteenkin.

Liikenneväylän lumitilannetta Paasikivenkadulla kuvattuna maanantaina 4.1.2010 Hämeenlinnassa. Raskaan liikenteen väylillä lumeen oli sekoittunut jo paljon hiekka- ja asfalttipölyä pakkaskelien jatkuttua jo monta päivää yhtämittaa joulukuun lopulta. Ko. kadulta auratussa lumivallissa se oli selkeästi nähtävissä, kun kunnollisia uusia lumisateita ei ollut peittänyt likaisuutta; tyypillinen ajankohdan esteettinen ongelma etenkin kaupungeissa.