Etelä-Suomen ruskavaiheet viikoilla 39-41 / 2014 ja muita luontohavaintoja; myös ennusteita ruskasta ja luontoprosesseista viikolle 42

Etelä-Suomen ruskan huipentuma on ollut käynnissä viime ja tällä viikolla normaaliaikataulussa - osittain etuaikaisena; teen nyt tähän astisesta alueen ruskakehityksestä yhteenvetoa ja analyysiä kattaen viikot 39 - 41 sekä ennusteen viikolle 42. Samalla kirjoitan lopuksi myös muistakin luontohuomioista ko. aikajaksoilta. Koostan ruskakehitysanalyysin ensin yleisluonnehdintana ja sitten viikoittain aikajärjestyksessä tarkemmin, missä on kasvilajikohtaisia ruskakuvailuja runsaasti.

Ruskakuvailujen oleelliseksi tueksi toteutuneiden ja ennustetuidenkin säiden osalta tässä on siihen liittyvä kirjoitukseni: Viikkojen 39 ja 40 toteutunut sää ja sääennustetta viikolle 41 - Termisen syksyn alkaminen yrittänyt erittäin vaihtelevissa säissä hyvin leudoista hallaisen kylmiin vaiheisiin; alkavalla viikolla leutous hallitsee lopuksi (Päivitetty!).

Yleisluonnehdintaa Etelä-Suomen ruskan vaiheista ja luonteesta viikoilla 39 - 41 >> 

Viikon 39 alussa oli parina päivänä poikkeuksellisen kylmää säätä, mikä laukaisi aikaisemmin myöhässä ja hitaasti edenneeseen ruskan alkuun nähden paljon nopeampaa ruskavärien kehitystä. Ko. viikon lopussa alkoikin maisemissa lisääntyä huomattavasti varsinaiset ruskavärit siihen mennessä lähes yksinomaan vallinneisiin ruostesienien aiheuttamiin valeruskasävyihin (Etenkin koivut) nähden. Itse asiassa ko. viikon tiistaina voimakkaassa pohjoispuhurissa ja loppuviikon leudomman vaiheen voimakkaissa tuulissa ruostesienivärjäytyneet lehdet varisivatkin runsaasti pois ja hetken aikaa alkoi vallita uudestaan vihreämmät, mutta jo osaksi melko paljon varistuneet maisemat. Hallat jäivät vielä sen verran vähäisiksi, että ne eivät olleet pääosassa jo värittyneiden lehtien varistamisessa.

Sitten viikolla 40 tuli ma - to väliseksi ajaksi toinen kylmä vaihe, jolloin hallaa ja sisämaassa monin paikoin heikkoa yöpakkastakin oli vähän enemmän. Viikon loppupuolella oli taas selvästi leudompaa - Tämä rytmitti ruskakehitystä entistä nopeampaan tahtiin ja ko. viikon lopussa ruska saavutti jo sisämaassa n. normaaliaikatauluista huipennusvaihettaan. Samalla sisämaassa runsaimpien yöpakkasten alueella jo värittyneiden lehtien variseminen nopeutui paikoin lajista riippuen.

Tämän päättyvän viikon 41 alussa oli jo kolmas lyhyt kylmä vaihe, mutta hallat - yöpakkaset pysyivät runsaan pilvisyyden ansiosta vain lievinä ja sisämaapainotteisina. Sitten tämän viikon loppupuoli on ollut taas jopa hyvinkin leuto. Näin ollen näiden kolmen kylmän jakson rytmittämänä tämän viikon loppupuolen leutoudessa ruska on edennyt yhä vain nopeammin, jolloin ruskahuipennus on alkanut jo mennä ohi sisämaassa ja etelärannikolla se on ollut meneillään - Siten aikaisemmasta lämpimän syyskuun takia myöhässä olleesta ruskakehityksestä huolimatta puiden varistuminen alastomaksi on nyt alkanut tapahtua jopa paikoin lievästi etuajassa normaaliaikatauluun nähden; joillakin lajeilla jopa erikoisen etuaikaisesti muihin verrattuna. 

Tätä yllättävän aikaista puiden alastomaksi varisemista on edesauttanut toisaalta etenkin maaseudun maisemissa aikaisempi hyvin runsas ruostesienien valeruska syyskuun mittaan. Toinen nopeutuneen ruskakehityksen edesauttaja on ollut etenkin kotimaisten ja suhteellisen pohjoisten / mantereisten viljeltyjen lajien joukossa tämän kasvukauden erittäin etuaikaisesti kehittyneet kasvuvaiheet, missä monet puut ja pensaat ehtivät siksi valmistua ennen ruskakautta normaalia paljon paremmin talvea varten ja siten ne ovat olleet hyvin ruskaherkästi virittyneitä. Niinpä säiden osalta nuo kolme lyhyttä kylmää jaksoa leutojen säiden kanssa ovat laukaisseet ruskan erittäin nopeaan etenemisvauhtiin. Etelärannikolla kolmantena varistamistekijänä oli tietenkin myös kallioisilla mäillä heinä-elokuun kuivuuden aikainen kuivuusvauriovaihe. Katsotaanpa sitten alla tarkemmin asioita lajikohtaisesti viikoittain. 

Viikon 39 (22. - 28.9.2014) ruskavaiheista Etelä-Suomessa kasviesimerkein >>

Tämän vaiheen aikana olivat ruskahuipennuksessaan ensimmäisenä ruskaa tekevät muutamat lajit, kuten viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), pikkuherukka (Ribes glandulosum), tuomi (Prunus padus), punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) ja monet ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides). Näillä oli kuitenkin erikoisuutena lämpimän syyskuun takia ruskan venymisen aiheuttamaa ruskavärien jakautumista normaalia pidemmälle ajalle, missä eri yksilöiden välillä ja samoissa yksilöissä latvusten eri osien välillä oli selvää eriaikaisuutta värien muodostumisessa ja siten näillä ruskahuipennus oli jatkuva osittain myös seuraavalle viikolle eikä värien loisto siksi ollut näillä parasta mahdollista. Toisaalta paikoin sisämaassa viikon alun lievät yöpakkaset ja samoin voimakkaat tuulet varistivat näitä jo runsaasti lähes alastomiksikin.

Varhaista ruskaa olivat jo tehneet syyskuun mittaan monet villiviinitkin (Parthenocissus sp.) ja niillä ruskaantuminen oli jo saavuttamassa huippuvaihetta osaksi joissakin kasvustoissa. Niiden ruska on kuitenkin tyypillisesti venyvää, jos yöpakkaset pysyvät kurissa.

Varhaisimmin alastomiksi luonnon puulajeista tulivat jo tämän viikon aikana ruostesienien pahiten vaivaamat jotkut haavat (Populus tremula), mutta toisaalta ruostesieniltä hyvin säilyneissä haavoissa alkoi vasta ilmaantua kirkasta varsinaista ruskaa monin paikoin ja osittain myös ruostesieniruskan ohelle; etenkin etelärannikolla myöhäisimmät haavat pysyivät yhä kesäasussa. Pahasti ruostesienien varistamia alkoivat olla myös viljellyistä ko. suvun puista jotkut balsamipoppelit (Populus balsamifera) ja tsaarinpoppelit (Populus petrowskiana). 

Koivut (Betula sp.) tulivat myös osaksi varsin paljon ruostesienivaivojen takia varistuneiksi, mutta varsinaista ruskaa alkoi myös kehittyä ja osa koivuista säilyi vielä lähes kesäasussakin. Toisaalta erikoisena ilmiönä havaittiin paikoin koivujen lehtien varisemista ihan vihreinäkin, mikä ilmeisesti johtui osaksi tuosta viikon alun äkillisestä äärikylmyydestä. Toisaalta tätä on edesauttanut myös se, kun osa koivuista on ollut koko kasvukauden normaalia stressaantuneempia mm. siksi, kun toukokuun alussa ne kohtasivat ankaria yöpakkasia pitkälle kasvaneiden hiirenkorvalehtiensä aikana ja etenkin etelärannikolla myös heinä-elokuun kuivuuden takia. Lisäksi niiden ennätysrunsas kukinta keväällä vei niiltä voimavaroja; tämä kaikki on lisännyt koivikoissa poikkeavaa harvalehtisyyttä jo ennen varsinaista ruskaa ja nyt sen aikana.

Poikkeuksena edellisvuosiin nähden lepillä (Alnus sp.) ruostesienien aiheuttamaa varisemista on ollut tänä syksynä paljon vähemmän, joten sekä tällä ko. viikolla että seuranneina viikkoina monet ne puut ovat olleet yhä hyvinkin lehdekkäitä. Pajuilla (Salix sp.) ruostesieniruskaa on ollut tyypilliseen tapaan, mutta tässä vaiheessa esim. raita (Salix caprea) oli vielä pääosin kesäasussa. Sama koski myös pähkinäpensasta (Corylus avellana).

Ruskahuipennustaan alkoivat osassa yksilöitään lähestyä mm. katsura (Cercidiphyllum japonicum), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanicum), rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), vuorijalava (Ulmus glabra) ja toisen ruskavaiheen metsävaahterat.

Tuo alkuviikon kylmyys viritti myös myöhään ruskaantuviin puulajeihin viikon loppuun mennessä paikoin ensimmäisiä ruskavärejä, kuten tammilla (Quercus robur), puistolehmuksilla (Tilia X vulgaris) ja varhaisilla lehtikuusilla (Larix sp.). Samaa ilmeni myös joillakin balkaninhevoskastanjoilla (Aesculus hippocastanum), mutta myöhäisimmillä poppeleilla (Populus sp.) pysyi kesäasu. Osittain - kokonaankin kesäasuisina pysyivät myös monet omenapuut (Malus sp.). Sama koski myös myöhään ruskaantuvia hedelmätarhaviljelyn kirsikoita ja luumuja (Prunus cv.).

Kotipihlajalla (Sorbus aucuparia) alkoi ilmetä normaalista paljon poikkeavaa ruskaantumistapaa - Yhtäältä monissa yksilöissään ruskan alku oli yhä myöhässä ja toisaalta monissa toisissa yksilöissään ilmaantuneet ruskavärit olivat päätymässä normaalia haaleammiksi. Toinen normaalista selvästi poikkeava ruskaeteneminen alkoi ilmetä lähes kaikilla tuomipihlajilla (Amelanchier sp.), missä ne alkoivat tulla normaalia aikaisemmin ruskahuipennukseen ja normaalia enemmän keltaisena punaisten ja oranssien värien jäätyä haaleiksi; osasyynä tähän oli ilmeisesti kesällä tulleet runsaat härmätaudit.

Alkuviikon hallat ja lievät yöpakkaset eivät vielä aiheuttaneet kovin pahoja vaurioita aroille lajeille; niinpä esim. vain paikoin syyshortensioissa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") tuli kukintojen osittaista ruskeentumista, jolloin niiden ennätysmäinen vaaleanpunainen "kukkavaihe" pääsi joillakin yksilöillä jopa kokonaisenakin vielä jatkumaan. Myös monet kesäkukat säilyivät edelleen virkeän - virkeähkön kukkivina etenkin etelärannikolla.

Viikon 40 (29.9. - 5.10.2014) ruskavaiheista Etelä-Suomessa kasviesimerkein >>

Ko. viikon loppupuolen leudossa säässä alkuviikon toisen kylmän vaiheen jatkovirittämänä ruska pääsi etenemään sisämaassa huipennusvaiheeseen ja etelärannikollakin havaittiin ruskavärien nopeaa voimistumista. Toisaalta tuon kylmän vaiheen halloista ja yöpakkasista johtuen etenkin sisämaan jo ruskaantuneissa puissa tapahtui paikoin runsaasti lisää varisemistakin ja osittaista pakkasvaurioitumista herkillä lajeilla. 

Tällöin em. lajeista varhaisimmin ruskaantuneet puut-pensaat tulivat jo pääosin kokonaan alastomiksi viikon loppuun mennessä; näin etenkin punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), mutta esim. viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), pikkuherukka (Ribes glandulosum), tuomi (Prunus padus) ja ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) osoittivat myös ruskan pitkittymistä.

Luonnonlajien ruskahuipennusta ilmensivät etenkin haavat (Populus tremula), mutta myös osaksi koivut - Ruostesieniltä eniten selvinneillä haavoilla tuli hyvinkin kirkkaita varsinaisia ruskasävyjä yhdellä kertaa ja niiden esiintymisen laajin vaihe sisämaassa oli viikonloppuna ja venyen seuraavan viikon puolelle osittain. Koivuilla varsinaiset ruskavärit jäivät alkaneessa huipennusvaiheessakin normaalia haaleammiksi yleisesti em. syiden takia ja etenkin koska niillä aikaisempi runsas ruostesieniruskaantuminen oli tasaisemmin kaikkiin yksilöihin levinnyttä. Pieni osa haavoista ja koivuista oli vieläkin lähes kesäasussa viikon lopussa.

Pajuilla ruska eteni muita luonnonlajeja hitaammin, mutta raitakin (Salix caprea) alkoi saamaan enemmän väriä. Viljellyistä pajuista / salavista suurin osa oli vielä kesäasussa kokonaan - lähes kokonaan.

Ruskahuipennuksessa suomalaisen luonnonlajiruskan kanssa yhtäaikaa - osaksi vähän aikaisemminkin alkoivat olla viljellyistä lajeista tyypillisesti mm. katsura (Cercidiphyllum japonicum), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanicum), rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), vuorijalava (Ulmus glabra) ja toisen ruskavaiheen metsävaahterat. Kaksi viimemainittua ovat tietenkin myös luonnonlajeja. Omenapuista (Malus sp.) ensimmäiset olivat myös ruskahuipennuksessa, mutta moni myös yhä kesäasussakin tai vasta ruskan alussa, kuten marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii).

Kirkkaita värejä huipennuksena tarjosivat myös mm. monet jalopähkinät (Juglans sp.), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) sekä erilaiset ulkomaiset vaahtera- ja pihlajalajit, kuten pääosa mongolianvaahteroista (Acer tataricum ssp. ginnala). Kahdella ensin mainitulla suvulla osaltaan edeltäneen lämpimän syyskuun takia oli myös eri yksilöiden välistä ruskaantumiseroa aikataulullisesti hyvin paljon.

Kotipihlaja (Sorbus aucuparia) eteni ruskassaan poikkeuksellisen vaisuna - Vain harvoissa yksilöissään ruskahuipennusta alkoi olla kirkkaissa väreissä, mutta suurin osa muista puistaan jätti varsinaiset ruskavärit hyvin haaleiksi ja lehdet alkoivat sen sijaan ruskeentua erikoisesti lähinnä kuiviksi suoraan puussa ja alkoivat sitten varista pian; osasyynä ehkä ruostesienet tässäkin...

Monet viljellyt pensaslajit tekevät myös suunnilleen samaan aikaan ruskahuipennustaan suomalaisen luonnonlajiston kanssa; näistä tällä viikolla jo lähes / osin kokonaankin huippuväriään tekivät mm. monet aroniat (Aronia sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica") ja pensasangervot (Spiraea sp.); viimemainitulla suvulla osa lajeista oli ruskaltaan kuitenkin normaalia haalistuneempia, kuten ilmeni virpiangervojen (Spiraea chamaedryfolia) kohdalla. Sitä edesauttoi osan ruskastaan sattuminen jo aikaisemmin syyskuussa, mutta lämpimät silloiset säät viivyttivät toista osaa ruskastaan tänne saakka haaleampana.

Myöhäisimmät kanukat, kuten lännenkanukka (Cornus alba ssp. stolonifera) ja laikkukirjokanukka (Cornus alba "Elegantissima") olivat vielä lähes / osin kokonaankin kesäasussa ja sama koski suurinta osaa pihasyreeneistä (Syringa vulgaris), lumimarjoista (Symphoricarpos rivularis), jasmikkeista (Philadelphus sp.), lännenheisiangervoista (Physocarpus opulifolius), happomarjoista (Berberis sp.) ja pähkinäpensaista (Corylus avellana).

Tuomipihlajilla eteni lähes kaikilla lajeilla ja yksilöillä normaalia selvästi aikaisempi ja keltaisempi ruskaantuminen nopeasti, missä varhaisin laji isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) alkoi jo varistua paikoin suurimmaksi osaksi alastomaksi ja myöhäisin laji rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) saavutti etuaikaista ruskahuipennustaan.

Normaalia aikaisemmin alkoivat vahvasti ruskaantumaan myös monet myöhäisinä ruskaantujina normaalisti tunnetut lajit, kuten tammi (Quercus robur), puistolehmus (Tilia X vulgaris) ja etenkin varhaiset lehtikuuset, kuten siperianlehtikuusi (Larix sibirica) sekä osittain myös balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum); näillä tuomipihlajat mukaan luettuna tämä nopea ja varhainen ruskaantuminen juonsi juurensa mitä todennäköisimmin ja muita enemmän tuon erittäin etuaikaisesti edenneen kasvukauden edesauttamaan talveen valmistautumisen perinpohjaisuuteen ja siksi herkkään ruskaviritykseen. Jotkut näiden myöhäisten lajien yksilöistä saavuttivat siksi jopa jo ruskahuipennustaan; samalla sisämaassa joillakin puistolehmuksilla esiintyi viikon hallojen takia myös ruskeita vauriosävyjä vaihtelevasti varsinaisten ruskavärien seassa.

Köynnöksistä villiviineillä (Parthenocissus sp.) ruskahuipennus eteni uusiin kasvustoihin ja osa varhaisimmin ruskaantuneista kasvustoista alkoi olla lähes varistuneita. Sisämaassa jotkut kasvustot saivat yöpakkasista myös pakkasvaurioita lehtiinsä.

Edellistä viikkoa hieman yleisemmät ja ankarammat hallat / yöpakkaset alkuviikolla tekivät lisää pakkasvaurioita mm. syyshortensioiden (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinnoille ja kesäkukille, mutta edelleen siitä huolimatta sisämaassakin suojaisilla paikoilla - alueilla osa niistä säilyi suhteellisen vetreinä ja vaurioittakin. Etelärannikolla syyshortensioilla säilyi edelleen kukintojensa vaaleanpunainen vaihe paikoin vaurioitta, mutta ko. pensailla eteni yleisesti jo varsinaiset ruskasävyt lehdissään nopeasti.

Viikon 41 (6. - 12.10.2014) ruskavaiheista Etelä-Suomessa kasviesimerkein >>

Tällä päättyvällä viikolla ruskahuipennus on taittunut sisämaassa jo lehtien melko nopeaan loppuun varisemiseen, mutta se on ollut vielä parhaimmillaan meneillään etelärannikolla. Kummassakin tapauksessa kuitenkin siis jo hieman / osittain etuaikaisesti normaaliin verrattuna. 

Täten kokonaan alastomia puut ja pensaat ovat olleet jo pääsääntöisesti viitapihlaja-angervoilla (Sorbaria sorbifolia), pikkuherukoilla (Ribes glandulosum), tuomilla (Prunus padus), punasaarnilla (Fraxinus pennsylvanica) ja ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahteroilla (Acer platanoides); tosin tyypillisesti pikkuherukalla on viipynyt viimeisiä lehtiä paikoin runsaahkosti.

Ruskahuipennuksen ohittuminen sisämaassa on tarkoittanut sitä, että luonnonlajeista koivut (Betula sp.) ja etenkin haapa (Populus tremula) ovat varistuneet jo paljon - Nyt pääosa haavoista on kokonaan jo alastomia, mutta toisaalta jotkut myöhäisimmät ovat olleet vasta saavuttamassa ruskahuipennustaan lähes kesäasussa - puolivärisenä, kuten on lajikkeella pylväshaapa (Populus tremula "Erecta"). 

Koivuilla (Betula sp.) mitkään puut eivät ole olleet vielä kokonaan alastomia runsaasta varistumisasteesta huolimatta, mikä johtuu niiden tasaisemmasta ruskaantumistavasta sekä lisäksi taimilla ja nuorilla puillaan tyypillisesti latvojensa pääversojen myöhään ruskaantuvista lehdistään. Myöhäisimmät koivut ovat etenkin etelärannikolla olleet vielä osaksi kesäasussa / vasta saavuttamassa ruskahuipennusta.

Lepillä (Alnus sp.) on ollut edelleen paikoin varsin paljon lehtiä jäljellä sisämaassakin. Raidan (Salix caprea) ruskahuipennus on ollut tyypillisesti haapoja ja koivuja vähän myöhemmässä keskimäärin, joten sen väriloisto on alkanut tulla parhaimmilleen esille haapojen ja koivujen ruskahuipennuksen jälkeen. Viljellyillä salavilla (Salix cv.) ruska on ollut raitaakin myöhemmässä etenevää.

Edellisviikon puolelta ruskahuipennustaan ovat jatkaneet monet viljellyt pensaat, kuten aroniat (Aronia sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica") ja pensasangervoista koivuangervo (Spiraea betulifolia). Samassa tahdissa viimemainitun kanssa ovat ruskaantuneet pääosa seppelvarvuista (Stephanandra incisa). Japaninangervot (Spiraea japonica cv.) lajikkeineen (Kuten ruusuangervo) ovat vähän myöhäisemmässä ruskaantumisessaan vasta saavuttamassa värihuipennustaan. Sama koskee norjanangervoa (Spiraea "Grefsheim") ja vielä enemmän monia pensasruusuja (Rosa sp.). 

Myöhäisimmät kanukat, kuten lännenkanukka (Cornus alba ssp. stolonifera) ja laikkukirjokanukka (Cornus alba "Elegantissima") sekä suurin osa pihasyreeneistä (Syringa vulgaris), lännenheisiangervoista (Physocarpus opulifolius), happomarjoista (Berberis sp.) ja lumimarjoista (Symphoricarpos rivularis) ovat olleet yhä vasta ruskan alussa / osittain värittyneitä. Enimmäkseen kokonaan vielä kesäasussa on ollut erikoismyöhäinen taikinamarja (Ribes alpinum) tyypillisesti. Pähkinäpensaista (Corylus avellana) osa on ollut ruskahuipennuksessa ja osa vasta ruskan alussa.

Ruskahuipennus on jatkunut vielä osittain myös katsuralla (Cercidiphyllum japonicum), pilvikirsikalla (Prunus pennsylvanicum), rusokirsikalla (Prunus sargentii) ja mustamarjaorapihlajalla (Crataegus douglasii), mutta etenkin katsura on myös osaksi lähes kokonaan varistunut. Kotipihlaja (Sorbus aucuparia) on varistunut myös paikoin jo lähes alastomaksi ja em. tapaan siis hyvin vaisujen ruskavärien kautta epänormaalisti. Ulkomaisilla pihlajilla ja vaahteroilla on ollut sen sijaan edelleen paikoin kirkasta ruskahuipennusta. Sen sijaan erikoisen etuaikainen tuomipihlajien ruska on edennyt jo lähes kokonaan varistuneisiin yksilöihin, mutta myöhäisimmällä rusotuomipihlajalla (Amelachier lamarckii) on ollut vielä runsasta väritystä.

Osa omenapuista (Malus sp.) on ollut jo runsaasti varistuneita, mutta myöhäisimmät ovat olleet vasta ruskan alussa, kuten on ollut myös myöhään ruskaantuvilla hedelmätarhaviljelyn kirsikoilla ja luumuilla (Prunus cv.). Sen sijaan keskimyöhäisillä omenapuilla ja marjaomenapensaalla (Malus toringo var. sargentii) on ollut ruskahuipentumaa.

Yleisistä puistopuista toisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) ovat olleet osittain parhaassa ruskassa edelleen tälläkin viikolla, mutta etenkin sisämaassa jo varsin varistuneitakin. Kolmannen ruskavaiheen metsävaahteroissa osalla on tullut ensimmäisiä ruskavärejä ja pieni osa on vielä etelärannikolla kesäasussakin. Puistolehmusten (Tilia X vulgaris) ruskahuipennus on edennyt nopeasti lähes kaikkiin puihin ja etenkin sisämaassa jotkut yksilöt ovat tulleet jopa lähes täysin alastomiksi; näin etenkin eniten pakkasvaurioita saaneilla puilla. Vuorijalavalla (Ulmus glabra) ruskahuipennus on edennyt vähän aikaisemmin jo ohi, mutta tasaisemmin eri yksilöiden välillä; tosin latvuksissaan on samojen yksilöiden sisällä enemmän kirjavuutta kuin tasaisemmin värittyvien lehmusten latvuksissa. Tammilla (Quercus robur) puolestaan on ilmennyt voimakasta eriaikaisuutta eri yksilöiden välillä; osa puista on ollut ruskahuipennuksessaan ja toinen osa on vasta alkanut saamaan ensimmäisiä värejä.

Jalopähkinöiden (Juglans sp.) ja amurinkorkkipuun (Phellodendron amurense) ruskat ovat edenneet yhä lähes samalla tavalla - Molemmilla on ollut edelleen vahvasti aikataulueroja värittymisissään eri yksilöiden välillä; tällä viikolla osa puista tuli nopeasti jo alastomiksi, mutta osalla on ollut vielä kehittymässä ruskahuipennus. Sisämaassa jalopähkinöiden nopeampaa varistumista ennen tätä viikkoa ovat edesauttaneet paikoin kahden edellisen viikon lievät yöpakkaset.

Puista eniten kesäasussa ovat säilyneet yhä jotkut poppelit, kuten kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata) paikoin kokonaankin. Samoin osa balkaninhevoskastanjoista (Aesculus hippocastanum) on ollut lähes kesäasussa, mutta toiselta osaltaan myös jopa ruskahuipennuksessaan. Poppeleista alastomia ovat olleet osittain jo em. pahiten ruostesienistä kärsineet balsamipoppelit (Populus balsamifera) ja tsaarinpoppelit (Populus petrowskiana).

Lehtikuusista ruskahuipennukseensa ovat alkaneet tulla yhä yleisemmin siperianlehtikuuset (Larix sibirica), mutta muut myöhäiset lehtikuusilajit ovat vielä osittain ja kokonaankin kesäasussa. Mainittakoon tässä vielä, että männyillä (Pinus sp.) vanhojen neulasvuosikertojensa kellastuminen ja variseminen eteni syyskuun loppupuolella varsin normaalisti loppuun, mutta osalla metsämännyistä (Pinus sylvestris) oli havaittavissa ilmeisesti lämpimien syyskuun säiden takia myöhästynyttä kellastumista muihin puihin nähden.

Villiviineillä (Parthenocissus sp.) ruskahuipennus on alkanut olla pääosin ohitse ja osa kasvustoista onkin jo alastomia etenkin sisämaan yöpakkasta saaneilla paikoilla. Myöhemmin ruskaantuva piippuköynnös (Aristolochia macrophylla) on edennyt vasta osittain ruskaiseksi kaikkialla.

Tällä viikolla hallat jäivät edellisiä viikkoja vähäisemmiksi tuossa kolmannessa kylmässä vaiheessa, joten merkittäviä uusia pakkasvaurioita ei ole tullut vielä paikoin säilytetyille kesäkukille eikä syyshortensioille (Hydrangea paniculata "Grandiflora"). Kaikkina näinä kolmena viikkona myös sisämaassa monet pensashanhikit (Dasiphora sp.) ovat olleet sekä kesäasussa että runsaassa kukassa edelleen eikä pakkasvaurioita ole niissä juuri ilmennyt.

Ruskaennustetta viikolle 42 (13. - 19.10.2014) >>

Alkavalla viikolla sää siis kylmenee paljon ja etenkin sisämaassa viikon puolivälin jälkeen alkaa esiintymään useankin asteen yöpakkasta - Tällöin ruskan eteneminen loppuun nopeutuu entisestään: Aluksi alkuviikolla muodostuu vielä hieman lisää varsinaisia ruskasävyjä, mutta sitten sille prosessille tulee liian kylmä ja lisävärien kehittyminen lakkaa etenkin sisämaassa. Sen lisäksi värittyneet muut lehdet alkavat varista hyvin nopeasti kokonaan pois yöpakkasten heti alettua. Sitten viikonloppuna mahdollisesti odotettavissa oleva voimakastuulinen matalapainesää viimeistelee etenkin sisämaassa lähes kaikki puut ja pensaat alastomiksi ja ruska päättyy kokonaan laajoilla alueilla ennenaikaisesti. Vielä vihreinä osittain / kokonaankin säilyneet puut-pensaat saavat yöpakkasista lopulta paleltumisvaurioita lehtiinsä ilman varsinaista ruskaa ja ne varisevat sitten pian sään lauhduttua. Vielä säilyneiden kesäkukkien aika tulee lopulliseen päätökseensä kaikkialla ja syyshortensioiden (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinnot saavat kokonaan ruskeat sävyt etenkin sisämaassa.

Etelärannikolla ja varsinkin lounaissaaristossa varsinaisia ruskasävyjä voi vielä hieman edetä lähes koko viikonkin ja yöpakkasten vähyys saattaa säilyttää lehtiä puissa ja pensaissa huomattavastikin enemmän sisämaahan verrattuna viikon loppuun mennessä - Pääosa puista ja pensaista tulee kuitenkin lähes - kokonaankin alastomiksi myös etelärannikolla.

Näin ollen viimeiseksi lehteviä ovat silloin etelärannikolla enää lähinnä vain jotkut myöhään ruskaantuvat hedelmätarhaviljelyn kirsikat ja luumut (Prunus cv.), myöhäisimmät poppelit (Populus sp.) ja lehtikuuset (Larix sp.) sekä osa balkaninhevoskastanjoista (Aesculus hippocastanum), tammista (Quercus robur), pylväshaavoista (Populus tremula "Erecta"), viljellyistä salavista (Salix cv.) ja viimeisen ruskavaiheen metsävaahteroista (Acer platanoides). Sama koskee köynnöksistä piippuköynnöstä (Aristolochia macrophylla). 

Pensaista viimeisenä lehteviä ovat tyypillisesti monet kuusamat (Lonicera sp.), pensasruusut (Rosa sp.), villaheisi (Viburnum lantana) ja jotkut jasmikkeet (Philadelphus sp.); näistäkin suurin osa varistuu sisämaassa tyhjäksi voimakkaampien yöpakkasten takia. Pensashanhikit (Dasiphora sp.) joutuvat suoraan kesäasusta ja kukinnasta ruskeaan pakkasvauriovaiheeseen - Se on niille tyypillistä. Myöhäisimmät kanukat, kuten lännenkanukka (Cornus alba ssp. stolonifera) ja laikkukirjokanukka (Cornus alba "Elegantissima") sekä osa pihasyreeneistä (Syringa vulgaris), lännenheisiangervoista (Physocarpus opulifolius), happomarjoista (Berberis sp.), lumimarjoista (Symphoricarpos rivularis), pähkinäpensaista (Corylus avellana) ja jotkut myöhäisimmät pensasangervot (Spiraea sp.) jäävät myös vielä osittain lehteviksi, mutta eivät enää saa kunnolla varsinaisia ruskasävyjä nekään. Eniten lehtevä tulee kaikista olemaan kuitenkin tyypillisesti vielä taikinamarja (Ribes alpinum).

Lopuksi muita luontohavaintoja ja -prosesseja viikoilta 39 - 41 viikon 42 ennusteiden kera >>

Noista kolmesta kylmästä vaiheesta huolimatta leudot säät ovat olleet näinä kolmena viime viikkona sen verran enemmän hallinneita, että jopa halloista välittämättä nurmikot ovat jatkaneet kasvuaan normaalia voimakkaammin kaikissa puistoissa ja puutarhoissa kaikki nämä viikot; niinpä aivan tähän saakka nurmikoita on jouduttu leikkaamaan. Ensi viikolla kylmä sää viimein lopettaa nurmikoiden kasvun etelärannikollakin ja sama koskee myös myöhään luonnossa kasvuaan jatkaneita ruohovartisia kasveja, kuten edelleen monin paikoin runsaasti kukkinutta saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum). Kasvukausi siis päättyy ensi viikonloppuna ehkä lounaissaaristoa lukuun ottamatta.

Maaseudun pelloilla viimeisenä kolmen viime viikon aikana on korjattu sokerijuurikassato. Muutoin aikaisemmin sadonkorjuut tehdyillä pelloilla on aloitettu talvikuntoon kynnöt. Syysviljojen viimeiset kylvöt tehtiin syyskuun alkupuolella ja ko. syysvehnät ja ruis ovat viimeisiltäkin pelloiltaan oraantuneet erittäin hyvin viime viikkojen leutojen säiden turvin noista kolmesta kylmästä vaiheesta huolimatta.

Vesistöissä järvien osalta on ollut noiden kolmen kylmän vaiheen ansiosta kolme lievää kylmenemisvaihetta pintavesilämpötiloissa, missä väleillä olleiden leutojen säiden aikana pintavesilämpötilat ovat pysyneet lähes samoina - Viikolla 39 ensimmäisen kylmän vaiheen myötä järvissä lämpötilat laskivat n. +15 asteesta +11 ja +14 asteen välille. Sitten viikon 40 alun kylmän vaiheen myötä ne asettuivat n. +10 asteeseen ja tämän päättyneen viikon alun kylmän vaiheen myötä ne ovat laskeneet vain vähän yleisemmin vajaaseen +10 asteeseen. Suomenlahdella pintavesien viileneminen on ollut hitaampaa, missä viikon 39 n. +15 asteesta on päädytty tälle viikolle 41 mennessä +10 ja +14 asteen välille yleisesti. Ensi viikolla 42 vesistöjen pintavesien kylmeneminen nopeutuu kylmän sään takia etenkin järvissä, missä viikonlopun yöpakkasissa päädytään jo alle +5 asteen ja matalissa / seisovavetisissä rantavesissä voi jo muodostua paikoin ensimmäisiä vähäisiä jääriitteitä. Suomenlahdella pintavesien kylmeneminen alle +10 asteen on joka tapauksessa hidasta.

Maaperän kosteudesta ja jokivirtaamista vielä sen verran, että näinä kolmena viime viikkona on ollut normaalia vähäsateisempaa, joten joissa on ollut kauttaaltaan ajankohtaan nähden normaalia vähäisempiä virtaamia jatkuvasti. Sen sijaan maaperä on säilynyt melko kosteana, kun koko ajan yhä heikommaksi käynyt haihtuminen ja yölliset kaste- ja sumutilanteet ovat sitä edesauttaneet. Sama jatkuu myös alkavalla viikolla sateettomuudestakin huolimatta, joskin muutoksena tulee loppuviikosta etenkin sisämaassa maan jo ohut jäätyminen, kun silloin yöpakkasten välillä päivälämpötilojen vain lievät plusasteet eivät ehdi kaikkea jäätynyttä enää sulattaa.

Tähän liittyen sienien itiöemäkausi on jatkunut varsin hyvänä vähäsateisuudesta huolimatta, mutta ensi viikonlopun yöpakkasissa se alkaa päättymään sisämaasta alkaen. Toisaalta sammalien tyypillinen syyskauden juhlakunto jatkuu edelleen.

Linnuista tekemäni havainnot etenkin Espoon Tapiolasta kertovat, että nurmikoilla ovat jatkuvasti viihtyneet laiduntamassa valkoposkihanhet (Branta leucopsis), koska nurmikoiden rehevä kasvu on jatkunut normaalia pidempään. Runsaana ovat esiintyneet myös varpuset (Passer domesticus) ja varsin myöhäistä meriharakoiden (Haematopus ostralegus) yöllistä ääntelyä on kuulunut lokakuun alussakin. Hämeenlinnassa tänä viikonloppuna on ollut Vanajavedellä lokkien massaparveilua.

PS.: Aivan lopuksi mainitsen vielä sen, että olen jättänyt tässä ruska-analyysissä tarkoituksella erikoiset ja eteläiset puu- ja pensaslajit pois, koska niiden tarkastelupaikalla Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa en ole käynyt viime aikoina sen alueen puistoremontin takia. Alkavalla viikolla 42 tarkoitukseni on kuitenkin käydä yli kuukauden tauon jälkeen siellä tutkimassa ruskatilannetta ennen viikonlopun mahdollisia yöpakkasia. Saattaa silti olla edelleenkin niin, että joillekin ko. harvinaisten kasvien paikoille ei ole työmaiden takia pääsyä enkä siksi ehkä pääse tarkistamaan ruskatilanteita; näin juurikin ko. paikan kasvihuoneiden eteläseinustoilla.... Palaan asiaan esim. uuden sääennuste-luontohavaintokirjoituksen kohdalla.

Sääennustetta viikolle 38 - Lämmintä ja poutaista kesää pitkittävää säätä edelleen ja viivästyvää ruskaa (Päivitetty; viikon 39 alussa hallainen syksyvaihe)

Päätinkin tehdä nyt suoraan uuden sääennusteen enkä päivitä edellistä: Edelliskerran sääennusteessani jäin siihen, että tämän päättyvän viikon 37 aikana ajankohtaan nähden kesäinen sää olisi jatkumassa koko ajan - Näin onkin käynyt ja sen myötä terminen kesä jatkui vakaasti Etelä-Suomessa ja osaksi Lappiakin myöten.

Tarkemmin sanottuna kerrataan tässä sen verran, että muutoin koko viikon on ollut poutaista, mutta tiistaina saatiin lounaasta Etelä-Suomeen yrittäneen pienen matalapaineen yhteydessä kuurottaisia sateita; osa sateista oli ravakoita ja yksittäisillä paikoilla jopa ukkosti. Keskiviikkona matalapaine taantui etelään ja ke-to ajaksi korkeapaine vahvistui länsi-itäsuunnassa Etelä-Suomen ylle; tällöin oli enimmäkseen poutaista, mutta utuista ja ajoittain runsaspilvistä. Itse asiassa ma - to välisenä aikana ilmamassa oli sen verran kosteaa jatkuvasti, että öisin-aamuisin laajoilla alueilla ja varsinkin sisämaassa sumut olivat tyypillisiä ja lähinnä vasta iltapäivisin aurinkoakin nähtiin vaihtelevan pilvisyyden seasta. Lisäksi to iltana Suomenlahdelta saatiin sumuja etelärannikon tuntumaan. Tiistain matalapaineen kohtalaisia etelän ja idän välisiä tuulia lukuun ottamatta muutoin oli pääasiassa hyvin heikkotuulista ja ajoittain tyyntä. Lämpötilat vaihtelivat päivisin vähän +20 asteen molemmin puolin ja olivat öisin +10 asteen tienoilla; leudointa oli ti-ke välisenä yönä jopa n. +15 asteen minimilämpötiloineen.

Tämän viikonlopun aikana sää on ollut hieman erilaista - Korkeapaine vahvistui perjantaina Skandinaviassa pysyen siellä tienoin tähän saakka, jolloin sen itäpuolella pohjoisesta alkoi kiertyä aikaisempaa kuivempaa ja hieman viileämpää ilmaa Etelä-Suomeen; pe yläpilvivyöhykkeinen kylmä rintama siirtyi tarkastelualueen yli etelään ja sen jälkeen la-su aikana ilmamassa on ollut vähemmän utuista ja aamusumuista sekä iltapäiväpilvisyydeltään vain vähän kumpu- ja kumpukerrospilvistä. Samalla yölämpötilat ovat laskeneet etenkin sisämaassa +5 ja +8 asteen välille ja päivälämpötiloissa on jääty hieman vajaaseen +20 asteeseen sekä itäosissa vain +15 asteen vaiheillekin. Tuulet ovat jatkuneet hyvin heikkoina ja ajoittain on ollut yhä tyyntäkin.

Jatkossa alkavalla viikolla 38 tämä korkeapaine vahvistuu laajana Fennoskandiassa ja asettuu keskukseltaan erityisesti juuri Suomen ylle ma - ke väliseksi ajaksi - Tällöin sää pysyy tarkastelualueella koko ajan hyvin samanlaisena; öisin ja aamuisin esiintyy edelleen sumuja etenkin sisämaassa, mutta iltapäivisin ja iltaisin on enimmäkseen selkeää ja korkeintaan syntyy vähäistä kumpupilvisyyttä tai kerrospilvilauttaa tai jää paikoin sumupilvilauttaa aamusumuista. Tuulet ovat hyvin heikkoja ja ajoittain on tyyntä. Yölämpötilat pysyvät pääasiassa +5 ja +10 asteen välillä; leudointa meren äärellä. Päivälämpötilat vaihtelevat +15 ja +19 asteen välillä. Näin ollen tavanomaista lämpimämpi sää vallitsee yhä ja varmistaa edelleen termisen kesän jatkumisen.

Sitten alkavan viikon 38 loppupuolella ja varsinkin viikonvaihteessa 38 / 39 olisi näkyvissä merkkejä selvemmästä kylmenemisestä ja mahdollisesti viimein oikea syksy alkaisi saapua myös Etelä-Suomeen; tämä prosessi näyttäisi tässä vaiheessa seuraavalta - Torstaiksi tuo korkeapaine olisi jo siirtynyt keskukseltaan vähän Suomen kaakkoispuolelle, mutta Lappiin ulottuu siitä yhä selännettä ja se varmistaa vielä Etelä-Suomessa alkuviikon kaltaisen sään. Sitten pe - la aikana Norjanmereltä Lapin yli itäkoilliseen viilettää voimistuva matalapaine, joka voimistaa tarkastelualueellakin länsi-lounaistuulia ja jakaa korkeapaineen yhtäältä kauas Venäjälle siirtyvään osaan ja toisaalta Skotlannin ja Islannin välille asettuvaan osaan. Näin ollen hieman jo viileämpää ilmaa virtaa tarkastelualueelle pe-la, mutta sää pysyy vielä vaihtelevapilvisen poutaisena. Tuulet poistavat yö-aamusumut. Yölämpötilat pysyvät ennallaan, mutta päivälämpötilat alkavat jäädä +15 asteen vaiheille. 

Sitten viikonvaihteen 38 / 39 su-ma paikkeilla olisi odotettavissa tuon läntisen korkeapaineen vahvistumista sen verran, että matalapaineen jälkeen pohjoisesta pääsisi kylmän ilman annos puuskaisen rajun tuulen kera... Toisissa malleissa tämä kylmeneminen olisi jäämässä torsoksi ja ko. korkeapaine siirtyisi nopeasti Suomen eteläpuolelle kierrättäen pian uudestaan lännestä lämmintä ilmaa... Tästä pitää vielä tehdä tarkennusta päivityksessä, mutta näillä näkymin kunnon syksyä olisi tarjolla tässä ainakin tilapäisesti viikon 39 alkuun...

Euroopan mittakaavassakin voidaan todeta, että tämä Fennoskandian korkeapaine on hyvin hallitseva ja säätä jakava elementti ensi viikollakin 38 - Korkeapaineen itäpuolella kylmää syksyistä ilmaa ohjautuu Jäämereltä edelleen Uralin seuduille, missä yöpakkasia on ajoittain yhä laajemmin. Toisaalta ajankohtaan nähden hyvin kesäistä on yleisesti suorastaan kaikkialla muualla; jopa helteitä ulottuu ensi viikolla useana päivänä Pohjois-Ranskaan ja paikoin muuallekin manner-Eurooppaan saakka eikä syyskoleudesta tarvitse muutoinkaan kärsiä kuin vain Lapissa, ja sielläkin on normaalia leudompaa. Hellettä riittää yhä paikoin / aluksi myös Mustanmeren - Kaspianmeren pohjoispuolilla. Lisäksi Espanjan-Portugalin länsipuolella yhä pysyvästi pyörivän matalapaineen vaikutuksesta Länsi-Euroopassa ja muutenkin koko Välimerellä syntyy edelleen hyvin voimakkaitakin ja kesäisiä ukkosia.

Etelä-Suomen luonnon olosuhteista ja havainnoista tuttuun tyyliin lopuksi >> Kasvukausi on siis edennyt loppuvaiheissaan erittäin etuaikaisesti normaaliin nähden ja alkavalla viikolla yhä reippaammat etumatkat viimeisissä kasvien kehitysvaiheissa ilmenevät saavuttaen paikoin lähes kuukauden etuaikaisuutta: Näin ollen ensi viikon 38 loppuun mennessä voidaan jo odotella mm. mustaseljan (Sambucus nigra) ja viiniköynnösten (Vitis sp.) marjojen täyttä kypsymistä. Omenapuissa (Malus cv.) syysomenoiden satokausi päättyy ennenaikaisesti ja talviomenilla mahdollistuu poikkeuksellinen puussakypsymistilanne. Tammet (Quercus robur) ovat jo alkaneet varistaa terhojaan ja sama jatkuu runsaana alkavalla viikolla. Monet aikaisemmin jo kypsyneet marjat tulevat yhä enemmän ylikypsiksi ja alkavat sekä rusinoitua että mädäntyä lisää - Näin mm. monilla pihlajilla (Sorbus sp.), aronioilla (Aronia sp.) ja orapihlajilla (Crataegus sp.). Hallattomuuden jatkuminen puolestaan turvaa edelleen monien kesäkukkien näyttävän kukinnan sekä syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ennätyksellisen voimakkaasti vaaleanpunaisen kukkaterttuestetiikan jatkumisen.

Näissä lämpimissä säissä Etelä-Suomen ruska on siis alkanut selvästi viivästymään ja jo viime viikosta 37 alkaen ruskan eteneminen varhaisimminkin ruskaantuvissa puu- ja pensaslajeissa on ollut lähes - kokonaankin pysähtynyttä; vain yksittäisissä puissa ja pensaissa on edennyt runsaammin kirkasta ruskaa, kuten mm. joillakin punasaarneilla (Fraxinus pennsylvanica) ja ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahteroilla (Acer platanoides). Alkavalla viikolla ruska etenee hieman selvemmin, mutta jää edelleen 1 - 2 viikkoa myöhään normaalista; täten vasta em. varhaisimmilla lajeilla voidaan paikoin odotella ruskahuipentumaa, mutta suurin osa muista lajeista tulevat vasta korkeintaan häilyvien esisävyjen ja yksittäisin laikuin kirkkaiden värien vaiheeseen. Kesävihreys pysyy siis edelleen pääosassa. Männyillä (Pinus sp.) puolestaan on osittain alkanut vanhojen neulasvuosikertojensa ruskahuipennus, mutta osassa puista se on myöhässä ilmeisesti lämpimien säiden takia. Mainittakoon, että Kelikameroiden perusteella ruskan yleinen huipennus alkaa tapahtua viikolla 38 Pohjois-Lapissa.

Toisaalta ruostesienien aiheuttama ns. valeruskaantuminen on edelleen voimistunut ja on etenkin maaseudun lehtipuustoissa jo monin paikoin erittäin voimakasta sekä koivuissa (Betula sp.) että monissa haavoissa (Populus tremula) ja istutetuista puista joissakin poppeleissa (Populus sp.); paikoin haavat ovat kirjavasti ruskeankeltaisia kauttaaltaan kuin ruskahuipennuksessa ja osittain jo varistuneetkin paljon. Alkavalla viikolla 38 on odotettavissa ruostesieniruskaantumisen etenemistä näyttävästi ja rajusti monien edellisvuosien huippuinvaasioiden tapaan kuin korvaten normaalin ruskan ja osa etenkin juuri haavoista tulee jo ennenaikaisesti sen takia alastomiksi >> Tämä ilmiö näyttää juuri kuuluvan tällaisiin kasvukauden kehitykseltään etuaikaisiin sekä säiltään kosteiden ja hyvin lämpimien syyskesävaiheiden olosuhteisiin... 

Ruostesieniruskaantumista on myös paikoin vahvasti ruohovartisissa lajeissa, kuten etenkin maitohorsmassa (Chamerion angustifolium), jonka parhaillaan käynnissä oleva aito ruskahuipentuma on siksi taipunut väriltään monin osin normaalista punaoranssista ruskeisiin sävyihin. 

Lämpimän sään pitkittyminen ja elokuun lopun runsaat sateet ovat aiheuttaneet erikoisuutena sen, että rantakukka (Lythrum salicaria) on kehittänyt pitkittynyttä kukintaa kukkavanojensa latvoihin monin paikoin. Tyypillisesti myös saunakukka (Tripleurospermum inodorum) on jatkanut kukintaansa paikoin runsaasti ja joillakin harvoin leikattavilla nurmilla mm. syysmaitiaisen (Leontodon autumnale) uudelleenkukintaa on tullut parin viime viikon aikana, kuten esim. Helsinki-Hämeenlinna -moottoritien keskiviherkaistalla.

Lämmin sää takaa edelleen puistoissa ja puutarhoissa nurmikoiden rehevän ja melko nopean kasvun, joten nurmikoiden leikkuutarvetta on vielä yleisesti. Maaseudun peltoviljelyssä puolestaan kaikki viljat sokerijuurikkaita lukuun ottamatta on saatu viimein korjattua, mutta etenkin ensimmäisenä puiduilla sänkipelloilla lämmin sää on päästänyt rikkaruohot rehevään ja laajaan kasvuun. Toisaalta elokuussa kylvetyt ruis ja syysvehnä ovat jo paikoin oraantuneet hyvin. 

Tuo tämän päättyvän viikon tiistain sadesää takasi monin paikoin myös sen, että sienten esiintyminen jatkuu runsaana edelleen. Sen verran vähäsateista tässä syyskuussa on silti ollut ja tulee yhä olemaan, että jokien virtaamat pysyvät ajankohdan normaalikorkeuksien alapuolella.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat ovat pysyneet lämpimien säiden turvaamina viime viikosta saakka lähes koko ajan samoina / paikoin lämmenneetkin asteen-pari. Toisin sanoen sekä järvissä että mm. Suomenlahden merivedessä pintavesilämpötilat ovat olleet tasaisesti ja yleisesti +15 ja +18 asteen välillä. Alkavalla viikolla juurikaan muutosta näihin lämpötiloihin ei aluksi tule, mutta tuo ko. viikon lopussa / viikonvaihteessa 38 / 39 näkyvä kylmempi sää alkaisi toki viilentää järvi- ja merivesiäkin nopeutuvaan tahtiin...

Sääennustepäivitys lauantaina 20.9.2014 klo. 19:45: Aikaisempi sääennuste on toteutunut varsin hyvin kohdilleen, kun sää on pysynyt lämpimän korkeapaineen ansiosta monta päivää varsin samanlaisena koko tämän viikon tähän saakka: Ainoat pienet poikkeamat em. verrattuna ovat olleet yhtäältä alkuviikolla korkeapaineen tyynen ja vähäpilvisen vaiheen aikana sisämaassa alle +5 asteen paikoin laskeneet yölämpötilat ja siten yksittäisillä paikoilla hallanvaarat. Toisaalta öiden ja aamujen sumuja oli vielä viime yönäkin, kun kaakkoon vetäytyneen korkeapaineen heikkotuulista aluetta jäi vielä hieman ulottumaan tarkastelualueelle. Toisaalta ilmamassa on tullut yhä utuisen kosteammaksi ja itse asiassa lämmennytkin vielä hitusen; näin ollen yölämpötilat ovat kohonneet parilla-kolmella asteella päätyen etenkin lähellä etelärannikoa +10 asteen vaiheille. 

Tänään la on ollut vielä monin paikoin edellispäivän tapaan jopa n. +19 astetta päivän maksimilämpötiloina, mutta iltapäivällä lounaistuulet ovat jo voimistuneet ja taivaalla on seilannut vaihtelevasti untuva-, harso-, hahtuva-, kumpukerros- ja lähes kuurovaiheisia kumpupilviä. Nämä ovat siis jo merkkejä em. säänmuutoksesta; merkkinä siitä on jo myös Pohjois-Lapin parin viime päivän kylmä sää yöpakkasineen.

Säänmuutos kylmempään ja syksyisempään suuntaan on siis nyt varmistunut ja se tapahtuu varsin paljon em. tapaan. Huomenna su matalapaine siirtyy lännestä vähitellen Suomen päälle noin etelä-pohjoissuuntaisena vyöhykkeenä, jonka länsireunalla aikaisempaa paljon kylmempi ja voimakaspuuskainen pohjoisvirtaus vallitsee ja pääsee leviämään vaiheittain lännestä käsin koko Suomeen >> Tässä yhteydessä sää on runsaspilvistä ja vaihtelevan epävakaista huomenna; etelä-lounaistuulten takia yöllä ei enää ole sumua ja länsilounaasta tulee aamusta alkaen kuurottaisia sateita, jotka alkavat jonoutua päivän mittaan noin lounais-koillissuuntaisiksi kylmän rintaman mukaan. Rintama etenee hitaasti itään ja vasta illalla alkaa läntisin osa tarkastelualueesta kuulua kylmän pohjois-koillistuulen alueelle; ennen rintamaa etelätuulet heikkenevät ja vähän aikaa on lähes tyyntä. Ennen rintamaa vanhassa lämpimässä ilmamassassa on samean utuista ja sitten tuo kylmä pohjoistuuli kirkastaa ilman kuulaaksi. Lämpötilat vaihtelevat sunnuntaina rintaman eri puolilla; aluksi kaikkialla ensi yö on hyvin lämmin +9 ja +14 asteen välisin minimilukemin (Leudointa meren äärellä). Sitten iltapäivällä suuressa osassa aluetta päivälämpötila ehtii kohoamaan reiluun +15 asteeseen ehkä jo läntisimpiä osia lukuun ottamatta. Illalla läntisimmissä osissa lämpötila painuu selvästi alle +10 asteen, mutta pysyy idässä vielä yli +10 asteessa.

Maanantaina tuo kylmeneminen etenee vähitellen itään, kun etelä-pohjoissuuntainen matalapaine alkaa jäädä Suomen itäpuolelle; voimakas ja puuskainen pohjois-koillistuuli valtaa alaa ja viimeistään alkuillalla myös itäisin osa kuuluu kylmän ilmamassan alueeseen. Noin lounais-koillissuuntainen saderintama jatkaa matkaansa kylmenemisen mukana itään; se on kapea ja selkenemisen raja on länsireunallaan jyrkkä - Läntisin osa selkenee jo aamulla, mutta itäkolkassa voi vielä sataa alkuillalla >> Illalla sopivalla selkenemisen vyöhykkeellä mahdollistuu erittäin värikäs iltarusko! Yölämpötila vaihtelee läntisimmän osan +5 asteen vaiheilta itäisimmän osan n. +10 asteeseen. Iltapäivällä koko alueella päivälämpötila jää +6 ja +10 asteen välille; leudointa etelärannikolla. Illalla kylmeneminen jatkuu siten, että länsiosien eniten seljenneillä sisämaapaikoilla voidaan lähestyä nollaa ja halla iskee jo monin paikoin, vaikka pohjoistuulta vielä on; tuuli heikkenee vähitellen illalla lännestä alkaen, mutta pysyy idässä vielä navakkana.

Tiistaina matalapaine vyöhyke on Suomen itäpuolella ja muodostaa Vienanmeren eteläpuolelle pienen ja rajun matalapaineen ja Mustanmeren pohjoisrannalle toisen. Skandinaviasta siirtyy kapea korkeapaineen selänne vähitellen Suomeen ennen kuin Pohjois-Atlantilla oleva uusi matalapainetoiminta alkaa vaikuttaa >> Aluksi vallitsee vielä pohjoistuuli ja aamulla itäosissakin viimein selkenee. Iltapäivästä alkaen on koko alueella selkeää koko loppupäivän. Pohjoistuuli heikkenee vähitellen ja illalla tyynen korkeapaineen selänteen alue tulee länteen. Yölämpötila on länsiosien sisämaan nollan vaiheilta etelärannikon +5 asteen vaiheille; hallaa on sisämaassa monin paikoin. Päivälämpötila on +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö on lähiaikojen kylmin ja jännäyksen kohde hallan ja yöpakkasen ankaruuden suhteen; niiden ankaruus ja esiintyminen riippuu hyvin tarkasti tuon lännestä saapuvan korkeapaineen selänteen itään ylittymisen aikataulusta ja muodosta >> Jos selänteen tyyni alue sattuu pikkutunneille sopivasti, niin sen alueella sisämaassa voi olla ankaraa hallaa ja minimilämpötilat  -1 ja -5 asteen välillä ja etelärannikollakin voi olla hallaa monin paikoin. Toisaalta tämä hallaisimman tyynen alueen ala voi olla pieni ja nopeasti ohi menevä lännestä lähestyvän uuden säärintaman, voimistuvien etelä-lounaistuulien ja runsastuvan pilvisyyden takia; siksi varsinkin länsiosissa halla voikin jäädä vaisuksi / olemattomaksi...

Keskiviikosta alkaakin sitten taas paljon leudompi, mutta epävakainen, tuulinen ja sateinenkin sääjakso Pohjois-Atlantin voimistuvan ja laajenevan matalapainetoiminnan takia - Palaan kertomaan siitä uudessa ennusteessa ensi viikolla.

Lopuksi Euroopan mittakaavassa suursäätilan kehityksestä lähipäivinä >> Tänä viikonloppuna Uralilla ja laajemminkin aikaisemmin ollut kylmä syyssää on joutunut vetäytymään pohjoiseen ja antaa ensi viikon alussa yhä enemmän periksi etelästä virtaavan lämpimän ilmamassan takia, koska tuo Fennoskandiaan kylmän pohjoisvirtauksen tuova etelä-pohjoissuuntainen matalapaine mahdollistaa sen itäpuolellaan - Länsi-Venäjällä koittaa siis laajasti enemmän tai vähemmän yöpakkaseton intiaanikesä aivan Jäämeren tuntumaa lukuun ottamatta. Myöhemmin kylmää ilmaa leviää uudestaan Suomesta käsin Vienanmeren ja Uralin välille. 

Manner-Euroopassa on ollut viime päivinä edelleen yleisesti hyvin kesäistä ja Pohjois-Ranskaa myöden helteistäkin - Tuo Fennoskandian kylmän purkaus pohjoisesta ulottuu näillä näkymin ensi viikon alussa myös Itä-Eurooppaan kapeahkona kiilana ja etenee Mustanmeren pohjoisrannalle saakka ensimmäisenä syksymaistiaisena. Muutoin etenkin Länsi-Eurooppa ja Britteinsaaret pysyvät edelleen varsin lämpöisinä mm. lännestä ulottuvan korkeapaineen selänteen myötä.