Ruskahuipennuksessaan ollutta pallesorvarinpensasta (Euonymus alatus) kuvattuna tiistaina 2.10.2012 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Kasvivalokuvaesittelyni etenee nyt yhteen parhaimmista ruskalajeista, mitä Suomessa voidaan kasvattaa! Lajina on pallesorvarinpensas (Euonymus alatus), joka on kotoisin Itä-Aasiasta kattaen alueita Japanissa, Koreassa sekä keskisessä ja pohjoisessa Kiinassa. Pensas on Suomessa vielä melko tuntematon ja sen tarkkaa menestymisen pohjoisrajaa ei tiedetä. Sitä kannattaa alkaa kuitenkin kokeilemaan rohkeasti ainakin menestymisvyöhykkeillä I - III (IV), kun se tuo etenkin eteläisen Suomen keltavoittoisen (luonnon)ruskan sekaan sananmukaisesti lisäväriä harvinaislaatuisen räiskyvästi.
Ruska alkaa kehittymään pensaalla syyskuun mittaan aluksi tumman purppuraisista sävyistä ja värit kirkastuvat huippuunsa siis tässä syys-lokakuun vaihteen tienoilla. Silloin sen lehdet ovat ällistyttävän yksimielisesti kauttaaltaan punaisia ja erityisen kirkkaasti, mutta myös jopa pinkkejä sävyjä voi olla paikoin seassa. Se on harvinaista herkkua koko kasvikunnassa! Lehdet ovat varistuneet kokonaan lokakuun lopulle tultaessa.
Muutoin pensas on suhteellisen vaatimaton, mutta etuna sillä on kuitenkin se, että se vihertyy varhaisimpien puuvartisten lajien mukana raikkaan vaaleanvihreälle hiirenkorvalle monien sorvarinpensaiden tapaan jo ennen Vappua Etelä-Suomen normaalioloissa ja siten siis selvästi ennen mm. koivuja (Betula sp.). Laji onkin jo toukokuun loppuun tultaessa täysilehdessä; lehdet ovat ehyitä, n. 5 cm pitkiä ja kiiltäviä.
Lehdettömänä tulee esiin lajin toinen hyvin erikoinen piirre; nuorten oksiensa palteiset ja korkkimaiset "siivekkeet". Siitä johtuu lajin nimi pallesorvarinpensas. Se on talviestetiikan piirissä omalaatuista ja korostuu hienosti etenkin lumipeitettä vasten. Huomioitava seikka siis sekin istutussuunnitelmissa. Tuossa kuvassa tätä piirrettä näkyy jonkin verran esim. vasemmassa alakulmassa.
Pallesorvarinpensas kukkii melko vaatimattomin vihertävänkeltaisin kukin toukokuun lopulla - kesäkuun alussa. Kukista kehittyy suvulle tyypillisiä nelilohkoisia ja syksyllä avautuvia kotahedelmiä, jotka kypsyvät elokuussa punaisiksi - oranssisiksi sisältäen punavaippaisia siemeniä; tämäkin on toki hauskan visuaalinen kasviesteettinen tapahtuma.
Laji on erinomaisen oivallinen kasvatettava pienissäkin pihoissa, sillä se kasvaa korkeintaan reilun 1,5 m korkuiseksi ja n. 2 m levyiseksi, joka toki on huomioitava esim. kapeiden käytävien lähellä. Pallesorvarinpensasta voi kasvattaa yksittäispensaana, mutta etenkin laajoissa pihoissa - maisemissa sekä isompien pensaiden / puiden seurassa monilukuiseksi ryhmäksi istuttaminen on parempi idea voimakkaan efektin luomiseksi. Pensas sopii myös vapaasti kasvatettavaksi aidanteeksi kohtiin, joissa ei tarvita korkeaa / isoa aidannetta.
Muiden lajien kanssa ryhmässä viljeltynä erityishuomiona sommittelussa on tietenkin ruska; lajin punainen syysväri kontrastoituu erinomaisimmin pitkään vihreänä säilyvien lajien seurassa ja siinä mielessä myös kaikki havupensaat ovat hyvä pari sille (vastavärikontrasti). Esim. sinertävä-harmahtavaneulasisten havupensaslajikkeiden kanssa pallesorvarinpensaan ruska loihtii esiin myös hyvin pikantin kylmä-lämmin -kontrastin. Puhtaan keltaista ruskaa tekevien pensaiden kanssa lajin punainen ruska on myös räväkkä pari. Perennamaailman syksyn ruskeat sävyt ovat myös erikoinen sommitteluidea lajin ruskalle tai ihan vain minkälaiset tahansa muut punaiset ruskasävyt lähiväriharmoniana. Tämä onkin poikkeuksellisen hieno pensaslaji puutarhataiteen sommitteluihin juuri ruskaltaan!
Keväällä puolestaan sommitteluissa kannattaa hyödyntää lajin varhainen lehteenpuhkeaminen; muut myöhemmin ja erilaisin kevätvärein lehteenpuhkeavat pensaat tulevat kyseeseen parina - ryhmänä. Kesällä lajin vihreys sopii muiden erikoisväristen (punertavat - kellertävät lehdet) / voimakaskukkaisten pensaiden sekaan neutralisoijana.
