Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuiston väärät ja haitalliset leikkuutoimenpiteet kirsikkapuille tänä talvena: omia kommenttejani Fb-sivultani koostettuna (Päivitetty!)

Viimeisten parin-kolmen viikon aikana on ollut täällä Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla isona kohuna Helsingin Roihuvuoren koristekirsikkapuistossa tammikuun alussa tehdyt rusokirsikoiden (Prunus sargentii) liian radikaalit ja siten haitalliset latvustensa "hoitoleikkaukset": aiheesta on ollut eri medioissa monta erilaista juttua, missä mm. Helsingin kaupungin tekninen johtaja Kari Pudas on pahoitellut puiden turmelemista tällaisen liiallisen leikkaustoimenpiteen takia.

Itse leikkaustoimenpiteen ko. kirsikkapuille teki YIT Road -niminen yritys Helsingin kaupungin tilaamana, mutta vastoin sovittua tapaa ja liian radikaalisti. 

Päätinpä sitten minäkin laittaa lusikkani tähän soppaan, koska omaan tämän aiheen parissa juurikin oman ydinosaamisalueeni parasta tietoa, ja joka tapauksessa katson tämän aiheen olevan myös kollektiivisesti tärkeä ajassamme, jossa ympäristön estetiikka on muutoin vaikuttavien länsirappioilmiöiden parissa entistäkin tärkeämpää mielenterveydellisesti, sosiaalisesti ja kauneuden tajun ymmärtämisessä yleensäkin.

Ympäristöestetiikan piirissä tietenkin mm. kaupunkien puistot kaikkine kasveineen ovat erittäin tärkeitä, ja eritoten tällaiset Roihuvuoren kirsikkapuiston tapaiset erikoislajistoa sisältävät alueet ovat myös sosiaalisesti merkittäviä, kun juurikin ko. puistossa keväällä vuosittain tapahtuva hanami-juhla ja koko näidenkin kirsikoiden kukinnan aika muutenkin on ollut ihmisten suuressa suosiossa joka kerta.

Niinpä juuri tässä vaikeita ja pahoja asioita muutenkin sisältävässä ajassamme tämänlainen väärä ja ko. puita turmeleva leikkaustoimenpide iskee suoraan ympäristöestetiikan ja siihen oleellisesti kuuluvan sosiaalisen aspektin ytimeen kuin puukko, ja se tietenkin on herättänyt siksi suuria tunteita ja vihaa tuota väärää toimenpidettä kohtaan! 

Monet ihmiset kyllä vähintään alitajuisesti tuntevat sydämessään, miten tällainen väärällä ja haitallisella tavalla näin merkittävään puistoon kajoaminen on täten kuin henkilökohtainen loukkaus ja kauneuskäsityksiä vastaan selvä häpäisy! 

Tietenkin samalla erottuvat myös monilla somepalstoilla myös he, joilla kauneuskäsityksiä ei juuri ole tai ne ovat vääristyneitä, kun he eivät tarpeeksi tai jopa ollenkaan tajua tämän tilanteen merkityksellisyyttä, ja myös selvää vähättelyä, ylenkatsomista ja ihan ymmärtämättömyyttäkin on tullut esille jopa alan ns. "ammattilaisten" tahoiltakin käsittäen mm. kaksi alla mainitsemaani arboristia, joista toinen on ollut se ko. virhetoimenpiteen suorittava taho.

Eli näiden syiden takia olen nyt tehnyt Fb-sivullani kolme erilaista julkaisua tämän aiheen parissa, mitkä laitan alle kokonaisina kaikkine sisältöineen ja linkkeineen aihetta käsitteleviin juttuihin:

Valtamedian juttu --- ”Olemme pahoillamme” – Tekninen johtaja järkyttyi kirsikkapuiden tuhosta. >>

Fb-julkaisuni: Helvetti mitä idiootteja on ollut hommissa! Tässä sitä nähdään, miten kasvilajituntemus kaikkine aspekteineen hoitotoimia myöten on ensisijaista mm. tämän tyyppisissä erikoispuistoissa.

Hesarin jutussa ko. aiheesta on oleellinen kommentti >> "Aivan mahtava osoitus nykyisestä kilpailuttamisesta. Halvin tarjous voittaa vaikka tarjouksen tekijällä ei ole todennäköisesti hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Kaupunki luuli säästävänsä, mutta nyt asia pitää paikata uusilla istutuksilla. Meneekin yllättäen kaksinkertainen summa. Ja tätä tapahtuu yksityisellä puolella sekä julkisella. Ainoa asia missä osapuolet hyötyy on vastuiden katoaminen. Nyt tässä tapauksessa puisto-osasto sanoo, että urakoitsija mokasi ja urakoitsija sanoo, että ohjeistus oli puutteellinen.".

Valtamedian juttu --- Kirsikkapuiston puut tärveltiin – näin urakoitsija selittää tapahtumia >>

Fb-julkaisuni: Seli seli! -- Ei ole "ammattitaitoa", "koulutuksen mukaista", "asiantuntijuutta" eikä varsinkaan "puiden hyvinvointiin keskittymistä" leikeillä näitä kirsikkapuita täysin liikaa ja piloille, vaikka kuinka oli muka ollut vain "työnjohdollinen virhe". Ei ole sitten ollut kummoinen "arboristi", kun "hänen näkemyksen mukaan tarvittavilta osin" työtä jatkettiin vastoin tilaajan ohjeistusta.

Lainaus: "Urakan aikana tapahtui yhtiön mukaan henkilöstövaihdos, jonka yhteydessä syntyi väärinkäsitys, että Kirsikanpuistossa viime vuonna sovitut ja toteutetut leikkaukset olisivat jääneet kesken.

Kirsikkapuistossa toteutetut ja tilaajan hyväksymät toimenpiteet oli yhtiön mukaan kuitenkin jo saatettu päätökseen sovitussa laajuudessa vuonna 2024.

– Urakoitsijan työnjohto on ohjeistanut arboristia jatkamaan leikkauksia kirsikka­puistossa arboristin näkemyksen mukaan tarvittavilta osin. Tässä hetkessä on tapahtunut työnjohdollinen virhe, jonka seurauksena puiden leikkauksia on jatkettu vastoin tilaajan ohjeistusta, kertoo YIT Roadin yksikönjohtaja Antti Vidgren kirjoituksessa.

Roihuvuoren Kirsikkapuiston arboristien työtä johti yhtiön mukaan urakka­sopimuksen vaatimukset täyttävä asiantuntija tiimeineen. Asiantuntija on tehnyt yhteistyössä tiiminsä kanssa toimenpiteitä koulutuksensa ja ammatti­taitonsa perusteella sekä puiden hyvinvointiin keskittyen, kirjoituksessa kerrotaan.".

Valtamedian juttu --- Arboristi ei ymmärrä kohua kirsikkapuista: ”Tehty täysin ammattimaisesti” >>

Fb-julkaisuni: Lainaus; "Hän julkaisi videon Tiktokissa, jossa hän antaa oman arvionsa, joka poikkeaa täysin julkisuudessa olleista lausunnoista. Hän heittää videolla, että ”ensi kesänä hanami on hienompi kuin koskaan”.".

Eipä tämäkään arboristi ole kovin kummoinen, koska soveltaa hedelmäpuille tuttuja leikkuuhoito-ohjeita pelkkään kukintaan perustuvalle koristepuulle ja kuvittelee tämän kevään kukinnasta vääriä tietoja näiden liiallisten leikkaustoimenpiteiden tiimoilta, ja kuvailee "hanamia" myös väärin termillä "kesä" kuin irvaillakseen sille ilkikurisesti.

"Hienompi kuin koskaan" jo tänä keväänä!? -- mikä ihmeen kuvitelma tässä hänellä on takana? Kuvitteleeko hän, että tämän kyseisen leikkaustoimenpiteen jälkeen nämä puut muka tuottaisivat heti enemmän kukkia tälle keväälle kuin olisivat muutoin tuottaneet?

Tällainen ajattelumalli tässä tapauksessa on aivan väärä, koska nämä puut eivät reagoi tuolla tavalla kuin kyseessä olisivat jotkut kesäkauden leikkokukat, jotka voivat reagoida uusia kukkia lisäämällä poisleikattavien kukkien takia kesän mittaan.

Rusokirsikalla (toki myös kaikilla muillakin kirsikoilla ja hedelmäpuillakin) KAIKKI ensi kevättä varten olemassa olevat kukkasilmut ovat jo kehittyneet valmiiksi edeltäneen kesän lopussa ja syksyllä talvisilmujen sisälle eikä uusia kukkasilmuja koskaan kehity lisää jo kukinnan ollessa käynnissä tai ennen kukintaa talvella, joten tällainen talviaikainen leikkaustoimenpide ei missään tapauksessa lisää kukkasilmuja "hienommaksi kuin koskaan"!

Pikemminkin käy juuri niin kuin on jo aikaisemmin todettu, että ensi kevään kukinta kärsii, kun ensinnäkin kukkasilmuja sisältäviä oksia on poistettu niin paljon, ja jatkossakin samaa vajausta voi olla vielä sen pari-kolme vuotta lisää.

Kaiken kukkuraksi runsaimmin leikatuilla ko. puilla voi lisäksi käydä niin, että oksien poistoa kompensoidakseen ko. puut alkavat ensi kasvukaudella keskittymään enemmän korvaavien oksien kasvattamiseen kukinnan kustannuksella, jossa ensinnäkin jo olemassa olevat kukkasilmut saattavat jättää jo tänä keväänä "leikin kesken" ja varista ennen kukintaan pääsemistä ainakin osaksi pois.

Sitten seuraavina lähivuosina ko. puiden jatkaessa vielä keskittymistä uusien korvaavien versojen kasvattamiseen, voi kukinta jäädä yhä normaalia vajaammaksi edelleen tämänkin myötä niin, että kukkasilmuja kehittäviä oksia kasvaa vähemmän kuin olisi ilman liian radikaalia leikkausta tapahtumassa -- toki ei kukinta ole kokonaan jäämässä pois silloinkaan.

Lisäksi tämän arboristin väitteet puiden repeämisestä väärien oksakulmien ja muiden muka haitallisten latvusrakenteiden tiimoilta koskevat nimenomaan vain hedelmäpuita, joissa repeämisvaara tulee hedelmien isosta painosta loppukesällä ja syksyllä: siksi niillä hänen osoittamansa latvustensa leikkaustarpeet ovat oikein.

Ei kuitenkaan näillä koristekirsikoilla, jotka muutenkin tekevät yleensä hyvin vähän tai ei jopa ollenkaan hedelmiä eli kirsikoita eikä niillä siksi ole tuo "vääränlainen" latvusrakenne ollenkaan oleellinen asia eikä siksikään "väärä latvusrakenne" ole peruste näille nyt nähdyille leikkaustoimenpiteille.

Lisäksi koristekirsikoilla ei ole samalla tavalla mm. hedelmäpuina juurikin tunnettujen omenapuiden suvun (Malus sp.) lajikkeiden tapaan ns. "vesiversoja" eli pystykasvuisia ja voimakkaasti kasvavia kukkia tekemättömiä versoja, joiden poisto omenapuilla on osa oikeaa leikkaushoitoa: ei kuitenkaan siis tässä koristekirsikan tapauksessa ollenkaan.

Ja kuten on jo asiantuntevampien tahojen kautta tuotu ilmi, niin näillä koristekirsikoilla liian suuri määrä leikkausarpia voi altistaa niitä tavanomaista enemmän lahovioille ja muille sairauksille lähivuosina, joka sekä voi vähentää tulevinakin vuosina kukintaa omalta osaltaan että pahimmillaan voi siis johtaa jopa puiden kuolemiin...

Eli tämä arboristi on nyt käynyt avautumaan asiasta liian kärkevästi ja pätemään muka asiantuntevasti, mutta hänelläkin on puutteelliset ja väärät tiedot tällaisten ko. puiden erityisolemuksesta, kuten oli varmasti sillä ko. leikkaustoimenpiteen suorittaneella yrityksellä (YIT Road) ja arboristillaan.

Ei kannattaisi esittää näin mahtailevia näkemyksiä jo ensi keväällekin hänen tapaansa mm. "hienommasta Hanamista kuin koskaan", kun siinä on takana selvää ymmärtämättömyyttä, ja vaikka kuinka olisi muutoin kokemusta mm. hedelmäpuiden leikkaushoidoista; hän on soveltanut tietojaan siis väärin tämän puiston ja puulajin kohdalla, ja esiintyy nyt valeasiantuntijana.

Päivitys 4.2.2025 klo. 10:55: Nyt on käynyt ilmi, että tuo viimeksi mainittu arboristi tarkoitti ilmeisesti (ehkä) "ensi kesänä hienompi kuin koskaan" -ilmaisullaan ensi vuoden kukintaa eikä tämän tulevan kevään kukintaa -- silti pysyn kannassani siinä mielessä, että tuskin edes tuo ensi vuodenkaan kukinta tulee olemaan "parasta koskaan", kuten seurauksia olen jo tuossa yllä aivan oikein selittänyt.

Lisäksi nyt on tullut vastine (iltasanomien juttu) Helsingin kaupungilta tuon arboristin väitteeseen, ja siinä Helsingin kaupungin viherkunnossapitotiimin päällikkö Anna-Mari Tiitinen-Kairi selostaa asioita hyvin paljon minunkin kantani mukaisesti.

Merkittävä asia on kaiken lisäksi hänen esille edelleen tuomana juuri sekin, että miksi YIT Road meni omin päin ilman sovittua lupaa tekemään tuollaista radikaalia leikkaustoimenpidettä tuonne puistoon vastoin Helsingin kaupungin ohjeita ja urakkasopimusta, vaikka YIT Road oli varmasti saanut ohjeet haltuunsa oli heillä ko. yrityksessä henkilövaihdoksia tai ei?! >> Lainaus:

"Tiitinen-Kairi sanoo, etteivät he oikein vieläkään ymmärrä, miksi puistoon oli menty saksimaan omin luvin lisää.

– He sanoivat, että henkilöstövaihdoksen takia tuli tietokatkosta ja siksi sinne puistoon on menty. Meidän ohjeet ovat hyvät, selkeät ja kattavat. Myös kirjalliset ohjeet, joita urakoissa on. Siinä mielessä vaikka henkilöitä vaihtuu, ne pitäisi olla hallussa ja tiedossa. En tiedä selviääkö tämä perimmäinen syy koskaan.

Yhtiö oli kuitannut kaupungille, että työ on tehty. Tiitinen-Kairi kertoo, etteivät YIT Roadin arboristit tuoneet missään vaiheessa ilmi, että puita pitäisi heidän mielestään leikata reippaammin.

– Isoin asia tässä on se, ettemme ole tilanneet sitä työtä. Meiltä on painotettu monta kertaa, ettei sinne saa mennä leikkaamaan ja silti on menty.".

Eli sen lisäksi, että ko. puille on aiheutettu tarpeetonta haittaa ilmeisesti jopa useammaksi vuodeksikin, niin kaiken kukkuraksi näyttää tapahtuneen vakavaa laiminlyöntiä ko. YIT Road -yrityksen taholta, jossa kuultaa läpi jopa jonkinlaista tahallisuuttakin:

Olisiko sellaisessa tahallisuudessa ollut kyseessä ehkä jopa provokaatio, jossa tuon yrityksen arboristi tiimeineen olisi halunnut ikään kuin "näyttää miten puita leikataan kunnolla eikä olla varovaisia hymistelijöitä Helsingin kaupungin vaatimaan tapaan"; siis tuossa olisi taustalla jotain ideologista ja ehkä jopa myös henkilökohtaista taistelua ja vastakkainasettelua Helsingin kaupungin ja ko. yksityisen yrityksen väen / johdon kesken?...

Tuohon suuntaan viittaa myös tuon Tiitinen-Kairin toteamus, että "Mitä tarkoitat, ettei hän ole puolueeton? – En viitsi ehkä sanoa tässä sen enempää. Selkeästi on ilmennyt tällaisia... Jos mennään kysymään Staralta ollaan eri mieltä. Kun kysytään toiselta arboristilta, hän on eri mieltä. Ehkä voi olla koulukuntaeroja. Piirit ovat aika pienet, mutten lähde sen enempää...".

Varsin heikko esitys näyttää tämän myötä asia olevan myös sosiaalisesti ja se toisaalta kuvaa myös sitä, miten sairas tämä suomalainen yhteiskunta nykyään on myös kollektiivisesti ja sosiaalisesti niin monella tavalla, ja kuten olen minäkin sitä myös monissa muissa yhteyksissä korostanut vuosien mittaan -- saas nähdä miten tämäkin saaga vielä jatkuu, ja kun alkaa tarkalleen ilmenemään lähivuosina noiden ko. puiden vointien kehitys...

Aikaisempaa talvisempaa ja vaihtelevaa Föhn-leutoudesta ja pakkaspoudasta monen olomuodon sateisiin -- etenkin sisämaassa talvi ja lumipeite jo pysyvämpää, mutta hetkittäin yhä suojasäitäkin (Päivitetty 2 kertaan: talvi ankaroituu runsaiden lumipyryjen myötä!)

Siirryn nyt tekemään uutta sääennuste- ja luontoseurantakirjoitusta, vaikka aikomukseni oli ensin tehdä maailmantilannetta kommentoiva kirjoitus tähän väliin -- maailmalla kuohuu ja tapahtuu kuitenkin niin hurjasti ja yhä vain hurjenevasti, että päätin jättää vielä sen aiheen asiat muhimaan ja tarkentumaan päässäni, ja niinpä nyt tulee sen sijaan suoraan edellisen sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen perään uusi, ja ennakoitua myöhemmin sen nyt teen.

Joulukuun alkuahan sävytti viime viikolla ensin erittäin leuto plusasteinen sää marraskuun puolelta saakka vaikuttaneena, jossa kaikki lumet sulivat jopa Keski-Suomen pohjoisosia myöten pois, mutta viime viikon loppupuolella tiistain lumisateen, seuranneen pienen pakkasjakson ja vielä uusien lumisateiden myötä talvisempi sää palasi uudestaan Etelä-Suomeenkin. 

Uuden lumipeitteen paksuus jäi kuitenkin pääosin vain pariin tai muutamaan senttiin, ja lounaiskolkassa on ollut pääosin edelleen lähes tai kokonaan lumetontakin.

Edellisessä sääennustepäivityksessähän päättyneelle viikonlopulle olin odottamassa lounaasta lähestyvää voimakasta matalapainetta Etelä-Suomeen, ja sen tilanteen piti hyytyä ennen matalapaineen saapumista -- hyytymisen kävikin sitten jopa ennakoitua selvemmin, sillä tuo voimakas matalapaine jäi viikonloppuna kauas Länsi-Eurooppaan, ja nyttemmin se tai osa siitä velloo Välimerellä.

Itään siirtyneen voimistuneen korkeapaineen ja tuon lähestymään yrittäneen matalapaineen välistä pääsi viikonloppuna vaikuttamaan parin päivän ajan kuitenkin kostea ja kohtalaisen leuto etelävirtaus, jossa lämpötilat nousivat edeltäneen pienen pakkasvaiheen perään nollan vaiheille siten, että lounaassa oli parisen astetta plussaa, Uudeltamaalta Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan kautta länsirannikolle noin nollakeliä ja siitä itään enimmäkseen aste-pari pakkasta.

Tilanteessa sää oli koko ajan runsaspilvistä, ajoittain utuista ja paikoin sumuistakin (etenkin sisämaassa) ja melkein koko ajan oli liikkeellä heikkoja lumi- ja suojasääalueilla myös räntä- ja tihkusateita -- näin ollen lumipeite paikoin kasvoi parisen senttiä lisää viikonlopun aikana, ja tosiaan lounaassa hyvin vähäiset lumet myös sulivat.

Eilen sunnuntaina tämä etelävirtaus alkoi tyrehtymään pois tuon em. matalapaineen jäätyä kauas etelään-lounaaseen, ja tilalle alkoi muodostumaan Etelä-Suomen päälle länsi-itäsuuntainen korkeapaineen selänne -- tämän myötä tuuli tyyntyi, sää pysyi vaihteleva-runsaspilvisenä, sateet lakkasivat ja lämpötilat alkoivat laskea hieman pakkaselle yleisesti myös lounaassa.

Tänään maanantaina tuo korkeapaineen selänne vaikutti vielä Etelä-Suomen päällä, kun samalla Lappiin alkoi jo vaikuttaa leudontavaa länsituulta Pohjois-Atlantin-Jäämeren uuden matalapainesysteemin tuomana -- etelässä sumupilvinen, tyyni ja sateeton pikkupakkassää pysyi vielä ennallaan.

Huomenna tiistaina alkaa lyhyt Föhn-tuulinen leuto vaihe, jossa tuosta em. uudesta matalapainesysteemistä voimakkain osa siirtyy Jäämerellä itään ja tuo em. korkeapaineen selänne vetäytyy Etelä-Suomesta länteen Britteinsaarille vahvistuvan korkeapaineen osaksi -- sää on täten selkenemässä ensi yön jälkeen Etelä-Suomessa Föhn-tuulen eli länsi-luoteistuulen voimistuessa, jolloin sumupilvet kaikkoavat. Samalla pakkasyön jälkeen lämpötilat nousevat huomenna iltapäiväksi ja illaksi yleisesti 0 ja +4 asteen välille; leudointa lännessä.

Sitten ke-to aikana tuo Jäämeren matalapaine muotoutuu Suomen itäpuolelle Venäjälle ja lännessä Fennoskandian länsipuolella vaikuttaa tuo em. korkeapaine; tämä mahdollistaa tuulten kääntymisen pohjoiseen koko Suomen alueella, joten tuon huomisen leudon Föhn-vaiheen perään tulee kohtalainen kylmänpurkaus Jäämereltä. 

Keskiviikkona lämpötilat alkavat laskea Etelä-Suomessa vähitellen pakkaselle sään pysyessä enimmäkseen vähäpilvisenä, ja torstaina pohjoistuuli voi olla melko voimakastakin sään pysyessä kuitenkin enimmäkseen poutaisena ja vähäpilvisenä yhä (länsirannikolla ja lounaissaaristossa merelliset lumikuurot ovat mahdollisia), ja lämpötilat laskevat vähitellen yhä enemmän pakkaselle; sisämaassa illalla jo -5 ja -10 asteen välille.

Perjantaina lännestä on saapumassa tuo em. korkeapaine heikkona selänteenä Suomeen, ja Islannin tienoilla aikaisemmin viikolla muodostuva uusi matalapaine on lähestymässä samalla pian perään Fennoskandiaan -- tämän myötä Etelä-Suomessa to-pe yönä pohjoistuulet tyyntyvät ja vähäpilvisessä / selkeässä säässä pakkanen huipentuu; sisämaassa -10 astetta kylmemmät lukemat voivat toteutua ainakin paikoin ja yleensä on ainakin -5 ja -10 asteen välisiä minimilämpötiloja. Yön jälkeen pilvisyys lisääntyy lännestä alkaen ja sää lauhtuu pikkupakkaselle ja länsirannikolla-lounaassa jo nollan vaiheillekin.

Ensi viikonloppuna on vielä selvänä näkyvissä ennustemalleissa sitten se, että tuo Islannin tienoilla kehittyvä uusi matalapaine siirtyy suoraan Etelä- ja Keski-Suomen yli itään lumi- ja lounaassa-etelärannikolla osaksi myös räntä- ja vesisateineen -- Etelä-Suomeen on siinä siis odotettavissa nollakeliä ja laajasti suojasäätäkin hetkeksi sateiden kera etenkin lauantaina, mutta sunnuntaina olisi lännestä tulossa lyhyt poutavaihe tuon matalapaineen heti perään ja taas uusi sään pakastuminen.

Tämän vaiheen jälkeen ennustemalleissa onkin sitten skenaariohajontaa, joten seuraavalle viikolle ei voida vielä selostaa sään kehitystä kunnolla -- yksi vahva signaali on kuitenkin se, että Pohjois-Atlantilta olisi tulossa yhä uusia voimakkaitakin matalapaineita, mutta niiden reitit kohti Fennoskandiaa ovat vielä epäselviä, ja niiden sijoittumisista riippuu sitten mm. se, että pääseekö ainakin Etelä-Suomeen hyvinkin leutoa plussakeliä ja vesisateita, vai tuovatko sen sijaan nuo matalapaineet kunnon lumipyryjä etelärannikkoa myöten ja lämpötilat pysyisivät pääosin pakkasella...

Katson tuota seuraavan viikon tilannetta uudestaan joko päivityksessä tässä kirjoituksessa tai sitten teen jo ensi viikonloppuna uuden sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen -- onhan jo Joulu lähestymässä ja siten mm. etelässä lumipeitetilanteen kehittyminen kiinnostaa erityisesti!...

Seuraavaksi tulee taas tuttuun tapaan luontoseurantaosio:

Marraskuun lopussa kokonaan taas kadonnut lumipeite eli lumettomuus oli vielä viime viikon alussa vallitseva tilanne, ja se paljasti edelleen sen, että marraskuun tilapäisistä talvimaistiaisista huolimatta ja tietenkin pääosin erittäin leudon sään ansiosta ruohovartisen kasvillisuuden parissa oli pysynyt yhä joulukuun puolellekin saakka osaksi vihreinä säilyneitä kasvustoja, kuten puistoissa ja puutarhoissa nurmikoilla heiniä ja yhden tai kaksi kertaa kesässä niitetyillä niityillä / nurmilla myös muita lajeja, kuten apiloita (Trifolium sp.), siankärsämöitä (Achillea millefolium) ja pietaryrttejä (Tanacetum vulgare). 

Toisaalta aikaisemmin hyvin vihreinä pysyneillä voikukilla (Taraxacum officinale) ja vuohenputkilla (Aegopodium podagraria) lehtensä olivat ruskaantuneet osaksi keltaisiksi marraskuun lopulla, ja tietenkin siitä marraskuun edellisestä talvi- ja lumipeitetilanteesta kaikki nämä(kin) kasvit olivat saaneet jonkin verran "nokkiinsa": esim. etelärannikollakin edellinen marraskuun lumipeite oli jo niin paksu ensimmäistä kertaa, että se lyttäsi suojalumena ruohovartisia kasvustoja jo aikaisemmin syksyllä kuolleita varsiakin myöten -- Sisämaassahan tämä sama lyttääntyminen tapahtui jo marraskuun alun lumipeitetilanteessa, kun etelärannikolla siltä vielä silloin säästyttiin.

Tämä uudempi parhaillaan menossa oleva talvi- ja lumipeitevaihe on edellisiin verrattuna siinä mielessä erilainen, että lumipeite on selvästi ohuempi -- tämän myötä viime päivien pakkasten vuoksi on tullut erona edellisiin lumipeitetilanteisiin se, että nyt pakkaset ovat päässeet sekä nujertamaan noita vielä osaksi vihreinä pysyneitä ruohovartiskasvustoja selvemmin kuolleiksi että muodostamaan maahan jo ensimmäistä routakerrosta parin-kolmen sentin veroisesti.

Lumipeite on tosiaan koko Etelä-Suomen alueella lähinnä 2 - 5 cm paksua, ja vain paikoin esim. Pirkanmaalla on yli 5 cm paksujakin "hankia". Samoin etelärannikon tuntumassa löytyy paikoin yli 5 cm paksuja lumipeitteitä -- tällä alkaneella viikolla lumipeitteeseen ei itse asiassa tule lähes ollenkaan muutosta ennen ensi lauantaita, koska tuossa huomisessa Föhn-tuulivaiheessa sulaminen jää hyvin vähäiseksi ilmamassan ollessa kuivaa; lumipeite jää siis lähes ennalleen edelleen.

Toisaalta puustoissa nyt vielä olevat lumet ja etenkin idässä pakkassään sumuista tulleet kuuratkin sulavat ja varisevat huomenna tiistaina leudossa Föhn-tuulessa pois viimeistään illalla.

Toki em. mahdolliset merelliset lumikuurot voivat sitten ke-to aikana lisätä lumipeitettä länsirannikolla ja lounaissaaristossa, mutta varsinaisesti seuraava lumipeitemuutos yleisesti tulee siis ensi viikonloppuna, jolloin sekä sataa ainakin muutamia senttejä uutta lunta että etenkin lounaassa-etelärannikolla osaksi myös sulaa sen aikaista lumipeitettä hetken aikaa -- etenkin sisämaassa lumipeite siis vahvistuu selvästi silloin... 

Etelä-Suomen järvissä vielä viime viikon alussa oli kokonaan jäätön tilanne uudestaan marraskuussa hetken aikaa käväisseiden ensimmäisten ohuiden jääkansien jälkeen, mutta viime viikon lopulla uusia ohuita jääkansia muodostui taas pakkasvaiheessa -- vaikka lämpötila on ollut ajoittain nollan vaiheilla tai suojalla päättyneenä viikonloppuna, niin etenkin seisovavetisissä järvissä jääkannet ovat jo alkaneet olemaan pysyviäkin; virtapaikoilla on ollut edelleen myös ihan sulaa vettä.

Huomisen leudon vaiheen perään tulee taas sen verran pakkasia, että sekä järvien jäät että maaperän routa vahvistuvat pari-kolme senttiä lisää ja myös virtaavissa vesissä voi muodostua uutta jäätä -- sitten ensi viikonloppuna jäiden päälle sataa uutta lunta.

Merialueilla jäänmuodostusta on ollut vasta Perämeren rannikolla ja Merenkurkun saaristossa, joten esim. Suomenlahti on pysynyt kokonaan jäättömänä koko ajan edelleen, joskin sisälahdissa ja aivan rantaviivan tuntumassa vesien pintalämpötilat ovat laskeneet jo lähelle nollaa tai +1 asteen vaiheille; ulapalla Suomenlahdella pintavesilämpötilat ovat kuitenkin yhä jopa reilusti yli +5 astetta -- tuossa ke-pe vaiheen pakkassäässä saattaa Suomenlahden kylmimmissä sisälahdissa muodostua ensimmäisiä ohuita jääkansia, mutta ne voivat olla vielä sulamiselle herkkiä myöhemmin, jos tulee kunnolla plusasteita ja vesisateita...

Tässä ovat linkit jäätilanteiden seurantaan: järvien jäätilanteet ja merialueiden jäätilanteet -- kummatkin päivittyvät aina uusiin karttoihin omilla tahdeillaan.

Viimeisenä palaan vielä päättyneen syksyn ruskaan sen verran, että mainitsen sellaisen puulajin, jossa lehtijääneet ns. talviruskana pysyvät yleensä aina seuraavaan kevääseen saakka -- tämä laji on (metsä)tammen pylväsmäisesti kasvava viljelylajike pylvästammi tai kartiotammi (Quercus robur "Fastigiata"), jolla myös tänä alkutalvena nähdään parhaillaankin runsaasti ruskeiksi kuolleita lehtiä oksistoissaan ja ne pysyvät läpi talven.

Tämän viljelylajikkeen kasvatus on yleistynyt huomattavan paljon viimeisten 10 vuoden aikana uusissa julkisissa istutuksissa mm. pääkaupunkiseudulla ja olenpa nähnyt tätä istutetun myös mm. Hämeenlinnassakin tänä vuonna.

Tällä talviruskaa tekevällä puulla oli kuluneen äärileudon syksyn aikana myös omansalainen poikkeava ruskan edistyminen tuon erityisen lämmön takia -- normaalisti tällä lajikkeella lehtensä muuttuvat lähes suoraan vihreistä ruskeiksi lokakuun lopulta alkaen vain vähäisen kellertävän välivaiheen kautta ja yöpakkaset voivat muuttaa lehtiä ruskeiksi nopeastikin.

Sen sijaan tänä syksynä hyvin leudot säät jopa lähes kokonaan ilman yöpakkasia (etenkin pääkaupunkiseudulla kokonaankin pakkasettomissa oloissa ko. aikana) myös loka- ja marraskuussa aiheuttivat sen, että lokakuun lopulta marraskuun alkuun tällä lajikkeella nähtiin poikkeuksellisen keltainen välivaihe ruskassaan ennen lehtien ruskeiksi kuolemista; ruskavärit olivat siis normaalia kirkkaammin tai selvemmin keltaisia ja normaalia pidemmän aikaa.

Aivan lopuksi vielä termisen talven alkamisen määritelmästä tällä hetkellä Etelä-Suomessa: sisämaassa tämä viimeisin pakkasia sisältänyt talvinen vaihe on tainnut aloittaa termisen talven jo pysyvästi, mutta normaalia myöhemmin, ja voi olla että lounaiskolkassa ja etelärannikon länsiosissa termisen talven alkaminen voi ehkä varmistua, jos tuon ke-pe vaiheen pakkasten perään tuleva lauhtuminen jää heikoksi eikä seuraavalla viikolla tulisi enää pitkäkestoisia plussakelejä -- tämän varmistumista tai tuonnemmaksi siirtymistä joudutaan kuitenkin vielä seuraamaan pidemmälle joulukuuta, tai jos leutous taas rajusti voimistuu niin tammikuulle...

Päivitys keskiviikkona 11.12.2024 klo. 20:45: 

No niin! -- talvi on ankaroitumassa odotettua enemmän, ja viikonloppuna siitä on merkkinä yhtäältä pohjoisessa talven tähän mennessä ankarimpien pakkasten saapuminen, ja toisaalta täällä Etelä-Suomessa koetaan lauantaina ja la-su välisenä yönä hyvinkin runsas lumipyry!

Tämä tilanne johtuu siitä, kun tuo em. Islannin suunnasta viikonlopuksi tuleva matalapaine ottaa yhtäältä aikaisempaa ennustetta eteläisemmän reitin Lounais-Suomen yli itäkaakkoon, ja toisaalta se voimistuu juuri sopivasti runsasta lumentuloa ajatellen lauantaina tuossa lounaan kulmilla. 

Samalla Lappiin ja Länsi-Venäjän pohjoisosiin muodostuu ankaran pakkasen alue tuulten heiketessä ja Jäämeren ilmamassan kylmetessä silloin helposti, kun tähän aikaan (jo melkein talvipäivän seisaus) vuodesta Auringon lämmitystä ei enää ole -- Lapissa voidaan saavuttaa minimilämpötiloissa talvikauden ensimmäisen kerran -30 asteen kylmemmälle puolelle päätymisiä jo viikonloppuna.

Tuo lumipyrytilanne alkaa täällä etelässä siten, että perjantaina kylmän yön ja aamun (paikoin n. -10 asteen lukemia) jälkeen ensimmäinen kieleke lumisadetta tulee lännestä lähinnä "Vaasa-Lappeenranta"-linjan eteläpuolelle, mutta siitä ei sada vielä kuin vain muutama sentti uutta lunta.

Lauantaina tuon matalapaineen voimistumisen myötä runsaampia sateita kasaantuu lännestä ja lounaasta etelään vasten tuota pohjoista ankaran pakkasen aluetta, ja sateiden olomuoto on sisämaassa koko ajan lunta, ja itse asiassa siellä lämpötila pysyy lauantaina sateen runsaimmissakin vaiheissa sen verran eli hitusen pakkasella, jolloin lumipeite voi paikoin myös kinostua itätuulten voimistuessa (ensin tuulet ovat heikkoja) la-su yönä lumipyryn loppuvaiheissa.

Etelärannikolla ja lounaiskolkassa sateiden olomuoto on pääosin lunta, mutta lämpötilan käväistessä lauantaina nollassa tai hitusen plussalla myös märkää lunta ja räntää voi sataa hetken aikaa; la-su välisenä yönä lämpötila laskee pakkaselle myös tällä alueella, jolloin lumisade on ennen loppumistaan pakkaslumimuotoista sielläkin.

Etelä-Suomeen on odotettavissa tästä lumipyrytilanteesta sisämaassa jopa 15-20 cm uutta lunta ja ehkä paikoin jopa enemmänkin! -- etelärannikolla ja lounaiskolkassa saadaan myös useita senttejä uutta lunta, vaikka tuota märkää lumisadetta ja vähän suojasäätäkin on mukana; toisaalta kokonaissademäärät voivat olla etelärannikon tuntumassa kaikkein suurimpia, joten parinkymmenen sentin lumipeitelisäys esim. ainakin osassa pääkaupunkiseutuakin ei liene yllätys suojasäävaiheesta huolimatta...

Tässä lumipyrytilanteessa etenkin märkää lumisadetta saavilla alueilla on merkittävänä seikkana taas runsaan ja raskaan tykkylumen kertyminen puustoon lehtipuita myöten (sisämaan pakkasalueella lunta kertyy lähinnä havupuustoon) -- tästä voi taas tulla puustotuhovaaraa etenkin tuulensuojaisille paikoille; nythän on paikoin jäänyt eilisen puustolumisulamisen jäljiltä vielä osaan tuulensuojaisimpiin paikkoihin lumikuorrutetta puihin mm. metsien sisusalueilla, jolloin uusi runsas lumikuorrutelisäys voi ylittää paikoin puiden kantokyvyn!

Sunnuntaina aamulla tuo matalapaine heikkenee ja kaikkoaa nopeasti kaakkoon, joten aamulla viimeisetkin lumisateet heikkenevät ja lakkaavat, ja loppupäivä on poutainen pilvisyyden pysyessä kuitenkin pääosin runsaana, ja itä-koillistuuli on aluksi navakkaa, mutta heikkenee illaksi nopeasti -- lämpötilat laskevat iltapäivällä ja illaksi -5 vaiheille.

Uusien ennustemallien mukaan seuraavan viikon aloittavana maanantaina lännestä tulee koko Suomeen voimakkaan Norjanmeren matalapaineen mukana rintamasysteemi lumipyryineen (lumipyryä alkupäivällä), joten yhtäältä Lapin ankara pakkanen heikkenee pikkupakkaseksi, ja etelään tulee taas uusi annos uutta lumipeitettä noin nollakelin kera -- näillä näkymin uuden lumen määrä ei liene yhtä iso kuin tämä ensimmäinen viikonlopun määrä, mutta runsaimmillaan n. 10 cm:n lumilisäykseen voi olla mahdollisuuksia, joten kokonaislumipeite voi kasvaa paikoin jo lähelle puolta metriä sen myötä!...

Vieläkin on tämän toisen lumipyrytilanteen jälkeen hieman epäselvää ensi viikon säävaiheet, mutta näillä näkymin myös tuon ma pyryn jälkeen Atlantilta / Britteinsaarten tienoilta käsin matalapaineiden vyöry kohti Fennoskandiaa näyttää voimakkaalta ja aktiiviselta, joten koko ensi viikon säässä voivat Etelä-Suomen osalta vaihdella poutaiset pakkasvaiheet sateisten ja noin nollakelisten matalapainevaiheiden kera, jolloin uusia lumipeitelisäyksiä voi tulla sen viikon loppuun mennessä jopa yhä vain, ja ehkä runsaastikin!...

Näin ollen nyt vaikuttaisi jopa siltä, että Joulusta saattaisikin tulla Etelä-Suomeen melkoisen luminen ja ehkä jopa poikkeuksellisen runsasluminen! Ankarat pakkaset taitavat jäädä kuitenkin vielä vain Lapin asiaksi -- jäädään seuraamaan, miten talvi alkaa koettelemaan meitä...

Jätän tämän kirjoituksen päivittämisen tähän, ja palaan asiaan seuraavassa sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksessa, jonka ajattelen tekeväni ensi maanantaina tuon toisen lumipyryn jälkeen...

Päivitys perjantaina 13.12.2024 klo. 15:45:

Päätinkin vielä päivittää toistamiseen tämän sääennusteen ko. viikonlopun osalta, koska sen verran muutosta on tullut parhaillaan alkaneeseen lumipyrytilanteeseen ja lämpötiloihin pe-su ajaksi uusimpien ennustemallien mukaan.

Tuohon aikaisempaan ennustepäivitykseen verrattuna on tullut huomiselle lauantaille leudompi muutos, jolloin ko. runsaan sadealueen mukana suojasääalue käväisee ennakoitua pohjoisempana ja etelärannikolle-lounaaseen tämä tarkoittaa jopa +3 asteen vaiheilla käväisevää lämpöä iltapäivälle ja sateet ovat siten aikaisempaa arviota enemmän vettä; on kuitenkin huomattava, että sateet muuttuvat kuitenkin yhä lumeksi etelärannikollakin ennen loppumistaan la-su välisenä yönä.

Sisämaassa tämä leudompi muutos tarkoittaa sitä, että märän ja siten puustoihin tykkylumeksi tarttuvan lumipyryn alue ulottuu nollakelinä aikaisempaa arviota pohjoisemmaksi, kuten esim. Hämeenlinnan seudulle; lehtipuutkin saavat täten runsasta ja raskasta lumikuorrutusta laajasti sisämaassa.

Tosin tässäkin on huomattava se, että lämpötila laskee sisämaassa pakkaselle jo la illalla ja la-su välisenä yönä itätuulen voimistuessa jopa kovapuuskaiseksi puustolumet ehtivät silloin myös varisemaan tuulisilla paikoilla paljon pois. Tuulensuojapaikoilla on kuitenkin odotettavissa puustotuhovaaraa raskaista tykkylumista!

Lumipeitekertymät pe-su ajalle ovat vaihdelleet ennusteissa sisämaassa n. 20 sentistä jopa yli 30 cm:n, joten paljon lunta on joka tapauksessa tulossa laajalla alueella etelän sisämaassa! -- toisaalta etelärannikko ja varsinkin lounaiskolkka saattavat jäädä su aamuun mennessä varsin vähälle uudelle lumipeitteelle. 

Sitten tuon matalapaineen ja lumisateen kaikotessa sunnuntaina kaakkoon pois tapahtuu lämpötiloissa ennakoitua rajumpaa poukkoilua! -- nyt näyttää siltä, että tuon kaikkoavan matalapaineen jälkireunalla ja juuri ennen seuraavana su-ma yönä lännestä tulevaa toista rintamasadesysteemiä koetaan Etelä-Suomessa muutaman tunnin mittainen ankarahkon pakkasen vaihe su illalla.

Nimittäin tuo kaikkoava matalapaine pyöräyttää su aamusta alkaen Lapin ankarasta pakkasilmamassasta annoksen hyvin kylmää ilmaa etelärannikkoa myöten koillistuulena, ja su illalla tuulten sitten nopeasti tyyntyessä kokonaan tapahtuu lämpötilan hyvin nopeaa laskua, ja varsinkin jos sää samalla selkenee hetkeksikin.

Täten Etelä-Suomen sisämaassa on odotettavissa su illalla -15 ja -20 asteen välisiä minimilämpötiloja, ja paikoin jopa -20 asteen kylmemmälle puolellekin voidaan päätyä! -- Etelärannikolla-lounaassa ainakin -10 asteen tienoilla olevat minimilämpötilat toteutuvat samalla.

Lauhtuminen alkaa länsirannikolta käsin kuitenkin jo samana iltana myöhemmin ja se etenee koko Suomen ylittävän rintamasysteemin myötä hyvin nopeasti runsaan lumipyryn ja nopeasti voimistuvan etelätuulen kera itään su-ma välisenä yönä: etelärannikolla ja lounaassa lumisade myös muuttuu taas osaksi rännäksi ja vedeksi suojasään palatessa ko. yönä yhtäkkiä sille vyöhykkeelle.

Maanantain aamusta alkaen tuulet kääntyvät heikkenevinä länteen-luoteeseen, ja rintamasade siirtyy pois itään ja sää poutaantuu pilvipeitteen rakoillessa. Lämpötilat asettuvat nollan tienoille ja sisämaassa pikkupakkaselle.

Tästä näyttää sitten alkavan ensi torstain alkuun kestävä enimmäkseen poutainen länsi-luoteistuulinen vaihe Etelä-Suomessa Fennoskandian keskiosien yli itään siirtyvän matalapaineen eteläreunalla, jossa lumikuurot voivat olla ajoittain ja paikoin mahdollisia, ja lämpötilat laskevat ti-ke aikana hitaasti muutaman asteen pakkaselle; sisämassa -5 ja -10 asteen välillekin, jos tuulet tyyntyvät vähäpilvisessä säässä ke-to yöksi...

Näillä näkymin sitten ensi to-pe tienoilla olisi tulossa seuraava voimakas matalapaine Britteinsaarten suunnasta, jonka reitti Suomen yli koilliseen-itään ratkaisee sitten sen, miten paljon ja missä olomuodossa mm. juuri Etelä-Suomeen tulisi sateita -- tämä matalapaine siksi jo ratkaisee paljon siitä, miten luminen tai lumeton Joulusta voi tulla etenkin etelärannikon vielä hieman epävarman valkoisen Joulun suhteen tarkasteltuna...

Palataan tarkastelemaan sen kohtaloa ja muuta sää- ja luontoasiaa sitten seuraavassa aiheen mukaisessa kirjoituksessani (ehkä ensi viikon alkupuolella nyt miettimäni aikataulun mukaan), joten viimeinkin lopetan tämän kirjoituksen päivittämisen tähän.

Vappu 2020 - Koronavirustilanteesta huolimatta vapputervehdys ja Etelä-Suomen kasvukauden kehitysasteen havainnollistusta valokuvieni kera

Blogini onkin ollut pitkällä tauolla taas, koska niinhän siinä kävi, että koronaviruksen aiheuttama yhteiskunnallinen ja poliittinen poikkeustilanne on aiheuttanut minullekin poikkeuksellisia aikoja - Itselleni ei ko. viruksesta ole aiheutunut kuitenkaan toistaiseksi mainittavaa tai isoa haittaa enkä ole ollut sairaana edelleenkään...

Olen kuitenkin keskittynyt someaktiviteetin parissa hyvin intensiivisesti Facebook-seinälläni koronavirustilanteen kaikenlaisten aspektien tutkimiseen ja analysoimiseen, joka on vienyt aikaani ja vaivaani hyvin paljon maaliskuun alkupuoliskolta saakka lähes koko ajan - näin ollen en ole viitsinyt kiinnittää mitään huomiota tänne blogiini, jolloin myös tämä viime talven säätilanteita analysoiva projektini on jäänyt tekemättä, enkä toistaiseksi tiedä löytyykö minulta innostusta edes enää ollenkaan sen tekemiseen jatkossakaan >> Syksyn 2019 ruska-analyysin ja kuluneen talven 2019-2020 sääseurantaraporttien jälkikäteinen valmiiksiteko päivittyvin linkein...

Noiden Facebook-seinäni koronavirusmateriaalien osalta olen sen sijaan miettinyt jossakin vaiheessa (ehkä alkavan toukokuun aikana) koostaa tänne blogiini analyysisarjaa, mutta palaan siihen aikanaan.....

Tämän blogipostauksen teemana on kuitenkin katkaista luonto- ja sääaiheilla bloggaustauko ja toivottaa samalla niihin aiheisiin sopivan valokuvieni kavalkadin myötä näin poikkeusoloissakin hyvää vappua! - tämänlainen luonto- ja sääkuvien sarja on ollut blogissani joinakin aikaisempinakin vuosina ko. ajankohdan luontovaiheiden sopivana tarkastelukohtana, missä mm. Etelä-Suomen kasvukauden kehitysasteet ovat tulleet hyvin ilmi, ja nyt sama jatkuu tässä.

Tällä kertaa ajankohdan kasvukauden kehitysasteen luonteeseen on ollut vieläkin hieman vaikuttamassa mennyt ennätysleuto talvi (koko marraskuun ja maaliskuun välinen jakso), mutta tämä päättyvä huhtikuu on ollut sääolosuhteiltaan pitkästä aikaa jo selvästi normaalimpi.

Lyhyesti huhtikuun säiden koosteena voidaan todeta, että kuun aikana oli kaksi muutaman päivän mittaista lämpöaaltoa, jolloin Etelä-Suomessa saavutettiin +15 asteen ylityksiä päivälämpötiloissa. Toisaalta niiden välissä yhdessä jaksossa ja viimeksi tällä viikolla oli myös kylmän ilman purkaukset yöpakkasineen ja takatalvisine lumisateineen: näin ollen kuukauden lämpötilaoloista on muodostunut melko tavanomainen kokonaisuutena eikä enää ole voinut puhua poikkeuksellisista säätilanteista.

Viimeksi takatalvista lumisadetta Etelä-Suomessa saatiin vasta eilen lumi-, räntä- ja lumiraekuuroina kylmässä koillisvirtauksessa. Tänään vappuaattona tuo kylmä koillisvirtaus on tyyntynyt korkeapaineen selänteessä, mutta päivälämpötiloissa on silti jääty selvästi alle +10 asteen melko runsaspilvisessä kumpukerrospilvien tilanteessa, ja viime yönäkin minimilämpötilat olivat asteen pari pakkasella eteläisimmässäkin Suomessa.

Jatkossa sää alkaa lämmetä selvästi uudestaan tavanomaisempiin ajankohdan lämpötiloihin ja toukokuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle (4. - 10.5.) on näkyvissä enimmäkseen normaalilämmintä säätä edelleen, mutta melko epävakaisena. 

Ensin huomenna Vappupäivänä lounaasta lähestyvä matalapaine alkaa syöttää itäpuoleltaan eteläkaakosta lämpimämpää ilmaa Suomeen ja länsiosiin saapuu viimeistään iltapäivällä vesisateita; vappuyönä voi olla vielä yöpakkasia, mutta iltapäivällä poutapaikoilla lämpötilat nousevat taas usean päivän tauon jälkeen yli +10 asteen Etelä-Suomessa itäpainotteisesti.

Sitten viikonloppuna matalapaine jää laajana Fennoskandian ylle siten, että Suomi näyttää jäävän sen lämpimämmälle sivulle: näin ollen Etelä-Suomeen on tulossa vaihtelevapilvistä ja kuurosateisen epävakaista säätä, mutta lämpötilat nousevat siten, että yöpakkaset ja hallat poistuvat minimilämpötilojen jäädessä jo laajasti yli +5 asteenkin. Päivälämpötiloissa puolestaan +15 asteen paikkeille on taas mahdollisuus poutahetkillä. 

Ilmamassojen lämpeneminen tietää myös sitä, että tällaisessa epävakaisessa ja kosteassa vaiheessa saattavat alkaa esiintymään vuoden ensimmäiset ukkosetkin rankimmissa kuurosateissa ainakin hajanaisina / yksittäisinä salamoina ja jyrinöinä.

Sitten tuo matalapaine siirtynee sen verran Suomen itäpuolelle, että ensi viikon alkupuolella voi olla tulossa vähän viileämmän sään vaihe lännen ja pohjoisen välisten virtausten myötä, mutta sitten taas olisi melko pian lämpimämmän sään vuoro - kuitenkin selvästi kesäisten ilmamassojen saapumista ei kannata odotella vielä silloinkaan Suomeen, koska näillä näkymin matalapaineiden asemat ja muodot näyttävät pitävän ne yhtäältä kauempana manner-Euroopassa ja toisaalta kesäinen sää valtaa alaa kauempana Venäjällä etelästä käsin...

Lapissahan on edelleen sulamatta melkein kaikki / suurin osa viime talven ennätyspaksuista lumihangista, mikä on tarkoittanut edelleen laajalla alueella jopa yli metrin paksuisia lumensyvyyksiä siellä - jatkossa myös Lapissa lämpenee sen verran, että lumien pääsulaminen alkaa vähitellen ja mukaan voi tulla myös vesisateitakin: näin ollen pahat suurtulvat voivat olla jossakin vaiheessa myöhemmin toukokuussa mahdollisia Lapissa!...

Kasvukauden etenemisen aste Etelä-Suomessa on ollut menneen ennätysleudon talven ja vielä hyvin leudon maaliskuunkin ansiosta eräillä tavoilla erikoinen, vaikka nyt vappuna ei ollakaan enää kovin paljoa edellä tämän ajankohdan tavanomaisesta kehitysasteesta - nimittäin vielä maalis-huhtikuun vaihteessa talven huippuleutous tarkoitti maaperän suhteen roudattomia / lähes roudattomia olosuhteita jo silloin, ja se edesauttoi varhaisten ruohovartisten kasvien kasvun ja kukinnan alkamista jo siitä paikkeilta vähitellen, mitä nuo huhtikuun kaksi eri lämpöaaltoa katkonaisesti kiihdyttivät aluksi hyvin varhaisestikin tavanomaiseen nähden.

Näin ollen monet ruohovartiset kasvit ovat olleet kasvussa Etelä-Suomessa jo jopa lähes koko huhtikuun ajan ja puistoissa-puutarhoissa jotkut varhaiset sipulikasvit (kuten kevättähti ja krookukset) alkoivat kukkimaan jo maaliskuun puolellakin selvästi. Luonnossa puolestaan esim. valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kukintaa on ollut jo yli kahden viikon ajan ja nyttemmin puistojen ja puutarhojen nurmikot ovat monin paikoin hyvinkin vihreitä ja narsissit (Narcissus sp.) ovat kukintahuipussaan.

Puuvartisten kasvien kohdalla menneen ennätysleudon talven ja roudattomien olojen vaikutus ei ole ollut yhtä selvää kuin ruohovartisilla kasveilla - poikkeuksia siinäkin silti on ollut, mistä esimerkkeinä ovat olleet ainavihantien kasvien selviämiset poikkeuksellisen elinvoimaisina ja vaurioitumattomina talvesta tänne saakka kevääseen koko ajan; esim. alppiruusut (Rhododendron sp.) ja monet aratkin havupuut ovat olleet ajankohtaan nähden poikkeuksellisenkin terveesti ja vahvasti vihreitä talvesta saakka tähän päivään. 

Toisaalta esim. tuiviolla (Microbiota decussata) on tapana olla keväällä myös roudattomissakin oloissa aluksi varsin ruskea havuiltaan talven kuin talven jäljiltä, mikä nyt kävi näissä ennätysleudoissakin oloissa ilmi; nyttemmin tuiviokin on alkanut vihertymään selvästi havuiltaan.

Erikoisina poikkeuksina puuvartisten kasvien osalta olivat myös lepät (Alnus sp.) ja varsinkin pähkinäpensas (Corylus avellana), joiden kukinnat virittyivät ennätysleudon talven aikana jo tammikuun lopulta alkaen käyntiin, ja pähkinäpensaan osalta kukintahuippunsa asettui pitkänä ja vähitellen kehittyneenä vaiheena helmikuun alun ja maaliskuun alun väliselle jaksolle. Myös leppien kukinta tapahtui pääosin jo helmi- ja maaliskuun aikana - etenkin pähkinäpensas oli siksi tällä kertaa ns. talvikukkija Etelä-Suomessa!

Talven ennätysleutous aiheutti myös varhaisimmilla puu- ja pensaslajeilla silmujensa turpoamista ja osittaista avautumistakin vähitellen jo helmikuulta alkaen, mutta varsinaisesti ne puhkesivat kunnolla hiirenkorvalle vasta noiden kahden huhtikuun lämpöaallon ansiosta: nämä lajit ovatkin jo isolla hiirenkorvalla tällä hetkellä ja niitä ovat mm. tuomi (Prunus padus), terttuselja (Sambucus racemosa), kuusamat (Lonicera sp.), pensasangervot (Spiraea sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.) ja viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia).

Tällä hetkellä koivut (Betula sp.) ovat etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa jo pieneltä osin hiirenkorvalla ja kukinnan alussa, mutta sisämaassa siinä on hieman viivettä, kun esim. verrataan em. alueita vaikkapa Hämeenlinnan seutuun - viime viikon alun (20. - 23.4.) viimeisin lämpöaalto sai ne jo lähes tähän kuvattuun vaiheeseen, mutta sen jälkeen kasvun kehitys on ollut hyvin hidasta / lähes pysähtynyt.

Koivujen noissa vaiheissa vastaavasti tähän mennessä joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides) on jo alkanut kukintaa jonkin verran ja eteläisimmässä Suomessa rusokirsikka (Prunus sargentii) on myös jo paikoin kukkimassa.

Jatkossa kasvien kasvu palautuu ajankohtaan nähden melko normaalisti eteneväksi heti Vapun jälkeen sään lemmetessä, ja näin ollen viimeistään toukokuun ensimmäisen kokonaisen viikon (4. - 10.5.) aikana koivut tulevat yleisesti koko Etelä-Suomessa hiirenkorvalle ja samalla myös mm. metsävaahteroiden kukinta alkaa saavuttaa vähitellen täyttä vaihettaan.

Maaseudun peltoviljelyssä puolestaan menneen talven roudattomien olojen ansiosta viljojen kylvöjä on saatu tehtyä jo poikkeuksellisen aikaisin tämän huhtikuun loppupuoliskon aikana etenkin Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, ja ensi viikolla kylvö- ja muut kasviviljelyolosuhteet jatkuvat hyvinä myös sopivien sateiden ansiosta koko Etelä-Suomessa.

Alla on koostettuna 10 valokuvani sarja havainnollistamaan tämän hetken kasvukauden kehitysastetta Etelä-Suomessa, ja tarkemmin sanottuna Hämeenlinnassa, koska kaikki nuo kuvat on otettu siellä tänään 30.4.2020. Pidemmittä tarinoitta alla on seuraavaksi ne kuvat pienine selostuksineen:


Kasvukauden kehitysastetta Hämeenlinnassa 30.4.2020 >>

Rauduskoivun (Betula pendula) lähes kukkimaan alkaneita hedenorkkoja kuvattuna Hämeenlinnassa 30.4.2020 keskustan itäreunalla.

Balkaninhevoskastajan (Aesculus hippocastanum) osittain avautuneita isoja silmuja kuvattuna Sibeliuksenpuistossa Hämeenlinnassa 30.4.2020 - taustalla on Hämeenlinnan lyseo.

Äskettäin istutettuja orvokkeja (Viola sp.) Hämeenlinnan kirkon viereisellä muistomerkillä kuvattuna 30.4.2020 - oikeanpuoleisin taustapuu on metsävaahtera (Acer platanoides), joka on esimerkki myöhäisemmästä kukkimaan alkajasta, sillä toisaalla tässäkin kaupungissa yksittäisiä toisia metsävaahteroita on jo vähän kukkimassa.

Hämeenlinnan torin laidalla suihkulähteen kanssa vappua koristavat runsaat mininarsissit (Narcissus "Tête-à-tête") kuvattuna 30.4.2020 - huomatkaa koronapandemiatilanteen aiheuttama ihmisten puuttuminen, kun normaalisti jo tähän aikaan vappuaatosta tämä paikka olisi lähes tungokseen saakka täynnä ihmisiä tällä kuvan kellonlyömällä (15:55).

Näkymää Vanajavedelle Hämeenlinnan keskustan itäreunalla kuvattuna 30.4.2020 - maiseman koivuista (Betula sp.) nähdään, ettei tällä alueella ole ihan vielä niiden hiirenkorvavaihe, vaikka melkein se on ollut jo tuloillaan viime viikolta alkaen. Samalla kuvassa on hyvin esillä tämän iltapäivän aikana vallinneet kumpukerrospilvet (Stratocumulus).

Hämeenlinnan keskustan itäpuolella Vanajaveden rannassa pienten pensaiden hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - oikealla on terttuselja (Sambucus racemosa) ja muut oksat ovat viitapihlaja-angervoa (Sorbaria sorbifolia): näillä lajeilla on normaalistikin värikkäät nuoret lehdet, mutta alla on esitelty viimeaikaisten yöpakkasten takia tavanomaista "ruskaisempia" lehtiä tuottaneita lajeja tässä vaiheessa >>

Hämeen linnan puistossa kuusaman (Lonicera sp.) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen keltaisia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.

Hämeen linnan puistossa kiiltotuhkapensaan (Cotoneaster lucidus) hiirenkorvia kuvattuna 30.4.2020 - muutamien edeltäneiden öiden yöpakkaset ovat pitäneet lehtivihreää kehittymästä lehtiin niin, että ne ovat ruskaisen punertavia; vihreys palautuu hyvin pian säiden lämmetessä.

Hämeenlinnan keskustassa Itsenäisyydenpuiston leikattua pensasaitaa hiirenkorvalla kuvattuna 30.4.2020 - näissä pensasangervoissa (Spiraea sp.) ilmenee em. lehtivihreäpako yöpakkasten takia hyvin vaihtelevasti eri yksilöiden väleillä ja siitä johtuu värien kirjavuus; se on esimerkki siitä, miten samallakin lajilla yksilöiden geneettiset vaihtelut vaikuttavat myös kasvilajin sisäisestikin visuaalisen luonteen vaihteluun.

Hämeenlinnan Ystävyydenpuiston perennaryhmää kuvattuna 30.4.2020 - kellertävät lehdistöt ovat kahta eri lajia päivänliljaa (Hemerocallis sp.) ja niiden väleissä on tulppaanien (Tulipa sp.) alkuja; myös tässä edeltäneiden öiden pakkaset ovat pitäneet lehtivihreää jonkin verran kehittymättä toistaiseksi; ensi viikolla kehittynee nopeasti.

Etelä-Suomen ruskan analyysiä syksylle 2019 valokuvien ja säävaiheiden kera selostettuna

Teen ajallisesti muutaman kuukauden jälkikäteen valmiiksi syksyn 2019 ruska-analyysin Etelä-Suomeen, missä julkaisen sen tänään 25.2.2020 klo. 23:55 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen ruskan ns. päättymispäivän, eli 31.10. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.

Etelä-Suomen ruskan kehitys ja eteneminen tapahtui tällä kertaa hyvin voimakkaasti ääripäästä toiseen vaihdelleissa säissä, missä oli vuoroin tavanomaista paljon kylmempää yöhalloineen ja -pakkasineen, ja toisinaan oli hyvin leutoja sääjaksoja. Välillä saatiin myös runsaita vesisateita, joilla oli myös oma vaikutuksensa ruskan luonteeseen.

Oma vaikutuksensa oli ruskaan myös edeltäneen kesän ankaralla kuivuudella sekä vielä syyskuun alkupuoliskolle saakka jatkuneella poikkeuksellisen lämpimällä jatkokesäisellä säällä: näiden takia ruskan alkaminen myöhästyi, mutta osaksi tuon kesäkuivuuden ansiosta ruskan edetessä esiintyi myös hyvin kirkkaita värejä. Toisaalta syys- ja lokakuun runsaat sateet ehtivät himmentää toista osaa ruskasta odotettua vaisummaksi. 

Kokonaisuutena ruskan eteneminen oli hyvin vauhdikasta syyskuun lopulta alkaen, kun kylmien ja leutojen säiden vaihdellessa ruskan värit etenivät leutojen vaiheiden aikana hyvin nopeasti sykäyksittäin. Samalla lokakuun ajoittain voimakkaat tuulet ja yöpakkaset varistivat tehokkaasti ruskaantuneita lehtiä pois - näin ollen ruska tuli alun myöhästymisestään huolimatta yllättävän nopeasti lähes kauttaaltaan päätökseensä lokakuun loppuun mennessä, ja vain yksittäisiin viljeltyihin puu- ja pensaslajeihin jäi vielä marraskuuksi lehtiä.

Suursäätilallisesti ruska-ajan sääolosuhteet olivat myös hyvin mielenkiintoiset ja erikoiset lähes koko ajan - Nimittäin melkoisen pysyväksi Euroopan mittakaavassa muodostui sellainen asetelma syyskuun lopuksi ja etenkin koko lokakuuksi, missä Jäämeren / napa-alueen kylmyyttä jäi ulottumaan ja edelleen kylmenemään ajan mittaan Fennoskandian pohjoisosiin. Tällöin Lappiin alkoi muodostumaan jo peräti syyskuun viimeisistä päivistä alkaen tavanomaista paljon varhaisempi ja ankarampi talven alku, ja siksi koko lokakuu oli Lapissa jo erittäin talvinen ajankohtaan nähden.

Samalla noin Britteinsaarilta eteläisemmän Fennoskandian yli itäkoilliseen jäi usein matalapaineiden vyöhyke erottamaan tuota yllättävän ankaraa talven alkua eteläisemmän Euroopan hyvin lämpimistä / leudoista ilmamassoista: näin ollen juuri Etelä-Suomi jäi tämän matalapainevyöhykkeen piiriin, jonka heilahtelut ajoittain etelä-pohjoissuunnassa aiheuttivat nuo kylmien ja leutojen vaiheiden rajut vuorottelut.

Näin ollen etelämpänä manner-Euroopassa etenkin lokakuu oli erityisen lämmin suurimman osan aikaa, ja eniten siellä syöttyi alueelle lämpimiä tuulahduksia lounaasta ja etelästä eli Atlantilta ja / tai Välimereltä, kun tuo em. Britteinsaaret-Fennoskandia -linjainen matalapaineiden vyöhyke oli aktiivisimmillaan ja voimakkaimmillaan.

Aluksi syyskuun loppupuolella ainoastaan 21. - 23. päivinä länsipainotteisesti oli manner-Euroopassa erityisen lämmintä kesän viimeisine hellepäivineen, ja sille oli kontrastina Länsi-Venäjän ja Suomen voimakas kylmyys. Muutoin syyskuun loppupuoliskolla lämpötilojen em. suursäätilallinen kontrasti ei vielä päässyt kunnolla jyrkkenemään, ja sää oli manner-Euroopassa lähinnä tavanomaisen syyskesäisesti mm. Atlantin matalapaineiden epävakaistamaa.

Sitten lokakuussa Lapin ja ajoittain myös Länsi-Venäjän pohjoisosien siirryttyä tuohon tavanomaista ankaramman alkutalven vaiheeseen syntyi manner-Eurooppaan isoiksi kontrasteiksi hyvin voimakkaita lämpöaaltoja: ensin kaakossa 2. - 4.10., jonka jälkeen Keski-Eurooppaan saatiin Fennoskandiasta tilapäistä koleutta 5. - 8.10. 

Sitten melkein koko loppukuu oli siellä lähes yhtämittaista lämpöaaltoa, ja erityisesti 12. - 15.10. ja 20. - 24.10. mitattiin laajasti kesäisiä yli +20 asteen päivälämpötiloja mm. Saksaa-Puolaa myöten; ensin mainittu oli lähes koko alueella ja jälkimmäinen oli itäosapainotteinen -- vasta kuun 28. päivästä alkaen Fennoskandiasta pääsi yleisesti ja pysyvämmin syksyistä koleutta manner-Eurooppaankin. 

Katsotaanpa seuraavaksi ruska-analyysin kera tarkemmin Etelä-Suomen säiden vaiheita ruskan koko kehityksen puitteissa kronologisesti: olen jakanut alla säiden vaiheet sopiviin jaksoihin niiden kuvailuja varten, missä kussakin ilmenee aina tietynlainen suursäätilallinen vaihe Etelä-Suomeen tiettyä säätyyppiä aiheuttaneena. Samalla sopiviin niiden väleihin olen laittanut ruskan kehittymisen eri vaiheita ko. tarkastelualueella kasvilajiesimerkein selostettuina ja kutakin ruskan kehitysastetta edeltäneiden säävaiheiden vaikutuksiin liittäen:


Etelä-Suomen ruskavaiheet esittelyssä säätilannevaiheiden kanssa analysoituina >>

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 16. - 20.9.2019: Hyvin kylmä pohjoisvirtaus vallitsi itäpuolisen laajan matalapaineen länsireunalla tuoden termisen syksyn ja ensimmäiset yöhallat tarkastelualueelle - Jaksolla sää kylmentyi päivä päivältä niin, että päivälämpötilat laskivat reilusta +10 asteesta jopa vajaaseen +10 asteeseen sisämaassa. Samalla yölämpötilat laskivat niin, että hallaa alkoi olla ensin sisämaassa ja lopulta yleisesti koko alueella; sisämaassa oli lopulta paikoin heikkoa yöpakkastakin. Pilvisyys oli vaihtelevaa, mutta runsaspilvisintä oli päiväsaikaan ja iltapäivisin esiintyi kylmän polaari-ilmamassan kuurosateita. Lapissa esiintyi jo lumikuurojakin.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 21.9.2019: Pieni matalapaine liikkui nopeasti sateineen tarkastelualueen yli luoteesta kaakkoon jakaen kylmän ja lämpimän ilmamassan tarkastelualueen kohdalla; Lapissa oli ankaroituvia yöpakkasia ja Etelä-Ruotsissa tuli hetkellinen takakesä manner-Euroopan lämmöstä - Runsas pilvisyys ja sade pitivät yöhallat kahtena yönä (20. - 21.9.) poissa tarkastelualueelta, mutta päivälämpötilat pysyivät edelleen vain +10 asteen vaiheilla ja sisämaassa jopa sen alle.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 22. - 23.9.2019: Hyvin kylmä pohjoisvirtaus uusiutui korkeapaineen selänteen oltua lähellä lännessä ja lopulta lähes Suomen yllä; tarkastelualueella esiintyi yöhalloja ja sisämaassa yhä enemmän yöpakkasiakin - Ensimmäisenä päivänä oli runsaspilvisempää ja heikkoja iltapäiväkuuroja itäpainotteisesti, mutta seuraava päivä oli selkeämpi. Tästä huolimatta molempina päivinä maksimilämpötilat jäivät pääasiassa +5 ja +10 asteen välille ja öisin oli hallaa ja sisämaassa heikkoa yöpakkasta etenkin toisena jakson yönä.

Ruska-analyysiä >> Ruskan eteneminen oli hyvin kylmän sään takia paradoksaalisesti vain hidasta, koska syysvärien kehittyminen on kuitenkin yli +5 asteen lämpöä vaativa kemiallisen hajoamisen ja nesteiden virtaamisen tapahtuma lehdissä - vain ensimmäisenä ruskaantuvissa puu- ja pensaslajeissa kirkasta ruskaa kehittyi yhä selvemmin ja yhä enemmän, kuten ensimmäisenä ruskaantuvissa metsävaahteroissa (Acer platanoides), tuomissa (Prunus padus), yksittäisissä kotipihlajissa (Sorbus aucuparia) ja haavoissa (Populus tremula) sekä varhain ruskaantuvissa pensasangervoissa (Spiraea sp.).

Muutoin toisen vaiheen ruskaantuminen sisältäen valtaosan lehtipuista ja -pensaista oli vasta häilyvää ja pienilaikkuista kesävihreän oltua yhä pääasiallinen sävy maisemissa; siinä esim. koivuilla (Betula sp.) oli vasta hyvin vähäistä yksittäistä ruskaa. 

Varhaisimmin ruskaantuvissa lajeissa poikkeuksena esiintyi edelleen elo-syyskuun vaihteen tavoin pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), jonka ruska kehittyi useimmissa yksilöissään poikkeuksellisen aikaisin tällä kertaa; osa sen ruskahuipennuksesta oli siksi jo syyskuun alussa, jolloin tässä vaiheessa ne puut tyhjentyivät nopeaan tahtiin jo alastomiksi. Myöhäisemmät sen lajin loput yksilöt kehittivät tässä vaiheessa ruskahuipentumaansa.

Sisämaassa esiintyneiden paikallisten yöpakkasten takia syntyi niillä alueilla paikoin jo ennenaikaista lehtivioitusta pakkasenarkoja lehtiä sisältäville viljellyille jalopähkinöille (Juglans sp.); niillä ruska ei ollut ehtinyt vielä kunnolla edes alkaa, kun osa niiden lehdistä alkoi jo varista pakkasten takia vihreinäkin ns. kesken kaiken.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 24. - 25.9.2019: Korkeapaineen selänne alkoi asettua kaakko-luodesuunnassa Suomen päälle, mutta pieni sadealue muodostui vellomaan tarkastelualueelle jakaen lounaispuolelleen leutoa ilmaa ja pohjoisemmaksi edelleen erittäin kylmän ilmamassan - Runsastunut pilvisyys piti yöhallat poissa etenkin eteläisimmistä osista, mutta päivälämpötilat jäivät silti maksimissaan vain +10 asteen vaiheille ja vähän sen allekin edelleen.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 26. - 27.9.2019: Korkeapaineen selännettä jäi edelleen Suomen ylle sään poutaannuttua ja lämmettyä hieman - Vähäpilvisessä ja heikkotuulisessa säässä päivälämpötilat kohosivat lännestä alkaen +10 asteen yläpuolelle ja toisena jakson päivänä oli jo yleisesti reilusti yli +10 asteen maksimilämpötiloja. Etenkin sisämaassa säilyi kuitenkin yleisesti hallaa öisin.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 28. - 30.9.2019: Britteinsaarten suunnalta siirtyi voimakasta matalapainetta Fennoskandiaan ja tarkastelualue pääsi leudon ilmamassan puolelle rintamasateiden tultua lounaasta kahdeksi viime mainituksi päiväksi; Pohjois-Lapissa alkoi kehittyä talvea lumisateineen - Ensimmäisen päivän yönä oli sisämaassa vielä hallaa, mutta seuranneina kahtena päivänä sateiden, tuulten ja leudomman ilmamassan ansioista lämpötilat asettuivat öisin +10 asteen vaiheille ja päivisin oli jokaisena iltapäivänä +11 ja +15 asteen välisiä maksimilämpötiloja; pilvisimpinä aikoina yö- ja päivälämpötilojen erot olivat lähes olemattomat.

Ruska-analyysiä >> Ankaran kylmyyden perään leudontunut sää viritti ruskavärien etenemisen ruskaherkimmillä lajeilla huippunopeaan vauhtiin kuun viimeisinä päivinä! - tämä tarkoitti noiden em. varhaisimmin ruskaantuvien lajien lisäksi jo toisen ruskavaiheenkin puista ja pensaista jo osaa; etenkin sisämaassa tämä ruskan etenemisen nopeus oli selvästi havaittavaa. 

Etenkin metsävaahteroilla syntyi siksi tässä vaiheessa jo hyvin nopeaa ruskan huipentumaan etenemistä, jolloin monet sen lajin puut leimahtivat muutamassa vuorokaudessa kauttaaltaankin punaisiin ja keltaisiin sävyihin. Toisaalta osa sen lajin puista oli silti vasta ruskan alussa etenkin etelärannikolla. 

Tässä vaiheessa melkein kaikki tuomista saavuttivat ruskahuipentumansa tasaisen haalein värein. Osa haavoistakin alkoi tulla selvemmin ruskaan, mutta maaseudun maisemissa pääsävy oli edelleen enimmäkseen vihreä mm. koivikkojen ruskan oltua vasta hyvin alkuvaiheessa, joten kokonaisuutena ruska oli laikuttaistyyppistä tai häilyvää vieläkin. 

Kotipihajien (Sorbus aucuparia) ruskan kehittymistä alkoi haittaamaan himmeään suuntaan ruostesienien aiheuttamat lehtivioitukset; lehtiään alkoi käpristymään kuivan ruskeaksi jopa jo ennen ruskan kunnollista ilmestymistä. Toisaalta jotkut tästä vaivasta selvinneet yksilönsä alkoivat lähestyä jo ruskahuipentumaansa.

Se poikkeuksellisen varhain ruskansa tehnyt punasaarni puistoissa ja puutarhoissa puolestaan alkoi olla tässä vaiheessa jo suurimmaksi osaksi alaston monien yksilöidensä kesken. Monet muut viljellyt lajit olivat vasta ruskansa alussa häilyvästi ja pieninä laikkuina, kuten rusokirsikka (Prunus sargentii), aroniat (Aronia sp.), orapihlajat (Crataegus sp.) ja pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica). Jalopähkinöillä edeltäneistä yöpakkasista selvinneet lehtensä alkoivat saamaan varsinaista ruskaansa.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 1. - 2.10.2019: Fennoskandiaan tulleeseen matalapaineeseen voimistui Keski-Suomessa raju osakeskus; tarkastelualue oli aluksi tilanteessa leudon ilmamassan puolella vesisateineen, mutta Pohjois-Lapin talvi alkoi laajeta etelämmäksi - Alkupäivästä 1.10. lounaasta kiertyi runsaita kuurottaisia vesisateita ja sen jälkeen matalapaineen keskuksen ympärillä velloi tasaisempaa sadetta lähes jatkuvasti. Aluksi lämpötilat olivat +10 asteen vaiheilla, mutta niiden laskua +5 asteen tienoille sattui sisämaassa ajoittain. Tuulet olivat voimakkuudeltaan ja suunnaltaan vaihtelevia.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 2.10.2019: Em. matalapaineen osakeskuksen siirryttyä Suomen itäpuolelle Lapin talvisesta ilmamassasta saapui tarkastelualueelle kylmää ilmaa ja sää poutaantui hetkeksi - Vesisateita oli iltapäivään saakka ja illalla sateiden kaikottua oli yhä runsaspilvistä. Kylmä ja voimakas koillistuuli alkoi vaikuttaa yön jälkeen vaiheittain pohjoisesta alkaen. Lämpötilat laskivat reilusta +5 asteesta 0 ja +4 asteen välille päivän mittaan.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 3. - 4.10.2019: Hyvin kylmässä ilmamassassa kaakkoiskulmalla koilliseen siirtyneen uuden matalapaineen mukana tuli itäosapainotteisia lumisateita tarkastelualueelle etutalvisena tilanteena - Pilvisyys pysyi runsaana ja vaihtelevan olomuotoisia sateita saatiin molempina päivinä; lumisimmat sateet saatiin jälkimmäisenä päivänä, jolloin Saimaan itäpuolella (Savonlinna-Kuopio-Joensuu) saatiin maahan jo useita senttejä paksu lumipeite kesken ruskan. Idän ja pohjoisen väliset tuulet vallitsivat, ja lumisateisimmilla alueilla lämpötilat olivat nollan vaiheilla ja muutoin +1 ja +4 asteen välillä koko ajan.

Ruska-analyysiä >> Tässä vaiheessa yleisesti ei ollut syntynyt vielä paljoa eroa ruskan etenemiseen edellisessä kohdassa havainnollistettuun ruskavaiheeseen nähden, eli kokonaisuutena ruskahuipentuma maisemissa oli jäämässä vielä selvästi myöhemmäksi.  

Mutta tässä vaiheessa sattuneiden voimakkaiden tuulten takia ensimmäisinä ruskaantuneilla puilla ja pensailla alkoi jo lehtiensä massavarisemista; näin ollen esim. suurin osa tuomista tuli jo alastomiksi ja joitakin varhaisimmin ruskaantuneita metsävaahteroita alkoi varistua jo paljon etenkin sisämaassa. Punasaarnella ruska tuli käytännössä tässä vaiheessa jo kokonaan päätökseensä.

Metsävaahteroilla ruska oli silti edelleen huipentumassa kokonaisuutena tässä vaiheessa niin, että ensin sisämaassa syyskuun puolelta saakka suurin osa sen puista oli kirkkaimmissa ja runsaimmissa väreissään ja viimeisenä etelärannikolla; osa niistäkin varistui jo tämän vaiheen myötä varsin paljon varsinkin sisämaassa.

Jalopähkinöiden säilyneitten lehtien ruska eteni vielä jonkin verran, mutta seuranneessa kylmässä yöpakkasten vaiheessa nekin varisivat jo nopeasti pois kokonaan...

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 5. - 8.10.2019: Matalapaineen asetuttua osakeskuksineen Suomen itäpuolelle kylmä pohjoisvirtaus jäi vallitsemaan tuoden ajoittain lumi-räntä-vesikuuroja ja pilvisyyden mukaan vaihdelleita yöpakkasia tarkastelualueelle; varsinainen etutalvi vetäytyi silti vielä vain Lappiin - kuurosateet keskittyivät iltapäiviin, jolloin öisin oli yleensä vähäpilvisintä. Tällöin lämpötilojen vuorokausivaihtelua palasi niin, että maksimilämpötilat olivat +5 asteen vaiheilla ja leudointa oli etelärannikolla ja lounaassa. Öisin oli etenkin sisämaassa melko yleisesti heikkoa pakkasta, ja kylmintä oli vähäpilvisissä vaiheissa. Itäosan lumipeite alkoi sulaa vähitellen pois.

Ruska-analyysiä >> Yöpakkaset alkoivat varistuttaa ruskahuipentumaansa tulleita puita ja pensaita hyvin nopeasti lehdistään alastomaksi; näin ollen esim. sisämaassa ruskahuipentumaansa eläneet monet metsävaahterat tulivat nopeasti alastomiksi / lähes alastomiksi. Etelärannikolla sen sijaan metsävaahteran ruskahuipentumaa säilyi sekä tälle vaiheelle että vielä vähän myöhemmäksikin osassa puistaan.

Muutoinkin monet viljellyt lajit olivat saavuttamassa näinä aikoina ruskahuipentumaansa, kuten em. rusokirsikka, aroniat, orapihlajat ja pilvikirsikka - osaksi ne tulivat ruskahuippuunsa juuri ennen tätä kylmää säävaihetta, ja toisaalta osa väriensä huipentumasta viivästyi tämän kylmän säävaiheen jälkeiseen leudompaan vaiheeseen (alla seuraavana), koska näin kylmissä olosuhteissa ruskavärien kehittyminen oli jälleen hidasta.

Varhaisimmin ruskaantuneilla lajeilla melkein kaikki yksilönsä olivat jo kokonaan alastomia tässä vaiheessa, kuten mm. tuomi, pieni osa haavoista ja osa pensasangervoista. Luonnossa keskimäärin näinä aikoina ruska alkoi erottumaan jo paikoin huippuvaiheessaan etenkin haapoja sisältäneillä paikoilla, koska suurin osa haavoista alkoi olla ruskahuipennuksessaan em. tapaan joko vähän ennen tätä kylmää vaihetta ja myös heti sen jälkeen.

Puistolehmuksella (Tilia X vulgaris), tammilla (Quercus robur), balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum) ja myöhäisimmin ruskaantuvilla haavoilla sekä monilla raidoilla (Salix caprea) ruska ei ollut vielä juurikaan alkanut, mutta tässä vaiheessa etenkin sisämaassa yöpakkasilla oli ainakin osittain ruskeaksi vaurioittavaa vaikutusta puistolehmuksen ja balkaninhevoskastanjan melko aroille lehdilleen.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 9. - 10.10.2019: Britteinsaarilta käsin alkoi vähitellen vaikuttamaan matalapainetta Suomeen vanhan matalapaineen kierryttyä osakeskuksensa kera idästä Lappiin; tarkastelualueella ilma leudontui vähitellen kokonaan plussakeleiksi ja Lapissa talvi kiristi hieman otettaan - Aluksi runsainta pilvisyyttä ja vesisateita ulottui länsilounaasta lähinnä vain etelärannikolle, mutta jakson lopussa lännestä saapui muuallekin sateita. Siksi yölämpötiloissa oli iso kontrasti etelärannikon +5 asteen vaiheilta sisämaan heikkoihin pakkasiin. Päivälämpötilat olivat yleisesti reilussa +5 asteessa. Tuulet olivat heikkoja.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 11. - 14.10.2019: Britteinsaarten tienoolta vyöryi matalapaineiden jonoa Fennoskandian halki itäkoilliseen, mikä jakoi ilmamassat jyrkästi kahtia; tarkastelualueelle tuli lounaasta ajoittain leutoa ilmaa ja runsaitakin vesisateita ja Lappiin jäi edelleen vaihtelevaa talvisäätä - Runsaimpia vesisateita esiintyi ensin 12. päivän yönä ja aamuna, ja sitten toisen kerran 14. päivänä; näissä yhteyksissä tuulet olivat myös ajoittain voimakkaita. Lämpötilat olivat eteläisimmässä osassa lähes koko ajan +10 asteen vaiheilla, mutta sisämaassa oli ajoittain alle +5 astetta. Poikkeus yleisesti oli yö ennen 14. päivän sateita, jolloin tilapäisessä heikkotuulisessa poutasäässä heikot yöpakkaset palasivat etenkin sisämaassa.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 15.10.2019: Lounaasta tulevien matalapaineiden vyöryn keskeytti lännestä tullut kylmähkö korkeapaineen selänne tilapäisesti - Yö ja aamu olivat tyyniä, vähäpilvisiä ja etenkin sisämaassa oli heikkoa pakkasta. Loppupäivän aikana lounaasta alkaen etelätuulet voimistuivat ja alueelle työntyi vesisateita illalla; lämpötilat olivat iltapäivästä alkaen +5 asteen vaiheilla ja leudointa oli lounaassa.

Ruska-analyysiä >> Leuto sää sai taas ruskavärien kehittymisen etenemään huippunopeasti tässä vaiheessa, joten tässä juuri ennen kuun puoltaväliä ruska saavutti kokonaisuutena värihupentumansa maisemissa, kun puista ja pensaista oli ruskassaan parhaimmillaan eniten yksilöitä: tähän näytökseen osallistuivat mm. viimeisinä ruskaantuvia metsävaahteroita, viimeisiä yksilöitä haavoista sekä jo suurin osa koivuistakin.

Tämän jakson kahtena viimeisenä yönä sattuikin sen verran yöpakkastilanteita etenkin sisämaassa, jonka takia iso osa näistä ruskahuippuisista lajeista aloitti jo lehtiensä massavarisemista. Siksi viljellyistäkin lajeista mm. rusokirsikka, aroniat, orapihlajat ja pilvikirsikka olivat vielä aluksi viimeisiltä yksilöiltään ruskahuipussaan, mutta jakson lopussa ne olivat jo lähes kauttaaltaan alastomia; näistä toisaalta aronioissa säilyi paikoin pidempäänkin lehtiään.

Em. myöhään ruskaantuvat lajit aloittivat selvemmin ruskaansa tämän leudon vaiheen aikana, jolloin ainakin laikuttaista / häilyvää ruskaa ilmeni mm. puistolehmuksella, tammilla, balkaninhevoskastanjalla ja monilla raidoilla; puistolehmuksella ja balkaninhevoskastanjalla varsinaisiin ruskaväreihin sekoittui noita em. edellisen yöpakkasvaiheen tekemiä ruskeita vauriosävyjä.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 16. - 21.10.2019: Lounaasta Britteinsaarten tienoolta jatkui matalapaineiden vyöryä Fennoskandian halki koilliseen jakaen ilmamassat taas jyrkästi kahtia; tarkastelualueelle tuli lounaasta leutoa ilmaa annoksittain vesisateineen ja Lappiin jäi talvista säätä entistä ankarampine yöpakkasineen ja ajoittaisine lumisateineen - Aluksi lämpötilat pysyivät yötäpäivää +5 asteen vaiheilla ja leudointa oli tyypillisesti etelärannikolla ja lounaassa. Leudoin annos tuli 19. päivän tienoilla, jolloin oli laajasti reilut +10 astetta ylimmillään. Sitten sisämaassa viileni +5 asteen vaiheille ja etelärannikolla oli yhä ajoittain n. +10 astettakin. Lämpötilojen vuorokausivaihtelua ei ollut koko aikana. Voimakkaimpia tuulia oli ensin 16. ja 17. päivinä, ja toiseen otteeseen 19. päivän aikana.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 21. - 25.10.2019: Matalapaineiden reitti lännestä-lounaasta Fennoskandiaan ja yli asettui pohjoisemmalle reitille, jolloin leudon ilman alue kattoi Suomea laajemmin ja Lapin talvi kutistui vain pohjoisosansa lumipyryihin -  Jakson ensimmäisenä päivänä oli poutainen välivaihe, ja aluksi lämpötilat olivat +5 asteen vaiheilla. Jakson neljänä jatkopäivänä hyvin leuto etelän ja lännen välinen virtaus piti runsaspilvisessä joskin vähäsateisessa säässä lämpötilat yötäpäivää lähes koko ajan +10 asteen vaiheilla ja meren äärellä usein vähän ylikin; sisämaassa oli hetkittäin vähän kylmempää. Leudointa ja tuulisinta oli 25. päivänä, jolloin +10 astetta ylittyi reilusti laajalla alueella sisämaassakin.

Ruska-analyysiä >> Ruskahuipentuma eteni luonnossa nyt viimeisenä vaiheena etenkin koivikoissa, kun suurin osa haavoista alkoi olla jo ruskahuippunsa tehneinä alastomiakin. Leuto sää ja ajoittain voimakkaat tuulet edistivät näitä ruskan jo melkein viimeisiä vaiheita etenemään hyvin nopeasti loppuunsa, joten jakson loppuun mennessä maisemien ruskavärit himmenivät jo suurimmaksi osaksi alastomiin lehtipuustoihin.

Samalla ruskan pääosaan jakson alussa esille pääsivätkin tässä vaiheessa nuo myöhäisemmät ruskaantujat omassa ruskahuipentumassaan, kuten puistolehmukset, tammet, balkaninhevoskastanjat sekä monet raidat; jakson lopulla osa niistäkin alkoi olla melkein kokonaan alastomia etenkin sisämaassa.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 26. - 27.10.2019: Lännestä-lounaasta vyöryneet matalapaineet siirtyivät taas eteläisemmälle reitille, jolloin leutoa oli vain eteläisimmissä osissa aluksi ja Lapin talvi alkoi taas voimistumaan paikoin runsaine lumisadekertymineen - Kumpanakin päivänä länsilounaasta etenkin eteläisimpiin osiin tuli omat sadealueensa; ensimmäinen oli vettä ja jälkimmäisestä saatiin osaan sisämaata taas vähän lumipeitettäkin. Lämpötilat olivat ensimmäisenä päivänä +5 ja +10 asteen välillä, mutta laskivat seuranneeksi päiväksi 0 ja +4 asteen välille; etelärannikolla oli leudointa tyypillisesti. Tuulet olivat vaihtelevia suunniltaan ja voimakkuuksiltaan rintamasysteemien liikkeiden mukaan.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 27. - 29.10.2019: Matalapaineiden painopiste asettui Suomen itä-koillispuolelle, jolloin vallitsevaksi jäi kylmä pohjoisvirtaus; Lapissa talvi jatkui kohtalaisen ankarana ja tarkastelualueelle tuli siitä vähän maistiaista lumi-räntäsateineen sekä aikaisempaa kovempine yöpakkasineen - Tuulet olivat heikohkoja ja pilvisyys vaihtelevaa; näin ollen lämpötiloihin palasi vähän vuorokausivaihtelua, ja tässä kylmässä ilmamassassa se tarkoitti sisämaahan noin nollan asteen päivälämpötiloja ja yölämpötiloja -2 ja -5 asteen välillä. Etelärannikolla ja lounaassa vastaavasti päivälämpötilat olivat +1 ja +4 asteen välillä ja yölämpötilat nollan vaiheilla / hitusen pakkasella. Etenkin sisämaassa säilyi ja osin uusiutui hentoja lumipeitteitä.

-- Säävaiheita Etelä-Suomessa 30. - 31.10.2019: Lännestä tulleen kylmän korkeapaineen selänteen heti perään Keski-Suomen ylitti pieni matalapaine itään; sää hieman leudontui tarkastelualueella, mutta Lapissa oli yhä talvista jopa entistäkin kireämpine pakkasineen (jopa -20 asteen alituksia) - Aluksi ensimmäisen päivän yö oli vähäpilvinen, heikkotuulinen ja pakkasta oli sisämaan paikoin -5 asteen paikkeille saakka. Illalla pilvistyi ja seuranneena yönä tuli paikoin heikkoja vesi-räntäsateita; lämpötilat kohosivat niin, että toisen päivän yönä länsiosissa ei ollut enää yöpakkasta ja seuranneena päivänä lämpötilat olivat vaihtelevapilvisessä säässä sisämaan +2 ja +5 asteen väliltä lounaan reiluun +5 asteeseen. Hennot lumipeitteet sulivat pois.

Ruska-analyysiä >> Juuri ennen tätä seurannutta kylmää ja yöpakkasia sisältänyttä jaksoa viimeisenä ruskahuipentumassaan oli vielä pieni osa koivuista sekä vielä etenkin etelärannikolla monet puistolehmukset, tammet, balkaninhevoskastanjat ja raidat; yöpakkasten tultua loput niistäkin alkoivat jo varistumaan nopeasti alastomiksi, jolloin kuun viimeisille kahdelle päivälle tullessa ne olivat jo lehdettömiä lähes kaikkialla. Kun koivuistakin melkein kaikki olivat samalla jo alastomia, niin näin voidaan sanoa ruskan tulleen päätökseensä melkolailla yleisesti etenkin sisämaan maaseudun luonnossa, kun siellä loppuivat syysvärit kokonaan laajoilla alueilla.

Sen sijaan taajamien puistoissa ja puutarhoissa jäi vielä tässäkin vaiheessa joitakin kaikkein myöhäisimpiä puu- ja pensaslajeja lehdellisiksi tai vasta osittain ruskaantuneiksi ja viipyen sellaisina marraskuulle saakka: näitä olivat tyypillisesti mm. monet lehtikuuset (Larix sp.), osa pihasyreeneistä (Syringa vulgaris) ja kaikki villaheisit (Viburnum lantana) sekä monet kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.); osassa näiden lehtiä toisaalta ilmeni myös ruskeita pakkasvaurioita tässä kuun lopun pakkasten takia.

Joka tapauksessa ruskan päättyminen tapahtui tällä kertaa edellisvuoteen verrattuna selvästi varhaisemmin, kun vuonna 2018 marraskuullekin saakka säilyi selvästi vielä mm. koivujen ja raitojen ruskaa toisin kuin tällä kerralla.

Lopuksi muutamia yleishuomioita koko ruskakaudesta: Ruskan luonteesta havaitsin sen, että edeltäneen kesän hellejaksot ja kuivuus vaikuttivat monilla lajeilla ruskaa kirkastavaan suuntaan. Toisaalta jo syyskuun mittaan monin paikoin (mm. etelärannikolla) saatiin myös hyvin runsaita vesisateita, mikä myös laimensi ruskaa viime hetkillä ennen ruskahuipentumia: 

Siksi mm. vaahteroilla odotettavissa ollut hyvin kirkas ruska laimentui niin, että punaiset värit jäivät odotettua vähemmiksi ja keltaiset värit korostuivat yllättävänkin paljon joillakin yksilöillä. Toisaalta vaahteroilla syyskuun lopun ruskahuipennus oli niin yhtäkkistä, että monet puut olivat samanaikaisesti ruskassa ja se korosti värien näyttävyyttä keltakorostuneisuudesta huolimatta.

Erityisen kirkasta ruskaa havaitsin monilla haavoilla ja monilla koivuilla ruska oli kirkasta myös siksi, kun niillä jäi tänä vuonna vähäiseksi varsinaista ruskaa edeltävät ruostesienien aiheuttamat etuaikaiset valeruskat. 

Toisaalta juuri koivuilla edeltäneen kesän kuivuuden pahiten vaivaamilla paikoilla (mm. kallioiset mäet) ne ehtivät kellastuttaa ja varistaa lehtensä suureksi osaksi pois jo elokuun alkuun mennessä kuivuusreaktiona. Pihlajilla puolestaan ruska laimentui täpärästi ennen ruskahuippua lehtiensä ruskeaksi kuivumiseen ruostesienien takia; syyskuun runsassateisuus ilmeisesti oli siinä yhtenä syynä.

Ruskan päätyttyä monien puiden ja pensaiden hedelmät pääsivät pääosaan, ja juuri pihlajilla syntyi siinä erityisen näyttävä tilanne! - nimittäin jo toisena vuonna peräkkäin niille tuli huippurunsas marjasato. Tämä koskee jopa kaikkia pihlajalajeja: esim. Helsingin Mannerheimintien suomenpihlajille (Sorbus hybrida) syntyi ääripunaisenaan runsasta marjasatoa.

Kahden viime kesän helteet ja kuivuus ovat olleet ilmeisesti isoina osasyinä kukka-aiheiden ja siten sadon runsaaseen virittymiseen monilla muillakin lajeilla. Tänä vuonna 2019 siitä oli ennätysrunsaana esimerkkinä myös haapa, joka tuotti touko-kesäkuussa valtavat massat siemenvillaa "pyryineen" ja "kinostumisineen".

Pihlajilla kaksi peräkkäistä runsasta marjasatoa taitaa olla kuitenkin niille jo liikaa, ja siksi oletan ensi vuodelle 2020 niillä hyvin vaisua kukintaa ja siten huilitaukoa sadon tuottamisessa - kasveilla runsaan kukinnan ja sadon tuottaminen on suuri ponnistus, joka vie energiankulutuksen äärirajoille.

Koivuilla on kuitenkin taas odotettavissa runsasta kukintaa myös ensi keväälle, koska hedenorkkoaiheita on paljon oksillaan. Monilla lepillä (Alnus sp.) on sen sijaan vain vähän norkkoaiheita, joten jostain syystä niillä kaksi peräkkäistä runsasta kukintaa ei ole mahdollistunut; toki yksittäisiä runsaskukintoisiakin poikkeuksia niilläkin on. Haavoilla ilmenee selvästi sekä runsaita norkkonuppuja että niiden puutetta; niillä on siis paljon yksilökohtaista vaihtelua ensi vuoden 2020 kukinnalle.


Lopuksi tarjoan em. ruskavaiheita havainnollistamaan ottamieni valokuvien kavalkadin; kuvat ovat Espoosta ja Hämeenlinnasta >>

Kaikki alla olevat valokuvat liittyvät vuosina 2015-2019 olleeseen vuodenkierron tutkimisen valokuvausprojektini ensimmäiseen vaiheeseen, josta kerroinkin selostusta äskettäin tässä kirjoituksessani: Valokuvausprojektini seikkaperäisessä esittelyssä - Vuodenkierron tutkinnan valokuvaamisvaihe vuosina 2015 - 2019.


Espoon Leppävaaran länsipuolinen Säterinniitty ja lehtipuumetsikköä pohjoiseen:

Kuvasarjan puulajeja: Etualalla lähes keskellä tuomi (Prunus padus), jonka takana koivuja (Betula sp.) ja oikealla reunallaan iso raita (Salix caprea). Ko. tuomesta vasemmalle isoimpina metsävaahteroita (Acer platanoides), joiden vasemmalla puolella lisää tuomia ja koivuja sekä yksittäisiä kuusia (Picea abies). Oikeanpuoleisimpina lisää raitoja.

Ruskatilannetta 29.8.2019 - Tuomi oli ollut jo elokuussa häilyvästi ruskainen, koska kuivuus ja erittäin etuaikainen kasvukauden loppuunsa valmistuminen oli virittänyt sitä sen verran ruskaherkäksi.

Ruskatilannetta 10.9.2019 - Kun syyskuun alkupuolisko oli vielä erittäin kesäinen ajankohtaan nähden, niin edelliseen tilanteeseen verrattuna edes 12 päivässä ruskan alkamista ei melkein ollenkaan pystynyt tapahtumaan; etualan uudestaan kukkineet saunakukat (Tripleurospermum inodorum) ehtivät tosin lopettaa kukintansa selvästi.

Ruskatilannetta 20.9.2019 - Edelleen ruskan alkaminen ja eteneminen takelteli, koska tällä kertaa yhtäkkisesti 15. päivän tienoilla kylmentynyt sää oli niin kylmää useiden päivien ajan, että se hyydytti vuorostaan syysvärien kehittymistä esille.

Ruskatilannetta 28.9.2019 - Viimein kuun loppupäiviksi selvästi leudontunut sää mahdollisti ruskan etenemistä nopeasti, jolloin mm. ensin tuomi pääsi nopeasti tuollaiseen ruskahuipentumaan ja vaahteroillakin oli jo selvemmin syysvärien alkuja esillä.

Ruskatilannetta 7.10.2019 - Tähän mennessä uudet kylmät säät yöpakkasineen ja leudommat vaiheet olivat vuorotelleet niin, että yhtäältä tuomi oli ehtinyt varistua kokonaan alastomaksi ja toisaalta nuo vaahterat olivat saavuttaneet ruskahuipentumaansa. Niittykasvuston jäänteissä alkoi näkyä runsaiden sateiden ja tuulten aiheuttamaa lisänäivettymistä ja -hajoamista.

Ruskatilannetta 16.10.2019 - Uudessa leudossa säävaiheessa yhtäältä metsävaahteroiden ruska eteni alastomiksi puiksi varsin nopeasti ja samalla ruskahuipentuma oli etenemässä koivuissa ja värien ilmaantuminen oli alkanut raidoissakin jo selvästi.

Ruskatilannetta 23.10.2019 - Koivujen ruskahuipentuma oli tässä vaiheessa jo taantumassa lopuilleen, joten viimeisenä omassa ruskahuipussaan pääsivät vielä esille raidat.

Ruskatilannetta 31.10.2019 - Ruska oli käytännössä päättynyt joitakin hyvin vähäisiä varistumattomia lehtiä lukuun ottamatta.


Espoo Leppävaaran keskustan länsiosan Soittokunnanpuistoa luoteeseen:

Kuvasarjan puu- ja pensaslajeja: Oikeassa reunassa isoimpana salavaa (Salix fragilis) ja etualalla lähimpänä marja-aroniaa (Aronia mitschurinii) pensasreunuksena. Taustalla; vasemmalla ruotsinpihlajaa (Sorbus intermedia) puurivistönä. Lähes keskellä kerrostalojen vieressä ryhmä rusokirsikkaa (Prunus sargentii) sekä sen vasemmalla puolella yksi serbiankuusi (Picea omorica) ja oikealla reunallaan pieni rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii). Rusokirsikoiden etupuolella lisää marja-aroniaa ja oikealle mennessä idänvirpiangervoa (Spiraea chamaedryfolia). Vasemmalla puoliskolla viimeisissä ruskavaiheissa etualan lehtien varistuttua paljastuneina pensasriveinä; etummaisena ruusuangervoa (Spiraea japonica "Froebelii") ja taaempana norjanangervoa (Spiraea "Grefsheim").

Ruskatilannetta 29.8.2019 - Ruskasta ei ollut vielä merkkejä, mutta vasemmalla ruotsinpihlajissa oli vielä hieman kesken marjojensa kypsyminen, koska ne olivat vielä aavistuksen vajaita täysipunaisesta väristään.

Ruskatilannetta 10.9.2019 - Korkeintaan hyvin vähän häilyvää ruskan alkua oli havaittavissa, mutta myös syyskuun alun erittäin lämpimien säiden ansiosta isoin muutos tässä vaiheessa oli ruotsinpihlajien marjasadon täysikypsän punaisuuden saavuttuminen.

Ruskatilannetta 20.9.2019 - Ruskan etenemistä oli vähän selvemmin havaittavissa rusokirsikassa, vaikka edeltäneiden päivien hyvin kylmä sää hidasti ruskan kehitystä; toisaalta noin aurinkoisella paikalla pienilmaston lämpimyys oli ruskaa edistävänä asiana tällä kertaa.

Ruskatilannetta 27.9.2019 - Kuun lopun leudommissa säissä ruskan eteneminen alkoi näkymään huomattavasti mm. juuri rusokirsikassa ja salavassa, sekä osittain jo häilyvästi aronioissa.

Ruskatilannetta 7.10.2019 - Kylmien ja leutojen säiden vaihdeltua lokakuun alussa oli siitä seurauksena ruskahuipentumaa tyypillisesti rusokirsikalla ja sen kanssa samaan aikaan värejään tehneillä lajeilla luonnossa ja taajamissa; mm. monet vaahterat ja haavat.

Ruskatilannetta 16.10.2019 - Leudommat säät tähän mennessä kiihdyttivät yhtäältä rusokirsikan lehtien varisemista pois ja toisaalta aronioissa saavuttui ruskahuipentumaa myöhemminkin. Salavakin ilmensi ruskassaan sitä, että myös yleisesti maisemat olivat näinä aikoina eniten ruskaväreissään mm. koivikoiden ruskan ansiosta.

Ruskatilannetta 23.10.2019 - Kuun puolivälin ruskahuipentumat taittuivat varsin nopeasti alastomiksi tai lähes alastomiksi puiksi ja pensaiksi, mutta myöhemmin ruskaantuvia lajeja pysyi vielä hyvin lehdissään, kuten nuo vasemman puoliskon ruusu- ja norjanangervot.

Ruskatilannetta 31.10.2019 - Ruska oli tullut päätökseensä, mutta edelleen osa noiden ruusu- ja norjanangervon lehdistä oli varistumatta. Varjojen pitenemisen huomasi selvästi tässä vaiheessa kuvien vuorokautisen ottoajan oltua sama myös viime ja tämän kerran välillä.


Hämeenlinnan keskustan Sibeliuspuistoa koilliseen:

Kuvasarjan puulajeja vasemmalta oikealle etualalla: puistolehmus (Tilia X vulgaris), metsävaahtera (Acer platanoides), balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) ja toinen metsävaahtera. Näiden takana puiston sisällä myös mm. tammia (Quercus robur) ja vuorijalavia (Ulmus glabra).

Ruskatilannetta 1.9.2019 - Metsävaahteralla nähdään tyypillisesti ennen varsinaista ruskaa ilmaantunutta erittäin vähäisesti häilyvää värin alkua. Puistolehmuksella oli vielä viiveellä kesän kuivuuden heikentämien oksiensa lehtikellastumista siellä täällä latvuksessaan.

Ruskatilannetta 15.9.2019 - Erittäin lämmin syyskuun alkupuolisko piti myös näin sisämaassa ruskan alkamista ja etenemistä hyvin kurissa, joten tuo metsävaahtera oli saanut vasta hyvin vähän lisää syysvärejä jopa 15 päivässä.

Ruskatilannetta 22.9.2019 - Vaikka edellisen tilanteen jälkeen oli vallinnut koko ajan hyvin kylmä ja siten ruskan etenemistä hillinnyt sää, niin pienilmastollisesti näin aurinkoisen lämpimällä paikalla etummainen metsävaahtera oli edennyt silti ruskassaan vähän.

Ruskatilannetta 30.9.2019 - Kuun lopun leudontunut säävaihe sai metsävaahterat leimahtamaan nopeasti ruskahuippuunsa sisämaassa(kin) kuun viimeiseen päivään mennessä; ruskahuipennuksensa yllättävä keltavoittoisuus tulee hyvin ilmi tässä.

Ruskatilannetta 10.10.2019 - Kylmien yöpakkasvaiheiden ja leutojen säiden vaihdeltua metsävaahteroiden alastomaksi variseminen ruskahuipuistaan tapahtui myös nopeasti. Puistolehmus ja balkaninhevoskastanja saivat kuun alun yöpakkasissa lehtiinsä ruskeita vaurioita, vaikkei niiden ruska varsinaisesti ehtinyt vielä alkaa.

Ruskatilannetta 19.10.2019 - Metsävaahterat olivat jo alastomia, mutta puistolehmuksen ja balkaninhevoskastanjan varsinaiset ruskavärit etenivät esille leudommissa säissä sekoittuen häilyvästi aikaisemmin tulleiden pakkasvauriovärien kanssa.

Ruskatilannetta 25.10.2019 - Sisämaassa yöpakkasten ja tuulisen leutojen säävaiheiden vaihtelut kuun loppupuolella saivat myös nämä viimeisenä ruskaantuneet lehtipuut puistolehmuksen ja balkaninhevoskastanjan tapaan varistumaan varsin nopeasti alastomiksi.

Ruskatilannetta 4.11.2019 - Poikkeuksellisesti sisällytän viimeiseksi kuvaksi marraskuun puolelta tilanteen, mistä nähdään kuinka ruskan kokonaan päättyminen oli ollut sisämaassa niin nopeaa lokakuun lopuksi myöhään ruskaantuvienkin puulajien osalta, että näin 4. päivänä marraskuuta koko tämä puisto oli myös ehditty jo haravoidakin kokonaan puhtaaksi lehdistä talvea varten.