Syyskuun alun ennätyslämpimien säiden vaikutuksia Etelä-Suomen kasvillisuudessa mm. ruskan suhteen tarkasteltuna -- sääennusteissa kesää näkyvissä vielä ensi viikon alkuun, ja sitten syksy tekisi selvempää tuloa (Päivitetty!)

Syyskuu lähestyy nyt jo puolivälin kohtaa, ja säässä olemme tässä kuun alkupuoliskon aikana eläneet jopa koko Suomessa äärimmäisen lämmintä aikaa ajankohtaan nähden, joten termisen syksyn alkaminen on äärimmäisesti viivästynyt / korvautunut kesän jatkumisella -- näin oli ennusteissa jo elokuun lopussa odotettavissa, kuten tässä blogijulkaisussani jo seurailin.

Tuloksena tästä huippulämpimästä säästä on ollut jatkuvasti uusiin ennätyksiin päivittyviä tilanteita, jossa tähän mennessä koko kuluneen kesän viimeisin hellepäivien lukumääräennätys koko Suomeen on nyt 71 kpl., ja samalla kuluvan syyskuun hellepäivien lukumääräennätys on nyt 8 kpl. -- nämä kaikki siis ovat jo useina päivinä yhä uudestaan korottuneita koko tunnetun historiamme ennätyksiä!

Tässä kirjoituksessa keskityn eniten analysoimaan ja havainnoimaan tämän ennätyslämpimän sään aiheuttamia tilanteita luonnossa ja siinä erityisesti kasvillisuuden parissa, ja tarkastelualueenani sille on tyypillisesti etenkin Etelä-Suomi elinpiirini kattaessa Uuttamaata ja Kanta-Hämettä -- toki teen huomioita myös esim. Lapin tilanteistakin koskien ruskaa, koska myös Lappiin saakka ulottunut ennätyslämmin sää on aiheuttanut sielläkin ruskaan erityisiä muutoksia normaaliin nähden.

Tähän alkuun koostan kuitenkin vielä jatkonkin säästä huomioita ja ennustetta, joten katsotaanpa jatkuuko poikkeuksellisen lämmin sää vielä ensi viikollakin:

Parina-kolmena viime päivänähän noita helle-ennätyksiä tuottaneeseen tilanteeseen on tullut sellainen muutos, että lännestä on saapunut etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi etenkin Länsi-Suomesta Lappiin ulottuvana vyöhykkeenä ja se on asettunut sille sijoilleen pysyvämmin; se on jakanut ilmamassoja idän edelleen huippulämpimään ilmaan ja lännen hieman viileämpään ja silti edelleen normaalia lämpimämpään ilmaan.

Muutamat viime päivät osoittivat myös sen, että aikaisemmissa arvioissani Lappiin Jäämereltä tulossa ollut syyskylmä peruuntuikin tältä viikolta, koska ilmavirtaus kävi erittäin lämpimästi etelästä Lappiin yhä edelleen; tosin tällä hetkellä suuri osa Lapista on viilentynyt jonkin verran ja siellä termisen syksyn alkaminen ainakin "käsivarressa" eli Enontekiöllä saattaa olla viimein lämpötilojen osalta käsillä, mutta normaalia lämpimämpää sää sielläkin silti yhä on edelleen.

Samalla tuo em. säärintama on alkanut tuottamaan etelästä pohjoiseen liikkuvia runsaita sadealueita Suomeen nyttemmin, missä esim. tänään hyvin runsaita sateita (ja Itä-Suomessa myös ukkosia) on siirtynyt Uudenmaan itäosista Keski-Suomeen.

Näyttää siltä, että tämä etelä-pohjoissuuntainen säärintama jatkaa tätä em. säätilannetta ennallaan ylihuomiseen sunnuntaihin saakka, jolloin idässä-kaakossa jatkuu äärilämmin sää, ja yhä on mahdollista siellä rikkoa jopa helle-ennätyksiä, mutta samalla länsiosista pohjoiseen ja koilliseen jatkuu rankkojenkin sateiden aika; osassa näiden sateiden aluetta on mahdollista puolestaan saada poikkeuksellisen suuria sademääriä su mennessä eli jopa yli 50 mm:n veroisesti monin paikoin, ja näin ollen tulvavaaraa voi aiheutua siitä.

Koko Euroopan mittakaavassa on syntynyt viime päivinä lämpötiloissa jyrkkä kahtiajako, koska yhtäältä Islannin suunnasta Britteinsaarten yli Länsi- ja Keski-Eurooppaan on virrannut pohjoisesta ensimmäinen syksyinen annos viileää ilmaa, mutta se Länsi-Venäjän erittäin vahva korkeapaine on pitänyt äärimmäisen kesäisen ilmamassansa kera vielä pintansa niin, että Itä-Euroopasta ja Venäjältä Suomeen on ulottunut yhä tuota äärilämmintä säätä.

Merkille pantavaa on tälle viikonlopulle myös se, miten näiden ilmamassojen rajalla Suomen lisäksi paljon pahemminkin etelämpänä Keski-Euroopan itäosissa aiheutuu äärirankkoja sateita mm. Itävallan, Slovakian, Puolan ja Unkarin alueille, missä siksi voi olla odotettavissa lähipäivinä hyvinkin vakavia ja tuhoisia tulvia!

Jatkossa näyttää siltä Euroopan suursäätilan kautta katsottuna, että tämän viikonlopun jälkeen Länsi-Eurooppaan muodostunut korkeapaine yhdistyy em. Länsi-Venäjän korkeapaineeseen siten, että ensi viikon alkupuolella nämä muodostavat noin Britteinsaarilta Etelä-Skandinavian, Baltian ja Etelä-Suomen kautta pitkän korkeapaineen selänteen Venäjälle, jonka myötä yhtäältä idästä käsin huippulämmin kesäsää palaa koko manner-Eurooppaan ja Britteinsaarille saakka.

Samalla Suomen osalta sää poutaantuu ja muuttuu aurinkoisemmaksi, ja etenkin Etelä-Suomessa päästään vielä nauttimaan hyvin kesäisestä säästä päivälämpötilojen saavuttaessa vielä paikoin yli +20 asteen lukemia; helteet taitavat kuitenkin olla jo ohi siinä vaiheessa. 

Normaalia lämpimämpi sää jatkuu silti ko. korkepaineen selänteen pohjoispuolellakin Lapissa saakka, mutta siellä kesäinen lämpö ei ole enää niin selvää syksyn painaessa jo kuitenkin sen verran siellä päälle; termisen syksyn alkaminen viivästynee kuitenkin lähes koko Lapissa vielä jonkin aikaa (ensi viikon lopulle)...

Näillä näkymin onkin sitten ensi viikon lopussa tapahtumassa sellainen suursäätilan muutos, joka voi tuoda Jäämereltä käsin syksyä ja koleaa ilmaa koko Suomeenkin: nimittäin tuo em. korkeapaineen selänne alkaisi muotoutumaan silloin enemmän Fennoskandian länsipuolelle, jolloin yhtäältä sen etelä-länsipuolella manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla hyvin kesäiset lämpötilat jatkuvat, mutta tosiaan Suomeen alkaisi muodostua aikaisempaa selvästi kylmempi luoteis-pohjoisvirtaus...

Tuossa luoteis-pohjoisvirtauksessa sää olisi radikaaleimmin kylmää, voimakastuulisinta ja epävakaisinta juuri Lapissa, jonne voidaan saada sen myötä jo yleisiä yöpakkasia ja pohjoisosan tuntureilla ehkä jopa ensimmäisiä räntä-lumisateitakin, mutta koleus ei vielä ulottuisi Etelä-Suomeen kovin pahasti ja sääkin pysyisi enimmäkseen poutaisena ja heikkotuulisena etelässä. 

Kuitenkin ensi viikon lopussa päivälämpötilat voivat jäädä etelässäkin jo vain +10 ja +15 asteen välille auringonpaisteesta huolimatta, ja ainakin sisämaan hallanaroilla paikoilla kannattaa varautua ensimmäisiin hallanvaaratilanteisiinkin öisin -- meren äärellä ja suurten järvien alueilla huippulämpimät pintavedet voivat vielä ehkäistä hallojakin hyvin tehokkaasti...

Seuraavaksi teen havaintoja ja analyysejä etenkin Etelä-Suomen kasvillisuuden ja luonnon vaiheista ja tilanteista viime päiviltä ensi viikolle saakka, ja tarkastelussa on mm. ruskan alkamisen ja etenemisen luonteita:

Ensin voidaan todeta Lapin ruskasta juuri se ennalta jo uumoiltu tilanne, että tämä syyskuun alkupuoliskon huippulämpimyys on aiheuttanut ja aiheuttamassa siellä ruskan jäämistä erittäin vaisuksi ja himmeäksi tavanomaiseen nähden; syynä on mm. se käytännössä, että lämmin ja kostea sää on edesauttanut normaalia runsaammin ruostesienivaltaista lehtien ruskaantumista, mikä on ruskeavoittoista ja varsinaista ruskaa himmeämpää, ja tätä on siis ollut nyt mm. Enontekiön tunturikoivikoissa hyvin paljon.

Lisäksi Lapin ruskan etenemistä on nyt himmentänyt sellainen seikka, että osin tuon ruostesienikellastumisen takia lehtiä on paradoksaalisesti varissut paljon ja nopeasti sekä jopa osin ennenaikaisestikin pois syyskuun alkupuoliskolla, ja toisaalta osa lehdistä on viivästyttänyt ruskaansa ja sen myötä kokonaisruskaan on muodostunut normaalia enemmän eriaikaisuutta ja pidemmälle myöhästymistä toisin osin -- normaalimminhan Lapin ruska on enemmän yhtäaikaista ja kokonaisuutena nopeammin alusta loppuun etenevää, jolloin ruskahuipentuman kirkkaus on voimakkaampaa siksikin.

Lapin ruskan etenemistä olen seurannut näistä Kelikamerakuvista.

Täällä Etelä-Suomessa puolestaan on ollut seuraavanlaista viime aikoina ruskan etenemisen / alkamisen suhteen:

Varsinaista ruskaa ei itse asiassa ole ollut vieläkään melkein ollenkaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, ja selvin sellainen poikkeus on ollut viljeltyjen puulajien parissa pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica); tämä puulaji näyttääkin noudattavan ruskansa tekemisessä muita paljon enemmän valon määrän vähenemisen trendiä, eikä se siksi reagoi niin paljon äärilämpimään säähän ruskaansa viivästyttämällä. 

Siksi monet punasaarnit ovatkin tehneet jo paljon kirkasta keltaista ruskaansa tässä syyskuun alkupuoliskolla ihan normaaliin aikaansa, ja paikoin ne puut ovat jo tällä hetkellä varistaneet lehtiään poiskin paljon.

Muutoin siis lähes kaikilla sekä luonnonvaraisilla että viljellyillä puilla ja pensailla ruskan alkaminen / eteneminen on ollut äärilämpimän sään takia puolestaan jo selvästi viivästynyttä Etelä-Suomessa -- suurin osa luonnosta ja taajamien puistoista ja pihoista näyttää siksi olevan edelleenkin lähes täysin kesäasuisia, ja vasta vain häilyvää ja lievää ruskan alkua on ollut näkyvissä paikoin.

Häilyvää ja pientä kirkasta ruskan alkua on ollut esim. joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides), vuorijalavilla (Ulmus glabra), haavoilla (Populus tremula), tuomilla (Prunus padus), pilvikirsikoilla (Prunus pennsylvanica) ja joillakin pensasangervoilla (Spiraea sp.) -- siis niillä puilla ja pensailla, jotka aina ensimmäisenä ruskaantuvat, mutta nekin ovat nyt selvästi myöhässä ruskansa tekemisessä, vaikka loppukesän aikana niiden ruskaa edeltäneet kasvu- ja kehitystilanteet ovat olleet täysin valmiita jo poikkeuksellisen pitkään ja vain enää ruskaa sen ajan odotellen.

Luonnossa koivikoissa (Betula sp.) on esiintynyt sitä ennakoitua ruostesienikellastumista monin paikoin, ja nimen omaan maaseudun piirissä -- jatkossa ruostesienikellastuminen lisääntyy todennäköisesti eniten etenkin em. rankkasateisimmilla alueilla ko. sateiden jälkeen ensi viikolla.

Ruostesienikellastumista on ollut jo elokuun lopulta alkaen tyypillisesti myös monilla pajulajeilla (Salix sp.), missä jotkut pajupensaikot ovat jopa lähes tyystin tulleet alastomiksi tässä syyskuun alun aikana -- tätä ennenaikaista lehtien varisemista on siis ainakin välillisesti edesauttanut tämä huippulämpimyys jo koko kesän mitaltakin saakka, kun nämä pajupensaikot ovat olleet odottamassa ruskaansa jo kauan elokuussakin erittäin etuaikaisen kasvukauden etenemisen takia, ja ruostesienikellastuminen on ollut nyt niille hyvä "tekosyy" tehdä talveen valmistautumisensa kokonaan loppuun jo paljon etuajassa.

Ensi viikolla noiden em. ensimmäisenä ruskaantuvien puu- ja pensaslajien ruskan alkaminen ja eteneminen lähtee selvemmin käyntiin, mutta vasta tuo ensi viikon lopun kylmempi sää voi sitten triggeröidä ruskaa yleisemminkin lähtemään käyntiin ja etenemään nopeammin -- silti voi olla niin, että jopa pitkälle lokakuun puolelle saakka ruskan etenemiseen jää selvää viivettä normaaliin aikatauluun nähden kokonaisuutena...

Viime vuoden 2023 syksystähän muistetaan äärierikoiset vaiheet, missä syyskuu oli myös äärilämmin ja keskilämpötiloiltaan osin jopa ennätyslämmin, ja lokakuun alusta puolestaan alkoi silloin äkkijyrkästi äärikylmät säät -- sellainen aiheutti silloin Etelä-Suomen ruskaan äärierikoisia asioita, missä syyskuun aikana ruska viivästyi paljon normaaliin nähden, mutta sitten lokakuun äärikylmillä säillä ruska ei päässytkään muodostumaan enää kunnolla, vaan monilla puilla tapahtui osittain jopa vain lehtien suoraan tai osaksi suoraan vihreästä pakkasiin paleltumista ilman kunnollisia syysvärejä, ja vain harvat puut osasivat tehdä siinä kirkastakin ruskaa.

Tämän vuoden syyskuu näyttää noudattavan taas tuollaista äärilämpimän sään aiheuttamaa ruskan myöhästymistä, mutta vielä ei kannata sanoa mitään tarkkaa lokakuun säästä ja sen aikaisesta ruskasta; melko epätodennäköiseltä kuitenkin vaikuttaa se, että samanlainen yhtäkkinen äärikylmään romahtaminen tapahtuisi tänäkin syksynä tai lokakuussa -- Todennäköisempää olisi nyt leudompi lokakuu kuin viime vuonna, kun Jäämerelläkin jäätilanne on niin paljon normaalia vähäisempi tällä hetkellä...

Mitäpä ruskan lisäksi muuta voidaan kasvillisuudesta sanoa tämän syyskuun alkupuoliskon äärilämpimän sään aiheuttamana? >>

Suomen luonnonvarainen puusto ja viljellyistä puu- ja pensaslajeista täkäläiseen ilmastoon eniten sopeutuneet lajit olivat saaneet siis elokuulle tullessa normaalia paljon aikaisemmin valmiiksi kaikki keskeiset kehitysvaiheensa ennen ruskaa, joten niille tästä syyskuun äärikesästä ei enää ole ollut niinkään hyötyä.

Sen sijaan viljellyt eteläiset puu- ja pensaslajit ja siinä mm. talvenarat erikoisuudet ovat saaneet näistä loppukesän ja syyskuun äärilämpimistä olosuhteista Etelä-Suomessa jopa ennen näkemätöntä hyötyä, kun normaalitilanteissa niillä on yleensä uhkana jäädä keskenvaiheisiksi talveen valmistautumisissaan; nyt tässä äärilämpimässä säässä ne ovatkin saaneet valmiiksi poikkeuksellisen hyvin oksiensa loppuunkasvut, kuoriensa puutumiset ja talvisilmujensa täydellisen valmistumisen.

Näitä lajeja ovat mm. seuraavanlaiset puut ja pensaat, joita kuitenkin tapaa lähinnä vain kasvitieteellisissä puutarhoissa, arboretumeissa ja erikoisuuksia harrastavien puutarhojen parissa: neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut eli katalpat (Catalpa sp.), monet arat magnoliat (Magnolia sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), tupelo (Nyssa sylvatica), sassafras (Sassafras albidum) tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), saksanpähkinä (Juglans regia) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica).

Ainoa vaaranpaikka ennen talvea näillä saattaa olla myöhemmin lokakuussa se, jos siellä iskee taas viime vuotiseen tapaan hyvin kylmät säät, ja silloin niillä ruska jäisi tulematta lehtiensä pakkasissa paleltumisen takia.

Nyt siis näillä jännätään sitä, miten pitkälle lokakuulle näillä ruska viivästyy, ja ehtiikö ruska sitten vielä riittävän leudon lokakuun turvin edetä riittävästi loppuun saakka; ruskan kokonaan väliin jääminen voi hieman heikentää talvenkestoa ja seuraavan vuoden kasvua, muttei se yleensä silti ole vielä kohtalokkaan tuhoisaa, ja tuhovaara riippuu sitten myös tulevan talven ankaruudesta... 

Kuitenkin vielä tässä vaiheessa aroilla eteläisillä puu- ja pensaslajeilla on erinomaiset ja suorastaan keskieurooppalaiset olosuhteet ja tilanteet ennen talvea, ja talveen valmistautuminen on niillä siksi erinomaista näin pohjoisilla kasvupaikoillaan...

Tämä syyskuun alkupuoliskon äärilämpö on aiheuttanut ruohovartisen kasvillisuuden parissa tietenkin monin paikoin normaalia paljon rehevämpää ja nopeampaa kasvua ajankohtaan nähden poislukien sellaiset lajit, joiden maan päälliset osat ovat jo aikaa sitten kuihtuneet -- esim. puistojen ja puutarhojen nurmikot ovat kasvaneet edelleen hyvin rehevästi ja nopeasti, kun pitkien öiden ja runsaiden aamukasteiden ansiosta syyskuun alun poutajaksollakaan kuivuus ei enää alkanut vaivaamaan.

Myös ns. uusintakukintaa on ollut viime aikoina poikkeuksellisen runsaasti monin paikoin ko. äärilämmön ansiosta mm. niityillä ja harvoin kesän aikana niitetyillä nurmilla sekä myös viljojen puintien jälkeen myös viljellyillä pelloilla; näitä lajeja ovat olleet mm. saunakukka eli peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), puna-apila (Trifolium pratense), keltakannusruoho (Linaria vulgaris), pietaryrtti (Tanacetum vulgare), lupiinit (Lupinus polyphyllus) ja jopa paimenmatara (Galium album).

Puuvartisilla kasveillakin on ilmaantunut paikoin uusintakukintaa, mutta se on ollut ruohovartisia lajeja paljon harvinaisempaa ja vain lähinnä yksittäistä; syyskuisia kukkia on silti havaittu mm. alppiruusuilla (Rhododendron sp.), mustikoilla (Vaccinium myrtillus) ja omenapuilla (Malus domestica).

Siitepölytilanteissakin on ollut tässä syyskuun alkupuoliskolla erikoisia vaiheita näiden äärierikoisten sääolosuhteiden takia -- heinien ja pujon (Artemisia vulgaris) siitepölykaudet ovat olleet tyypillisesti lähes päättymässä Etelä-Suomessakin, kuten niiden kuuluukin näihin aikoihin.

Silti erikoisena poikkeamana on Suomeen kulkeutunut viime viikkoina erityisen paljon etelämpää Euroopasta tuoksukkien (Ambrosia sp.) siitepölyä näissä sääoloissa vallinneiden jatkuvien etelä-kaakkoisvirtausten takia; tämä ruohovartinen kasvisuku on pujolle sukua, ja vielä tänä viikonloppuna kaakkoiseen Suomeen voi tulla ennätyksellisiä runsaita määriä tuoksukin siitepölyä -- Suomessa ei tuoksukkeja tiettävästi kuitenkaan ole (vielä) kasvamassa missään.

Siitepölytiedotteita on voinut seurata pitkin kasvukautta tuttuun tapaan tästä "Norkko"-sivustolta.

Viljapelloilla on jo saatu oikeastaan kaikkialla tehtyä loppujenkin viljojen puinnit, mutta vielä on jäljellä peltojen talveen kunnostamisia, kuten maan kääntöä kyntämällä tai äestämällä, sekä syysviljojen kylvöjä. Suuri osa niistäkin taitaa olla jo silti tehtyjä tällä hetkellä, jolloin syysviljat (ruis ja syysvehnä) ovat itämässä näissä lämpimissä oloissa edelleen hyvin ja nopeasti oraalle.

Vaaran paikkana tässä vaiheessa on kuitenkin noilla em. rankkasateisimmilla alueilla lähipäivinä se, että pellot voivat muuttua siellä monin paikoin liikamäriksi, jolloin syysviljojen itäminen ja kasvaminen oraalle voi paikoin häiriintyä, ja toisaalta liikamärille pelloille ei enää voi mennä raskailla koneilla tekemään viimeisiä töitä ennen talvea liettymisen ja upottavuuden takia -- jatkossa liikaveden haihtuminen myös hidastuu hidastumistaan syksyn edetessä, vaikka olisi vielä tulossa poutajaksoja lokakuussakin; onneksi ensi viikolla on tulossa vielä lämmintä poutaa, joka kuivattaa vielä peltojakin kohtalaisesti...

Mainitaan vielä sienistä, koska niidenkin kohtalo on kiinnostanut ihmisiä näissä hyvin erikoisissa sääolosuhteissa -- sieniä eli niiden itiöemiä on toki esiintynyt luonnossamme jo pitkin loppukesää varsin hyvin ennen näitä syyskuun helteitäkin, koska maaperä on ollut vähintään kohtalaisen kostea pitkin kesää. 

Ja vaikka viimeaikoina on ollut äärilämmintä, niin viimeistään tämän viikonlopun ko. hyvin runsaat sateet etenkin niitä eniten saavilla alueilla turvaavat lopulle syksylle sienten esiintymistä edelleen ja ehkä jopa normaalia runsaamminkin paikoin...

Viimeisenä mainitsen vielä vesistöjen pintavesilämpötiloista: koko syyskuun alkupuoliskon ajan äärilämpimien säiden ansiosta pintavesilämpötilat ovat olleet koko maassa normaalin yläpuolella useitakin asteita, ja täällä Etelä-Suomessa se on merkinnyt jopa monin paikoin +20 asteen vaiheilla pyörineitä lämpötiloja järvissä ja osin mm. Suomenlahdellakin -- näin ollen ihan kesäisen oloinen uintikausi on jatkunut poikkeuksellisella tavalla vieläkin. 

Tällä hetkellä pintavesilämpötilat kaikkialla etelässäkin ovat kuitenkin jääneet jo pysyvästi alle +20 asteen, mutta ne pysyvät vielä ensi viikon alkupuolen lämpimän sääjakson aikaan saakka silti ajankohtaan nähden hyvin korkeina +15 ja +19 asteen välillä Etelä-Suomen järvissä ja Suomenlahdella.

Tuo mahdollinen ensi viikon lopun kylmeneminen voi sitten aloittaa selvemmin vesistöissäkin pintavesilämpötilojen laskun, ja ensin etenkin pienistä vesistöistä alkaen...

Järvien pintavesilämpötiloja voi seurata mm. tästä ympäristö.fi:n sivulta.

--- Nyt ei muuta tässä vaiheessa, mutta mahdollisesti tähän alle saattaa vielä tulla yksi tai kaksi päivitystä, jos sattuu ilmaantumaan mm. ensi viikon säätilanteissa ennusteiden mukaan radikaaleja muutoksia...

Päivitys sunnuntaina 15.9.2024 klo. 14:15:

Tein Facebook-seinälläni kolmen viime päivän (pe-su) ennustetusta rankkasade-episodista seurannan, jossa tarkkailin sadetilanteiden lisäksi myös ukkosia, joita esiintyikin ajankohtaan nähden paljon ja rajusti, ja etenkin itäpainotteisesti.

Tarkkailupaikkani oli koko ajan Hämeenlinna, ja siellä uskomattomasti jäin paitsi ukkoskokemuksesta, vaikka noina päivinä ukkoskuuroja oli liikkeellä ympäri Etelä-Suomea montakin kertaa, ja ajoittain melko lähelläkin Hämeenlinnaa; jotenkin vain Hämeenlinna jäi sen verran sivuun niistä, ettei kohdalleni sattunut edes selviä elosalamoita yöaikaan. Pääkaupunkiseudulla (ja siten kotonani Espoossa) olisi ollut mahdollista nähdä salamoita ja kuulla jyrinää, mutta tällaista tällä kertaa, taas.

Tuossa seurannassani tuli joka tapauksessa selväksi se, miten nämä kolme sadepäivää tuottivat poikkeuksellisen suuria sademääriä Hämeenlinnan lisäksi ympäri Etelä-Suomeakin, ja monin paikoin saavutettiin 50-100 mm:n suuruisia sadekertymiä, kuten oli odotettavissakin. Muutenkin yleisesti länsirannikon seutuja ja monia itäosia lukuun ottamatta saatiin 20-50 mm:n sadekertymiä.

Ilmatieteen laitoksen sademääräkartasta nähdään nyt, miten sadekertymät ovat sijoittuneet mm. Etelä- ja Keski-Suomen alueella tähän sunnuntain aamuun mennessä 10. - 15.9. välisenä aikana eli 5 vrk:n sademäärinä: 

Kaikkein suurin eli yli 60 mm:n sadekertymäalue sijaitsee juuri Kanta-Hämeestä Pirkanmaan itäosien kautta Keski-Suomeen Jyväskylän seudulle ja siitä edelleen koilliseen Kainuun seudulle. Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla satoi myös paljon 40-60 mm:n veroisina sademäärinä.

Onneksi kuitenkin pahoilta tulvatilanteilta on vältytty, koska sateet satoivat pääosin sen verran "vähitellen" kolmena päivänä ja maaperä oli vielä sen verran "kuivana" vastaanottavainen ylenmääräiselle vedelle, ja näin maa imi vettä tehokkaasti itseensä eikä ylisuuria pintavalumia tullut pahasti.

Näiden sateiden jälkeen etenkin noilla runsassateisimmilla alueilla maaperä on kuitenkin nyt monin paikoin hyvin märkä ja jokien virtaamatkin ovat selvästi kasvaneet, joten tulevaisuuden rankkasateissa myöhemmin syksyllä voi piillä tavanomaista enemmän tulvaherkkyyttä... 

Nämä suurimmat sademäärät vaikuttavat jo järvivesien korkeuksiinkin, ja etenkin runsaimmin sataneilla alueilla järvien vedenpinnat ovat lähteneet jo nousuun, ja muullakin kesälle tyypillinen veden pintojen lasku monissa järvissä on pysähtynyt / pysähtymässä.

Tietenkin runsassateisimmilla alueilla maaseudun peltoviljelyssä on nyt monilla alavimpien peltojen kohdilla syntynyt sitä em. liikamärkyyttä, joten viimeiset peltotyöt voivat olla hankaloituneita niillä paikoilla -- mutta tosiaan ensi viikko on ennusteiden mukaan sateeton Etelä-Suomessa, joten vielä tapahtuu jonkin verran kuivumistakin.

Tällä rankkasade-episodilla saattaa olla myös etenkin tuolla runsassateisimmalla alueella vaikutuksia ruskaankin Etelä-Suomessa; ehkä se voi joillakin puulajeilla viivästyttää ruskan tuloa entisestään, ja toisaalta myös ruskan värien haalistumista himmeämmiksi ja kelta-ruskeavoittoisemmiksi tavanomaisiin kirkkaisiin väreihin nähden voi siksi tapahtua myöhemmin syys-lokakuussa...

Lisäksi ruostesienien esiintymistä lehdissä mm. koivujen (Betula sp.) kohdilla voi tulla ennakoitua enemmänkin näiden sateiden myötä, joka toisaalta paradoksaalisesti saa maisemissa esille silloin ruskan tuntua ns. valeruskana, ja se puolestaan saattaisi kiihdyttää paradoksaalisesti lehtien pois varisemistakin ennakoitua aikaisemmin ja nopeammin osassa puustoja myöhemmin syys-lokakuussa...

Miten sääennusteissa on uusimmat mallit ja tilanteet kehittyneet em. ennusteisiin nähden? -- katsotaanpa sitä vielä lopuksi tässä päivityksessä:

Itse asiassa ainoa selvempi muutos on tämä sunnuntai, joka on näiden em. rankkasateiden jälkeen ennakoitua viileämpi, missä Etelä-Suomessakin päivälämpötilat voivat jäädä vain +15 asteen vaiheille tai korkeintaan vähän sen yläpuolelle. Lisäksi ensi yö voi olla sen mukaisesti yllättävänkin kylmä sisämaassa vähäpilvisimmillä alueilla, missä hallanaroilla paikoilla voi olla hallanvaaraakin ja muutenkin vain +5 asteen tienoilla olevia minimilämpötiloja -- Lapin luoteisosissahan (Enontekiö ja Muonio) on ollut kahtena viime yönä jo yöpakkasiakin.

Jatkossa ensi viikon aikana pätee kuitenkin edelleen hyvinkin samalla tavalla em. ennusteet, missä siis kesälämpö palaa Etelä-Suomeen +20 asteen ylittävine päivälämpötiloineen, ja se mainittu korkeapaineen selänne pitkänä alueena Suomen eteläpuolella pitää sitten ensi viikon puolivälin ylitse saakka Pohjois-Suomessakin normaalia lämpimämpää säätä yllä länsi-lounaisvirtauksessa.

Ja em. ennusteeseen nähden edelleen näyttää siltä myös uusimpien mallien mukaan, että tuo korkeapaine alkaa muotoutumaan ensi viikonloppuna seuraavaksi Fennoskandian länsipuolelle, jolloin Jäämerellä liikkuvan voimakkaan matalapaineen jälkeen Suomeen pääsee aikaisempaa paljon syksyisempää ja koleaa ilmaa luoteesta-pohjoisesta ihan eteläisintä Suomea myöten, ja kylmyys on sitten rajuinta Lapissa.

Niinpä ensi viikonloppuna ja viikonvaihteessa on odotettavissa ns. tavanomaista syksyä myös Etelä-Suomeen -- toisaalta uusimpien ennustemallien mukaan seuraavalle viikolle saattaisi olla tulossa ainakin etelään uudestaan lämpöä etelästä-lounaasta, jos ennustemalleissa näkyvää korkeapaineen uudestaan muotoutumista Suomen kaakkois-itäpuolelle tapahtuisi, ja lännen matalapainetoiminta aiheuttaisi samalla virtauksia Länsi- ja Keski-Euroopan vielä silloin melko kesäisestä ilmamassasta kohti Suomea...

Näillä näkymin jätän tämän päivityksen nyt viimeiseksi ja lopetan tämän koko kirjoituksen tähän; muuta asiaa teen sitten muissa kirjoituksissa myöhemmin...

Kevät ja kasvukauden alku 2019 - Sää- ja luontoseurantaa maaliskuulta alkaen ja analyysiä ensi viikon 16 (15. - 21.4.) todennäköisestä erittäin voimakkaasta lämpöaallosta...

Nyt on kulunut suunnilleen kuukausi edellisestä blogikirjoituksestani, joten ajattelin aktivoitua tällä kertaa kertomaan lisää sää- ja luontoasioista, ennen kuin alan postailemaan kirjoitusjonossa olevia Suomen eduskuntavaaliteemaisia aiheita - eli katsotaanpa tässä sitä, miten kevät on alkanut etenemään ja tulee etenemään jatkossa Etelä-Suomessa!

Sitten viime kerran on ehtinyt tapahtua säässä ja luonnossa jo melko paljon: pääpiirteissään sää- ja kevätkehitys on sisältänyt seuraavaa >> Pienen takatalven jälkeen maaliskuun 14. - 17. päivinä Suomen länsipuolella vallitsi laajaa matalapainetta osakeskuksineen, minkä ansiosta kostea ja leuto etelävirtaus pääsi vaikuttamaan kevättä vähitellen ja hitaasti aloitellen: tilanteessa oli jatkuvasti runsaspilvistä, ajoittain utuista ja sumuista ja lämpötilat asettuivat nollan vaiheille ja ajoittain parisen astetta plussalle.

Sitten kuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lounaasta tullut voimakas matalapaineen osakeskus toi runsaampaa vesi- ja räntäsadetta sekä hetkeksi reilummin plusasteita, mutta matalapaineen jäätyä täyttymään Suomen ylle sen jälkipuolella pääsi kuun 19. päiväksi pieni annos vähän talvisempaa säätä.

Kuitenkin jo seuraavana päivänä alkoi entistä reippaampi kevään eteneminen, kun kuun 20. - 24. päivien ajaksi matalapaineet siirtyivät pohjoisemmalle reitille ja korkeapaine asettui Keski-Eurooppaan. Tämä mahdollisti Suomeen vaihtelevaa, mutta hyvin leutoa länsivirtausta, missä heikot sadealueet, hetkittäinen auringonpaiste ja Föhn-tuulet vuorottelivat. Tässä vaiheessa päivälämpötiloissa ylitettiin laajasti monena päivänä +5 astetta ja paikoin saavutettiin +10 astetta. Pilvisinä öinä yölämpötilakin pysyi hitusen plussalla.

Sitten kuun 25. - 27. päivinä oli vallitsevaa matalapaineen jälkipuolen kylmä luoteisvirtaus, mutta se ei äitynyt mainittavasti takatalviseksi, koska sää pysyi vähäpilvisen vähäsateisena, jolloin 26. päivän lumikuuroista ei syntynyt mainittavia uusia lumipeitteitä. Yöpakkaset silti palasivat ja sisämaassa oli -5 ja -10 asteen välisiä minimilämpötiloja. Päivälämpötilat olivat hitusen plussalla.

Tavanomaista nopeampi kevään eteneminen palasi sitten taas kuun 28. - 30. päiviksi, kun korkeapaine asettui taas Keski-Eurooppaan ja voimakasta matalapainetta vallitsi Pohjois-Atlantilta Jäämerelle. Näin hyvin leuto länsi-lounaisvirtaus palasi ja siinä pilvisyys oli vaihtelevaa mahdollistaen kuitenkin ajoittain sellaista hyvää auringonpaistetta päivisin, että päivälämpötiloissa ylitettiin jo monin paikoin +10 astetta ainakin länsiosissa.

Maaliskuun viimeinen 31. päivä oli sitten poikkeus, kun lännestä Etelä-Suomen ylitti pieni matalapaineen osakeskus sadealueensa kera, mikä toi taas kylmempää ilmaa mukanaan luoteesta - melko runsaat sateet olivat tuossa vaiheessa kuitenkin enimmäkseen vettä, joten takatalvista lumipeitettä ei muodostunut kuin vain paikoin sisämaassa.

Huhtikuun alettua alkoi kuitenkin heti tämän kevään tähän mennessä lämpimimmän lämpöaallon kehittyminen, joka huipentui viime viikonloppuna: tilanteessa korkeapainetta muodostui aluksi Suomen eteläpuolelle huhtikuun parin ensimmäisen päivän ajaksi ja sitten se asettui Suomen itäpuolelle koko loppuviikoksi. Tämä mahdollisti Suomeen koko ajan yhä lämpimämmiksi käyneitä etelä- ja kaakkoisvirtauksia, missä sää pysyi vähäpilvisen poutaisena, heikkotuulisena ja maksimilämpötilat kohosivat päivä päivältä enemmän päätyen loppuviikolla useana päivänä laajasti +10 ja +15 asteen välille. Öisin lämpötilat pysyivät kuitenkin nollan vaiheilla ja etenkin sisämaassa oli heikkoa pakkastakin joka yönä.

Kuitenkin jo viime sunnuntaina 7. päivänä muutos tämän meneillään olevan viikon 15 (8. - 14.4.) takatalviseen tilanteeseen oli kuitenkin jo käynnissä: siinä Lapissa jo parisen päivää majaillut talvinen ilmamassa alkoi vallata luoteesta Etelä-Suomea, kun lännessä ollut uusi korkeapaine työntyi kohti Fennoskandiaa ja tilanteessa Lounais-Suomeen muodostunut matalapaine siirtyi enemmän Etelä-Suomen päälle alkaen kierrättämään Lapista alueelle kylmää ilmaa ja lämpötilojen laskettua vain pariin plusasteeseen ja nollan vaiheillekin myös päivällä. Runsas pilvisyys piti kuitenkin vielä yöpakkaset kurissa.

Tämän meneillään olevan viikon alussa tuo matalapaine on jäänyt pyörimään Etelä-Suomeen, missä sen vaihtelevat sadealueet toivat eiliseksi Keski-Suomeen melko kapealle alueelle yllättävänkin runsaasti uutta lumipeitettä jopa yli 30 cm:n kinoksiin ja näyttäviin lumikuorrutteisiin saakka! - Etelä-Suomessa kuitenkin säästyttiin pahimmilta lumisateilta, kun yhtäältä osa sateista tuli vetenä ja toisaalta sademäärät eivät olleet niin suuria.

Tänään keskiviikkona matalapaine on siirtynyt Suomen kaakkois-itäreunalle ja alueella vallitsee tällä hetkellä viikon kylmin hetki koillisvirtauksessa, missä pilvisyys on pysynyt runsaana ja itäosissa on satanut vielä hieman lisää uutta lunta. Viime yönä paikoin myös Etelä-Suomen jo lumettomiksi muuttuneilla alueillakin tuli hentoa uutta lumipeitettä, mutta Auringon paiste pilvien läpikin on sen sulattanut kevään etenemisen merkkinä nollakelissäkin.

Katsotaanpa sitten jatkon sääkehitystä ennustemallien (mm. GFS, ECMWF ja GEM) perusteella, missä onkin näkyvissä lopulta jopa hyvinkin voimakas uusi lämpöaalto ja kevään etenemisen palautuminen normaalia nopeampaan tahtiin! >>

Vielä huomenna torstaina on Etelä-Suomessa kärsittävä kylmästä pohjois-koillistuulisesta päivästä, mutta pilvisyys on kuitenkin jo vähäisempää ja päivälämpötloissa noustaan tämän keskiviikon nollan vaiheilta jo muutaman asteen verran plussalle.

Loppuviikoksi lännestä työntyy voimistuva korkeapaine Fennoskandiaan yhä paremmin ja sen mukana sää lämpenee vähitellen päivä päivältä pilvisyyden pysyessä vähäisenä ja ajoittain on tyystin selkeääkin - tässä vaiheessa aluksi yöpakkaset saattavat kiristyä kuitenkin sisämaassa paikoin -5 astetta kylmemmiksi, mutta viikonloppuna voidaan jo odotella n. +10 asteen päivälämpötiloja ja sen ylityksiäkin.

Näillä näkymin ennustemallien mukaan näyttäisi siltä, että ensi viikolla 16 (15. - 21.4.) korkeapaine jäisi vellomaan koko ajan Fennoskandian ylle vahvana, ja joissakin ennusteissa siis jopa ihan Pääsiäiseen (21. ja 22.4.) saakka! - tämä mahdollistaisi ehkä jopa poikkeuksellisen voimakkaan lämpöaallon kehkeytymistä ensi viikon mittaan Suomeen, ja siis sen perusteella jopa vuoden ensimmäistä kesäiseksi nimitettävää säätä Pääsiäiseksi!...

Päivälämpötiloissa tämän mukaan jossain ke-to tienoilla ensi viikolla ylitettäisiin ensimmäisiä kertoja +15 astetta ja sitten Pääsiäisenä / päivä tai pari ennen sitä saatetaan jännittää jopa +20 asteen saavuttumista jossain sisämaassa... Samalla yölämpötiloissa ensi viikon mittaan yöpakkaset heikkenevät ja loppuviikolla ne alkaisivat myös ihan kaikkoamaankin pois laajalla alueella...

Tuollainen lämpöaalto mahdollistaisi ensi viikon loppupuolelta alkaen kasvukauden alkamisen Etelä-Suomessa yleisesti normaalia selvästi aikaisemmin ja jo Pääsiäisenä saatettaisiin kokea ajankohtaan nähden hyvin varhaisia kasvien kukkimisia ja luonnon selvää vihertymistä. Moinen korkeapainesää mahdollistaisi myös Lapissa normaalia paljon aikaisempaa kevättä lumien sulamisineen...

Nyt onkin hyvin mielenkiintoista tarkastella kevään etenemistä luonnossa monessa katsannossa, eli otetaanpa tähän loppuun tarkasteluun maaliskuulta alkaen tuonne uuteen lämpöaaltoon saakka ensinnäkin viime talven runsaiden lumipeitteiden ja vesistöjäiden sulamisten vaiheita sekä myös kasvillisuuden kevääseen heräämisen havaintoja >> 

Em. säävaiheiden mukaan Etelä-Suomen lumipeitteet kokivat maaliskuussa sen verran sopivaa vaiheittaista sulamista, ettei lumimääristä syntynyt kovin mainittavia sulamistulvia - oman havaintoni mukaan suurimmat tulvat syntyivät Helsinki-Hämeenlinna -akselilla tuon maaliskuun viimeisen viikon lämpöaallossa, kunnes lumi ns. loppui kesken: Tätä sulamistulvien mietoutta edesauttoi myös se, kun jo helmikuun aikana suunnilleen puolet keskitalven hurjista lumimääristä ehti sulaa silloisissa erittäin leudoissa säissä pois.

Maaliskuun lopussa noin Päijänteen tasan länsipuolella kaikki aukeat alueet vapautuivat jo kokonaan lumesta, mutta itäisimpiin osiin jäi vielä monin paikoin 25 - 50 cm:n vahvuisia kovia ja jäisiä vanhoja hankia.

Sitten tuo huhtikuun ensimmäisen viikon lämpöaalto jatkoi lumien sulattamista hyvin, mutta silti Päijänteen tasan itäpuolelle jäi viikon lopussa vielä paikoin parinkymmenen sentin paksuisia lumihankilaikkuja. Sen sijaan esim. Helsinki-Hämeenlinna -tasalla maastoon jäi enää hyvin pieniä vanhan lumen laikkuja varjoisille metsän reunoille, metsien sisälle ja pohjoisrinteille.

Jatkossa tuo alkava lämpöaalto taitaa sitten sulattaa kaikki lumet Pääsiäiseen mennessä pois myös noilta itäosien runsaslumisimmilta paikoilta sekä myös nuo em. eiliseksi sataneet Keski-Suomenkin runsaat uudet lumipeitteet hyvinkin nopeasti. Sitten taitaisi lähinnä vain Lappiin jäädä vielä lumipeitejämiä huhtikuun lopuksi...

Roudan sulaminenkin on ollut tavanomaista varhaisemmassa: Sitä on edesauttanut sekin, kun tammikuun aikana ennen kovia pakkasia lumipeitteet paksunivat hyvin suojaaviksi kerroksiksi ja siksi routaa ei edes muodostunut kunnolla. Niinpä nyt tähän mennessä roudasta kokonaankin vapautuneita maaperiä on jo paljon, ja tuo Pääsiäiseen jatkuva uusi lämpöaalto saa maankin sulamaan oikein hyvin kokonaan edesauttaen siltäkin osaltaan kasvukauden hyvin varhaista alkamista.

Vesistöjäätkin ovat sulaneet normaalia nopeammassa tahdissa niin järvissä kuin merelläkin - Vielä maaliskuun lopulla järvissä oli monin paikoin 10 - 35 cm:n paksuisia jäitä, mutta viimeistään tuo huhtikuun ensimmäisen viikon lämpöaalto haurastutti ne pääosin sohjoisiksi ja etenkin virtaavissa vesistöissä ja vesistöosissa tapahtui jäistä kokonaankin vapautumista. Nyt tämän viikon takatalven mukana yöpakkasissa voi tapahtua öisin hieman uudestaan jäätymistä, mutta ensi viikon loppuun mennessä on odotettavissa sitten järvijäiden yleinen poislähtö.

Merivesien jäätilanne on ollut helmikuulta alkaen normaalia paljon vähäisempi, missä esim. Suomenlahdella jäätä on ollut jatkuvasti vain rantaviivan tuntumassa ja sisäsaaristossa - Maaliskuun lopun ja viime viikon lämpöaalloissa merijäätkin ovat sekä haurastuneet sohjoksi että vähentyneet pois jo monin paikoin. Pääsiäiseen mennessä voidaan odotella ainakin Suomenlahden ja lännessä Selkämeren rantojen ja sisäsaaristojen jäistä vapautumista kokonaan, mutta Perämerelle jäänee vielä jäitä runsaastikin.

Vesistöjäiden seurannassa oleelliset linkit: järvijäät & merijäät.

Kasvillisuuskin on ollut ja tulee yhä enemmän olemaan etuajassa kevääseen heräämisessä: maaliskuun lopulla Etelä-Suomessa lepät (Alnus sp.) ja pähkinäpensas (Corylus avellana) aloittivat kukintansa ja päätyivät pölisemään huippuunsa viime viikon lämpöaallossa. Samalla varhaisimmat sipulikasvit ovat heränneet kukkimaan, kuten lumikellot (Galanthus nivalis), krookukset (Crocus cv.) ja sinililjat (Scilla siberica).

Tuo huhtikuun ensimmäisen viikon lämpöaalto sai jo aikaan paikoin jopa haapojen (Populus tremula) ja yksittäisten pajujen (Salix sp.) kukinnan alkamista, mutta onneksi vain hieman / osittain, sillä lähiöiden pakkasissa jo kukkimassa olevat norkot ovat jossain määrin pakkasvauriovaarassa etenkin sisämaassa. 

Haavoillahan on tulossa nyt jopa ennätyksellisen runsasta kukintaa, mikä nähdään jatkossa kukintansa huippuun edetessä monien haapojen latvusten peittymisenä häkellyttävän näyttävästi kokonaan valtaviin norkkomassoihin! Ja haavoilla ja monilla pajuillahan on odotettavissa kukinnan huipun saavuttuminen jo vähän ennen Pääsiäistä näissä sääennusteskenaarioissa.

Tällä hetkellä varhaisimmin lehteen puhkeavilla pensas- ja puulajeilla on silmunsa turvonneet jo lähes hiirenkorville puhkeamisen partaalle ja tuo Pääsiäiseen jatkuva lämpöaalto saakin ne toki jo isollekin hiirenkorvalle ensi viikon mittaan. Näitä lajeja ovat mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), taikinamarja (Ribes alpinum), pikkuherukka (Ribes glandulosum), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), monet pensasangervot (Spiraea sp.) ja tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), terttuselja (Sambucus racemosa) sekä puista tuomi (Prunus padus) ja paikoin jopa balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum).

Näillä näkymin koivujen (Betula sp.) hiirenkorville puhkeaminen ei vielä näyttäisi mahdollistuvan aivan Pääsiäiseksi, mutta melkein siinä ja siinä se taitaisi olla, mikäli lämpimin lämpöaaltoskenaario toteutuisi. Ja sitten joka tapauksessa koivut voisivat vihertyä pian Pääsiäisen jälkeen, eli siis selvästi ennen Vappua! - Koivuallergikkojen siitepölypiina on siis myös alkamassa samaan aikaan, ja koivullakin on norkkoja hyvin runsaasti! 

Saman skenaarion mukaan myös vaahteroiden (Acer platanoides) kukintaa voidaan odotella selvästi ennen Vappua ja ehkä jopa rusokirsikankin (Prunus sargentii) kukinnan alkua...

Nurmikoiden voidaan nähdä joka tapauksessa vihertyvän voimakkaasti Pääsiäiseen mennessä, koska jo tälläkin hetkellä lumesta ensimmäisenä vapautuneilla nurmikoilla on ollut alullaan hieman uusien korsien kasvua. Samalla muista varhaisista ruohovartisista lajeista mm. nokkonen (Urtica dioica) ja vuohenputki (Aegopodium podagraria) ryöpsäyttävät ensimmäiset vihreät kasvustonsa runsaana ilmoilleen jo ensi viikolla. 

Leskenlehtien (Tussilago farfara) ja sinivuokkojen (Hepatica nobilis) jo alkanut kukinta kehittyy ensi viikolla huippuunsa ja lämpimillä paikoilla Pääsiäiseen mennessä jopa valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukinnan alkua voitaisiin odotella...

Sanottakoon vielä viimeiseksi: vaikka nyt on siis näkyvissä hyvin pitkä sateeton poutajakso, niin onneksi viime talven runsaista lumista jäänyt sulamisvesi on turvaamassa maaperän kosteutta hyvin kasvukauden alkuun. Toki toivottavaa on, että viimeistään toukokuussa saataisiin kunnolla sateita, jottei viime kasvukauden kaltaista kuivuuskatastrofia pääsisi edes alkamaan...

Tässä keväässä on jatkossa hyvää kasviviljelyn kannalta myös se, että vähäisen roudan varhainen sulaminen mahdollistaa ensinnäkin peltoviljelyssä varhaista kylvösten tekoa jo huhtikuulta alkaen, kun myös tuo jatkon poutainen lämpöaalto kuivattaa peltoja sopivasti sitä varten. 

Toisekseen roudan varhainen sulaminen poistaa aurinkoisilla kasvupaikoilla olevien arkojen ainavihantien kasvien (kuten edellisvuonna istutetut havukasvit ja kaikki alppiruusut) paahdekuivumisen ongelmat etuajassa, ja niiden kasvien paahdesuojaukset voidaan täten poistaa jo viimeistään Pääsiäisenä.

Sääennustetta viikon 15 lopulle ja viikolle 16: Aluksi leutoa ja epävakaista, Pääsiäisviikonloppuna erittäin kesäisen lämpöaallon alkaminen (Päivitys; lämpö jäämässä lyhyeksi)

Aiottua myöhempi sääennuste tulee tässä viimein, vaikka viime maanantaina oli tarkoitus jo tarkastella sääasioita. Tällä viikolla Etelä-Suomessa maanantaina oli sateista ja ti - ke ajalle oli aikaisemmassa ennusteessani näkyvissä sateita ja mahdollisesti takatalven tuntua. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, kun pohjoisesta työntynyt korkeapaine piti sateet kauempana etelässä - Sää pysyi vaihtelevapilvisenä; ti - ke oli kuitenkin melko koleaa etenkin itäosissa ja samalla itä-koillistuuli voimistui ajoittain navakka - kovapuuskaiseksi. Yölämpötilat olivat etenkin sisämaassa vähän pakkasella, mutta päivälämpötilat nousivat itäosia lukuun ottamatta monin paikoin reiluun +5 asteeseen. To tuulet heikkenivät ja aurinkoisen selkeä sää valtasi yhä enemmän alaa. Päivälämpötilat kohosivat hieman. 

Sen sijaan eilen perjantaina lännestä tuli pitkulainen lounais-koillissuuntainen vesisadealue, joka kasteli tarkastelualuetta etenkin iltapuolella. Samalla lounaistuuli oli ajoittain voimakasta ja lämpötilat vaihtelivat vähän +5 asteen molemmin puolin; leudointa iltapäivän vähäsateisimmilla paikoilla. Tänään lauantaina tuo em. sadealue väistyi yön aikana itäkaakkoon, mutta sen jälkeen jäi tiheä sumupilvikansi heikenneissä länsituulissa; sumupilvet hälvenivät vaihtelevaksi pilvisyydeksi lähinnä vain sisämaassa iltapäivällä. Yötä vietettiin koko alueella muutamassa plusasteessa ja sisämaassa päivälämpötila nousi paikoin reiluun +10 asteeseen ja jääden etelärannikon sumupilvialueella +5 asteen vaiheille. Nyt illalla lännestä on saapumassa uusi vesisadealue Norjan länsireunalla olevan melko voimakkaan matalapaineen syöttämänä.

 

Tuo sadealue siirtyy huomisen sunnuntain aikana tarkastelualueen yli itään ja iltapäivällä alkaa jo poutaantumaan lännestä alkaen, mutta pilvipeite rakoilee vain vähän. Lounais-etelätuulet vallitsevat voimakkaina ja lämpötilat ovat yöllä +2 ja +5 asteen välillä sekä iltapäivän sateisen alueen +5 asteen vaiheilta poutaantuneen länsiosan n. +10 asteeseen.

Maanantaina tuo em. matalapaine saapuu heikkenevänä Suomen päälle eli tuulet heikkenevät ja muuttuvat suunnaltaan vaihteleviksi, mutta sää jatkuu epävakaisena; runsaan vaihtelevassa pilvisyydessä saadaan etenkin iltapäivällä sadekuuroja. Yölämpötila pysyy vähän plussalla ja päivälämpötila nousee poutaisimmilla paikoilla n. +10 asteeseen.

Tiistaina matalapaine siirtyy Suomen itäpuolelle etelä-pohjoissuunnassa pitkulaiseksi venyneenä itäpuolellaan hyvin lämmintä ilmaa; heikot tuulet korvautuvat puuskaisen voimakkaalla pohjois-koillistuulella ja vaihteleva pilvisyys jatkuu. Yhä voi etenkin idässä tulla iltapäiväkuuroja. Illalla lännestä käsin poutaantuu ja selkenee tuulten heiketessä. Ma-ti yönä lämpötila on yhä enimmäkseen plussalla, mutta päivälämpötila voi jäädä etenkin idässä +5 asteen vaiheille viileämmässä ilmamassassa; lounaassa +10 astetta voi olla yhä mahdollista.

Keskiviikkona lounais-koillissuuntainen korkeapaineen selänne tulee lännestä tarkastelualueelle; sää on vähäpilvisen poutaista ja tuulet heikkoja. Yölämpötila voi olla lännen sisämaassa lievästi pakkasella, mutta päivälämpötila nousee n. +10 asteeseen - vähän ylikin.

Torstaista eteen päin ennustettavuudessa on puutteita, mutta melko todennäköiseltä on jo pari päivää vaikuttanut skenario, missä Pääsiäisviikonloppuna alkaisi kehittymään jopa erittäinkin kesäinen lämpöaalto. Sen syntyminen mahdollistuisi, kun ensin to - pe läntinen matalapainetoiminta pyrkii epävakaistamaan säätä, mutta pian sen sijalle muodostuisi vahva korkeapaine Suomen ja Länsi-Venäjän päälle siten, että sen eteläpuolelta alkaisi vaikuttamaan erittäin lämmin kaakkoisvirtaus la alkaen Fennoskandiaan. 

Näin ollen to - pe päivälämpötilat pysynevät epävakaisessa säässä vielä +10 asteen vaiheilla, mutta jo la +15 asteen ylittämiseen on suuri mahdollisuus ja su - ma eli Pääsiäisen aikana jopa +20 asteen ylittäminen voisi tapahtua! Samalla yölämpötilatkin kohonnevat niin, että voitaisiin saavuttaa ajankohtaan nähden hurjia +5 ja +10 asteen välisiä vuorokauden minimilämpötiloja!... Tämä kesälämpö jatkuisi sitten ehkä pitkäänkin Pääsiäisen jälkeen...

Tätä hurjan - ehkä jopa ennätyksellisen lämpimän skenarion alkua täytyy tarkastella vielä ensi viikolla tarkemmin.

Euroopan mittakaavassa totean, että vielä tämän viikon alussa manner-Euroopassa oli kesäisen lämmintä läntisimpiä osia lukuun ottamatta ja Espanjan tienoilla mitattiin ensimmäisiä yli +25 asteen helteitä. Sittemmin ko. alueella on ollut viileämpää ja epävakaista, mutta tapahtuneen kesälämmön ansiosta maisemat ovat vihertyneet siellä jo laajasti yli puolilehteenkin. Länsi-Venäjällä on ollut tavanomaista kylmempää ja pohjoisosissa varsin talvistakin, jonka ansiosta laaja ja paksu lumipeite on vielä vallinnut siellä. Lähempänä Mustaamerta maisemien vihertyminen on kuitenkin jo myös alkanut varsin hyvin.

Jatkossa etenkin siis Venäjällä lämpenee rajusti ja se prosessi on jo käynnissä tänä viikonloppuna; ensi viikolla kesäiset lämpötilat alkavat valtaamaan alaa Mustanmeren - Kaspianmeren suunnasta ja siis Pääsiäisviikonloppuna kesälämmintä ollee laajasti Venäjällä, Itä-Euroopassa ja siis ehkä laajasti Suomessakin. Samalla Lapin paksut lumipeitteet alkaisivat saamaan hyvin nopeaa ja tulvaista sulamiskyytiä.... 

Tällä hetkellähän on erikoisen jyrkkä lumiraja vähän Oulun pohjoispuolelta Ilomantsin tienoille, minkä eteläpuolella on ollut ajankohtaan nähden ennätyksellisenkin lumetonta oikeastaan lähes koko viime talven ajalta saakka. Lapissa on silti yhä monin paikoin yli 50 cm lunta ja käsivarren Lapissa yli metrin verran! Etelä-Suomessa on ollut jo koko huhtikuun lumetonta ja järvien jäätkin ovat sulaneet alueella jo tämän kuun ensimmäisellä viikolla pois, mikä lienee monien järvien osalta ennätyksellisen varhainen jäidenlähtötilanne maamme tunnetussa historiassa! Joissakin järvissä jäidenlähtö viivästyi kuluvalle viikolle 15. Myös Suomenlahti on jo ollut itäosien rannikkojen sisälahtia myöten jäätön tällä viikolla.

Kasvillisuuden kevään herääminen on ollut yhä myös erittäin etuaikaista 2 - 3 viikon veroisesti, vaikka siis tämä viikko 15 on ollut koleahko. Lumettomuus sekä jo parisen viikkoa jatkunut roudattomuuskin ovat nimittäin edesauttaneet kasvien hidasta kehittymistä, vaikka kasvukauden määritelmän mukaisia yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja on ollut harvakseltaan. Niinpä tällä viikolla on esiintynyt mm. seuraavaa >> Haavan (Populus tremula) kukinta on edennyt yhä yleisemmin täyteen vaiheeseen, raidan (Salix caprea) ja muutamien muidenkin pajujen pajunkissavaiheesta on päästy jo monin paikoin kukintavaiheeseen, hiirenkorvilla ovat kehittyneet jo selvästi pikkuherukka (Ribes glandulosum), terttuselja (Sambucus racemosa), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) ja taikinamarja (Ribes alpinum) sekä melkein jo tuomikin (Prunus padus). Lisäksi nurmikoiden vihertyminen on edennyt jo selvästi kaikkialla; nurmikoille ovat saapuneet tällä viikolla mm. lokki- ja valkoposkihanhiparvet. Kukintaa ovat jatkaneet monet sipulikasvit, kuten sinililjat (Scilla sp), kevättähdet (Chionodoxa sp.) ja krookukset (Crocus sp.).

Jatkossa kasvukauden eteneminen jatkuu hitaahkona ensi viikon to - pe saakka, jolloin mm. raidan kukinta yleistyy täyteen vaiheeseen. Sitten tuo ensi viikonlopun kesäinen lämpöaalto voisi räväyttää kasvun hurjaan vauhtiin ja entistä enemmän etuaikaan - Ennätyksellisesti! Tämä merkitsisi jo pääsiäispyhinä mm. koivujen (Betula sp.) puhkeamista hiirenkorville, narsissien (Narcissus sp.), valkovuokkojen (Anemone nemorosa) ja onnenpensaiden (Forsythia sp.) kukinnan alkamista nopeasti sekä nurmikoiden vihertymistä rehevään kasvuun... Järvien pintavesien lämpötilat alkaisivat kohota yli +10 asteen ennätyksellisesti!... Samalla maaseudun peltoviljelyssä alettaisiin joutumaan erikoisten aikatauluongelmien eteen...

Allergikoille ennakkovaroitus! >> Täksi kevääksi koivuihin (Betula sp.) kehittyi vuosien 1993 ja 2012 tapaan ennätysrunsaasti hedenorkkoaiheita; monissa puissa oksiensa kärjissä jopa kolmen ryppäinä lähes koko latvuksissa. Niinpä tuo Pääsiäisen tienoon mahdollinen kesäinen lämpöaalto aloittanee koivukukinnan räjäyttämällä ja ilman siitepölypitoisuudet pöllähtänevät huippupahoiksi hetkessä - Ilmassa voi siten ilmetä heti kukinnan alettua toissavuoden tapaan keltaisia pölypilviä laajasti ja kaikilla pinnoilla keltaisia kerroksia havupuupölytyksen tapaan yleisesti!

Myös monilla muilla puulajeilla on ollut tänä keväänä hyvin runsasta kukintaa, kuten jo kukinnaltaan hiipuvilla lepillä (Alnus sp.) sekä parhaillaan kukintansa aloittaneilta osiltaan monilla pajuilla ja haavalla.

Sääennustepäivitys torstaina 17.4.2014 klo. 23:55: Tänään on läntisen matalapaineen vaikutuksesta alkanut voimakkaassa lounaistuulessa aikaisemman ennusteen tapaan epävakaistuminen ajoittaisena ylä- ja keskipilvilauttailuna lännen säärintamien lähestyttyä. Ilmamassa on kuitenkin jo lämpenemään päin, sillä tänään sisämaassa mitattiin +10 ja +14 asteen välisiä päivälämpötiloja ja ensi yönä tuulisenkin sään avustamana minimilämpötilat jäävät paikoin reiluun +5 asteeseen.

Huomenna pitkäperjantaina kylmä rintama tulee lännestä Keski-Suomen päälle noin lounais-koillissuuntaisena jääden sijoilleen heikkenemään. Sen eteläpuolelle jää sen verran lämmintä ilmamassaa, että +15 astetta voidaan lähennellä sopivan aurinkoisessa tilanteessa mm. Uudellamaalla. Rintaman kohdalla on runsaan pilvisyyden alue, jossa voi esiintyä kuurosateita ja missä päivälämpötila jää alle +10 asteen; runsaamman pilvisyyden eteläraja pysyy paikoillaan noin linjalla Rauma - Tampere - Joensuu. Etelän ja lännen väliset tuulet heikkenevät päivän aikana.

Sitten lauantaista alkaen on ollut odotettavissa tuo em. lämpöaalto, mutta nyt näyttää valitettavasti siltä, että sen katkaisee jo ensi keskiviikkona kylmän purkaus pohjoisesta ja näin ollen tuosta Itä-Euroopan ja Länsi-Venäjän eteläosan kesälämmöstä tulee Etelä-Suomeen annos vain oikeastaan su - ti ajaksi eikä siitä ulotu Lappiin saakka kunnolla lämpöä. Tämä johtuu siitä, kun Suomen päälle viikonloppuna muodostuva korkeapaine on aikaisempaa arviota nopeammin itään kaikkoavaa sorttia ensi viikolla; kaikkoamisensa mukana Jäämerellä olevan matalapaineen itään siirtymisen jälkeen keskiviikkona koittaa siis kylmempi pohjoistuuli, kun samalla toinen korkeapaine muotoutuu lännestä Skandinaviaan. Poutainen ja aurinkoinen sää kuitenkin jatkuu. Näillä näkymin myöhemmin ensi viikon lopulla tuo lännen uusi korkeapaine tulisi Suomen päälle lämmittäen säätä uudestaan aurinkoisena ja poutaisena; tästä lisää vasta ensi viikolla uudessa ennusteessa...

Joka tapauksessa päivälämpötiloissa +15 astetta voi jo rikkoutua vuoden ensimmäisen kerran ylihuomenna lauantaina ja su - ma aikana lämpenee edelleen niin, että ma +20 astetta voi olla lähellä rikkoutua sisämaassa. Tiistai on todennäköisesti tarkastelualueen lämpimin päivä ennen tuota kylmän purkausta, jolloin viimeistään +20 asteen ylittäminen mahdollistuisi paikoin; toisaalta joissakin sääennustemalleissa tuo kylmän purkaus alkaisikin jo tiistaina! Viikonvaihteen yöt ovat aluksi heikkotuulisessa ja vähäpilvisessä korkeapainesäässä koleita eli minimilämpötilat ovat 0 ja +5 asteen välillä, mutta ma-ti ja varsinkin ti-ke öinä voi olla leudompaa. Jo ke-to yönä halla ja sisämaassa jopa heikko yöpakkanenkin palaavat.

Näin ollen kuitenkin vaikuttaa siltä, että kasvukausi etenee Pääsiäispyhinä ja ensi viikon alussa sen verran vauhdikkaasti, että sen myötä mm. koivujen sekä kukinta saadaan alkamaan että hiirenkorville puhkeamisensa tapahtuu varsin laajasti.

Varoitus allergikoille koivujen ennätysrunsaasta kukinnasta! - Huomioita myös muusta kevään 2012 kukinnasta

Alkavaa rauduskoivun (Betula pendula) kukintaa kuvattuna 21.4.2012 Hämeenlinnassa.




Täyttä haavan (Populus tremula) hedeyksilön kukintaa kuvattuna 17.4.2012 Espoon Tapiolassa.


Tänä keväänä on Etelä-Suomen kasvimaailmassa toteutumassa eräs viime vuoden ennätyslämpimän kasvukauden aiheuttama erikoispiirre; tavanomaista runsaammiksi muodostuneet puiden ja pensaiden kukinnat. Tämä ei päde kuitenkaan kaikilla lajeilla yhtäläisesti, mutta etenkin juuri viime vuoden kesän lopulla kukintoaiheitaan talvehtimista varten valmistaneilla lajeilla viime vuonna kertynyt ennätyssuuri kasvukauden lämpösumma oli huomattavaksi hyödyksi seuraavan kevään kukintaa valmistaessaan.

Yllä olevissa kuvissa näemme tästä koivuesimerkin yllä jo osittain kellastuneine ja pidentyneine hedenorkkoineen ja alla haavan hedeyksilön tavanomaista runsaampaa täyttä kukintaa. Tällä hetkellä kaksikotisen haavan hede- ja emiyksilöt voidaankin erottaa helposti toisistaan, sillä haapojen hedenorkot lepattavat kevyinä tuulessa ja eminorkot ovat jäykkiä. Tuo koivujen hedenorkkojen määrä kuvassa on tyypillinen esimerkki niiden tämän kevään runsaudesta; lähes joka puussa on vastaava määrä ja jopa enemmänkin paikoin. Koivut ovat yksikotisia eli niiden eminorkot tulevat joka yksilössä esille lehtien kanssa lehtisilmuista. Niiden määrä ei välttämättä ole yhtenevä hedenorkkojen määrän kanssa.

Allergiaan liittyen merkittävimmillään näistä kevään runsaista kukkijoista on siis oleva koivujen (Betula sp.) kukinta, jonka alkaminen tapahtuu jo tällä viikolla aivan muutaman päivän sisällä säiden lämmettyä täksi viikoksi sen verran paljon kasvukautta aloittavaksi ja edistäväksi. Koivut ovat allergiaa aiheuttavien kasviemme kärkijoukossa joka tapauksessa, joten nyt tiedossa on erityisen paha allergiakausi sen suhteen; jopa aikaisemmin allergiattomatkin henkilöt voivat alkaa reagoimaan ja lääkitys onkin nyt tärkeää.

Itse asiassa tämä siitepölytilanne on niin paha, että on puhuttu jopa vuoden 1993 kevään kaltaisesta koivujen ennätyssiitepölymäärän toistumisesta tällä kertaa. Tämähän oli nähtävissä jo viime kesän lopulla, koska koivuilla hedekukintojen talvehtivat aiheet tulivat viimeistään elokuussa kokonaan esille sen kesän versojen kärkiin ja erityisen runsas joukkohan niitä syntyi. Muistan itse oikein hyvin tuon vuoden 1993 koivusiitepölyn ennätysmäärän, sillä koivuallergikkona se aiheutti minulle elämäni tähän mennessä pahimman allergiavaivan. Siinä allergiareaktioina minulle tuli elämäni ainoan kerran jopa astmamaisia kohtauksia muutaman kerran.

Muistan myös sen, kuinka koivuissa oli silloin juuri tämän vuodenkin tapaan todella notkuva hedenorkkojen taakka. Erikoinen piirre oli myös se, kuinka koivujen siitepöly muodosti sinä keväänä jopa havupuusiitepölytilanteiden kaltaista keltaista tomumassaa kaikille pinnoille, joka on epätavanomaista koivujen siitepölyhiukkasten ollessa hyvin pieniä. Tänä vuonna on siis odotettavissa samanlaista tomuttumista...

Tosin täytyy sanoa tuon vuoden 1993 tilanteesta myös se, että silloin sattui koivun kukinnan kanssa yhteen yksi tunnetun historian voimakkaimmista etukesäisistä lämpöaalloista Etelä-Suomessa, joka erityisen voimakkaasti nopeutti koivujen kukintaa tuottamaan kaiken siitepölyn lähes kerralla ilmaan tekemällä runsaasta pölytystilanteesta entisestäänkin huikeamman runsaan. Tänä vuonna ei sellainen ennätyslämpö näyttäisi ainakaan näillä näkymin toteutuvan, vaikkakin tavanomaista lämpimämpien säiden todennäköisyys näyttäisi olevan melko suuri tämän viikon jälkeenkin...

Alimmasta kuvasta näemme siis myös haavan saaneen kukintansa runsauteen hyötyjä viime vuoden ennätyslämpimästä kasvukaudesta. Muita vastaavalla tavalla hyötyneitä puulajeja kevään varhaisten kukkijoiden joukossa ovat myös: Vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), osa tervalepistä (Alnus glutinosa) ja vähemmän harmaalepät (Alnus incana). Myös monilla pajuilla (Salix sp.) on erittäin runsaasti kukintoja sekä hede- että emiyksilöissään. Pähkinäpensaan (Corylus avellana) kukinta sen sijaan ei ole ollut erityisen runsasta ainakaan hedenorkkojen osalta, mutta tämän lajin kohdalla on todettava se, että sen ankarille pakkasille herkät hedenorkkojen talvehtivat aiheet selvisivät viime talven ankarista pakkasista mm. pääkaupunkiseudulla paljon paremmin kuin edeltäneen talven parisen astetta ankarammista pakkasista. Muutaman asteen ero voi siis olla merkittävä talvenkestossa.

Kukinnan runsaus on vielä epäselvää sellaisilla puu- ja pensaslajeilla, jotka pitävät kukintoaiheensa lehtisilmujen sisällä piilossa ja tulevat esille vasta silmujen avauduttua tai jopa vasta uusien versojen mukana niiden kasvettua riittävän paljon. Näitä lajeja ovat yleisistä puista mm. metsävaahtera (Acer platanoides), tammet (Quercus sp.), lehmukset (Tilia sp.), kotipihlaja (Sorbus aucuparia), omenapuut (Malus sp.) ja tuomi (Prunus padus) sekä mm. pääkaupunkiseudun muotipuuna olevat rusokirsikat (Prunus sargentii). Pensaista kiinnostaa mm. syreenit (Syringa sp.) ja hyötykasveina olevat marjapensaat, kuten herukat, vadelmat ja metsissä mustikat, puolukat jne. Jännityksellä jäämme odottamaan mm. näiden lajien paljastuvia kukintatilanteita, joista ensimmäisenä alkavat selviämään jo parin viikon sisällä kaikki muut paitsi lehmukset, vadelmat ja puolukat...